Teoreettisfilosofisspekulatiivinen kyssäri.
Tehdään semmoinen ajatuskoe, että kuvitteellisen alkion kehitys pysähtyisi jostain syystä pysyvästi, ja alkio jäisi alkion asteelle.
Sanotaan alkion iäksi tuommoinen alle 14 päivää.
Onko tällä alkiolla oikeus elämään, eli onko meillä velvollisuus pitää sitä hengissä, kuvitellaan vielä että teknologiamme kykenee ylläpitämään tuommoista elossa määräämättömän ajan.
Jos on, niin miten perustellaan sen oikeus elämään?
Tuli vaan mieleen
eräs uutisotsikko, joka sattui takavuosina silmään. Tässä uutisessa hedelmöityshoidossa ylijääneille alkioille puuhailtiin orpokoteja. Niitä oli kymmeniä tuhansia.
Tehdään semmoinen ajatuskoe, että kuvitteellisen alkion kehitys pysähtyisi jostain syystä pysyvästi, ja alkio jäisi alkion asteelle.
Sanotaan alkion iäksi tuommoinen alle 14 päivää.
Onko tällä alkiolla oikeus elämään, eli onko meillä velvollisuus pitää sitä hengissä, kuvitellaan vielä että teknologiamme kykenee ylläpitämään tuommoista elossa määräämättömän ajan.
Jos on, niin miten perustellaan sen oikeus elämään?
Tuli vaan mieleen
eräs uutisotsikko, joka sattui takavuosina silmään. Tässä uutisessa hedelmöityshoidossa ylijääneille alkioille puuhailtiin orpokoteja. Niitä oli kymmeniä tuhansia.
Vastaukset 55
Vanhimmat
ovat moraalisesti väärin. Ihmiselämän keinotekoinen tuottaminen ja siihen liittyvä alkioiden tuottaminen ja säilyttäminen, ja niiden käyttäminen erilaisiin kokeisiin, ovat suurta syntiä.
En pitäisi keinotekoisesti hedelmöitettyjen alkioiden tuhoamista pahana, päinvastoin minusta ne tulisi kaikki tuhota ja lopettaa keinohedelmöitystoiminta kokonaan ja lopullisesti kaikissa maissa.
Kirkon pitäisi keskittyä taistelemaan lisääntymisteknolgiaa vastaan ja jättää raskaudenehkäisyn vastustaminen vähemmälle. Ehkäisyyn voi olla hyvä syy esim köyhyys tai sairaus, mutta keinoalkuiseen lisääntymiseen ei kenelläkään koskaan ole mitään oikeutta. Keinoalkuisessa lisääntymisessä ihminen asettaa itsenä Jumalan asemaan.
Erityisen irvokkaksi keinoalkuisen lisääntymisen tekee maapallon ylikansoitus ja se, että maailmassa on paljon kodittomia lapsia.
ihmiset hyvät ole muuta keskustelun aihetta kun nämä alapään asiat? Alapäätä, seksiä ja sukusoluja kohta joka ketjussa. On sitä Katolilaisella tähdellisempääkin miettimistä. Palataanpa ruotuun ja siivotaan rivoudet pois!
piispa Josefkin ole erikoistunut noiden alapään asioiden saarnaamiseen? Oletko huomauttanut hänelle em. asiasta?
että jotkut miespuoliset keskustelijat näkevät lähes kaikki asiat alapäänasioina. Siivotkaa mielikuvituksenne! Olen järkyttynyt siitä, kuinka likainen mielikuvitus on monilla "hurskailla" katolisilla miehillä!
ja Jumalan leikkiminen on se paha asia.
Tässä on vain se ongelma, että miksi ei-katolilaisen pitäisi noudattaa näitä sääntöjä, kun ihmiset haluavat kuitenkin "omia" lapsia ja lääketiede on tässä tullut avuksi. Jotenkin pitäisi osoittaa, että nämä alkiot ansaitsevat elää. Löytyykö siihen mitään sanottavaa?
Miksi sinä 'ansaitset' elää? Tai vaimosi, tai lapsesi tai naapurin kakarat...
Kiitos.
juuri itsekin sitä miettiä, mutta olisiko katolisella kirkolla tuohon mitään kantaa.
Kukaan ei 'ansaitse' elää. Se on lahja. Kysymys siitä milloin elämä alkaa on eri juttu. Mietipä vaikka sitä. Kirkon kannan varmasti tunnetkin.
Mutta nyt kun tällä palstalla on taas kailotettu bioetiikan ja seksuaalimoraalin yleispäteviä lopullisia totuuksia, niin on välillä tarve kysellä, että onko Vatikaaanissa keksitty jotakin uutta tällä saralla, kun tähän päivään asti se ei pysty perustelemaan edes ihmisen oikeutta elämään muulla kuin dogmilla.
pysyvät nämäkin asiat niin kauan kun keskustelua syntyy. Melko harva kadun tallaaja loppujen lopuksi tietää mistä näissä hoidoissa on kysymys.
Eikö meidän vastuu, jotka asiasta jotakin tiedämme ole keskustella ja kyseenalaistaa hoidot, jotka ovat arveluttavia syntyvän elämän kannalta..
Pysy ruodussa hyvä mies/(nainen).
on siinä oikeassa!
ja sisareni tapaamme nähdä asiat alapääkeskeisesti. Olen alapääorientoitunut henkilö enkä koe sitä mitenkään kummalliseksi.
siinä että keinohedelmöityksessä ihminen puuttuu lisääntymiseen väärällä tavalla. Siinä kun hedelmöitetään useita munasoluja ja alkioista valitaan yksi, se josta ei löydetä virheitä, ja loput pannaan pakkaseen.
