kunnon Neuvostoliitto oli olemassa, Amerikassa tarvitsi vain hihkaista: "Venäläiset tulevat!", niin jenkit hyppivät kauhusta silmittöminä ulos ikkunoista.
Meidän suhtautumisemme itsellemme vieraihin ja outoihin asioihin, esim. homoseksuaaleihin, vaikuttaa joskus vähän samantapaiselta. Vaikka itse vierastaakin jotakin sellaista elämänmuotoa, johon itsellä ei ole taipumusta eikä tarvetta, ei ehkä silti ole syytä sellaisenkaan asian suhteen tulla hysteeriseksi.
Meidän suhtautumisemme itsellemme vieraihin ja outoihin asioihin, esim. homoseksuaaleihin, vaikuttaa joskus vähän samantapaiselta. Vaikka itse vierastaakin jotakin sellaista elämänmuotoa, johon itsellä ei ole taipumusta eikä tarvetta, ei ehkä silti ole syytä sellaisenkaan asian suhteen tulla hysteeriseksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
EVVK
"venäläiset tulevat", ku kintuihin tuppas muutenki vipinää tulevan, pinemmistäkin rapsahduksista.
No sinäkin oot sitä uudenpaa polvea, ettei tartenu naapuria pelätä.
Iso-isäni muisteli sisällis-sodan aikaa ja mainitsi myös, että sillo piti olla vielä enemän varpaisillaan, ku sukulainenki saatto olla vihollisen joukoissa.
No eihän tää helari palstan juttuja ole, kun Kristuksen rakkaudessa ei ole edes pelkoa ja pelkureiden osakin on hiukan toisaalla.
toimii kumpaankiin suuntaan.
Uskovan ei tarvitse muuta kuin sanoa että on uskovana sitä mieltä että seksi kuuluu avioliittoon ja avioliitto miehen ja naisen välille, ja että on tullut siihen johtopäätökseen että homoseksualismi on synti, niin välittömästi vähintään kuusi homoa kymmenestä (ja monet heterot) saa kohtauksen ja alkaa sylki roiskuen huutaa.
Tämä oli nyt kärjistys, mutta kuitenkin.
Missä on se paljon puhuttu suvaitsevaisuus? Kyetäänkö vai eikö kyetä suvaitsemaan että on ihmisiä jotka uskoo Jumalaan ja että heidän uskoonsa kuuluu tietynlainen käsitys seksuaalisuudesta? Onko näillä uskovilla oikeus kertoa näkemyksensä vai eikö ole?
He kertovat näkemyksensä joka tapauksessa. Kuten homotkin omansa. Toivotaan että se voisi tapahtua ilman hysteerisyyttä, puolin ja toisin. Hysteriaa muistuttavaa äärikäyttäytymistä, jossa toisella tavalla ajatteleva ihminen nähdään vihollisena, on kaikessa missä puhutaan voimakkaasti tunteita koskettavista asioista. Silloin olisi hyvä muistaa että kaikki rakentava kritiikki edellyttää myös itsekritiikkiä.
Mielipide-eroavaisuudet eivät sinänsä ole hysteerisyyttä. Ei silloinkaan jos omien näkemysten esittämisessä käytetään tarpeettoman kovia äänenpainoja ja joskus vähän alatyylisiä ilmauksia. Lähelle hysteerisyyttä kuitenkin mennään, jos ja kun kaikki homoutta vastustavat uskovat leimataan aivopestyiksi hihhuleiksi, jotka varmasti ovat joko kaappihomoja tai ainakin homofobiaisia?
Noinhan se on. "Sylki alkaa roiskua" puolin ja toisin. Totta kai uskovalla on oikeus tuoda julki mielipiteensä ja myös se mihin hän käsityksensä perustaa, Raamatun sanaan. Sama sana kuitenkin myös sanoo, "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi" ja " millä mitalla te mittaatte, sillä teillekin mitataan."
Joku vanha intiaanien (muistaakseni) sananparsi taitaa myös sanoa , että pitäisi ensin kulkea toisen mokkasiineissa tovin aikaa ennenkuin voi mennä tuomitsemaan toista ihmistä. - Emme me heterot voi kovinkaan paljon tietää homoseksuaalien elämistodellisuudesta. Otaksun heitäkin olevan moneen lähtöön kuten meitäkin, jotka emme ole tällä tavoin poikkeavia. Kun "täikampaa" tihennetään tarpeeksi, pöpöjä löytyy joka ainoan päästä.
On hyvä pyrkiä ymmärtämään toisinajattelevaakin ihmistä ja miksi hän omista lähtökohdistaan ja elämänhistoriastaan käsin ajattelee ja käyttäytyy niinkuin tekee, tämä kait on sitä toisen mokkasiineihin asettumista. Mutta ei kaikilla ole siihen kärsivällisyyttä eikä aina kykyäkään, ja kaikissa tapauksissa sitä ei voida odottaakaan. Ehkä sitten pitäisi asettua niiden mokkasiineihin jotka ei kykene asettumaan toisten mokkasiineihin, ja yrittää ymmärtää miksi he ei siihen kykene?
Tässäkin on itsekritiikki ja oman ajattelun rehellinen tarkastelu tarpeen. Jos on jonkun ihmisen kanssa asioista eri mieltä ei se välttämättä tarkoita ettei kykene asettumaan hänen mokkasiineihinsa. Esimerkiksi, jos pidän homoseksualismin harjoittamista syntinä, tarkoittaako se että olen kyvytön ymmärtämään homoseksuaalien elämäntodellisuutta?
Ehkä. Ehkä ei.
