Väinö Hotti: HE KAIKKI NUKKUIVAT
HE KAIKKI NUKKUIVAT
1. "Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka
ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.
2. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä.
3. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa.
4. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.
5. Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.
6. Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.'
7. Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.
8. Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: 'Antakaa meille öljyänne, sillä
meidän lamppumme sammuvat'.
9. Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: 'Emme voi, se ei riitä meille
ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.'
10. Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat
valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.
11. Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 'Herra, Herra, avaa
meille!'
12. Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne
teitä'.
13. Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä (Matt.25:1-13).
Lopun ajan seurakunta
"Silloin", Jeesus kuvaa tässä lopun ajan uskovia ja lopun ajan seurakuntaa:
"Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat." Tähän pitäisi
kaiketi lisätä: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän
korvainne kuullen" (Luuk.4:21). Ehkä vielä olisi lisättävä myös seuraava:
"Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo" (Ilm.2:11).
Jos ei muusta voikaan päätellä, että olemme lopun ajassa, voi ainakin tämän
päätellä, kun tarkkaa omaa valveillaoloaan. Kyllä valvominen on rankkaa!
Yöllä nukutaan
Nukkuminen ja yö kuuluvat yhteen. "Sillä ne, jotka nukkuvat, ne yöllä
nukkuvat, ja jotka juovat itsensä juovuksiin, ne yöllä juovuksissa ovat" (1
Tess.5:7). Hengellinen yö ja pimeys on siellä, missä ei ole Jumalan sanan
valoa. Jumalan sana katoaa lopun ajan melskeissä: "Katso, päivät tulevat,
sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä
veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän. Silloin he hoippuvat
merestä mereen, pohjoisesta itään; he samoavat etsien Herran sanaa, mutta
eivät löydä. Sinä päivänä nääntyvät janoon kauniit neitsyet ja nuorukaiset"
(Aam.8:11-13).
Kaikki nukkuvat
Sekä tyhmät että viisaat neitseet kuuluvat lopun aikana "nukkuvien
puolueeseen". Aivan todennäköisesti viisaat neitsyet sinnittelivät paljon
pitempään valveilla - mutta lopulta unen kiusaus tuli ylivoimaiseksi. Lopun
ajan seurakunta on Raamatun mukaan "nukkuva seurakunta!
Ketkä ovat viisaita ja ketkä tyhmiä?
Molemmat kuuluvat uskovien joukkoon. He ovat kaikki kristittyjä.
Ulkonaisesti lienee eroja vähän. Tyhmille ei ollut öljyä astioissa. Oliko
heidän kristillisyytensä kevyempää? Siinä ei ollut tapahtunut syvälle
juurtumista: "Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljon
maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niillä ei ollut syvää maata. Mutta
auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, niin ne
kuivettuivat" (Matt.13:5-6). "Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka
kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan; mutta hänellä ei ole juurta
itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus
tai vaino sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois" (Matt.13:20-21).
Saarnivaaran selitys
Uuras Saarnivaara: Seurakunnassa on Jeesusta odottavienkin joukossa VAILLA
ARMON JA HENGEN OSALLISUUTTA OLEVIA "TYHMIÄ" NIMIKRISTITTYJÄ. He kyllä
näkevät, että toisilla (viisailla) on astiassaan (sydämessään, elämässään)
sellaista Hengen "öljyä", jota heillä itsellään ei ole, mutta he eivät pidä
sitä tarpeellisena; monet heistä hylkäävät koko asian "hurmahenkisenä" ja
"epäraittiina". Kun he ovat kastettuja seurakunnan jäseniä, käyvät joskus
ehtoollisella eivätkä elä törkeissä synneissä, he olettavat tulevansa
autuaiksi.
Vaarallinen tila
Luonnollinen uni on sekä hyödyllinen että vaarallinen. Ihminen tarvitsee
luonnollista unta välttämättä. Ilman riittävää unta ihminen sairastuu sekä
fyysisesti että psyykkisesti. Toki luonnollinenkin uni voi olla vaarallista.
Jos työntekijä nukahtaa koneittensa ääreen, vaara on ilmeinen. Samoin, jos
autolla ajajan voittaa uni vaikkapa muutamaksi silmänräpäykseksi, seuraukset
voivat olla kohtalokkaat.
Hengellinen uni on aina varustettava kielteisellä etumerkillä. Se on aina
turmiollista.
Perustila
Hengellisessä mielessä uni on ihmisen perustila. Hän nukkuu perisynnin unta.
Hän on, ei vain nukkuva, vaan jopa kuollut. Hän nukkuu "kuolon unta". Tuo
uni on samalla "suruttomuuden unta". Kun käsitämme kääntymättömän tilan näin
raamatullisen vakavasti, ymmärrämme, että vain Jumalan Poika voi herättää
ihmisen - kuoleman unesta (vrt.Lasaruksen herättäminen, Joh.11:1-44).
Vanhanaikaista
Nykyään ei enää ilmoiteta "Herätyskokouksia", eikä liioin
"Evankelioimispäiviä". Nuo otsikot ovat ajalta, jolloin vielä puhuttiin
herätyksestä ja kääntymisestä. Nuo tilaisuudet ovat taaksejäänyttä elämää
seurakuntien toiminnassa. Tuolloin vielä puhuttiin "tahdonratkaisusta", joka
on aivan epäluterilaista. Tänään noiden otsikoiden käytön katsotaan
karkottavan ihmisiä seurakunnan piiristä. Nehän viittaavat ihmisten
käännyttämiseen. Psykokirkossahan tuo on pannaanjulistettua!
Professori Aarni Voipio neuvoo homiletiikan oppikirjassaan Nuori saarnamies
(WSOY 1946), kuinka ihmisen synnin uni on otettava huomioon saarnan
valmistuksessa. Tarvitaan: 1.valaiseminen, 2. kehottaminen, 3.vakuuttaminen,
4. paljastaminen ja 5. vapauttaminen.
Vanha Kristinoppi (1948) lähtee myös siitä, että ihmisen perustila on
synnin ja suruttomuuden uni. Sieltä löytyykin raamatullinen
pelastusjärjestys: suruttomuus (66), Jumala kutsuu (67), etsikkoaika (68),
Jumalan kutsun hylkääminen (69), herääminen (70), parannus (71), usko (72),
vanhurskauttaminen (73) ja uudestisyntyminen (74).
Herätyskristillisyys
Herätyskristillisyys lähtee siitä, että ensimmäisenä ihmisen on herättävä.
Turha on nukkuvaa agiteerata työhön - se olisi hölmöläisten hommaa! Siellä,
missä ihmisiä pyritään herättelemään synnin ja suruttomuuden unesta, ollaan
herätyskristittyjä.
Saarna lopun ajan kirkossa
Herätyssanoma on kadonnut lopun ajan kirkosta - pappi nukkuu ja
sanankuulijat nukkuvat. Unilukkarit aikoinaan saivat ihmiset pysymään
fyysisesti valveilla. Tänään ihmiset saattavat olla kirkossa varsin
pirteitä - ja kuitenkin he nukkuvat. Papin varsinainen tehtävä on herätellä
nukkuvia - sekä suruttomuuden unessa olevia, että myös nukkuvia uskovia.