Mutta aihe on sellainen, että tarttee pitää mielessä, että tätäkin mun viestiä voi lukea joku, jonka elämä on alkanut keinohedelmöityksellä.
Siksi mainitsen, että kirkko ei hyväksy myöskään avioliiton ulkopuolista seksiä, mutta ei se tippaakaan vähennä kenenkään avioliiton ulkopuolella syntyneen arvoa ihmisenä.
todella suuri murheenaihe, ja hedelmöityshoito on ollut monille ainoa keinoa saada omia lapsia.
Kirkko ajaa semmoista politiikkaa, että se tulisi kieltää kaikilta,ja niitä rationaalisia perusteluja tässä kaipailin? Myönnän, ettei minullakaan ole sen kummoisempia perusteluja puoltaa kuin se, että en näe siinä mitään pahaa, että luonto vähän avitetaan tässäkin asiassa, siitä huolimatta, että siinä tuhoutuu alkioita, jotka ovat myös mahdollisia tulevia ihmisyksilöitä. Minä en siis ymmärrä, miten alkio on ihminen, eikä vasta ihmisen alku.
sikiämisessä Jumala luo joka kerta uuden ihmisen. On väärin puuttua Luojan töihin, ja on väärin tuottaa niitä ylimääräisiä alkioita, jotka sitten hävitetään.
Lapsettomuus voi olla suuri murheenaihe, mutta useimmat vanhemmat kokevat niin paljon tuskaa lapsistaan, että lapsettomat saisivat kiittää Luojaa lapsettomuudestaan. Kristus itse on sanonut: "Autuas se kohtu, joka ei ole synnyttänyt, autuaat ne rinnat, jotka eivät ole imettäneet."
Kirjoitat: "useimmat vanhemmat kokevat niin paljon tuskaa lapsistaan, että lapsettomat saisivat kiittää Luojaa lapsettomuudestaan."
Vanhemmuus tuskaa enemmän kuin iloa? Tuo ei kyllä ole Kirkon opetusta. Tullessaan vanhemmaksi ihminen saa olla yhteistyössä Luojan kanssa. On se minusta aika suuri kunnia, eikä siitä aina kunnialla suoriudukaan.
Väitteesi kuulostaa enemmän gnostismilta tms. kuin kristinuskolta.
paikasta ja aiheesta. Tutkipa raamattuasi!
mene tiedä. Lapsettomillakin on oma paikkansa ja kutsumuksensa kirkossa. Minusta ihmisen pitää tyytyä osaansa eikä tavoitella sellaista, mitä Luoja ei ole heille suonut. Lääketieteellisistä menetelmistä lapsettomuushoidoissa hyväksyn vain esim leikkaukset ja lääkehoidot, mutta en keinosiemennystä enkä koeputkihedelmöitystä.
Jos on lapsia, niin ihminen kokee kriisitilanteissa moninkertaisen tuskan sekä lastensa puolesta että omasta puolestaan. Sitä nuo Vapahtajan sanat tarkoittavat. Lapsettomat ihmiset säästyvät paljolta tuskalta, mutta eivät tietysti myöskään koe lapsista tulevaa iloakaan.
Sinulla on tietysti oikeus tulkita Raamattua omalla tavallasi. Katolinen kirkko tulkitsee "hengelliset hengellisesti".
Ei kai Jeesus nyt sentään tarkoita, että lapsettomuus ja suurilta suruilta sekä iloilta välttyminen elämässä on jotain autuutta itsessään?!
Hei haloo. Onko tuo opusdeiläisten maallikkoselibaattiin liittyvää opetusta?
Kuten edellä kirjoitin, muistuttaa jotain gnostismia, tai ehkä manikeolaisuutta (ruumis "paha") tms. harhaoppia.
Olen vanha monen lapsen äiti, joten tiedän mistä puhun. Toisin kuin monet täällä keskustelevat. Opus Dein kanssa minulla ei ole mitään tekemistä, enkä pidä heidän epäterveestä kärsimysmystiikastaan. Ruumis ei ole minusta mitenkään paha, emmekä enää elä keskiajalla.
olet oikein hakemassa? Voit myös lainata kirjastosta jonkun ihmisen kehityskirjan ja katsella kuvia sieltä, mitä tapahtuu alkion ja sikiönkehityksen minkäkin päivänä ja minäkin kuukautena.
Tässä katolilaisuudessa on kysymys uskonnosta, jossa uskotaan, että on olemassa Jumala. Ja me ihmiset olemme niitä, jotka uskomme Jumalaan. Uskon peruskysymyksiin kuuluu se, mitä ihminen on? Siihen kuuluu se, mitä Jumala on suhteessa ihmiseen ja mitä ihminen on suhteessa Jumalaan. Siksi tämä sikiöseulonta on uskonkysymys, koska tässä on käytännön tasolla kysymys siitä, mitä ihminen on Jumalan edessä?
Ja kun olemme kristittyjä, jotka uskovat että Kristus on tullut ihmiseksi, niin ei tässä voi muuta kuin kunnioittaa ihmistä ihan alusta alkaen, jos kerran Jumala itse on tullut elämään ihmisen elämän ihan alusta, eli alkiosta alkaen.
että siksi tämä keinohedelmöitys...
oli jäänyt levy päälle sikiöseulonnasta, niin sekoilin sanoissa.
