Tämä oli sille Ahde-kirjoittajalle,

6. Tapahtumien kulku.
Olen kuullut seuraavia henkilöitä:
- toimitusjohtaja Matti Ahde
- toimitusjohtaja Erkki Alaja
- johtaja Jussi Isotalo
- pääluottamusmies Teija Kallioperä
- fysioterapeutti Anita Korhonen
- copywriter Kaisa Mikkonen
- toimitusjohtaja Risto Nieminen
ja
- Oy Veikkaus Ab:n juristi Carl-Henrik Nyberg.

Lisäksi minuun ovat ottaneet yhteyttä eräät henkilöt, jotka eivät halua nimeään julkisuuteen. He ovat kertoneet eräistä yksittäistapauksista.

Korhosen ja Mikkosen mukaan Ahde on eri tavoin, halaamalla ja muutenkin koskettelemalla, puhein ja ehdotuksin lähennellyt heitä kumpaakin. Heidän kertomuksensa ovat varsin yksityiskohtaisia. Lähentely alkoi vuonna 1998, Korhosen muistaman mukaan jo aikaisemminkin, ja jatkui vaikka kumpikin on yrittänyt torjua sitä.

Mikkonen oli Oy Veikkaus Oy:n palveluksessa useita vuosia, mm. Ahteen alaisessa tiedotusosastossa ja viimeksi yhteyspäällikkönä. Työnsä vuoksi hän joutui tapaamaan Ahdetta myös kahden kesken yleensä muutaman viikon välein joko työpaikalla tai työasioissa jossain muualla. Ahde oli kertojan kielloista huolimatta pyrkinyt usein halaamaan häntä tavalla, jota kertoja piti liian intiiminä, ja ehdottanut kahdenkeskisiä tapaamisia, joihin Mikkonen ei ollut kuitenkaan suostunut. Mikkonen sanoutui irti v. 2000 alussa oltuaan yhteyspäällikkönä vain puolitoista kuukautta.

Korhonen ei ole ollut työsuhteessa Oy Veikkaus Ab:hen. Hänellä on oma yritys ja hänen asiakkaisiinsa kuuluu mm. Oy Veikkaus Ab:n palveluksessa olevia, joiden hieromisesta hän on laskuttanut Oy Veikkaus Ab:ta. Ahteen kanssa hän joutui tekemisiin v. 1995, kun Ahteen sihteeri soitti hänelle varatakseen Ahteelle ajan. Hän on hieronut Ahdetta, milloin Ahteen kotona, milloin Oy Veikkaus Ab:n tiloissa, milloin omissa toimitiloissaan. Ahde oli Korhosen estelyistä huolimatta toistuvasti yrittänyt lähennellä häntä. Lopulta Ahteen käyttäytyminen oli käynyt niin asiattomaksi, ettei Korhoselta hänen omien sanojensa mukaan "enää löytynyt hieronta-aikoja" Ahdetta varten.

Kumpikaan ei ole väittänytkään, että Ahde olisi vaatinut seksipalveluita joidenkin etujen vastineeksi tai ollut väkivaltainen. Suoranaisesta esimiesaseman väärinkäytöstäkään ei ole ollut kysymys. Kummallakaan ei ole mitään vaatimuksia; heidän mielestään olisi aikanaan riittänyt, että asia olisi selvitetty avoimesti ja että Ahde olisi pyytänyt aidosti anteeksi.

Ahde kiistää sukupuolisen häirinnän. Hän myöntää, että hän on joskus voinut halata Korhosta ja Mikkosta, koska se kuuluu hänen tapoihinsa, mutta on sitä mieltä, ettei halauksissa ole ollut mitään seksuaalista. Hän kiistää myös ehdottaneensa koskaan Mikkoselle kahdenkeskistä tapaamista.

7. Näyttökysymykset ovat tällaisissa asioissa aina vaikeita. Puolueettomia silminnäkijöitä ei yleensä ole. On vain sana vastaan sana. Kun häirinnästä on kysymys, ei voida edes soveltaa syrjintäväitteiden toteennäyttämisessä noudatettua jaettua todistustaakkaa: kukaanhan ei voi näyttää, ettei hän ole koskaan häirinnyt ketään sukupuolisesti.

