Täällä näkyy olevan kovasti puhettä teoista. Usean mukaan niitä ei lainkaan tarvita. Miten sitten tulee usko? Onko uskoon tuleminen itsessään teko vai automaatio? Vaaditaanko ihmiseltä mitään uskoon tulemiseksi...Vaaditaanko edes uskoon tulemista?
Miten sitten kun on uskossa... ovatko teot kiellettyjä?? Jotta voisi näyttää toteen "yksin uskosta" teeman??
Entä parannus miten se voi liittyä teottomaan uskoon?
Saatan tioetenkin olla väärillä jäljillä tässä, kun en oikeen tiedä mitä täällä on aiemmin keskusteltu.
Miten sitten kun on uskossa... ovatko teot kiellettyjä?? Jotta voisi näyttää toteen "yksin uskosta" teeman??
Entä parannus miten se voi liittyä teottomaan uskoon?
Saatan tioetenkin olla väärillä jäljillä tässä, kun en oikeen tiedä mitä täällä on aiemmin keskusteltu.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minäkin olen ihmetellyt niitä uskovaisia jotka turvautuvat ainoastaan siihen että pitäisi uskoa Jeesukseen niin se riittää mutta silti minulla on
aina ollut epäilys pelkästään uskon kautta pelas-
tumiseen.
"18 Ehkä joku nyt sanoo: "Sinulla on usko, minulla teot." Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani. 19 Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet -- pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat. 20 Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön? 21 Eikö meidän isämme Abraham osoittautunut vanhurskaaksi tekojensa perusteella, kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille? 22 Huomaat, että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi. 23 Ja niin täyttyi Raamatun sana: "Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi", ja hän sai nimen Jumalan ystävä. 24 Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella. 25 Juuri tekojensa ansiosta portto Rahabkin osoittautui vanhurskaaksi, kun otti sanansaattajat luokseen ja auttoi heidät pois toista tietä. 26 Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja. "
Asiassa ei ole mitään ristiriitaa. Mormoneilla on vain mennyt syyt ja seuraukset sekaisin.
Usko on Jumalan lahja. Tämä lahja tekee kiitolliseksi ja nöyräksi. Ihmisessä herää halu hyvään Jumalan rakkauden ansiosta, kun hän kokee osalleen tulleen ansaitsemattoman armon. Tästä seuraa hyvät teot. Ne eivät ole siis ihmisen omaa ansiota, vaan heijastusta Jumalan rakkaudesta. Siksi kukaan uskova ei voi kerskata hyvillä töillään, uskova tietää, että ilman Jumalan hyvyyttä, omin voimin ja ponnistuksin, hän ei pystyisi mihinkään hyvään.
Kuten Paavali kirjoittaa, henki kyllä on altis, mutta liha heikko. Tämän lihan heikkouden voi voittaa vain Jumalan armosta.
Käytännössä näemme että maailman hirvittävimmät ihmiset voivat tehdä välillä hyviä tekoja - tai kaiken aikaakin niiden hirmutekojen ohella. Toisaalta jumalan kieltävät voivat myös tehdä paljon hyvää ja olla epäitsekkäitä jne. Pitäisin aivan mahdollisena kirota jumalan nimi ja pilkata Kristusta sekä Pyhää Henkeä ja silti auttaa kanssaihmisiään ja tehdä konkreettisesti todella paljon hyvää.
Minusta on aika naiivia väittää että vain uskon saaneet voisivat tehdä mitään hyvää. _Kaikki_ ihmiset tekevät hyvää, on heillä uskoa tai ei.
Tässäpä ensin Room. 7
7 Mitä meidän on siis sanottava? Onko laki syntiä?
Ei toki. Mutta vasta lain vaikutuksesta tulin tuntemaan synnin. Himo olisi ollut minulle tuntematon asia, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse."
8 Saatuaan lain käskystä aiheen synti herätti minussa kaikenlaisia himoja. Ilman lakia synti on kuollut. 9 Minä elin ensin ilman lakia, mutta kun lain käsky tuli, synti heräsi eloon 10 ja minä kuolin.
Näin käsky, jonka oli määrä antaa elämä, tuottikin minulle kuoleman. 11 Saatuaan lain käskystä aiheen synti käskyn avulla petti ja surmasi minut.