Mutta onhan tässä kyseessä ihan filosofisestikin se, että minä ihminen pitää itseään? Vaikka olis ateisti niin kysymys on tärkeä. Se, millä tavalla suhtaudumme ihmisen elämän alkuun, määrittelee lopunkin osan elämästä. Ei sitä tarvitse käytännössä määritellä vaan tavallinen arki tekee tehtävänsä, kun ensin tehdään lapsia ja sitten vanhemuus alkaa siitä, kun tehdään päätös raskauden jatkamisesta. Enää syntyvät ihmiset eivät olen vain toivottuja vaan ennen kaikkea valittuja. Vapaus valita ja vapaus hylätä on se, mikä on ihmisyyden perusarvo, mikä menee kaiken muun yli. Ainakin kaiken vastuun ja velvollisuuden yli. Tämä nyt ei ole vain uskonnollinen kysymys vaan ihan arkinen ihmisyhteisöä ja yksilöä koskeva kysymys.
aina samalla kysymys myös sikiöseulonnasta. Parhaat alkiot valitaan ja istutetaan kohtuun, ja jos jotain menee vikaan raskaus keskeytetään. Sen tähden henkilö, joka ei voi hyväksyä aborttia, ei voi mielestäni osallistua näihin keinohedelmöityksiin. Silti esim koeputkihedelmöityksen tuloksena syntyy paljon enemmän vammaisia lapsia kuin normaalisti.
mitä niille pakastealkioille pitäisi tehdä. Jos ne voidaan tuhota, niin katson että kysymys ei ole sellaisesta olennosta, jolla on samanlaiset oikeudet kuin vastasyntyneellä. Vastasyntyneitä ei varmaankaan tuhottaisi. Kuitenkin olen ymmärtänyt, että niitä pidetään samanarvoisina tässä kysymyksessä.
Minusta tuntuukin, että kyse onkin enemmän siitä, että mikä niistä on mahdollista kehittyä kuin siitä mitä ne itseasiassa ovat.
Jos ne voidaan tuhota, näkisin myös että hedelmöityshoidon kieltämiselle ei ole olemassa yleisinhimillistä syytä.
Alun kysymys olikin tarkoitettu siihen, että mikä ihmisalkio on, jos siitä poistetaan tämä mahdollisuus kehittyä, joka käytännössä onkin tilanne siinä tapauksessa, että näitä ylijääneitä alkioita on kymmenia tuhansia.
et sitten tiedä, mistä puhut, kun puhut lapsettomuudesta, sinultahan puuttuu se kokemus.
kyllä on aika vaikeaa jatkaa pakastettujen alkioiden elämää. Eikö alkioita säilötä aika paljon? En oikein ymmärrä tuota logiikkaasi, että keinohedelmöitys on ok, jos pakastettuja alkioita ei lähdetä suojelemaan ja säilyttämään.
Jokainen meistä on kuitenkin ollut alkio. Kukaan meistä ei ole ollut munasolu tai siittiö, mutta se alkio oli jo minä tai sinä. Kuitenkin luulen, että syntyminen on laajempi asia kuin vain hedelmöittyminen. Ihmisen elämä alkaa hedelmöittymisestä, mutta ehkä siinä alussa se syntyminen kestää vähän kauemmin kuin vain sen kun siittiö menee munasoluun.
En voisi näyttää lapselleni valokuvaa alkiosta ja sanoa, että tuossa olit sinä pienenä. Kuitenkaan en voinut käyttää esim. kierukkaa silloinkaan kun en vielä ollut katolilainen, koska tunsin, että elämä alkaa heti hedelmöittymisestä.
Tuossa joku aika sitten kiihkoilin siitä, että miksi Marian synnytyksestä on tehty niin outo ja mystinen asia, miksi siinä pitää olla jotain mystisen pyhää? Tulin tässä nyt ajatelleeksi noiden sun kyselyiden johdosta, että tämä ihmisen syntyminen ja ihmisyys siinä samassa on ehkä kokonaisuudessaan meille salaisuus. Emme voi määritellä tarkkaa päivää sille, mihin asti alkion on täytynyt kehittyä, että kehittyvää sikiötä voidaa sanoa itse ihmiseksi, ei vain ihmisen aluksi. Ensin alkion arvo on siinä, että se on kehittymässä ihmiseksi, mutta jonakin hetkenä se on ihminen, jolla on arvo itsessään niin että arvoa ei enää määrittele se, mikä on tulossa. Mutta se, että alkiolla ei olisi arvoa itsessään, vaan arvo olisi siinä että alkio on juuri tietyn ihmisen elämän alku, ei mitenkään johda siihen, että elämän alkua ei ole syytä kunnioittaa.
On tarpeen suojella elämän alkua, mutta ei ehkä tarpeen suojella alkiota, joka ei enää ole elämän alku, koska se on joukoittain pakkasessa. Ehkä???
Jos nyt alkaa järkeillä sitä, että milloin ihminen on varsinaisesti ihminen, niin voisi vaikka päättää, että ihminen on ihminen silloin kun hän tiedostaa oman olemassaolonsa. Silloin vastasyntynyt ei olisi ihminen sen enempään kuin alkiokaan. Sitten voi pähkäillä, että olisiko ihminen ihminen sitten, kun hermoradat kehittyvät ja voi tuntea kipua? No, eläimetkin tuntevat kipua. Tai onko ihminen ihminen sitten kun näyttää siltä? Ja miltä pitäis näyttää...?
