niin, kun me kaikki pakanat aina vaadimme että näyttäisitte toteen jumalan olemassa olon, niin miksei hän sitten näyttäytyisi meille kaikille ja panisi jauhot suuhun meille epäilijöille. Tällä tavallahan ei sitten olisi epäilystäkään että onko hän olemassa vai et. Nyt tietenkin joku selittää että miksi hän näyttäytyisi juuri minulle tai juuri meille tai jotain. Eikö tämä ole verrattavissa siihen kun kaksi poikaa kiistelee että onko toisella mopo vai ei, "emmä voi näyttää kun se on mökillä" tai "se on huollossa" tai "se just äsken pöllittiin" tai muuta vastaavaa. Toinen poika ei voi näyttää sitä, kun sitä ei ole. kertokaa minulle, pyydän. T:Advocatus Diaboli
Ps. en kirjoittanut tätä (ainakaan tarkoituksella) mitenkään negatiiviseen sävyyn.
Ps. en kirjoittanut tätä (ainakaan tarkoituksella) mitenkään negatiiviseen sävyyn.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olemassaolo on yhdyssana!
no anteeksi... OLEMASSAOLO.
Miten niin ei näyttäydy? Jumala ilmaisee itsensä JOKAISELLE joka häntä etsii. Kai sinä nyt vähän olet valmis näkemään vaivaa ja tutkimaan millä ehdoilla hän sinullekin näyttäytyy.
Ihmiset saattavat etsiä takin väriin sopivia kenkiä vaikka puoli vuotta, mutta koko maailmankaikkeuden Luojan pitäisi tulla heidän pellekseen sormia napsauttamalla??
siinäpä pulmat meillen.
Olen enkeli repaleisine siipineen, siipirikkoisena raahustelen...
En minäkään epäile, vaikka joskus välillä epäilenkin ;)
http://www.leaderu.com/offices/billcraig/docs/ultimatequestion.html
linkissä on jumaltodistus, johon en ole saanut kovin hyvää selitystä, että missä se vika on. Jospa ajan kuluksesi analysoisit sen?
Eikö uskominen ole periaatteessa sama kuin epäileminen? Yleensä konkreettisuutta ei epäillä, mutta epäkonkreettistä epäillään tai toisin sanoen uskotaan, että se on tai, että se ei ole. Periaatteessa kaikki uskovat ovat epäilijöitä. Kyse on vaan siitä, että "minä uskon" kuulostaa jollain tavalla paremmalta ja ehkä kenties hurskaammalta, kuin "minä epäilen", eikö totta?
Eräs pappi sanoi saarnassaan hyvin: "Yleensä meillä ihmisillä on tapana etsiä Jumalaa kauempaa, mitä olisi tarpeen. Eräs poika etsi Jumalaa vaikea kulkuisin kukkulan huipulta. Hän ei löytänyt Jumalaa. Poika palasi surullisena isänsä luo. Isä sanoi pojalleen: "Ei Jumala löydy kukkulan päältä, koska siellä ei ole ketään. Jumala on siellä missä ihmiset ovat - täällä meidän keskellämme."
T: Johan