Ranskalainen ateisti Michel Onfray kertoo best seller -kirjassaan miksi uskontoihin ei todellakaan ole uskomista.
"Voisi kuvitella, että läntinen maailma rahan ja hyödykkeiden innossaan on kokonaan jo syrjäyttänyt Jumalan; että elämme niin sanotusti uskonnottomassa yhteiskunnassa. Mutta näin on ikävä kyllä vain kristittyjen ja uskovaisten valituksissa. Kunpa olisikin kuollut! Se olisi nimittäin ilosanoma josta olisi vain aurinkoisia seurauksia."
"Mutta niitä ei näy. Taivas ei ole tyhjä, päinvastoin täynnä uusia ja aina uusia jumalia. Siitä huolimatta että kirkot paistavat tyhjyyttään; että katolisen kirkon on aina vaikeampi löytää papeiksi, munkeiksi ja nunniksi tarjoutuvia; että päivittäisesta elämästä Jumala tuntuu kadonneen."
"Mutta Jumalan 'katoaminen' on vain silmänlumetta, sillä uskonnot ovat tulleet takaisin. Ja meidän maailmassamme kristinusko, vuosituhansien takainen juutalais-kristillinen perimä elää uutta renessanssiaan voimakkaana, läpitunkevana valtana."
On aika ottaa kiireisesti taas esiin vanhat aseet joiden luuli jo voittaneen: siis järki, äly ja kritiikki kaikenkaltaisten uskomusten ja vanhojen satujen tilalle. Sillä sitä uskonnot ovat: mielikuvituksen tuotteita.
Näin väittää ranskalainen filosofi Michel Onfray, vannoutunut ateisti muutama kuukausi sitten ilmestyneessä teoksessaan "Traité d'athéologie". Se on tutkielma "a-teologiasta", se puhuu siis jumalaoppia vastaan.
"Jumala ei ole kuollut eikä ole edes kuolemaisillaan", jatkaa ranskalainen Michel Onfray. Mies on vuodesta 2002 johtanut ranskalaisessa Caenin kaupungissa ilmaista kansalaisyliopistoa, ja on tunnettu radikaaleista kannanotoistaan. Onfray on julkaissut kolmisenkymmentä teosta joissa kaikissa kulkee pohjavirtana anarkistinen individualismi ja hedonismi. Suomeksi häneltä on ilmestynyt parisen vuotta sitten markkinatalousyhteiskuntien perinpohjainen tyrmäys, kirja nimeltä "Kapinallisen politiikka". Kapinan henki kulkee myös tämän kirjan läpi.
"Jumala ei ole kuollut eikä ole edes kuolemaisillaan, koska Jumala ei ole kuolevainen. Sillä eihän kuvitelma, mielikuvituksen tuote voi kuolla. Mytologiset, keksityt olennot ja eläimet eivät kuole koskaan. Jumala kuuluu mytologiaan."
Mutta ne jotka ratsastavat "mytologisen" Jumalan nimissä, ovat tänään paljon suurempi armeija kuin eilen, Michel Onfray väittää.
Kuinka voisikaan olla eri mieltä hänen kanssaan? Valtataistelua maailmasta tunnutaan käyvän jumalien nimissä. Islaminuskoiset uhraavat jumalalleen elämänsä itsemurhaiskuissa paremman tuonpuolisen elämän toivossa. Israelilaiset uskovat vuorenvarmasti, että heidän jumalansa on mitoittanut metrilleen heidän, valitun kansan, oikeat asuinsijat vaikka ne sattuisivatkin muiden maille. Yhdysvaltojen presidentti on varma siitä että hänen jumalansa siunaa suuren kansan ja sen sotilaat ympäri maailman: "God bless America".
Valtaisan katolisen kirkon uusi päämies paavi Benediktus XVI julisti vain viikko sitten, että ihmisoikeudet eivät suinkaan ole ihmisten, lainsäätäjien ansiota vaan itse Luojan, siis hänen kirkkonsa jumalan aikojen alussa säätämät. Miksikähän kirkko sitten on aina niin kovin vihannut Ranskan vallankumousta joka ensimmäisenä toi yhteiskuntien järjestykseen käsitteet vapaus, veljeys, tasa-arvo?