Wilhelmi Malmivaara oli herättelevä pappi:
"Älkää nukkuko te joiden pitäisi Jumalan sanaa pitää peilinä kansan edessä,
että sille tulisi herääminen mahdolliseksi. Älkää puhuko ilosta, kun pitäisi
itkeä, älkää valehdelko armosta, kun Jumala on ottanut armon pois, älkää
olko pehmityksinä hengellisesti kuolleiden kainaloiden alla, älkää salatko
kansalta totuutta. Älkää Jumalan tähden sanoko kristityiksi ja luuloistaan
eläviä uskovaisiksi" (E.F. Juurmaa, Salattu viisaus, s.46).
"Kansaa herää aina siellä, missä papit alkavat soittaa hätäkelloa oman
sielunsa tulipalosta pelastaakseen " (emt.47).
"Jos jokaisessa Suomen kirkossa pääsisi Herran tuli syttymään, polttamaan,
valaisemaan ja muuttamaan ensi sijassa saarnaajan omaa sydäntä, voi kuinka
pian kirkkomme täyttyisivät Jumalan kansalla ja Jumalan kunnialla" (48).
"On ihmeteltävä rauha vallitsemassa siellä, missä kaikki, sekä papit että
sanankuulijat nukkuvat. Saarnat ovat pehmeitä kuin puuvilla ja kansa nukkuu
niiden aikana makeasti. Ei siellä uskonnollisista asioista väitellä, kun ei
niistä koskaan keskustellakaan" (50).
"Ei kuollut elä, vaikka eteensä pannaan kuinkakin selvä viittatie ja
sanotaan: mene tuosta. Vaan kun hän heräisi kuolleista ja nousisi elämään,
kyllä hän Herran opetuksen alaisena tiensä vähin vaatimuksin löytäisi" (50).
"Siellä syntyy aina meteliä, missä ihmisiä herää. Rauhassa eletään, kun
Herran herättävä armo ei ole vaikuttamassa. Kaikki silloin nukkuvat. Millä
on päänsä alla tyynynä jumalattomuus, millä jumalisuus; toinen lepää
toisella kyljellä, toinen toisella, mutta uni on yleistä. Ei toinen toistaan
sorra eikä moiti eikä toisensa lepoa häiritse. Mutta kun Herra alkaa
herättää omiatuntoja, häiriytyy lepo" (104).
"Herralla on kaikkina aikoina sellaisia pappeja, joilla ei ole kaulusta
kaulassa eikä kappaa selässä, mutta joilla on Herran antama papinvirka"
(122).
"Melkein tekee mieli sanoa, että pääharrastus nykyaikaisessa jumalisuudessa
on saada umpeen kasvatetuksi se raja, jonka Jumala on auki hakannut itsensä
ja maailman välille" (138).
Pappi on käsittänyt tehtävänsä aivan väärin, jos hän on laittelemassa
tyynyjä suruttomien pään alle. Paras ja pehmein tyyny, jolla suruton saan
makeimman unen, on oppi kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä.
Työn teko ei käy yöllä
Maallinen työ käy "keinovalossakin", mutta ei hengellinen.
Antikristillisessä yössä ei tehdä työtä: "Niin kauan kuin päivä on, tulee
meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei
kukaan voi työtä tehdä" (Joh.9:4).
Kun nukkuvat yrittävät tehdä työtä, se on "ilmaan hosumista": "Minä en siis
juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen" (1 Kor.9:26).
Samalla siitä puuttuu kaikki logiikka, siinä ei ole mitään järkeä. Se on
"hölmöläisten hommaa". Siinä ei ole "ajatusta mukana". Saattaa olla
paljonkin työtä ja touhua, mutta priorisointi on aivan väärä: "Efeson
seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo hän, joka pitää niitä seitsemää
tähteä oikeassa kädessään, hän, joka käyskelee niiden seitsemän kultaisen
lampunjalan keskellä: Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja
kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä,
jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät
valhettelijoiksi; ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut
kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut. Mutta se minulla on sinua
vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi" (Ilm.2:1-4). -"Souda,
souda" on periaatteena, mutta ei sallita kysymystä: Miksi soutaa?
Kirkko pimenee
Jumalan sanan valo poistuu pikku hiljaa (eri syistä) lopun ajan kirkosta.
Lopulta kirkko on "aivan pimeä": "Älkää antako kenenkään vietellä itseänne
millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu
ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka
korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan,
niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala" (2
Tess.2:3-4). -Antikristus asettuu Jumalan huoneeseen ja julistaa itsensä
jumalaksi. Oikeastaan tämä on jo toteutunut Rooman kirkossa, jossa paavi on
julistautunut Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen sijaiseksi (Vicarivs Filii
Dei). Antikristuksen luku on 666 (Ilm.13:18), joka samalla on "ihmisen
luku". Jumalallinen viisaus on korvattu ihmisen viisaudella. Todennäköisesti
lopun aikana tämä sana (2 Tess.2:3-4) toteutuu vieläkin konkreettisemmin.
MIKÄ UUVUTTAA UNEEN?
Vähitellen
Uskovan nukkuminen uneen tapahtuu vähitellen. Pienestä se alkaa:
jokapäiväinen parannus jää, sanan harjoitus jää, rukous jää, uskovien yhteys
jää. "Ensimmäinen kuoleman merkki on, että rupeaa vähenemään ystävien
tarve" (Wilhelmi Malmivaara).
Vähittäinen kylmenemin uskon asioille uuvuttaa uskovan yhä syvempää uneen.
Kun ajetaan autolla, iltayöstä valvominen on helpompaa, mutta
"pikkutunneilla" uni pyrkii väkisin voittamaan. Kun ihminen kadottaa
hengelliset aarteet, syntyy sydämeen tyhjiö, jonka maailma täyttää:
43. Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, kuljeksii se autioita paikkoja ja
etsii lepoa, eikä löydä.
44. Silloin se sanoo: 'Minä palaan huoneeseeni, josta lähdin'. Ja kun se
tulee, tapaa se huoneen tyhjänä ja lakaistuna ja kaunistettuna.
45. Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin
se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. Ja sen ihmisen viimeiset
tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset. Niin käy myös tälle pahalle
sukupolvelle" (Matt.12:43-45).
Varmin tie helvettiin on tie, joka vie sinne hitaasti!
Itsekylläisyys
Kun ihminen tulee kristillisyytensä suhteen omavaraiseksi, hänellä on suuri
vaara nukkua. Hänestä on tullut "rikas" kuin Laodikean seurakunnasta.
"Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään
tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja
sokea ja alaston" (Ilm.3:17).
Laodikean seurakunnasta oli kadonnut kerjäläisen mieli. Hengen köyhyyden
tilalle oli tullut itseriittoisuus. Tämä taas sammutti rukouselämän.
Wilhelmi Malmivaara kirjoittaa: "Vaarallisin rukouksen surmaaja on omasta
mielestä hyvin luonnistunut kristillisyys" (55).
Murheet
"Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys
ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät
äkkiarvaamatta" (Luuk.21:34).
