.
EU-julkisuutta vaikka henki menisi!
Jatkamalla monen mielestä riitaisaa elämää hallituspuolueena saa Keskusta ja eritoten pääministeri Matti Vanhanen osakseen merkittävää mediajulkisuutta, myös kielteistä tunnetulla tavallaan, mutta varmasti myös hyvää nostetta EU-puheenjohtajamaan keulakuvana.
Mutta..!
Uskon että suurin osa Keskustan kannattajista yhtyy ajatukseen, jossa puolueen johdolle olisi viisasta ottaa vielä kertaalleen todella vakavaan harkintaan vallitsevan tilanteen jatkamisen mielekkyys, suorittaa intressien kriittinen vertailu, nykyisen tavan tuottamat hyödyt ja aiheuttamat uhkakuvat.
Näin toimittaessa tulisi jatkaa kahden vaihtoehdon välillä:
Puolue jatkaa näin, jolloin painottuu johdon vahva usko EU-nosteen tuottaman hyödyn voimaan, sekä lujaa ”uskoa ihmeeseen”, jossa rooli SDP-SAK:n syntipukkina hallituksessa ei viekään kannatusta pitkään liukuun, ja jossa EU:n kokouksessa ei laisinkaan tule eteen odotettavissa olevia ongelmia, ei mitään sekaannusta eikä sellaisia asioita jotka lisäisivät Keskustan omien ja mahdollisten, toiveajatteluissa esiintyvien uusien kannattajien epätietoisuutta tulevasta.
Tai sitten:
Keskusta ottaa uuden jämäkän asenteen PALAAMATTA AITOVIERILLE, avaa lopultakin suuren enemmistön kaipaaman kriittisen syväluotaavan EU-keskustelun ja ennen muuta:
Johdon on syytä todella arvioida uudelleen oma asemansa, oma kannatuksensa nyt, eikä ehkä tulossa olevan kaikkien aikojen vaalitappion jälkeen, ja harkita ennen kaikkea muuta visusti ottaako johto linjakseen aivan uudet asenteen sen suhteen mitä kentän ääni todellisuudessa sanoo, mitä se vaatii, toivoo ja pelkää.
Tästä olisi hyvä alkaa, tarkistaa linjan sisältöä vielä kertaalleen:
Uusi periaateohjelma, mutta kenen periaatteet?
Alkutuottajien hätä ja nouseva viha, yrittäjien unohtaminen ja maakuntien laskevat suhdanteet eivät esiinny periaateohjelman sisällössä, vaikka niiden kuuluisi siellä olla Keskustan tähän päivään ja tulevaisuuteen keskeisimmin vaikuttavina faktoina. Periaatteisiin uskoisi kuuluvan sen vanhan viisaan maakunnan miehen, pitäjäneuvoksen ja yrittäjän, tavallisen kansan elämää ymmärtävän näkijän kaukonäköisyys, jonka varaan Keskustan nousu maan suurimaksi on alkujaan voitu rakentaa. Siinä visiossa maailma nousi pyörille ja muuttui, ja suurin osa maakuntien väestä muutti muualle, mutta siitä huolimatta enin osa heistä säilytti aatemaailmansa perustan soveltaen sitä uusiin olosuhteisiin, löysi synergioita uusista ryhmistä ja otti niistä opikseen, ja oppi yhdessä uusien ryhmien kanssa rakentaa uutta keskustalaisuutta muillekin sopivaksi ja hyvin halutuksi elämäntavaksi.
Mutta nyt:
Miten Keskusta voi edes ilman sanottavaa mainintaa ohittaa EU:n kasvavan osuuden ja sen mukana kasvavat riskit, sekä sen mukana kumuloituneet kiistattoman raskaat ongelmat?
Miksi; Todella painottaen, kun koko puolueen, koko maamme linjat määräytyvät suuressa hämmennyksessä olevan EU:n valtarakenteiden kautta sen muotoisiksi, että pahimmillaan meillä ei olisi enää mitään sanomista omissa asioissamme?
