pohjois-Norjan

Norjalainen asutushan oli noussut Haalogalantiin jo 300-luvulla jKr.

mika. kirjoitti:

Norjalainen asutushan oli noussut Haalogalantiin jo 300-luvulla jKr.

Tosin voi olla, että Argangelin alueelta tuli Pohjois-norjaan ns. Bjarmeja ( Permejä ) kun Slaavit valtasivat alueen.

Ainakin tälläinne kirje on olemassa missä Bjarmit pyytävät suojelua Norjan kuninkaalta ja myöskin saavat.

erään teorian mukaan Kven tulee muinaisnorjan alavaa tarkoittavasta sanasta.
eli kveenit asuivat alavalla maalla, eli Pohjanlahden rannikolla.

mika. kirjoitti:

erään teorian mukaan Kven tulee muinaisnorjan alavaa tarkoittavasta sanasta.
eli kveenit asuivat alavalla maalla, eli Pohjanlahden rannikolla.

Alava maa, tai "alankomaalaiset" jos tarkkoja ollaan niin kuvaa peräpohjolan elinkeinoja aika tarkkaan.

Maataloushan on perustunut Lapin ja Pohjoispohjanmaan jokivarsilla aika paljon karjatalouteen.
Tässä muodossa ovat joki-ja puronvarsien alavat tulvaniityt, jotka joka kevät käy veden alla ensiarvoisen tärkeät.

Tämän alueen viljelijää on voitu hyvinkin sanoa alavan maan asukkaaksi, eli alankomaalaiseksi.
Joka sitten on kääntynyt muotoon Kveeni/Kainulainen.

mika. kirjoitti:

erään teorian mukaan Kven tulee muinaisnorjan alavaa tarkoittavasta sanasta.
eli kveenit asuivat alavalla maalla, eli Pohjanlahden rannikolla.

Keskiajan kronikoitsijat kirjoittivat "Naisten Maasta", joka sijaitasi yhtä pitkän laivamatkan päässä sekä svealaisten(?) Birkasta että Revalasta (Tallinnan vanha nimi ennen tanskalaisia, "Rääveli" suom.).

Ja Tacitus kertoo "sithoneista" eli hämäläisistä, "heitä hallitsi nainen".

http://pakana.myinfo.ws/terra_feminarum.htm

Vanhat kronikat:

"Sillä aikaa saavutti Jumalan kosto svealaiset, jotka olivat karkoittaneet piispansa. Ja ensin kuninkaan poika nimeltä Anund, jonka isä oli lähettänyt laajentamaan valtakuntaansa, sen jälkeen kun oli tullut naisten maahan, joiden me arvelemme olevan amazoneja, sai samoin kun sotajoukko surmansa myrkystä, jota nämä olivat sekoittaneet lähdeveteen." (Adam von Bremen: Hamburgische Kirchengesichte III 16, 1075 jKr.)

"Sen jälkeen tulevat svealaiset, jotka hallitsivat laajoja maa-alueita aina Naisten maahan asti. Itään näistä sanotaan asuvan vepsäläisten, merjalaisten, jäämien, tsuudien ja turkulaisten aina Venäjälle asti." (Adam von Bremen: Hamburgische Kirchengesichte IV 14, 1075 jKr.)

"Sitäpaitsi on meille kerrottu, että siinä meressä on monia muita saaria, joista yhtä sanotaan suureksi Eestiksi, ... Ja tämän saaren kerrotaan olevan varsin lähellä Naisten maata, kun viimeksimainittu ei ole kaukana svealaisten Birkasta." (Adam von Bremen: Hamburgische Kirchengesichte IV 17, 1075 jKr.)

"Tässä meressä on myös monia muita saaria, kaikki täynnä julmia villejä, ja siksi merenkulkijamme välttävät niitä. Samaten kerrotaan amatsoneja olevan Baltian meren näillä rannoilla, minkä takia sitä sanotaan Naisten maaksi. Jotkut väittävät, että he tulevat raskaiksi juomalla vettä" (Adam von Bremen: Hamburgische Kirchengesichte IV 19, 1075 jKr.)