Kaikkien jumalat pitävät jonkun puolta, yleensä omien valtiaiden; ja kaikilla jumalilla on kunnioitetut ylipappinsa. Tänään, suuressa globalisoituneessa maailmassa.
Ajat eivät todellakaan ole otolliset terveen järjen voitolle.
"Minä en ylenkatso uskovaisia, en minkään uskon uskovaisia; en pidä heitä naurettavina enkä säälittävinä, mutta pelkään pahoin, että heidän lapselliset kuvitelmansa estävät heitä tulemasta aikuisiksi. Estävät heitä näkemästä maailman sellaisena kuin se todellisuudessa on, ja että meillä on elettävänämme vain tämä yksi ja ainut elämä.
Sen sijaan olen todella raivoissani niille jotka tieten tahtoen petkuttavat herkkäuskoisia. Niille jotka pakottavat ihmisen polvistumaan ja pysymään polvillaan. En kanna kaunaa niitä kohtaan jotka selviytyäkseen elämässä käyttävät apunaan metafyysisiä välineitä, mutta vihaan niitä jotka ovat tämän kaupan takana.
Niin kauan kuin uskonto on henkilökohtainen asia, se on pelkkä yksityinen neuroosi tai psykoosi, ongelmien oire. Jokaisella on omat omituisuutensa, mikäpä siinä niin kauan kun ne eivät vaaranna muiden elämää.
Mutta kun yksityisestä uskomuksesta tulee yhteiskuntaa määräävä voima ja kun sen nimissä aletaan järjestellä kaikkien maailmaa, silloin minun ateismini nostaa päänsä. Sillä yksilön psyykkiset ongelmat ovat yksi asia, aivan toinen sen sijaan kokonaisten kansojen sielun ja ruumiin manipulointi. Siinä välissä liikkuvat ne, jotka käyttävät hyväkseen ihmisen henkisiä ja psyykkisiä vaikeuksia."
Michel Onfrayn tutkielma ateismista on rankkaa tekstiä. Se voi jopa loukata monia. Mutta se on best seller. Ranskassa sitä on myyty muutaman kuukauden sisällä yli 200.000 kappaletta. Mikä saa lukijat kiinnostumaan uskontojen ruumiinavauksesta? Tietenkin se, että maailman nykymyllerryksessä uskonnot ovat jälleen saaneet pitävän otteen ihmisestä.
Teokratia nostaa päätään, ja järjen ääni uhkaa jäädä toiseksi kun jumalausko otetaan toimien ja päätösten takeeksi.
Jumalaopin vastaisessa tutkielmassaan ranskalainen Michel Onfray keskittyy ennen muuta monoteistisiin, siis yksijumalaisiin uskontoihin. Niin sanottuihin "Pyhien Kirjojen" uskontoihin, joilla on taustanaan ja kirjaksi kirjoitettuna tieto, joka uskovaisten käsityksen mukaan on itse jumalasta lähtöisin. Näitä ovat juutalaisuus, kristinusko ja islaminusko. Siis juuri ne kolme uskontoa joiden nimissä käytyä välienselvittelyä joudumme seuraamaan joka päivä.
"Pyhät Kirjat" ovat Talmud, Vanha Testamentti, Uusi Testamentti ja Koraani. Kaikki useaan otteeseen manipuloituja, moneen kertaan uudestaan sommiteltuja tarinoita, joiden pääteema, leitmotiv, on ihmisen nujertaminen, väittää Michel Onfray.
