jäsenyyteen liittyvä fakta, että kuinka moni kuuluu edelleenkin ev.luth.kirkkoon, vaikka on ns. helluntailainen?
Ja voiko helluntailaisuudessa kuulua myös uskovien upotuskasteen jälkeenkin ev.luth.kirkkoon, vaikka upotuskaste aiheuttaa ristiriitatilanteen kirkon kasteopetusta vastaan?
Ja voiko helluntailaisuudessa kuulua myös uskovien upotuskasteen jälkeenkin ev.luth.kirkkoon, vaikka upotuskaste aiheuttaa ristiriitatilanteen kirkon kasteopetusta vastaan?
Vastaukset 15
Vanhimmat
ennen nukkumaanmenoa:
Tunnen henkilökohtaisesti evankelisluterilaisen kirkon pappeja jotka ovat käyneet upotuskasteella esimerkiksi helluntailaisen pastorin suorittamana. Tietenkin heidän pitää siitä asiasta olla hissukseen eikä he voi sitä oman kirkkonsa piirissä mainostaa. Mutta tämä vaan esimerkkinä että ei kaikki luterilaiset papit ole niinsanottua uskovien kastetta vastaan. Eikä kaikki lapsia kastavat ev.lut. papit siis ajattele että lapsi kasteessa uudestisyntyy. Kirkon sisällä on tästä asiasta näkemyksiä jotka poikkeaa toisistaan vivahteiltaan ja painotuksiltaan ja jopa opillisestikin ovat kirkon virallista oppia vastaan.
Erityisen surulliseksi tulen kun kuulen pastorin hautajaistilanteessa saarnaavan että kun vainaja oli lapsikasteessa Jumalan omaksi otettu kirkon jäsen ja tekin olette niin taivaassa teitä kaikkia odottaa sitten iloinen jälleennäkeminen. Se on hirvittävää synnin uneen nukuttamista ja valherauhaan tuudittamista. Olen kyllä ollut sellaisissakin hautajaisissa joissa luterilainen pappi aivan selvästi sanoo että Jumala sen tietää mikä on vainajan kohtalo ja että ainoa tie taivaaseen on henkilökohtainen suhde Jeesukseen. Tämä tässä vaan tuli mieleen vielä.
Hyvää yötä, Markku. Pyydetään Jumalan omina toisillemme johdatusta. Ei ole mitenkään paha asia että palstalla keskustellaan, kysellään ja mielipiteitä vaihdetaan, mutta ei anneta tämän korvata henkilökohtaista hiljentymistä ja nöyrää kyselyä Herran edessä, eikö niin? Se on kuitenkin tärkein.
Jos menee tunti netin äärellä kirjoitellessa niin ehkä olisi hyvä viettää pari tuntia polvillaan ihan vaan Jumalan tuntemiseen syventyen ja Jeesukselle kun antautuu ja haluaa Hänen viitoittamalla tiellä kulkea eiköhän ne asiat siitä ala avautumaan...
:-)
-että lut.pappi käy helluntaikasteella ja sitten vielä toimii pappina kirkossa
-lut.pappi puhuu jälleennäkemisestä taivaassa ( ei ole lut.käsitys tämä jälleennäkeminen)
Taivaaseenmenijät tietää Jumala yksin.
Ihmiset vaan sitä kasteen tavalla ja muulla hurskauselämällä mittaa.
että kukaan luterilainen pappi olisi käynyt helluntaikasteella. Raamattu ei tunne sellaista nimitystä ollenkaan.
Henkikasteesta voidaan kyllä puhua helluntailaisuuden yhteydessä mutta se liittyy täysin eri asiaan, siis Pyhän Hengen täyteyden saamiseen erityisenä voimakkaana kokemuksena. Sellaista kokemusta ei voi kukaan ihminen toiselle antaa ja sellaiseen kokemukseen ei mennä niinkuin vesikasteelle mennään. Kyseessä on siis eri asia.
Tahallaanko sekoitat nämä, vai sekoitatko?
Tunnen luterilaisia pappeja jotka ovat käyneet niinsanotulla uskovien kasteella eli uskoontultuaan antaneet kastaa itsensä kuten ovat ymmärtäneet että uskovien käytäntö alkuseurakunnankin aikana oli. Mutta se ei ole mikään helluntaikaste. Ei heitä siinä ole helluntailaisuuteen kastettu.
Toinen asia. Oletko ollut kuinkakin monessa kirkon hautajaistilaisuudessa? Ja et ole kuullut että pappi lapsikasteeseen vedoten opettaisi ihmisiä uskomaan että vainaja on taivaan kansalainen ja saman kasteen armon perusteella saavat omaiset hänet taivaassa iloisesti tavata?
