Olen keskustellut usean entisen ateistin kanssa uskonasioista ja he ovat tehneet minulle mielenkiintoisia paljastuksia ateisteista.
Ateistit, kuten kaikki muutkin ihmiset tietävät että Jumala on olemassa. Ateistit ovat vain ymmärtäneet kuinka syntisiä he ovat ja mitä siitä seuraa kuoleman jälkeen ja tämä aiheuttaa heille suurta ahdistusta koska he rakastavat syntiä niin paljon etteivät halua luopua siitä.
Ateisti on siis päättänyt elää synnissä ja Jumalan vihollisuudessa, vaikka sisimmissään heillä on kaipuu Jumalan yhteyteen.
Tälläkin palstalla huomaa kuinka ateistit esittävät niin viisaasta ja kovaa, vaikka he sydämesään ovat eksyneitä pikkupoikia.
Ateistit, kuten kaikki muutkin ihmiset tietävät että Jumala on olemassa. Ateistit ovat vain ymmärtäneet kuinka syntisiä he ovat ja mitä siitä seuraa kuoleman jälkeen ja tämä aiheuttaa heille suurta ahdistusta koska he rakastavat syntiä niin paljon etteivät halua luopua siitä.
Ateisti on siis päättänyt elää synnissä ja Jumalan vihollisuudessa, vaikka sisimmissään heillä on kaipuu Jumalan yhteyteen.
Tälläkin palstalla huomaa kuinka ateistit esittävät niin viisaasta ja kovaa, vaikka he sydämesään ovat eksyneitä pikkupoikia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
trollin kirjoitus!
Humoristisinta on se että uskova "tietää jumalan olevan olemassa".
Miksi sitten uskova kutsuu itseään uskovaksi jos kerran tietää?
Ja miksi papit ja piispat kertovat ettei oikeastaan ole mitään varsinaista tietoa jumalasta?
Ja miksi vielä väittävät että on hyvin mahdollista ettei jumalan olemassaoloa koskaan pystytäkään todentamaan?
"uskon kautta me ymmärrämme..." (hebr.11:3), usko on siis avain tai linkki, joka avaa ja lisää ymmärrystä
On kovin huvittavaa, että ymmärryksen täytyy tukeutua tekstinpätkään. Ja yllättäen keke-65 hämmentää ymmärryksen käsitettä, sillä tälle ymmärryksen käsitteelle mitä hän käyttää, "ei-Jumala" on mahdoton ja absurdi olettamus.
Heh, hauskan "totuuden" olet löytänyt :D
Tuota en kyllä tiennyt että jumalaan uskominen jotenkin johtaisi synnistä luopumiseen. Minä luulin että syntiä vasta sitten teleekin elämään ja sitä sitten pyydellään anteeksi.
"Ateisti on siis päättänyt elää synnissä ja Jumalan vihollisuudessa,"
Uh! Minä seison jumalan joukoissa! Ja se on kovempi kuin sinun jumalasi!
Kiitos kirjoituksestasi, jossa yhdistit monet uskovais-kliseet näppärästi yhteen pakettiin. No, jatkossa sitten vakavampaa keskustelua. Onhan se huvittelu aina välillä sallittua.
välillä irrottaa ote mustasta kirjasta ja miettiä, mitä se normaali elämä on? Tiesi normaalielämään saattaa olla kivikkoinen, mutta suosittelen silti sitä.
Ehkä tuosta osoitteesta saattaisi löytyä apua. Jos ei muuta niin tutustumalla sivuihin: http://www.uskontojenuhrientuki.fi/
Ehkäpä nämä "entiset ateistisi" eivät koskaan olleet ateisteja, vaan he olivat koko ajan sydämessään auktoriteettia hakevia epävarmoja alistujia. Mitäpä tuolla jumalla tarkoitat. Totta kai on olemassa jumala, joka on kollektiivisen ihmisryhmän luoma representaatio. Mikäli käytän maalisessa jumalattomassa elämässäni käsitettä synti, tiedän etten sellaiseen yleensä syyllisty. Moraalia voi ihmisellä olla ilman uskoa supranormaaleihin olentoihin. Tuo kaipuu mistä puhut on selviytymisvaisto. Mikäli sen turruttaa uskolla yhtään mihinkään, altistuu helpommin vaaratilanteille. Kun yhteisö uskoo alkaa hyväksikäyttö.
vuonna 2003 tehdyn tutkimuksen mukaan
vain n. 20% kristityistä sanoo uskovansa
Jumalaan... näistä 70% uskoo helvettiin
ja 40% kuoleman jälkeiseen elämään...
Tosin tämä saattaa olla kytköksissä seikkaan,
että vain n. 40% on aktiivisesti mukana
uskonnossaan...
kyllä ymmärtää että olet erehtynyt Jumalan suhteen.