Suomessa on pakanallinen jumalattomia pakanoita pakanallisesti kasteleva porttokirkkolaitos, mutta Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia:
Kristukseen uskovien seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).
Jotka ottavat Sanan vastaan, ne ovat näkyvä seurakunta (Apt. 2:41).
Jos kastelemme sylilapsia, seurakunta ei voi olla Raamatussa ilmaistu Kristukseen uskovien seurakunta.
Siihenhän tullaan vain uskosta Herraan ja syntiä tekeviä nuhdellaan ja lopulta erotetaan, elleivät he tee parannusta.
Jokainen raamatullisesti uskoontullut Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt ja sitten raamatullisesti kastettu liitetään Raamatun mukaan Kristuksen seurakuntaan (Gal. 3:26, 27; Apt. 2:41, 42 46).
Sylilapsena kasteltujen kohdalla oltaisiin vaikeuksissa:
Missä vaiheessa heidät tulisi erottaa seurakunnasta, elleivät tule uskoviksi?
Lapsikastelua käyttävä seurakunta muodostuu välttämättä 'sekalaiseksi seurakunnaksi'.
Jos ymmärrämme, mitä Raamattu opettaa seurakunnasta, olemme samalla ymmärtäneet myös raamatullisen kasteopin.
Korinton seurakunnan jäsenistä Paavali sanoo, että nämä ovat "kutsutut ja pyhät" (1 Kor. 1: 2).
Efeson seurakunnalle lähetetty kirje oli tarkoitettu "Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa" (Ef 1:l).
Uuden testamentin seurakunnat olivat kaikki kristukseen uskovien seurakuntia (ks. myös Room. 1:7; Gal. 1:2; 3:26; Fil.1:1; Kol. 1:2; 1 Tess. 1: 6; Apt. 5:13, 14).
Jos apostolit olisivat kirkollisesti kastelleet rintalapset, seurakunnan jäseniä ei olisi enää muutaman vuoden kuluttua uskallettu kutsua "pyhiksi ja uskoviksi", koska joukossa olisi jo ollut muitakin.
Aikaisemmin minulla oli monimutkainen lapsikasteluharhalahkoseurakuntaoppi, joka perustuu valheeseen:
On mukamas näkyvä seurakunta, johon kuuluu muitakin kuin
uskovia. Näkymätön seurakunta on sitten varsinainen
Kristukseen uskovien joukko, tosi seurakunta. Viimeksi
mainittu kuuluu osana näkyvään seurakuntaan.
Tätä oppia on perusteltu lapsikasteluharhalahkovalhepuljussa Raamatun nisu ja luste -vertauksella. Nisu ja luste saivat kasvaa rinnakkain elonleikkuuseen asti. Tähän nojaten on lapsikasteluharhalahkovalhepulju on esitettänyt, että seurakuntaan voi kuulua kääntymättömiäkin.
Herra Jeesus Kristus selitti kuitenkin toisin kuin lapsikasteluharhalahkovalhepulju:
"Pelto on maailma" (Matt.13:38).
Seurakunnan jäsenet ja uskosta osattomat elävät samassa maailmassa rinnakkain.
Näkymätöntä seurakuntaa ei ole Raamatun mukaan; päinvastoin sen tulee 'loistaa kaikille huoneessa oleville"(Matt.5:15).
Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia: uskovien seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).
Jotka ottavat Sanan vastaan, ne tulee liittää näkyvään seurakuntaan (Apt. 2:41).
Oma lapsikastelulla eksytetty maamme on lähetystyön kohde, kuten muutkin pakanakansat.
Kristillinen tietomme eikä lapsikastelu tee meistä kristittyä kansaa.
Eihän pelkkä pään tieto voi tehdä yksityisestä ihmisestäkään kristittyä.
Sitä mukaa kuin teemme opetuslapsiksi kaikkia kansoja, kastamme niiden uskoon tulleet jäsenet ja opetamme heille kaikki Raamatun aarteet.
Sylilasta ei voi tehdä Raamatun mukaan lapsikastelulla Kristuksen opetuslapseksi, vaikka lapsikasteluharhalahkojärjestelmä vastoin Raamattua opettaa, että mukamas voi.
MUTTA Raamatun mukaan tarvitaan henkilökohtainen usko syntien anteeksi Antajaan (Room. 3:21-26; 10:9, 10).
Usko tulee kuulemisesta (Room.10:17), Sanan kautta (1 Piet. 1:3, 23; Jaak. 1:18) eikä millään taikatempulla kuten esim juuri lapsikastelulla.
Jakeen Mark. 16:16 sisältö on joskus lapsikastelulahkossa esitetty seuraavasti: "Joka uskoo ja on kastettu, se pelastuu" tai: "Uskova ja kastettu on pelastuva". Kastaa-sanan on selitetty olevan menneessä muodossa, aoristissa.
Alkukielessä myös uskoa-verbi on aoristissa, ja tarkasti ottaen virke tulisi kääntää:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu. "
Se, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Jeesus ei käskenyt kastaa häntä eikä missään esitä viittaustakaan lapsikastelun puolesta.
Pienten lasten, vauvojen, pakanallinen kasteleminen on yksi katolisen kirkon ja sitä pakanakasteluopissa seuraavien kirkkojen ratkaisevimpia ja arveluttavimpia oppeja.
Katolinen kirkko, kuten sen tyttäretkin opettavat samaa, että "syntyessään, langenneine
ihmisluontoineen ja perisynnin saastuttamina, lapsillakin on tarve saada uusi syntymä
kasteessa, jossa heidät vapautetaan pimeyden vallasta ja otetaan Jumalan lasten
vapauden valtakuntaan. Pelastuksen armon täysi maksuttomuus ilmenee nimenomaan pienten lasten astamisessa. Kirkko ja vanhemmat kieltäisivät
lapselta korvaamattoman armon tulla Jumalan lapseksi mikäli he eivät soisi hänelle Kastetta pian tämän syntymänsä jälkeen."