"Kaikille kolmelle yksijumalaiselle opille on yhteistä kuoleman vietti; yhteistä niille ovat myös samat halveksunnan, tuomion, vihan kohteet. Ne kaikki vihaavat järkeä, järjen ja älyn käyttöä; ihmisen vapautta; kirjojen viisautta - sillä vain yksi, se "Pyhä Kirja", on ylipappien mukaan oikea kirja. Ne kaikki vihaavat elämää, seksuaalisuutta, naisia, iloa. Ne vihaavat ihmisen ruumiillisuutta, intohimoja, eläväisyyttä. Tämän tilalle ne kaikki - juutalaisten, kristittyjen ja islaminuskoisten ylipapit - asettavat uskon ja uskomukset; kuuliaisuuden ja alistumisen. Niiden ihanteita ovat kuolema ja tuonpuoleinen elämä; sukupuolettomat enkelit ja siveys, neitsyys ja yksiavioisuus, vaimo ja äiti, sielu ja hengellisyys. Ne siis ristiinnaulitsevat elämän ja ylistävät olematonta."
"Pyhistä kirjoista" voi lukea mitä hyvänsä, teesin ja vastateesin, sanoo Michel Onfray. Jos kirjoista olisi poimittu vain ne kohdat missä kielletään tappamasta tai missä puhutaan lähimmäisen rakkaudesta, niin "Pyhät kirjathan" olisivat suositeltavaa luettavaa. Sen sijaan niistä poimitaan suvaitsemattomuus, sokea kuuliaisuus, naisviha. Sillä myös kaiken tämän "Pyhät kirjat" pitävät sisällään.
""Pyhien kirjojen" opit rakastavat kuolemaa, ne nauttivat siitä. Vanhan Testamentin juutalaiset tappavat vihollisensa, islamilaiset räjäyttävät New Yorkin kaksoistornit, amerikkalaiset tuhoavat Hiroshiman ja Nagasakin - kaikki tämä ylipappien siunauksella ja Jumalan nimissä. Ne kaikki tappavat toinen toisiaan, jokainen on toisensa vihollinen: yhteisiä vihollisia niillä on vain yksi: ateisti!"
"Teokratia on aina ja väistämättä demokratian vihollinen. Sen olemassaolo estää demokratian."
"Sillä demokratian perustana ovat liike, jatkuvat muutokset, neuvottelutietä saavutetut sopimukset. Demokratia syntyy elävistä voimista."
"Teokratia toimii täsmälleen päinvastoin: se nauttii pysähtyneisyydestä, kuolemasta ja järjen nujertamisesta. Teokratia on vihollinen jota demokratian tulee eniten pelätä."
Ranskan vallankumous vuonna 1789 antoi teokratialle ankaran läksyn. Ei kuitenkaan lopullista. Jumalaoppia on syytà pelätä tänäänkin kun amerikkalaiset kreationistit nostavat "Pyhän Kirjansa" Darwinin tiedettä vastaan, ja joka kerran kun Al-Qaida antaa aseittensa puhua.
"Täytyisikö nyt valita kenen joukoissa seistä? Valita Raamattu tai Koraani? Niin kuin kristittyjen laskelmallinen kyynisyys voisi voittaa islaminuskoisten barbaarisuuden? Kun hyvin tietää, että molempien maailmankatsomus johtaa umpikujaan?"
"En valitse kumpaakaan. Rabbien, pappien, ajatollien sijasta minä valitsen filosofin. Kaikenkaltaisia tuulesta temmattuja, vanhoja, arkaaisia, julmia teologisia malleja vastaan minä asetan materialistit, radikaalit, hedonistit, ateistit. He tietävät sen minkä me kaikki tiedämme kun vain uskallamme katsoa todellisuutta silmästä silmään: että on olemassa vain yksi maailma, tämä ja tässä, ja että tuonpuoleisen elämän hymistely vie meiltä kyvyn elää ja nauttia tästä ainoasta olemassaolevasta maailmastamme. Ja se se on todellinen kuoleman synti."
Ranskan vallankumouksen suurhahmo Condorcet (joka sitten myrkytti itsensä jottei olisi joutunut giljotiinille hirmuhallituksen aikana) toimitti vuonna 1793 kansanvalistuslehteä nimeltä "Journal d'instruction sociale". Sen motoksi Condorcet oli kirjoittanut nämä viisaat sanat: "Yhteiskunta jota filosofit eivät valista, päätyy väistämättä huijareitten petkuttamaksi."
http://www.yleradio1.fi/yhteiskunta/puheenvuorot/id3004 .shtml
"Voisi kuvitella, että läntinen maailma rahan ja hyödykkeiden innossaan on kokonaan jo syrjäyttänyt Jumalan; että elämme niin sanotusti uskonnottomassa yhteiskunnassa. Mutta näin on ikävä kyllä vain kristittyjen ja uskovaisten valituksissa. Kunpa olisikin kuollut! Se olisi nimittäin ilosanoma josta olisi vain aurinkoisia seurauksia."
