Kuten Jeesus sanoi: "Eeli, eeli, lama sabaktani!". Kuolevan miehen viimeinen huuto hänen ymmärtäessään, että taivaat eivät halkeakaan, eivätkä enkelit häntä pelasta.
"Miksi minut hylkäsit!?". Liikutun kyyneliin aina kun muistan tämän raamatunkohdan. Se on voimakas muistutus ihmisen erehtyväisyydestä, mutta samalla voimakas muistutus siitä, että yhteisön on kannettava huolta myös sairaistaan.
"Miksi minut hylkäsit!?". Liikutun kyyneliin aina kun muistan tämän raamatunkohdan. Se on voimakas muistutus ihmisen erehtyväisyydestä, mutta samalla voimakas muistutus siitä, että yhteisön on kannettava huolta myös sairaistaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jota nuo Jeesuksen viimeiset sanat liikuttavat. Eikä ajatuksesi ihmisen erehtyväisyydestäkään, tai sairaista huolehtimisen tärkeydestä tunnu saavan vastakaikua.
Kovaa porukkaa.
Jumalan Poika huusi noin, kun hän tuli
todellisesti hylätyksi Isänsä taholta.
Jumala hylkäsi hänet, sillä Jeesuksen
päällä oli koko maailman synti.
Rangaistuksemme oli hänen päällänsä,
jotta meillä rauha olisi.
Jumala hylkäsi Poikansa kuolemaan,
jotta meitä ei tarvitsisi hylätä.
Huutaessaan kuoleman saapuessa
"Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?",
Jeesus täytti profeetan ennustuksen hänestä,
joka on luettavissa psalmissa 22.
"Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
..."Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät,
pudistavat päätään ja ivaavat minua:
Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!
...Voimani valuu maahan kuin vesi,
luuni irtoavat toisistaan.
Sydämeni on kuin pehmeää vahaa,
se sulaa rinnassani.
Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru,
ja kieleni tarttuu suuni lakeen,
ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.
Käteni ja jalkani ovat runnellut,
ruumiini luut näkyvät kaikki.
Ilkkuen he katsovat minuun,
jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa.
...Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä.
Sinun palvelijoittesi edessä lunastan lupaukseni.
Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi;
ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä.
Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.
Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palaavat Herran luo,
kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä,
sillä Herran on kuninkuus!
Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat."
Näin hän täytti kirjoitukset viimeistä
piirtoa myöten.
Hän tiesi kyllä kuolevansa, ja hän opetti
siitä etukäteen monet kerrat opetuslapsilleen.
Matteuksen evankeliumi 16. luku, jae 21:
"Tästä lähtien Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen,
että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon
kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä.
Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä
hän nousisi kuolleista."
Hän antoi henkensä, sitä ei häneltä kukaan ottanut:
"Sentähden Isä minua rakastaa,
koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin."
(Joh.10:17)
Vangitsemistilanteessakin hän osoitti,
että tiesi mitä teki, kun alistui vangittavaksi
ja ristin kuolemaan:
"Silloin miehet astuivat lähemmäs,
kävivät käsiksi Jeesukseen ja vangitsivat hänet.
Yksi Jeesuksen seuralaisista ryhtyi vastarintaan,
veti miekkansa esiin ja iski ylipapin palvelijaa
niin että tältä irtosi korva.
Silloin Jeesus sanoi hänelle:
"Pane miekkasi tuppeen. Joka miekkaan tarttuu,
se miekkaan kaatuu. Luuletko, etten voisi pyytää
apua Isältäni? Hän lähettäisi tänne heti
kaksitoista legioonaa enkeleitä ja enemmänkin.
Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset,
joiden mukaan näin täytyy tapahtua?"
(Matt.26:52-54)
"Kun hän sitten oli noussut kuolleista,
opetuslapset muistivat nämä hänen sanansa,
ja he uskoivat kirjoituksiin ja siihen,
mitä Jeesus oli puhunut." (Joh. 2:22)
Opetuslapsista tuli tämän kaiken rohkeita todistajia,
aina marttyyrikuolemaan saakka he olivat
varmoja siitä mitä oli tapahtunut.
Itseäni liikuttaa ristin tapahtumissa myös se,
kun Jeesuksen käsiin isketään nauloja,
ja hän rukoilee noiden vasaramiesten puolesta:
Luuk. 23:33-34
Kun tultiin paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi,
he ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja rikolliset,
toisen hänen oikealle puolelleen, toisen vasemmalle.
Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi.
He eivät tiedä, mitä tekevät."
Sotilaat jakoivat keskenään Jeesuksen vaatteet
heittämällä niistä arpaa."
- - - - - -
"Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta
tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme,
niin kuin on kirjoitettu...(Gal. 3:13)
- - - - -
Mutta niin, kyllä, meidän täytyy auttaa kärsiviä,
ja elämässään erehtyneitä ihmisiä.
Jeesuskin tekee niin.
Tuosta sairaista huolehtimisesta tuli mieleen Jeesuksen opetus,
että minkä me olemme tehneet yhdelle vähäisimmistä veljistä,
se me ollaan tehty Jeesukselle,
joka tulee olemaan kerran maailman tuomari.
- Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa.
- Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa.
- Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne.
- Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut.
- Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa.
- Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.
Tai sitten:
- Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa.
- Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa.
- Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne.
- Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua.
- Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.
Kaikki me ollaan sekä käyty katsomassa sairaita jne.,
että ei olla käyty, eikös niin?
Mikä kumma mahtaa erottaa nuo kaksi ihmisryhmää?
Oikeasta alle kymmenen sanan vastauksesta
saa 10 pistettä ja papukaijamerkin :)
----------
vinkki:
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1143826199416&search=&rng=0&submit1=Hae&ref=Matt. 25:31-46&ctx=0&mod1=FinRaam&mod2=&mod3=