Olen tällä foorumilla vieraillessani miettinyt moneen kertaan voiko koskaan kyetä tyhjentävästi ja tarkasti sanoin ilmaisemaan omia näkemyksiään. Ilmeisesti ei, koska ne täällä ymmärretään kuitenkin järjestään väärin, ja nämä väärinymmärtäjät jäävät itse jankuttamaan jotakin yhtä ja samaa sanaa joka syystä tai toisesta on heille mieluinen. Kertoneeko sitten heidän oman psyykensä tilasta.
Arvelenkin että kukaan täällä ei halua todella tutustua toisenlaisiin ja toisin ajatteleviin ihmisiin, sillä nämä erilaiset ihmiset koetaan ensisijaisesti (oman uskon) uhkana. Kaikki pitkälliset keskustelut ovat pelkkää hedelmätöntä väittelyä, jossa pyritään todistamaan oma, vaikka kuinka hentoinen ja haparoiva, katsomus oikeaksi ja vastapuolen motiivit negatiivisiksi - huomaamatta että omissakin asenteissa olisi tarkistamista.
Hyödyttääkö tänne tulla ottamaan verbaalisesti turpaansa päivä toisensa jälkeen? Pohdin tätä jatkuvasti ja välillä minusta tuntuu että hyödyttää jos vain ajan sillä omia rakkaita asioitani (sananvapaus, oikeus ajatella omilla aivoilla, oikeus tietää vaihtoehtoisista näkemyksistä joita valtaväestö ei tiedä/tunnusta yms.) Välillä taas tuntuu että tämä foorumi on niin ummehtunut ja pelkästään muutaman paikoilleen jumittuneen yksilön purkautumiskanava, että jos oleskelen täällä tämä jämähtäminen tarttuu minuunkin. Ellei sitten ole jo pitkään ollut omakin ominaisuuteni.
Mitä sitten voisi tehdä tämän tyhjän lässyttämisen sijaan? Mennä kenties ulos luontoon, jossa Henki todella voi puhutella ihmistä. Pyrkiä sellaiseen ympäristöön ja sellaisten ihmisten pariin, jotka eivät tee turhautuneeksi ja ryöstä ihmiseltä energiaa uppiniskaisella yksisilmäisyydellään. Tosin nyökyttelijöiden kerho ei välttämättä aina tarjoa sitä haastetta joka ihmistä kasvattaa.
Jos usko edellyttää TEKOJA eikä vain parran paukutusta, silloin kai pitää sietää yhtä sun toista jotta omat uskoon liittyvät asiat tulevat edesautetuiksi.
Noh, liirum laarum.
Arvelenkin että kukaan täällä ei halua todella tutustua toisenlaisiin ja toisin ajatteleviin ihmisiin, sillä nämä erilaiset ihmiset koetaan ensisijaisesti (oman uskon) uhkana. Kaikki pitkälliset keskustelut ovat pelkkää hedelmätöntä väittelyä, jossa pyritään todistamaan oma, vaikka kuinka hentoinen ja haparoiva, katsomus oikeaksi ja vastapuolen motiivit negatiivisiksi - huomaamatta että omissakin asenteissa olisi tarkistamista.
Hyödyttääkö tänne tulla ottamaan verbaalisesti turpaansa päivä toisensa jälkeen? Pohdin tätä jatkuvasti ja välillä minusta tuntuu että hyödyttää jos vain ajan sillä omia rakkaita asioitani (sananvapaus, oikeus ajatella omilla aivoilla, oikeus tietää vaihtoehtoisista näkemyksistä joita valtaväestö ei tiedä/tunnusta yms.) Välillä taas tuntuu että tämä foorumi on niin ummehtunut ja pelkästään muutaman paikoilleen jumittuneen yksilön purkautumiskanava, että jos oleskelen täällä tämä jämähtäminen tarttuu minuunkin. Ellei sitten ole jo pitkään ollut omakin ominaisuuteni.
Mitä sitten voisi tehdä tämän tyhjän lässyttämisen sijaan? Mennä kenties ulos luontoon, jossa Henki todella voi puhutella ihmistä. Pyrkiä sellaiseen ympäristöön ja sellaisten ihmisten pariin, jotka eivät tee turhautuneeksi ja ryöstä ihmiseltä energiaa uppiniskaisella yksisilmäisyydellään. Tosin nyökyttelijöiden kerho ei välttämättä aina tarjoa sitä haastetta joka ihmistä kasvattaa.