Muu aineisto kuitenkin tukee epäsuorasti Korhosen ja Mikkosen kertomaa. Ensinnäkin julkisesti nimellä esitettyjä, samansuuntaisia, mutta toisistaan riippumattomia kertomuksia on kaksi. Jos niitä olisi vain yksi, se olisi helposti riitautettavissa, puhumattakaan sitten nimettä tai nimimerkillä esitetyistä kirjoituksista tai puhelinsoitoista, joilla ei juuri ole arvoa näyttönä. Nekin voivat tosin antaa työnantajalle viitteitä siitä, ettei työpaikan henkilösuhteissa kaikki ole kohdallaan.

Korhosen ja Mikkosen kertomukset saavat tukea myös siitä, että molemmat ovat aikaisemmin, joskin epävirallisesti, puhuneet muiden kanssa Ahteen käyttäytymisestä. Mikkosen luotettuna on ollut Alaja, joka oli Oy Veikkaus Ab:n yhteys-päällikkö ennen Mikkosta ja joka on tuntenut Mikkosen vuosi-kausia. Hän kertoo Mikkosen soittaneen hänelle useita kertoja vuoden 1999 aikana valittaen sitä, että Ahde lähentelee ja tekee tungettelevia kysymyksiä, ja ihmetellen, mitä asiassa on tehtävissä. Korhonenkin oli ottanut häneen yhteyttä joulun alla 1999 ja kuvannut omia kokemuksiaan Ahteen kanssa. Alaja joka ei enää ollut Oy Veikkaus Ab:n palveluksessa, kertoo myös keskus-telleensa Ahteen kanssa tämän aloitteesta ja yrittäneensä välittää asiassa.

Isotalo puolestaan oli keskustellut Mikkosen kanssa sen jälkeen, kun Mikkonen oli yllättäen eronnut yhteyspäällikön tehtävästä, jossa hän kuitenkin oli Isotalon mukaan "uransa huipulla". Isotalo oli kysynyt Mikkoselta, miksi hän sanoutui irti. Mikkonen oli ilmoittanut erääksi syyksi Ahteen käyttäy-tymisen, jota hän oli kuvannutkin. Keskustelu oli käyty vuoden 2000 alkupuolella. Mikkonen ei ollut siinä vaiheessa halunnut asiaa käsiteltävän enempää sisäisesti kuin julkisestikaan eikä Isotalo näin ollen katsonut voivansa viedä asiaa eteenpäin. Isotalo ei ollut sitä ennen kuullut Ahteen aiheuttamista hankaluuksista. Aikasemmalle esimiehelleen Niemiselle Mikkonen oli sanonut eronsa erääksi syyksi vain sen, että hän oli kokenut yhteistyönsä Ahteen kanssa "ahdistavaksi". Mistään sukupuolisesta häirinnästä ei Niemisen kertoman mukaan ollut puhetta.

Epäsuora näyttö huomioonottaen pidän Korhosen ja Mikkosen kertomuksia pääpiirteissään uskottavina. En epäile muidenkaan häirintäväitteiden paikkansapitävyyttä sinänsä; totean kuitenkin, ettei niiden tueksi ole esitetty edes epäsuoraa näyttöä.

8. Tapahtuneen arviointi
Tasa-arvolain 6 §:n 2 momentin 4 kohta ei tarkkaan ottaen velvoita työnantajaa huolehtimaan muiden kuin työntekijöittensä suojelemisesta sukupuoliselta häirinnältä. Korhonen ei ole ollut työsuhteessa Oy Veikkaus Ab:hen, vaan yhtiö on ostanut hänen toiminimeltään palveluita, joita mm. Ahde on käyttänyt. Korhosen työoikeudellinen asema ei kuitenkaan vaikuta Ahteen käyttäytymisen arviointiin. Tasa-arvolaista riippumatta työnantaja voi ryhtyä toimenpiteisiin silloinkin, kun häiritty esim. on asiakas tai alihankkija.

Mielestäni on riittävää näyttöä siitä, että Ahde on syyllistynyt sukupuoliseen häirintään. Hänen olisi pitänyt ymmärtää, että Korhonen ja Mikkonen kokivat hänen lähentelynsä seksuaalisina. Korhonen ja Mikkonen ovat myös osoittaneet Ahteelle, että hänen lähentelynsä oli heistä vastenmielistä, ja yrittäneet torjua sitä. Sukupuolisen häirinnän tunnusmerkistö täyttyy.