Ennen mestari Adamia oli Tacitus:

"Svionien (=svealaisten) naapureina ovat sithonien heimot. Muissa suhteissa he muistuttavat svioneja paitsi yksistään siinä, että heitä hallitsee nainen. Siinä määrin he ovat alentuneet ei vain vapaudesta, vaan vieläpä orjuudestakin." (Tacitus: Germania, v. 98 jKr., Edwin Linkomiehen suomennos, Helsinki 1955 jKr., s.45)

"Sithonien maantieteellisestä sijainnista ei voi olla mitään epäselvyyttä. Tacitus sijoittaa heidät svionien avulla kuvattuaan sveebiläismeren oikealta rannalta (siis Itämeren itäpuolelta. K.Julku) aestien heimot. Jäljelle jää vain se mahdollisuus, että sithonit tarkoittavat jotakin Suomessa asunutta ryhmää." (Kyösti Julku: "Kvenland -Kainuunmaa", Pohjoinen, Oulu 1986 jKr., s.51)

Sithonien oma(?) kansallisuus-nimitys sopii "siita/hiisi" -sanan kehitykseen:

Arwid Moller 1756    Isis => Hiisi

Nils Idman 1774    Isis => "Agricolan hiisi"

Kr.Canander 1789    Isis => Hiisi

Samuel Gyarmathi 1789    hit (unkari) =>Hita (suomi, saame)

Reinhold v.Becker 1799    thiasse, thusse... (ruotsi) => Hiisi

Elias Lönnrot 1858    sieida, seita (saame) => hiisi (suomi), seidhr (muinaispohj.)

Domenico Comparetti 1892    
(gootti) haithins,
(anglo-saks.) haethen,
(engl.) heathen
(muin.pohjoism.) heidhenn,
(saksa) heide,
-kaikki merkityksessä "villi mies", Waldmann, wilder Mann
=> hiisi

E.N.Setälä 1896    siedde (saame) ja hiisi (suomi) yhteistä alkuperää?

Ralf Saxen 1911    
hed (ruotsi),
haid (Gotlannin murre) merkitysessä "suuri metsä",
heidr (islanti) merkityksessä nummi,
ja hai (norja) merk. korkea paikka,
hiiti (suomi)

hiithi, hiithia (muin.skand.) => Hiittinen,

Hiitilä, (suomi, paikannimiä)

Y.H.Toivonen 1933    tiid, tiida, tiidä (ostjakkisamojedi) =>?

T.I.Itkonen 1946    sit'te, shihtti (saame, =siei'de) => hiisi

Asbjörn Nesheim 1951    sii'dâ, siita, sijt (saame, =lapinkylä) siirtynyt kantalapista (siite) kantasuomeen (siite) => hiisi?

Martti Haavio 1959    P.Vitus => Hitto

Knut Bergsland 1964    Lönnrotin ja Nesheimin otaksuma uskottava, mutta rikkoo äännehistorian säännönmukaisuuksia.
   
hii'da (Arjeplogin ja Inarin saame) hiisi

"Sii'dâ-sana olisi Nesheimin mukaan lainautunut lapista jo varhaiskantasuomeen (ennen sh > h -muutosta). Jos se tällöinkin on merkinnyt lappalaiskylää... siihen on voinut sisältyä ... merkityskomponentti 'suljettu alue'. ... Tämä vastaisi jotenkuten tabu-piirteeseen viittaavaa hiisi-sanan merkityskomponenttia. Jos sana todella olisi lappalainen laina, tuntuisi ihmeelliseltä, että itämerensuomalaiset olisivat ottaneet kalmistonsa tai ylipäätään sakraalisen paikkansa nimitykseksi sanan, jota alemmalla kehitysasteella (?) olevat naapurit käyttävät omasta kylästään." (M.Koski, s.245)
http://jumalasuomi.tripod.com/sieidde.htm

Sana-jatkumon lappilainen versio tarkoittaa kylä-yhteisöä ja eteläinen "Hiisi"-kulttipaikkaa.

"Siita, sida, sieidde..." -sanue viittaa lapissa "Lapinkylään" eli yhteisön organisoitumismuotoon.

Huomatkaa myös "Seita", kulttupaikka.

Etelässä "shiito" -sana jäi tarkoittamaan yhteisön yhteisträ kulttipaikkaa, joten merkityssiirtymä 'yhteisön nimitys => kulttipaikan nimitys' on looginen.

