Tervehdys.
Olen ja elän uskossa ja uskosta Jeesukseen Kristukseen, sen näen tarpeelliseksi sanoa heti alkuun.
Kysymyksiä:
1.)Onko niin että ette usko koska ette näe todisteita vai ette usko koska on todisteita ettei mitään hengellistä ole kuin mitä nähdään omin silmin? Mitä ovat todisteet siitä ettei ole jos niitä on?
2)Mikä vakuuttaisi että hengellinen maailma on siinä missä lihallinenkin?
3)Miksi mielestänne monet ateistit haukkuvat lyttyyn ne jotka uskovat?
Sitten haluaisin vielä sanoa sanasen uskovien puolesta.
Uskovat saavat paljon ikävää palautetta ja huomiota siitä että kertovat Herrasta.
Heidän/meidän puolustukseksi sanoisin että jos on nähnyt tien pelastukseen niin eikö se ole Rakkauden osoitus että haluaa sen myös jakaa muidenkin kanssa.
Kun kerta minä uskon, miten voisin olla kertomatta ja katsella kun muut joutuvat elämään ilman Herraa
ja myöhemmin sitten kun kaikki synti ja paha tuhotaan, tuhoutuu myös ne ihmiset koska he eivät ole saanut syntejä anteeksi.
Mutta kaikille teille uskon veljille jotka tämän lukevat haluaisin sanoa että lopettakaa väkisillä tuputtaminen, kiivailu, syyllistäminen ja pelottelu. Se ajaa ihmisiä kauemmas Herrasta kuin lähemmäs. Eikö Herra antanutkin esimerkin rauhallisuudesta, pitkämielisyydesta ja Rakkaudesta kaikkia kohtaan? Kertokaa mielipiteenne sävyisästi ja opettakaa se minkä tiedätte varmaksi. Vastatkaa niille jotka kysyvät ja kertokaa sopivassa ja joskus sopimattomassakin tilanteessa että mihin pistätte toivonne, rauhallisesti ja järkevän miehen/naisen tavoin.
Hedelmistään puu tunnetaan! Ja sen tulisi olla meidän todistuksemme että olemme suuressa Ilossa, Rauhassa ja Vapaudessa ihan sama mitä ympärillämme tapahtuu, koska meillä on täysi luottamus Herraan ei meillä ole pelkoakaan! Ja tämä saa ihmiset miettimään että entäpä jos... eikä semmoinen että lyöt Raamatulla päähän ja huudat, Jeesus Pelastaa sinä mieletön!!!
Siunausta teille kaikille.
Ja te jotka ette mihinkään usko, voittehan tietenkin aina koetella että olisiko sittenkin. Koputelkaa niin teille avataan, eikö koputtelu mitään maksa
Olen ja elän uskossa ja uskosta Jeesukseen Kristukseen, sen näen tarpeelliseksi sanoa heti alkuun.
Kysymyksiä:
1.)Onko niin että ette usko koska ette näe todisteita vai ette usko koska on todisteita ettei mitään hengellistä ole kuin mitä nähdään omin silmin? Mitä ovat todisteet siitä ettei ole jos niitä on?
2)Mikä vakuuttaisi että hengellinen maailma on siinä missä lihallinenkin?
3)Miksi mielestänne monet ateistit haukkuvat lyttyyn ne jotka uskovat?
Sitten haluaisin vielä sanoa sanasen uskovien puolesta.
Uskovat saavat paljon ikävää palautetta ja huomiota siitä että kertovat Herrasta.
Heidän/meidän puolustukseksi sanoisin että jos on nähnyt tien pelastukseen niin eikö se ole Rakkauden osoitus että haluaa sen myös jakaa muidenkin kanssa.
Kun kerta minä uskon, miten voisin olla kertomatta ja katsella kun muut joutuvat elämään ilman Herraa
ja myöhemmin sitten kun kaikki synti ja paha tuhotaan, tuhoutuu myös ne ihmiset koska he eivät ole saanut syntejä anteeksi.
Mutta kaikille teille uskon veljille jotka tämän lukevat haluaisin sanoa että lopettakaa väkisillä tuputtaminen, kiivailu, syyllistäminen ja pelottelu. Se ajaa ihmisiä kauemmas Herrasta kuin lähemmäs. Eikö Herra antanutkin esimerkin rauhallisuudesta, pitkämielisyydesta ja Rakkaudesta kaikkia kohtaan? Kertokaa mielipiteenne sävyisästi ja opettakaa se minkä tiedätte varmaksi. Vastatkaa niille jotka kysyvät ja kertokaa sopivassa ja joskus sopimattomassakin tilanteessa että mihin pistätte toivonne, rauhallisesti ja järkevän miehen/naisen tavoin.
Hedelmistään puu tunnetaan! Ja sen tulisi olla meidän todistuksemme että olemme suuressa Ilossa, Rauhassa ja Vapaudessa ihan sama mitä ympärillämme tapahtuu, koska meillä on täysi luottamus Herraan ei meillä ole pelkoakaan! Ja tämä saa ihmiset miettimään että entäpä jos... eikä semmoinen että lyöt Raamatulla päähän ja huudat, Jeesus Pelastaa sinä mieletön!!!
Siunausta teille kaikille.
Ja te jotka ette mihinkään usko, voittehan tietenkin aina koetella että olisiko sittenkin. Koputelkaa niin teille avataan, eikö koputtelu mitään maksa
Vastaukset 47
Vanhimmat
1.) mitään erillistä hengellistä ei ole olemassa. Asiat (hengellisinäkin pidetyt) ovat lopulta materialistisia. Ajatus esim.ei ehkä ole ainetta mutta hengellisenäkään sitä ei voida pitää.
Tässä on taustalla kreikkalaisten kehittämä pakanallinen kahtiajako: mies-nainen, hyvä-paha, henkinen-ruumiillinen.
Olematonta ei voi todistaa koska on mahdollisia (puhumattakaan mahdottomista) mutta todellisesti olemassaolemattomia asioita olisi yksinkertaisesti tyhmää vaatia todistamaan koska niitähän voi olla rajaton määrä.
2)
Maailman jakaminen hengelliseen ja lihalliseen on joko ajatusvirhe tai kuvainnollista kieltä.