Minä olen vahvasti sitä mieltä, että tällainen kyseleminen on ylimielistä puuhaa. Ihminen yrittää olla jotain suurempaa kun mitä on, kun yrittää itse määritellä itseään.
Ihmisen syntyminen ja se, milloin meistä kustakin tuli se, mitä nyt olemme, ovat salaisuus, jota ei voi biologisesti tai filosofisesti määritellä. Juuri sitä alkua pitää vain kunnioittaa. Sillä tavalla ihminen osoittaa oman arvonsa. Siis jos vaikka olisi ateisti, niin kyllähän ihmisyydellä joku arvo on ja se määrittyy siitä, että miten ihmisen elämän alkuun ja loppuun suhtaudutaan. Jos ihmisyyttä mitataan vain suorituksilla ja ominaisuuksilla niin silloin itse ihmisyys ei ole minkään arvoinen.
No niin... kierränkö ympyrää? En oikein osaa vastata sulle, mutta siitä olen varma, että vaikka ei löydy kunnon vastausta tuohon pakastettujen alkioiden ongelmaan, niin ei se todista sitä, että keinohedelmöityksen voi hyvin sallia. Ehkä Jumala antaa hedelmöittyneille alkioille uuden ruumiin taivaassa. Kuka tietää? Eihän sitä voi tietää. Ei pidä miettiä vaan sitä, että onko kirkon kanta looginen ja järkevä ja mitä mieltä kirkko olisi? Jumalan tietää miten asiat ovat, ja ihmisen sopii olla vähän aralla mielellä, kun tekee päätöksiään.
tuloksena sen enempää vammaisia lapsia synny kuin muillakaan metodeilla. Että tieto se ei ole luulon väärtti.
Kyllähän tästä on paljon puhuttu julkisuudessa. Olen itse nähnyt kuvia näistä epämuodostuneista lapsista. Yleisiä koeputkihedelmöityksen seurauksia näyttävät olevan varsinkin poikavauvojen sukuelinten epämuodostunat. Tällaiset vammat ovat muuten varsin harvinaisia.
Tiedän varsin paljon lapsettomuudesta. Minulla on nimittäin ollut paljon keskenmenoja. Ei monilapsisillekaan lasten saaminen ole itsestään selvä asia. Mutta sitä kokemusta minulla ei ole, että olisin jäänyt lopullisesti lapsettomaksi, mikä on vaihdevuodet ohittaneilla lapsettomilla naisilla.
Enpä osaa kuviteella ketään, joka arvostaisi uuden elämän alkua enemmän kuin hedelmöityshoidossa lasta yrittävää pariskuntaa. Jos siitä hoidosta on seurauksena lapsi, niin uskoisin, että riemulla ei ole rajaa, mutta kuka siinä prosessissa kärsii.
Minusta siinä ei kärsi kukaan, ja siksipä en ymmärrä mikä siinä on se paha. Sekö, että alkioita jää yli, ja jokaisesta alkiosta ei kehitykään ihmislapsi. Kun mainitsit nuo sukusolut, niin myös jokaiseen niistä sisältyy mahdollisuus kehittyä, mutta emme me siinä näe ongelmaa. Miksi alkio, joka kehitysasteeltaan on lähempänä sukusoluja kuin vastasyntynyttä lasta, eroaa sukusoluista niin radikaalisti asemansa suhteen. Hiustenhalkominen ihmisen määrittelyissä ei mielestäni anna siihen vastausta, vaan terve järki.
suurempi vain kun käytetään pakastettua spermaa, ei siis avusteisessa lisääntymisessä yleensä. Asiaa on tutkittu.
yritin selittää, että siitä juuri ei vastausta löydy. Kun emme voi päättää sitä, että milloin ihminen on mitäkin?
Ilman muuta jokainen syntyvä lapsi on riemun aihe. Silloinkin jos olisi vaikka naapurin miehen siittämä, ei rakkaan oman miehen. Mutta silti ei ole sopivaa mennä hakemaan naapurilta apua, jos oma mies ei kykene. Esimerkki oli entisajan hedelmöityshoidoista. Se, että syntyvä lapsi on aina ilon aihe ei kuintenkaan oikeuta kaikkia tapoja hankkia lapsia. Jos vaikka vaimo ei tahdo niin mies ei silti saa raiskata vaimoaan, vaikka olisi kuinka jälkikasvun tarpeessa. Jos raiskauksesta sikiää lapsi, niin vaimo varmaankin rakastaa lastaan ja mies on ehkä riemuissaan, mutta vaimon raiskaaminen ei silti ollut oikea tapa tehdä lasta. Jos esimerkkini ovat rajuja niin tarkoituksella ne ovat sitä. Se on rajua, että tehdään valinta lapsesta lääketieteellisen tutkimuksen perusteella. Se on ihmisjalostusta. Lapsi joka on valittu on ilon aihe, mutta se valitseminen on väärin. Se on pahuutta. Siinä ei ole mitään sen kummempaa kuin että on paha teko pakottaa vaimo yhdyntään tai käyttää naapurin miestä kylmästi hyväksi. Jonkun mielestä naapurin lainaaminen voi olla ihan hyvä juttu. Mutta kuitenkin, oli naapurin lainaaminen oikeutettua vai ei, niin se ihanan uuden lapsen arvo ei ole se asia, millä sitä alkuunpanemisteon oikeutta voitaisiin arvioida. Samalla tavalla keinohedelmöitystä pitää arvioida muuten kuin käyttämällä kuvia niistä ihmisistä joita ei olisi, jos keinohedelmöitystä ei tehtäisi. Myös ihminen, joka on kehittynyt vuokrakohdussa, on ilon aihe. Ja kloonattu olisi myös. Siis. Ihmisen tehtailu väärällä tavalla on ihmisen tehtailua väärällä tavalla.
ei voi rinnastaa raiskaukseen eikä alkiota lapseen.