Mikään yksittäinen teko ei ole ehkä sellaisenaan kovin vakava. Kysymys on lähinnä asianosaisille kiusallisesta, asiattomasta ja sen vuoksi moitittavasta käyttäytymisestä. Mutta arviointi muuttuu, kun otetaan huomioon, että häirintä on kielloista huolimatta toistunut ja sitä on jatkunut pitkän aikaa. Merkitystä on silläkin, että häiritsijä on yhtiön toimitusjohtaja, siis työyhteisön ylin vallankäyttäjä. Esimiesaseman väärinkäytöstä ei ole kuitenkaan ole kysymys.

Selvitys ei sen sijaan osoita, että työnantajan edustajat olisivat ennen Mikkosen irtisanoutumista tienneet kuvatusta tai muustakaan sukupuolisesta häirinnästä Oy Veikkaus Ab:ssä. Yhtiössä, jonka pääkonttorissa Vantaalla on noin 220 työntekijää, selvitettiin v. 1998 henkilöstön käsityksiä Oy Veikkaus Ab:stä työnantajana. Vaikka työntekijät vastasivat tiedusteluun nimettä, ei vastauksissa ole mitään sukupuoliseen häirintään viittaavaa.

Yhtiö ei ole toteuttanut mitään sukupuolista häirintää ennaltaehkäiseviä toimia. Kielteinen asenne on tosin pääteltävissä yhtiön itselleen vahvistamista arvoista, erityisesti siitä, että arvoihin henkilöstöpolitiikassa kuuluu avoimuus, tasapuolisuus ja inhimillisyys, mutta asiaa ei ole konkretisoitu tarkemmin. Tietääkseni sitä ei ole käsitelty edes missään Oy Veikkaus Ab:n lakisääteisessä henkilöstösuunnitelmassa.

9. Lopputulokset ja ehdotukset.
Oikeuskäytännössä sukupuolinen häirintä on hyväksytty jopa työsuhteen purkamisperusteeksi. Edellytyksenä näyttää olleen se, että työntekijää on aikaisemmin varoitettu tai työpaikalla on muuten tehty selväksi, ettei sukupuolista häirintää suvaita.

Kysymyksessä olevat teot eivät sinänsä ole kovin vakavia. Raskauttavaa on kuitenkin se, että ne eivät ole vain yksittäisiä tapauksia, vaan häirintä on kielloista huolimatta toistunut ja sitä on jatkunut pitkän aikaa. Silti jos kysymyksessä olisi työsuhteessa, vaikkapa korkeassakin asemassa oleva henkilö, voisi tässä vaiheessa varoitus tai siirto toisiin tehtäviin hyvinkin riittää semminkin, kun asia ei ole aikaisemmin ollut mitenkään esillä.

Toimitusjohtajan asemaa joudutaan arvioimaan hiukan toisella tavalla. Toimitusjohtajahan ei ole työsuhteessa, vaan hänen ja yhtiön välillä on erityinen, luottamukseen perustuva palvelussuhde. Toimitusjohtaja ei voi jatkaa tehtävissään, jos hän syystä tai toisesta menettää hänet nimittäneiden luottamuksen. Kysymys ei näin ole niinkään tietyistä rikkomuksista, niiden arvioinnista ja seuraamusten määräämisestä. Kysymys on luottamuksen säilymisestä.

Oy Veikkaus Ab:n hallitus päättänee harkintansa mukaan, nauttiiko Matti Ahde edelleenkin sen luottamusta.

Luottamuskysymyksestä riippumatta on nähdäkseni kuitenkin paikallaan, että yhtiö selväsanaisesti tuomitsee sukupuolisen häirinnän työpaikalla, päättää yleisellä tasolla tällaisen käyttäytymisen seuraamuksista ja nimeää jonkun henkilön tai joitakuita henkilöitä, joiden puoleen työntekijät voivat luottamuksella kääntyä, jos heitä sanotuin tavoin häiritään. Järjestelyn yksityiskohdista voidaan päättää myös tasa-arvo- tai muussa lakisääteisessä henkilöstösuunnitelmassa.

Helsingissä, huhtikuun 17 päivänä 2001.

Pirkko K. Koskinen OTT

EIKU EIKU EIKU EIKU

------------------------------------
Ahde kiistää sukupuolisen häirinnän. Hän myöntää, että hän on joskus voinut halata Korhosta ja Mikkosta, koska se kuuluu hänen tapoihinsa, mutta on sitä mieltä, ettei halauksissa ole ollut mitään seksuaalista.

Muiden syyttely on ihan turhaa!

Vanhanen lähtee! se on nyt varma, tyylistä vielä ei tiedetä.