Nimimerkki Tätsykkä olikin laatinut hyvän yhteenvedon siitä mitä pelastukseen tarvitaan: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000259&posting=22000000015276877
Tähän liittyen herättelisin keskustelua: valtavirran kristityt painottavat sitä, että pelastukseen tarvitaan vain usko. Tekisi mieleni sanoa, että tekoja lähes halveksitaan. MAP-kirkossa pidetään taasen tekoja tärkeimpänä. Aloin oikein miettiä, että miksi esim evlutit korostavat pelkän uskon merkitystä, kun taas Raamatussa snotaan monessa kohdassa, että usko ilman tekoja on merkityksetöntä. Veikkaan, että tässä on takana uskonnollispoliittinen liitto, joka juontaa juurensa katoliseen kirkkoon: ihmiset saivat tarpeeksi ko kirkon pakottavista teoista ja nyt halutaan pitää kirkko tekojen suhteen taka-alalla, eli pelkkä usko tarvitaan. Mielestäni tässä pelkän uskon painottamisessa ei ole mitään tolkkua. Mutta sanonpa samaan hengenvetoon, että ei MAP-kirkon TEKO-politiikassakaan ole mitään järkeä. En usko, että tarvitaan mitään toimituksia tai rituaaleja pelastukseen.
Jos pelastus on olemassa, niin omatuntomme on tärkein. En usko, että Jeesukseen uskominen vaikuttaa millään tavalla omaan kohtalooni, varsinkin kun mitään kunnollista evidenssiä ei ole. Minä uskonkin, että Jeesus tarkoitti "häneen uskomisella" sitä, että meidän pitää uskoa "siihen mitä hän sanoi". Näin ollen normaalijärjellä varustetun ihmisen ei tarvitse kuin noudattaa omatuntoaan ja jos omatunto ei ole sopivasti viritetty, niin siihen auttaa Jeesuksen elämänohjeet. Näin päästään järkevään lopputulokseen: Pitää uskoa Jeesuksen sanoihin ja pyrkiä puhtaaseen omatuntoon. Mitä puhtaampana ihminen omatuntonsa pitää, sen suuremmat vaatimukset hän asettaa itselleen.
Uskon, että tässä on tie pelastukseen.
Tähän liittyen herättelisin keskustelua: valtavirran kristityt painottavat sitä, että pelastukseen tarvitaan vain usko. Tekisi mieleni sanoa, että tekoja lähes halveksitaan. MAP-kirkossa pidetään taasen tekoja tärkeimpänä. Aloin oikein miettiä, että miksi esim evlutit korostavat pelkän uskon merkitystä, kun taas Raamatussa snotaan monessa kohdassa, että usko ilman tekoja on merkityksetöntä. Veikkaan, että tässä on takana uskonnollispoliittinen liitto, joka juontaa juurensa katoliseen kirkkoon: ihmiset saivat tarpeeksi ko kirkon pakottavista teoista ja nyt halutaan pitää kirkko tekojen suhteen taka-alalla, eli pelkkä usko tarvitaan. Mielestäni tässä pelkän uskon painottamisessa ei ole mitään tolkkua. Mutta sanonpa samaan hengenvetoon, että ei MAP-kirkon TEKO-politiikassakaan ole mitään järkeä. En usko, että tarvitaan mitään toimituksia tai rituaaleja pelastukseen.
Jos pelastus on olemassa, niin omatuntomme on tärkein. En usko, että Jeesukseen uskominen vaikuttaa millään tavalla omaan kohtalooni, varsinkin kun mitään kunnollista evidenssiä ei ole. Minä uskonkin, että Jeesus tarkoitti "häneen uskomisella" sitä, että meidän pitää uskoa "siihen mitä hän sanoi". Näin ollen normaalijärjellä varustetun ihmisen ei tarvitse kuin noudattaa omatuntoaan ja jos omatunto ei ole sopivasti viritetty, niin siihen auttaa Jeesuksen elämänohjeet. Näin päästään järkevään lopputulokseen: Pitää uskoa Jeesuksen sanoihin ja pyrkiä puhtaaseen omatuntoon. Mitä puhtaampana ihminen omatuntonsa pitää, sen suuremmat vaatimukset hän asettaa itselleen.
