Onko muita, jotka ovat uskossa ja odottavat ikuista elämää, mutta kuitenkin syvästi epäilevät Jumalan rakkautta/kaikkivaltiutta, koska hän sallii meidän hirvittivän kärsimyksemme päivästä toiseen?
Myös vapaa tahto on mielestäni harhaanjohtavaa, meillä ihmispoloisilla ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa toimintaamme tai ajatuksiimmekaan viime kädessä!?
Onko muita ja miten jaksatte elää tälläisessä arjessa??
Myös vapaa tahto on mielestäni harhaanjohtavaa, meillä ihmispoloisilla ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa toimintaamme tai ajatuksiimmekaan viime kädessä!?
Onko muita ja miten jaksatte elää tälläisessä arjessa??
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minäkin olen ajatellut paljon, että miksi Jumala sallii pahan. Tämä kysymys on myös askarruttanut kristittyjä kautta aikojen.
Hieman pohdittuani olen tullut siihen tulokseen, että jos pahaa ei olisi (paha on muuten lähtöisin saatanasta, todennäköisesti tiesitkin, mutta koska asia on aika tärkeä kysymyksen kannalta ajattelin sen mainita vielä tähän väliin), siis jos pahaa ei olisi mihin ihminen tarvitsisi Jumalaa. Eikö olekin niin että kun pahaa tapahtuu ihminen ajattelee Jumalaa ja kaipaa Häntä eniten silloin? Jumala saa siis sillä että sallii saatanan toimia itselleen huomiota.
Joissain tapauksissa pahan tapahtuminen saattaa myös havahduttaa ihmisiä näkemään omat syntinsä ja heräämään tekemään parannuksen.
Joskus voi myös olla että kun jotain pahaa tapahtuu niin se saattaa ajan kanssa kääntyä hyväksi. Esimerkkejä on monia, mutta en jaksa ruveta kirjoittamaan niitä tähän.
Se miten itse jaksan elää tässä arjessa, on uskovaisten yhteys. Uskon hoitamiseen kehotetaan ja parhaat tavat siihen ovat:yhteys, rukoilu, ehtoollinen ja raamatun lukeminen.
Itse hoidan tuon yhteyden olemalla uskovaisten ystävien kanssa ja koska olen vielä sen verran nuori, että voin hyödyntää seurakunnan nuorteniltoja yms niin niissä äyn ahkerasti. Suosittelen lämpimästi myös erilaisia musiikkitapahtumia. Niissä on paitsi musiikkia, myös sielunhoito mahdollisuus ja hieman "opetusta".
Lopuksi suosittelen lukemaan Eero Junkkaalan kirjan, Miksi Jumala sallii pahan? Siinä on käsitelty monia yleisiä kysymyksiä, jotka askarruttavat monia.
Siunasta ja koita jaksaa.
mutta eikö juuri Jumala luonut pahan ja salli sen tulon paratiisiin? vai mistä se sinne olisi muuten päässyt ellei kaikkivaltias ölisi sen antanut tulla? Ja miksi meitä ihmisiä syytetään siitä että meidät tehtiin niin huonoiksi että lankesimme? Jos Jumala halusi ettemme olisi robotteja, niinkuin mulle yleensä sanotaan,miksei antanut tarpeeksi järkeä valita oikein s.o olla lankeamatta kiusaukseen? Vai kuuluuko siis rakkauteen kärsimys.. Ei kovin kivaa rakkautta sellainen, vai mitä?
Tuohon kysymykseen kuka loi pahan, ei löydy mistään selkeää vastausta, kaiken järjen mukaan Jumala loi sen, mutta vain hän voi tietää tuohon oikean vastauksen....Minä en itse ole oikea ihminen selittämään Jumalan ratkaisuja/tekemisisä, koska en tiedä kaikkea asiasta.
Mitä sitten tulee siihen, että kuuluko rakkauteen kärsimys, niin tähän kohtaan heittäisin sellaisen pienen ajatuksen, että kurittaahan vanhempikin lapsiaan vaikka rakastaa heitä.
Kivaa? No ei todellakaan, mutta kuten jo sanoin niin en tiedä mitä Jumala siellä ylhäällä miettii ja suunnittelee.....
Ja kyllähän Jumala järkeä antoi, ja aluksi ihmisillä oli vain yksi käsky jonka saatana johdatti rikkomaan, miksi ihminen sitten on niin heikko, niin sitä en tiedä, juurikin samasta syystä kuin yllä olen kertonut...
"Uskovainen minäkin" ja "minje". Puhuttekohan te nyt ollenkaan samasta kärsimyksestä?