Tuossa Keskustan uudessa visiossa, Oulussa hyväksyttäväksi nostettavassa periaateohjelmassa ei Keskusta todellakaan nosta julkisuuteen omiensa suojelua missään muodossaan, ei sano sivulausetta halukkuudestaan pyrkiä korjaamaan tehtyjen raskaitten virheitten jälkiä, ei itse osittain aiheuttamansa laman ja sen vääryyksien korjaamisesta, ei laman uhrien kunnian ja maineen palauttamisesta saatikka heille aiheutettujen vahinkojen korvaamisesta.
Kriittisesti ja totuudenmukaisesti:
Oma johtomme puuhaa näennäisesti mutta huomattavan epäuskottavasti sulassa sovussa SDP-SAK:n hallituskumppanina ja toimii tahtomattaankin Hakaniemen tukiryhmänä. Samalla se puuhaa kumppaninsa kanssa myös yhteistä EU-visiotaan kuin itsestään selvyytenä. Vaikuttaa siltä että johtomme ei oikein tunnu ymmärtävän tai ei piittaisi paljoakaan siitä että samalla ovat käynnissä Keskustan omien ydinjoukkojen, sen aikaansaavan osan, ”painavien maakunnan äänien” alkutuottajien, sekä ongelmiin ajautuvien, myös parhaimmillaan raskaasti painottuvien äänien, PK-yrittäjien sekä Keskustan oman, elintärkeän kannatuksen joukkohautajaisten valmistelut.
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
.
EU-julkisuutta vaikka henki menisi!
Jatkamalla monen mielestä riitaisaa elämää hallituspuolueena saa Keskusta ja eritoten pääministeri Matti Vanhanen osakseen merkittävää mediajulkisuutta, myös kielteistä tunnetulla tavallaan, mutta varmasti myös hyvää nostetta EU-puheenjohtajamaan keulakuvana.
Mutta..!
Uskon että suurin osa Keskustan kannattajista yhtyy ajatukseen, jossa puolueen johdolle olisi viisasta ottaa vielä kertaalleen todella vakavaan harkintaan vallitsevan tilanteen jatkamisen mielekkyys, suorittaa intressien kriittinen vertailu, nykyisen tavan tuottamat hyödyt ja aiheuttamat uhkakuvat.
Näin toimittaessa tulisi jatkaa kahden vaihtoehdon välillä:
Puolue jatkaa näin, jolloin painottuu johdon vahva usko EU-nosteen tuottaman hyödyn voimaan, sekä lujaa ”uskoa ihmeeseen”, jossa rooli SDP-SAK:n syntipukkina hallituksessa ei viekään kannatusta pitkään liukuun, ja jossa EU:n kokouksessa ei laisinkaan tule eteen odotettavissa olevia ongelmia, ei mitään sekaannusta eikä sellaisia asioita jotka lisäisivät Keskustan omien ja mahdollisten, toiveajatteluissa esiintyvien uusien kannattajien epätietoisuutta tulevasta.
Tai sitten:
Keskusta ottaa uuden jämäkän asenteen PALAAMATTA AITOVIERILLE, avaa lopultakin suuren enemmistön kaipaaman kriittisen syväluotaavan EU-keskustelun ja ennen muuta:
Johdon on syytä todella arvioida uudelleen oma asemansa, oma kannatuksensa nyt, eikä ehkä tulossa olevan kaikkien aikojen vaalitappion jälkeen, ja harkita ennen kaikkea muuta visusti ottaako johto linjakseen aivan uudet asenteen sen suhteen mitä kentän ääni todellisuudessa sanoo, mitä se vaatii, toivoo ja pelkää.
Tästä olisi hyvä alkaa, tarkistaa linjan sisältöä vielä kertaalleen:
Uusi periaateohjelma, mutta kenen periaatteet?