Uskon, että tässä on tie pelastukseen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
lähtökohta on, että hyvät teot seuraavat uskoa. Voidaan myös ajatella, että väärät teot ovat merkki epäuskosta tai, ettei todellisia hyviä tekoja ole ilman uskoa. Eli arvona usko on aina ensisijainen.
Usko on luottamusta Jumalan lupauksiin ja hänen pelastavaan voimaansa (1. Moos. 15:6, 2. Aik. 20:20, Joh. 3:16, Room. 3:22) sekä luottamusta Jeesukseen (Matt. 9:29). Usko on Jumalan lahja, jonka hän itse vaikuttaa (Ef. 2:8).Uskossa ihminen vastaanottaa Jumalan armon ja vanhurskauden (Room. 5:1).
Apostolit julistivat pelastusta Kristuksessa kehottaen: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut.” (Ap. t. 16:31.) Usko Kristukseen ei kuitenkaan ole ihmisen oman päättelyn synnytettävissä, vaan sen saa aikaan Jumalan sana: ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.” (Room. 10:17.)
Luterilaisten tunnustuskirjojen mukaan Pyhä Henki vaikuttaa uskon evankeliumin julistuksen sekä kasteen ja ehtoollisen sakramenttien välityksellä (Augsburgin tunnustus V).
Luterilaisille tärkeä sola fide -periaate (yksin uskosta) merkitsee, että ihminen ei pelastu minkäänlaisten omien tekojensa tai ansioidensa perusteella vaan yksin uskosta. Luterilaisten ja katolilaisten Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista (1999) lausuu:
”Me tunnustamme yhdessä: Yksin armosta, uskossa Kristuksen pelastavaan työhön eikä oman ansiomme perusteella Jumala hyväksyy meidät ja me saamme Pyhän Hengen, joka uudistaa sydämemme ja varustaa ja kutsuu meidät hyviin tekoihin.” (15) ”Tunnustamme yhdessä, että syntinen vanhurskautetaan, kun hän uskoo Jumalan pelastustekoon Kristuksessa.” (25)
Luterilaisessa teologiassa on uskon kuvattu koostuvan kolmesta tekijästä: se on Jumalan tahdon ja hänen pelastustekojensa tietämistä (notitia), niihin myöntymistä (assensus) sekä niihin luottamista ja siten omaksi saamista (fiducia).
Usko on toisaalta yksityisen ihmisen uskoa ja toisaalta yhteistä uskoa. Tämän takia kristillinen usko on luonteeltaan apostolista ja katolista eli se on ollut ennen meitä ja välitetty meille samanlaisena, kuin sitä jo apostolit opettivat. Se on myös universaalia ja yleistä, koko maailmaa varten annettua uskoa.
Olen myös, niin luupää luterilainen kuin olenkin, havainnut Tätsykällä olevan hyviä yleiskristillisiä ajatuksia.
Minusta uskon ensisijaisuus lopulta ilmenee myös mormonismissa.
Turust
Mikäli uskomme emme voi olla tekemättä hyviä tekoja, hyvät teot ovat aina seurausta uskosta, eli lopulta hyvät tekomme eivät lähde itsestämme, emmekä saa tekojamme ansioksemme koska ensimmainen ja samalla kaiken perusta on usko.
Turust
Hyvästä kirjoituksestasi huolimatta minulle tuli sellainen ajatus mieleen, että eikö sinusta sellainen ihminen voi pyrkiä hyvään ja omata hyvää moraalia tehdä hyviä tekoja omantuntonsa nojalla, joka ei usko Jumalaan tai Jeesuksen lunastukseen?