Näin siis KKK:ssa (Katolisen kirkon katekismus) s. 319 kohta 1250 ja näin myös muut pakanalliset pakanoita kastelevat järjestelmät esittävät, jotta saisivat jäsenensä ja veronmaksajansa.
Tuo KKK kertoo meille, mistä tämä lapsikastelukirkonkulmakivioppi myös on peräisin:
"Käytäntö kastaa pienet lapset on ikivanha Kirkon traditio. Tästä tavasta on selvä todistus toiselta vuosisadalta lähtien..." (s. 319, kohta 1252)
Tässä KKK katekismus myöntää, että tämä oppi ei perustu Raamattuun!
Se on ihmistekoinen pakanallinen traditio!
Paavalin varoitus saattaisi sopia hyvin tähän:
"Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen." Kol. 2:8.
Pitäydy siis Raamatun Kristukseen äläkä epäraamatulliseen pakanalliseen lapsikasteluun.
Kaste Raamatussa
Mikä tekee tämän pienten lasten, vauvojen, pakanallisen kastelemistavan harjoittamisen erityisen sekoittavaksi ja hämmentäväksi, on se, että
Raamattu ei kerro yhdestäkään pienten lasten kastelemistapahtumasta.
Sitä vastoin jokainen maininta kasteesta sisältää riittävän vanhoja ihmisiä, jotka kuulevat ja vastaanottavat evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta.
Jeesus oli uskova aikuinen, kun HÄNET kastettiin:
"Kun Jeesus oli kastettu, nousi HÄN kohta
vedestä."Matt. 3:16.
Kaikkialla Raamatussa kaste seurasi aina pelastusta.
Etiopialainen hoviherra, jonka Filippus johdatti pelastukseen, oli aikuinen, kun hänet
kastettiin.
"...he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus
että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet." Ap.t.
8:38.
Myös muutkin kastettiin sitten, kun he olivat tulleet uskoon:
"Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin." Ap.t. 18.8.
Sen jälkeen, kun ihmiset olivat ottaneet vastaan Johannes Kastajan sanoman parannuksesta:
"...hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä." Matt. 3:6.
Ilmeisestikään vastasyntyneet pienet lapset, vauvat eivät pysty katumaan, tekemään parannusta, uskomaan tai tunnustamaan syntejään. Sen tähden heillä ei milloinkaan ole Pyhän Raamatun mukaisia edellytyksiä raamatulliselle kasteelle.
Filippiläinen vanginvartija
Kun Filippiläinen vanginvartija, joka vartioi apostoli Paavalia, kysyi:
"Mitä minun pitää tehdä, että minä pelastuisin?"(Ap.t.16:30)
Paavali vastasi:
"Usko Herraan Jeesukseen."(Jae31).
Sitten, kun vanginvartija oli tullut uskoon, Paavali kastoi hänet (jae 33).
Kun Pietari saarnasi Apostolien tekojen 2. Luvussa:
"...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin 3000 sielua." Ap.t. 2:41.
Kun Filippus saarnasi Samarian kansalle, miehiä ja naisia kastettiin, mutta ei pikkulapsia, vauvoja:
"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset." Ap.t. 8:12.
Jos Jumalan Sana ilmaisee kantansa näin tarkasti ja suoraan ja selvästi, että vain ne, jotka ovat tarpeeksi vanhoja kuulemaan ja vastaanottamaan Jumalan Sanan, pitäisi kastaa, niin miksi katolisuus vaatii vastasyntyneet pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen kaste vaan pakanallinen kasteluriitti?
Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta kirkon orjuuteen heti heidän syntymänsä jälkeen?
Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.
Johtopäätöksen aika tässä asiassa.Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän vettä lapsikasteluharhalahkoporttolaitoksen pakanamenossa?
Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot -
Jumalan Sanaa vai ihmisten pakanallisia traditioita?
Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Ellei pakanallista lapsikastelua poisteta käytännöstä, ei päästä eroon pakanallisesta paavillisuudesta.
Lapsikastelun säilyttämisen vuoksi Lutherin hyvä tarkoitus ajautui karille, ja tänä päivänä se kirkko, joka on kantanut taannoin paavillisuuden suurimman vastustajan nimeä, on itse ilmeisen pakanallisen paavillinen ja luisuu vähitellen paavin, Lutherin mukaan antikristuksen, syliin, ellei se sanoudu irti pakanallisesta lapsikastelusta ja opeta Raamatun mukaisesti kasteesta ja valvo ja raivaa rajansa selviksi maailmaan.
Kristukseen uskovien seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).
Jotka ottavat Sanan vastaan, ne ovat näkyvä seurakunta (Apt. 2:41).
Jos kastelemme sylilapsia, seurakunta ei voi olla Raamatussa ilmaistu Kristukseen uskovien seurakunta.
Siihenhän tullaan vain uskosta Herraan ja syntiä tekeviä nuhdellaan ja lopulta erotetaan, elleivät he tee parannusta.
Jokainen raamatullisesti uskoontullut Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt ja sitten raamatullisesti kastettu liitetään Raamatun mukaan Kristuksen seurakuntaan (Gal. 3:26, 27; Apt. 2:41, 42 46).
Sylilapsena kasteltujen kohdalla oltaisiin vaikeuksissa:
Missä vaiheessa heidät tulisi erottaa seurakunnasta, elleivät tule uskoviksi?
Lapsikastelua käyttävä seurakunta muodostuu välttämättä 'sekalaiseksi seurakunnaksi'.
Jos ymmärrämme, mitä Raamattu opettaa seurakunnasta, olemme samalla ymmärtäneet myös raamatullisen kasteopin.
Korinton seurakunnan jäsenistä Paavali sanoo, että nämä ovat "kutsutut ja pyhät" (1 Kor. 1: 2).
Efeson seurakunnalle lähetetty kirje oli tarkoitettu "Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa" (Ef 1:l).
Uuden testamentin seurakunnat olivat kaikki kristukseen uskovien seurakuntia (ks. myös Room. 1:7; Gal. 1:2; 3:26; Fil.1:1; Kol. 1:2; 1 Tess. 1: 6; Apt. 5:13, 14).