Surut ja murheet voivat lamauttaa ihmisen siinä määrin, että hän nukkuu
hengelliseen uneen. Opetuslapset nukahtivat Getsemanessa murheen
uuvuttamina: "Ja hän tuli opetuslasten tykö ja tapasi heidät nukkumasta ja
sanoi Pietarille: "Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun
kanssani! Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin
on altis, mutta liha on heikko" (Matt.26:40-41).
Elatuksen murheet sekä juoppous ovat nukuttamassa lopunajan kristittyjä.
Hajota ja hallitse
Sielunvihollisen strategia uskovien kohdalla on saada heidät hajalle.
Saatana on diabolos = hajottaja. Tähän liittyy kaksikin suunnitelmaa.
Ensimmäiseksi saatana pyrkii saamaan uskovat eri leireihin, muodostamaan eri
kuppikuntia. Tämän jälkeen uskovat puoluemielisinä alkavat vihata toisiaan.
"Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja
vihaavat toinen toistaan. Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he
eksyttävät monta. Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee
useimpien rakkaus" (Matt.24:10).
Toinen pyrkimys on saada uskova jäämään yksin. Jos ajaa yöllä yksin autolla,
on vaikeampi valvoa kuin jos on juttukaveri. Yksinäinen uskova nukahtaa
helposti. On pyrittävä löytämään kanssamatkaajia, joille on Jeesus rakas
(vrt. Emmaustien matkaajat, Luuk.24:13-32).
Liha on heikko
Uskovassa on Saatanan liittolainen, liha, joka pyrkii houkuttelemaan hänet
petolliseen uneen. Liha ei ole kiinnostunut valvomisesta, rukouksesta, sanan
harjoituksesta eikä pyhien yhteydestä. Se on jatkuvasti kääntämässä uskovien
katsetta tähän maailmaan ja sen houkutuksiin.
MILLAINEN ON NUKKUVA?
Hänellä ei ole todellisuuden tajua
Hänelle eivät näkymättömät ole todellisia. Hän ei tajua, mikä hetki on
yöstä. Hän askartelee vain näissä näkyväisissä ja ajallisissa. . "Ja
fariseukset ja saddukeukset tulivat hänen luoksensa ja kiusasivat häntä
pyytäen häntä näyttämään heille merkin taivaasta. Mutta hän vastasi ja sanoi
heille: "Kun ilta tulee, sanotte te: 'Tulee selkeä ilma, sillä taivas
ruskottaa', ja aamulla: 'Tänään tulee rajuilma, sillä taivas ruskottaa ja on
synkkä'. Taivaan muodon te osaatte arvioida, mutta aikain merkkejä ette
osaa" (Matt.16:1-3). Lopun ajan nukkuva kirkko on uppoutunut ajallisiin,
mutta unohtanut tuonpuoleiset. Tästä Osmo Tiililä nimenomaan suomi kirkkoa.
"Aikain merkeistä" meidän kirkkomme on aivan "pihalla", vaikka ne ovat
ilmeiset Antikristuksen, Jeesuksen toisen tulemisen ja maailmanlopun merkit.
Jeesus itse oli voimakas ajan merkki 2000 vuotta sitten, mutta sokea
synagoga ei lainkaan tätä nähnyt.
Hän elää haavekuvissa
Lopun ajan kirkolta puuttuu realismia. Se elää kuvitemaailmassa, joka
perustuu ihmisten pettävään viisauteen. Se kuvittelee seisovansa tukevalla
alustalla, vaikka seisookin savijaloilla. Se kuvittelee olevansa
jumalallinen yhteisö, vaikka onkin inhimillinen kyhäelmä. Se kuvittelee,
että ihmiset pääsevät taivaaseen ilman parannusta, kääntymistä ja
uudestisyntymistä. Se kuvittelee, että kaikki ihmiset ovat kirkon jäseninä
ja kastettuina Jumalan lapsia.
Optimismia
Nukkuvalle on tyypillistä optimistinen asenne. Kun joku on oikein huolien
masentama, hän menee sänkyyn; unten mailla on kaikki niin suloista. Nukkuva
kirkko on parantumaton optimisti. Sillä ei ole huolta jäsentensä
sieluntilasta. Nukkuva on kyvytön näkemään epäkohtia - painajaisunet ovat
luku erikseen. Kuinka uni vaikuttaa kirkon johtajiin ja heidän asenteeseensa
kirkkoon, siitä meillä on professori Antti J. Pietilän kuvaus, joka
julkaistiin aikoinaan Vartija-lehdessä. "Jo vakinainen tulo ja virka vaikka
pienempikin, sitoo. Ken vielä siinä asemassa osoittautuu hankalaksi
yleiselle rauhalle, hänelle annettakoon luottamustoimia. Komiteoissa,
lähetystöjen jäseninä, toimittajina ja sen semmoisina on moni 'intoilija'
taltutettu. Jos levottomuutta kuitenkin kestää edelleen, niin pitäisi
ainakin lääninrovastin tai asessorin paikan riittää rauhoitukseksi. Mutta
jos joku ei vielä siinäkään asetu, niin hänet on valittava piispaksi.
Piispana on vaarallisinkin fanaatikko rauhallinen mies, jonka optimistista
käsitystä kirkosta virallisena laitoksena ei mikään voi horjuttaa..."
Hän ei reagoi
Nukkuvalla ei ole vuorovaikutusta. Hänellä ei ole kykyä kommunikoida
ympäröivän maailman kanssa. Hän ei tunne kipua. Kaikki on yhdentekevää; hän
ei ota kantaa "ei puolesta eikä vastaan". Hän on penseä. "Minä tiedän sinun
tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!
Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä
oksentava sinut suustani ulos" (Ilm.3:15-16).
Nukkuva ei näe, ei kuule eikä puhu. Lopunajan uskova ei näe oikein, ei kuule
Jumalan puhetta; hän on myös mykkä Jumalan lapsi - hän ei ota kantaa!
Helposti johdettavissa
Nukkuvaa voidaan kuljettaa mihin tahansa. Hänelle voidaan tehdä mitä
tahansa. Hän on täysin toisten armoilla. Hän on laumaihminen. Antikristus
tarvitsee juuri tällaisia tahdottomia ihmisiä. Radio, tv ja muut
tiedotusvälineet muokkaavat aikamme ihmiset samaan muottiin. He kypsyvät
Antikristuksen komentoa varten. Silloin ei suosita yksityisajattelua;
silloin on vain yhdet aivot, jotka määräävät liikkeen suunnan. Mikrosiru
lienee tässä massojen liikuttelussa tehokas väline.
Ei halua herätä
Nukkuvan reaktiot herättäjää kohtaan ovat yleensä negatiiviset. Uni on
makeaa! Herätyssaarnaajat ovat kuolleet lopunajan kirkossa sukupuuttoon. On
vaan epämääräisiä kasteella autuuttajia. He ovat populisteja. He tajuavat,
etteivät kansalaiset pidä herätyssaarnoista. Kansankirkon on kysyttävä, mitä
kansa haluaa kuunnella - ja kansa haluaa lisää unijuomaa. Jos se ei sitä
saa, se lopettaa verojen maksun: "Jos tulisi mies, joka tuulta tavoittelisi
ja petollisuudessaan valhettelisi: "Minä saarnaan sinulle viinistä ja
väkijuomasta", siinä olisi saarnaaja tälle kansalle" (Miika 2:11).