Alkutuottajien hätä ja nouseva viha, yrittäjien unohtaminen ja maakuntien laskevat suhdanteet eivät esiinny periaateohjelman sisällössä, vaikka niiden kuuluisi siellä olla Keskustan tähän päivään ja tulevaisuuteen keskeisimmin vaikuttavina faktoina. Periaatteisiin uskoisi kuuluvan sen vanhan viisaan maakunnan miehen, pitäjäneuvoksen ja yrittäjän, tavallisen kansan elämää ymmärtävän näkijän kaukonäköisyys, jonka varaan Keskustan nousu maan suurimaksi on alkujaan voitu rakentaa. Siinä visiossa maailma nousi pyörille ja muuttui, ja suurin osa maakuntien väestä muutti muualle, mutta siitä huolimatta enin osa heistä säilytti aatemaailmansa perustan soveltaen sitä uusiin olosuhteisiin, löysi synergioita uusista ryhmistä ja otti niistä opikseen, ja oppi yhdessä uusien ryhmien kanssa rakentaa uutta keskustalaisuutta muillekin sopivaksi ja hyvin halutuksi elämäntavaksi.
Mutta nyt:
Miten Keskusta voi edes ilman sanottavaa mainintaa ohittaa EU:n kasvavan osuuden ja sen mukana kasvavat riskit, sekä sen mukana kumuloituneet kiistattoman raskaat ongelmat?
Miksi; Todella painottaen, kun koko puolueen, koko maamme linjat määräytyvät suuressa hämmennyksessä olevan EU:n valtarakenteiden kautta sen muotoisiksi, että pahimmillaan meillä ei olisi enää mitään sanomista omissa asioissamme?
Tuossa Keskustan uudessa visiossa, Oulussa hyväksyttäväksi nostettavassa periaateohjelmassa ei Keskusta todellakaan nosta julkisuuteen omiensa suojelua missään muodossaan, ei sano sivulausetta halukkuudestaan pyrkiä korjaamaan tehtyjen raskaitten virheitten jälkiä, ei itse osittain aiheuttamansa laman ja sen vääryyksien korjaamisesta, ei laman uhrien kunnian ja maineen palauttamisesta saatikka heille aiheutettujen vahinkojen korvaamisesta.
Kriittisesti ja totuudenmukaisesti:
Oma johtomme puuhaa näennäisesti mutta huomattavan epäuskottavasti sulassa sovussa SDP-SAK:n hallituskumppanina ja toimii tahtomattaankin Hakaniemen tukiryhmänä. Samalla se puuhaa kumppaninsa kanssa myös yhteistä EU-visiotaan kuin itsestään selvyytenä. Vaikuttaa siltä että johtomme ei oikein tunnu ymmärtävän tai ei piittaisi paljoakaan siitä että samalla ovat käynnissä Keskustan omien ydinjoukkojen, sen aikaansaavan osan, ”painavien maakunnan äänien” alkutuottajien, sekä ongelmiin ajautuvien, myös parhaimmillaan raskaasti painottuvien äänien, PK-yrittäjien sekä Keskustan oman, elintärkeän kannatuksen joukkohautajaisten valmistelut.
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Moni suomalainen on uskonut sen hänelle esivallan toimesta syötetyn
aivopesun kaavan, jonka mukaan on lottovoitto syntyä Suomeen.
Todellisuus on kuitenkin jotain muuta:
1-Suomi on ennätyskorkean verotuksen maa. Joka käänteessä kohtaat EU:n kalleimmat alv:t, perintövero pakottaa myymään perinnön vaikka se olisi sukutila, työvoimakustannukset aiheuttavat työttömyyttä.
2-Palkat ovat EU:n häntäpäässä. Köyhiä tai joten kuten kituuttavia on yli puolet kansasta.
3-Sosiaalietuudet kehnohkoja EU-kontekstissa, vaikka eliitti muuta mielellään väittää.
4-Suomalaiset ovat köyhä kansa; osakkeita suomalaisilla on vähemmän kuin
missään muussa EU-maassa. Tanskalaisillakin, jotka ovat tässä
katsannossa toiseksi köyhin maa, on kaksi kertaa enemmän osakkeita kuin
suomalaisilla.
5-Autoverotus on jäänne Neuvostoliitosta.
6-Kansanluonne on kyräilevä, kateellinen ja tasapäistämistä suosiva.
7-Ilmasto on EU:n ylivoimaisesti vittumaisin.
8-Asuminen on järkyttävän kallista. Tuskin missään on EU:n alueella niin
kalliita asuntoja keskimäärin kuin Helsingissä.