3) Ehkä kannattaisi miettiä että jos lähtee loukkaamaan toista henkilöä on aika varmaan että ao.hlö saattaa loukkaantua. Sitä saa mitä tilaa.
Viestisi valoitti asioita hieman lisää.
Eli uskot että ei ole erikseen hengellistä ja lihallista.
Uskoa siis on ateisteillakin.
Vastauksesi kuvaa siis käsitystäsi olevaisesta,
niinkuin minunkin käsitykseni on että on hengellinen ja lihallinen erikseen. Joten onko kyseessä siis yksinkertaisesti että uskotaan ja koetaan erillailla todellisuus?
Minun uskoni perustuu Jumalan antamaan sanaan ja kaikkeen mitä Herra on tehnyt elämässäni ja sinun siihen mitä näet, koet ja jonka tiede on 'todistanut'.
Tuosta 3) vastauksestasi sen verran että pelkistät sen siihen että uskovat aina hyökkäävät ensin.
Asia ei ole näin mustavalkoinen, aika vasta näin jollain palstalla kun uskova pyysi rukousapua toisilta uskovilta ja siihen sitten tultiin potkimaan sellaista jolla on hätä. Aika raadollista, mielestäni.
Siunausta sinulle
Käytän sanaa "uskoa" arkielen merkityksessä en uskonnollisessa mielessä.Eli ainakaan tällä ateistilla ei ole uskoa.
Kohta 3:sta: näin on ainakin minun kohdallani.
Tarkoitin lähinnä että vastauksesi perustuvat olettamukseen että on vain maallista, ei taivaallista. Siitä ajatellaanko se täyttävän sanan 'usko' merkityksen, ei liene merkitystä mutta se on silti se tapa millä koet olevaisen vaikka et kaikkea tiedäkkään.
Vielä tuosta kohdasta kolme.
Aika surullista että monet uskovat käyttäytyvät noin, ihan nolottaa. Eivät elä sen esimerkin mukaan minkä Herra antoi. Pahoitteluni heidän puolestaan.
Perustuuko IPU:n, Allahin, Semoksen, etc. ja ylipäätänsä kaiken mahdollisesti kuviteltavan olemattomuus tietoon vai uskoon?
Niinhän se on että usko on uskoa siihen asti että siitä tulee tietoa, vai onko?:)
Jeesus on monin tavoin elämässäni osoittanut olemassaolonsa ja näin voisin sanoa tietäväni mutta loppupeleissä uskoa se kaikki on. Sekin miten aistit maailman on vain uskoa siihen mitä aistisi näyttävät. Istunko todella tässä vai nukunko vielä kotona? Uskon että istun tässä, ehkä tämä käy tiedosta mutta käykö sittenkään?
Filosofista.
Mutta minun uskoni perustuu siihen minkä ymmärrän Raamatusta ja siihen miten Herra vaikuttaa elämässäni.
Hepskukkuu.
Anteeksi että sotken lusikkani soppaan, joka ei oikeastaan minulle kuulu, mutta en - ikävä kyllä - malta olla hiljaa.
Oletteko koskaan kuulleet tieto-opista ja ontologiasta? Kysyn siksi, että näitä ketjun keskeisiä kysymyksiä on muualla pohdittu aiemmin (ja systemaattisemmin) kuin tämän ketjun yhteydessä.
Sekä tieto-opin että ontologian tutkimukset käyttävät välineinään käsitteiden määrittelyä ja formaalista logiikkaa. Formaaliseen logiikkaan en nyt tartu, mutta käsitteen määrittely on pääsääntöisesti toimenpide, jossa määriteltävä asia suhteutetaan johonkin tunnettuun, mielummin tasoltaan yleisempään asiaan, kuin mitä määriteltävä asia on (esim. talo on rakennus). Pyrittäessä määrittelemään jotakin pitäisi kyetä välttämään tautologioita (esim. kala on kala) ja kehäpäätelmiä (esim. Koraani on Allahin sanaa, niin sanotaan Koraanissa tai tieteellisesti tehty tutkimus tuottaa luotettavaa tietoa, niin sanoo tieteellinen metodi).
Määrittelemisen pääasiallinen ongelma on tuo "tuttu asia". Mikä on tuttua? Aivan oikein, sitä ei voi sanoa noin vain, vaan se pitää määritellä. Ja määrittely tapahtuu jälleen suhteuttamalla määriteltävä asia johonkin tuttuun - jolloin ollaan taas "tutun asian" ongelmassa. Tämä määrittelyketju jatkuu loogisen välttämättömästi ad infinitum, loputtomiin. Käytännön tutkimuksen kannalta tällainen ratkaisu ei kuitenkaan ole mahdollinen. Siksi lähes poikkeuksetta tehdään jossakin vaiheessa se ratkaisu, että uskotaan jokin asia niin tutuksi ja itsestäänselväksi, ettei sitä tarvitse määritellä. Tässä päädytään uskon käsitteeseen, joka kuuluu taas tieto-oppiin.
Tieto-oppi eli epistemologia tutkii tietoon, tietämiseen, tiedon varmuuteen ja perusteisiin yms. liittyviä kysymyksiä. Tieto-oppi on olemassa, koska tiedon määritelmät eivät ole niin yksinkertaisia, kuin ensi-istumalta saattaisi olettaa. Pääasiallinen ongelma on siinä, että varman tiedon määrittely-yrityksellä on taipumus palautua yhä uudelleen uskon käsitteeseen. Jopa silloin, kun kyseessä on "aivan itsestäänselvä tosiasia".
Tieto-opin tarjoama surullinen loppupäätelmä on se, että tieto edellyttää aina yksilön uskovan tietoa koskevan väittämän oleva tosi. Tämän suhteen materialistiseen perusnäkemykseen nojaava tiede ja tästä poikkeavaan metafyysiseen käsitykseen nojaava uskonto ovat ikävä kyllä samalla viivalla. Kumpikaan osapuoli ei ole saanut tätä pattitilannetta ratkeamaan tähän päivään mennessä.
