Veikkaisin pääkaupunkiseudulta löytyvän enemmän syrjäytyneitä poikia kuin koko muusta Suomesta yhteensä.
Miksi niin, eihän pääkaupunkiseudulla asu kuin vajaa kolmannes Suomen asukkaista?
Vihje:
Pääkaupunkiseudulla hallitsee sinipuna, eli SDP ja Kokoomus.
Miksi niin, eihän pääkaupunkiseudulla asu kuin vajaa kolmannes Suomen asukkaista?
Vihje:
Pääkaupunkiseudulla hallitsee sinipuna, eli SDP ja Kokoomus.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minusta Jorman avaus oli parempi.
Nyt minä syrjäydyn palstalta poikkeen..
Aina puhutaan vain maaseudun "peräkammaripojista". Tottakai heihinkin pitää kiinnittää huomiota. Heitä kuitenkin ympäröi maaseudun virikkeellinen luonto. Peräkammrin pojilla on mahdollisuus kalastaa, metsästää, kerätä marjoja, sieniä ja käpyjä ym. ja saada näin pientä lisätienestiä.
Eräskin peräkammarin poika teki ulkomaan matkan kävynkeruusta saamallaan verottomalla tulolla. Matkalta palattuaan hän kertoi innostuneena näkemästään. Hän alkoi heti suunnitella uutta matkaa toivoen hyvää käpyvuotta - joskus nimittäin käpyjä tulee puihin niukasti, tuskin riittävästi kalliiseen ulkomaan matkaan.
Edellä oleva vain esimerkkinä vertaillessa peräkammaripojan kohtaloa syrjäytyneen pääkaupunkiseudun pojan olosuhteisiin.
Pääkaupunkiseudun syrjäytyneiden poikien kohtalo on karu. Heistä ei haluta edes puhua. Kuka heitä auttaisi? Eivät he ole saaneet apua ainakaan pääkaupunkiseudun johtavilta puolueilta.
Itäkeskuksen arkea.
Narkkareita ja sosiaalielättejä.
Mitäpä muuta voi odottaa, kun ympäristössä ei ole terveitä virikkeitä, eikä etelän kaupunkeja hallitseva poliittinen eliitti välitä.
Varoittava esimerkki:
Eivät vain nuoret voi ole harhaanjohdettuja. Löytyy heitä vanhemmistakin. Tässä eräs heistä, itsekin maalta kaupungin asfalttiviidakkoon jo nuorena ajautunut ihminen. Järkyttävä ihmiskohtalo! Ajatelkaapa! Joskus hänkin on ollut mieleltään puhdas maalaispoika.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000015268047
Eräskin deeku istui päivät itiksessä ja tarkan tarveharkinnan tuloksena valitsi kohteekseen kohteliaan näköisiä herrasmiehiä ja rouvia. Nuoria sekä seniorikansalaisia. Pummaamimisen seurauksena hänellä oli huimat 20-30 euron paivätulot.
Päiväkeskuksissa ja seurakuntien ryhnmissä tämä kaveri sitten kävi sosiaalihuollon osoittamalla lounaalla, hakemassa ilmaisia vaatteita ja muutaman kertalipun itikseen ja takaisin.
Lisäksi kaduilta löytyi pulloja, roskiksista ylipäivättyjä lihabiittejä ja essolta sai tenua.
Helpoin tapa ja halvin tapa päihdyttää itseään oli tietysti mennä teerveyskeskuksen vessaan ja hierasta 97% desinfiontiainetta tukkaan tai sekottaa se muumi limpsaan.
Kadullakaan ei yöllä tarvinnut talsia kunhan vaan meni makaamaan steissille niin kämpän sai yöksi.
Pitempi aikainen majoitus sen sijaan hieman brakasi, kun lusimaankaan ei enää pääse käytännössä jonottamatta ja kakut on monesti piruilumielessä jaettu 2-3 osaan.
Tarinastasi huomaamme, että joka alalla on huippuosaajansa.
Totta kai suurkaupungissa on suurkaupunkin ongelmia, kuten esim. huume- ja rötösnuoria, mutta sittenkin suurkaupungin mahdollisuudet myös hyvässä ovat suuremmat kuin pienemmillä paikkakunnilla. Tiedän sen omakohtaisesti, sillä tulinhan tänne 16-vuotiaana sieltä jostain "keskeltä ei mitään", ja koin tulleeni lähes taivaaseen, vaikka palkka oli pieni ja elämä oli niukkaa.
Mutta pääsinhän hieman opiskelemaan, elokuviin, urheiluharrastuksiin ja ennen muuta tutustuin ihaniin stadin friiduihin, joiden vuoksi landelaiskundi oppi muutamassa kuukaudessa stadin slangin ja lättähattujen käytöksen. Joka ei suinkaan ollut rikollista, vaan rempseää!
Tänä päivänä mahdollisuudet ovat syrjäisimmälläkin maaseudulla paljon paremmat kuin nuoruudessani, mutta kun ne täällä ovat kasvaneet samassa suhteessa, niin ero on säilynyt.
Hyvin paljon riippuu asianomaisesta nuoresta itsestään, kuinka hän haluaa ja pystyy tarjoutuvia mahdollisuuksia käyttämään. Näin sanoessani en tahdo kiistää, etteikö nuorilla silti olisi kyllin vaikeuksia mm. opiskelu- ja työpaikan saannissa ja monissa muissa asioissa. Vaikeuksia on niin paljon, että heikoimmat syrjäytyvät yrityksestään huolimatta. Ja se minua eniten säälittää - miten paljon menetettyä potentiaalia ja menetettyjä elämiä!
On hupaisaa, miten monet maalaiset näkevät Helsingin paheiden pesänä, jossa kunnon ihmisellä olisi muka paha olla! Helsinki on pienessä Suomessa suuri, mutta maailmanmitassa kuitenkin pieni ja siisti, rauhallinen kaupunki.
Kun olin juuri äsken Intiassa, niin siellä näin, millaista on elämä 17 miljoonan asukkaan kaupungissa, jossa kadut vellovat täynnä jos jonkin sortin ajoneuvoa ja lisäksi lehmiä, vesipuhveleita, lampaita, sikoja, aaseja ja kameleja, joka on edelleen hyvin yleinen vetojuhta siellä. Päätin, että en enää ikinä hermostu Helsingin liikenneruuhkiin!
Itse asun Helsingin keskuspuiston, oikeastaan suuren metsän laidassa, ja kotipihassani vilistää sellainen lintu- ja eläinpaljous, joka lienee harvassa paikassa muualla mahdollinen. Kävelemään, pyöräilemään ja talvella hiihtämään rakennetuille ja valaistuille polku-, pyörätie ja latureiteille pääsen aivan kotini nurkalta.
Suurinpiirtein samanlaisissa oloissa asunevat tämän saitin innokkaimmat stadilaiset keskustelijat, Mielipidepankki Tapaninvainiolla, Jäbä tuossa viereisessä Pakilassa ja metsäisen merellistä seutua se Jollaskin on, jossa kummajainen helsinkiläiseksi eli kepulainen stadilainen Seppo Hietanen asuu.
Ja sitten meille elinympäristöksi tarjotaan aina asfalttia ja betonilaatikoita!
Helsingissä asuu tiettävästi yli 200 000 ihmistä omakoti-, rivi- tai paritaloissa, siis enemmän kuin millän muulla paikkakunnalla Suomessa. Joten jopa onkin ahistavvaa ja onkelmallista!
Tässäpä tuli annetuksi pieni tietoisku tästä stadistamme, täältä Suomen eteläiseltä paömurannikolta, maailman ihanimmasta paikasta!