Tacituksen "sithonit" olivat siten "hiisi"-kulttipaikoissa uskontoaan harjoittavia suomalaisia tai hämäläisiä.

"Iisis" -jumalattaren ja "Hiiden" yhteys tuli jo mainittua, ja se oli jo raamatun virontajan tiedossa:

"Ensimmäinen vironkielinen koko Raamattu ilmestui 1739. Sen hiisi-mainintoja on syytä tarkastella. Käännöksen kieli on pitkälle pohjois-virolaisten murteiden dominoimaa, kääntäjien hyvästä yrityksestä huolimatta.

Jürin seurakunnan pappi, Anton Thor Helle, kantoi työstä päävastuun, mikä korosti Harjumaalla puhutun vironkielen vaikutusta lopputulokseen. Helle oli hebrean taitoinen, joten hänen ei tarvinnut tukeutua latinankielisiin laitoksiin tai Virossa suosittuun Lutherin saksannokseen. Hiisi esiintyy 18 kertaa, joista esimerkit:

...ja tenisid Paalid ja Iesid. (Tuomarien kirja .3:7) ...ja palvoivat Paalia ja Hiisiä.
...ja palvelivat Baalia ja Astarotia (Tuom 3:7, 1913 väliaikainen suomennos)

...nellisadda ie prohweti. (1. Kuningastenkirja 18:19) neljäsataa hiiden profeettaa
...neljäsataaviisikymmentä Baalin profeettaa ja neljäsataa Astarotin profeettaa. (sama, 1913 suomennos)

Ta panni ka se ie nikkertud kuio... (2. Kuningastenkirja 21:7)
...ja hän pani Astarotin kuvan jonka oli tehnyt huoneeseen, ... (sama, 1913 suomennos)

Ja nemmad ehhitasid ka endile ülles körged paigad, ja ebba-usso sambad ja ied, igga körge mäekingo peäle ja igga halja puu alla.. (1. Kuningastenkirja 14:23)
Sillä hekin rakensivat itsellensä uhrikumpuja, patsaita ja Astarotin kuvia kaikille korkeille vuorille ja kaikkien viheriäin puiden alle. (sama, 1913 suomennos)

Emme vielä usko yhteyteen, joten pitäisi olla todisteita Välimeren maailman vanhojen nais-jumaluuksien ja -demonien ja suomalais-virolaisen "Iie/Hiisi" -henkiolennon yhteisistä piirteistä?

Löydämme itsensä Lilithin:

"Mielenkiintoinen hahmo on Vesihiisi. Sanalla voitiin tarkoittaa personoidun henkiolennon lisäksi myös eräitä sairauksia. Tässä näyttää kummittelevan jopa meren syvimpään kohtaan upotettu Lilith, tautien ja myrskyjen nais-demoni?

Mesopotamian "Myrskyjen demoni", Lilith, joka kulminoituu raamatulliseen perinteeseen Aatamin ensimmäisenä vaimona, joka oli myös paratiisin käärme, tunnettiin ympäristössä, jossa kahdeksansakarainen tähti yhdistettiin jumalattareen.

Virossa yhdellä viivalla piirretyllä kahdeksannurkkaisella tähdellä manattiin tuulta purjehtimiseen. Tälläisen kuvion voi käydä katsastamassa myös erään Tallinnan ulkomuseoon siirretyn tuulimyllyn rakenteista. Viron Hiieneitsed, hiidenneidot, olivat myös se taho, jonka puoleen käännyttiin, kun salamat ja myrskyt uhkasivat:

"Orun kylän vainiolla oli hiisi. Siellä kasvoi tervaleppiä. Nykyisin sitä kutsutaan Hiidenniityksi, Hiieheinamaa. Hiiteen vietiin uhreja. Hiidenneidolle, hiieneits, vietiin pyhiksi ruokaa. Myöskin olutta ja viinaa. Makkarat riippuivat puiden latvoissa. Kun tuli salama tai tuuli, käytiin Hiidenneidolta pyytämässä, että hän suojelisi ihmisiä." (Kosen pitäjän Orun kylästä 1929)

Tässä yhteydessä muistutamme Viron hiisi-lehdoista etsityn juuri parannusta ihotauteihin, jollaiset Suomessa tunnettiin sekä Vesihiiden (loukattuna) aiheuttamina ja pyydettäessä parantamina, että nimityksellä vesihiisi.