9-Suomen kansallissairaus on holhoaminen: kaupat eivät saa päättää itse
aukioloaikojaan, kapakat sulkevat aikaisin, viinaa ei saa maitokaupasta
jne..jne..
10-Suomen naiset ovat EU:n lihavimpia - ja rumimpia, vain Britanniassa
naiset ovat rumempia. Lisäksi suomalainen nainen on kännikala ja
polttelee tupakkaa tappaaksen sen vähänkin naisellisuuden.
11-Suomalaiset elintarvikkeet ovat ala-arvoisia. Makkarat ovat jauhoa,
olut on kuraa, juustot kovia ja mauttomia, jogurtit yhtä lirua jossa on
vain esanssia ja sokeria jne..jne..
12-Suomalainen ruokakulttuuri on surkeaa: täällä on vain perunoita ja
suolaa. Mämmiä saadaan jos on jokin uskonnollinen juhla. Ei mausteita,
ei vivahteita, perunaa ja perunaa ja vielä vähän perunaa. Ja
jauhelihakastiketta.
13-Suomalainen on typerä työnarkomaani ja pilkunnussija. Se ei osaa
rentoutua tai arvostaa siestaa tai jaloa, luovaa joutilaisuutta, ehei!
Aina pitää olla vähintään lumikola kädessä tai pölyrätti taskussa että
voi pyyhkiä jalkalistoista pölyjä. Finni tappaa itsensä työllä ja
unohtaa elää.
14-Suomalainen ei osaa kommunikoida: se ei osaa tai uskalla sanoa mitään
suoraan. Selän takana sitten haukutaan ja nuristaan ja leikitään kovaa
jätkää. Finni on mykkä ja surumielinen.
15-Suomessa on yksipuoluejärjestelmä. Samaa paskaa eri paketeissa kaikki
tyynni. Pelkkää onttoa liturgiaa ja näköalattomuutta aina
pääministeristä puoluesihteeriin saakka.
16-Joissakin EU-maissa maksetaan jopa 14 kuukauden palkka vuodessa. Ei
Suomessa.
17-Suomi on monopolien maa: on Keskot ja Alkot ja Veikkaukset. Nämä
eivät kaadu edes EU:n edessä vaikka sinne siksi mentiinkin.
18-Suomalainen on lammas. Byrokraatit saavat sitä kurittaa miten vain
mutta suomalainen alistuu aina ja ikuisesti. Jopa hillityssä
Britanniassa kaadettiin autoja kun uhattiin veroilla. Täällä ainoa
kaatunut auto on suruunsa ryypänneen rattijuopon.
19-Monissa maissa voi soittaa kännykkään, jonka haltija ei ole maksanut
laskua. Tällöin on estetty vain soitot ulospäin, ei soittojen
vastaanottoa. Näin ei ole Suomessa, koko kapula on kiinni kuin kiusalla.
Lisäksi kolikkopuhelimissa saa takaisin rahaa muissa maissa. Ei
Suomessa.
20-Suomalainen muotoilu on mautonta ja karua. Tylsää koivua on vähän
taivutettu vänkyrälle ja kiinnitetty siihen vähän harmaata kangasta.
Siinä kaikki. Muualla maailmassa on muotojen ja värien ja tyylin juhlaa.
21-Suomalaiset eivät osaa pukeutua. Se menee haalareissa pankkiin ja
istuu typerä mainoslippalakki päässään kun se syö ulkona pizzaa.
Suomessa katsotaan homoksi tai ylpeäksi jos kiinnittää huomiota
pukeutumiseen.
22-Suomalaiset ovat tyhmiä. He eivät osaa kyseenalaistaa mitään. He
uskovat leimoja ja titteleitä ja professoreita ja tilastoja ja uutisia -
mutta itse he eivät osaa tai uskalla ajatella. Muualla Euroopassa on
älymystö osa yhteiskuntaa. Ei Suomessa. Ollaan vaan kaikki samaa mieltä
kaikesta täällä.
23-Suomalainen musiikki on paskaa. Yhden käden sormilla on hyvät
laulajat laskettavissa tässä maassa. Jotakin mollijorinaa tehdään ja
superyhdentekeviä suomi"rock" - naurettavuuksia - ei paljon kehumista.