Jos apostolit olisivat kirkollisesti kastelleet rintalapset, seurakunnan jäseniä ei olisi enää muutaman vuoden kuluttua uskallettu kutsua "pyhiksi ja uskoviksi", koska joukossa olisi jo ollut muitakin.
Aikaisemmin minulla oli monimutkainen lapsikasteluharhalahkoseurakuntaoppi, joka perustuu valheeseen:
On mukamas näkyvä seurakunta, johon kuuluu muitakin kuin
uskovia. Näkymätön seurakunta on sitten varsinainen
Kristukseen uskovien joukko, tosi seurakunta. Viimeksi
mainittu kuuluu osana näkyvään seurakuntaan.
Tätä oppia on perusteltu lapsikasteluharhalahkovalhepuljussa Raamatun nisu ja luste -vertauksella. Nisu ja luste saivat kasvaa rinnakkain elonleikkuuseen asti. Tähän nojaten on lapsikasteluharhalahkovalhepulju on esitettänyt, että seurakuntaan voi kuulua kääntymättömiäkin.
Herra Jeesus Kristus selitti kuitenkin toisin kuin lapsikasteluharhalahkovalhepulju:
"Pelto on maailma" (Matt.13:38).
Seurakunnan jäsenet ja uskosta osattomat elävät samassa maailmassa rinnakkain.
Näkymätöntä seurakuntaa ei ole Raamatun mukaan; päinvastoin sen tulee 'loistaa kaikille huoneessa oleville"(Matt.5:15).
Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia: uskovien seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).
Jotka ottavat Sanan vastaan, ne tulee liittää näkyvään seurakuntaan (Apt. 2:41).
Oma lapsikastelulla eksytetty maamme on lähetystyön kohde, kuten muutkin pakanakansat.
Kristillinen tietomme eikä lapsikastelu tee meistä kristittyä kansaa.
Eihän pelkkä pään tieto voi tehdä yksityisestä ihmisestäkään kristittyä.
Sitä mukaa kuin teemme opetuslapsiksi kaikkia kansoja, kastamme niiden uskoon tulleet jäsenet ja opetamme heille kaikki Raamatun aarteet.
Sylilasta ei voi tehdä Raamatun mukaan lapsikastelulla Kristuksen opetuslapseksi, vaikka lapsikasteluharhalahkojärjestelmä vastoin Raamattua opettaa, että mukamas voi.
MUTTA Raamatun mukaan tarvitaan henkilökohtainen usko syntien anteeksi Antajaan (Room. 3:21-26; 10:9, 10).
Usko tulee kuulemisesta (Room.10:17), Sanan kautta (1 Piet. 1:3, 23; Jaak. 1:18) eikä millään taikatempulla kuten esim juuri lapsikastelulla.
Jakeen Mark. 16:16 sisältö on joskus lapsikastelulahkossa esitetty seuraavasti: "Joka uskoo ja on kastettu, se pelastuu" tai: "Uskova ja kastettu on pelastuva". Kastaa-sanan on selitetty olevan menneessä muodossa, aoristissa.
Alkukielessä myös uskoa-verbi on aoristissa, ja tarkasti ottaen virke tulisi kääntää:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu. "
Se, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Jeesus ei käskenyt kastaa häntä eikä missään esitä viittaustakaan lapsikastelun puolesta.
Pienten lasten, vauvojen, pakanallinen kasteleminen on yksi katolisen kirkon ja sitä pakanakasteluopissa seuraavien kirkkojen ratkaisevimpia ja arveluttavimpia oppeja.
Katolinen kirkko, kuten sen tyttäretkin opettavat samaa, että "syntyessään, langenneine
ihmisluontoineen ja perisynnin saastuttamina, lapsillakin on tarve saada uusi syntymä
kasteessa, jossa heidät vapautetaan pimeyden vallasta ja otetaan Jumalan lasten
vapauden valtakuntaan. Pelastuksen armon täysi maksuttomuus ilmenee nimenomaan pienten lasten astamisessa. Kirkko ja vanhemmat kieltäisivät
lapselta korvaamattoman armon tulla Jumalan lapseksi mikäli he eivät soisi hänelle Kastetta pian tämän syntymänsä jälkeen."
Näin siis KKK:ssa (Katolisen kirkon katekismus) s. 319 kohta 1250 ja näin myös muut pakanalliset pakanoita kastelevat järjestelmät esittävät, jotta saisivat jäsenensä ja veronmaksajansa.
Tuo KKK kertoo meille, mistä tämä lapsikastelukirkonkulmakivioppi myös on peräisin:
"Käytäntö kastaa pienet lapset on ikivanha Kirkon traditio. Tästä tavasta on selvä todistus toiselta vuosisadalta lähtien..." (s. 319, kohta 1252)
Tässä KKK katekismus myöntää, että tämä oppi ei perustu Raamattuun!
Se on ihmistekoinen pakanallinen traditio!
Paavalin varoitus saattaisi sopia hyvin tähän:
"Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen." Kol. 2:8.
Pitäydy siis Raamatun Kristukseen äläkä epäraamatulliseen pakanalliseen lapsikasteluun.
Kaste Raamatussa
Mikä tekee tämän pienten lasten, vauvojen, pakanallisen kastelemistavan harjoittamisen erityisen sekoittavaksi ja hämmentäväksi, on se, että
Raamattu ei kerro yhdestäkään pienten lasten kastelemistapahtumasta.
Sitä vastoin jokainen maininta kasteesta sisältää riittävän vanhoja ihmisiä, jotka kuulevat ja vastaanottavat evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta.
Jeesus oli uskova aikuinen, kun HÄNET kastettiin:
"Kun Jeesus oli kastettu, nousi HÄN kohta
vedestä."Matt. 3:16.
Kaikkialla Raamatussa kaste seurasi aina pelastusta.
Etiopialainen hoviherra, jonka Filippus johdatti pelastukseen, oli aikuinen, kun hänet
kastettiin.