Herätyssaarna synnyttäisi vaarallisen vastakkainasettelun kansankirkossa. Se
söisi pohjan koko kirkolta: Onko täällä kahden kerroksen väkeä, nukkuvia ja
valvovia? Jako kahteen merkitsisi kansankirkon tuhoa.
AUTUAALLINEN UNI
Joskus fyysinen uni voi olla herätykseksikin. Jumala voi puhua unessa. Tosin
unta ja näkyä on joskus vaikea erottaa toisistaan.
Suomalaiseen jouluvirteen "Oi armon lähde autuas" on sävelen tehnyt Ville
Jaakkola. Nuorena tämä mies tunnettiin "Katinan Villenä", joka oli
toimeentulonsa hankkinut tanssipelurina. Hän kuitenkin tuli uskoon näkemänsä
"kauhu-unen" vaikutuksesta, jota hän itse sanoo "autuaalliseksi uneksi". Tuo
uni herätti synnin ja suruttomuuden unesta tämän miehen ja sai aikaan
täydellisen elämänmuutoksen. Kääntymyksensä jälkeen Ville ei enää voinut
mennä tanssiparketeille. Hänellä oli nyt ongelma viulunsa suhteen, voiko hän
jatkaa viulun soittamista? Eräs hänen ystävänsä tuli avuksi: "Sinä olet
viulullasi harjoittanut ennen pahan hengen palvelusta ja heittänyt sen
kammolla kädestäsi. Ota se taas käteesi ja soita sillä Jumalan ylistystä!"
Tämän jälkeen Ville sanoi: "Nyt on viuluni kääntynyt synnistä Jumalan
puoleen, ja yhdessä me, minä ja viuluni, siitä Herraa ylistämme. Vasta
viuluni kanssa yhdessä voin sitä täydestä sydämestäni tehdä. Ennen kuin
viuluni uskalsin Herran palvelukseen vihkiä, tuntui ikään kuin osa
olennostani olisi ollut synnin suohon uponneena, voimatta edes publikaanin
tavoin nostaa silmiäni Herran puoleen" (Poikien hartauskirja, s.361).
Eräs ystäväni kertoi, kuinka uni (näky) oli hänelle pelastukseksi. Hän oli
vahvassa humalassa. Hän näki näyn, jossa hän oli monien muiden kanssa
uppoavassa laivassa. Laivassa harjoitettiin monenlaista syntiä, juopoteltiin
ja huorattiin. Tämä uni oli hänelle vakavaksi herätykseksi - humalatila
haihtui ja hän tuli pelastetuksi. Hän on tämän jälkeen toiminut
vuosikymmenet maallikkosaarnaajana.
Aapeli Saarisalo kertoo:
Mutta 1800-luvun alussa alkoi Rautavaaralla herätys, jonka kerrotaan
lähteneen liikkeelle seuraavalla tavalla. Alakeyrityn kylän Rasimäen talon
isäntä Paavo Kuosmanen (1761-1837) oli tunnettu tietäjänä, joka kykeni
parantamaan sairaita, nostattamaan karhuja ja harjoittamaan huomattavaa
taikuutta.
Oli helatorstai vuosien 1802-1805 vaiheilla. Kuosmanen vuoleskeli
kalamatkalla ruuheensa uuden melan ja syyti lastut järveen, koska muisti
kuulleensa, että Jumala polttaa pyhäpäivänä veistetyt lastut veistäjän
kämmenellä. Seuraavana helatorstaina hän aikoi tavalliseen tapaansa
kalastella samalla järvellä alkaen nuotion äärellä puolinukuksissa odotella
aamukalastuksen hetkeä.
Silloin Kuosmanen näki kauhukseen edessään mustapukuisen miehen, jolla oli
lastuja kädessään: "Tässä ovat lastut, jotka viime helatostaina veistelit
melastasi." Mies asetti sitten lastut Kuosmasen kämmenelle, jossa ne kohta
syttyivät palamaan, mutta käsi ei turmeltunut, kelsiturkin hihansuu vain
kärventyi. Vieras jatkoi puhettaan, varoittaen Kuosmasta kalastamasta
pyhäpäivänä, paitsi hätätilassa silloin, kun kirkkojen ovet oli jo suljettu.
"Mene nyt kotiisi ja kerro kyläläisille tästä tapahtumasta, etteivät he
eläisi niin kuin sinä olet elänyt." Vielä nykyäänkin näytetään Matalajärven
rannalla ns. Lepuukiveä Kuosmasen nuotiopaikan merkkinä. Siinä lienee isäntä
unissaan työntänyt kätensä liian lähelle nuotiota ja nähnyt samalla unen,
joka koitui hänelle herätykseksi (Saarisalo, Erämaanvaeltaja Paavo
Ruotsalainen, ss.63-64).
VARTIJAN TEHTÄVÄ
Mikä hetki on yöstä?
Vartijan tehtävä on ilmoittaa ajankulu, tarkkailla aikain merkkejä, Matt.16:
1-3. Jos hän tämän lyö laimin, hän on kehno vartija. Tämä edellyttää
Raamatun eskatologian tuntemista ja siihen pitäytymistä. "Vartija, mikä
hetki yöstä on? Vartija, mikä hetki yöstä on?" (Jes.21:11).
Pasuunaan puhaltaminen
Vartijan tehtävänä on puhaltaa pasuunaan niin selvästi, että kansa tajuaa,
mistä on kysymys: "Niinikään, jos pasuuna antaa epäselvän äänen, kuka
silloin valmistautuu taisteluun?" (1 Kor.14:8). Tämä edellyttää, että
Jumalan sana tuodaan selkeästi esille. Muutoin ihmiset eivät tiedä Jumalan
tahtoa. Vartijain tehtävänä on puhaltaa Jumalan sanan pasuunaan "kuulkoot
tai olkoot kuulematta"! "Vaan puhu heille minun sanani, kuulkoot tai olkoot
kuulematta" (Hes.2:7).
Varottaminen
Vartijan tehtävä on varottaa lähestyvästä vaarasta. Uskova ei voi eikä saa
olla varustettu "Kainin mielellä": olenko minä veljeni vartija? Jokainen
pelastuksen käsittänyt on vastuussa myös veljestään. Totuuden tuntoon
pääseminen velvoittaa."Tuppisuuna" oleminen ei kuulu uskovan identiteettiin.
Luther kirjoittaa: "Syytettäköön minua ylpeydestä ja ahneudesta,
aviorikoksesta ja murhasta, vihollisuudesta paavia vastaan, kunhan minua
vain ei voida syyttää jumalattomasta vaikenemisesta."
"Ja sinä, ihmislapsi! Minä olen asettanut sinut Israelin heimolle
vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä
minun puolestani. Jos minä sanon jumalattomalle: jumalaton, sinun on
kuolemalla kuoltava, mutta sinä et puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen
tiestänsä, niin se jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä
vaadin sinun kädestäsi. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta hänen tiestänsä,
että hän kääntyisi siltä pois, eikä hän tieltänsä käänny, niin hän kuolee
synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut" (Hes.33:7-9).
HE KAIKKI NUKKUIVAT
1. "Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka
ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.
2. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä.
3. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa.
4. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.
5. Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.
6. Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.'
7. Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.
8. Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: 'Antakaa meille öljyänne, sillä
meidän lamppumme sammuvat'.
9. Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: 'Emme voi, se ei riitä meille
ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.'
10. Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat
valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.
11. Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 'Herra, Herra, avaa
meille!'
12. Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne
teitä'.
13. Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä (Matt.25:1-13).
Lopun ajan seurakunta
"Silloin", Jeesus kuvaa tässä lopun ajan uskovia ja lopun ajan seurakuntaa:
"Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat." Tähän pitäisi
kaiketi lisätä: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän
korvainne kuullen" (Luuk.4:21). Ehkä vielä olisi lisättävä myös seuraava:
"Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo" (Ilm.2:11).
Jos ei muusta voikaan päätellä, että olemme lopun ajassa, voi ainakin tämän
päätellä, kun tarkkaa omaa valveillaoloaan. Kyllä valvominen on rankkaa!
Yöllä nukutaan
Nukkuminen ja yö kuuluvat yhteen. "Sillä ne, jotka nukkuvat, ne yöllä
nukkuvat, ja jotka juovat itsensä juovuksiin, ne yöllä juovuksissa ovat" (1
Tess.5:7). Hengellinen yö ja pimeys on siellä, missä ei ole Jumalan sanan
valoa. Jumalan sana katoaa lopun ajan melskeissä: "Katso, päivät tulevat,
sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä
veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän. Silloin he hoippuvat
merestä mereen, pohjoisesta itään; he samoavat etsien Herran sanaa, mutta
eivät löydä. Sinä päivänä nääntyvät janoon kauniit neitsyet ja nuorukaiset"
(Aam.8:11-13).
Kaikki nukkuvat
Sekä tyhmät että viisaat neitseet kuuluvat lopun aikana "nukkuvien
puolueeseen". Aivan todennäköisesti viisaat neitsyet sinnittelivät paljon
pitempään valveilla - mutta lopulta unen kiusaus tuli ylivoimaiseksi. Lopun
ajan seurakunta on Raamatun mukaan "nukkuva seurakunta!
Ketkä ovat viisaita ja ketkä tyhmiä?
Molemmat kuuluvat uskovien joukkoon. He ovat kaikki kristittyjä.
Ulkonaisesti lienee eroja vähän. Tyhmille ei ollut öljyä astioissa. Oliko
heidän kristillisyytensä kevyempää? Siinä ei ollut tapahtunut syvälle
juurtumista: "Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljon
maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niillä ei ollut syvää maata. Mutta
auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, niin ne
kuivettuivat" (Matt.13:5-6). "Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka
kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan; mutta hänellä ei ole juurta
itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus
tai vaino sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois" (Matt.13:20-21).
Saarnivaaran selitys
Uuras Saarnivaara: Seurakunnassa on Jeesusta odottavienkin joukossa VAILLA
ARMON JA HENGEN OSALLISUUTTA OLEVIA "TYHMIÄ" NIMIKRISTITTYJÄ. He kyllä
näkevät, että toisilla (viisailla) on astiassaan (sydämessään, elämässään)
sellaista Hengen "öljyä", jota heillä itsellään ei ole, mutta he eivät pidä
sitä tarpeellisena; monet heistä hylkäävät koko asian "hurmahenkisenä" ja
"epäraittiina". Kun he ovat kastettuja seurakunnan jäseniä, käyvät joskus
ehtoollisella eivätkä elä törkeissä synneissä, he olettavat tulevansa
autuaiksi.
Vaarallinen tila
Luonnollinen uni on sekä hyödyllinen että vaarallinen. Ihminen tarvitsee
luonnollista unta välttämättä. Ilman riittävää unta ihminen sairastuu sekä
fyysisesti että psyykkisesti. Toki luonnollinenkin uni voi olla vaarallista.
Jos työntekijä nukahtaa koneittensa ääreen, vaara on ilmeinen. Samoin, jos
autolla ajajan voittaa uni vaikkapa muutamaksi silmänräpäykseksi, seuraukset
voivat olla kohtalokkaat.
Hengellinen uni on aina varustettava kielteisellä etumerkillä. Se on aina
turmiollista.
Perustila
Hengellisessä mielessä uni on ihmisen perustila. Hän nukkuu perisynnin unta.
Hän on, ei vain nukkuva, vaan jopa kuollut. Hän nukkuu "kuolon unta". Tuo
uni on samalla "suruttomuuden unta". Kun käsitämme kääntymättömän tilan näin
raamatullisen vakavasti, ymmärrämme, että vain Jumalan Poika voi herättää
ihmisen - kuoleman unesta (vrt.Lasaruksen herättäminen, Joh.11:1-44).
Vanhanaikaista
Nykyään ei enää ilmoiteta "Herätyskokouksia", eikä liioin
"Evankelioimispäiviä". Nuo otsikot ovat ajalta, jolloin vielä puhuttiin
herätyksestä ja kääntymisestä. Nuo tilaisuudet ovat taaksejäänyttä elämää
seurakuntien toiminnassa. Tuolloin vielä puhuttiin "tahdonratkaisusta", joka
on aivan epäluterilaista. Tänään noiden otsikoiden käytön katsotaan
karkottavan ihmisiä seurakunnan piiristä. Nehän viittaavat ihmisten
käännyttämiseen. Psykokirkossahan tuo on pannaanjulistettua!
Professori Aarni Voipio neuvoo homiletiikan oppikirjassaan Nuori saarnamies
(WSOY 1946), kuinka ihmisen synnin uni on otettava huomioon saarnan
valmistuksessa. Tarvitaan: 1.valaiseminen, 2. kehottaminen, 3.vakuuttaminen,
4. paljastaminen ja 5. vapauttaminen.
Vanha Kristinoppi (1948) lähtee myös siitä, että ihmisen perustila on
synnin ja suruttomuuden uni. Sieltä löytyykin raamatullinen
pelastusjärjestys: suruttomuus (66), Jumala kutsuu (67), etsikkoaika (68),
Jumalan kutsun hylkääminen (69), herääminen (70), parannus (71), usko (72),
vanhurskauttaminen (73) ja uudestisyntyminen (74).
Herätyskristillisyys
Herätyskristillisyys lähtee siitä, että ensimmäisenä ihmisen on herättävä.
Turha on nukkuvaa agiteerata työhön - se olisi hölmöläisten hommaa! Siellä,
missä ihmisiä pyritään herättelemään synnin ja suruttomuuden unesta, ollaan
herätyskristittyjä.
Saarna lopun ajan kirkossa
Herätyssanoma on kadonnut lopun ajan kirkosta - pappi nukkuu ja
sanankuulijat nukkuvat. Unilukkarit aikoinaan saivat ihmiset pysymään
fyysisesti valveilla. Tänään ihmiset saattavat olla kirkossa varsin
pirteitä - ja kuitenkin he nukkuvat. Papin varsinainen tehtävä on herätellä
nukkuvia - sekä suruttomuuden unessa olevia, että myös nukkuvia uskovia.