Jos ne olisivat rinnastettavissa niin tietysti ko. hoito olisi väärin.
Esimerkkini vaan oli osoitus siitä, että syntyvän lapsen ehdotonta arvoa ei voi ottaa todisteeksi siitä, että lapsen tekotapa on oikeutettu. Ei raiskausta ja keinohedelmöitystä voi rinnastaa.
Ainoa mihin jo olleeseen asiaan keinohedelmöityksen voisi sisältönsä vuoksi vähän rinnastaa niin sitten siihen, kun ennen tapettiin vääränlaisia syntyneitä lapsia ja jätettiin henkiin ne oikeanlaiset. Minä tässä kun olen vastustamassa sitä ihmisen valitsemista hänen ominaisuuksiensa perusteella. Alkiosta jo näkee joitakin ihmisen ominaisuuksista, ne vääriksi määritellyt karsitaan pois.
On tullut yksi esimerkki kanssa mieleen. Jospa vaikka nainen odottaa vammaista lasta ja tekee abortin, koska ehdottomasti tahtoo vain ei-vammaisen lapsen. Sitten nainen tulee pian taas raskaaksi ja saa sen ei-vammaisen. (Terve nyt kukaan ei ole). Joku voisi perustella, että kyllä se abortti oli hyvä teko, koska tätä syntynytta lasta ei olisi olemassa, jos sitä ensimmäistä ei olisi lopetettu.
Alkio on eri asia kuin jo hyvin pitkällä kehityksessään oleva sikiö jollaisina vaikkapa down-lapset abortoidaan. Mutta periaate ja tavoite on sama.
Keinohedelmöityksessä vanhemmat tahtovat oman lapsen, mutta siihen on otettu tämä tuotteistamisen ajatus mukaan. Kun kerran lähdetään tehtailemaan lasta, niin samalla tehdään kaikki, että tuote olisi mahdollisimman toivottu.
Keinohedelmöityksessä vanhempien toiveet ja yhteiskunnan toiveet ovat se pääasia. Syntyvä ihminen on tarpeen tyydytys siinä prosessissa. Se ei ole hyvä eikä hyväksyttävä asia. Lapsen ei pitäisi olla tarpeen tyydytys tällä tavalla, joka no rinnastettavissa ihan vaikkapa rotukoiran hankkimiseen.
Juu mä yritin vastata lyhyesti, mutta on kiire lenkille, niin annan tulla pikanäpyttelyllä. Kiitti jos jaksoit lukea!
lapsen.Siitä huolimatta ei minusta vammaisen lapsen arvoa vähennä yhtään se, että joku ei halua vammaista lasta. Eihän terveen lapsenkaan arvoa vähennä se, että joku ei halua tervettäkään lasta.
Tai aivovauriolapsen arvoa, että äiti ei halua sellaista. Voitaisiinhan nämäkin sairaudet seuloa teoriassa vaikka ei tietenkään käytännössä.
Moni tekeekin päätöksen olla hankkimatta lapsia, koska pelkäävät lapsen syntyvän vaurioituneena.
Ei se minusta kuitenkaan vähennä jo syntyneiden esim. aivovauriolasten arvoa. Minusta tämä päätös olla hankkimatta lapsia on rinnastettavissa siihen, että joku keskeyttää raskauden jo alkuvaiheissa. Lapsi ei ole vielä olemassa, vaikka prosessi onkin alkanut. Kun prosessi keskeytyy tuhoutuu samalla mielikuva lapsesta, jonka piti syntyä, mutta ei kuitenkaan syntynyt. Tämä minusta tässä on se arvelluttava eettinen seikka, eikä se että alkio olisi ihminen, koska ihmisen mielikuva ei kenelläkään ole alkio vaan siitä kehittyvä lapsi.
Eilisessä Teho-osastossa oli tapaus (mistä ne kaikenlaisia juttuja keksivätkin näihin lääkärisarjoihin), missä sijaissynnyttäjä oli synnyttämässä lasta ja kesisarileikkaus olis ollut kovasti tarpeen, koska lapsi oli perätilasa ja kärsi synnytyksessä hapenpuutteesta. Säästääkseen kohtuaan synnyttäjä ei kuitenkaan suostunut keisarileikkaukseen.
Lopputulos oli se, että lapsi vammautui synnytyksessä eikä sen tilannut pariskunta halunnutkaan sitä. Sijaissynnyttäjä ei myöskään pitänyt lasta omana lapsenaan, joten lapsi oli nyt ei- kenenkään-lapsi.
Tapaus on tietenkin fiktiivinen, mutta uskon kyllä, että tapaus olisi oikeastikin mahdollinen. Toivottavasti sijaissynnyttäjien käyttö kielletään Suomessa ja koko EU:n alueella.
http://www.timesonline.co.uk/article/0,,2-2122526.html
Siinä lesbosuhteessa elänyt, avioliitostaan eronnut äiti kuoli, ja oikeua määräsi lapset äidin lesbokumppanille, vaikka heidän isänsä oli täysissä sielun ja ruumiin voimissa ja valmis ottamaan lapset luokseen. Vääryyttä kärsinyt isä on tiettävästi valittanut EU-tuomioistuimeen.