"...he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus
että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet." Ap.t.
8:38.
Myös muutkin kastettiin sitten, kun he olivat tulleet uskoon:
"Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin." Ap.t. 18.8.
Sen jälkeen, kun ihmiset olivat ottaneet vastaan Johannes Kastajan sanoman parannuksesta:
"...hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä." Matt. 3:6.
Ilmeisestikään vastasyntyneet pienet lapset, vauvat eivät pysty katumaan, tekemään parannusta, uskomaan tai tunnustamaan syntejään. Sen tähden heillä ei milloinkaan ole Pyhän Raamatun mukaisia edellytyksiä raamatulliselle kasteelle.
Filippiläinen vanginvartija
Kun Filippiläinen vanginvartija, joka vartioi apostoli Paavalia, kysyi:
"Mitä minun pitää tehdä, että minä pelastuisin?"(Ap.t.16:30)
Paavali vastasi:
"Usko Herraan Jeesukseen."(Jae31).
Sitten, kun vanginvartija oli tullut uskoon, Paavali kastoi hänet (jae 33).
Kun Pietari saarnasi Apostolien tekojen 2. Luvussa:
"...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin 3000 sielua." Ap.t. 2:41.
Kun Filippus saarnasi Samarian kansalle, miehiä ja naisia kastettiin, mutta ei pikkulapsia, vauvoja:
"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset." Ap.t. 8:12.
Jos Jumalan Sana ilmaisee kantansa näin tarkasti ja suoraan ja selvästi, että vain ne, jotka ovat tarpeeksi vanhoja kuulemaan ja vastaanottamaan Jumalan Sanan, pitäisi kastaa, niin miksi katolisuus vaatii vastasyntyneet pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen kaste vaan pakanallinen kasteluriitti?
Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta kirkon orjuuteen heti heidän syntymänsä jälkeen?
Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.
Johtopäätöksen aika tässä asiassa.Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän vettä lapsikasteluharhalahkoporttolaitoksen pakanamenossa?
Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot -
Jumalan Sanaa vai ihmisten pakanallisia traditioita?
Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Ellei pakanallista lapsikastelua poisteta käytännöstä, ei päästä eroon pakanallisesta paavillisuudesta.
Lapsikastelun säilyttämisen vuoksi Lutherin hyvä tarkoitus ajautui karille, ja tänä päivänä se kirkko, joka on kantanut taannoin paavillisuuden suurimman vastustajan nimeä, on itse ilmeisen pakanallisen paavillinen ja luisuu vähitellen paavin, Lutherin mukaan antikristuksen, syliin, ellei se sanoudu irti pakanallisesta lapsikastelusta ja opeta Raamatun mukaisesti kasteesta ja valvo ja raivaa rajansa selviksi maailmaan.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Jos YehoShuan seurakuntaan kuuluminen taikka kuulumatta oleminen on kiinni siitä että onko kastettu vaiko ei ja onko se tehty lapsena vai ei niin onpa se niukasta kiinni.
Ystävä hyvä, kirjoituksesi osoittaa intoasi mutta jos Jumalan armo sinussa vaikuttaa sen että hyökkäät jotain kastekiistaa käyttäen ihmisten kimppuun ja ryhdyt taivaspaikkojen jakajaksi jonkun tuollaisen kiistakapulan kanssa niin mieti kenenkä armo sinussa oikein vaikuttaa.
Kaikkivaltiaalle merkitsee vain yksi asia eli sama jota Poika kysyi Pietarilta:"Olenko MINÄ sinulle Rakas."
Jos ihminen, oli hän mikä tai kuka tahansa, voi koko sydämestään vastata Pietarin lailla:"Herra Sinä tiedät että olet minulle Rakas." niin hänelle on taivaan portit avoinna eikä mikään kastekysymys tai kastamattomuus ole esteenä vaan hän on käyvä kirkkauteen.
Muista tämä aina sillä YehoShua on kuollut ja sovittanut kaikkien rikkomukset ja onpa HÄN myös ylösnoussut meidän vanhurskauttamisemme tähden joten mieti oletko sinä arvollinen sanomaan HÄNELLE kuka on se joka HÄNEN kanssaan saa käydä ja asua kirkkaudessa? Minä en uskaltaisi en edes ajatuksissanikaan.
"Maamme uskonnollinen, niin kirkollinen kuin muidenkin herätysliikkeiden ja seurakuntien, elämä on Antikristuksen johdossa ja seurakuntia johtavat hänen palvelijansa"
Minä en kyllä uskaltaisi väittää tuollaistakaan, jos nyt sama tyyppi olet, joka tuohon aiemmin kirjoitti. Yleistät niin, että heilahtaa, ja heität tunnolliset Jumalan palvelijat suoraan Saatanan apureiksi. Rehellisesti en hengellisessä mielessä luota sinuun pätkääkään, ja aion todella skipata seuraavat tekstisi. "Neuvonantajien runsaus tuo viisauden" Näin sanotaan jo sananlaskuissa, ja kehotan sinua hankkimaan niitä, ettet täysin yksin pyöritä noita kysymyksiä päässäsi.
Kaikki kirkkojen johtajat ja paimenet, seurakuntien johtajat ja paimenet pitävät kiinni siitä mitä ei kirjoitettu ole ja sitä seurakuntalaisilleen opettavat, eikä yhtään poikkeusta ole maassamme. He kantavat pedonmerkkiä joka heillä on näköisälle asetettu ja kehoittavat omiaan sitä kumartamaan. He julistavat eksytystä eikä totuuden sana ole heidän huulillaan. He tervehtivät Saatanaa ystävänään ja veljenään mutta heittävät "syntisen" ovesta ulos. Heillä ei ole Rakkautta koska he kyllä käyvät notkuvien pöytien ääreen mutta eivät jaa niitä puutteessa olevalle seurakuntansa jäsenelle. He ovat valmiita ottamaan itselleen suuret kolehdit mutta köyhältä he kieltävät leipäpalasenkin.