Mitä tulee metafysiikkaan, sitä tutkii edellä mainitsemani ontologia, eli oppi olevaisesta. Ontologia pyrkii vastaamaan muun muassa kysymykseen "millainen on se todellisuus, jossa me elämme" - eli kysymykseen, joka on varsin keskeinen tämän ketjun kannalta.
Pari keskeistä ontologian kysymystä ovat seuraavan kaltaisia: "Voiko jokin olla olemassa, vaikka sillä ei olisi havaitsijaa? Entä voiko jokin olla olemassa, vaikka minä en näe sitä?" Kristinuskon kannattaja ja ateisti vastaavat uskoakseni eri tavoin näihin kysymyksiin. Kristinuskon kannattaja uskoo, että jotain tiettyä (esim. helvetti) on olemassa, vaikka hän ei sitä näekään. Kristinuskon vastustaja taas uskoo, että koska hän ei sitä voi havaita, sitä ei ole olemassa. Hupaisaa tässä on se, että kun nämä molemmat näkokannat alistetaan tieto-opilliseen tarkasteluun (ts. pakotetaan molemmat osapuolet määrittelemään käyttämänsä käsitteet ja muodostamaan niistä todellisuuskäsityksiään vastaavia totuuslauseita), päädytään jälleen uskon käsitteeseen.
Kysymys "Mihin ihminen mukisematta uskoo?" johtaakin meidät sitten yksilöpsykologiaan. Varmin "konkreettinen" todiste jonkun asian olemassaolosta ja todellisuudesta vaikuttaa olevan yksilön omien aistien ja mielen antama kokemuksellinen todistus. Se miitä koen, on minulle totta. Jos katson ikkunasta pihalle ja näen vihreän auton ajavan ohi, pidän sitä todellisena tapahtumana - siitäkin huolimatta, että vieressäni ikkunasta ulos katsellut ihminen väittäisi "tosissaan" auton olleen punainen. Vaikka satatuhatta ihmistä väittäisi auton olleen punainen, olisin luultavasti varma siitä, että minä näin auton vihreänä. Luultavasti epäilisin joko nähneeni väärin tai että mielenterveydessäni olisi vikaa, mutta alkuperäistä havaintoani tuskin epäilisin.
Asiat muuttuvat mutkikkaammiksi silloin, kun puhutaan pienistä meitä ympäröivästä todellisuudesta koskevista vivahteista ja hetkellisistä, ohimenevistä vaikutelmista. Ne ovat koettuina yhtä todellisia kuin edellä kuvattu auto, mutta niitä ei yleensä huudella julki aivan samansuuruisella innolla - syystä että vivahteiden ja vaikutelmien kokijan on usein huomattavan vaikeaa todistaa mainittujen havaintojen olemassaolo muille kuin itselleen (mikä sekin saattaa olla hankalaa - suuri osa tämän kategorian havainnoista jää kokonaan tiedostamattomiksi tai niistä tullaan vähitellen tietoisiksi vasta useiden "toistumien" jälkeen).
Kun yritän tajuta sitä, miksi tässä ketjussa yleisimmin esiintyvien kahden näkökannan, kristillinen ja ateistisen, puolestapuhujat suhtautuvat asiaansa niin suurella intohimolla, en voi olla toistuvasti päätymättä seuraavaan käsitykseen: kumpikin osapuoli käyttää niin voimakkaita ilmaisuja ja puhuu niin suurella suulla siksi, että todella kokee todellisuuden juuri sellaisena kuin sen kuvaa - välitön kokemus, myös todellisuuden pienten ja ohimenevien vivahteiden osalta, on vakuuttanut kummankin osapuolen. Toinen yksinkertaisesti kokee todellisuuden toisen kokemistavasta poikkeavalla tavalla.
Jos todellisuus on kuitenkin vain yhtä eikä toista, kumpi osapuolista on oikeassa? En ota kantaa, sillä minulla ei ole mitään todisteita siitä, että todellisuus olisi vain yhdenlainen, vain joko kristillinen tai ateistinen. Myös oletus, että todellisuus olisi vain yhdenlainen, on metafyysinen käsitys, joka edellyttää siihen uskomista ollakseen tosi. Minun kokemukseni todellisuudesta on niin moniselitteinen, etten osaa päätellä kummankaan osapuolen olevan väärässä. Ja myös minä uskon siihen todellisuuteen, jonka koen. Sitäpaitsi, olen liian suuri skeptikko kieltääkseni minkä hyvänsä mahdollisuuden.
Advocatus D.
Kiitos viestistäsi. Fiksua pohdintaa.
Minäkin koen aikalailla asiat kuten sanoit.
Eli joko uskotaan että on tai uskotaan että ei, mutta uskomista kaikki tyynni.
Ja niitä todellisuuksia ei ehkä voida jakaa joko hengen ja lihallisen käsittävään tai pelkän lihallisen käsittävään todellisuuteen koska vaikka uskovat lukevatkin samaa Raamattua ja havainnoivat todellisuutta samoilla aisteilla siitä syntyvät käsitteet ja tavat uskoa ovat erit myös uskovien keskuudessa joten voisi ehkä ajatella että identtisiä todellisuuden kuvia ei välttämättä ole kovin monta jos ollenkaan.
Tästä päästäänkin siihen että jos kuitenkin isossa kuvassa yksityiskohtiin puuttumatta Jumalaan uskovat "näkevät" saman todellisuuden joka olisi se "oikea" niin onko siis se todellisuuden käsite mikä Jumalalla on se ainut ja oikea?
Jumala on ikuinen. Jumala loi kaiken, ainakin sen minkä näemme, koemme, aistimme ja missä olemme.
Jumala loi myös henget ja hengellisen maailman.
Tästä päästäänkin siihen ikuisuuskysymykseen että miten jokin on voinut olla aina, ihmisjärki pyrkii näkemään että jossakin täytyy olla alku. Joten se musertaa meidän todellisuutemme jossa aika on jatkuvaa pisteestä a pisteeseen x. Jos on ollut aina niin ei voi olla sidottu mihinkään aikaan, näin sen voisi ehkä käsittääkkin. Joten jos Jumala on ajattomassa(oli se minkälaista tahansa) todellisuudessa ja on kaikki tietävä onko Hänen tietonsa siltikään se ainut ja oikea. Ymmärtääkö Hän kaiken sen mukaan miten aistii ja miten aistia jos ei ole sidottu aikaan.
