Me elämme avioliitossa vaimoni kanssa sillä perusteella että olemme yhdessä rukoilleet jumalan edessä että siunaisi meidät yhteen ja lupauduimme toisillemme jumalan silmien edessä. Avioliittomme on pitävämpi avioliitto kuin kirkon papin solmima, sillä heidän solmimistaan liitoista avioeroon päätyy yli puolet.
Virallisesti tietysti vain "avoliitto", mutta seurakunnan ja Jumalan edessä se on avioliitto. Seurakunnan edessä se on avioliitto sen tähden että liittomme on julkinen ja koko seurakunnan ja kaikkien ihmisten nähtävillä. Ja Jumalan edessä se on avioliitto koska se on rakkaudellinen ja totuudellinen liitto, hänen Sanassaan pyhitetty.
Avioliitto ei kaipaa tai tarvitse byrokraatteja, virkamiespappeja ja juristeja antamaan sille oikeutusta, asettamaan ehtoja tai hyväksyntää. Näin me uskomme!
Virallisesti tietysti vain "avoliitto", mutta seurakunnan ja Jumalan edessä se on avioliitto. Seurakunnan edessä se on avioliitto sen tähden että liittomme on julkinen ja koko seurakunnan ja kaikkien ihmisten nähtävillä. Ja Jumalan edessä se on avioliitto koska se on rakkaudellinen ja totuudellinen liitto, hänen Sanassaan pyhitetty.
Avioliitto ei kaipaa tai tarvitse byrokraatteja, virkamiespappeja ja juristeja antamaan sille oikeutusta, asettamaan ehtoja tai hyväksyntää. Näin me uskomme!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Me myös elämme avioliitossa sillä me sulauduimme yhteen rukoillessamme Jumalan edessä siunausta.
Mekin ollaan ja ei olla sen enempää virallistettu, ku se vaan on tuota pyrokratiaa, eiks joo?
minusta.
Jumalan edessä me kyllä olemme sitä mitä olemme eikä sitä muuta yksikään virkamies millään tavalla.
En tiedä onko vihillemeno jokin erityinen täyttämisvelvollisuus kirkon kaavojen mukaisesti , koska kuitenkin on siviilivihkimyksiäkin.
Voi siinä olla muutakin jota en tunne mutta minusta ehdottomasti hyvä kysymys / mietintö.
Jumalan tahtoa ei kukaan halunne pahoittaa, joten vastailkaa viisaat tähän.
Minusta tuo kirjoitus on oikeasti totuutta etsivä.
Tuskin mitään pahaa tarkoittava.
Avioliitto perustuu rehellisyyteen. Samoin usko. Rehellisyys on kaikkein tärkeintä. Avioliiton tekee avioliitoksi syvimmältään se, miten avoimesti kumppanit ovat sitoutuneet toisiinsa - avoimesti toistensa, muiden ja jumalan edessä.
Vieroksun salahäitä thaimaassa vaikka ne olisivat virallisia, mutta uskon että epävirallinenkin liitto voi olla siunattu. Toisaalta - miksi jättää menemättä naimisiin? Siksikö, että kirkko instituutiona on omasta mielestä turha? Ei välttämättä riitä minusta perusteluksi.
Avioliitto on luterilaisen käsityksen mukaan ennen muuta yhteiskunnallinen järjestely, jonka Jumala sellaisena siunaa. Siviiliavioliitto on yhtä pyhä kuin kirkossa solmittu. Avioliiton siunaaminen jälkikäteen on tämän muodollista tunnustamista.
Kaikkina aikoina yhteiskunnan perusyksikkö on ollut jonkinlainen avioliitto-instituutio. Neuvostoliitossa sitä yritettiin purkaa, turhaan. Yhteiskunnat jotka ovat pitäneet parisuhdetta vain yksityisasiana, ovat sortuneet. Tarvitsemme muodollista vihkimistä. Kukaan ei ole saari, eikä mikään parisuhde ole vaikuttamatta myös muihin ihmisiin. Perintöasiat ja lasten asema ovat avioliitossa erilaiset kuin avoliitossa.
Jumala haluaa siunata jokaista joka ottaa siunauksen vastaan, sydämessä, ei vain muodollisesti. Silti muotoja tarvitaan. Avioliittoon vihminen on sellaisen rakkauden toteamista, joka on jo olemassa. Parhaimmillaan se sitouttaa rakastavaiset yhä syvemmin toisiinsa.
...jos moiseen päädyitte !
Ottakaa toki huomioon mahd. jälkikasvun perintöoikeudellinen sekä myös lesken osa !?!
Siviilivihkimys lienee ainoa todellinen lainvoimainen liitto,sillä muissahan jokin jumalolento siunaa ja hyväksyy tms. ?!?
