Suomessa on pakanallinen jumalattomia pakanoita pakanallisesti kasteleva porttokirkkolaitos, mutta Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia:
Kristukseen uskovien seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).
Jotka ottavat Sanan vastaan, ne ovat näkyvä seurakunta (Apt. 2:41).
Jos kastelemme sylilapsia, seurakunta ei voi olla Raamatussa ilmaistu Kristukseen uskovien seurakunta.
Siihenhän tullaan vain uskosta Herraan ja syntiä tekeviä nuhdellaan ja lopulta erotetaan, elleivät he tee parannusta.
Jokainen raamatullisesti uskoontullut Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt ja sitten raamatullisesti kastettu liitetään Raamatun mukaan Kristuksen seurakuntaan (Gal. 3:26, 27; Apt. 2:41, 42 46).
Sylilapsena kasteltujen kohdalla oltaisiin vaikeuksissa:
Missä vaiheessa heidät tulisi erottaa seurakunnasta, elleivät tule uskoviksi?
Lapsikastelua käyttävä seurakunta muodostuu välttämättä 'sekalaiseksi seurakunnaksi'.
Jos ymmärrämme, mitä Raamattu opettaa seurakunnasta, olemme samalla ymmärtäneet myös raamatullisen kasteopin.
Korinton seurakunnan jäsenistä Paavali sanoo, että nämä ovat "kutsutut ja pyhät" (1 Kor. 1: 2).
Efeson seurakunnalle lähetetty kirje oli tarkoitettu "Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa" (Ef 1:l).
Uuden testamentin seurakunnat olivat kaikki kristukseen uskovien seurakuntia (ks. myös Room. 1:7; Gal. 1:2; 3:26; Fil.1:1; Kol. 1:2; 1 Tess. 1: 6; Apt. 5:13, 14).
Jos apostolit olisivat kirkollisesti kastelleet rintalapset, seurakunnan jäseniä ei olisi enää muutaman vuoden kuluttua uskallettu kutsua "pyhiksi ja uskoviksi", koska joukossa olisi jo ollut muitakin.
Aikaisemmin minulla oli monimutkainen lapsikasteluharhalahkoseurakuntaoppi, joka perustuu valheeseen:
On mukamas näkyvä seurakunta, johon kuuluu muitakin kuin
uskovia. Näkymätön seurakunta on sitten varsinainen
Kristukseen uskovien joukko, tosi seurakunta. Viimeksi
mainittu kuuluu osana näkyvään seurakuntaan.
Tätä oppia on perusteltu lapsikasteluharhalahkovalhepuljussa Raamatun nisu ja luste -vertauksella. Nisu ja luste saivat kasvaa rinnakkain elonleikkuuseen asti. Tähän nojaten on lapsikasteluharhalahkovalhepulju on esitettänyt, että seurakuntaan voi kuulua kääntymättömiäkin.
Herra Jeesus Kristus selitti kuitenkin toisin kuin lapsikasteluharhalahkovalhepulju:
"Pelto on maailma" (Matt.13:38).
Seurakunnan jäsenet ja uskosta osattomat elävät samassa maailmassa rinnakkain.
Näkymätöntä seurakuntaa ei ole Raamatun mukaan; päinvastoin sen tulee 'loistaa kaikille huoneessa oleville"(Matt.5:15).
Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia: uskovien seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).
Jotka ottavat Sanan vastaan, ne tulee liittää näkyvään seurakuntaan (Apt. 2:41).
Oma lapsikastelulla eksytetty maamme on lähetystyön kohde, kuten muutkin pakanakansat.
Kristillinen tietomme eikä lapsikastelu tee meistä kristittyä kansaa.
Eihän pelkkä pään tieto voi tehdä yksityisestä ihmisestäkään kristittyä.
Sitä mukaa kuin teemme opetuslapsiksi kaikkia kansoja, kastamme niiden uskoon tulleet jäsenet ja opetamme heille kaikki Raamatun aarteet.
Sylilasta ei voi tehdä Raamatun mukaan lapsikastelulla Kristuksen opetuslapseksi, vaikka lapsikasteluharhalahkojärjestelmä vastoin Raamattua opettaa, että mukamas voi.
