Evolutionisti Scott Todd kirjoittaa Nature-tiedelehdessä: ”Vaikka kaikki tutkimustulokset viittaisivat älykkääseen suunnittelijaan, tämä olettamus täytyy hylätä tieteellisestä tarkastelusta, koska se ei ole naturalistinen” (Nature 30.9.1999)
Aloin miettimään tuota, kun usein luomiseen uskovat käyttävät tätä lausetta osoittamaan naturalistien presuppositiot tieteen ja uskon akselilla. Koska samalla tavalla Raamatun oikein ymmärtänyt uskova joutuu toteamaan:
"Vaikka kaikki tutkimustulokset viittaisivat evoluutioon ilman suunnittelijaa (ja näkisimme vieläpä omin silmin kun elollista syntyy elottomasta) tulee naturalistinen evoluutio hylätä tieteellisestä tarkastelusta, sillä se ei tue luomista ja suunnittelijaa."
Tämä johtuu siitä että oikea usko ei perustu millekään ihmisen aikaansaamalle, millekään tieteen teorialle tai empiriselle tutkimustulokselle. Sellainen usko ei kestä, joka on hippuakaan tieteellisin menetelmin perusteltu.
Toisaalta Raamattu sanoo että jo aikojen alusta on Jumalan teot voitu nähdä kaikessa siinä ihmeellisessä luonnon monimuotoisuudessa mitä on auringon alla. Voisiko tässä piillä argumentin siemen kreationistien kannan puolesta, minun esittämääni kantaa vastaan?
Voimmeko rakentaa kalliolle tieteellisin menetelmin, niin ettei rakennuksemme sorru kun vedet syöksyvät?
Henkilökohtaisesti pyrin hylkäämään uskon alueelta kaiken tieteellisestä kontekstista sovelletun, joka "tuntuu hyvältä". Olen huomannut että tämä on pitkällä tähtäimellä järkevää. Tällöin uskoni ei ole riippuvainen omista tutkimustuloksistani ja tieteellisistä artikkeleista. Tästä seuraa myös se että minun on helpompi säilyttää objektiivisuus. Koska naturalistisen evoluution puolesta puhuvat tekstit eivät voi tunkeutua uskoni alueelle - ne eivät voi kyseenalaistaa uskoani - voin tutustua niihin rauhallisin mielin, ilman että minun tarvitsee ajatella:"Tämä on naturalistien propagandaa, ja joka tapauksessa väärää tiedettä."
Ajatusmallillani on kaksi seuraamusta:
1. Uskon kannalta presuppositiot ovat todella kiveen kirjoitetut, niitä ei voi horjuttaa tieteen metodein.
2. Kysymys evoluutioteoriasta jää täysin avoimeksi. Evoluutio on saattanut tapahtua, jopa sen laajimmassa legitiimissä merkityksessä. (epälegitiimi evoluution merkitys on: evoluutio on totta, ilman suunnittelijaa. Tällöin näet evoluutioteoriasta tulee metafyysinen maailmankatsomus, kannanotto joka alkaa muokkaamaan yhteiskuntaa läpäisten moraalin ja etiikan teoriat, tieteen eri kentät ja koko tieteenfilosofisen paradigman.)
Liputan siis avoimen keskustelun puolesta, ja tieteen kentällä objektiivisen ajattelun, mutta uskon alueella konservatiivisuuden puolesta.
Aloin miettimään tuota, kun usein luomiseen uskovat käyttävät tätä lausetta osoittamaan naturalistien presuppositiot tieteen ja uskon akselilla. Koska samalla tavalla Raamatun oikein ymmärtänyt uskova joutuu toteamaan:
"Vaikka kaikki tutkimustulokset viittaisivat evoluutioon ilman suunnittelijaa (ja näkisimme vieläpä omin silmin kun elollista syntyy elottomasta) tulee naturalistinen evoluutio hylätä tieteellisestä tarkastelusta, sillä se ei tue luomista ja suunnittelijaa."
Tämä johtuu siitä että oikea usko ei perustu millekään ihmisen aikaansaamalle, millekään tieteen teorialle tai empiriselle tutkimustulokselle. Sellainen usko ei kestä, joka on hippuakaan tieteellisin menetelmin perusteltu.
Toisaalta Raamattu sanoo että jo aikojen alusta on Jumalan teot voitu nähdä kaikessa siinä ihmeellisessä luonnon monimuotoisuudessa mitä on auringon alla. Voisiko tässä piillä argumentin siemen kreationistien kannan puolesta, minun esittämääni kantaa vastaan?
Voimmeko rakentaa kalliolle tieteellisin menetelmin, niin ettei rakennuksemme sorru kun vedet syöksyvät?