Jos vaikka Suomessa alettaisiin kansalaisten verorahoilla tehdä systemaattista sikiön sukupuolen selvitystä siksi, että tänne ei tahdottaisi poikalapsia ihan yhtä paljon kuin tyttölapsia. Pojat kun ovat kouluissa hankalampia ja miehet sairastavat enemmän ja naiset voivat keinohedelmöityksen keinoin lisääntyä vähemmälläkin miesmäärällä niin... eikös se olisi miehen arvoa alentavaa? JOs persutettaisiin oikein suunniteltu ja tehokas järjestelmä poikien seulomiseksi?
Sikiöseulonta ei ole vain jokin yksityisten perheiden ja naisten juttu vaan se on kansallinen suurohjelta. Se on myös hyvin kallista. Sillä rahalla voitaisiin vammaisia tukea huimasti niin että heillä olisi mahdollisuus työelämään ja muuhun mihin olisivat kykeneviä pienellä avulla.
Ja siitä syntymisestä. Se määrittää ihmisen arvon, että miten me arvostamme ihmisen alun, myös oman ja lastemme elämän alun. Olemme pelkkää lihamassaa ja hermoimpulssia itsekin jos pidämme kehittyvää ihmistä pelkkänä lihamassana ja kehittyvinä hermoimpulsseina. Voiko sitten joillain kokemuksilla määrittää jotain arvoa ihmiselle? Eivätkö nekin ole vaan pelkkää hermojen reaktiota eikä mitään muuta?
Ja vanhemmuus ei voi alkaa lapsen valinnasta, koska lapsen valitseminen ei ole vanhemmuutta. Se että alistaa lapsensa valinnan alle, elääkö vai ei, on oman lapsen kieltämistä. Silti raskaana olevat naiset nykyisin ihan pakosta laitetaan valitsemaan lapsensa. Ja sitten kriiseillään, että miksi niin monet vanhemmat eivät enää kanna vastuuta lapsistaan? Miksi kantaisivat jos lapsi ei tyydytäkään tarpeita eika olekaan sitä mikä on valittu? Tämä ei ole mikään sivistynyt yhteiskunta vaan täysin sekobrutaali.
mitä ei arvosteta. Jos joku haluaa terveen lapsen, niin minusta siihen on oikeus. Minusta brutaali yhteiskunta on sellainen, missä elämän alkua arvostetaan enemmän kuin jo elävän tuntevan ja kärsivän ihmisen oikeuksia päättää omasta elämästään, esim. pakotetaan synnyttämään lapsi, oli saanut alkunsa miten tahansa tai tiedetään lapsesta tulevan vammaisen.
Ja enpä usko, että ketään pakotetaan Suomessa abortoimaan vammaistakaan lasta. Tai siis tiedän ettei kukaan lääkäri edes ehdottaisi sitä oma-aloitteisesti. Joten ihan pakosta ei liene kysymys, vaan yhdestä mahdollisuudesta.
alunperin tiedustelin kantoja alkion oikeudelliseen asemaan, siis onko se verrattavissa lapseen. Minusta on aivan selvää, että ei ole. Suomessa laki kyllä suojelee sikiön elämää, mutta ainakin minulle on epäselvää mistä saakka, kun esim. kierukat kuitenkin ovat laillisia. Toisekseen en ymmärrä, milä perusteella. Mutta onhan eutanasiakin kielletty, ja lääkärikunta vastustaa sitä, vaikka kuolinhoito on käytännössä passiivista eutanasiaa. Eli laki ei ainakaan pysty asiaa määrittelemään.
Jos alkio taas on lapsi, kuten alla olevassa tekstissä oletetaan, niin kaikki hoidot yms ovat väärin?
Minusta alkio ei ole lapsi, vaan mahdollisesti tuleva lapsi, ja tuleva kasa tomua edelleen, jos tämä mahdollisuus pitää ottaa huomioon.
"We believe that even a child in the womb, from the beginning of his or her existence, has the right to be respected as a human being. In Japanese we do say "to have a child", but this in no sense means that the child is the "property" of the parents..."
http://www.cbcj.catholic.jp/eng/edoc/e99life.htm
Synnytin itse viimeksi kymmenen vuotta sitten. Silloin ainakin oli mahdollista kieltäytyä sekä alkuraskauden ultraäänikuvauksesta, että muista sikiöseulonnoista.