MUTTA Raamatun mukaan tarvitaan henkilökohtainen usko syntien anteeksi Antajaan (Room. 3:21-26; 10:9, 10).
Usko tulee kuulemisesta (Room.10:17), Sanan kautta (1 Piet. 1:3, 23; Jaak. 1:18) eikä millään taikatempulla kuten esim juuri lapsikastelulla.
Jakeen Mark. 16:16 sisältö on joskus lapsikastelulahkossa esitetty seuraavasti: "Joka uskoo ja on kastettu, se pelastuu" tai: "Uskova ja kastettu on pelastuva". Kastaa-sanan on selitetty olevan menneessä muodossa, aoristissa.
Alkukielessä myös uskoa-verbi on aoristissa, ja tarkasti ottaen virke tulisi kääntää:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu. "
Se, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Jeesus ei käskenyt kastaa häntä eikä missään esitä viittaustakaan lapsikastelun puolesta.
Pienten lasten, vauvojen, pakanallinen kasteleminen on yksi katolisen kirkon ja sitä pakanakasteluopissa seuraavien kirkkojen ratkaisevimpia ja arveluttavimpia oppeja.
Katolinen kirkko, kuten sen tyttäretkin opettavat samaa, että "syntyessään, langenneine
ihmisluontoineen ja perisynnin saastuttamina, lapsillakin on tarve saada uusi syntymä
kasteessa, jossa heidät vapautetaan pimeyden vallasta ja otetaan Jumalan lasten
vapauden valtakuntaan. Pelastuksen armon täysi maksuttomuus ilmenee nimenomaan pienten lasten astamisessa. Kirkko ja vanhemmat kieltäisivät
lapselta korvaamattoman armon tulla Jumalan lapseksi mikäli he eivät soisi hänelle Kastetta pian tämän syntymänsä jälkeen."
Näin siis KKK:ssa (Katolisen kirkon katekismus) s. 319 kohta 1250 ja näin myös muut pakanalliset pakanoita kastelevat järjestelmät esittävät, jotta saisivat jäsenensä ja veronmaksajansa.
Tuo KKK kertoo meille, mistä tämä lapsikastelukirkonkulmakivioppi myös on peräisin:
"Käytäntö kastaa pienet lapset on ikivanha Kirkon traditio. Tästä tavasta on selvä todistus toiselta vuosisadalta lähtien..." (s. 319, kohta 1252)
Tässä KKK katekismus myöntää, että tämä oppi ei perustu Raamattuun!
Se on ihmistekoinen pakanallinen traditio!
Paavalin varoitus saattaisi sopia hyvin tähän:
"Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen." Kol. 2:8.
Pitäydy siis Raamatun Kristukseen äläkä epäraamatulliseen pakanalliseen lapsikasteluun.
Kaste Raamatussa
Mikä tekee tämän pienten lasten, vauvojen, pakanallisen kastelemistavan harjoittamisen erityisen sekoittavaksi ja hämmentäväksi, on se, että
Raamattu ei kerro yhdestäkään pienten lasten kastelemistapahtumasta.
Sitä vastoin jokainen maininta kasteesta sisältää riittävän vanhoja ihmisiä, jotka kuulevat ja vastaanottavat evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta.
Jeesus oli uskova aikuinen, kun HÄNET kastettiin:
"Kun Jeesus oli kastettu, nousi HÄN kohta
vedestä."Matt. 3:16.
Kaikkialla Raamatussa kaste seurasi aina pelastusta.
Etiopialainen hoviherra, jonka Filippus johdatti pelastukseen, oli aikuinen, kun hänet
kastettiin.
"...he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus
että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet." Ap.t.
8:38.
Myös muutkin kastettiin sitten, kun he olivat tulleet uskoon:
"Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin." Ap.t. 18.8.
Sen jälkeen, kun ihmiset olivat ottaneet vastaan Johannes Kastajan sanoman parannuksesta:
"...hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä." Matt. 3:6.
Ilmeisestikään vastasyntyneet pienet lapset, vauvat eivät pysty katumaan, tekemään parannusta, uskomaan tai tunnustamaan syntejään. Sen tähden heillä ei milloinkaan ole Pyhän Raamatun mukaisia edellytyksiä raamatulliselle kasteelle.
