Mannerheimin lastensäätiön psykologi Tuovi
Keränen peräänkuuluttaa sunnuntaisessa
(13.10.2001) uutisoinnissa "lasten" saamasta
informaatiosta. Hän painottaa, että "lapsilta
kielletty" lappu pitäisi laittaa TV:stä tulevan
uutisen kylkeen.
TS. vanhempien pitäisi tiirata sodista
näytettäviä uutisia lasten nukkumaanmenon jälkeen.
Mielenkiintoista! Aikaisemminhan vanhemmat
piiloittelivat silmiään käsillään kun piirretystä
tuli tavallista väkivaltaisempi kohtaus? Oli
sitten helpompi sanoa lapselle kysyttäessä:-
Kultaseni! Ei se ole totta... (Vaan sairaan
maailman - yhteiskunnan varaventtiili, jotta
väkivaltaisuus siirtyisi hieman kauemmaksi
todellisuudesta - tulevaisuuteen).
Kuinkahan on - lukijani? On lapsia, joiden ainoa
seuralainen on - vanhempien käydessä töissä -
televisio ja videofilmit.
Olisiko aiheellista kertoa yksinkertaisesti -
millainen maailma todellisuudessa on? On sotaa,
kärsimystä ja epätoivoa. Vastavuoroisesti myös
hyvistä asioista on hyvä kertoa. Sotia ei
valitewttavasti vielä voida poistaa, vaan se on
ehkä tulevaisuudessa mahdollista.
Olisiko terveellisempää kertoa tosiasiat? Vai
olisiko syytä pistää "lapsi" pehkuihin, kun
televisiosta tulee jotain väkivaltaista? Entä
kuinka kauan riittä sensurointi? Lopulta tulee
kuirenkin totuuden hetki vastaan.
Parempi ennemmin kuin liian myöhään... Uskon,
että "totuus" vapauttaa - olkoonkin, että se joka
suhteessa on kauhistuttavaa ja mieletöntä. (Se on
kuitenkin aikuisten vika, että tällaisia uutisia
on - ei tulevaisuuden ihmisten).
Tässä pohdittavaa kaikille kasvattajille ja
psykologeille.
Keränen peräänkuuluttaa sunnuntaisessa
(13.10.2001) uutisoinnissa "lasten" saamasta
informaatiosta. Hän painottaa, että "lapsilta
kielletty" lappu pitäisi laittaa TV:stä tulevan
uutisen kylkeen.
TS. vanhempien pitäisi tiirata sodista
näytettäviä uutisia lasten nukkumaanmenon jälkeen.
Mielenkiintoista! Aikaisemminhan vanhemmat
piiloittelivat silmiään käsillään kun piirretystä
tuli tavallista väkivaltaisempi kohtaus? Oli
sitten helpompi sanoa lapselle kysyttäessä:-
Kultaseni! Ei se ole totta... (Vaan sairaan
maailman - yhteiskunnan varaventtiili, jotta
väkivaltaisuus siirtyisi hieman kauemmaksi
todellisuudesta - tulevaisuuteen).
Kuinkahan on - lukijani? On lapsia, joiden ainoa
seuralainen on - vanhempien käydessä töissä -
televisio ja videofilmit.
Olisiko aiheellista kertoa yksinkertaisesti -
millainen maailma todellisuudessa on? On sotaa,
kärsimystä ja epätoivoa. Vastavuoroisesti myös
hyvistä asioista on hyvä kertoa. Sotia ei
valitewttavasti vielä voida poistaa, vaan se on
ehkä tulevaisuudessa mahdollista.
Olisiko terveellisempää kertoa tosiasiat? Vai
olisiko syytä pistää "lapsi" pehkuihin, kun
televisiosta tulee jotain väkivaltaista? Entä
kuinka kauan riittä sensurointi? Lopulta tulee
kuirenkin totuuden hetki vastaan.
Parempi ennemmin kuin liian myöhään... Uskon,
että "totuus" vapauttaa - olkoonkin, että se joka
suhteessa on kauhistuttavaa ja mieletöntä. (Se on
kuitenkin aikuisten vika, että tällaisia uutisia
on - ei tulevaisuuden ihmisten).
Tässä pohdittavaa kaikille kasvattajille ja
psykologeille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
en minäkään salailuun usko, ellei kotona näitä
asioita käsitellä, ne tulevat lapsen tietoon
jostain muualta ja ne versiot eivät välttämättä ole
lapsen kehitysaste mielessä kerrottuja. Ja voiko
lapsi luottaa asioita salailevaan äitiin? Kaikesta
pitää voida puhua lapsenkin kanssa, hänen
kielellään ja ehdoillaan.
Mutta onko esim. viisivuotiaan aiheellista nähdä
uutiskuvaa palavasta tornista paniikissa alas
hyppäävistä ihmisistä? mielestäni ei. Lapsella ei
ole resursseja tällaisia kuvia käsitellä, ja
asiasta saattaa kasvaa suunnattoman ahdistava.
Etenkin silloin jos kotona ei asiasta puhuta.
Lapselle tulee kertoa sodan ja monen muun
hirvittävyyden olemassaolosta, mutta hän varmaan
tulee toimeen vallan hyvin näkemättä online-kuvaa
verisistä ihmisistä.
Oletko ajatellut, että videopelit ovat todella
raakoja.
Niissä tapetaan, hypätään tornista ja ammutaan
silmittömästi?
Länsimaisella yhteiskunnalla on paljon
selitettävää 5-vuotiaille lapsille, kun heidän
isoveljensä ja siskonsa näitä pelejä pelailevat?
Maailma on paha paikka asua (tulevaisuudessa, jos
kriteeriksi otetaan vain televisiosta (videosta)
tulevat viihteenomaiset esitykset.
Moraali ja etiikka tämän kaiken lisäksi
opetettuna saa valitettavasti toissijaisen
luonteen.
Mihin ovat hävinneet 50-ja 60-luvun humoristiset
piirretyt?
Kun kylmä sota oli voimissaan
tarvittiin "kevenykseksi" tällaisia piirrettyjä
ja suomalaiset 50- 60- luvun kotimaiset elokuvat
olivat myös juuri niitä kevennyksiä.
Maapalloistuminen (globalismi) on valitettavasti
tuonut lieveilmiönä piittaamattomuuden ja
suoranaisen anargian kaipuun. Hyvänä esimerkkinä
pilailu? korttien lähettäminen = kikkelikortit ja
nämä jauhekirjeet.
Jokin on mennyt pieleen nykyaikana! Missä moraali
ja etiikka? niitä peräänkuulutan!
Kertoa totuutta maailmasta ei voi kuin
sellaiselle, jolla on edes oletettavasti sen
ymmärtämiseen tarvittava valmius, ja välineet
käsitellä saamaansa tietoa.
Pienellä lapsella tälläistä ei ole, ja siksi
vanhemmat ovat tässä kohtaa tärkeässä asemassa,
vähän niinkuin sensuroijina, ettei liikaa
totuutta ja pahuutta ja raakuutta pääse pikku
päihin.
En kyllä osaa sanoa tarkkaa ikää, mutta kyllä
viisivuotiaskin on aivan liian nuori vielä
kykenemään käsitellä tälläistä.
Olen siis Keräsen kanssa samaa mieltä. Lisäksi
vielä tietenkin vanhempien velvollisuus ja oikeus
on sensuroida kaikki väkivaltainen
piirrosfilmimateriaali.
On todella surullista, että on paljon lapsia,
joilta ei kukaan sensuroi mitään, ja ilmeisesti
laskun maksavat he itse, sekä koko yhteiskunta.