12 Laki itse on silti pyhä, ja käsky on pyhä, oikea ja hyvä.
13 Onko nyt hyvä tuottanut minulle kuoleman? Ei toki, vaan synti. Jotta synti paljastuisi synniksi, se tuotti minulle hyvän avulla kuoleman. Näin käsky teki synnin vielä monin verroin pahemmaksi.
14 Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty.
15 En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. 16 Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä.
17 Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. 18 Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. 19 En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. 20 Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.
21 Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. 22 Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain,
23 mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki.
24 Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? 25 Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia.
Edelleen Gal. 3:
21 Onko laki siis ristiriidassa Jumalan lupausten kanssa? Ei toki! Jos olisi annettu laki, joka pystyy tekemään eläväksi, silloin vanhurskaus todella perustuisi lain noudattamiseen. 22 Pyhä kirjoitus on kaiken sulkenut synnin vankilaan sitä varten, että se, mitä on luvattu, annettaisiin niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen. 23 Mutta ennen kuin uskon aika tuli, me jouduimme olemaan lain vartioimina ja sen vankeina, kunnes usko ilmestyisi. 24 Näin laki oli meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti, jotta me sitten tulisimme vanhurskaiksi uskosta. 25 Nyt uskon ilmestyttyä emme enää ole valvojan alaisia.
26 Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen.
27 Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. 28 Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.
29 Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu.
Vielä teosta, oikeista teoista jotka ovat Hengen hedelmiä:
Gal. 5
22 Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus,
23 lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. 24 Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen.
25 Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta.
26 Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.
Aika pitkät litaniat tuli, mutta suoraan Raamatusta.
tai luet väärin vastauksesi ei ainakaan ole vastaus kirjoitukseeni.
Siis otetaanpa alusta.
Ei ole tarkoituskaan esittää mitään ristiriitaa. Tiedustelen vain mistä usko tulee. Hyvä vastasit että se on Jumalan lahja. Hyvä.
Mielestäni kuitenkin on ihmisen tehtävä jotakin voidakseen ottaa lahjan vastaan. Useahan ei tuota näy lainkaan huolivan. Siis se on lahja, jonka voi ottaa vastaan tai olla ottamatta.
Jos nyt vain uskon avulla voi tehdä hyviä tekoja yhdyn alempana kirjoittavan mielipiteeseen siitä, että kyllä kaikki osaavat tehdä hyviä tekoja ja olla hyviä vaikka eivät olisikaan uskossa tai vaikka olisivat yleisesti katsoen pahoja ihmisiä.
Mielestäni hyvät teot ovat rakkauden tuote. Uskomaton isäkin voi tehdä erittäin paljon hyviä tekoja ja olla ihmisen mittapuun mukaan hyvä ihminen. Kukaan uskova ei voi kerskata hyvillä teoillaan, koska uskomatonkin pystyy niihin ja usein jopa paremmin!
Hyvät teot eivä useinkaan ole ihmisen ansiota tekin ne kuka tahansa.
Mutta uskovainen etsii mahdollisuuksia hyvien tekojen tekemiseen, koska hänen rakkautensa ja kiitollisuutensa Jumalaa kohtaan on niin suuri, että hän haluaa palvella Jumalaa tekemällä töitä, joita voisi ajatella Jeesuksen tekevän jos olisi täällä. Kysymys EI ole mistään kerskailusta tai pisteiden keruusta, vaan yksinkertaisesti kiitollisuudesta, rakkaudesta ja auttamisen halusta.
Lihan heikkouteen auttaa kun ottaa itseään niskasta ja nostaa pois sohvan nurkasta etsimään apua tarvitsevia. Kyllä siihen selkärankaakin tarvitaan. Opettelemalla itsekieltäymystä ja pitämällä paastot opetamme itseämme kestämään hieman epämukavuuksiakin, jolloin toisten auttaminen, jopa hieman hankalana ajankohtana ei tunnu niin ylitsepääsemättömältä.
Kun yritämme parhaamme tulee Jumala puolitiehen vastaan ja kantaa kuormaamme, mutta hän ei ole mikän koko matkan kuormajuhta.
omistan raamatun kyllä ja olen sen lukenut.
...
...
..
no niin, nyt olen rauhoittunut ja voin kirjoitaa ilman että siitä tulee henkilöhyökkäys. Minua vain joskus nuo latteat ja toinen toistaan samanlaisemmat helluntailaiskirjoitukset käyvät ärsyttämään. Kahlasin nuo kuitenkin läpi ajatuksella ja löysin viimein yhteyden ja logiikan, mutta en mitään mikä vastaisi omaan kirjoitukseeni.