Minusta ihmisiä, tekoja ja omatuntoja on joka junaan, uskoivat he sitten Jeesukseen tai eivät.
vaikuttaa meissä kaikissa omantunnon kautta. Tästä seuraa, että usko voi olla tiedostamatonta. Näin parhaat hyvät tekomme lähetevät uskosta vaikkemme sitä tiedosta. Meille ei ole ollenkaan tarpeen ylpeillä uskostamme, tärkeintä on toteuttaa sitä arkipäivässä olosuhteidemme mukaan.
Minun vajavaisen käsitykseni mukaan sellainen ihminen joka ei usko hyvään ei myöskään tee hyvää.
Turust
...olla ateistinen, mutta miten voit erottaa homo sapiensin omatunnon pyhästä hengestä, vai ovatko ne sinusta sama asia? 50% ihmisen "hyvään tahtoon" vaikuttavat geenit. Kasvatus vaikuttaa 45%. Meneekö se loppu 5% Pyhän Hengen piikkiin vaiko sattumaan?
Moni lutsku veisaa sellaista virttä, että Jumala on rakkaus. Onko Pyhä henkikin sitten loppujen lopuksi vaan sama asia kun ihmisen omatunto? Minä olisin valmis uskomaan tähän, pistämättä Jumalaa mitenkään vaakalaudalle. Kun tietää homo sapiensin mieltymyksen liioitteluun ja valehteluun, niin UT:n kiemurtelevia liekkejä ei voi purematta niellä.
Mainitsit, että ihminen, joka ei usko hyvään, ei myöskään tee hyvää. Millainen ihminen ei usko hyvään? Mielestäni se on ihminen, joka omalla tavallaan elää kuin "eläin". Kasvatus voi ajaa ihmisen sellaiseen tilaan, jossa selviytyminen on tärkeintä, muu sivuarvoista. Mistä sinun mielestäsi johtuu se, että joillain ihmisillä on se kohtalo, että kasvatus ja elinympäristö ajaa "eläimen tilaan"?
että kuuntelemalla omaatuntoamme antaudumme Pyhän Hengen ohjaukseen, joka kantaa meitä yhä pidemmälle ja pahalla ei lopulta ole vähäisintäkään sijaa meissä.
Tämän kehityksen seurauksena meillä on mahdollisuus kokea lopulta täydellinen hengellinen herääminen. Jossa maalliset asiat kuten erilaiset uskon suunnat menettävät täydellisesti merkityksensä.
Erinomaisen vaikeaa kuvailla mitä tarkoitan. Esimerkkinä voisi olla vaikka Äiti Teresa tai vaikka Veikko Hursti tai vaikka monet pelastusarmeijalaiset. Käsitykseni on, ettei hengellisen heräämisen kokenut enää väittele eri uskonnollisten suuntausten oikeellisuudesta. Hän tietää Jumalan olevan rakkaus.
Tuollaisen täydellisen hengellisen heräämisen tilassa ihmiselle merkitsee jotakin ainoastaan Jeesuksen palveleminen, joka tarkoittaa lopulta ainoastaan lähimmäisen rakastamista ja hänen auttamistaan tai tukemistaan. Millään muulla tavalla emme voi oikeasti palvella Jumalaa.
Kirkot ja seurakunnat ovat lopulta ainoastaan väliportaita hengellisen heräämisen tavoitteessa. Ellemme koe syvällistä hengellisyyttä, kaikki kirkot jättävät meidät lopulta portaille.
Asettuessamme omaatuntoamme vastaan menetämme lopulta kokonaan tai hetkellisesti tuon mahdillisuuden Pyhän Hengen ohjaukseen, jolloin katkeroidumme emmekä kykene ajattelemaan muuta kuin pahaa, kostoa kateutta, jonka seurauksena olemme lopulta valmiit ainoastaan sellaiseen toimintaan joka palvelee yksin omaa ahneuttamme.