Siihen aikaan tehtiin vielä esim lapsivesitutkimuksia downin oireyhtymän toteamiseksi. En tiedä onko ko menetelmä enää käytössä, nyt taitaa olla jo kehitetty parempia tutkimusmenetelmiä. No, kieltäydyin sekä ultrasta että muista tutkimuksista eettiseen ja uskonnolliseen vakaumukseeni vedoten, eikä siitä minulle mitään seurannut. Ei yhteiskunta pakota äitejä. Se vain tarjoaa tällaisia tutkimuksia.
on hyvä huomata, että kyllä sentään kuitenkin kehitys kehittyy. Kiitos ilahduttavasta artikkelista.
se, että lapset olivat eläneet koko ajan sosiaalisen äitinsä kanssa eivätkä biologisen isänsä kanssa. He eivät kokeneet itselleen miltei tuntematonta biologista isäänsä vanhemmakseen, vaan heidän vanhempansa ja tärkein ihmisensä oli heidän toinen äitinsä, sosiaalinen äiti, jonka kanssa he ovat koko ikänsä varttuneet. Lapset ilmaisivat tämän itse selvästi ja tekivät selväksi, että halusivat jatkossakin elää äitinsä kanssa. Sosiaalinen äiti on yhtä oikea äiti kuin biologinenkin ja vanhemmuudessa on kysymys hoivaamisesta, turvallisuuden antamisesta, välittämisestä ja yhteisistä siteistä eikä (vain) biologisesta vanhemuudesta. Pelkkä sukusolujen antaminen ei vielä luo vanhemmuutta, yhdessä eläminen ja vastuunkantaminen tuo. On iloinen asia, että tämä on jo oikeusistuimissakin ymmärretty.
on pakko tehdä, että osallistuuko sikiöseulontaan vai ei.
Lapsivesinäyte ja istukkanäyte ovat käytössä. Jos on kokenut näytteen ottaja, niin 1% sikiöistä menehtyy näytteen oton seurauksena. Eli jos valitsee sen, että on valmis niihin tutkimuksiin niin ainakaa vielä silloin ei voi pitää odottamaansa lasta omana lapsenaan.
Ultraäänitutkimuksesta ei ole todistettu olevan haittaa sikiön kehitykselle, mutta ne, jotka ovat eniten tutkineet ultraääntä suosittelevat, ettei sitä tehtäisi kuin erityisessä tarpeessa. Siitä saattaa olla haittaa, mutta meidän terveydenhuolta on sitä mieltä, että siitä koituva hyöty, poikkeamien löytäminen, on niin suuri hyöty, että se korvaa mahdolliset pienet haittat.
Olisi hyvä, että niille äideille, jotka eivät tahdo osallistua sikiöseulontaan, niin heille tarjottaisiin loppuraskauden ultraa, joka ei olisi samalla tavalla mahdollisesti haitallinen.
Stakesin sikiöseulontaa käsittelevässä raportissa, joka ilmestyi syksyllä käy ilmi, että tavallisesti äidit eivät tee yhtään mitään ratkaisua. Olin seminaarissa, jossa lääkärien edustus suositteli, että silloin, jos äiti ei osaa päättää, niin lääkäri tekee päätöksen äidin puolesta, että seulontaan osallistutaan. On tutkittu, että yleensä äiti osallistuu kaikkeen mitä tarjotaan, koska ei äiti tahtoo luottaa neuvolaan ja terveydenhenkilökuntaan. Harvalla on raskaana ollessa muuta maailmankatsomusta kuin halu luottaa ja kokea turvallisuutta. Tai siis harvalla on paljonkaa elämässä, mihin turvata. Se on luonnollista, että raskaana ollessa tahtoo luottaa terveydenhuoltoon, että kaikki mitä tarjotaan on hyväksi.
Olen myös keskustellut sosiaaliministeriön eettisen lautakunnan puheenjahtajan kanssa. Se lautakunta antaa terveydenhuollolle ohjeet. Heillä on isona teemana se, että jokainen syntyvä lapsi olisi toivottu. Sitä ajetaan itsensäänselvänä hyvänä.
Ja vielä tuosta valinnasta, että osallistua seulontaan vai ei. Todellinen valinta olisi vain silloin, jos äidille tarjottaisiin aborttiin tähtäävän seulonnan vaihtoehtona positiivista raskauden seurantaa, jossa ei vaaranneta sikiön henkeä einä turvallisuutta. Äideille voitaisiin antaan mahdollisuus joihinkin loppuraskauden tutkimuksiin. Loppuraskaudesta voitaisiin selvittää sikiän hyvinvointia, josta voisi olla hyötyä sopivan synnytyspaikan valinnassa. Jotkut vammaisten edustajat yrittävät, että siihen olisi mahdollisuus. Nyt tutkimuksen on ajoitettu vain niin, että olisi vielä aikaa harkita sitä aborttia.
ihan kaikki ihmiset.
Vammainen ei tarkoita samaa kuin sairas. On olemassa paljon vammaisia ihmisiä, jotka eivät ole tippaakaan sairaita. Se nyt on kaikille selvää, jotka vähääkään tietävät jotain vammaisuudesta. On olemassa paljon sairauksia, joita ei luokitella vammaisuudeksi ja on olemassa paljon vammaisuutta, jota ei luokitella sairaudeksi. Itse vammaisuus on yhteiskunnallinen ilmiö, ei yksilön ominaisuus. Tunnen down-tytön, joka on täysin terve. Ja kuka kuvittelee olevansa terveempi? Vai kauniimpi kenties? Tai muuten vaan mukavampi? Ehkä kiltimpi? Ei nyt sentään älykkäämpi. Suosittelen sterilisaatiota tai selibaattia jokaiselle, joka ei kestä kantaa niin niin raskasta odotuksen aikaa sellaisen tai tällaisen oman lapsen takia.
Valintaa tässä olen vastustamassa ponnekkaasti.
Ensin neuvolassa pitää tehdä valinta, että osallistuako seulontaan vai ei. Jos osallistuu, niin käytännössä siirtää vanhemmuutta siihen asti, että on saanut tuloksia, joiden perusteella tekee sen lopullisen päätöksen, että jatkaako raskautta vai ei.