Turhaa työtä siis.
Mutta uskon silti että sinulla oli ainakin mielessäsi selkeä vastaus minulle jonka olet tuonne piilottanut; haluaisin vain saada sen ilman suurta vaivaa ja kryptologiaa.
Nyt luin viestisi uudelleen ja mistä tuo keskustelu lähti...ok...
Eli.
Todellakin KAIKKI voivat tehdä hyvää! Tottakai, ei pahojen ihmisten kädet ole sidotut kun he ruokkivat lapsiaan. heh
Kyse on kait sitten siitä että ketä he sydämessään palvelevat ja miksi tekevät hyvää...
Onko siinä oma lehmä ojassa ja odotetaan vastapalvelusta tai palkkaa tai kunniaa?
Vai halutaanko hyvä tehdä "ihan muuten vaan", mielummin ilman suurta haloota siitä.
sanotaan että jotka ovat maailman palkan saaneet, he eivät enää voi Jumalan palkkaa saada.
Usko Jumalaan tekee epäitsekkääksi ja nöyräksi vilpittömästi.
Ihmisten ihalun halu ajaa tekemään hyviä tekoja että ne huomattaisiin ja palkittaisiin.
"Että voidaan kehua sitten kaikille kuinka hyvä hän on"
Oliko tämä vähän vähemmän karvoja nostattava vastaus, tai siis näkemys asiasta (enhän voi sanoa tietäväni)?
tuo kuulostaa jo järkevältä.
Uskon että kirjoitetussa sanassa tarkoitetaan enemmänkin tähän suuntaan - että hyvä ja paha määritellään loppujen lopuksi vaikuttimien kautta eikä niinkään lopputulosten.
Kaikkia tosin usko Jumalaa ei tee epäitsekkääksi, nöyriksi, eikä vilpittömiksi, kuten olemme huomanneet. Tämä riippuu myös osittain siitä, millaiseen jumalaan henkilö uskoo; mutta kyllä on uskovia kristittyjä, jotka eivät ole aivan siitä nöyrimmästä päästä ainakaan.
Sanoisin itsekin uskovani kyllä Jumalaan (raamattua vääntelemällä tämäkin kai voidaan kiistää, kuten kiistetään se että mormonit uskoisivat jeesukseen), mutta en missään nimessä ole epäitsekäs henkilö. Nöyryyttä on, mutta se on enemmänkin olosuhteiden sanelemaa.
Eivät asiat ole niin mustavalkoisia; raamattuun ne on tuolla tavoin kirjoitettu, koska ei sitä hullukaan kokonaan voisi lukea jos asiat olisi kirjoitettu täsmälleen niin kuin ne oikeasti ovat. Eiköhän tuo usko-teot-paradigmakin ole siellä vain suuntaa antava.
Nyt paistaa aurinko sisään asti!
Nimenomaan, asioilla on joka ikinen sävy mitä voi olla!
Yksi tärkeä pointti on varmasti se että me emme voi määritellä toisen oikeaa tai väärää, ainoastaan omamme, sillä määrittelemällä samalla tuomitsemme.
Se ei ole tehtävämme, vaan tehdä oma parhaamme, eikö?
Yksi kohta vielä tuosta RAAMATUSTA ;) gal.5:14 "Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan:"Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi""
-Tuossa kiteytyy elämisen vaikeus, ainakin minulle. Miten voit siunata vihamiestäsi ja rukoilla ihmisten puolesta jotka ovat pahoja ja ilkeitä? Miten voi olla olla epäitsekäs ja vilpitön?
Jumala tekee epäitsekkääksi jos annamme Jumalan sen tehdä.
vai käytämmekö ME Jumalaa tarkoituksiimme esim. Iskemällä raamatunlauseilla lähimmäisiämme päähän (niinkuin minä sinulle tein) tai käytämmekö Jumalaa aseena jolla voimme osoittaa että toinen on väärässä kirkosssa, tai tekee väärin?
Voimmeko otta Jumalan nimissä ohjat omiin käsiimme? Emme voi, mutta teemme niin.
Pointti onkin se että meidän pitäisi antaa Jumalan rakkauden ja armon kantaa, ja todeta uskoessamme Jumalaan että emme oikeasti ole MITÄÄN ilman Jumalan rakkautta ja ääretöntä armoa.
kyllä mormonitkin tekevät hyvää -tottakai!