Hups. karkas vähä mopo käsistä, on niin mukavaa pohtia Jumalaa ja todellisuuden käsitteitä.
Mutta uskoa kaikki tyynni, ja eihän sitä voi uskoa pelkästään siihen minkä näkee, kokee aistii ja missä on. Aika kapea ajattelutapa.
Olihan maailmakin kiekko joskus, koska ei muusta tiedetty ja siihen uskottiin.
Pakko lopettaa, eihän tästä muuten tuu loppua:D
Mutta minun todellisuudessa Jeesus tuli ottamaan synnit pois niiltä jotka Häneen uskovat jotta kun kaikki paha tuhotaan, he säilyisivät ja saisivat iankaikkisen elämän.
1) En ole saanut tarpeeksi vakuuttavia todisteita. Jonkin olemassaolemattomuudesta on aika vaikea saada todisteita, koska ei sellaisia todisteita kai olekaan olemassa.
2) Se, että se voitaisiin jotenkin luotettavasti todeta.
3) Uskovat provosoivat ateisteja.
"Heidän/meidän puolustukseksi sanoisin että jos on nähnyt tien pelastukseen niin eikö se ole Rakkauden osoitus että haluaa sen myös jakaa muidenkin kanssa."
Ei se ole rakkauden osoitus. Enemmänkin se on häirköintiä, millä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Tee niin toisille kuin haluat itsellesi tehtävän on summittaisesti arvioiden ihan toimiva konsepti, mutta aina se ei toimi.
"Ja te jotka ette mihinkään usko, voittehan tietenkin aina koetella että olisiko sittenkin. Koputelkaa niin teille avataan, eikö koputtelu mitään maksa"
Paitsi aikaa. Vai menisitkö sinä pihalle alasti hyppimään, kun minä vain kehoitan? Eihän koputtelu mitään maksa. Koputtele, niin sinulle avataan.
Minä koen sen ainakin Rakkautena.
Jos silmäsi on avatunut koska joku on ottanut siteen silmiltäsi niin etkö haluaisi ottaa siteen myös muiden silmiltä?
"Sokea taluttaa sokeaa" Mutta jos joku on saanut näkönsä, Hän Rakkaudesta haluaa ohjata sokean parantajan luo että Hänkin saisi näkönsä:)
Sen Rauhan, Rakkauden, Ilon ja Vapauden saamista tässä maailmanajassa ja ikuista elämää tulevassa tuskin voi verrata alasti pihalla hyppimiseen :D
Tässä koputtelussa saa jotain mahtavaa ja ihanaa mutta hypellessä saisi ehkä flunssan ja saisi hävetä naapureden silmissä:)
Siunausta sinulle
"Minä koen sen ainakin Rakkautena."
Sillä ei ole väliä. Minä en koe, niin älä edes yritä myydä tuotettasi minulle "Rakkaudella".
"Jos silmäsi on avatunut koska joku on ottanut siteen silmiltäsi niin etkö haluaisi ottaa siteen myös muiden silmiltä?"
Oletko varma, että sinulle ei ole laitettu side silmille? Minulla ei ainakaan ole edes ollut sidettä silmillä. Vertausleikkejä on kiva leikkiä, mutta kysymyksesi on yhtä puolueeton kuin kysymys, että oletko jo lopettanut lasten seksuaalisen hyväksikäytön. Oletko? Vastaa kyllä tai ei, ei mitään selittelyjä.
"Tässä koputtelussa saa jotain mahtavaa ja ihanaa mutta hypellessä saisi ehkä flunssan ja saisi hävetä naapureden silmissä"
Sinä kehoitit koputtelemaan ja minä pomppimaan alasti. Mitä eroa näillä asioilla loppupelissä on? Ei mitään. Jos et pysty pihalla pompimaan vilustumatta, niin se on oma vikasi. Onhan rukoilussakin oma riskinsä. Voi kuuppa himmetä. Tästä olen nähnyt esimerkkejä, jotka vaikuttavat paljon vakavimmilta oireilta kuin pieni nuha.
Eikä alsti pomppimisessa ole sen enempää hävettävää kuin rukoilussa.
"Jos silmäsi on avatunut koska joku on ottanut siteen silmiltäsi niin etkö haluaisi ottaa siteen myös muiden silmiltä?"
En jos sitä ei haluta.
"Sen Rauhan, Rakkauden, Ilon ja Vapauden saamista tässä maailmanajassa ja ikuista elämää tulevassa tuskin voi verrata alasti pihalla hyppimiseen :D
Tässä koputtelussa saa jotain mahtavaa ja ihanaa mutta hypellessä saisi ehkä flunssan ja saisi hävetä naapureden silmissä:)"
Puhu vain omasta puolsetasi. Minä en ainakaan tuollaista sairautta itselleni halua.
"Siunausta sinulle"
Suoraa vittuilua?
Pahoittelen jos olen antanut vaikutelman että tuputtaisin uskoani sinulle ja yrittäisin jotenkin taivutella sinua uskomaan samalla tavalla kuin minä.
Tarkoitukseni on ollut vain keskustella asioista että saisin hieman osviittaa ateistien ajatusmailmaan. Tietenkin haluaisin että uskoisit samalla tavalla kuin minä mutta "käännyttäminen" ei ole tämän viestiketjun tarkoitus.
Tuosta käännyttämisestä muuten sen verran että teologisesti se on mahdotonta. Uskoni mukaan usko tulee kuulemisesta(sisältää Raamatun lukemisen) ja on Herran teko ihmisessä, jos ihminen vain ottaa Herran vastaan. Joten silloinhan uskovalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin kertoa mihin toivonsa pistää. Herääkö tästä ajatuksia?
Tuo kyllä vähän rupesi ihmetyttämään että miksi rukoilussa olisi jotain hävettävää?
Pahoittelen jos viestini todella näyttävät joltain vittuilulta tai kännyttämiseltä. Se ei todellakaan ole tarkoitus enkä ole täällä kumoamassa teidän tapaanne uskoa vaan yksinkertaisesti haluaisin sävyisästi jutella ateistien tavasta ymmärtää todellisuutta.