Jos köyhä laittaa euron heidän ahneeseen haaviinsa niin hänelle hymyillään ja nyökkäillään mutta jos köyhä pyytää yösijaa tai leipäpalaa niin hänet ajetaan sosiaalihuoltoon.
Tällainenko sinusta on Jumalallista Rakkautta ja YehoShuan opetuksen mukaista elämää.
Eikö paremminkin tuon alakertalaisen saatanallista toimintaa jota hänen palvelijansa niin mielusti harrastavat.
YehoShuan omat tunnetaan keskinäisestä rakkaudesta jossa he ovat valmiita kaiken jakamaan toisten kanssa. Eivät he käy pöytään ennenkuin he tietävät veljen ja sisarenkin voivan aterioida. Eivät he käy kattojensa alle ennenkuin he tietävät että veljet ja sisaretkin voivat katon alle käydä. He eivät tervehdi ulkokultaisia veljinään tai sisarinaan, mutta jokainen muiden hylkäämä on heille kallis ja hänet he ottavat vastaan.
Mieti siis itse kuinka asiat on.
Kuinka sinä voit käyttää sanaa "kaikki"? En usko, että olet jokaista paimenta tässä maassa tavannut. Toiseksi, vaikka joku käyttäytyisi köyhiä kohtaan Raamatun vastaisesti, hän saa siitä tuomion viimeisenä päivänä, sinun tehtävänäsi ei ole tuomita heitä Saatanan kätyreiksi. Ei köyhä voi väittää, että kaikki, jotka häntä eivät auta, ovat Saatanan vallassa. Tälläinen asenne on ylpeä ja vaativa.
Te ette voi palvella kahta herraa. Joka ei ole MINUN puolellani on MINUA vastaan. Siitä tunnetaan teidät MINUN opetuslapsikseni että teillä on keskinäinen rakkaus.
Näitä HÄN puhui ja opetti etkä voi niitä tyhjiksi tehdä sillä se joka ei ole HÄNEN puolellaan on HÄNTÄ vastaan, eli siis vastustaja eli Saatana tai saatanan palvelija.
Hyvin kiteytetty. Saat huomata, että nämä eivät edes vaivaudu vastaamaan, koska sinne pylvääseen, jonne ovat ITSE kiivenneet, ei sisaruksen sana edes kuulu.
Mutta pointti onkin siinä, että sinä et ole täydellinen, eikä kukaan muukaan ihminen ole täydellinen. Et voi alkaa väittämään jonkun ihmisen elävän Saatanan palvelijana, jos hän ei kohtele köyhää niin, kuin sinusta köyhää tulisi kohdella.
Eihän sinullakaan näytä olevan rakkautta mitään seurakuntaa tai niiden johtajia kohtaan, joten miten vaadit sitä noin kovasti muilta?
Kerro minulle vielä kuka tässä maassa on niin köyhä, ettei hänellä ole varaa syödä? Itse olen opiskelija, ja saan alle tuhat entistä markkaa kuukaudessa käteeni. En näe nälkää, ja käsittääkseni tuhannen markan alle ei tässä maassa moni jää. Toki tilanne on itselläni väliaikainen, ja siksi se on helppoa ajatella ohimenevänä elämänvaiheena. Mutta selvyyden vuoksi, mitä sinä tuolla köyhyydellä tarkoitat, ja miten olet mahdollisesti seurakuntien taholta tullut tyrmätyksi ja saanut tuon katkeruutesi?
YehoShuan omat omaavat tuon rakkauden, eikä siinä ole kysymys ihmisen täydellisyydestä sillä tuo rakkaus on vuodatettu Hänen omiinsa.
En todellakaan voi rakastaa sellaista joka on noussut tieten kapinaan ISÄÄNI vastaan ja johdattaa muitakin kadotukseen.
Kysymykseen köyhyydestä on turhaa sinulle vastata koska et kuitenkaan ymmärtäisi.
No en näe sinun omaavan sitä rakkautta, enkä usko, että kukaan on päässyt täällä täydelliseksi rakkaudessa. Jätetään keskustelu tähän, koska et voi vastata selkeään kysymykseen.
Onneksi evankeliumi ei ole tarkoitettu vain aikuisille ja sinkuille. Sillä teille ja teidän lapsillenne nämä lupaukset on annettu.
Jeesuksen sanojen mukaan, joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi,se ei pääse sinne edes sisälle.
Kasteessa Jumala ihanasti tunnustaa isyytensä: tämä on minun rakas poikani/tyttäreni.
Jeesus asetti kasteensa sovintoveren vuodatettuaan.
On mieletöntä yrittää estää lasten pääsyä Jumalan valtakuntaan. Sillä yhdessä Hengessä me olemme kastetut yhdeksi ruumiiksi Kristuksen kanssa.
Ensimmäiset opetuslapset noudattivat Jeesuksen
kastekäskyä. Kastaminen seurasi aina vain evankeliointia, mikä tarkoitti, että Krituksen evankeliumista uskoontulleet kastettiin ainoastaan.
1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman todistamiseen (Apt. 1:8).
Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen
Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin
te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän
lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka
kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).
Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:
Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja ottaa kaste.
Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen.
Lupaus koskee vieläkin kaikkia. "Jotka nyt ottivat
hänen sanansa vastaan ne kastettiin ja niin heitä
lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" (Apt.2:41).
Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Pelastetut kastettiin.
2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).
Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös raamatullisesti kasteen.
3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja tämä
tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherran.
"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi: 'Minä
uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.' Ja hän
käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen
sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet"(Apt. 8:36—38).
Filippus edellytti kastettavaltaan henkilökohtaista
uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja pyysi raamatullisesti raamatullista kastetta.
Uskovien kaste oli ainoa käytäntö alkuseurakunnassa.
Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien raamatullisesti kasteesta.
4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen päälleen
ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus,
joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit
näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja
otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa
jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi synagoogissa
Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika" (Apt.9:17—20).
Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun Ananias tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan rukoilemaan hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti kasteen Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä Ananias sanoi hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . . Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi" (Apt.22:14, 16).