Kirjoituksen loppuosasta olen täysin samaa mieltä kanssasi.
Taivaaseen menijät tuntee Jumala. Ihmiset voivat asioita mittailla jos milläkin mittapuilla mutta Jumala tuntee sydämet.
Hän on antanut vastuullemme Sanaa julistaa niinkuin on kirjoitettu että perustamme uskomme Uuden testamentin pelastuskäsitykseen ja pyhityksen periaatteisiin jotka siellä on ilmaistuna, niin että kun Sanaa selvästi opetetaan ne jotka eivät Kristusta henkilökohtaisesti vielä tunne tai eivät ole kokonaan syntielämää hylänneet ja ehdoitta Hänelle antautuneet, saisivat piston sydämiinsä ja kääntyisivät löytääkseen elävän armon.
Eihän ihminen voi kahdella tuolilla istua.Eikä voi syödä kahdelta lautaselta.yhtäaikaa siis:))
Joten ei missään tapauksessa voi kuulua kahteen seurakuntaankaan yhtäaikaa.Se on suurin synti.Eihän voi olla kahden puolisonkaan kanssa YHTÄAIKAA NAIMISISSA tai edes avoliitossa!
Huomaan että sinulla on oikeesti älykkyysosamäärä hyvin korkea sillä uskallat ajatella omilla aivoillasi ja kykenet niin tekemään.
Juuri tästä syystä minusta ei ole koskaan pidetty kun uskallan ajatella ja toimia toisin kuin ne jotka on manipuloitu uskomaan valheita!!
mukavaa päivänkulkua!! t.heltyt.
Tänään sitä sentään saa olla vaikka kolmen maan kansalainen samaan aikaan.
Ja näin maalikon silmin kahden.
Eli Minäkin voin olla sekä Ruotsin, että Suomen kansalainen samaan aikaan ja tietenkin taivaan kansalainen Kristuksessa.
Nii moni- aviollisuushan on vielä monin paikoin käytössä, että ei ku hakua päälle.
Uskova ei ole "naimisissa" sen kristillisen yhteisön eli seurakunnan kanssa, johon kuuluu, vaan Jeesuksen Kristuksen kanssa. Eihän seurakuntayhteisön vaihtamista voi avioeroon verrata.
Vanhemmat seurakuntalaiset joille on muodostunut helluntailainen identiteetti (esimerkiksi) voivat kyllä kokea miltei Jumalan hylkäämiseksi sen kun joku uskova lähtee seurakunnasta? :-)
Mutta ei se niin ole! Hyvä silti tutkia omaa sisintään millä mielellä lähtee, jos lähtee. Katkeruus ja anteeksiantamattomuus kun on Saatanan juoni joiden kautta se tekee kolhitulle uskovalle mahdottomaksi enää mihinkään seurakuntayhteisöön liittyä, eikä pelkästään tämä seurakuntakysymys, katkeruuden kautta koko Jumalasuhde vääristyy.
Tarkoitus on että Jeesus on uskovalle ehdottomasti rakkain ja Hänen tahtonsa mukaan tahdotaan elää. Sikäli vertaus avioliitosta menee vähän överiksi. Kyllä uskova voi kuulua vaikka kymmeneen kristilliseen seurakuntaan ja silti ainoastaan yksi on hänen todellinen Herransa eli Kristus. Tätä jokaisen kristillisen yhteisön eli seurakunnan kuuluu opettaa jäsenilleen: Jeesusta uskonelämän lähtökohtana, keskipisteenä ja tietyssä mielessä päämääränä.
Todellinen seurakunta on pohjimmiltaan se universaali seurakunta johon jokainen Jeesuksen oma nimilapuista, niiden runsaudesta tai puuttumisista huolimatta kuuluu. Tätä universaalia perheyhteyttä sitten elämme todeksi seurakuntayhteisöjen keskellä ja niistä käsin.
Erotan siis kaksi eri asiaa tässä. Jeesus Kristus on uskovan "puoliso" hengellisessä mielessä. Se asia ei muutu kuuluu sitten helluntaiseurakuntaan tai luterilaiseen kirkkoon tai ei kumpaankaan tai kumpaankin.
Muuten kyllä olen sitä mieltä että on järkevää kuulua yhteen seurakuntayhteisöön. Siinä olen siis kanssasi samaa mieltä, vaikka en voi sanoa että kahteen seurakuntaan kuuluminen on "suurin synti" ja rinnastettavissa moniavioisuuteen. Kahdella tuolilla istuminen on osuvampi ilmaus.