"Mutta niitä ei näy. Taivas ei ole tyhjä, päinvastoin täynnä uusia ja aina uusia jumalia. Siitä huolimatta että kirkot paistavat tyhjyyttään; että katolisen kirkon on aina vaikeampi löytää papeiksi, munkeiksi ja nunniksi tarjoutuvia; että päivittäisesta elämästä Jumala tuntuu kadonneen."
"Mutta Jumalan 'katoaminen' on vain silmänlumetta, sillä uskonnot ovat tulleet takaisin. Ja meidän maailmassamme kristinusko, vuosituhansien takainen juutalais-kristillinen perimä elää uutta renessanssiaan voimakkaana, läpitunkevana valtana."
On aika ottaa kiireisesti taas esiin vanhat aseet joiden luuli jo voittaneen: siis järki, äly ja kritiikki kaikenkaltaisten uskomusten ja vanhojen satujen tilalle. Sillä sitä uskonnot ovat: mielikuvituksen tuotteita.
Näin väittää ranskalainen filosofi Michel Onfray, vannoutunut ateisti muutama kuukausi sitten ilmestyneessä teoksessaan "Traité d'athéologie". Se on tutkielma "a-teologiasta", se puhuu siis jumalaoppia vastaan.
"Jumala ei ole kuollut eikä ole edes kuolemaisillaan", jatkaa ranskalainen Michel Onfray. Mies on vuodesta 2002 johtanut ranskalaisessa Caenin kaupungissa ilmaista kansalaisyliopistoa, ja on tunnettu radikaaleista kannanotoistaan. Onfray on julkaissut kolmisenkymmentä teosta joissa kaikissa kulkee pohjavirtana anarkistinen individualismi ja hedonismi. Suomeksi häneltä on ilmestynyt parisen vuotta sitten markkinatalousyhteiskuntien perinpohjainen tyrmäys, kirja nimeltä "Kapinallisen politiikka". Kapinan henki kulkee myös tämän kirjan läpi.
"Jumala ei ole kuollut eikä ole edes kuolemaisillaan, koska Jumala ei ole kuolevainen. Sillä eihän kuvitelma, mielikuvituksen tuote voi kuolla. Mytologiset, keksityt olennot ja eläimet eivät kuole koskaan. Jumala kuuluu mytologiaan."
Mutta ne jotka ratsastavat "mytologisen" Jumalan nimissä, ovat tänään paljon suurempi armeija kuin eilen, Michel Onfray väittää.
Kuinka voisikaan olla eri mieltä hänen kanssaan? Valtataistelua maailmasta tunnutaan käyvän jumalien nimissä. Islaminuskoiset uhraavat jumalalleen elämänsä itsemurhaiskuissa paremman tuonpuolisen elämän toivossa. Israelilaiset uskovat vuorenvarmasti, että heidän jumalansa on mitoittanut metrilleen heidän, valitun kansan, oikeat asuinsijat vaikka ne sattuisivatkin muiden maille. Yhdysvaltojen presidentti on varma siitä että hänen jumalansa siunaa suuren kansan ja sen sotilaat ympäri maailman: "God bless America".
Valtaisan katolisen kirkon uusi päämies paavi Benediktus XVI julisti vain viikko sitten, että ihmisoikeudet eivät suinkaan ole ihmisten, lainsäätäjien ansiota vaan itse Luojan, siis hänen kirkkonsa jumalan aikojen alussa säätämät. Miksikähän kirkko sitten on aina niin kovin vihannut Ranskan vallankumousta joka ensimmäisenä toi yhteiskuntien järjestykseen käsitteet vapaus, veljeys, tasa-arvo?