Filippiläinen vanginvartija
Kun Filippiläinen vanginvartija, joka vartioi apostoli Paavalia, kysyi:
"Mitä minun pitää tehdä, että minä pelastuisin?"(Ap.t.16:30)
Paavali vastasi:
"Usko Herraan Jeesukseen."(Jae31).
Sitten, kun vanginvartija oli tullut uskoon, Paavali kastoi hänet (jae 33).
Kun Pietari saarnasi Apostolien tekojen 2. Luvussa:
"...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin 3000 sielua." Ap.t. 2:41.
Kun Filippus saarnasi Samarian kansalle, miehiä ja naisia kastettiin, mutta ei pikkulapsia, vauvoja:
"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset." Ap.t. 8:12.
Jos Jumalan Sana ilmaisee kantansa näin tarkasti ja suoraan ja selvästi, että vain ne, jotka ovat tarpeeksi vanhoja kuulemaan ja vastaanottamaan Jumalan Sanan, pitäisi kastaa, niin miksi katolisuus vaatii vastasyntyneet pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen kaste vaan pakanallinen kasteluriitti?
Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta kirkon orjuuteen heti heidän syntymänsä jälkeen?
Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.
Johtopäätöksen aika tässä asiassa.Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän vettä lapsikasteluharhalahkoporttolaitoksen pakanamenossa?
Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot -
Jumalan Sanaa vai ihmisten pakanallisia traditioita?
Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Ellei pakanallista lapsikastelua poisteta käytännöstä, ei päästä eroon pakanallisesta paavillisuudesta.
Lapsikastelun säilyttämisen vuoksi Lutherin hyvä tarkoitus ajautui karille, ja tänä päivänä se kirkko, joka on kantanut taannoin paavillisuuden suurimman vastustajan nimeä, on itse ilmeisen pakanallisen paavillinen ja luisuu vähitellen paavin, Lutherin mukaan antikristuksen, syliin, ellei se sanoudu irti pakanallisesta lapsikastelusta ja opeta Raamatun mukaisesti kasteesta ja valvo ja raivaa rajansa selviksi maailmaan.
Kristukseen uskovien seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).
Jotka ottavat Sanan vastaan, ne ovat näkyvä seurakunta (Apt. 2:41).
Jos kastelemme sylilapsia, seurakunta ei voi olla Raamatussa ilmaistu Kristukseen uskovien seurakunta.
Siihenhän tullaan vain uskosta Herraan ja syntiä tekeviä nuhdellaan ja lopulta erotetaan, elleivät he tee parannusta.
Jokainen raamatullisesti uskoontullut Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt ja sitten raamatullisesti kastettu liitetään Raamatun mukaan Kristuksen seurakuntaan (Gal. 3:26, 27; Apt. 2:41, 42 46).
Sylilapsena kasteltujen kohdalla oltaisiin vaikeuksissa:
Missä vaiheessa heidät tulisi erottaa seurakunnasta, elleivät tule uskoviksi?
Lapsikastelua käyttävä seurakunta muodostuu välttämättä 'sekalaiseksi seurakunnaksi'.
Jos ymmärrämme, mitä Raamattu opettaa seurakunnasta, olemme samalla ymmärtäneet myös raamatullisen kasteopin.
Korinton seurakunnan jäsenistä Paavali sanoo, että nämä ovat "kutsutut ja pyhät" (1 Kor. 1: 2).
Efeson seurakunnalle lähetetty kirje oli tarkoitettu "Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa" (Ef 1:l).
Uuden testamentin seurakunnat olivat kaikki kristukseen uskovien seurakuntia (ks. myös Room. 1:7; Gal. 1:2; 3:26; Fil.1:1; Kol. 1:2; 1 Tess. 1: 6; Apt. 5:13, 14).
Jos apostolit olisivat kirkollisesti kastelleet rintalapset, seurakunnan jäseniä ei olisi enää muutaman vuoden kuluttua uskallettu kutsua "pyhiksi ja uskoviksi", koska joukossa olisi jo ollut muitakin.
Aikaisemmin minulla oli monimutkainen lapsikasteluharhalahkoseurakuntaoppi, joka perustuu valheeseen:
On mukamas näkyvä seurakunta, johon kuuluu muitakin kuin
uskovia. Näkymätön seurakunta on sitten varsinainen
Kristukseen uskovien joukko, tosi seurakunta. Viimeksi
mainittu kuuluu osana näkyvään seurakuntaan.