"Vanamõisan kylän Iieauk; Matala paikka pellossa, jossa on käyty parantamassa erityisesti ihotauteja -mm. "maa-aluseid"- ja siksi uhrattu." (Märjamaa)

"Lokutan kylän Iieauk; Pieni tammien ympäröimä painuma keskellä peltoa. Syvennyksessä on ollut kiviröykkiö, johon on uhrattu ainakin rahaa ja jonka luona paranneltu ihotauteja. Röykkiöstä rahaa ottaneen lapsen kerrotaan saaneen ihotaudin." (Märjamaa)

"Vesihiisi tarttuu säikähdyksestä uidessa, kalastaessa, jne.. Se ruohotuttaa, ajetuttaa ja tulee märille." (Kajaani) "Jos järvellä kiroaa, niin tarttuu vesihiisi." (Oulujärvi) "

http://jumalasuomi.tripod.com/sieidde.htm

Lisää:
"Karjan pitäjä, Metsaäären ja Koiklan kylien Hiisi
Mäkien välisessä Iieoru Karjamaa -nimisessä notkossa on kiviröykkiöitä, joista yksi on uhrialttari, noin puolitoista metriä korkea. Vieressä on Iiesoo, "Hiisisuo", ja pieni joki. Notkon kaakkoispuolella, Rauniku-mäellä on kenttä, jossa on suurehkojen vieriviressä olevien kivien muodostama 29 metriä pitkä soikea kehä, Hiieltantsijate Koht, "Hiidellätanssijoiden paikka". Tähän liittyy tanssitraditio, hiiel käimine. Ainakin tanssipaikasta ja mahdollisesti koko alueesta on käytetty nimeä Hiiemaa."
http://jumalasuomi.tripod.com/hiietaguse.htm


Kingisi
Hiiemaa; "Niityntapainen maapala, jossa kasvavat suuret tuuheat lepät, jotka ovat vanhanaikaisia hiidenleppiä. Monien leppien kyljissä on sairaiden ihmisten tuomia uhreja, jotka on sinne tuotu kipuja lieventämään. Torstai-iltaisin on käyty siellä tanssimassa ja juhlia pitämässä."

Nihatu
Hiiemägi; Pieni pyöreä mäenkumpare Moision pellolla. "Aikaisemmin siellä on kasvanut joukko kauniita suuria tammia, joiden alla ihmiset ovat käyneet palvomassa ja uhraamassa. Ensimmäkseen torstai-iltaisin siellä on käyty, hiiden paikassa. Siellä on myös tanssittu."

Pääsküla
Hiis, Hiiemets, toiselta nimeltään Põlentiku; Niityllä oleva kohta noin kolman kilometrin päässä kylästä Topinjoen rannalla. Kerrotaan että kansa olisi paennut sotaa hiiden suojaan, mutta hiisi poltettiin ja ihmiset sen mukana. "Eestiläiset kävivät siellä palvomassa ja uhraamassa luultavasti jo ennen saksalaisten tuloa. Vielä 60 vuotta sitten kävi Saue Kokan ukko siellä uhraamassa pöytä polvien alla."

Kose, Oru Hiis
Hiie heinamaa; "Niitty, jonka paikalla ollut lepikko, josta ei ole saanut oksaakaan taittaa. Puille on uhrattu olutta, jonka mäski on syötetty samana päivänä karjalle. Lihaa, viljaa ja leipää on laskettu uhrina maahan. Uhritoimituksen aikana on kuljetettu vuorovuosina mies- tai naispuolista nukkea ympäri lepikkoa. Kerrotaan että eräs pahantapainen mies olisi ottanut rakennuspuuta ko. lehdosta, mutta hänen karjansa kuoli pian sen jälkeen. Paikalla on myös Hiie Allikas, Hiien lähde, ja Hiie-Tõnni, suuri uhrikivi, sekä Hiien talo ja kylän nimi oli ennen Hiietaguse Külä. "


Särevere
Iievälla; Pieni mäki moision pellolla. Mäellä on ollut suuria tammia ja lehmuksia sekä kuppikivi, ja toinen suuri kivi: Hiiekivi. Kerrotaan että papit ovat käännättäneet uhrikiven ylösalaisin. "Vanhat ihmiset muistavat vielä kun ne suuret hiidenpuut vielä kasvoivat, ja kuinka vielä heidän aikanaankin kansa kokoontui siellä uhraamaan."

