Mäsäilevät ja rakentavat Petristä hirviötä ja väittävät tekoa suomen historian verisimmäksi !!
Uskomatonta median myötäilyä tai sitten kirjottajat nuoria jotka eivät Suomen rikoshistoriaa tunne ollenkaan, Suomen rikoshistoriasta löytyy monia muitakin verisiä tapauksia
Tähän voitaisiin kärkeen lisätä kansalaissodan aikana tehdyt ja päätyttyä tehdyt kyseenalaisin perustein tehdyt teloitukset.
Vuonna 1969 tapahtui keskisuomessa tragedia jossa pienviljelijä Tauno Pasannen ampui metsästyskiväärillä neljä häntä pidättämään tullutta poliisia kotipihaansa.
Vuonna 1986 ryöstettiin Jakomäessä Kop-konttori, tästäseuranneessa panttivankidraamassa joka päättyi ajoneuvossa olleen pommin räjähtämiseen Mikkelin torilla. Yhä epäselvää on laukaisiko pommin itse ryöstäjä vaiko poliisin autoa kohti ampuvat luodit. Räjähdysaine oli muuten aivan teollisesti valmistettua dynamiittia.
Vuonna 1994 varusmies Mika Muranen karkasi palveluspaikastaan ja ampui jalkajousella kuollettavin seurauksin kahta naapuriaan sekä ampui rynnäkkökiväärillä kuollettavasti jakelukierroksella ollutta lehdenjakajaa. Pitkällisen ajojahdin jälkeen hänet vangittiin.
Vuonna 1997 tanskalainen rikollinen Steen Christensen surmasi Helsingässä yllättäen kaksi poliisimiestä.
Vuonna 1999 Sanna Sillanpää arvaamatta ampui Helsingissä Albertikadulla sijainneella ampumaradalla kolme mieshenkilöä.
Lisäksi useita muita mm Emilia Lappalaisen surmaaminen, Heinojen surmat ym ym
Tyylinä on että pariviikkoa myötä eletään tapahtumia vahvasti, otetaan osaa suruun ja rakennetaan hirviö-/sankarimyyttiä jonka jälkeen unohdetaan ja jäädään odottamaan uutta puheenaihetta, vai kuinka moni teistä enää muistaa edellisiä tapahtumia ?
Monilla ihmisillä on paljon arkista surua kuten asunnottomuus työttömyys yksinäisyys ym ym. Miksi harvat ottavat osaa tällaiseen suruun !? Mielestäni vieraiden ihmisten on turha hirveästi olla ottamassa osaa kuolemaan koska varmasti kaikilla uhreilla riittää surevia omaisia. Parasta olisi jos meistä jokainen kannettaisiin osa niistä arjen suruista lähimmäisiemme elämässä, mutta kai nykyihmistä ei sellaiset asiat enää kiinnosta, tapahtumien pitää näemmä olla äärimmäisen dramaattisia ennen kuin yleisö herää, voisi jo perustellusti kysyä onko todellisestakin väkivallasta tullut viihdettä jota haluamme seurata turvallisesti kotisohvallamme ??
Totuus on tarua ihmeellisempää..
Uskomatonta median myötäilyä tai sitten kirjottajat nuoria jotka eivät Suomen rikoshistoriaa tunne ollenkaan, Suomen rikoshistoriasta löytyy monia muitakin verisiä tapauksia
Tähän voitaisiin kärkeen lisätä kansalaissodan aikana tehdyt ja päätyttyä tehdyt kyseenalaisin perustein tehdyt teloitukset.
Vuonna 1969 tapahtui keskisuomessa tragedia jossa pienviljelijä Tauno Pasannen ampui metsästyskiväärillä neljä häntä pidättämään tullutta poliisia kotipihaansa.
Vuonna 1986 ryöstettiin Jakomäessä Kop-konttori, tästäseuranneessa panttivankidraamassa joka päättyi ajoneuvossa olleen pommin räjähtämiseen Mikkelin torilla. Yhä epäselvää on laukaisiko pommin itse ryöstäjä vaiko poliisin autoa kohti ampuvat luodit. Räjähdysaine oli muuten aivan teollisesti valmistettua dynamiittia.