Tuosta että vertaat uskoa sairaudeksi sanoisin sen verran että jos Jumala todella on olemassa niin eikö sitä ole terveempi kuin koskaan kun on uskossa? Joten tässäkin on kyse vaan siitä miten todellisuuden käsittää, eikö? Mutta miksi sanot sitä sairaudeksi, enhän minäkään sano että ateistit olisivat mieleltään jotenkin sairaita:(
"Mutta miksi sanot sitä sairaudeksi,"
Pidän sitä sekä sairautena jos sitä esiintyy tietoyhteiskunnassa.
" enhän minäkään sano että ateistit olisivat mieleltään jotenkin sairaita:("
Oletko sinä se mittari johon minun pitäisi itseäni verrata?
Ei, enhän minä mikään mittari ole. Toivoisin vain sellaista rakentavaa ja sävyisää keskustelua ilman isompia kiivailuja ja haukkumisia.
Mutta oikein on Herra Paavalille vaikuttanut kun hän sanoo:
1. Kor. 1:8
"Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima."
Tämänkin siis sanoin ihan vain koska ilokseni ja surukseni huomasin Raamatun Sanan pitävän paikkansa. En käännyttääkseni, mollatakseni tai lyödäkseni Raamatulla päähän:)
Surullista että minun on erikseen kerrottava täällä että en yritä vittuilla, käännyttää tai millään tavalla kiivailla uskoni puolseta vaan keskustella rakenatavsti saadakseni selville ateistin ajatusmaailmaa. Onkohan minulla reenattavaa ilmaisutaidossani vai onko vaan kaiken maailman kiivalijat ja tuputtajat saaneet teille semmoisen ajatuksen että kaikki uskovat näin tekevät?
"Psykoosi on yläkäsite vakaville psykiatrisille sairauksille, joissa keskeisenä oireena on todellisuudentajun pettäminen. Psykoottinen ihminen ei erota mikä on mielikuvitusta ja mikä itsen ulkopuolista todellisuutta. Termiä psykoosi käytetään synonyyminä termille mielisairaus."
Tämänkin siis sanoin ihan vain koska ilokseni ja surukseni huomasin wikipedian pitävän paikkansa. En käännyttääkseni, mollatakseni tai lyödäkseni netillä päähän:)
Hauska veikko olet:D
Olihan se ehkä tarpeetonta sanoa, sorry.
Kiitos kaikille vastauksista.
Sain hieman lisää selville ateistin maailmankuvasta.
Hieman yhteenvetoa:
Valtaosa ei usko koska ei ole mitään syytä, tosin sanoen todisteita. Ja todisteiden kautta vasta voisi uskoa. Olen paljon törmännyt siihen että uskovia sanotaan mielisairaiksi joten minun on ihan vaan välttämätöntä nakata yks Raamatun kohta:
1.Kor.2:12-16
"Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;
ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.
Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli."
Ja todellakin pahoitteluni uskonveljieni käytöksestä, josta vastaukset kohdassa kolme todistavat.
"Pahoittelen jos olen antanut vaikutelman että tuputtaisin uskoani sinulle ja yrittäisin jotenkin taivutella sinua uskomaan samalla tavalla kuin minä."
Et ole tuputtanut. Vastasin vain siihen, kun puolustelit uskovia. Puolustelusi ei ollut kovin pätevä. Rakkaudella puolustellaan kaikenlaisia asioita. Esimerkkinä vaikkapa homojen loukkaaminen.
"Joten silloinhan uskovalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin kertoa mihin toivonsa pistää. Herääkö tästä ajatuksia?"
Jos kerran kyse ei ole käännyttämisestä, niin sen kertomisen voi hyvin jättää tekemättä ellei joku tule kysymään.
"Tuo kyllä vähän rupesi ihmetyttämään että miksi rukoilussa olisi jotain hävettävää?"
Miksi pihalla alasti pomppimisessa olisi jotain hävettävää?
Hävettävyyshän riippuu ihan tekijästä.
Tähän: "Ja te jotka ette mihinkään usko, voittehan tietenkin aina koetella että olisiko sittenkin. Koputelkaa niin teille avataan, eikö koputtelu mitään maksa"
Te jotka uskotte jokseenkin mitä tahansa, voisitte kokeilla alkuun vaikka epäilemistä ja asioihin oikeista lähteistä hankitun tiedon avulla tutustumista. Koputelkaa sitä ovea! Ei maksa mitään sekään.
Viestisi perustuu olettamukseen että uskon mitä tahansa ja että en tutki ja mietiskele asioita myös rationaalisella tavalla.
Tämä olettamus on pielessä.
Siunausta sinulle
eikö olisi aika sinunkin ottaa Jumala vastaan?
1. ) Minä en tarvitse jumalaa mihinkään. Uskolla ei ole mitään asemaa minun elämässäni. Puhutaan todisteista kun niitä on näkyvillä:)
2.)Tokkopa mikään. Todisteen pitäisi kyllä olla kiistaton.
3.)Sen takia koska uskovaiset trollaavat tällä palstalla. Jos joka viikko pitää vastata aloitukseen "Ateismi on uskonto" tai "Ateismi se vasta uskoa vaatiikin" niin vähemmästäkin alkaa ottaa päähän uskovaisten trollaaminen. Itse en tuon tapaisiin aloituksiin enää edes vastaa.
Ehkä teidän uskovaisten kannattaisi ymmärtää sellainen asia että me tällä palstalla olemme jo valinneet sen että emme usko jumalaan/jumaliin. Ei tänne kannata tulla saarnaamaan jeesuksesta koska se vain ärsyttää.
Olette tervetulleita jos haluatte keskustella, muuten pysykää poissa.
Kiitos vastauksesta.
Käsitinkö siis oikein että et usko koska ei ole todisteita?
Tämä lienee aika yleistä, on helppo uskoa semmoiseen minkä näkee, kokee ja aistii.
En usko koska en tarvitse jumalaa/uskoa mihinkään. Pärjään elämässä ihan hyvin ilman uskonnon tuomaa ulkopuolista vaikuttajaa.
Sen todisteen mikä pääni kääntäisi pitäisi olla todella kiistaton minulle jotta ajatus maailmani muuttuisi.