Tätä oppia on perusteltu lapsikasteluharhalahkovalhepuljussa Raamatun nisu ja luste -vertauksella. Nisu ja luste saivat kasvaa rinnakkain elonleikkuuseen asti. Tähän nojaten on lapsikasteluharhalahkovalhepulju on esitettänyt, että seurakuntaan voi kuulua kääntymättömiäkin.
Herra Jeesus Kristus selitti kuitenkin toisin kuin lapsikasteluharhalahkovalhepulju:
"Pelto on maailma" (Matt.13:38).
Seurakunnan jäsenet ja uskosta osattomat elävät samassa maailmassa rinnakkain.
Näkymätöntä seurakuntaa ei ole Raamatun mukaan; päinvastoin sen tulee 'loistaa kaikille huoneessa oleville"(Matt.5:15).
Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia: uskovien seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).
Jotka ottavat Sanan vastaan, ne tulee liittää näkyvään seurakuntaan (Apt. 2:41).
Oma lapsikastelulla eksytetty maamme on lähetystyön kohde, kuten muutkin pakanakansat.
Kristillinen tietomme eikä lapsikastelu tee meistä kristittyä kansaa.
Eihän pelkkä pään tieto voi tehdä yksityisestä ihmisestäkään kristittyä.
Sitä mukaa kuin teemme opetuslapsiksi kaikkia kansoja, kastamme niiden uskoon tulleet jäsenet ja opetamme heille kaikki Raamatun aarteet.
Sylilasta ei voi tehdä Raamatun mukaan lapsikastelulla Kristuksen opetuslapseksi, vaikka lapsikasteluharhalahkojärjestelmä vastoin Raamattua opettaa, että mukamas voi.
MUTTA Raamatun mukaan tarvitaan henkilökohtainen usko syntien anteeksi Antajaan (Room. 3:21-26; 10:9, 10).
Usko tulee kuulemisesta (Room.10:17), Sanan kautta (1 Piet. 1:3, 23; Jaak. 1:18) eikä millään taikatempulla kuten esim juuri lapsikastelulla.
Jakeen Mark. 16:16 sisältö on joskus lapsikastelulahkossa esitetty seuraavasti: "Joka uskoo ja on kastettu, se pelastuu" tai: "Uskova ja kastettu on pelastuva". Kastaa-sanan on selitetty olevan menneessä muodossa, aoristissa.
Alkukielessä myös uskoa-verbi on aoristissa, ja tarkasti ottaen virke tulisi kääntää:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu. "
Se, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Jeesus ei käskenyt kastaa häntä eikä missään esitä viittaustakaan lapsikastelun puolesta.
Pienten lasten, vauvojen, pakanallinen kasteleminen on yksi katolisen kirkon ja sitä pakanakasteluopissa seuraavien kirkkojen ratkaisevimpia ja arveluttavimpia oppeja.
Katolinen kirkko, kuten sen tyttäretkin opettavat samaa, että "syntyessään, langenneine
ihmisluontoineen ja perisynnin saastuttamina, lapsillakin on tarve saada uusi syntymä
kasteessa, jossa heidät vapautetaan pimeyden vallasta ja otetaan Jumalan lasten
vapauden valtakuntaan. Pelastuksen armon täysi maksuttomuus ilmenee nimenomaan pienten lasten astamisessa. Kirkko ja vanhemmat kieltäisivät
lapselta korvaamattoman armon tulla Jumalan lapseksi mikäli he eivät soisi hänelle Kastetta pian tämän syntymänsä jälkeen."
Näin siis KKK:ssa (Katolisen kirkon katekismus) s. 319 kohta 1250 ja näin myös muut pakanalliset pakanoita kastelevat järjestelmät esittävät, jotta saisivat jäsenensä ja veronmaksajansa.
Tuo KKK kertoo meille, mistä tämä lapsikastelukirkonkulmakivioppi myös on peräisin:
"Käytäntö kastaa pienet lapset on ikivanha Kirkon traditio. Tästä tavasta on selvä todistus toiselta vuosisadalta lähtien..." (s. 319, kohta 1252)
Tässä KKK katekismus myöntää, että tämä oppi ei perustu Raamattuun!