On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä ei
ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan verbi
on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark. 16:16
kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark. 16:16 pitää tarkasti ottaen suomentaa alkukielestä: "Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."
Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä, jotka eivät usko Häneen.
Tästä apostoli Paavali piti kiinni. "Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään (pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa aivan päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen, niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko sanoo aivan päinvastaista) vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor. 1:14-17.
On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä subjekti on myös verbin välittömänä objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään (passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan kastaa itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa testamentissa ja esiintyy esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.
Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten perhekuntien kasteista:
5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt. 10:24). "Kornelius ... oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä." Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.
Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt. 10:44). Pietarin mukana tulleet uskovaiset "kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: 'Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?' Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt. 10:46 48).
Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen" tai "vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin)
Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä, vaan
sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät Pyhällä Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta ottivat raamatullisen kasteen.
6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa;
ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin
siitä, mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen:
'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa
minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14, 15).
Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen vankilaan,
mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he lähtivät vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivätpois" (Apt. 16:40).
Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia henkilöitä. Raamattu nimittää heitä veljiksi, mikä tarkoittaa uskoon tulleita miehiä (1 Kor. 5:11).
Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti kastettiin Lyydian kanssa.
7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa hänelle
ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa,
laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi" (Apt. 16:32—34).
Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko
perheelle. He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko
perhe tuli tuon puheen kautta raamatullisesti uskoon (jae 34).
Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet kastettiin raamatullisesti.
8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin" (Apt. 18:8).
9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor. 1:16).
Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä kehoitan
teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja
tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he
ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor. 16:15).
Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi
hedelmä — he olivat siis tulleet uskoon ensimmäisinä
koko Akaiassa.
Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti raamatullisesti uskossa, ja Paavali saattoi kastaa heidät kaikki raamatullisesti.
Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti uskoon ja raamatullisesti kastettiin.
10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat kastetut
vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).
Myöhempien aikojen mielipiteet
Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.
Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen kirkon johtajien mielipiteisiin.
Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat näkemykset.
Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.
Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."
'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä, kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."
Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme velvolliset noudattamaan myös paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo pikkuvauvoille tappava.
Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.
Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta vuosien 0—20 välillä.
Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo enemmän hajaantuneet:
Justinus Marttyyri nimitti kastetta uudestisyntymiseksi.
Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.
Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.
Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."
On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
mielipiteiden varaan. Ei ole ihme, että heidän
näkemyksensä olivat niin toisistaan poikkeavat.
Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto, joka väitti olevansa ns. maallikoiden yläpuolella.
Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön. Pitäytykäämme
siis siihen!
"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette
pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor. 4:6).
Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet, emme voi torjua niitäkään, jotka nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon epäraamatullisimpiin pakanallisiin näkemyksiin.
Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille opetettiin (Apt. 17:11).
Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi
vain Sanan kuulijoita, vaan sen tekijöitä.
Kuinka sattuikaan somasti kun kaikki Raamatun ajan kastetut perheet olivatkin lapsettomuudesta kärsiviä perheitä. Näinhän siitä ongelmasta päästään. Kun ei perheissä ollut lapsia niin ei ollut lasten kastamisen ongelmaa.
Ja minne se hävisi perisynti kun sitä ei näy missään. Ei taida vastenmielinen synti-käsite kattaakaan kaikkia ihmisiä. Jätetäämpä lapset käsitteen ulkopuolelle ja oppi on taas ehyt.
Vastaan molempiin kommentteihisi käyttäen lähteenä Raamatun tietosanakirjasta.
"Kuinka sattuikaan somasti kun kaikki Raamatun ajan kastetut perheet olivatkin lapsettomuudesta kärsiviä perheitä. Näinhän siitä ongelmasta päästään. Kun ei perheissä ollut lapsia niin ei ollut lasten kastamisen ongelmaa."
"Babtistien käsityksen mukaan UT:sa ei ole esimerkkiä siitä, että rintalapsia olisi kastettu alkukristillisessä seurakunnassa. Ne perhekuntakasteet, jotka mainitaan, eivät suinkaan todista rintalasten kastamisen puolesta.
1. Korneliuksen perhekunta
Apt 10,11: Kaikki kuulivat sanan
10:33 Kaikki tulivat uskoon
11:17 Kaikki saivat Pyhän Hengen
10:44 Kaikki, jotka olivat saaneet Pyhän Hengen, kastettiin
2. Lyydian perhekunta
Apt 16. Lyydia itse kuuli sanan, j 14, hän itse tuli uskovaksi, j 15, hän oli perheen pää, joten siis leski tai naimaton, Lyydian perhekunta oli näin ollen todennäköisesti hänen palvelusväkeään
3. Vanginvartijan perhekunta
Apt 16: Kaikki kuulivat herran sanan, j.32 koko perhe tuli uskoon, j.34 kaikki kastettiin
Alkuteksti sanoo oikeastaan: Koko perhekunta riemuitsi
4. Krispuksen perhekunta
Apt 18: Siitä, kastettiinko synagookan esimiehen koko perhe, ei puhuta. Sitä vastoin sanotaan nimenomaan, että Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan.
5 Stefanaan perhekunta
1 Kor 16:15,16 "he ovat antautuneet pyhien palvelukseen"
En kannata tappelua kasteesta. Silti omat kommenttisi ovat niin horjuvia ja tunteellisia, että katsoin aiheelliseksi vastata, mikä kanta uskovien kastetta puolustavilla on.
"Ja minne se hävisi perisynti kun sitä ei näy missään. Ei taida vastenmielinen synti-käsite kattaakaan kaikkia ihmisiä. Jätetäämpä lapset käsitteen ulkopuolelle ja oppi on taas ehyt."
Babtistien mielestä kasteella ei ole mitään merkitystä sylilapselle. Tosin Aadamin lankeemuksen seuraukset koskevat lapsiakin, mutta he ovat myös osallisia siitä pelastuksesta, joka hankittiin Kristuksen sovitustyöllä ja joka koskee kaikkia ihmisiä, Room 5:18.