1. On niin, etten usko, koska ei ole todisteita. En myöskään usko, koska koen uskonnon sinänsä ihmiselle turmiollisena ja vaarallisena; se rappeuttaa ajattelun, kun kuvitellaan, että tiedetään, mikä on "totuus" ja "hyvyys" - sen perusteella tehdään uskomattomia typeryyksiä. Jos kristinuskon Jumala on olemassa, niin hän on yhtä paha kuin kuka tahansa ihminen.
2. Tarkoitatko hengellisellä taivasta, helvettiä ym.? En ole ankara materialisti, esim. informaatio on kiistatta olemassa olematta ainetta, vaikka onkin aineesta riippuvainen. Näin ollen en pidä ihmisen tietoisuuttta ym. monimutkaisia asioita puhtaasti materiaalisena tai edes ensisijaisesti materiaalisena. Helvetin ja taivaan taikamaailmoihin en kuitenkaan usko rahtuakaan. Ja jos jotenkin joutuisin helvettiin, en uskoisi silloinkaan, vaan kyseenalaistaisin aistini.
3. Heitä raivostuttaa tyhmyyden ja varmuuden yhdistelmä. Jotkut ovat vain suvaitsemattomia ja haukkuvat fiksujakin juttuja - joita valitettavan harvoin näkee.
1. Maailmasta ei kertakaikkiaan löydy yhtään sellaista tosiasiaa mikä antaisi aihetta edes epäillä jumalaanne todeksi. Jeesuksennekin on todistettavasti pelkkä fiktio.
2. Faktat.
3. Koska uskotte satuihin ja höpötyksiin ja väitätte nittä vielä todeksi vailla minkäänlaista näyttöä.
Kiitos vastauksestasi.
Kiinnostaisi tietää mikä on tämä todiste siitä että Jeesus on fiktio?
Kiinnostaisi tietää mikä on tämä todiste siitä että Jeesus ei ole fiktio muunakin kuin tavallisena sällinä?
Ihan fiksu kysymys sinänsä.
Minun vastaukseni tietenkin on että ne historialliset kirjoitukset(Raamattu) kertovat niin.
Tämä ei liene ateistien mielestä todiste koska käsittääkseni se on ateistien mielestä satukirja.
Heitänkin taas kysymyksen.
Jos jostain löytyisi vaikka Herodes Antipaksen historijoitsien kirjoitelmia miehestä jonka kosketuksen kautta sairaat paranisivat ja kuolleet heräisivät henkiin.
Ajattelisitteko silloinkin että se kirjoittaja on ollut möyhyissään tai aivopesty siihen uskoon?
Ja ihan selvyydeksi lukijalle. Tämän viestin tarkoitus EI ole käännyttää, haukkua tapaanne kokea todellisuus tai muutakaan vastaavaa. Olen yksinkertaisesti kiinostunut.
joka herättelee kuolleista, on kirjoitelma ja kirjoitelman aihe on satua.
Jollei tarkoituksesi ole ärsyttää, miksi viskaat kirjoitustesi loppuun sanan "siunausta"? Tapa on yleisimpiä uskovaisten keskisormenheilutustapoja, jotka on vain haudattu viattoman ilmeen alle. Sanoisinko vaikka, että "saatana sun kanssas" tai "haista ite"...sama asia.
"Jos jostain löytyisi vaikka Herodes Antipaksen historijoitsien kirjoitelmia miehestä jonka kosketuksen kautta sairaat paranisivat ja kuolleet heräisivät henkiin.
Ajattelisitteko silloinkin että se kirjoittaja on ollut möyhyissään tai aivopesty siihen uskoon?"
Jos kirjoituksia rupeaisi löytymään huomattavan useasta toisistaan riippumattomista lähteistä lähinnä kiinnostaisi syy. Jumalia tämä ei vielä todistaisi. Todisteeksi kelpaisi vaikka esiintyminen ympäri maapalloa uutislähetyksissä samaan aikaan tai kuun muuttaminen raamatun tekstiksi... ...tai sitten ei.
Tässä on käynyt siten että en ole ollut tietoinen siunailun olevan ruma tapa keskustellessa ateistin kanssa, pahoittelen.
Minulla on tapana siunailla kaikkia koska haluan Herran olevan kaikkien kanssa. Siunailempa kavereitanikin jotka eivät usko.
Mutta lupaan olla tarkempi sen kanssa mihin siunailujani viskelen:)
Mikä on siunaus? Miten sinun tekemäsi loitsu eroaa jumalasi tekemästä? Mitä itseasiassa silloin teet kun loitsuat siunauksella muita?
Siunailu ihan ilman mitään sen kummempaa kohdetta kuin henkilö(t) tarkoittaa ainakin minulle että rukoilen Herraa olemaan hänen/heidän kanssaan.
Jos taas sanon esim. "Siunausta kokeeseen" rukoilen Herraa olemaan kokeessa mukana ja auttamaan sen mukaan mitä Hän hyväksi näkee.
Eli siis kun sanon vaikka sulle että siunausta, ilmaisen että rukoilen Herraa olemaan sun kanssa.
Ja vaikka et uskoisikaan, tarkoitan sen tietenkin vain ilmaisuksi että siltikin haluan Herran olevan sun kanssas. Eli ei siis vittuiluna tarkoitettu mutta jos se vittuiluna otetaan niin voin alkaa ehkä jättää ilmaisematta ja rukoilla mielessäni.
Noh minulle nyt on oikeastaan aivan sama millasia loitsuja päästelet, joten anna tulla vaan.
Haluaisin vastauksen kuitenkin miten eroaa riviuskovaisen, papin, paavin, Jeesuksen ja Jahven siunaus toisistaan? Selvyydeksi; papin loitsussa esim. häiden ja hautajaisten yhteydessä täytyy olla enemmän virtaa kuin maallikon, koska jälkimmäinen ei siihen pysty. Paavin siunaus on nähtävästi tehokkaampi kuin edellisten ja aina hierarkiassa ylöspäin mentäessä teho kasvaa. Mitenkä voimallisiin vaikutuksiin esimerkiksi sinä pystyt?
Summa summarum:
1) siunaus loitsun hierarkinen teho?
2) vaikutus mekanismit?
