Kaikilla kristinuskonnon suunnilla on vakaa ja yhtenäinen käsitys siitä, että Jumala ei ole kykenevä toteuttamaan tahtoaan. Onhan aivan selvää, että Jumala tahtoo kaikkien ihmisten pelastuvan. Jumala on kuitenkin tehnyt tässä pelastusasiassa itselleen niin ison kiven, ettei jaksa sitä nostaa. Hän lähetti Poikansa Kristuksen Jeesuksen lunastamaan koko ihmiskunnan ja vaikka tämä tapahtui, niin kuitenkin on ihmispolon vielä kaikesta huolimatta osattava pelastaa itsensä. Ihmisen tahto kun voi murtaa pelastusasiassa Jumalan tahdon ja tehdä tyhjäksi Hänen täydellisen suunnitelmansa.
Jumalalle ei siis lopultakaan riittänyt Kristuksen uhri, eikä ihmiselle Jumalan armo ja rakkaus. Jumala on onnettoman riippuvainen ihmisten uskoista, teoista, sakramenteista ja ponnisteluista. Vaikka Jumala ei siis (kristinuskonnon käsityksen mukaan) onnistunut pelastamaan ihmistä, niin ei hätää. Ihminen voi suorittaa tekoja ja ratkaisuja, joilla edes oman itsensä saa pelastettua ohi koko muun kadotukseen matkaavan ihmiskunnan. Helpoimmin se onnistuu perusluterilaisena uskomalla lapsikasteen autuuttavaan voimaan. Jos Jumala olisi päättänyt kastaa meidät kaikki jo lapsivedessä, niin pelastettujen joukko olisi täydellinen. Jos taas haluaa haastetta ja vaikeamman tien pelastua, niin kannattaa kääntyä herätyskristillisyyden puoleen. Parhaimmillaan oma minä ei pelkästään pelastu omalla uskollaan, vaan sille luvataan rikkaus ja terveyskin. Mutta opettiko Kristus niin sanoillaan ja elämällään?
Kuka pelastaa meidät tältä hirmuiselta Jeesukselta, joka heittää suurimman osan ihmiskuntaa helvetin ikuiseen liekkiin? Sama kristinuskonnon Jeesus, joka lunasti kaikki ihmiset kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan, on vielä tuleva tuomitsemaan meitä. Muuttuiko Hän sittenkin kuollessaan ristillä katkeraksi, sillä eläessään Hän ei tuominnut ketään? Kovia sanoja Hänen suustaan saivat kuulla ne, joilla oli suuret Raamatut, oikeat opit ja omat ratkaisut. Huorin tekijät, syntiset ja publikaanit taas saivat häneltä armahduksen ilman anomisia ja ponnisteluja.
Entäpä jos kristinuskonnon näkemys onkin virheellinen? Entäpä jos Jumalan pystyy toteuttamaan tahtonsa ja lunastamaan kaikki ihmiset? Mitä jos Kristus osoitti kuollessaan Isän tahdon siinä, että Hän mieluummin kuolee kuin tuomitsee yhtäkään? Mitäpä jos Kristus onkin koko ihmiskunnan lunastus eikä vain ”oikeaoppisten” lunastus? Kuka haluaa uskoa silloin Jeesukseen? Entäpä kuka haluaa lyödä Hänet uudelleen ristiin? Uskallan ehdottaa, että jokaisessa ihmisessä on jotakin hyvää. Tämä hyvä nouskoon ja yhtyköön Jumalaan samalla kun ”vuohemme” kuolee ruumiin mukana. Paitsi että jokainen ihminen on kuoleman oma ja tuomittu katoamaan olemattomiin, niin hän myös on Iankaikkisen elämän perillinen, Jumalan poika tai tytär.
Jumalalle ei siis lopultakaan riittänyt Kristuksen uhri, eikä ihmiselle Jumalan armo ja rakkaus. Jumala on onnettoman riippuvainen ihmisten uskoista, teoista, sakramenteista ja ponnisteluista. Vaikka Jumala ei siis (kristinuskonnon käsityksen mukaan) onnistunut pelastamaan ihmistä, niin ei hätää. Ihminen voi suorittaa tekoja ja ratkaisuja, joilla edes oman itsensä saa pelastettua ohi koko muun kadotukseen matkaavan ihmiskunnan. Helpoimmin se onnistuu perusluterilaisena uskomalla lapsikasteen autuuttavaan voimaan. Jos Jumala olisi päättänyt kastaa meidät kaikki jo lapsivedessä, niin pelastettujen joukko olisi täydellinen. Jos taas haluaa haastetta ja vaikeamman tien pelastua, niin kannattaa kääntyä herätyskristillisyyden puoleen. Parhaimmillaan oma minä ei pelkästään pelastu omalla uskollaan, vaan sille luvataan rikkaus ja terveyskin. Mutta opettiko Kristus niin sanoillaan ja elämällään?
Kuka pelastaa meidät tältä hirmuiselta Jeesukselta, joka heittää suurimman osan ihmiskuntaa helvetin ikuiseen liekkiin? Sama kristinuskonnon Jeesus, joka lunasti kaikki ihmiset kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan, on vielä tuleva tuomitsemaan meitä. Muuttuiko Hän sittenkin kuollessaan ristillä katkeraksi, sillä eläessään Hän ei tuominnut ketään? Kovia sanoja Hänen suustaan saivat kuulla ne, joilla oli suuret Raamatut, oikeat opit ja omat ratkaisut. Huorin tekijät, syntiset ja publikaanit taas saivat häneltä armahduksen ilman anomisia ja ponnisteluja.
Entäpä jos kristinuskonnon näkemys onkin virheellinen? Entäpä jos Jumalan pystyy toteuttamaan tahtonsa ja lunastamaan kaikki ihmiset? Mitä jos Kristus osoitti kuollessaan Isän tahdon siinä, että Hän mieluummin kuolee kuin tuomitsee yhtäkään? Mitäpä jos Kristus onkin koko ihmiskunnan lunastus eikä vain ”oikeaoppisten” lunastus? Kuka haluaa uskoa silloin Jeesukseen? Entäpä kuka haluaa lyödä Hänet uudelleen ristiin? Uskallan ehdottaa, että jokaisessa ihmisessä on jotakin hyvää. Tämä hyvä nouskoon ja yhtyköön Jumalaan samalla kun ”vuohemme” kuolee ruumiin mukana. Paitsi että jokainen ihminen on kuoleman oma ja tuomittu katoamaan olemattomiin, niin hän myös on Iankaikkisen elämän perillinen, Jumalan poika tai tytär.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hän on Vapahtaja, mutta myös tuomari.
Hänen omansa, elävät Kristuskasvoisesti lähimmäisen kanssa, jota hän palvelee kuin Vapahtajaa, tämä kaikki tapahtuu Hänen Pyhän Henkensä vaikutuksesta.
Kaikki muu on ihmisentekemää jumalanpalvelusta jonka hän tulee tuomitsemaan.
Ilman uskoa on mahdoton pelastua ja usko katsoo Häneen ja Hänen täydelliseen mahdollisuuteensa minussa / meissä vaikuttaa täyden tahtomisen ja tekemisen tällä ajassa, vaikkakin lihan takia vajaamittaisesti.
Ken uskoo jeesukseen ,juutalais pummiin,valehteliaan joutuu helvettiin jo eläessään.
Näin on.