Milloin olemme saaneet naureskella lentoemäntien nipistelyä, milloin ehdotuksia "we go room". Lapsia tehdään tietoisesti tai vahingossa vieraiden kanssa. Paljastavat tekstiviestit pläjäyttävät maailmalle, mitä päättäjän päässä todella liikkuu...
Päättäjät kommentoivat mieluusti yksityiselämän käänteitä, kun on kyse uraa vahvistavista uutisista, mutta ikävistä asioista ei halua puhua kukaan. Kun uusi ystävä on löytynyt, tuoreesta onnesta suu puhuu mielellään. Mutta kun ollaan yön pimeydessä pyrkimässä salarakkaan luo, media on paha paljastaessaan sen.
Asenne on inhimillinen, mutta kovin tekopyhä.
Eräs ex-presidenttiehdokas leimattiin kännykkäisäksi, kun hän neuvoi puhelimitse lapsiaan satojen kilometrien päästä. Nykyinen pääministeri on leimautumassa kännykkäkavaljeeriksi, kun hän etsii naisseuraa harkitsemattomasti tekstiviesteillä.
Miksi tunnetut poliitikot turvautuvat niinkin tökeröön ja vaaralliseen keinoon kuin tekstiviesteihin päästäkseen treffeille liki tuntemattomien naisten kanssa tai intoutuvat viesteissä jopa varsin suorasukaiseen seksuaaliseen unelmointiin?
Ovatko poliitikot niin kiireisiä, etteivät ehdi nähdä sitä ihanankutkuttavaa ja olennaista vaivaa, jolla tavalliset kuolevaiset virittelevät uusia suhteitaan, vaan joutuvat turvautumaan aikaa säästäviin, mutta helposti skandaaleiksi eskaloituviin tekstiviesteihin?
On pakko ihmetellä, ettei pää pysy kylmänä, kun huomattava asema nostaa päättäjän suosion vastakkaisen sukupuolen silmissä äkisti pilviin.
Menevätkö siinä puurot ja vellit sekaisin? Uskooko päättäjä todella, että hänen yhtäkkinen kiinnostavuutensa on hänen valloittavan persoonansa eikä muuttuneen asemansa ansiota? Houkuttelevaa varmasti, mutta kovin varomatonta, sinisilmäistä ja narsistista!
Ennen sanottiin: Himot ne on hiirelläkin ja halut diakonissalla. Päivitetty versio voisi kuulua: Himot ne on hiirellä ja halut harmaalla pääministerilläkin.
Päättäjät kommentoivat mieluusti yksityiselämän käänteitä, kun on kyse uraa vahvistavista uutisista, mutta ikävistä asioista ei halua puhua kukaan. Kun uusi ystävä on löytynyt, tuoreesta onnesta suu puhuu mielellään. Mutta kun ollaan yön pimeydessä pyrkimässä salarakkaan luo, media on paha paljastaessaan sen.
Asenne on inhimillinen, mutta kovin tekopyhä.
Eräs ex-presidenttiehdokas leimattiin kännykkäisäksi, kun hän neuvoi puhelimitse lapsiaan satojen kilometrien päästä. Nykyinen pääministeri on leimautumassa kännykkäkavaljeeriksi, kun hän etsii naisseuraa harkitsemattomasti tekstiviesteillä.
Miksi tunnetut poliitikot turvautuvat niinkin tökeröön ja vaaralliseen keinoon kuin tekstiviesteihin päästäkseen treffeille liki tuntemattomien naisten kanssa tai intoutuvat viesteissä jopa varsin suorasukaiseen seksuaaliseen unelmointiin?
Ovatko poliitikot niin kiireisiä, etteivät ehdi nähdä sitä ihanankutkuttavaa ja olennaista vaivaa, jolla tavalliset kuolevaiset virittelevät uusia suhteitaan, vaan joutuvat turvautumaan aikaa säästäviin, mutta helposti skandaaleiksi eskaloituviin tekstiviesteihin?
On pakko ihmetellä, ettei pää pysy kylmänä, kun huomattava asema nostaa päättäjän suosion vastakkaisen sukupuolen silmissä äkisti pilviin.
Menevätkö siinä puurot ja vellit sekaisin? Uskooko päättäjä todella, että hänen yhtäkkinen kiinnostavuutensa on hänen valloittavan persoonansa eikä muuttuneen asemansa ansiota? Houkuttelevaa varmasti, mutta kovin varomatonta, sinisilmäistä ja narsistista!
Ennen sanottiin: Himot ne on hiirelläkin ja halut diakonissalla. Päivitetty versio voisi kuulua: Himot ne on hiirellä ja halut harmaalla pääministerilläkin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.