24-Suomessa asutaan ahtaammin kuin Euroopassa yleensä. Onneksi
itsemurhat tekevät tilaa asuntoihin.
25-Suomalainen on niin tyhmä että se kuljettaa lapsensa taksilla kouluun
koska se ei osaa ampua susia ja karhuja, jotka vaarantavat ihmisen
hengen.
26-Suomeen otetaan avosylin ne huijaavat elintasopakolaiset, jotka on jo muista EU-maista käännytetty. Mutta kunnon työvoimaa Suomi ei halua houkutella.
27-Suomessa on ennätyskorkea työttömyys ja siitäkin valehdellaan. Viralliset luvut pitää ainakin kolminkertaistaa kun otetaan huomioon että työvoimakoulutuksessakin olevat ovat työttömiä, samoin pätkätyöläiset ja muut vastaavat.
28-Suomi on ainoa länsimaa, jossa verottajalla on oikeus verottaa 'harkinnanvaraisesti' ilman todistustaakkaa. Perusteeksi riittää epäily, joka verotettavan ihmisen on todistettava vääräksi. Muissa maissa on päinvastoin: on verottajan eli syyttäjän asia hankkia todisteet.
29-Suomalaiset ovat kynnysmattoja. Olemme asuneet täällä 10 tuhatta vuotta, mutta jos pari maahanmuuttajaa tulee ja valittaa että meidän joulujuhlamme loukkaa heitä, jää lasten joulujuhla koulussa viettämättä.
30-Terveydenhoito on Suomessa ala-arvoista. Lääkäreitä ei ole, jonoihin kuolee ihmisiä ja tiedossa on tapauksia, joissa puhjenneen umpilisäkkeen aiheuttamiin saatanallisiin tuskiin suositeltiin aspiriinia eikä leikkausta. Terveyskeskuksissa saa jonottaa itkevän pikkulapsen kanssa neljä tuntia eikä se ole edes harvinaista. Opiskelija ei saa käydä terveyskeskuksessa opiskelupaikkakunnalla, vaan hänen on ajettava satoja kilometrejä lääkäriin sinne, missä on kirjoilla.
Lukuisia muitakin seikkoja on, mutta tässä nyt aluksi jotakin..
Ai sää oletki sit viel tääl, vaik nii meitii haukuit?
Ensin aattelin sun menneen Ruottiin ja sielt' ylpeästi - ikään kuin joku toinen oisit - ölisit..
Kyl se nii on, ett' jokin lause tekstissäsi oli totta.
Mut kaikkein ikävintä oli se, että TUNNISTIN sinut suomalaiseksi. -sorry!
No eikös pohjanmaata joku väyrysläinen änkyrä jo asuntoautolla kiertele tavoittelemassa puoluesihteerin paikkaa? Toinen vaihtoehto taisi olla ihan toista maata. Joten älä viitti aina valittaa.
Niin, pääsit sitten taas pois bannauksesta? Kuinkahan pitkäksi aikaa tällä kertaa?
Jos kepu ryhtyy EU-vastaiseksi, se vie itsensä oppositioon ja pysyy siellä lopun ikäänsä.
Tuolla suosituksella ajat maahan pysyvän sinipunan.
Sitäkö haluat?
.
..eikä sillä ole mitään tekemistä vastaisuuden kanssa.
Me olemme kuin vakuutuksen antajia sitouduttuamme EU:n jäseneksi. Sen henki ja elämä on yhteensä sen jäsenten antamassa olemuksessa, heidän muovaamassa turvassa, maksuissa ja siinä että jäsenet antava sille suurimman osan käskyvallastaan, sallivat sen säätää itseään ohjaavia ja rajoittavia lakeja..
Siitä hyvästä EU on velvollinen antamaan meille jotain, mitä?
Mikä onkaan EU:n asema?
Miten toimiikaan henkivakuutuksen antaja, mitä sen ottaja ymmärtää oikeaksi, miten vuotuisen maksun kerääjän tulee kertoa itsestään, kuin se aikoo toimia ja sijoittaa nuo vakuutusmaksut?