Se on ihmistekoinen pakanallinen traditio!
Paavalin varoitus saattaisi sopia hyvin tähän:
"Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen." Kol. 2:8.
Pitäydy siis Raamatun Kristukseen äläkä epäraamatulliseen pakanalliseen lapsikasteluun.
Kaste Raamatussa
Mikä tekee tämän pienten lasten, vauvojen, pakanallisen kastelemistavan harjoittamisen erityisen sekoittavaksi ja hämmentäväksi, on se, että
Raamattu ei kerro yhdestäkään pienten lasten kastelemistapahtumasta.
Sitä vastoin jokainen maininta kasteesta sisältää riittävän vanhoja ihmisiä, jotka kuulevat ja vastaanottavat evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta.
Jeesus oli uskova aikuinen, kun HÄNET kastettiin:
"Kun Jeesus oli kastettu, nousi HÄN kohta
vedestä."Matt. 3:16.
Kaikkialla Raamatussa kaste seurasi aina pelastusta.
Etiopialainen hoviherra, jonka Filippus johdatti pelastukseen, oli aikuinen, kun hänet
kastettiin.
"...he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus
että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet." Ap.t.
8:38.
Myös muutkin kastettiin sitten, kun he olivat tulleet uskoon:
"Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin." Ap.t. 18.8.
Sen jälkeen, kun ihmiset olivat ottaneet vastaan Johannes Kastajan sanoman parannuksesta:
"...hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä." Matt. 3:6.
Ilmeisestikään vastasyntyneet pienet lapset, vauvat eivät pysty katumaan, tekemään parannusta, uskomaan tai tunnustamaan syntejään. Sen tähden heillä ei milloinkaan ole Pyhän Raamatun mukaisia edellytyksiä raamatulliselle kasteelle.
Filippiläinen vanginvartija
Kun Filippiläinen vanginvartija, joka vartioi apostoli Paavalia, kysyi:
"Mitä minun pitää tehdä, että minä pelastuisin?"(Ap.t.16:30)
Paavali vastasi:
"Usko Herraan Jeesukseen."(Jae31).
Sitten, kun vanginvartija oli tullut uskoon, Paavali kastoi hänet (jae 33).
Kun Pietari saarnasi Apostolien tekojen 2. Luvussa:
"...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin 3000 sielua." Ap.t. 2:41.
Kun Filippus saarnasi Samarian kansalle, miehiä ja naisia kastettiin, mutta ei pikkulapsia, vauvoja:
"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset." Ap.t. 8:12.
Jos Jumalan Sana ilmaisee kantansa näin tarkasti ja suoraan ja selvästi, että vain ne, jotka ovat tarpeeksi vanhoja kuulemaan ja vastaanottamaan Jumalan Sanan, pitäisi kastaa, niin miksi katolisuus vaatii vastasyntyneet pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen kaste vaan pakanallinen kasteluriitti?
Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta kirkon orjuuteen heti heidän syntymänsä jälkeen?
Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.
Johtopäätöksen aika tässä asiassa.Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän vettä lapsikasteluharhalahkoporttolaitoksen pakanamenossa?
Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot -
Jumalan Sanaa vai ihmisten pakanallisia traditioita?
Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Ellei pakanallista lapsikastelua poisteta käytännöstä, ei päästä eroon pakanallisesta paavillisuudesta.
Lapsikastelun säilyttämisen vuoksi Lutherin hyvä tarkoitus ajautui karille, ja tänä päivänä se kirkko, joka on kantanut taannoin paavillisuuden suurimman vastustajan nimeä, on itse ilmeisen pakanallisen paavillinen ja luisuu vähitellen paavin, Lutherin mukaan antikristuksen, syliin, ellei se sanoudu irti pakanallisesta lapsikastelusta ja opeta Raamatun mukaisesti kasteesta ja valvo ja raivaa rajansa selviksi maailmaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
vanha????
kalevala olis sullekin paljon läheisempi, tai tuhannen ja yhden yön tarinoita, kerro erkki raamatun weppi-sivut, siis alkuperäiset. ei edes hullu-erkkikään usko moisia satuja.