Jos usko edellyttää TEKOJA eikä vain parran paukutusta, silloin kai pitää sietää yhtä sun toista jotta omat uskoon liittyvät asiat tulevat edesautetuiksi.
Noh, liirum laarum.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ajattele, miten paljon ihmiset selailevat, lukevat palstaa, vaikka ei aina keskustelua synnykään. Älä anna periksi. Kyllä sinä sinne luontoonkin ehdit huhuilemaan.
Mikä olisi tämä maa, jos kaikenlainen keskustelukin kiellettäisiin.?
Puhdas raamatun mukainen usko(fundamentalistinen) on monilla uskovaisilla psykoosiin verrattava tila,jossa kyseinen ihminen rakentaa
identiteettinsä uskontoon liittyvistä käsityksistä.
Käsitykset ja mielikuvat muodostavat niin kiinteän osan yksilön persoonaa ja minäkuvaa,että kuvitelmista luopuminen romahduttaisi monilta minäkuvan koko perustan.Ajatusrakennelman "romahtaminen",tervehtyminen ja tosiasioiden avoin tunnustaminen tekisi monille pelkkää hyvää,mutta asianomaisen on yleensä sitä itse vaikea nähdä.Psykoosipotilaan paraneminen alkaa yleensä siitä,että tämä itse alkaa tiedostaa tilansa ja nöyrtyy hyväksymään sen,että saattaa olla jyrkkine käsityksineen myös väärässä.
On todella vaikeaa siirtää oma uskonsa tai maailmankatsomuksensa ikäänkuin "syrjään" pystyäkseen olemaan muiden ihmisten kanssa väleissä... Toisaalta jos kykenisi ajattelemaan että se suuri "jumala" joka on uskovalle tämän uskonkin antanut on niin suuri että on kenties antanut JOKAISELLE ihmiselle jotakin tässä maailmassa, voisi tiedostaa että ei ole mitään syytä tehdä omasta henk.koht. uskosta jotakin pyhää toteemia jota tulee henkihieveriin asti varjella ja laittaa toisetkin kumartamaan.
Ihanteita voi toki aina olla, mutta miksi muiden ihmisten elämästä pitäisi tehdä helvettiä sen vuoksi että itse kokee haluavansa (tai olevansa kykenemätön!) toteuttamaan itselle tärkeitä ihanteita.
Emme tyrkkää muitakaan ominaisuuksiamme muille heidän tärkeimmäkseen: jos olenkin vaikkapa nainen, miksi kaikkien muiden pitäisi olla? Miksi jokin tietty ikä olisi ainoa oikea? Entä ammatti? Miksi siis maailmankatsomus???
Usko, kuten ikäkin ja elämänvaiheet noin yleensä, on prosessi. Jos ihmisellä on elävä usko (mikä hyvänsä usko kaikista maailman uskoista) niin hänen uskonsa kehittyy koko ajan, eikä ole 100 % samanlainen kuin se oli vaikkapa 5 v sitten. Millä perusteella voisi tyrkyttää juuri nyt omaamaansa näkemystä muille AINOANA OIKEANA, kun saattaa muuttaa sitä kypsyessään?
Silloin kun joku uskoo esimerkiksi olevansa
uudelleen syntynyt Jeesus(ei ole harvinaista psykoosipotilailla),on kyse tuon henkilön henkilökohtaisesta käsityksestä ja uskosta,ei olemassa olevasta objektiivisesta todellisuudesta.
Uskoa on monenlaista ja kaikki uskovat johonkin,vaikka parempaan huomiseen.Uskominen kuitenkin esimerkiksi jonkin uskonnon(ideologian) mukaisiin oppirakennelmiin osoittaa vakavaa todellisuuden ja suhteellisuudentajun puutetta.Usko voi olla uskoa mihin tahansa utopiaan ja siinä piilee erittäin suuri vaara.
Uskosta tulee osa ihmistä.Uskovainen saattaa uskoa vaikka terrorismiin ja elää väkivaltaisten ja vääristyneiden ihanteiden ja arvojen mukaisesti uskoen olevansa oikeassa.Esimerkkejä tästä tuskin tarvitsee luetella.