3) eikö jumalasi kaikkitietävänä toimi ilman kolmannen osapuolen loitsuja?
Loitsuja... :D
Jos ajatellaan että sinuauksella olisi eri voimatasoja tai että eri siunaukset vaatisivat enemmän niin voisin ehkä rinnastaa asian uskon määrään.
Sillä että onko uskova lukenut papiksi vai ei käsittääkseni ole niinkään väliä. Tosin Herra asettaa omansa omiin tehtäviinsä joten toinen julistaa ja kiertää kun taas toinen opettaa jne.. Ja jos ajatellaan sitten Jumalan siunausta, noh...
Kun minä siunaan todellakin rukoilen että Jumala olisi siunauksen siunauksen kohteen kanssa. Joten se voima/vaikutus mikä siunailustani tulee tulee Jumalalta. Ja taas jos sen voiman lähde siunaa se tarkoittaa puhtaasti ja vakaasti että siunaaja on ja vaikuttaa voimallisesti asiassa.
1)Uskon voisi rinnastaa "tehoon" mutta Herra tekee kuten itse parhaaksi näkee ja kuulee jokaista.
2)Herra päättää miten vaikuttaa ja riippuuhan se mitä siunaillaan.
3)Toimii tottakai, mutta Hän voi antaa kaikkea hyvää sen lisäksikin mikä on tarpeen jos Häneltä pyytää.
"Jos ajatellaan että sinuauksella olisi eri voimatasoja tai että eri siunaukset vaatisivat enemmän niin voisin ehkä rinnastaa asian uskon määrään."
Minulla 0
Sinulla ?
Papilla 6
Piispalla 7
Paavilla 8
Jeesuksella 9
Jahvella 10
Taulukon mukaan sinun uskosi määrä on siis 1-5. Miten arvioisit uskosi määrää?
"Sillä että onko uskova lukenut papiksi vai ei käsittääkseni ole niinkään väliä."
Käsittääkseni sinulla ei ole taivaallisia valtuuksia esim. vihkiä eikä suorittaa muitakaan papin yms. suurempaa uskoa (kuten juuri mainitsit) vaativia tehtäviä.
"Kun minä siunaan todellakin rukoilen että Jumala olisi siunauksen siunauksen kohteen kanssa. Joten se voima/vaikutus mikä siunailustani tulee tulee Jumalalta. Ja taas jos sen voiman lähde siunaa se tarkoittaa puhtaasti ja vakaasti että siunaaja on ja vaikuttaa voimallisesti asiassa."
Kaikkitietävä jumalasi tietää jo kaiken ennalta joten sinun siunauksesi on siis merkityksetön.
"1)Uskon voisi rinnastaa "tehoon" mutta Herra tekee kuten itse parhaaksi näkee ja kuulee jokaista."
Kaikkitietävän jumalan ei tarvitse nähdä tai kuulla. Kaikkitietävä olento ei pysty muuttamaan mieltään.
"2)Herra päättää miten vaikuttaa ja riippuuhan se mitä siunaillaan."
Kaikkitietävän jumalan ei tarvitse päättää sillä hän ei siihen pysty -> kaikkitietävyys ja vapaa tahto on mahdoton yhtälö
"3)Toimii tottakai, mutta Hän voi antaa kaikkea hyvää sen lisäksikin mikä on tarpeen jos Häneltä pyytää."
Kaikkitietävä jumala ei tarvitse kolmatta osapuolta -> Olet tarpeeton
Ei sitä oikein nuinkaan voi ajatella.
Voihan itellä usko olla suurenpi kuin papilla tai piispalla yms. eikä usko ole nuin mustavalkoinen asia. Ei siinä ole mitään tommoisia arvoja, kyseessä ei ole mikään roolipeli XD
Ja jos asiat tapahtuu Jumalan voimasta on siten Jumalaa mahdoton pistää mihinkään asteikkoon.
Omaa uskon määrä on hankala arvioida, mutta minä uskon kaiken Raamatusta minkä tiedän varmaksi (eli missä ei ole paljoa väärinkäsityksen varaa), ja olen myös kokenut asioita jotka voisivat nostaa uskon tiedoksi joten... Ja usko Jeesukseen on ehdottomasti tärkein asia elämässäni, eli uskoa on.
Kuten sanoin, tehtävänsä kullakin. Mutta sama Henkihän kaikissa vaikuttaa eikä se ihminen paljoon pysty, Herra ne teot tekee, ihmisen kautta.
Mutta jos jättäisin siunaamatta niin sekin olisi ennalta tiedetty joten siis kun siunaan, Herra vaikuttaa sen minkä vaikuttaa.
Ei merkityksetön. Kts.yllä
Sinun on hankala mennä sanomaan minkälaista on olla kaikkitietävä:) Nämä on asioita joita ihmisjärki ei yksinkertasesti voi käsittää.
Vapaa tahto on. Herra vaan tietää miten asiat menee. Ja jos kaikki ajattelis että koska Jumala tietää jo entuudestaan niin jätämpä rukoilematta mutta silloinhan Herra olisi tiennyt että rukousta ei tapahdu. Tosin monet asiat ovat ihmistä varten.
Esim. kun rukoillaan että "tapahtukoon sinun tahtosi" niin ei pyydetä että tahto tapahtuisi vaan nöyrrytään Herran edessä sanoen että haluamme Hänen tahtonsa tapahtuvan koska luotamme sen olevan oikeudenmukainen ja hyvä.
Eli rukous, kiitos, ylistys yms. on enemmänkin ihmistä varten vaikka Herra onkin kaiken ylistyksen ja kiitoksen arvoinen.
Tämä rakentaa ihmistä, henkisesti.
Siunailu ei ole merkityksetön. Jos en olisi sitä lausunut niin silloin Herra olisi tiennyt että en sitä lausu. Ja koska sen lausun, pyydän Herralta jotain ja sille jolle sen lausun valan rohkeutta ja ilmaisen että haluan siunaukseni antaa.
Room.9:19-20)
"Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?"
Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?""
----------------------------
Tämä siis käsitykseni. Mutta koska minäkin olen vain vajaavainen ihminen ei minullakaan täydellistä tietoa ole kaikesta.