.
pitää varmaan olla vahvasti "hoidon tarpeessa" kun tollasta saastaa edes tyrkyttää nykyaikana.
Lapsikastelu? Joopa joo. Relaa vähä.
"Jo kohdussa minä otin sinut opetuslapsekseni" elikkä ei se kastaminen ole edes välttämätöntä.
Pieni lapsi on Jumalan lapsi automaattisesti.
Tämä on sitten eri asia kuin jumalanlapsiautomaatti, sehän viittaa mun tulevaan vaimoon... ;-) ;-) ;-)
Vain todella sekopää uskoo "Erkkiin"
Ensimmäiset opetuslapset noudattivat Jeesuksen
kastekäskyä. Kastaminen seurasi aina vain evankeliointia, mikä tarkoitti, että Krituksen evankeliumista uskoontulleet kastettiin ainoastaan.
1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman todistamiseen (Apt. 1:8).
Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen
Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin
te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän
lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka
kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).
Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:
Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja ottaa kaste.
Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen.
Lupaus koskee vieläkin kaikkia. "Jotka nyt ottivat
hänen sanansa vastaan ne kastettiin ja niin heitä
lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" (Apt.2:41).
Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Pelastetut kastettiin.
2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).
Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös raamatullisesti kasteen.
3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja tämä
tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherran.
"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi: 'Minä
uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.' Ja hän
käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen
sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet"(Apt. 8:36—38).
Filippus edellytti kastettavaltaan henkilökohtaista
uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja pyysi raamatullisesti raamatullista kastetta.
Uskovien kaste oli ainoa käytäntö alkuseurakunnassa.
Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien raamatullisesti kasteesta.
4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen päälleen
ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus,
joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit
näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja
otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa
jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi synagoogissa
Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika" (Apt.9:17—20).
Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun Ananias tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan rukoilemaan hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti kasteen Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä Ananias sanoi hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . . Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi" (Apt.22:14, 16).
On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä ei
ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan verbi
on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark. 16:16
kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark. 16:16 pitää tarkasti ottaen suomentaa alkukielestä: "Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."
Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä, jotka eivät usko Häneen.
Tästä apostoli Paavali piti kiinni. "Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään (pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa aivan päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen, niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko sanoo aivan päinvastaista) vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor. 1:14-17.
On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä subjekti on myös verbin välittömänä objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään (passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan kastaa itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa testamentissa ja esiintyy esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.
Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten perhekuntien kasteista:
5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt. 10:24). "Kornelius ... oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä." Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.
Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt. 10:44). Pietarin mukana tulleet uskovaiset "kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: 'Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?' Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt. 10:46 48).
Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen" tai "vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin)
Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä, vaan
sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät Pyhällä Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta ottivat raamatullisen kasteen.
6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa;
ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin
siitä, mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen:
'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa
minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14, 15).
Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen vankilaan,
mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he lähtivät vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivätpois" (Apt. 16:40).
Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia henkilöitä. Raamattu nimittää heitä veljiksi, mikä tarkoittaa uskoon tulleita miehiä (1 Kor. 5:11).
Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti kastettiin Lyydian kanssa.
7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa hänelle
ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa,
laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi" (Apt. 16:32—34).
Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko
perheelle. He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko
perhe tuli tuon puheen kautta raamatullisesti uskoon (jae 34).
Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet kastettiin raamatullisesti.
8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin" (Apt. 18:8).
9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor. 1:16).
Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä kehoitan
teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja
tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he
ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor. 16:15).
Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi
hedelmä — he olivat siis tulleet uskoon ensimmäisinä
koko Akaiassa.
Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti raamatullisesti uskossa, ja Paavali saattoi kastaa heidät kaikki raamatullisesti.
Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti uskoon ja raamatullisesti kastettiin.
10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat kastetut
vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).
Myöhempien aikojen mielipiteet
Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.
Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen kirkon johtajien mielipiteisiin.
Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat näkemykset.
Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.
Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."
'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä, kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."
Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme velvolliset noudattamaan myös paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo pikkuvauvoille tappava.
Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.
Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta vuosien 0—20 välillä.
Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo enemmän hajaantuneet:
Justinus Marttyyri nimitti kastetta uudestisyntymiseksi.
Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.
Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.
Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."
