Kysymys

sillä niitä on monenlaisia.

Itselläni on seurakunta jota ihmiset kutsuvat Vanhoillislestadiolaisiksi.

Ei uskovainen elä niinkuin maailman elää.

Haluamme välttää syntiä(pidämme syntinä sitä, mikä on raamatussa sellaiseksi sanottu). Mutta nämä "säännöt" on tullu varmaan siitä että me ei katota tv:tä, ei tanssita, ei kilpaurheilla,ollaan absolutisteja viinan suhteen jne. Ja miksi me tehdään niin, tässä vastaus:Mark.9:43" Ja jos sinun kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle, kuin että, molemmat kädet tallella, joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen". Saman tyyppisiä jakeita ovat kaksi seuraavaa. Eli tämä tarkoittaa sitä että haluamme ennalta ehkäistä syntiä esim. Jos tanssimme, me tulemme helposti vieteltyksi ja katsomme himoiten vastakkaiseen sukupuoleen. Eli se, kun pyhä henki saa meissä sellaisen voiman, että haluamme välttää syntiä, on leimattu ulkokultaisuudeksi. huom. lankeamme silti päivittäin lukemattomiin synteihimme, olemme siis yhtä heikkoja synnille, kuin tekin.

En ole vapis, mutta vastaanpa kuitenkin. Itse kuulun helluntaiseurakuntaan, ja jo pelkästään kyseisiä seurakuntia löytyy joka lähtöön. Samoin on varmasti vapaakirkoissa.

Meidän seurakuntamme on kohtalaisen konservatiivinen, eikä tanssimista varmaankaan nähdä hyvänä asiana vanhimpien jäsenten osalta. Jos minun lapseni (en kyllä ole vielä edes siinä iässä) haluaisi harrastaa tanssia, niin en kyllä kieltäisi sitä vain siksi, että jotkut seurakunnassa ovat siitä eri mieltä.

On mahdotonta miellyttää kaikkia, mutta tuossa tilanteessa tekisin niin kuin on paras lapsen kannalta. Harrastus tuo mukanaan kavereita ja liikuntaa, mitkä ovat tärkeitä asioita.

Sinä olet kuitenkin äiti, ja hyvin teet kun rukoilet asian puolesta :)

Hmm, tämäkään ei ole Vapaakirkkolaisen vastaus, vaan ev.lut. kirkossa käyvän uskovan, mutta tuleepa sitten näkökulmia asiaan laajemminkin :)

Tanssin pitäminen pahana on yleistä vanhemman väen keskuudessa. He liittävät sen ehkä helposti sellaiseen viinan kanssa läträämiseen, joka on aina ollut perisuomalaisessa tanssilavakulttuurissa lieveilmiönä, ja varmaankin jonkinlaiseen sukupuolimoraalin löyhyyteen. Mutta toki tanssi voi olla aivan jotain muuta, mukava ja hieno liikuntamuoto. Sen suhteen siis "lepo vaan" - oletan, että lapsesi harrastaa tanssia hyvässä ympäristössä. Ihanaa, että lapset liikkuvat ja heillä on hauskaa liikkuessaan :)

Mutta toi hapkido on tosiaan ongelmallinen kristillisestä näkökulmasta. Kuten kaikki itämaiset do-päätteiset taistelulajit. Niissä yleensä jonkin aikaa - voi olla pari vuotta - kyse on vain taistelutekniikoista ilman sen kummempaa henkimaailman avuksiottoa. Mutta ennemmin tai myöhemmin niissä aletaan esitellä "energioita" tai "henkiä", jotka ovat osa kehittyneempiä tekniikoita. Niitä täytyy opetella hyödyntämään näissä taistelutekniikoissa, jotta pystyy etenemään lajissa.

Ongelma on siinä, että nuo "energioiksi" tai "hengiksi" kutsutut eivät ole Jumalan Pyhä Henki, vaan se toinen vaihtoehto, eli pahat henget.

Joistakin do-lajien liikkeistä sanotaan suoraan, että ne ovat rukouksia hengille. Tai ennen taistelun alkua täytyy kumartaa hengille, tai sanoa niille jotakin, tai tehdä jokin liikesarja, joka merkitsee rukousta niille. Jotkin tekniikat eivät ole edes itsessään kovin tehokkaita, ellei mukaan saada "henkien" antama lisävoima. Meditaatio saattaa kuulua ohjelmaan, ja se on yksi keino tyhjentää oma mieli, että (pahat) henget pääsisivät paremmin toimimaan ihmisessä. Voidaan puhua kauniisti ihmisen omista "sisäisistä energioista" tms. mutta mikä on totuus? Ongelmia tulee aina, kun ihminen pyytää lisäapua taisteluun muualta kuin ainoalta elävältä Jumalalta, kutsutaan sitä sitten miksi voimaksi, hengeksi, energiaksi tahansa.

esim. hapkidon kotisivuilla on lause "Tekniikat ovat ki'n avulla tehokkaampia. Sisäisen voiman avulla suorituskyky kasvaa jopa nelinkertaiseksi."

Nämä henget eivät ole vallan viattomia, vaan alkavat vähitellen ahdistaa ihmistä. Päätavoite niillä on tietysti, että ihminen vähitellen etääntyy elävästä Jumalasta. Monille alkaa tulla jonkinlaisia pelkotiloja ja ahdistuksia. Lapsesi saatttaa alkaa jossain vaiheessa kokea jotakin pelottavaa unen ja valveen rajamailla, esim. kuristavaa otetta, painoa rintakehässä, tai kokea, että ikäänkuin jokin pelottava hahmo olisi läsnä. Lapsesi ei välttämättä kerro näistä kokemuksista, sillä ne saattavat olla todella pelottavia, ja jos ovat teini-iässä, eivät muutenkaan halua kertoa "lapsellisista" peloistaan. He eivät osaa ajatella, että nämä kokemukset liittyisivät mitenkään harrastukseensa.

Mutta kasvava välinpitämättömyys Jeesuksesta on joka tapauksessa pahojen henkien tavoite, ja sen varmaan huomaat, jos sellainen etenee.

..."enkä halua teidän joutuvan yhteyteen pahojen henkien kanssa." (1. Kor. 10:20)