Aluksi:
Suoritetaan lääkärintarkistus, eikö niin, jossa välitetään kuva potilaasta, meidän kannaltamme EU:sta, rehellisenä ja totuudenmukaisena meillä, vakuutuksen antajalle.
Jos ilmenee syytä, niin tarkastus uusitaan!
EU-liitännän kokonaisuuden pitää olla jokaiselle jäsenelle saman muotoinen, hyötyineen, haittoineen, kuluineen, vastuineen.
Meillä ei ole tuota keskustelua vieläkään edes aloitettu, vaikka jäsenyytemme täyttää pian 11 vuotta.
Siitä on kyse.
Alun alusta, noin 1992, alkaen on meille esitelty erilaista "kroppaa" EU:sta kuin siitä on laisinkaan haluttu kertoa. Nostetaan siis kissa pöydälle ja sallitaan avoin syväluotaava kansalaiskeskustelu. EU:lla ja sen vankkumattomilla kannattajilla pitäisi olla eniten syytä tähän avoimuuteen, sillä sehän vain toimisi silloin turhien luulojen poistajana.
Meillä ja useimmin EU:ssakin on totuuden nimissä päässyt tai on haluttu unohtaa, että:
Demokratian pelinsääntöjen mukaisesti avoimuus on kuitenkin kahdensuuntaista.
Siksi näin!
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Yhteistyöhon mennään aina rakentamaan yhteistä hyvää, josta itsekin saa enemmän - ei vaatimaan itselle enemmän olemalla "kriittinen".
Edellinen repliikkisi paljastaa, että Sulla on kaikki nämä vuodet ollut politiikasta täysin päinvastainen käsitys kuin mulla.
Hallitukseen, EU:iin ja muihinkin koalitioihin mennään aina mukaan, että saataisi jotain uutta aikaan, sellaista uutta, mitä ei yksin saa aikaan.
Politiikka ei nääs ole pahan vastustamista, politiikka on hyvän rakentamista.
Funtsi tota ihan vakavissasi äläkä tyrkkää ensirepliikkiäsi ennen kuin olet sen tarkkaan harkinnut.
Edelleenkin totean että kriittisyys ei ole vastustamista, vaan se kuuluisi EU-keskustelussakin kaiken muutoksen, uuden tapahtuman ja meidän kohdalla kertauksena alun alun olennaiseksi osaksi. EU on kuin laaja maanosan kattava vaiheittain etenevä pitkävaikutteinen liiketoimi, fuusio, jonka valmiiksi saattamisesta ei edes vallitse yksimielisyyttä.
Kuten EU:ssakin pitäisi vallita tilanne, on selvää että kaikessa liiketoiminnan elintärkeissä osissa edustavat tietyssä järjestyksessä suoritettavat perustoimet pakollista osa kokonaisuudesta. EU:n kokonaisuudessa, meillekin kuin vaiheittain tapahtuvassa fuusiossa, ovat monet sen keskeiset osat, taustojen selvittelyt kehityksen suunta, varmistukset, kriittinen väliraportointi ja niin edelleen, kaikki todellisuudessa jääneet aidosti tekemättä.
Poliittinen tahto, usein jonkun ryhmän ja tunnetulla tavallaan jopa yksittäisen poliitikon pyrky ja henkilökohtaiset motiivit ovat päässeet määräämään vastoin lakia ja järjen ääntä EU-linjaamme, ja päättäneet puolestamme kenenkään edes asiasta tietämättä jopa peruslakimme ylittävistä suurista linjoista ja peruuttamattomista muutoksista.
