Eräs tuttuni väitti, että talvi/jatkosodan aikana Suomessa teloitettiin ainakin yksi siviili siviilirikoksesta. Ei muistanut tuomitun nimeä, mutta muisti ukon murhanneen kai kokonaisen perheen ja saaneen kuolemantuomion, joka pantiin täytäntöönkin.
Tiedän siis, että sotilaskarkureita, vakoilijoita, desantteja yms. teloitettiin mutta voisiko joku valaista meikäläistä tästä mahdollisesta siviilirikoksesta(-ista?) langetetusta kuolemantuomiosta? En nyt ainakaan yhtäkkiä netistä hakemalla löytänyt johtolankoja.
Linkkejä ja nimiä kehiin jos tuo nyt paikkansa pitää!
Kiitos!
Tiedän siis, että sotilaskarkureita, vakoilijoita, desantteja yms. teloitettiin mutta voisiko joku valaista meikäläistä tästä mahdollisesta siviilirikoksesta(-ista?) langetetusta kuolemantuomiosta? En nyt ainakaan yhtäkkiä netistä hakemalla löytänyt johtolankoja.
Linkkejä ja nimiä kehiin jos tuo nyt paikkansa pitää!
Kiitos!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sotatilalait, koskevat myös siviilejä sota-aikana.
Vankikarkuri. Tapahtui jatkosodan aikana Huittisissa (olisiko se kuuluisa "Hullumies Huittisista"). Surmasi kirveellä n.viisi henkeä isäntä, emänta, lapsia ja olikohan piika? Ainakin perheestä jäi yksi lapsi henkiin.
Saatto olla että telotettiin en muista tarkkaan Luin Alibista vuosia sitten.
Jos vielä joku pystyisi heittämään tarkempaa tietoa ko. tapauksesta (ja muista vastaavista, olettaen, että niitä ensinkään oli), niin olisin kiitollinen. Kiitoksia!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000108&posting=22000000015216078&view_mode=flat
Ruoditaanpas sitä suomenruotsalaisten sotilaiden karkuruusasiaa 1944 kesällä vielä vähän perusteellisemmin ja käytetään lähteenä kolmea kirjaa:
Jukka Rislakin kirja "Maan alla : vakoilua, vastarintaa ja urkintaa Suomessa 1941-1944" kertoo Suomessa toimineista ja teloitetuistakin toisinajattelijoista jatkosodan aikana. Nämä olivat siviilejä, ja joukossa oli nainenkin (Martta Koskinen).
Jokunen ammuttiin Sörnäisten vankilan sisäpihalla. Syytteenä oli yleensä sotilaallisten tietojen luovuttaminen Neuvostoliitolle tai liittoutuneille (Iso-Britannialle tai USA:lle).
Näille teloitetuille on Malmin hautausmaalla Helsingissä oma muistokivensä "Fasismin uhreille 1941-44 henkensä menettäneiden muistoksi".
Eihän mikään fasismi heitä teloittanut vaan suomalaisen sotaoikeuden päätöksellä suomalainen teloituskomppania.
Ihme väitteitä!?
Mutta kun kirjoittajan mielestä vakoilu, vastarinta ja urkinta on toisinajattelemista (on se tietysti sitäKIN), niin ei kai tuota kannata niin tosissaan ottaa. Toisinajattelijoitahan ne oli neuvostosotilaatkin suomalaisiin nähden...
kirjoittaja ei väittänyt heitä fasismin uhreiksi vaan kertoi hautakivestä, jossa lukee niin...
Toisinajattelijoita ne eivät kuitenkaan sanan varsinaisessa merkityksessä olleet ja se minun silmääni nimen omaan pisti. Mutta samapa tuo.
"Jukka Rislakin kirja "Maan alla : vakoilua, vastarintaa ja urkintaa Suomessa 1941-1944" kertoo Suomessa toimineista ja teloitetuistakin toisinajattelijoista jatkosodan aikana. Nämä olivat siviilejä, ja joukossa oli nainenkin (Martta Koskinen).