Wilhelmi Malmivaara oli herättelevä pappi:
"Älkää nukkuko te joiden pitäisi Jumalan sanaa pitää peilinä kansan edessä,
että sille tulisi herääminen mahdolliseksi. Älkää puhuko ilosta, kun pitäisi
itkeä, älkää valehdelko armosta, kun Jumala on ottanut armon pois, älkää
olko pehmityksinä hengellisesti kuolleiden kainaloiden alla, älkää salatko
kansalta totuutta. Älkää Jumalan tähden sanoko kristityiksi ja luuloistaan
eläviä uskovaisiksi" (E.F. Juurmaa, Salattu viisaus, s.46).
"Kansaa herää aina siellä, missä papit alkavat soittaa hätäkelloa oman
sielunsa tulipalosta pelastaakseen " (emt.47).
"Jos jokaisessa Suomen kirkossa pääsisi Herran tuli syttymään, polttamaan,
valaisemaan ja muuttamaan ensi sijassa saarnaajan omaa sydäntä, voi kuinka
pian kirkkomme täyttyisivät Jumalan kansalla ja Jumalan kunnialla" (48).
"On ihmeteltävä rauha vallitsemassa siellä, missä kaikki, sekä papit että
sanankuulijat nukkuvat. Saarnat ovat pehmeitä kuin puuvilla ja kansa nukkuu
niiden aikana makeasti. Ei siellä uskonnollisista asioista väitellä, kun ei
niistä koskaan keskustellakaan" (50).
"Ei kuollut elä, vaikka eteensä pannaan kuinkakin selvä viittatie ja
sanotaan: mene tuosta. Vaan kun hän heräisi kuolleista ja nousisi elämään,
kyllä hän Herran opetuksen alaisena tiensä vähin vaatimuksin löytäisi" (50).
"Siellä syntyy aina meteliä, missä ihmisiä herää. Rauhassa eletään, kun
Herran herättävä armo ei ole vaikuttamassa. Kaikki silloin nukkuvat. Millä
on päänsä alla tyynynä jumalattomuus, millä jumalisuus; toinen lepää
toisella kyljellä, toinen toisella, mutta uni on yleistä. Ei toinen toistaan
sorra eikä moiti eikä toisensa lepoa häiritse. Mutta kun Herra alkaa
herättää omiatuntoja, häiriytyy lepo" (104).
"Herralla on kaikkina aikoina sellaisia pappeja, joilla ei ole kaulusta
kaulassa eikä kappaa selässä, mutta joilla on Herran antama papinvirka"
(122).
"Melkein tekee mieli sanoa, että pääharrastus nykyaikaisessa jumalisuudessa
on saada umpeen kasvatetuksi se raja, jonka Jumala on auki hakannut itsensä
ja maailman välille" (138).
Pappi on käsittänyt tehtävänsä aivan väärin, jos hän on laittelemassa
tyynyjä suruttomien pään alle. Paras ja pehmein tyyny, jolla suruton saan
makeimman unen, on oppi kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä.
Työn teko ei käy yöllä
Maallinen työ käy "keinovalossakin", mutta ei hengellinen.
Antikristillisessä yössä ei tehdä työtä: "Niin kauan kuin päivä on, tulee
meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei
kukaan voi työtä tehdä" (Joh.9:4).
Kun nukkuvat yrittävät tehdä työtä, se on "ilmaan hosumista": "Minä en siis
juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen" (1 Kor.9:26).
Samalla siitä puuttuu kaikki logiikka, siinä ei ole mitään järkeä. Se on
"hölmöläisten hommaa". Siinä ei ole "ajatusta mukana". Saattaa olla
paljonkin työtä ja touhua, mutta priorisointi on aivan väärä: "Efeson
seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo hän, joka pitää niitä seitsemää
tähteä oikeassa kädessään, hän, joka käyskelee niiden seitsemän kultaisen
lampunjalan keskellä: Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja
kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä,
jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät
valhettelijoiksi; ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut
kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut. Mutta se minulla on sinua
vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi" (Ilm.2:1-4). -"Souda,
souda" on periaatteena, mutta ei sallita kysymystä: Miksi soutaa?
Kirkko pimenee
Jumalan sanan valo poistuu pikku hiljaa (eri syistä) lopun ajan kirkosta.
Lopulta kirkko on "aivan pimeä": "Älkää antako kenenkään vietellä itseänne
millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu
ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka
korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan,
niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala" (2
Tess.2:3-4). -Antikristus asettuu Jumalan huoneeseen ja julistaa itsensä
jumalaksi. Oikeastaan tämä on jo toteutunut Rooman kirkossa, jossa paavi on
julistautunut Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen sijaiseksi (Vicarivs Filii
Dei). Antikristuksen luku on 666 (Ilm.13:18), joka samalla on "ihmisen
luku". Jumalallinen viisaus on korvattu ihmisen viisaudella. Todennäköisesti
lopun aikana tämä sana (2 Tess.2:3-4) toteutuu vieläkin konkreettisemmin.
MIKÄ UUVUTTAA UNEEN?
Vähitellen
Uskovan nukkuminen uneen tapahtuu vähitellen. Pienestä se alkaa:
jokapäiväinen parannus jää, sanan harjoitus jää, rukous jää, uskovien yhteys
jää. "Ensimmäinen kuoleman merkki on, että rupeaa vähenemään ystävien
tarve" (Wilhelmi Malmivaara).
Vähittäinen kylmenemin uskon asioille uuvuttaa uskovan yhä syvempää uneen.
Kun ajetaan autolla, iltayöstä valvominen on helpompaa, mutta
"pikkutunneilla" uni pyrkii väkisin voittamaan. Kun ihminen kadottaa
hengelliset aarteet, syntyy sydämeen tyhjiö, jonka maailma täyttää:
43. Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, kuljeksii se autioita paikkoja ja
etsii lepoa, eikä löydä.
44. Silloin se sanoo: 'Minä palaan huoneeseeni, josta lähdin'. Ja kun se
tulee, tapaa se huoneen tyhjänä ja lakaistuna ja kaunistettuna.
45. Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin
se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. Ja sen ihmisen viimeiset
tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset. Niin käy myös tälle pahalle
sukupolvelle" (Matt.12:43-45).
Varmin tie helvettiin on tie, joka vie sinne hitaasti!
Itsekylläisyys
Kun ihminen tulee kristillisyytensä suhteen omavaraiseksi, hänellä on suuri
vaara nukkua. Hänestä on tullut "rikas" kuin Laodikean seurakunnasta.
"Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään
tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja
sokea ja alaston" (Ilm.3:17).
Laodikean seurakunnasta oli kadonnut kerjäläisen mieli. Hengen köyhyyden
tilalle oli tullut itseriittoisuus. Tämä taas sammutti rukouselämän.
Wilhelmi Malmivaara kirjoittaa: "Vaarallisin rukouksen surmaaja on omasta
mielestä hyvin luonnistunut kristillisyys" (55).
Murheet
"Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys
ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät
äkkiarvaamatta" (Luuk.21:34).
Surut ja murheet voivat lamauttaa ihmisen siinä määrin, että hän nukkuu
hengelliseen uneen. Opetuslapset nukahtivat Getsemanessa murheen
uuvuttamina: "Ja hän tuli opetuslasten tykö ja tapasi heidät nukkumasta ja
sanoi Pietarille: "Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun
kanssani! Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin
on altis, mutta liha on heikko" (Matt.26:40-41).