;-)
Annan ajattelevalle ja vastuunsa kristittynä kantavalle palstan lukijalle pohdittavaksi uuden näkökannan. Tähän asti (poisluettuna ”Papin” kirjoitus) mielipiteet avio/avoliitosta ovat perustuneet kirjoittajien omiin näkemyksiin. ”Pappi” raotti näkemyksissään myös sitä puolta asiasta, johon meidän päätöksiä tehdessämme tulisi ensisijaisesti kiinnittää huomiomme.
Jumala loi meidän omaksi kuvakseen ja siksi meillä on oma tahto sekä siihen liittyvä oikeus tehdä päätöksiämme. Tätä oikeutta me sitten käytämme oman ”korvasyyhymme”, mielihalujemme, ulkoisen painostuksen tai esimerkiksi maailmallisten näkemysten perusteella. Mutta me myös kannamme vastuun valinnoistamme riippumatta siitä minkälaiseen johtopäätökseen tulemme pohdinnoissamme. Valitettavasti myös toiset kärsivät niistä, mikäli toimimme vastoin Jumalan suunnitelmaa ja tahtoa.
Jos meillä on Jumalan edessä VILPITÖN MIELI ja siihen liittyvä tahto olla Hänelle kuuliainen, silloin me asettaudumme elämämme valinnoissa AINA Hänen eteensä ja kyseenalaistamme maailmalliset valinnat ja ratkaisut, mikäli ne ovat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Tässä meidän punnitaan ja tässä me joudumme vastuullisiksi Jumalan edessä. Toistan vielä: Ei meitä erota Jumalasta meidän tekemämme virheet tai synnit, vaan meidän ASENTEEMME. Olemmeko me ennemmin kuuliaisia Hänelle ja Hänen tahdolleen kuin mahdollisesti omille mielihaluillemme ? Jumalan rakkaudesta meitä ei erota mikään tai kukaan, mutta omat valintamme, mikäli teemme ne kyseenalaistamalla Jumalan sanan, kyllä vie meidät kauemmaksi Hänestä ja joudumme pois Hänen varjelustaan. Silloin me antaudumme alttiiksi Perkeleen kavalille juonille, joita se kykenee ja saa Jumalan sallimuksesta toteuttaa tiettyyn rajaan asti. Kärsimme omasta tyhmyydestämme (tottelemattomuus). Asettuessamme poikittain Jumalan tahdon suhteen me KAPINOIMME Häntä vastaan.
Jumala on asettanut esivallan. Toisin sanoen jokainen yhteiskunnallinen laki ja asetus palvelevat Jumalan tahdon toteutumista maan päällä. Viranomaiset ja mm. kirkko instituutiona toimivat Jumalan asettamien valtuuksin niin kauan, kun ne päätöksissään soveltavat käytäntöön ihmisen parhaaksi tarkoitettuja määräyksiä. Ns. maallinen avioliiton solmiminen on vain yksi esimerkki. Mutta sekin on meitä velvoittava, mikäli me kysymme tai etsimme Jumalan tahtoa ja tarkoituksen toteutumista elämässämme.
Herra on jokaisen ensisijainen auktoriteetti ja Hän mittaa meidän kuuliaisuuttamme Häntä kohtaan myös maallisen esivallan kautta. Mikäli me tahallisesti, piittaamattamme tai huolimattomuuttamme jätämme huomioimatta lainsäädännön ja esivallan aseman ja tehtävän, silloin me asettaudumme kapinaan Jumalan edessä ja joudumme kantamaan valinnoistamme koituvat seuraukset.
Avioliitto saa Jumalan silmissä sille kuuluvan aseman ja arvon sekä sen myötä täyden siunauksen sen kautta, että siitä tehdään virallinen. Tapa jolla siitä tulee sellainen on meidän jokaisen valittavissa. Pääasia, että avioliittomme saa MYÖS viranomaisen hyväksynnän. Se tapahtuu ns. maallisen esivallan toimenpitein.
ettei mikään jumala ole sinua luonut. Olet syntynyt sen vuoksi, että äitisi antoi isällesi. Tarina ei kerro tapahtuiko tämä pitkän vonkaamisen jälkeen vai oliko se pikapano umpikännissä. Se, että elätkö jonkun kanssa virallisesti vai samassa osoitteessa on se ja sama. Avioliitto helpottaa lähinnä lasten asemaa perintöasioita.
hyp hyp hyp. silkasta ilosta. hyp hyp hyp.
hyp hyp hyp hyp hyp hyp hyp hyp hyp hyp hyp hyp hyp hyp hyp hyp hyp hyp hyp hyp ja hyp. ja hyp. pakko jatkaa hyp hyp hyp hyp hyp hyp hyp hyp hyp... hyp hyp hyp...HYP HYP HYP HYP... hyp hyp hyp..