Virolahti, Säkäjärvi, Heijari
Hiiensaar; "Matala kivikkoinen saari, jossa siellä täällä 1,5 metrin korkuisia kivenjärkäleitä. Saaren länsirannalla vedessä myös suuria kiviä. Saaren korkeimmalla kohdalla, itälaidalla, on tasanne, jossa on ennen tanssittu ja poltettu kokkoja. Keskellä tasannetta on laakea 0,5 metrin korkuinen ja kahden levyinen kivi, ja sen lähellä muutama pienempi. Tasanteen länsireuna on äkkijyrkkä, n. 2 metrin korkuinen enimmillään. Lähellä tanssitasannetta on toinen kiviryhmä, jossa kolme suurta kiveä. Saaresta länteen järven kylänpuoleisella rannalla on niin ikään erittäin kivinen Hiienniemi."

http://jumalasuomi.tripod.com/hiitteet.htm

Luumäki, Niemi
Hiijjenniemi, Varisniemi; "Naarajärven niemi vastapäätä kylän taloja. Kerrotaan että paikalla on nähty ihmisenkaltaisen olennon pesevän hiuksiaan."

Säkkijärvi, Kirkonkylä
Hiijenkallio, Hien Kallio; Korkea laaja kallio Säkkijärven rannalla em. Hiidenlehdosta parisen kilometriä länteen Suurpäälän kylän laidassa. Kerrotaan, että paikalla on näyttäytynyt hiisi joskus kauniina neitona, joskus vanhana akankäppyränä. "Tarun mukaan siellä on asunut hiisi, joki oli ihmisten vitsauksena, tehden heille kaikenlaista pahaa. Sitten taivaasta oli pudonnut valtava kivi, ja hiisi oli jäänyt sen alle." Toisen tiedon mukaan "Hiijenkallio on saanut nimensä siitä, kun ennen vanhaan ihmiset uskoivat taikoihin niin siellä kallionkoloissa oli ja olevinaan sellainen hiisi jota monet usko ja sitä palveli."

Ruskeala, Kaalamo
Hiijevvuor, Hiiskallio; Vuori Timoskanjärven eteläpuolella, seudun muita vuoria korkeampi. Laki sileä, pyöreän loiva, 1-2 metrisiä järkäleitä, joiden keskelle jää muutamien neliömetrien laajuisia laakeita kehiä. 60-80 metrin pystysuoria jyrkänteitä. Järven rannalla kokonpoltto- ja piirileikkipaikka. "Vihtahousu on siellä aikoinaan mellastanut ja syytänyt sammalia Timoskanjärveen"

Tuupovaara, Kovero
Hiijensalo; "Kylän takamaata, 7 km asutuksesta, synkkää korpea ja kivikkomaata n. 30-40 hehtaaria. Alueen halkaisee suuri louhikko, ikäänkuin vanha kosken paikka (huutoutunut merenrantakivikko?). Luohikon vieressä alueen keskus, Hiijenkallio. Kallion juurella puro. Paikalla myös Hiijenrotko ja Hiijenkolo. Kerrotaan kummituksesta, joka on näyttäytynyt enimmäkseen eläimenä, mutta myös istunut kivellä tai kaatuneella puunrungolla kampaamassa hiuksiaan(?!). Paikkaa on pelätty."

Mitä kansanperinne sijoittaa Hiisi-paikkoihin:

1. Yhteisöllisyyttä: Piirileikit, kokoontumiset.

2. Uskontoa: Pakanalliset menot, uhrit.

3. Parannuksen hakua: Hiisi parantaa tai lähettää taudin.

4. Jumalatar: Nainen, kampaa hiuksiaan, aarteita kätkössä...

5. Ja kaiken kristillisen ajan pakanuuden-vastaisen propagandan elementit.

"Hiisi" oli siis meidän jumalamme (feminiininen) ja kirkkomme. Ja yhteisöjä koossa pitävä voima.