Ja vaikka olisin kyvytön astumaan heidän mokkasiineihin ja kyvytön ymmärtämään heidän elämäntodellisuutta, siitä huolimatta homoseksuaalisuus on synti, jos se sitä on. Uppoavassa laivassa istuva hukkuu ihan samalla tavalla riippumatta siitä osaanko minä suhtautua häneen empaattisesti vai en.
Kyllä UT selkeästi kehoittaa asennoitumaan lähimmäiseen rakastavasti, ja minun mielestä monilla meistä uskovaisista on tässä asiassa paljon korjaamisen varaa kuten on palstalla nähty, aika ajoin varmasti jokainen erehtyy ja lankeaa tässä kohtaa, mutta ei rakkaus sittenkään tarkoita hampaatonta kaiken hyväksymistä, niin että ei kohta enää uskalleta sanoa mistään yhtään mitään.
"Älkää tuomitko" on varmaan yksi yleisimmin väärin käytettyjä raamatunkohtia. Kyseisellä kohdalla tahdotaan vaientaa keskustelu synnistä, ikäänkuin Jeesus olisi sanonut että antakaa jokaisen elää niinkuin itseä huvittaa. Mutta sillä tavalla Jeesus ei sano. Hän ei kiellä uskovaisia puhumasta ihmisille Jumalan laista ja pyhyydestä. Päinvastoin meidän käsketään puhua näitä, julistaen Jumalan armoa, hyvyyttä ja rakkautta Kristuksessa. Jos ei puhuta synnistä ei sitten voida puhua armostakaan. Armo kuuluu vain syntisille, niille jotka syntisinä ja tuomittuina kääntyvät Jeesuksen puoleen, saadakseen kokea anteeksiantamuksen.
> Kun "täikampaa" tihennetään tarpeeksi, pöpöjä löytyy joka ainoan päästä. <
Aivan. Sehän se on Jumalan tahto että ymmärretään olevamme syntisiä itsekukin. Rukoillaan siis Jumalaa vaikuttamaan itsessämme nöyryyttä Hänen sanansa edessä. Siinä on sellainen täikampa joka varmasti osoittaa armontarpeemme, jos tahdomme henkilökohtaisessa rakkaussuhteessa Häneen keskittyä ja tuntemisessaan kasvaa.
Se että olen syntinen ja omassa elämässäni on virheitä ei tarkoita etten saa varoittaa toisia synnistä enkä puhua heille Jumalasta mitään. Mutta jos olen itse syntisenä saanut kokea armon ja elän henkilökohtaisessa suhteessa hyvään Jumalaan, kyllä se vaikuttaa asenteissani ihmisiä kohtaan. Kun on itse saanut kurkihirren pois silmästään Jumalan rakastavan laupeuden avulla, näkee sitten auttaa lähimmäistäkin puhdistumaan niistä roskista, jotka hänen näköä haittaa. Sehän se oli Jeesuksen opetus tuossa yhteydessä. Että emme mene likaisin sormin sorkkimaan toisen silmiä vaan yksinkertaisesti puhumme hänelle totuuden sanaa sen mukaan kuin osaamme ja kykenemme ja jätämme sitten Jumalan käsiin hyvän työn. Minä en voi ketään pelastaa enkä parantaa - siksi minun ei tarvitse suuttua eikä hermoilla jos joku ei ota sanojani vastaan. Ihan rauhassa saan sanoa synnin synniksi ja ihan rauhassa saan inhota ja jopa vihata asioita jotka rikkovat Jumalan pyhää tahtoa ja hyvyyttä vastaan - mutta se ei tarkoita että minun tulisi vihata ihmisiä jotka sillä tavalla elävät!
Vihaa syntiä mutta rakasta syntistä.
Efesolaiskirje puhuu mokkasiineista jakeessa 6:15.
Ef.6:10. Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa.
6:11. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.
6:12. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa,
6:13. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.
6:14. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska,
6:15. ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille.
ei tarkoita pelkkää ulkopuolelta tulévaa toisen ymmärtämisyritystä vaan se edellyttää tuona toisena elämistä ja koska se on sula mahdottomuus, ei meistä ole tuon toisen tuomareiksi. Tämäkin on sula mahdottomuus: aina me tavalla tai toisella, jos ei sanalla niin sanattomasti, tuomitsemme toisiamme,tuomiten samalla itsemme koska kuulumme samaan sukuun.
Tätä en sano siksi että olisin parempi muita, päinvastoin olen pahempi, oikea "helvetin kekäle". Joinakin hetkinä kuitenkin muistan menneisyydestä häivähdyksenä kuinka vuosikymmeniä sitten, jolloin vielä nykyistä teknologiaa nettipalstoineen ei ollut olemassakaan, hyökkäsin mm. homoseksuaaleja vastaan lehden lukijapalstalla. Myös muistän kuinka uhkasin toista ihmistä helvetillä ellei hän tee parannusta. Eikä minulla kumminkaan ollut eikä voinut/voi olla hajuakaan noiden toisten elämästä tai syistä, ei ulkoisista eikä sisäisistä, miksi he elivät niinkuin elivät tai olivat sellaisia kuin olivat. Myös minulle itselleni on ikuinen kadotustuomio sanottu, eikä se välttämättä tunnu kivalta, jos edes jossain määrin suhtautuu pieteetillä uskonnollisiin kysymyksiin. Ehkäpä tuollaisista seikoista johtuen jonkinlaista "lampaannahkaisuutta" joinakin hetkinä ilmenee noita "suuria syntisiä" kohtaan olletikin jos he eivät eivät hypi omille silmille eikä heistä ole henkilökohtaista haittaa. Silloin tietysti kun heistä alkaa olla henkilökohtaista harmia, pukinsorkka äkkiä vilahtaa meikäläisenkin housun lahkeesta ja olen valmis toivottamaan heidät "helvetin kuuseen". :)