Mikään teko sinänsä ei saata sylilasta lankeemuksen alaiseksi, ja yhtä vähän tarvitaan mitään tekoa saattamaan hänet armon vaikutuksen alaiseksi. Lapsi kuuluu langenneeseen sukuun, mutta myöskin siihen sukuun, jonka edestä Kristus kuoli.
Missään kohden UT:ssa lapsen asemaa ei mainita ongelmana. "Sellaisten on Jumalan valtakunta". On myös syytä huomata, että nekään uskontokunnat, jotka opettavat uudestisyntymisen tapahtuvan lapsikasteessa eivät tee tästä opistansa sitä johtopäätöstä, että kastamattomat lapset joutuvat kadotukseen. Kastenäkemyksestään huolimatta kaikki kristityn ovat sitä mieltä, että Jumala, joka täytti Johannes kastajan Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdussa, voi suorittaa tekonsa tänä päivänä tietämättömässä lapsessa. Pelastus on yksi Jeesus Kristus ja Hänen tekonsa.
Taitavasti näyt lauseen ajatuksen katkaisevan kun kirjoitat "sellaisten on Jumalan valtakunta"
Ajatus jatkuu: "joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle".
Kasteessa lapsi ottaa vastaan Jumalan lahjoittamat häävaatteet: "Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet".
Baptistit yrittävät viedä lapsensa häihin alasti, ilman Kristuksen häävaatteita.
Tämän tajusivat jo katakombeissa eläneet Kristityt, jotka hakkasivat kallioon lastensa syntymäpäivän, kastepäivän ja kuolinpäivän. Ilmeisesti hekin tekivät baptistien mielestä väärin kastaessaan lapsiaan Jeesuksen antamin valtuuksin ja liittäessään lapset Kristuksen ruumiin jäseniksi vainojen alla.
Lisään hiukan syitä, joiden perusteella babtististit eivät näe lapsen kastamisen olevan Raamatullisessa mielessä perusteltua.
Babtistit korostavat voimakkaasti, että UT:n mukaan henkilökohtainen usko on kasteen ehdoton edellytys, esim. Mark 16:16, Apt 8:12,37, 10:43-48. Käsitys uskon ja kasteen erottamattomasta yhteydestä on ratkaiseva babtismin näkemyksessä kasteen sisällöstä ja merkityksestä. Samalla saadaan vastaus siihen kenellä on oikeus tulla kastetuksi, sekä kasteen ajankohta.
Babtistisen käsityksen mukaan UT:sta käy selvästi ilmi, että kaste on enemmän kuin uskonnollinen seremonia, jollaisia olivat mm. Vanhan Testamentin jumalanpalvelusmenot. Kasteen ymmärretään olevan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta (1.Piet 3:21), ei lihan saastan poistamista. Kristillinen kaste on toimenpide, jolla on syvä hengellinen ja henkilökohtainen merkitys.
UT:sta käy ilmi, että usko, kaste ja pelastus liittyvät läheisesti yhteen. Pelastuksen sanoman vastaanottaminen johti välittömästi kasteeseen. Jos kaste ymmärretään näin, kaikki UT:ssa kasteesta käytetyt sanat ja ilmaisut sopivat keskenään yhteen: se joka on kastettu, on Kristuksen kuolemaan kastettu, hänet on haudattu ja herätetty Kristuksen kanssa, hän on pukeutunut Kristukseen, hänet on kastettu syntien anteeksisaamiseksi ja hän on pelastettu.
Ajatus, jonka mukaan kastetoimitus pelastaa kastetun, on babtistien mukaan vieras UT:lle. Heidän mukaansa Raamattu opettaa selvästi, että vanhurskautus ja uudestisyntyminen tapahtuvat, kun ihminen uskoo Jeesukseen Kristukseen sijaisenaan ja sovittajanaan.
UT:ssa on koko joukko kohtia, jotka selvästi liittävät uskon pelastukseen ja vanhurskautukseen , ja esittävät sen ainoana, suurena ehtona. Sitä vastoin Raamatussa ei sanota missään, että pelastus ja vanhurskautus voisi tapahtua kasteen kautta.
Lapsia ei kasteta mm. sen takia, koska sylilapsien kohdalla ei voida puhua uskosta tai kääntymyksestä siinä merkityksessä, kuin Raamattu näistä käsitteistä puhuu. Raamattu ei tunne kastamattomia kristittyjä, mutta ei myöskään kastetta ilman uskoa. Tietämätön lapsi ei voi "kuulla" evankeliumia, ja "kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet" Room. 10:14.
Tunnettu uskovien kasteen puolustaja Karl Barth totesi aikoinaan: "Kasteelle tullaan, kasteelle ei kanneta." Sanamuoto ottaa kaste, Apt 2:38, 8:12,19:5 osoittaa kasteen olevan henkilökohtainen teko, jonka ihminen vapaasta tahdosta sallii itselleen. Babtistiuskovalle on siis selvää, että ainoastaan se voi tulla kastetuksi, joka sananjulistuksen kautta on tullut uskoon ja joka kasteen kautta haluaa tunnustaa tämän uskon. Eroa lapsikasteen kannattajiin on siis myös siinä, että kasteen ei katsota olevan pelkkää vastaanottavuutta Jumalan edessä, vaan myös uskon teko. Tätä tukee mm. Apt 19:5 "He ottivat kasteen vastaan."
Israelin kansa pakeni vihollista Punaisen meren rantaan, edessä vesi, takana vihollinen. Jumala teki ihmeen veden kautta. Kansa kulki lapset sylissä meren uomaa, jossa he saivat kaikki kasteen. Myös lapset. Eivät he jättäneet lapsiaan rannalle odottamaan ja kasvamaan, vaan kiireellä veden kautta pelastuen toiselle rannalle.
Vihollinen tuli peressä ja se hukutettiin veden alle. Vesi pelastaa ja vesi hukuttaa. Näin kävi myös Nooan aikana. Vain ne pelastuivat, jotka menivät arkkiin tai kannettiin sylissä sinne.