Itse kuulun vapaaseurakuntaan mutta en koe istuvani vapaaseurakunnan varassa. Jeesuksen varassa minä istun, seison ja vaellan. Ainakin tahdon tehdä niin. Ei kirkkokunta ketään pelasta vaan Vapahtaja joka on yksi ja sama Herra. Vapaaseurakunnan tilaisuuksien lisäksi käyn helluntaiseurakunnissa, luterilaisissa kirkoissa, babtisteissa, pelastusarmeijassa ja muuallakin missä Vapahtajaa julistetaan ja perheväki evankeliumin äärellä kokoontuu. Täydellistä seurakuntaa ja oppia ei ole, täydellisyys alkaa vasta taivaassa.
En voi ajatella kuuluvani vapaaseurakunnan lisäksi jonnekin muualle. Tuntuu kummalliselta koko ajatus. Sen sijaan yhtään kummalliselta ei tunnu että jossakin vaiheessa voisin kokea johdatukseksi siirtyä johonkin toiseen kirkkokuntaan ja yhteisöön. Ei se mikään mahdottomuus ole. Mutta jos niin tapahtuu pyydän Herralta armoa ettei se tapahtuisi katkeruuden vallassa ja ovet paukkuen. Siinä tapauksessa veisin käsittelemättömän vihani ja sen kautta tulleet henkivaltasidokset mukanani uuteen seurakuntaan sen ilmapiiriä myrkyttämään tai jäisin kotiini jurputtamaan ja vikoilemaan uskovia milloin mistäkin.
Voimme siis Jeesukseen katsoen antaa anteeksi ja todellakin pitää huolta siitä, että Hän on ainoa Rakkain, jonka edessä polvistumme, todellinen Herra ja Kuningas.
Kaikkea hyvää sulle, sisko.
Hyvää päivänjatkoa.
että vapaakirkollisilla on sellainen käytäntö, että kun uskova kastetaan vesikasteella, niin hänen on erottava ev.luth.kirkosta ennen kastamista. Mutta siltikään hänen ei ole kuitenkaan ns. 'pakko liittyä' vapaaseurakuntaan, ellei hän ole juuri sillä hetkellä valmis siihen.
En myöskään ole helluntalainen enkä vapaakirkollinen
kiitos Jumalalle että olen kuitenkin
Jeesukseen Kristukseen uskova.
lahjaa kaikki tyynni
ihmisen älykkyysosamäärä ei ole mitattavissa
ihmisen omasta ansiosta tai edes siitä
että uskaltaa sanoa tai ajatella itsenäisesti
enkä usko mihinkään muuhun manipulointiin
kuin siihen että, ihminen itse
manipuloi itsensä manipuloimaan manipuloituja
tai vaikka ei manipuloituisikaan
silti ei uskalla katsoa omaa syntisyyttään
vaan hakee omien ajatustensa pönkittämiseksi
tukea heiltä jotka osaavat
sanat laittaa tuolien päälle tai viereen
niin hienosti että ne vaikuttavat
kauniilta ja korkealentoisilta
tietysti mukavintahan olisi
jos voisi kattaa kaksi lautasta kahta syöjää varten, kuin mutustella kahdelta lautaselta
yksin ja vielä seisoen
Vain se joka uskaltaa antaa KOKO elämänsä
ILOLLA Jumalan tahdon johdatettavaksi
seuraamatta ihmistä, niin vain hänen
älykkyys voi murtua heikkoudeksi
jonka Jumala voi tehdä vahvuudeksi
ARMOA kaikki on.
T. tyttöpyy oksalla
..eikö raamattu ole sama eilen tänään iankaikkisesti?
..miksi sinne nyt olisi muutokset tulleet yht-äkkiä että saakin on olisi muka suotavaa olla monen maan kansalainen?? tarkoitan seurankunnan kansalaista...siksikö että voi käyttää hyväksi esim.taloudellista avustusta tms.anoen....vuoroin joka seurakunnasta kun kerran sinne kuuluu?
mielestäni sellainen haiskahtaa hyväksikäyttämiseltä mitä raakemmassa määrin.
..että en voisi missään tapauksessa ajatella kuuluvani kuin yhteen seurakuntaan KORKEINTAAN.
Kun kuuluin lutki:n siis luterilaiseen kirkkoon niin ei tullut mieleenikään liittyä "varmuuden vuoksi" muihinkin.Sellaiset ihmiset on hyvin tuuliajaolla ja hukassa persoonaltaan.
En ole löytänyt raamatustani sellaista kohtaa jossa lukisi että liittykää kaikkiin mahdollisiin seurakuntiin niin valtio saa veronsa.
En ole löytänyt myöskään raamatustani sellaista kohtaa jossa lukisi että jos rahasi loppuvat mene sosiaalitoimistoon.