"Tämä siis käsitykseni. Mutta koska minäkin olen vain vajaavainen ihminen ei minullakaan täydellistä tietoa ole kaikesta."
Sinulla ei ole tietoa. Sitä kutsutaan suomeksi uskoksi.
Tänään on perjantai joten en jaksa suuremmin kommentoida. Menen tästä juopottelemaan ja harrastamaan esiaviollista seksiä mahdollisimman riettaasti. Nauti sinäkin omalla tahollasi. Hyvää viikonloppua.
Tehkäämme näin.
Mukava jutella asioista tälleen sävysästi.
Ja uskoahan se on, aivan niinkuin uskon että aistini näyttävät minulle todellisuutta eikä tämä ole vain unta:)
Kiitoksia ja hauskaa viikonloppua sinullekkin.
Siunailisin, mutta...:D
1) Hengellisyyskin on selitettävissä kaikissa muodoissaan mitä olen kokenut ja lukenut. Kaikkeen löytyy myös järkevä selitys. Se estää uskomasta läpinäkyviin ja lapsenomaisesti kirjoitettuihin kertomuksiin.
2) sen kokeminen jollain lailla konkreettisesti, siten ettei sitä pysty selittämään järjellä. Ei ole tapahtunut.
3) koska omakohtaisesti koettuna syvästi uskovaiset ihmiset suodattavat maailmankuvansa todella epäterveellä tavalla, eikä se kestä oikeastaan minkäänlaista tarkastelua eikä kritiikkiä. Perustelut ovat todella lapsellisia ja tyhmiä. Se käännytystyö joka ei kestä mitään kritiikkiä on todella ärsyttävää. uskokoon kukin mihin haluaa, mutta jos ei ole mitään näyttäö antaa muille niin sitten kannattaa jossain vaiheessa osata pitää asiat omanaan.
Toisaalta on ihan hyvä että monet heikot ihmiset saavat turvaa uskostaan, kunhan siitä ei koidu haittaa muille ihmisille.
1) En tunne/havaitse maailmassa mitään jumalia. Hengellisyyttä tai 'henkisyyttä' voi toki jokainen kokea esim. luonnossa jos haluaa tasapainoisia tiloja sellaiseksi nimittää.
2) Esim. videotervehdys "hengellisestä maailmasta".
3) Koska ovat kyllästyneet latteuksiin, ahdamielisyyteen ja epäloogisiin perusteluihin. Syynä voi olla myös huono päivä ja kiukku yms. inhimilliset tekijät.
Minäkin elän 'herrassa', mutta tuo herra olen minä itse, josta opin koko ajan jotain uutta. Se on jotain mitä en voi täysin käsittää, tietoisuuden mutkikas rakenne.
hengellisellä maailmalla, tuskin tiedät itsekään, mutta jos oletetaan, että tarkoitat jumalalla järjellistä ja persoonallista olentoa, joka on luonut nykyisen maailman järjestyksen, niin mitä enemmän tästä maailmasta tiedetään sitä vähemmän näyttää siltä, että kaiken takan vaikuttaa mikään aktiivinen järjestelijä.
Kerropa esimerkiksi, mitä järkeä vaikeasti vammaisen on syntyä elämän lyhyt, mutta kivuluias elämä?
Meni yhteenveto vähän väärään paikkaan.Joten tässä se.
-----------------------------------
Kiitos kaikille vastauksista.
Sain hieman lisää selville ateistin maailmankuvasta.
Hieman yhteenvetoa:
Valtaosa ei usko koska ei ole mitään syytä, tosin sanoen todisteita. Ja todisteiden kautta vasta voisi uskoa. Olen paljon törmännyt siihen että uskovia sanotaan mielisairaiksi joten minun on ihan vaan välttämätöntä nakata yks Raamatun kohta:
1.Kor.2:12-16
"Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;
ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.
Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli."
Ja todellakin pahoitteluni uskonveljieni käytöksestä, josta vastaukset kohdassa kolme todistavat.
1.) On niin,että emme usko, koska emme näe todisteita Jumalan olemassaolosta. Hengellisyyttä on olemassa, mutta ne voivat nojata valheeseen.
Mikä on todiste sille että näitä todisteita olisi? Todistustaakka ei ole sillä joka väittää olemattomaksi vaan sillä joka todistaa olevaksi.
2)Hume esitti "Dialogues Concerning Natural Religion"issa induktiivisen päätelmän, jossa Suunnitelma-argumentille esitettiin seuraavat ehdot(kaikki täytettävä):
1. Suora havainto Suunnittelijasta
2. Fysikaalinen konteksti, joka selittää Suunnittelijan
3. Tieto Suunnittelijan kyvyistä tehdä Suunnitelmia
4. Suunnittelijan tarkoituksen ja motiivien tuntemista
3)Monet ateistit haukkuvat lyttyyn uskovia, koska uskovat eivät edes ymmärrä mikä olisi todiste Jumalasta. Monet ateistit haukkuvat lyttyyn,koska vastaukseksi vakavaan kysymykseen saadaan viittaus Raamattuun ja vakaumuksellinen "näin on koska musta tuntuu siltä". Ateistit haukkuvat lyttyyn uskovia, koska monet uskovat ovat aggressiivisia käännyttäjiä -ja kun kuulevat että kohde on ateisti, nousee nupit volume 11:sta.
Sitten haluaisin vielä sanoa sanasen ateistien puolesta. Ateistit saavat paljon ikävää palautetta ja huomiota siitä että kertovat asennoitumisestaan, meidänkin äiti huolestui.
Heidän/meidän puolustukseksi sanoisin että jos on nähnyt tien, jossa ei sorru huijauksen kohteeksi, niin eikö se ole Rakkauden osoitus että haluaa sen myös jakaa muidenkin kanssa -etenkin niiden,jotka ovat huijauksessa jo sisällä.
Kun minä tunnistan huijauksen merkit, miten voisin olla kertomatta ja katsella kun muut joutuvat elämään huijattuina -vaikkakin onnellisina huijattuina.
Etenkin, kun myöhempää elämää ei tule, ja kaikki paha kohdistuu ainutkertaiseen elämään, jossa koettuihin ikäviin asioihin ei saa korjausta tuonpuoleisessa.