Elatuksen murheet sekä juoppous ovat nukuttamassa lopunajan kristittyjä.
Hajota ja hallitse
Sielunvihollisen strategia uskovien kohdalla on saada heidät hajalle.
Saatana on diabolos = hajottaja. Tähän liittyy kaksikin suunnitelmaa.
Ensimmäiseksi saatana pyrkii saamaan uskovat eri leireihin, muodostamaan eri
kuppikuntia. Tämän jälkeen uskovat puoluemielisinä alkavat vihata toisiaan.
"Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja
vihaavat toinen toistaan. Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he
eksyttävät monta. Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee
useimpien rakkaus" (Matt.24:10).
Toinen pyrkimys on saada uskova jäämään yksin. Jos ajaa yöllä yksin autolla,
on vaikeampi valvoa kuin jos on juttukaveri. Yksinäinen uskova nukahtaa
helposti. On pyrittävä löytämään kanssamatkaajia, joille on Jeesus rakas
(vrt. Emmaustien matkaajat, Luuk.24:13-32).
Liha on heikko
Uskovassa on Saatanan liittolainen, liha, joka pyrkii houkuttelemaan hänet
petolliseen uneen. Liha ei ole kiinnostunut valvomisesta, rukouksesta, sanan
harjoituksesta eikä pyhien yhteydestä. Se on jatkuvasti kääntämässä uskovien
katsetta tähän maailmaan ja sen houkutuksiin.
MILLAINEN ON NUKKUVA?
Hänellä ei ole todellisuuden tajua
Hänelle eivät näkymättömät ole todellisia. Hän ei tajua, mikä hetki on
yöstä. Hän askartelee vain näissä näkyväisissä ja ajallisissa. . "Ja
fariseukset ja saddukeukset tulivat hänen luoksensa ja kiusasivat häntä
pyytäen häntä näyttämään heille merkin taivaasta. Mutta hän vastasi ja sanoi
heille: "Kun ilta tulee, sanotte te: 'Tulee selkeä ilma, sillä taivas
ruskottaa', ja aamulla: 'Tänään tulee rajuilma, sillä taivas ruskottaa ja on
synkkä'. Taivaan muodon te osaatte arvioida, mutta aikain merkkejä ette
osaa" (Matt.16:1-3). Lopun ajan nukkuva kirkko on uppoutunut ajallisiin,
mutta unohtanut tuonpuoleiset. Tästä Osmo Tiililä nimenomaan suomi kirkkoa.
"Aikain merkeistä" meidän kirkkomme on aivan "pihalla", vaikka ne ovat
ilmeiset Antikristuksen, Jeesuksen toisen tulemisen ja maailmanlopun merkit.
Jeesus itse oli voimakas ajan merkki 2000 vuotta sitten, mutta sokea
synagoga ei lainkaan tätä nähnyt.
Hän elää haavekuvissa
Lopun ajan kirkolta puuttuu realismia. Se elää kuvitemaailmassa, joka
perustuu ihmisten pettävään viisauteen. Se kuvittelee seisovansa tukevalla
alustalla, vaikka seisookin savijaloilla. Se kuvittelee olevansa
jumalallinen yhteisö, vaikka onkin inhimillinen kyhäelmä. Se kuvittelee,
että ihmiset pääsevät taivaaseen ilman parannusta, kääntymistä ja
uudestisyntymistä. Se kuvittelee, että kaikki ihmiset ovat kirkon jäseninä
ja kastettuina Jumalan lapsia.
Optimismia
Nukkuvalle on tyypillistä optimistinen asenne. Kun joku on oikein huolien
masentama, hän menee sänkyyn; unten mailla on kaikki niin suloista. Nukkuva
kirkko on parantumaton optimisti. Sillä ei ole huolta jäsentensä
sieluntilasta. Nukkuva on kyvytön näkemään epäkohtia - painajaisunet ovat
luku erikseen. Kuinka uni vaikuttaa kirkon johtajiin ja heidän asenteeseensa
kirkkoon, siitä meillä on professori Antti J. Pietilän kuvaus, joka
julkaistiin aikoinaan Vartija-lehdessä. "Jo vakinainen tulo ja virka vaikka
pienempikin, sitoo. Ken vielä siinä asemassa osoittautuu hankalaksi
yleiselle rauhalle, hänelle annettakoon luottamustoimia. Komiteoissa,
lähetystöjen jäseninä, toimittajina ja sen semmoisina on moni 'intoilija'
taltutettu. Jos levottomuutta kuitenkin kestää edelleen, niin pitäisi
ainakin lääninrovastin tai asessorin paikan riittää rauhoitukseksi. Mutta
jos joku ei vielä siinäkään asetu, niin hänet on valittava piispaksi.
Piispana on vaarallisinkin fanaatikko rauhallinen mies, jonka optimistista
käsitystä kirkosta virallisena laitoksena ei mikään voi horjuttaa..."
Hän ei reagoi
Nukkuvalla ei ole vuorovaikutusta. Hänellä ei ole kykyä kommunikoida
ympäröivän maailman kanssa. Hän ei tunne kipua. Kaikki on yhdentekevää; hän
ei ota kantaa "ei puolesta eikä vastaan". Hän on penseä. "Minä tiedän sinun
tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!
Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä
oksentava sinut suustani ulos" (Ilm.3:15-16).
Nukkuva ei näe, ei kuule eikä puhu. Lopunajan uskova ei näe oikein, ei kuule
Jumalan puhetta; hän on myös mykkä Jumalan lapsi - hän ei ota kantaa!
Helposti johdettavissa
Nukkuvaa voidaan kuljettaa mihin tahansa. Hänelle voidaan tehdä mitä
tahansa. Hän on täysin toisten armoilla. Hän on laumaihminen. Antikristus
tarvitsee juuri tällaisia tahdottomia ihmisiä. Radio, tv ja muut
tiedotusvälineet muokkaavat aikamme ihmiset samaan muottiin. He kypsyvät
Antikristuksen komentoa varten. Silloin ei suosita yksityisajattelua;
silloin on vain yhdet aivot, jotka määräävät liikkeen suunnan. Mikrosiru
lienee tässä massojen liikuttelussa tehokas väline.
Ei halua herätä
Nukkuvan reaktiot herättäjää kohtaan ovat yleensä negatiiviset. Uni on
makeaa! Herätyssaarnaajat ovat kuolleet lopunajan kirkossa sukupuuttoon. On
vaan epämääräisiä kasteella autuuttajia. He ovat populisteja. He tajuavat,
etteivät kansalaiset pidä herätyssaarnoista. Kansankirkon on kysyttävä, mitä
kansa haluaa kuunnella - ja kansa haluaa lisää unijuomaa. Jos se ei sitä
saa, se lopettaa verojen maksun: "Jos tulisi mies, joka tuulta tavoittelisi
ja petollisuudessaan valhettelisi: "Minä saarnaan sinulle viinistä ja
väkijuomasta", siinä olisi saarnaaja tälle kansalle" (Miika 2:11).