Joten olettaisin jokaisen käyttävän järkeään mikäli sitä on annettu edes sen verran.
Itse vaikka en kuulu seurakuntaan koen itseni silti puhtaana ja se ei muuta muuksi mitään.käyn silloin kun on sellainen tunne,niin kokouksissa Vapaakirkossa ja siellä on hyvä meininki.Ei iloa puutu!
Mutta silti en ole liittynyt Vapaakirkkoon vielä vaikka mieleni on tehnyt mutta olen kysellyt taivaan isän tahtoa sen suhteen.en ole vielä saanut vastausta.
Se on ainut paikka jota edes koskaan olen uskaltanut ajatella.Ainut vaan että jos liityn Vapaakirkkoon niin saatan olla pallo jalassa.
Ja muiden manipuloinnin ja ohjailun ja määräysvallan alla.Ja ihminen joka on aina hämätty ,ja epäilty kaikesta niin ei silloin ole turvassa.
Esim.kun jo lapsena jotain sanoin ääneen niin minulle kivahdettiin :ÄLÄ VALEHTELE!!
Kun kävin kasteella muutama vuosi sitten ja vasta 2 vuoden jälkeen uskalsin sen sanoa siskolleni niin hän kivahti: ÄLÄ VALEHTELE.
Se loukkasi minua tosi syvältä enkä ole enää uskaltanutkaan enkä välittänytkään sanoa mitään epäilijöilleni.Minusta on uskovaiset tehneet rikollisen ja valehtelijan sanoimpa mitä hyvänsä.
Ja nyt olen opetellut olla puhumatta mitään.Koska aina vaan valehtelen:(((
vaikka ei kuulukkaan mihinkään eri kasteihin.
minulla on silti ystäviä vaikka en kuulukaan kirkkoon.silti minut hyväksytään tällaisena kuin on.
ja koska olen aina ollut B-luokkaa niin olen kokenut että en ole sovelias sinne.saastutan vielä muidenkin pyhäköt.
olen liian epätäydellinen seurakuntaan.
en kuitenkaan selviydy minulle asetetuista vaatimuksista.ja sitten tulen taas hylätyksi.ja se on minulle kipeä alue.Aina on minua epäilty,tehty valehtelijaksi,ja jos vaikka miksi.
niin annan täydellisille ja virheettömille paikkani.enkä halua kilpailla paremmuudesta.se on tehty selväksi mikä olen.
miksi repiä auki vanhoja haavoja..
kasteasiaa, että siitä alettaisiin luentoja pitämään, vaan kysyn lähinnä sitä, että voiko helluntailaisuudessa kuulua siis kahteen seurakuntaan yhtäaikaa?
Olen meinaan ollut sellaisessa hell.seurakunnassa sanankuulolla, jossa n. puolet tai kolmas osa srk:n väestä kuului edelleenkin ev.luth.kirkkoon, vaikka piti itseään helluntailaisena.
Ikävä kyllä "yhdistys asetukset/laki" sallii tuollaisen kaksoisjäsenyyden! Itse kyllä erosin heti kun minulle valkeni kirkon ja vapaiden suuntien tietyt oppien eroavaisuudet ja niiden syyt! Olin jo eronnut ev,lut kirkosta ennenkuin liityin helluntaiseurakuntaan.
Nythän helluntaiseurakunnan yhteydessä on myös "kirkkoistu", eli osa seurakunnista ovat rekisteröityneet kirkkokunnaksi ja se ei salli kaksoisjäsenyyttä, eli kirkkolaki ei salli kaksoisjäsenyyttä. Jos haluaa liittyä helluntaikirkkoon, niin se on mahdollista vain eroamisen kautta edellisestä kirkosta ja/tai seurakunta yhdistyksestä. Muuten kyllä kaikki on edelleenkin samoin kuin vanhassakin yhdistys järjestelmässä, että vain uskonsa tunnustamisen ja Raamatullisen uskovien upotuskasteen perusteella voidaan liittyä helluntaikirkkoon!
Helluntailainen jos liittyy ev,lut kirkkoon, niin hänen kasteensa on riittävä liittymisen ehdoksi, mutta toisinpäin tapahtuvassa liittymisessä ei riitä, sillä helluntaiseurakunnissa on tuo kasteen vaatimus se, että kaste pitää suorittaa uskoville Raamatullisesti veteen upottaen!
Tässäpä se tuli selvä vastaus ja perustelut. Tätä vastausta mie tuossa hain.
sama se jos kuuluukin ev.luttiin ja hellareihin. Heillä on sama kirja pohja tietona. Henk.koht.suhde on tärkein, ei ihmisten keksimät seurakunnat.