Vanhemmuus on sitä, että suojelee lastaan ja on äiti tai isä ilman ehtoja. Lapsi ei ole enemmän tai vähemmän lapsi oli hän sitten millainen tahansa.
Raskauden aikana kehittyvä lapsi on täydellisesti riippuvainen äidistään ja äidin suhde lapseen pitäisi olla se, että äiti kaikilla valinnoillaan suojelaa lasta. Nyt neuvolassa pitää tehdä päätös, että suojelenko ehdoitta kehittyvää lastani, vai otanko selvää siitä, että millainen lapseni on, jotta voin päättää tahdonko juuri hänet vai en? Vaikka lapsesta ei löydettäisi vikaa, ja raskaus jatkuisi niin valinta on jo tehty, ja äidin suhde syntyvään lapseen on alkanut siitä, että lapsi on asettu arvioitavaksi.
Ja kyllä on pakko valita. Minä en olisi todellakaan tahtonut kuulla mitään kysymyksiä, että osallistunko testiin, jossa lapseni menehtymisen mahdollisuus on 1-2%. Ajatella jos joku menisi lääkäriin ja lääkäri sanoisi, että nyt olisi tällainen kiva älykkyys ja kykenevyystesti, jossa yksi tai kaksi testatusta kuolee. Sitten jokaisen omaiset saa vapaasti valita että laitetaanko potilas testiin? Eihän kenestäkään oikeasta ihmisestä tehdä tuollaisia valintoja. Minulle lapseni oli lapseni jo alusta asti, mutta pakko oli olla alistettuna päättämää tuollaisia typeriä, että ei ei en tahdo tutkimuksia.
Keinohedelmöityksessä se kyyläys alkaa jo alusta asti.
terveydenhuollolla se, että mahdollisimman moni poikkema saataisiin löytettyä ja abortoitua. Ihan virallisesti on tuotu ilmi, että seulontaa ei järjestetä siksi, että naisille vain tarjotaan vaihtoehtoja. Hallitukselle on mennyt esitys, jolla saataisiin seulontoja yhtenäistettyä ja tehostettua. Suosittelen, että jo tahtoo vaikuttaa asiaa, niin laittaa postia terveysministeriölle otsikolla sikiöseulonta. Voisi vaikka puhua sen puolesta, että aborttiin tähtäävän seunollan vaihtoehtona kaikille odottaville äideille tarjottaisiin sikiön hyvinvoinnin seurantaa, jossa esim. ultraan voisi mennä loppuraskaudesta, ja voitaisiin löytää asioita, joista olisi oikeasti itse lapselle apua. Tätä on vaikeaa saada, koska silloin ehkä moni jättäisi menemättä niihin nykyisiin tutkimuksiin. Tilastollisesti sikiötutkimusten hyödyksi ja tehokkuudeksi lasketaan suoraan se, että kuinka monta poikkamaa on saatu abortoitua.
alkaa jo siinä vaiheessa, kun valitaan lapselle isää.
Elämä on muutenkin täynnä valintoja, ei sikiöseulonnasta kieltäytyminen ole minusta ihan niitä vaikeimpia, ja sitä ei todellakaan kysytä kaikilta, tiedän sen kokemuksesta.
Ja toisinajattelijoille pitää olla mahdollisuus tehdä vaikeampiakin valintoja, ellei ole mitään järkisyytä kieltää niitä.
kun muut ei uskalla.
Minusta ei ole väärin lopettaa alkioiden hengissäpitoa em. tapauksessa. Tapaushan vastaa samaa kuin, onko velvollisuus pitää aivokuollutta elossa hengitys, yms koneiden avulla. Tosin erona on se, että aivokuollutta ei voi pitää elossa määräämättömän kauaa, mutta se ei ole minusta tuossa ratkaiseva tekijä. Kyse ei siis ole eutanasiasta.
ole toki kärsivällinen sillä en ole viikonloppuna linjoilla, joten palataan maanantaina asiaan kun olen taas sorvin ääressä.
tekee sen, että elintoimintojen ylläpitäminen voidaan lopettaa?
Onko alkio ylipäänsä tajuton, minusta tajuttomuus on tila joka edellyttää aivojen olemassaoloa, samoin kuin esimerkiksi nukkuminen. Eihän voida sanoa, että alkio nukkuu tai on hereillä.
saitko ketään juksattua?
Homma johtuu, siitä että molemmissa tapauksissa, aivokuollut&hengityskone hedelmöittyneet munasolut&jäähdyty asia, on niin, että nuo solut taikka ihmisen ei voi elää ilman noiden koneiden apua ja lisäksi toivoa paemmasta ei ole. Eli siis henkilö/solukko olisi loppuikänsä kiinni koneessa. Minusta ihmisellä on oikeus kuolemaan. Tuollaisessa tapuksessa minusta voi siis hyvin tuhota solut taikka lakata ylläpitämästä ruumista.
Minusta fiksuinta mitä aivokuolleen omaiset voivat tehdä on elinsiirtotestamentti. Arvostan suuresti niitä, jotka ovat sen tehneet. On jalo teko kuollessaan antaa mahdollisuus elämään muille.
Minustakin tietoisuus vatii jonkilaisen hermojärjestelmän ja aivot.
on siitä fiksu asia, että meistä jokainen voi tehdä sen itse - siis jo paljon ennen kuin esimerkiksi vaivumme pysyvään koomaan. Voimme myös tehdä testamentin turhien hoitojen ja tutkimusten välttämiseksi.