Kaikkien jumalat pitävät jonkun puolta, yleensä omien valtiaiden; ja kaikilla jumalilla on kunnioitetut ylipappinsa. Tänään, suuressa globalisoituneessa maailmassa.
Ajat eivät todellakaan ole otolliset terveen järjen voitolle.
"Minä en ylenkatso uskovaisia, en minkään uskon uskovaisia; en pidä heitä naurettavina enkä säälittävinä, mutta pelkään pahoin, että heidän lapselliset kuvitelmansa estävät heitä tulemasta aikuisiksi. Estävät heitä näkemästä maailman sellaisena kuin se todellisuudessa on, ja että meillä on elettävänämme vain tämä yksi ja ainut elämä.
Sen sijaan olen todella raivoissani niille jotka tieten tahtoen petkuttavat herkkäuskoisia. Niille jotka pakottavat ihmisen polvistumaan ja pysymään polvillaan. En kanna kaunaa niitä kohtaan jotka selviytyäkseen elämässä käyttävät apunaan metafyysisiä välineitä, mutta vihaan niitä jotka ovat tämän kaupan takana.
Niin kauan kuin uskonto on henkilökohtainen asia, se on pelkkä yksityinen neuroosi tai psykoosi, ongelmien oire. Jokaisella on omat omituisuutensa, mikäpä siinä niin kauan kun ne eivät vaaranna muiden elämää.
Mutta kun yksityisestä uskomuksesta tulee yhteiskuntaa määräävä voima ja kun sen nimissä aletaan järjestellä kaikkien maailmaa, silloin minun ateismini nostaa päänsä. Sillä yksilön psyykkiset ongelmat ovat yksi asia, aivan toinen sen sijaan kokonaisten kansojen sielun ja ruumiin manipulointi. Siinä välissä liikkuvat ne, jotka käyttävät hyväkseen ihmisen henkisiä ja psyykkisiä vaikeuksia."
Michel Onfrayn tutkielma ateismista on rankkaa tekstiä. Se voi jopa loukata monia. Mutta se on best seller. Ranskassa sitä on myyty muutaman kuukauden sisällä yli 200.000 kappaletta. Mikä saa lukijat kiinnostumaan uskontojen ruumiinavauksesta? Tietenkin se, että maailman nykymyllerryksessä uskonnot ovat jälleen saaneet pitävän otteen ihmisestä.
Teokratia nostaa päätään, ja järjen ääni uhkaa jäädä toiseksi kun jumalausko otetaan toimien ja päätösten takeeksi.
Jumalaopin vastaisessa tutkielmassaan ranskalainen Michel Onfray keskittyy ennen muuta monoteistisiin, siis yksijumalaisiin uskontoihin. Niin sanottuihin "Pyhien Kirjojen" uskontoihin, joilla on taustanaan ja kirjaksi kirjoitettuna tieto, joka uskovaisten käsityksen mukaan on itse jumalasta lähtöisin. Näitä ovat juutalaisuus, kristinusko ja islaminusko. Siis juuri ne kolme uskontoa joiden nimissä käytyä välienselvittelyä joudumme seuraamaan joka päivä.
"Pyhät Kirjat" ovat Talmud, Vanha Testamentti, Uusi Testamentti ja Koraani. Kaikki useaan otteeseen manipuloituja, moneen kertaan uudestaan sommiteltuja tarinoita, joiden pääteema, leitmotiv, on ihmisen nujertaminen, väittää Michel Onfray.
"Kaikille kolmelle yksijumalaiselle opille on yhteistä kuoleman vietti; yhteistä niille ovat myös samat halveksunnan, tuomion, vihan kohteet. Ne kaikki vihaavat järkeä, järjen ja älyn käyttöä; ihmisen vapautta; kirjojen viisautta - sillä vain yksi, se "Pyhä Kirja", on ylipappien mukaan oikea kirja. Ne kaikki vihaavat elämää, seksuaalisuutta, naisia, iloa. Ne vihaavat ihmisen ruumiillisuutta, intohimoja, eläväisyyttä. Tämän tilalle ne kaikki - juutalaisten, kristittyjen ja islaminuskoisten ylipapit - asettavat uskon ja uskomukset; kuuliaisuuden ja alistumisen. Niiden ihanteita ovat kuolema ja tuonpuoleinen elämä; sukupuolettomat enkelit ja siveys, neitsyys ja yksiavioisuus, vaimo ja äiti, sielu ja hengellisyys. Ne siis ristiinnaulitsevat elämän ja ylistävät olematonta."