Herätyssaarna synnyttäisi vaarallisen vastakkainasettelun kansankirkossa. Se
söisi pohjan koko kirkolta: Onko täällä kahden kerroksen väkeä, nukkuvia ja
valvovia? Jako kahteen merkitsisi kansankirkon tuhoa.
AUTUAALLINEN UNI
Joskus fyysinen uni voi olla herätykseksikin. Jumala voi puhua unessa. Tosin
unta ja näkyä on joskus vaikea erottaa toisistaan.
Suomalaiseen jouluvirteen "Oi armon lähde autuas" on sävelen tehnyt Ville
Jaakkola. Nuorena tämä mies tunnettiin "Katinan Villenä", joka oli
toimeentulonsa hankkinut tanssipelurina. Hän kuitenkin tuli uskoon näkemänsä
"kauhu-unen" vaikutuksesta, jota hän itse sanoo "autuaalliseksi uneksi". Tuo
uni herätti synnin ja suruttomuuden unesta tämän miehen ja sai aikaan
täydellisen elämänmuutoksen. Kääntymyksensä jälkeen Ville ei enää voinut
mennä tanssiparketeille. Hänellä oli nyt ongelma viulunsa suhteen, voiko hän
jatkaa viulun soittamista? Eräs hänen ystävänsä tuli avuksi: "Sinä olet
viulullasi harjoittanut ennen pahan hengen palvelusta ja heittänyt sen
kammolla kädestäsi. Ota se taas käteesi ja soita sillä Jumalan ylistystä!"
Tämän jälkeen Ville sanoi: "Nyt on viuluni kääntynyt synnistä Jumalan
puoleen, ja yhdessä me, minä ja viuluni, siitä Herraa ylistämme. Vasta
viuluni kanssa yhdessä voin sitä täydestä sydämestäni tehdä. Ennen kuin
viuluni uskalsin Herran palvelukseen vihkiä, tuntui ikään kuin osa
olennostani olisi ollut synnin suohon uponneena, voimatta edes publikaanin
tavoin nostaa silmiäni Herran puoleen" (Poikien hartauskirja, s.361).
Eräs ystäväni kertoi, kuinka uni (näky) oli hänelle pelastukseksi. Hän oli
vahvassa humalassa. Hän näki näyn, jossa hän oli monien muiden kanssa
uppoavassa laivassa. Laivassa harjoitettiin monenlaista syntiä, juopoteltiin
ja huorattiin. Tämä uni oli hänelle vakavaksi herätykseksi - humalatila
haihtui ja hän tuli pelastetuksi. Hän on tämän jälkeen toiminut
vuosikymmenet maallikkosaarnaajana.
Aapeli Saarisalo kertoo:
Mutta 1800-luvun alussa alkoi Rautavaaralla herätys, jonka kerrotaan
lähteneen liikkeelle seuraavalla tavalla. Alakeyrityn kylän Rasimäen talon
isäntä Paavo Kuosmanen (1761-1837) oli tunnettu tietäjänä, joka kykeni
parantamaan sairaita, nostattamaan karhuja ja harjoittamaan huomattavaa
taikuutta.
Oli helatorstai vuosien 1802-1805 vaiheilla. Kuosmanen vuoleskeli
kalamatkalla ruuheensa uuden melan ja syyti lastut järveen, koska muisti
kuulleensa, että Jumala polttaa pyhäpäivänä veistetyt lastut veistäjän
kämmenellä. Seuraavana helatorstaina hän aikoi tavalliseen tapaansa
kalastella samalla järvellä alkaen nuotion äärellä puolinukuksissa odotella
aamukalastuksen hetkeä.
Silloin Kuosmanen näki kauhukseen edessään mustapukuisen miehen, jolla oli
lastuja kädessään: "Tässä ovat lastut, jotka viime helatostaina veistelit
melastasi." Mies asetti sitten lastut Kuosmasen kämmenelle, jossa ne kohta
syttyivät palamaan, mutta käsi ei turmeltunut, kelsiturkin hihansuu vain
kärventyi. Vieras jatkoi puhettaan, varoittaen Kuosmasta kalastamasta
pyhäpäivänä, paitsi hätätilassa silloin, kun kirkkojen ovet oli jo suljettu.
"Mene nyt kotiisi ja kerro kyläläisille tästä tapahtumasta, etteivät he
eläisi niin kuin sinä olet elänyt." Vielä nykyäänkin näytetään Matalajärven
rannalla ns. Lepuukiveä Kuosmasen nuotiopaikan merkkinä. Siinä lienee isäntä
unissaan työntänyt kätensä liian lähelle nuotiota ja nähnyt samalla unen,
joka koitui hänelle herätykseksi (Saarisalo, Erämaanvaeltaja Paavo
Ruotsalainen, ss.63-64).
VARTIJAN TEHTÄVÄ
Mikä hetki on yöstä?
Vartijan tehtävä on ilmoittaa ajankulu, tarkkailla aikain merkkejä, Matt.16:
1-3. Jos hän tämän lyö laimin, hän on kehno vartija. Tämä edellyttää
Raamatun eskatologian tuntemista ja siihen pitäytymistä. "Vartija, mikä
hetki yöstä on? Vartija, mikä hetki yöstä on?" (Jes.21:11).
Pasuunaan puhaltaminen
Vartijan tehtävänä on puhaltaa pasuunaan niin selvästi, että kansa tajuaa,
mistä on kysymys: "Niinikään, jos pasuuna antaa epäselvän äänen, kuka
silloin valmistautuu taisteluun?" (1 Kor.14:8). Tämä edellyttää, että
Jumalan sana tuodaan selkeästi esille. Muutoin ihmiset eivät tiedä Jumalan
tahtoa. Vartijain tehtävänä on puhaltaa Jumalan sanan pasuunaan "kuulkoot
tai olkoot kuulematta"! "Vaan puhu heille minun sanani, kuulkoot tai olkoot
kuulematta" (Hes.2:7).
Varottaminen
Vartijan tehtävä on varottaa lähestyvästä vaarasta. Uskova ei voi eikä saa
olla varustettu "Kainin mielellä": olenko minä veljeni vartija? Jokainen
pelastuksen käsittänyt on vastuussa myös veljestään. Totuuden tuntoon
pääseminen velvoittaa."Tuppisuuna" oleminen ei kuulu uskovan identiteettiin.
Luther kirjoittaa: "Syytettäköön minua ylpeydestä ja ahneudesta,
aviorikoksesta ja murhasta, vihollisuudesta paavia vastaan, kunhan minua
vain ei voida syyttää jumalattomasta vaikenemisesta."
"Ja sinä, ihmislapsi! Minä olen asettanut sinut Israelin heimolle
vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä
minun puolestani. Jos minä sanon jumalattomalle: jumalaton, sinun on
kuolemalla kuoltava, mutta sinä et puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen
tiestänsä, niin se jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä
vaadin sinun kädestäsi. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta hänen tiestänsä,
että hän kääntyisi siltä pois, eikä hän tieltänsä käänny, niin hän kuolee
synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut" (Hes.33:7-9).
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjoitus on pitkä, olen siitä tietoinen.
Asia on kuitenkin niin hyvä, että
en sitä pätki.
kasvatuslaitosta, katkaisuhoitoa ja venytystä!
Jeesuksen seuraan kun pääsin,
olen vain saamamies!