Toisin sanoen emme lopulta usko oikeaan hyvään, menetämme jopa tietoisuutemme siitä.
Noiden % lukujen suhteen olen hieman varauksellinen. Omat lähtökohtani olivat siksi heikot, etteivät ne juurikaan voisi olla huonommat. Tosin katkeruudessani menetin pitkäksi aikaa kaikki valinnan mahdollisuuteni luullen kuolevani kurjuuteeni. Itse asiassa olin varma, että näin myös tapahtuu, varsinkin monien kavereideni uupuessa taipaleelle.
Tänään vuosikymmenten etäisyydellä noista asioista pidän varmana, että jouduin tuohon epätoivoiseen tilaan uhmassani omaatuntoani vastaan. En kuitenkaan ollut sitä kokonaan ehtinyt tuhota ja sain vielä kerran valita. Tuossa valinnassa valitsin niin, että sain vielä mahdollisuuden tuohon ohjaukseen, jonka avulla olen saanut tehdä elämäntyöni ja huolehtia perheestäni joka yhäkin on ilonani.
En liioin näe syytä erottaa omaatuntoa ja Pyhää Henkeä toisistaan.
Meillä epäuskoisilla ihmisillä on taipumus neroudessamme tehdä tuo UT sanoma monimutkaisemmaksi mitä se lopulta on. Mystifioimme asiat tarpeettomasti lopulta unohdamme oleellisen eli tuon yhden sanan rakkaus.
Kyllähän lutkut ja monet muut tuota sanaa sanana toistelevat, monet miettimättä mitä se kokonaisuudessaan tarkoittaa. Vasta luovuttuamme kokonaan itsekkyydestämme voimme sen täydellisesti ymmärtää.
Olet itse joskus sanonut vihaavasi jeesustelua, mielestäni se on hyvä lähtökohta. Asiat tulee pitää yksinkertaisina, ei niitä tavallinen syntinen ihminen muutoin ymmärrä. :)
Sinä provosoit minut toistuvasti pitämään saarnoja, jopa niin, että niihin melkein itsekin uskon. :)
Turust
Nimimerkkien Exmoro ja Turust keskustelu on koskettanut minua kovin. Kopioin nämä erikseen tietokoneelleni, että voin näihin myöhemminkin palata. Olen saanut paljon uutta ymmärrystä teidän asniostanne - siis oikeasti Jumalan, jonka hyvyyden heijastusta on myös lähimmäisissämme ilmenevä rakkaus.
...olemme taas kerran melko lailla samaa mieltä tästäkin asiasta, vaikka kiertelemme ja kaartelemme asian tiimoilla eri suunnista. Kiitos hyvästä "saarnasta" :-)
on olemassa ainoastaan yksi totuus? Olemme kunpikin saman kristillisen kulttuurin kasvatteja, tuntuisi melkoisen oudolta jos olisimme elämän keskeisissä vai sanoisinko KESKEISISSÄ kysymyksissä erimielisiä. Kumpikin voimme tai joudummekin jakamaan kokemuksemme ja voimamme.
Omalla lähetyskentälläni esitän saarnani yleensä niin, ettei Raamattu ole kainalossani ei liioin ev.lut. kirkko eikä edes Jeesus tule esille suustani, vakkakin Hän mukanani onkin.
Kyllähän minä pidän siitä, että minut asetetaan "tiukalle".
Turust
Jumala esiintyy meille mitä moninaisimmissa muodoissa. Arvelen useinpien ihmisten toimivan Hänen välikappeleenaan. Itsellemme on annettu vastuu valinnoistamme.
Kiitos kuitenkin kiitoksistasi, jotka tunnen tulevan syvältä sisimmästäsi.
Turust
Eikös juuri tuo, että on olemassa vain yksi totuus, ollut erään nuoren miehen saama tieto. 1800-luvun alussa.
Totuus on yksi mutta sen vääntäjiä on monta.