"Vesi teidätkin pelastaa, kasteeena"..
Kaste on kuin veri ovenpielissä, ennen enkelin kulkua. Sinetti on oltava kunnossa.
Tutki kastetta vaihteeksi ilman opin antamia silmälaseja. Vain siten voi oppia uutta, älä pidä halpana pienten alkujen päivää.
Myös Jeesus teki ensimmäisen ihmeensä vedestä..
muutti sen viiniksi. Oliko se sattumaa. Vesi ja Henki, muo uuttaluovat elementit, Sanan mukaan.
Tämä on viimeinen vastaukseni tähän aiheeseen, mutta jos joku itse tekstiin haluaa vastauksia, voin siihen vielä puuttua.
Kaste on kysymyksenä niin tunteita herättävä, että katsoin sopivaksi kirjoittaa tietosanakirjan perusteella, joka on kirjoitettu ilman tunteenpurkauksia, ja ajattelin sen näin parhaiten palvelevan tarkoitustaan, eli selittää babtistinen kastenäkemys.
Sama kirja sisältää myös luterilaisen ja metodistisen näkemyksen, joihin olen tietysti tutustunut yhtä lailla. Kommenttisi, "tutki ilman opin antamia silmälaseja" on valitettavasti juuri tyypillinen kommentti käytäessä kaste-keskustelua. Asia on tärkeä, ja on oikein puhua siitä, mutta tälläistä kristikunnan jakoa sen ei saa antaa tehdä.
"Kansa kulki lapset sylissä meren uomaa, jossa he saivat kaikki kasteen. Myös lapset."
No johan oli uusi tulkinta siitä, kun vedet jakaantuivat Israelin kansan edessä. Miksi silloin olisi ketään kastettu, kun kristillisen kasteen asettamiseen oli vielä tuhansia vuosia aikaa? Kasteen ja tämän tapauksen sotkeminen keskenään on erikoista, koska Uusi Testamentti itse puhuu kasteesta riittävästi, ilman että tukea pitäisi hakea näin kaukaa ja monen oletuksen kautta. Tässä ei menty veden kautta vaan maan kautta.
Kastetta ei voi myöskään verrata sinettiin ovenpielessä. Siihen voi verrata ainoastaan Jeesuksen Kristuksen maahan vuotanutta vereä, jossa meillä on suoja vihollista vastaan.
Kokonaisuudessaan kaste ei itsessään pelasta ketään, näin uskovat kaikki protestanttiset uskon suunnat. Vaikka Raamattu näyttää puhuvan kasteesta pelastavan, toisessa kohtaa se ilmaisee pelastuksen ainoastaan uskosta. Näin voimme ymmärtää näiden kahden liittyvän toisiinsa. Raamatussa uskoontuloa seurasi kaste, ja näin yhteenliitettyinä Raamatun oppi kasteesta tulee yksinkertaiseksi.
Uuden testamentin kasteopetus alkaa juuri niin kuin kirjoittaja on kirjoittanut.
Paavalin 1.kirje Korinttolaisille, 10 luku, jakeet 1-4 sanatarkasti:
"Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi (all passed through the sea) ja saivat KAIKKI KASTEEN Moosekseen pilvessä ja meressä ja söivät kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli KRISTUS."
Ovenpielien verellä merkitseminen sen sijaan löytyy VT:n puolelta. Veri oli merkkinä Jumalan lähettämälle vihan enkelille, joka osasi mennä niiden talojen (perhekuntien) ohi, joiden ovenpieli oli merkitty verellä. Eli veri oli merkkinä Jumalan vihaa vastaan, ei maailmaa vastaan.
Hyvä kun tarkensit kantojasi. En silti nää tuossa erityistä kasteopetusta. Edelleenkin kasteita on israelilaisten parissa ollut useita, ja miksi juuri tuo mooseksen seuraajaksi kastaminen olisi nyt kristillisen kasteen perusta?
Jeesus itse otti Johanneksen kasteen, joka otettiin aikuisina. Proselyyttikaste oli taas käytännössä perhekaste, jonka yhteydessä myös miespuoliset perheenjäsenet ympärileikattiin.
Kristillinen kaste on kastamista Jeesukseen, ja sitä ei voi sekoittaa Raamatun muiden kasteiden kanssa. Uuden Testamentin kasteopetus alkaa Jeesuksen lähetyskäskystä ja jatkuu apostolien tekojen esimerkkien kautta kirjeisiin. En ihan ymmärtänyt, mitä tuo ensimmäinen lauseesi tarkoitti.
Karitsan veri kuvaa tuossa VT:n kuvauksessa Kristuksen verta, jossa meillä on suoja Jumalan vihan päivänä. Kuvaus vihollinen, jota itse käytin oli huono
Lapsikastelijat, jotka väitätte, että lapsikastelu pelastaa jne.
Lapsikastelijat,
ostakaa yhdessä lentokone, jossa on
kastelujärjestelmä.
Täyttäkää kastelukoneenne sakramenteillanne ja
lähtekää vaikka Afganistaniin ja kastelkaa siellä sun täällä jokapaikkaa ja pelastakaa koko maailma lopulta kirkollisilla kasteluillanne.
Saisitte varmasti Nobelin rauhanpalkinnon koko
maailman pelastamisesta kasteluillanne.
Saaduilla rahoillanne voisitte sitten ostella lisää esim. kännyköitä tai jopa antaa rahanne
hyväntekeväisyyteen, mikä ei olekaan nähtävästi edes käynyt yhdenkään teidän itsekkäissä epäraamatullisen lapsikastelun pimittämissä mielissänne.
Näitä viisaita ja ainoana totuuden tuntevia pulpahtelee pintaan siellä täällä ja poistuu saman tien. Hyvää matkaa vain. Ei Jumala kun loi meidät tänne tarkottanut sillä viistelua vaan jotain ihan muuta.
Toisekseen näillä keskustelupalstoilla näytää kovimmat mielipiteet tulevan avohoidossa olevilta