"Pyhistä kirjoista" voi lukea mitä hyvänsä, teesin ja vastateesin, sanoo Michel Onfray. Jos kirjoista olisi poimittu vain ne kohdat missä kielletään tappamasta tai missä puhutaan lähimmäisen rakkaudesta, niin "Pyhät kirjathan" olisivat suositeltavaa luettavaa. Sen sijaan niistä poimitaan suvaitsemattomuus, sokea kuuliaisuus, naisviha. Sillä myös kaiken tämän "Pyhät kirjat" pitävät sisällään.
""Pyhien kirjojen" opit rakastavat kuolemaa, ne nauttivat siitä. Vanhan Testamentin juutalaiset tappavat vihollisensa, islamilaiset räjäyttävät New Yorkin kaksoistornit, amerikkalaiset tuhoavat Hiroshiman ja Nagasakin - kaikki tämä ylipappien siunauksella ja Jumalan nimissä. Ne kaikki tappavat toinen toisiaan, jokainen on toisensa vihollinen: yhteisiä vihollisia niillä on vain yksi: ateisti!"
"Teokratia on aina ja väistämättä demokratian vihollinen. Sen olemassaolo estää demokratian."
"Sillä demokratian perustana ovat liike, jatkuvat muutokset, neuvottelutietä saavutetut sopimukset. Demokratia syntyy elävistä voimista."
"Teokratia toimii täsmälleen päinvastoin: se nauttii pysähtyneisyydestä, kuolemasta ja järjen nujertamisesta. Teokratia on vihollinen jota demokratian tulee eniten pelätä."
Ranskan vallankumous vuonna 1789 antoi teokratialle ankaran läksyn. Ei kuitenkaan lopullista. Jumalaoppia on syytà pelätä tänäänkin kun amerikkalaiset kreationistit nostavat "Pyhän Kirjansa" Darwinin tiedettä vastaan, ja joka kerran kun Al-Qaida antaa aseittensa puhua.
"Täytyisikö nyt valita kenen joukoissa seistä? Valita Raamattu tai Koraani? Niin kuin kristittyjen laskelmallinen kyynisyys voisi voittaa islaminuskoisten barbaarisuuden? Kun hyvin tietää, että molempien maailmankatsomus johtaa umpikujaan?"
"En valitse kumpaakaan. Rabbien, pappien, ajatollien sijasta minä valitsen filosofin. Kaikenkaltaisia tuulesta temmattuja, vanhoja, arkaaisia, julmia teologisia malleja vastaan minä asetan materialistit, radikaalit, hedonistit, ateistit. He tietävät sen minkä me kaikki tiedämme kun vain uskallamme katsoa todellisuutta silmästä silmään: että on olemassa vain yksi maailma, tämä ja tässä, ja että tuonpuoleisen elämän hymistely vie meiltä kyvyn elää ja nauttia tästä ainoasta olemassaolevasta maailmastamme. Ja se se on todellinen kuoleman synti."
Ranskan vallankumouksen suurhahmo Condorcet (joka sitten myrkytti itsensä jottei olisi joutunut giljotiinille hirmuhallituksen aikana) toimitti vuonna 1793 kansanvalistuslehteä nimeltä "Journal d'instruction sociale". Sen motoksi Condorcet oli kirjoittanut nämä viisaat sanat: "Yhteiskunta jota filosofit eivät valista, päätyy väistämättä huijareitten petkuttamaksi."
http://www.yleradio1.fi/yhteiskunta/puheenvuorot/id3004 .shtml
Vastaukset 1
Vanhimmat
filosofien ymmärtäneen ettei kauppiaita pitäisi päästää missään nimessä hallitsemaan. Mikäli kauppiaat pääsevät vallan kahvaan, kaikki menee "päin h - ttiä".