Kun luodaan uutta tuotetta, sisältyy prosessiin monia tapahtumia, jossa ideoitten seulonta, kriittinen analyysi ja opponeeraus kuuluvat pakollisiksi osiksi toimintaa, jotta edes päästäisiin arvioimaan onko uusi tuote, liiketoimi, fuusio kelvollista panna alulle ja toteuttaa sitten vasta sitoutuminen.. Usein kuuluu koemarkkinointi, moneenkin kertaan suoritettava testaus asiaan ennen lopullista sitoutumista
Yhtiöissä ei vastaavaa fuusioita, ei suuren muutoksen tuloa eikä uuden merkittävän suunnan valintaa voida missään muodossaan pimittää osakkailta eikä mikään klikki myöskkään toimi ohi yhtiön hallituksen. Valtiohallinnossa eivät valtuutetut, ei hallitus eikä myöskään mikään klikki saa asettua ”yhtiökokouksen yläpuolelle”, kuten EU-teemassa meillä on tapahtunut sen alusta alkaen, ja tapahtuu edelleenkin
Säännöt ja tavat ovat sinullekin tuttuja, sillä ilman niiden hallintaa et olisi voinut harjoittaa menestyksekästä liiketoimintaasi. Mikä kummajainen voisi olla kyseessä tässä EU –aiheessa, kun käytännössä kaikki keskeisimmät osiot uuden tuotteen, uuden yrityksen, uuden aluevaltauksen tehtävistä on jätetty huolella osin tai kokonaan tekemättä, ja niitä tehtäväkasi vaatijat leimataan idiooteiksi tai yhteistyökyvyttömiksi tyypeiksi.
Seppo Hietanen
Ensin tulee sen ilmaiseminen, mitä halutaan yhdessä rakentaa.
Vasta sitten tulee kritiikki.
Kritiikki edellä ei rakenneta mitään.
Tämä koskee kaikkea inhimillistä toimintaa eikä ole hätäinen johtopäätös, vaan yhteistoimintakyvyn perusta.
Olkhon puheenjohtajakautemnme tärkein tehtävä EU:n integraatiokehityksen edistäminen. Näin turvathan myös elomme myrskyisät päivät. Jo nyt olemme hyötyneet EU:n jäsenyydestä runsain mitoin.
.
Odotan suurella mielenkiinolla antoisaa vastaustasi..
Seppo Hietanen
Ihan ensin liittymisen jälkeen kuluttaja huomasi elintarvikkeiden selvän hinnanpudotuksen ja sortimenttien kasvamisen.
Sisämarkkinat ovat helpottaneet tavaroiden liikkumista molempiin suuntiin ja suomalaisten tuotteiden menestys ulkomailla on kasvanut, mikä näkyy kauppataseissa Suomen ja muun EU:n välillä. Tämä seikka on lisännyt kansallista vaurautta ja mahdollistanut valtion ulkomaanvelan pienentämisen.
Lainsäädäntö on kaikilla aloilla kehittynyt ja oikeusmurhat vähentyneet, kun on tullut uusi valitustie.
Opiskelijavaihto EU:n sisällä on vilkastunut ja suomalaiset ovat päässeet työharjoitteluun ja opiskelemaan muihin EU-maihin ja päinvastoin, mikä lisää nuorten vaikuttajien kansainvälisyyttä ja luo pohjaa tulevallekin menestykselle.
Yhteinen valuutta on erittäin stabiili edelliseen verrattuna.
Työnsaannin helppous muissa EU-maissa ja matkustamisen vaivattomuus näkyvät selvästi, kun EU:n sisärajoilla ei yleensä tarvitse edes pysähtyä.
Kaikilla aloilla kilpailun lisääntyminen on tervehdyttänyt kilpailua, purkanut kartelleja ja monopoleja sekä tervehdyttänyt yrityskulttuuria.
Pieni Suomi on yksin heikko, EU:n osana olemme vahvoja, vaikka olemmekin täällä periferiassa.
Siinä muutamia.
Kaikkea sitä kuuleekin.
Ensinnäkin sisämarkkinoiden edut olisimme saaneet jo ETA-jäseninä. Opiskelijavaihdossa olimme jo ennen EU-aikaa aktiivisia, ja olemme avanneet yliopistomme kaikista maista tuleville opiskelijoille, emme suinkaan EU-alueelle.
Euro on ollut erittäin epästabiili valuutta: ensimmäiset vuotensa se devalvoitui, mikä kasvatti tuontitavaran hintoja. Nyt se puolestaan on revalvoitunut yliarvostetuksi saakka, mikä on aiheuttanut pahan hintakuplan esimerkiksi asuntojen hintatasoon.
Kupla puhkeaa ja EU:kin vielä hajoaa. Ei mene kymmentä vuotta.