Olen silti edelleen oman kokemukseni perusteella sitä mieltä että Kristus on siinä kirkossa vain hyvänä "höysteenä" ja jäseniä viedään harhaan kuin pässiä narussa. Se on mielipiteeni.
Monen jäsenen pelastus on heidän vilpittömyytensä. Minusta tuntuu että myöskin monen jäsenen kohtaloksi käy ylimielisyys ja koppavuus ja ulkokultaisuus.
NÄitä ihmisiä kyllä löytyy joka kirkkokunnasta, eipä silti!
Mutta se että julistaudutaan "ainoaksi oikeaksi" ja uskotaan 1800-luvulla eläneeseen mieheen, joka julisti olevansa parempi kuin Kristus, niin pöpelikköön tie käy.
Edelleen vaan siellä on mormonilla ihminen itse mestaroimassa omaa elämäänsä. Kirjoitit:
"Lihan heikkouteen auttaa kun ottaa itseään niskasta ja nostaa pois sohvan nurkasta etsimään apua tarvitsevia. Kyllä siihen selkärankaakin tarvitaan."
Ilmeisesti olet vielä kovin nuori tai elämänkokemus on muuten jäänyt kapeaksi. Meneppä sanomaan tämä "viisautesi" masennuspotilaalle, alkoholin tai huumeiden orjalle, pakko-oireista kärsivälle tai sellaiselle, joka on omassa uskonnollisessa (mormoni-) kodissaan piinattu henkisesti ja ruumiillisesti raajarikoksi. Miten heitä auttaa, että he "ottavat vain itseään niskasta kiinni". Arvaatko ollenkaan, kuinka monta kertaa alkoholisti on yrittänyt ottaa itseään niskasta kiinni ja löytänyt itsensä kuitenkin pullo kädessä, jonnekin ojanpohjalle sammuneena?
Vain antamalla itsemme kokonaan Jumalan haltuun me saamme avun ja lohdutuksen ja iankaikkisen elämän. Omat yrityksemme tulla hyviksi ihmisiksi ovat järjestään tuomitut epäonnistumaan ja tästä saamme kiittää Aatamia ja Eevaa, nykyaikaisemmin sanottuna: jokainen lapsi syntyy vahingoittuneeseen ja synnin turmelemaan maailmaan ja siksi vahingoittuu itsekin, ts. pahuus tarttuu meihin nopeasti ja alamme tehdä sitä pahaa, jota emme tahtoisi ja jätämme tekemättä sen hyvän, jota sisimmässämme useimmat meistä kuitenkin tahtoisivat.
Tästäkin olen sinun kanssasi eri mieltä:
"Kun yritämme parhaamme tulee Jumala puolitiehen vastaan ja kantaa kuormaamme, mutta hän ei ole mikän koko matkan kuormajuhta."
Meitä kehotetaan ottamaan oma ristimme ja seuraamaan Jeesusta, mutta samalla meille luvataan että "minun ikeeni on sovelias ja minun kuormani kevyt". Suurin taakka ihmiselle on omien syntien kuorma, mutta juuri sen Jumala on ottanut meiltä pois, kunhan me vain luovutamme itsemme Hänen haltuunsa juuri tällaisina vajavaisina, keskeneräisinä ja syntisinä ihmisinä kuin olemme. Jokaisen päivän saamme aloittaa varmoina siitä, että Hän on jo maksanut syntivelkamme, hirveän taakan, joka muuten musertaisi meidät ja tuomitsisi meidät pimeyteen. Hän toi meidät pimeydestä valkeuteen, kuoleman laaksosta elämään, murheesta jo nyt iankaikkiseen iloon.
Me kannamme vain oman, meille sopivan ristimme ja seuraamme Kristusta. Hän on kantanut jo kaikkein raskaimman ja maksanut meidän sielumme lunnaat.
Täysin samaa mieltä!
Meidän syntimme on naulittu ristille Kristuksen kanssa!
Jumala ei TULE puolitiehen vastaan vaan on TULLUT JO meidän luokse! On meidän asiamme otammeko HÄnet vastaan vai räpistelemme omine hyvinemme Hänen OHI.
Jumala ei ole kainalosauva tai pyörätuoli meille vaan Jumala on jalkamme.