Jokunen ammuttiin Sörnäisten vankilan sisäpihalla. Syytteenä oli yleensä sotilaallisten tietojen luovuttaminen Neuvostoliitolle tai liittoutuneille (Iso-Britannialle tai USA:lle).
Näille teloitetuille on Malmin hautausmaalla Helsingissä oma muistokivensä "Fasismin uhreille 1941-44 henkensä menettäneiden muistoksi"."
Kuolemantuomiota annettiin vakoilusta ja terrorismista, ei "ajattelusta". Osa näistä telotetuista oli esiintynyt jopa Suomen armeijan asepuvussa, he räjäyttelivät junaratoja, heillä oli radiot joilla ohjasivat pommikoneita suomalaisiin kohteisiin. Siis aika kaukana oillaan "toisinajattelusta".
"Kesäkuun 10. päivänä 1944 suistui Kangasalla juna kiskoilta. Tuhotyön tekijät olivat kiskoneet ratapölkyistä naulat ja irrottaneet kiskojen liitokset sillä seurauksella, että veturi ja kolme vaunua kaatuivat penkereelle.
Kesäkuun 13. päivänä klo 00.50 suistettiin kiskoilta sotilasjuna Kuljussa Kukkolan kartanon ylikäytävän luona. Veturi ja viisi vaunua kaatuivat kyljelleen.
Kummatkin junaonnettomuudet olivat 8-miehisen metsäkaartilaispartion suorittamia. Yksi joukosta ilmoittautui poliisille 13.6. ja kertoi odotettavissa olevasta sabotaasista Kuljussa. Junaa ei enää ehditty varottamaan, sen sijaan tekijät joko ammuttiin tai saatiin pidätetyiksi. Miehet olivat majailleet Hervannan maastossa.
Ryhmän johtaja Armas Hänninen haavoittui laukausten vaihdossa, mutta juoksi vielä kaksi kilometriä ennen kuin antautui, kun Suomi-konepistooli painettiin hänen rinnalleen, kertoo Valpon Tampereen osasto.
Heinäkuun 31. päivänä 1944 oli osuusliike Voiman räjähdysainekaappiin Tehdaskadulla tehty murto, jossa yhteydessä oli anastettu 20 kiloa dynamiittia ja 80 nallia. Päämajan valvontaosasto epäili, että paikkakunnalla olevalla desantilla Eino Laaksolla oli sormensa pelissä."
Hämeenkyrössä "toisinajattelija", joka sodan jälkeen työllistyi Valpon etsiväksi ja kotoutui sitten Suomen Rauhanpuolustajat ry:n piirisihteeriksi, murhasi poliisin.
Näitä henkilöitä teloitettiin, ja se oli niille ihan oikein. Vahinko ettei Hella Vuolijokea ehditty.
http://www.ksl.fi/files/muisti/sakari12.htm
http://www.ksl.fi/files/muisti/sakari10.htm
http://www.tappis.0catch.com/NiiloRama.jpg
http://www.tappis.0catch.com/niilorama_button.gif
http://www.tappis.0catch.com/huhticaust.htm#NIILORAMA
http://www.tappis.0catch.com/huhticaust.htm#TELOITUS
"Kummatkin junaonnettomuudet olivat 8-miehisen metsäkaartilaispartion suorittamia. Yksi joukosta ilmoittautui poliisille 13.6. ja kertoi odotettavissa olevasta sabotaasista Kuljussa. Junaa ei enää ehditty varottamaan, sen sijaan tekijät joko ammuttiin tai saatiin pidätetyiksi. Miehet olivat majailleet Hervannan maastossa."
Omat poliisit ampuivat suomalaisia joiden ainoa rikos oli yritys räjäytttää juna matkustajineen!!