Usko ei siis voi olla sinänsä tärkeää,vaan terveet arvot
ja niiden toteuttaminen käytännön elämässä.Valitettavan yleistä on se,että mennään
siitä kohtaa mistä aita on matalin.Ihmisen itsekkyys näkyy paljaimmillaan juuri monissa uskovaisissa ja heidän käyttäytymisessään lähimmäisiään kohtaan.
Puhuminen uskosta on verattavissa puhumiseen ihmisistä ja heidän teoistaan.
On vain yksi ihmiseksi tullut esimerkillinen ihminen Jeesus Kristus.
On vain yksi oikea usko Jeesuksen Kristuksen kautta Jumalaan! Ei ole muuta tietä, vaikka väittämiä on tuhansia. Ei se niillä kuitenkaan muuksi muutu.
Uskoa on myös se jääräpäinen pitäytyminen uskossa, ettei kristinuskon Jumalaa ole edes olemassa, vaikka taatusti ei lukuisten ratkaisemattoimien kysymysten äärellä voi olla siitä järjellisesti ajateltuna sataprosenttisen varma????
>>>Usko ei siis voi olla sinänsä tärkeää,vaan terveet arvot
ja niiden toteuttaminen käytännön elämässä.Valitettavan yleistä on se,että mennään
siitä kohtaa mistä aita on matalin.Ihmisen itsekkyys näkyy paljaimmillaan juuri monissa uskovaisissa ja heidän käyttäytymisessään lähimmäisiään kohtaan. >Ihmisen itsekkyys näkyy paljaimmillaan juuri monissa uskovaisissa ja heidän käyttäytymisessään lähimmäisiään kohtaan.
Sanot,että terroriteon tekijä ei ollut kristinuskovainen(todellinen).
Mistä sinä sen tiedät?
Vähän ennen kuolemaansa P.Gerdt oli jokatapauksessa hakeutunut kristilliseen urheiluseuraan.
Teille uskovaisille näyttää tuottavan vaikeuksia omien ennakkoluulojen ja kuvitelmien erottaminen todellisuudesta.
En minäkään väitä tietäväni Gerdtin kristillisestä elämänkatsomuksesta mitään.Asia on kuitenkin avoin kysymys siihen saakka,kunnes tiedämme siitä enemmän.
>>>Sanot,että terroriteon tekijä ei ollut kristinuskovainen(todellinen).
Mistä sinä sen tiedät?
J
Raamatun opetuksesta----"hedelmistään hyvä puu tunnetaan"
>>>Vähän ennen kuolemaansa P.Gerdt oli jokatapauksessa hakeutunut kristilliseen urheiluseuraan.
J
Oletko kuullut mitään nimikristillisyydestä?
Teille uskovaisille näyttää tuottavan vaikeuksia omien ennakkoluulojen ja kuvitelmien erottaminen todellisuudesta.
J
Käätäisin kyllä tämän takaisin itsellesi?
En minäkään väitä tietäväni Gerdtin kristillisestä elämänkatsomuksesta mitään.Asia on kuitenkin avoin kysymys siihen saakka,kunnes tiedämme siitä enemmän.
J
Varmaa on kuitenkin, että Petrin teko oli vastoin
kristinuskon keskeisintä sanomaa ja tuomio Petrin
tekemisistä kuuluu yksin Jumalalle ja muutoinkin
turhaa, koska hän oli vailla ymmärrystä.
Hän oli tämän Jumalasta luopumisen ajan merkittävin uhri Suomessa.
Et muuten vastannut varsinaiseen väittämääni, vaan kiertelet ja kaartelet, mutta tiedät kyllä totuuden!
Juudas on puhunut
Ihmisellä on voimakas tarve uskoa johonkin itseään korkeamaan voimaan. Usein ihmiset sanovat, että 'kyllä jotain on....'.
Nyt näille uskonnälkäisille ihmisille saatetaan tuoda tietynlainen usko kuin tarjottimella heidän sen hetkiseen elämäntilanteeseen, jossa ei ehkä pysty edes ajattelemaan selkeästi, saati olemaan kriittinen. Mikä tahansa 'lohdutus' käy ja usko näyttäytyy usein lohduttavana ensi alkuun. Vasta ajan kanssa, kun uskossa on syvemmällä, alkaa tavallaan yksilön kamppailu tiettyyn uskon muottiin sopeutumisesta. Ihminen on laumasielu, joten yksilöllä ei aina ole voimaa irrottautua ahdasmielisestäkään uskonnosta. Yksilö jää täysin on yksin. Iankaikkisen elämän menettämisen pelko ja totaalinen ero Jumalasta, eivät varmaan houkuttele. Siksi moni jää uskonyhteisöön ja kipuilee siinä sitten, kun ei pysty täyttämään hänelle asetettuja vaatimuksia.