Vuonna 1994 varusmies Mika Muranen karkasi palveluspaikastaan ja ampui jalkajousella kuollettavin seurauksin kahta naapuriaan sekä ampui rynnäkkökiväärillä kuollettavasti jakelukierroksella ollutta lehdenjakajaa. Pitkällisen ajojahdin jälkeen hänet vangittiin.
Vuonna 1997 tanskalainen rikollinen Steen Christensen surmasi Helsingässä yllättäen kaksi poliisimiestä.
Vuonna 1999 Sanna Sillanpää arvaamatta ampui Helsingissä Albertikadulla sijainneella ampumaradalla kolme mieshenkilöä.
Lisäksi useita muita mm Emilia Lappalaisen surmaaminen, Heinojen surmat ym ym
Tyylinä on että pariviikkoa myötä eletään tapahtumia vahvasti, otetaan osaa suruun ja rakennetaan hirviö-/sankarimyyttiä jonka jälkeen unohdetaan ja jäädään odottamaan uutta puheenaihetta, vai kuinka moni teistä enää muistaa edellisiä tapahtumia ?
Monilla ihmisillä on paljon arkista surua kuten asunnottomuus työttömyys yksinäisyys ym ym. Miksi harvat ottavat osaa tällaiseen suruun !? Mielestäni vieraiden ihmisten on turha hirveästi olla ottamassa osaa kuolemaan koska varmasti kaikilla uhreilla riittää surevia omaisia. Parasta olisi jos meistä jokainen kannettaisiin osa niistä arjen suruista lähimmäisiemme elämässä, mutta kai nykyihmistä ei sellaiset asiat enää kiinnosta, tapahtumien pitää näemmä olla äärimmäisen dramaattisia ennen kuin yleisö herää, voisi jo perustellusti kysyä onko todellisestakin väkivallasta tullut viihdettä jota haluamme seurata turvallisesti kotisohvallamme ??
Totuus on tarua ihmeellisempää..
Vastaukset 5
Vanhimmat
jos nyt pilkkuja nussittaan niin olihan myyrmannin tapahtuma paljon verisempi kuin nuo mainitsemasi tapahtumat 7 kuollutta ja (yli 60 LOUKKAANTUNUTTA)... ehkä talvisota oli verisempi ...
tällaisita asioissa mitään mieltä ryhtyä laittamaan johonkin "verisyys" järjestykseen ?!!
Ikäviä tradgedioita kaikki,
Sitäpaitsi listani ensimmäinen tragedia uhriemäärällä laskien on ikävin, mutta tosiaan en kyllä haluaisi että näisstä asioita aletaan tekemään repiviä otsikoita vai halutaanko tälläkin alalla tehdä ennätyksiä ?!!
ei pitäisi sattua Myyrmaäen kaltaisia terrori-iskuja.
tietysti sotien aikana sattuu paljon pahempia joukkomurhia kuin mitä Myyrmannin tapaus oli. Sehän on selvää.
Talvisodan aikaan Taipaleenjoella eräänkin korsun täysosumassa kuoli kerralla yli 30 suomalaissotilasta.
mieleeni ei tule rauhan ajalta yhtä veristä ja summittaista joukkomurhaa kuin tämä Myyrmannin tapaus oli.
Ei edes 1800-luvulta. olen jonkinverran lukenut rikoskirjoja, esim. Poliisi Kertoo.
Viime sotien jälkeen tähän asti verisimmät olivat tuo Pihtiputaan tapaus (mutta siinäkään uhreja ei oltu valittu sattumanvaraisesti), Murasen tapaus, Mikkelin panttivankidraama.
Lapuan patruunatehtaan räjähdys keväällä 1976 oli onnettomuus, jossa kuoli 40 ihmistä. Vaikka se oli onnettomuus, se järkytti.
Mutta Myyrmannin tapaus on ainutlaatuinen Suomen rikoshistoriassa.
Lyhyestä virsi kaunis...
Puhut asiaa!! :)
onko Juha Valjakkala mielestäsi komea mies, jonka kanssa voisi mennä vaikka naimisiin?