Ai, meneeks rubari yli hilseen? Oukki-doukki, mut jos viitit lesaa viel hintsusti, kyl biitit kolahtaa omille mestoille ja sä alat kelaa mikä on niinku tän homman nimi.
Kato ku jotkut bamlaa, et eri aikojen Stadin slangeja ei sais mennä käyttää sekasin, eli et jonkun ajan slangi kuuluis nii olennaisesti aikaansa, et ois "tyylirikko" mennä bamlaan sitä jonain toisena aikana.
Ja viel, et jokasen aikakauden slangii sais bamlaa vaan ne ku on ollu skidejä just siihe aikaan. Ja muut ei.
Mun mielest toi on slangin säilömist, museointii. Ja tolla tavalla slangi delaa, tulee "kuollu kieli", kerran vuosikymmenessä.
Ehän mä täs mitää historiallist epookkii skrivaa, ei mun tartte olla kii missää tietyis vuosis tai mestas, kaupunginosas. Mä skrivaan sellast slangii ku mä oon faijalt oppinu, eli sen 30-40-luvun slangii, mun frendeilt kuultuu ja mun ite bamlaamaa slagii 50-60 -luvuilt ja mitä on korvaan tarttunu mun omilt skideiltä, jotain 80-90 -luvun slangii. Kaikkii kerroksii voi hittaa mun jutuista - ihan ku mun muustki puhekielest tai kirjakielest.
Ja tohon systemii kuuluu se, et jotkut gamlat starat funaa, et ainoo oikeee, kunnon Stadin slangi on just sen ajan slangi, ku ne ite stikkas jossain kulmilla: "tää on mun slangii, älä sä tuu leikkii tähän." Eli "mun identiteettii, älä tuu snutasee mun muistoja".
No, osinhan mä ton kyl bonjaaki, slangiha on intiimi systeemi, se ku on tarttunu boltsiin just murrosiäs, sillonku muutenki on herkät fiilikset. Oma slangi on ku biitti oma sieluu.
"... slangi on myös osa meidän jokaisen omaa identiteettiä. Stadi on meistä jokaiselle joukko muistikuvia erilaisista paikoista, tapahtumista ja ihmisistä ... Olennaista on se, että nämä kokemukset ja muistikuvat ovat tallentuneet mieleen slangiasuisina tapahtumina. Lapsuuden ja nuoruuden muistoja ei ole olemassa ilman slangia," näihän se slangiproffa Paunonenki bamlas Kallio kukkii-geimeis.
Kato ku jotkut bamlaa, et eri aikojen Stadin slangeja ei sais mennä käyttää sekasin, eli et jonkun ajan slangi kuuluis nii olennaisesti aikaansa, et ois "tyylirikko" mennä bamlaan sitä jonain toisena aikana.
Ja viel, et jokasen aikakauden slangii sais bamlaa vaan ne ku on ollu skidejä just siihe aikaan. Ja muut ei.
Mun mielest toi on slangin säilömist, museointii. Ja tolla tavalla slangi delaa, tulee "kuollu kieli", kerran vuosikymmenessä.
Ehän mä täs mitää historiallist epookkii skrivaa, ei mun tartte olla kii missää tietyis vuosis tai mestas, kaupunginosas. Mä skrivaan sellast slangii ku mä oon faijalt oppinu, eli sen 30-40-luvun slangii, mun frendeilt kuultuu ja mun ite bamlaamaa slagii 50-60 -luvuilt ja mitä on korvaan tarttunu mun omilt skideiltä, jotain 80-90 -luvun slangii. Kaikkii kerroksii voi hittaa mun jutuista - ihan ku mun muustki puhekielest tai kirjakielest.
Ja tohon systemii kuuluu se, et jotkut gamlat starat funaa, et ainoo oikeee, kunnon Stadin slangi on just sen ajan slangi, ku ne ite stikkas jossain kulmilla: "tää on mun slangii, älä sä tuu leikkii tähän." Eli "mun identiteettii, älä tuu snutasee mun muistoja".
No, osinhan mä ton kyl bonjaaki, slangiha on intiimi systeemi, se ku on tarttunu boltsiin just murrosiäs, sillonku muutenki on herkät fiilikset. Oma slangi on ku biitti oma sieluu.
"... slangi on myös osa meidän jokaisen omaa identiteettiä. Stadi on meistä jokaiselle joukko muistikuvia erilaisista paikoista, tapahtumista ja ihmisistä ... Olennaista on se, että nämä kokemukset ja muistikuvat ovat tallentuneet mieleen slangiasuisina tapahtumina. Lapsuuden ja nuoruuden muistoja ei ole olemassa ilman slangia," näihän se slangiproffa Paunonenki bamlas Kallio kukkii-geimeis.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Täytyy sanoo, et slangi vääntyy kyl ihan sikamaisen surkeesti kirjalliseks. Berberistä, sanoisin.