Tämä on aivan Arnold Pelkurisen tapaukseen verrattava ihmisoikeusrikos!!
että "desantteja" ammuttiin pika-oikeudenkäyntien jälkeen. Vaikka kyseessä ei ollut suomen-kansalaiset, niin siviileitä kuitenkin... siis vaatteissa..
Sota-aikana siviilivaatteissa esiintyvät viholliset määritellään vakoilijoiksi.Siis Suomen maaperällä tavatut viholliset,olivatpa he sotilaita tai siviilejä,siviilivaatteissa tai Suomalaisessa asepuvussa,ovat vakoilijoita.Heihin pätee ankara laki,heidät ammutaan.Suomalaisilla viranomaisilla oli monasti kova paikka kun piti tuomita vastentahtoisesti Suomeen pudotettu desantti.Usein heikosti koulutettu sotilaallisiin tehtäviin.Moni desantti antautui HETI tultuaan Suomen kamaralle.
...Venäjällä sodan aikana kiinnisaadut siviilipukuiset vakoilijat?
Välittömästi antautuneet saattoivat jäädä ampumatta, vielä paremmin, jos olivat yhteistyhaluisia.
Minun käsittääkseni kansainväliset sotalait eivät myöntäneet siviilidesanteille sotavangin asemaa. Sotilaan tuli olla selkeästi merkitty sotilaaksi. Rintamalla kokardikin riitti, kun asepukua ei kerrassaan ollut. Siviiliksi pukeutunut sotaan osaa ottava henkilö ei ollut sotavanki.
Tälla asialla on yhteyksiä nykyaikaan, kun sotaa yhä enemmän käydään siviiliväestöön piilautuneella. Tällaiset "sotilaat" eivät nauti Geneven sopimuksen suojaa.
Olen tuntenut vanhan, jo edesmenneen herrasmiehen, joka oli ollut desantti. Oli siirtynyt 30-luvun pula-aikana Neuvostoliittoon, mutta ajautunut työssään Etelä-Venäjälle ja säilynyt siten Stalinin kalmakouralta. Sota-aikana joutunut suomea puhuvana 2 kk:n desanttikouluun ja pudotettu eräänä sadeyönä suoraan pilvessä lentokoneesta Etelä-Suomeen. Annettiin toki varjo selkään ja naru käteen, josta tempasta, kun oli laskenut viiteen. Jättänyt pyssyt ja sotakamppeet sillensä, kuten oli alkuaankin ajatellut, ja harhailtuaan aikansa löytänyt aamupäivällä taloon, josta pyysi soittamaan poliisit. Oltiin kuulemma ihan ystävällisiä, vangittiin, kuulusteltiin ja joutui valvotuksi työvelvolliseksi, suutari kun oli. Valvontakomissio ei näiden kohtaloa juuri kysellyt ja kun oli ollut vaisusti suomeksi hiljaa eivät kotikommonistitkaan osanneet kavaltaa.
totta, sen siviilin kuolemanrangaistus. Nimi oli muistaakseni Toivo Koljonen. Taitaapa löytyä hänestäkin maininta siitä Jukka Lindstedtin kirjasta.
Miehen nimi oli Toivo Harald Koljonen, synt. Lahdessa 1912. Oli Riihimäellä josta anoi siirtoa Huittisiin ja pääsi sinne surkein seurauksin. Koljonen karkasi keväällä -43 ja tappoi tällä onnettomalla matkallaan 6 ihmistä kirveellä. Hänet teloitettiin ampumalla Turun lähellä Kärsämäellä.
Kun Koljosta vietiin teloitettavaksi, hän sanoi Kalolan papille, tervehdin teitä pastori Suomela.
Eikös se kuolemanrangaistus ollut siviililaissakin vielä voimassa ennen sotia? Sota-aikan käytössä ovat sotatilalait, joissa on ihan toisenlainen sointi ja ne lait koskevat koko yhteiskuntaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuolemanrangaistus_Suomessa