keskustelun sen innoittamana, että joku kehoitti keskutelemaan ort.aiheista täällä.
Kuinka moni kuuluu ort.kirkkoon sen vuoksi, että se on tapa? Okei, jonkin verran, mutta eivät kaikki.
Kuinka moni uskoo vapaiden suuntien vähättelyä ort.kirkon vuosituhantisesta perinteestä? Okei, edelleen aika vähän.
Mielestäni on vain kiistämätön, keskustelematon, väittelemätön jne perusasia, että ortodoksinen kirkko on jatkumo apostoliselle perinteelle, pois poikkeamaton.
Jos se on jollekin hellarille tms. vaikea myöntää niin entäs sitten? Omapahan on vahinkonsa. HUOM! Sen enempiä hellareita tms arvostelematta. Sijansa kullakin.
Mutta. Sitten kun hellareilla yms on parituhatta vuotta perinnettä takan niin sopii tulla väykyttämään tänne palstalle... (ilkikurisesti hymyilee hän ja toteaa, että siihen aikaan sitten meillä on lähes neljätuhatta vuotta juttua takana...)
Kuinka moni kuuluu ort.kirkkoon sen vuoksi, että se on tapa? Okei, jonkin verran, mutta eivät kaikki.
Kuinka moni uskoo vapaiden suuntien vähättelyä ort.kirkon vuosituhantisesta perinteestä? Okei, edelleen aika vähän.
Mielestäni on vain kiistämätön, keskustelematon, väittelemätön jne perusasia, että ortodoksinen kirkko on jatkumo apostoliselle perinteelle, pois poikkeamaton.
Jos se on jollekin hellarille tms. vaikea myöntää niin entäs sitten? Omapahan on vahinkonsa. HUOM! Sen enempiä hellareita tms arvostelematta. Sijansa kullakin.
Mutta. Sitten kun hellareilla yms on parituhatta vuotta perinnettä takan niin sopii tulla väykyttämään tänne palstalle... (ilkikurisesti hymyilee hän ja toteaa, että siihen aikaan sitten meillä on lähes neljätuhatta vuotta juttua takana...)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen syntynyt ja kasvanut nuoruuteni luterilaisena. Olin jopa pari vuotta kirkkokuorossa, mutta sitten ryhdyin tutkimaan, mitä kirkko opettaa. Alkoi olla yhä enemmän kysymyksiä, joihin ei löytynyt vastauksia. Tai huomasin, että vastaus olikin eri vuosikymmeninä erilainen. Lopulta erosin siitä kirkopsta ja ryhdyin selvittämään itselleni, mistä kristinuskossa oikein on kysymys.
Tutustuin mm. katoliseen kirkkoon, ortodoksiseen kirkkoon, helluntailaisiin ja baptisteihin sekä joihinkin pienempiin porukoihin.
Jokainen voi tulkita ymmärtämiään asioita omalla tavallaan. Minä päädyin siihen, että ortodoksinen kirkko on parhaiten säilyttänyt sen, minkä minä koen olevan Jeesuksen opetusten mukaista.
Useamman vuosikymmenen jälkeen en ole vielä havainnut asioita, mitkä todistaisivat jonkun toisen tulkinnan kristillisyydestä paremmaksi, joten minut varmaan haudataankin valkoisen puuristin alle.
Ihmiset ovat erilaisia ja heihin vetoavat erilaiset tavat kokea yhteys Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Ehkä kyse on myös siitä, miten tarinan mukaan sokeat kuvaavat norsua. Kukaan ei näe kokonaisuutta, mutta jokainen kertoo totuuden.
Minä en voi ryhtyä väittämään kenellekään, että vain minulla on oikea usko. Mutta koen ortodoksiesn kirkon parhaiten toteuttavan lähetyskäskyä. Kristityssä maassa riittää, että kirkon ovet ovat auki ja pappi on valmis kuuntelemaan. Kohta taas juhlimme sen kunniaksi, että pari vuosituhatta sitten Jeesus todisti olevansa kuolemaa mahtavampi. Jo sen vuoksi kannattaa olla ortodoksi.
ortodoksiksi.
Opiskelin lut.kirkon virkaan, kesken opiskelujen vaihdoin kirkkokuntaa.
En voi sanoa myöskään, että vain minulla on oikea usko. Mutta. Voin sanoa, että en voisi kuulua mihinkään muuhun kirkkoon tai ryhmittymään, sillä ortodoksinen kirkkon on minulle ainut ja oikea hengellinen koti.
Sitä ei pysty muuttamaan kenenkään käännytys tai solvaus.
Tulin äsken kotiin kaupungin hälinästä, sytytin lampukkani, lausuin rukouksen, ristin itseni ja kumarsin - ja kiitin korkeampaani siitä, että minulla on vihdoin sisäinen rauha.
Ortodoksinen usko kannattelee minua elämän allokossa, olipa tyventä tai tyrskyävää. Se on kohtu, joka suojaa minua maailman kolhuilta. Se antaa minulle Äidin, jota minulla ei ole koskaan ollut. Tätä rauhaa en koskaan saanut missään enkä mistään, ennen kuin palasin Kirkon helmaan.
Käyn laiskasti palveluksissa, paastoan omien sovellusteni mukaan, olen individualisti ja hengellisesti laiska ja asetan usein itseni lähimmäisteni edelle. Kun näin vahingoitan itseäni, kuinka paljon vahingoitankaan niitä, joita rakastan! Onneksi Kirkko on näyttänyt minulle kilvoituksen ja katumuksen tien, ja Mysteereissään se on sytyttänyt kaipuun kohti mielenmuutosta. Isiemme opeukset ovat suunnaton rikkaus, joista saan ammentaa joka pävä. En ylpeile ortodoksisuudellani mutta olen siitä sanomattoman kiitollinen.
Jos helluntailaisilla kristiveljillämme ja -sisarillamme on sama autuus sisällään, olen iloinen heidän puolestaan ja suon sen mielelläni heille. Soisin kuitenkin, että he iloitsisivat tahollaan ja tavallaan ja sallisivat meidän nauttia rauhastamme omalla tavallamme, jos eivät voi yhtyä meihin ja hyväksyä, että palstallakin palstan tavoin.
Nyt avaan kirjan, joka kävin juuri hakemassa: Makarios Korinttolaisen, taivaallisen esirukoilijani, opetuksia Herran rukouksesta - toisella sivulla kreikaksi, toisella englanniksi. Mikä moninkertainen ilo!
Rauhaisaa paaston jatkoa kaikille. Älkäämme torailko.
T. Makarios
"En ylpeile ortodoksisuudellani mutta olen siitä sanomattoman kiitollinen."
Kun väsyneenä illalla tulen koneen ääreen, usein en jaksa lukea muita viestejä kuin Makarioksen kirjoittamat. Olemme välillä eri mieltä asioista, mutta mitä useamman hänen viestin olen lukenut sitä enemmän ihailen hänen asennettaan.
Moni tätä lukeva ei tunne kunnolla yhtään ortodoksia, moni tietää vähän kirkon perinteestä ja useilla on ennakkoluuloja kirkkoamme kohtaan. Tilannetta ei ainakaan paranna ongelmistamme luterilaisten syyttäminen, ala-arvoiseen muiden sättimiseen syyllistyminen tai ivalliset vastaukset. Huonoa käytöstä ei voi puolustella muiden huonoilla tavoilla. Minusta parasta on ihmisen vastaukset toisille etsijöille.
poistuivat jo!!!!!!.