Onneksi on niitä, jotka uskaltavat julistaa, ettei absoluuttista oikeaa uskoa ole olemassa! Että myös kristinusko on uskonto muiden joukossa.
Kristinuskon keskeinen sanoma,jos sellaista edes on olemassa, näyttää tämän päivän uskovaisilta hämärtyneen.
Tekopyhyys on hyvin yleistä uskonnollisissa piireissä siitä syystä,että niihin hakeutuu mielellään luonteeltaan häiriintyneitä tyyppejä.Se taas johtuu pääasiassa siitä,että luonnevikaiset ihmiset haluavat päteä esittämällä jotain sellaista mitä todellisuudessa eivät ole.Uskonnollisessa yhteisössä nämä ihmiset voivat saada arvostusta ja nauttia esimerkiksi vallantunteesta.Kaikki uskovaiset eivät tietenkään ole luonnehäiriöisiä,vaan joukossa on paljon naiiveja ,yksinkertaisia ja
hyväntahtoisiakin ihmisiä.
Uskovaisuus tarjoaa "verhon" kaikenlaiselle hämärälle puuhastelulle,kuten tyttöjen käpälöimiselle rippikoululeirillä ja petoksille.Amerikastahan
tiedämme TV- pastorien petokset,katolisen kirkon pedofiiliskandaalit jne.
"Jumalan"(mielikuvan) rakastamisen ja palvomisen sijaan uskovien tulisi rakastaa lähimmäisiään ja osoittaa se käyttäytymisellään.Se olisi todellista elävän "Jumalan" palvelemista.
Ihmettelen, miksi uskovaiset aina vastaavat niin kuin vain heillä olisi kaiken maailman tieto hallussaan ja muut ihmiset tai toisin uskovat olisivat typeriä luupäitä.
Kun kysytään, oliko Petri G. kristitty vai ei, niin siihen ei voi vastata, että hedelmistään puu tunnetaan. Se on vastaus, joka ei vastaus vaan vallanhalun ilmentymä, jolla vastaväittäjää pyritään sekä ärsyttämään että nujertamaan. Todellinen kristitty ei väittele näin. Eli pallottelua, että hedelmistään puu tunnetaan, voi heittää myös sinulle takaisin.
Mutta, mitä järkee? Taas kerran.
Ps. Petrin suhteen tiedän, että hän oli kristityn kodin kasvatti. Eräs ystäväni tuntee tapauksen, mutta ei siitä sen enempää. Onko ihmiset uskossa nimellisesti vai ei, sitä emme voi määritellä kukaan toinen toisistamme. Me voimme tehdä sen vain itse. Miten on muuten sinun uskosi laita, Juudas? Oletko uskossa ja minkälaisessa? Ja miten sen näkyy sinussa ulospäin käyttäytymisessä lähimmäisiäsi kohtaan? Kysyn ihan mielenkiinnosta.
Ja tässä oli sitten vastaveto edelliseen viestiin. Saanen kuitenkin huomauttaa, että minä olen myös uskossa oleva, mutta en lainkaan suvaitsematon ja häiriintynyt, vaan ehkä liiankin tavoitehakuinen ja järkevä ja tunne-elämältäni tasapainoinen. Tulipas nyt kehuttua itseään.
...uskovaisissa on monenlaisia ihmisiä.
LOPPU.
>>>Kun kysytään, oliko Petri G. kristitty vai ei, niin siihen ei voi vastata, että hedelmistään puu tunnetaan. Se on vastaus, joka ei vastaus vaan vallanhalun ilmentymä, jolla vastaväittäjää pyritään sekä ärsyttämään että nujertamaan. Onko ihmiset uskossa nimellisesti vai ei, sitä emme voi määritellä kukaan toinen toisistamme. Me voimme tehdä sen vain itse.. Miten on muuten sinun uskosi laita, Juudas? Oletko uskossa ja minkälaisessa? Ja miten sen näkyy sinussa ulospäin käyttäytymisessä lähimmäisiäsi kohtaan? Kysyn ihan mielenkiinnosta.