On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
mielipiteiden varaan. Ei ole ihme, että heidän
näkemyksensä olivat niin toisistaan poikkeavat.
Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto, joka väitti olevansa ns. maallikoiden yläpuolella.
Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön. Pitäytykäämme
siis siihen!
"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette
pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor. 4:6).
Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet, emme voi torjua niitäkään, jotka nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon vielä epäraamatullisimpiin pakanallisiin näkemyksiin.
Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille opetettiin (Apt. 17:11).
Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi
vain Sanan kuulijoita, vaan sen tekijöitä.
operaattorin asialla. Tulee paljon minuutteja. Todella uskova ei puhu kasteen yhteydessä kastelusta, koska vinoilulla ei ole ketään pelastettu, vaan kärsimällä.
kirjoittavat sellaisia lyhyitä ja nasevia viestejä.
Ne purevat kaikkein parhaiten lukijoihin.
Aaroerkki eri suinkaan kirjoita, vaan Aaroerkki kopioi valmiita juttuja (omia vai toisten?). Ja tämä Aaroerkki on sellainen jännä olento, joka vaihtaa nimeä nopeammin kuin useimmat meistä vaihtavat sukkiaan, ja pitää myös itsensä kanssa puhelemisesta. Onneksi hänellä kuitenkin tekstit ovat aina samoja, joista tunnistaa kenestä on kysymys. Ja jos kerran vaivautunut lukemaan läpi, ei enää toista kertaa tarvitse, koska jo alussa huomaa "että taas tämä, hypätäänpäs yli". Aaroerkkiä (mitä nimimerkkiä sitten milloinkin on käyttänyt) on varoitettu ja muistutettu harhaopista ja kasteen halveksimisesta, mutta mitään vaikutusta ei näytä olleen. Ehkä rukous auttaisi.
SAMAA MIELTÄ, mutta koska eletään maassa maan tavalla, niin suurimman osan suomalaisista on Raamatun ohjeista huolimatta alistuttava elämään luterilaisittain ja kastettava pienet vauvansa.
Se on murheellista, mutta totta. Mitenkäs teet luterilaisesta kirkosta Raamatun mukaisen seurakunnan? Suurin osa suomalaisista on sen jäseniä ja tekee niin kuin on tapana tehdä. Kirkkolaki sen vaatii: lapset kastetaan.
Silti vain uskovat pelastuu. Luterilaisistakin.
On ihan hyvä, että lapset kastetaan koska heillä on neitseellenen usko. Kaste on liitto Jumalan puolelta joka pitää ikuisesti.
On totta, että monet kasvettuaan ja vartuttuaan lankeavat epäuskoon ja epäuskoinen ei pelastu, vaikka olisi kastettukin Kristuksen kärsimisen kuoleman ja ylösnousemisen osallisuuteen. Miksi? Koska pelastuksessa on kasi elementtiä Usko ja kaste.
Mutta monellehan käy sitten lopulta hyvin elämänsä jossakin vaiheessa, he saavat armon uskoa ja tekevät parannuksen. Parannushan on kääntymistä uskossa Jumalan puoleen.
Näin he uskoon tultuaan palaavat kasteessa lahjaksi saamaansa liittoon takaisin.
Kaikenlaisia hourupäitä on tässäkin kasteen asiassa, kuten yllä näemme. Olkoot ihminen kastettu missä iässä tahansa. ei se ole pelastusautomaatti ja kuka hyvänsä voi langeta
epäuskoon. epätoivoon tai muihin suuriin synteihin.
Sananl. 24:15 Älä väijy, jumalaton, vanhurskaan majaa, älä hävitä hänen leposijaansa.
Sananl. 24:16 Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen, mutta jumalattomat suistuvat onnettomuuteen.
Sananl. 24:17 Älä iloitse vihamiehesi langetessa, älköön sydämesi riemuitko hänen suistuessaan kumoon,
Sananl. 24:19 Älä vihastu pahantekijäin tähden, älä kadehdi jumalattomia.
Sananl. 24:20 Sillä ei ole pahalla tulevaisuutta; jumalattomien lamppu sammuu.
Sananl. 24:23 Nämäkin ovat viisaitten sanoja. Ei ole hyvä tuomitessa henkilöön katsoa.