Henkilökohtaisesti pyrin hylkäämään uskon alueelta kaiken tieteellisestä kontekstista sovelletun, joka "tuntuu hyvältä". Olen huomannut että tämä on pitkällä tähtäimellä järkevää. Tällöin uskoni ei ole riippuvainen omista tutkimustuloksistani ja tieteellisistä artikkeleista. Tästä seuraa myös se että minun on helpompi säilyttää objektiivisuus. Koska naturalistisen evoluution puolesta puhuvat tekstit eivät voi tunkeutua uskoni alueelle - ne eivät voi kyseenalaistaa uskoani - voin tutustua niihin rauhallisin mielin, ilman että minun tarvitsee ajatella:"Tämä on naturalistien propagandaa, ja joka tapauksessa väärää tiedettä."
Ajatusmallillani on kaksi seuraamusta:
1. Uskon kannalta presuppositiot ovat todella kiveen kirjoitetut, niitä ei voi horjuttaa tieteen metodein.
2. Kysymys evoluutioteoriasta jää täysin avoimeksi. Evoluutio on saattanut tapahtua, jopa sen laajimmassa legitiimissä merkityksessä. (epälegitiimi evoluution merkitys on: evoluutio on totta, ilman suunnittelijaa. Tällöin näet evoluutioteoriasta tulee metafyysinen maailmankatsomus, kannanotto joka alkaa muokkaamaan yhteiskuntaa läpäisten moraalin ja etiikan teoriat, tieteen eri kentät ja koko tieteenfilosofisen paradigman.)
Liputan siis avoimen keskustelun puolesta, ja tieteen kentällä objektiivisen ajattelun, mutta uskon alueella konservatiivisuuden puolesta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hienoa. Tosin jos kaikki olisivat yhtä fiksuja kuin sinä, moni makea nauru jäisi nauramatta.
ja Jeesus kirjoitti kannabiksen voimalla hyvän satukirjan. Vaikka nämä asiat tiedostaakin (uskonnolliset kokemukset ovat pelkkää aivokemiaa, ja Raamattu on pelkkä fundamentalistien satukrija), voi silti kokea uskonnollisia elämyksiä.
Jesus 'healed using cannabis'
http://www.guardian.co.uk/international/story/0,3604,869273,00.html
"Fundamentals of Physics" ~ "Fundamentals of MetaPhysics" :)
Esittämäsi kanta on mielestäni erittäin viisas.
"Tieteellisyyskäsitys" on eräs kulttuurimme luomus, eikä ehkä suurin tai kaunein. Mutta tärkeä se silti on. Tieteellä on tieteen metodi -emmekä voi tenniksessäkään syödä kaikkia palloja ja sitten väittää voittaneemme. Tiede on tärkeää, mutta se ei ole kaikki. "Totuushegemoniassa" tämä unohtuu helposti. Tiede elää kasvaa ja kaatuu paradoksiensa mukana. Popperin fallibilismi vaatii vääräksi todistamisen mahdollisuutta=kykyä paradokseihin, ristiriitaisuuksiin. Silti kaikki elämme "verifiointimaailmassa",jossa kaikki todistetaan 100% varmaksi. "Heisenbergin epävarmuusperiaate" ja Gödelin saavutukset lienevät siksi suurin järkytys, jotka -ainakin minuun ja minun varmuuteeni- ovat iskeneet.
Emme voi tietää kaikkea, mitenkään. Heisenberg tuhosi tämän toiveen luonnontieteiltä ja Gödel matematiikalta. Aina on asioita,jotka ovat ja pysyvät metafysiikkana=mielipiteinä.
Minusta tuntuu joskus, kuin "Jumala, ollessaan olemassa, nauraa meille Chaitlin-Kolmogorov -kompleksisuuden takaa." Eli: äärimmilleen pakattua pätkää ei voida tunnistaa, eikä erottaa satunnaisesta. Emme koskaan voi tietää, onko jokin juttu "metafyysisesti" sattumaa vai "äärimmäistä Suunnittelua". Olen päätynyt päätelmään "Koska näin on, niin joko Jumalaa ei ole tai sitten Hän haluaa pysyä piilossa".
Piirustin aiheesta aikoinani kuvasarjan
"Eivät ne pelastu, jotka huutavat Herra, Herra"
http://www.geocities.com/imordnilap2000/skuva.html
Minä en liputa "metafyysisistä totuuksista",koska ne ovat minun omia mielipiteitäni loppupelissä. Ollakseni rehellinen, en uskalla -liikaa "epävarmuutta".
Soren Kierkegaardilla olisi varmaan omat sanansa sanottavana tähän ~ "Kuitenkin on pakko hypätä".
Minun vastaukseni Sorenille on, että ihmisen suurin lahja on hänen kykynsä itsemurhaan. Ilman tätä ajatusta, ajatusta "olen aina vastuussa omasta elämästäni ja kyvykäs itse vaikuttamaan sen pituuteen" -on niitä harvoja asioita, jotka ovat pitäneet minut hengissä.
Mutta tässä kaikki metafysiikasta
"Good night and good luck"