Uskovainen tuntuu puhuvan hirveästä kärsimyksestä (joka kestää päivästä päivään) ja minje lapsenkasvatuksesta jossa lasta myös rangaistaan.
Miten sinä minje rankaiset lastasi kun hän on ymmärtämätön tai uhmaa sinua?
-Pyydätkö jonkun pedofiilin raiskaamaan 1-vuotiaasi vai teetkö sen itse?
-tai jos sinun olisi valta niin sotkisitko hänen aivojensa välittäjäaineet niin, että hän on koko ikänsä mielisairas ja kauhusta kankea?
Vai millaista pitkäaikaista kauheata kärsimystä olet ajatellut lapsesi hyväksi aiheuttaa?
En todellakaan, aino satuttaa lasta mitenkään pahasti tai aiheuttaa hänelle mitään pitkäaikaista taumaa. Tarkoitin vain, että eivätkös kaikki silloin tällöin ihan vaikka esimerkiksi vain suutu lapselleen, jolloin saattaa ääni vähän nousta tavallista kovemmaksi, saattaapa joku vielä hyvinkin antaa kunnon tukkapöllyä. Ei mistään sen kummemmasta ollut kyse. En todellakaan mitään kovin pahaa, josta jäisi ikuiset jäljet/vammat!!
Ateismi on siitä jännä asia että se tarjoaa aukottoman vastauksen (lähes) kaikkeen. Kun uskis pohtii päänsä puhki että miksi tämä kaikkirakastava jumala kaikesta rakkaudestaan huolimatta sallii tämän kaiken pahuuden, atte tietää että maailmankaikkeus on vain äärettömiä syy-seuraus-suhteiden jonoja jotka vain sattumalta ilman sen suurempaa syytä sattuvat olemaan sellaisia kuin on. Kysymys on vain siitä jaksaako tämän ajatuksen kanssa elää ja moni nimenomaan ei jaksa. Silloin tulee usko ja sokeus myös useimmiten samalla.
Elämä on otettava realistiselta pohjalta. Minä uskon Jumalaan ja uskon Jeesukseen henkilökohtaisena pelastajanani olen ns. uskis. Siitä huolimatta elämässä on just tuo syy-seuraussuhde, se on sellainen elämän peruselementti. Elämän pohja, perustuslaki, miten tuon sanoisi.
Jumalan laki on sitten taas Jumala-juttu. Minusta ihmisten pitäisi osata erotella asiat niin ne eivät menisi sekaisin.
Jumala on luonut tämän syy-seuraussuhde ketjun ettei kaikki nyt ihan holtitonta olisi. Minusta Jumala on hurjan sellainen jalat-maassa -tyyppi, tai ainakin minun Jumalani on sellainen. Ei mikään hörhö niinkuin joskus tuntuu että Jumalaa kuvaillaan.
En tosin epäile Jumalan rakkautta.
Hän antoi ainokaisen poikansa
sovitukseksi ja otti päällensä hänessä kaiken...
Muistathan..joka epäilee, on kuin tuulessa..
mennen milloin minnekkin.
Me ihmisinnä saadaan tehdä valintoja ja kun
kokoot Jeesuksen sanomaa..Miksi epäilit..Joka uskoo
se elää, vaikka olisi kuollut...ym...
Vapaassa tahdossa saa ottaa vastaan tahi
hyljätä,niin ihmisellä on mahdollisuus vaikuttaa
toimiinsa ja ajatuksiinsa...Ajatuksista...sydänmistä...
lähtee...Hyvä ja Paha...
Jumalan kaikkivaltaisuus on täydellistä auktoriteettia.
Jeesus toi sanoman-Osoittaen kuka Hän on.
Kaikkeen valta .
Kaikkihan meni ja menee, niinkuin kirjoitettu on.
Voima ei ole Herramme mukaan kirjoituksissa
vaan Jumalan Hengessä.
Tieto ittessänsä paisuttaa, mutta RAKKAUS rakentaa.
Tunteemme vaihtelevat.
valintamme jokapäiväisinnä siihen vaikuttavat.
Ole niinkuin Elia uupuneenna ja syö
kaksinkertainen annos- Ja jaksat.
Etsi,kolkuta,ano niin enempi löydät,avataan ja saat.
Tarkkaile rakkaudes valintoja.
Eipähän sinäänsä mitään.
Hyväksihän on avoimin mielin keskustelu.
Lyhyesti: Vaik oot nimimerkillä-
kuten toisissakin paikois jollain muulla.
täs "uskovainen minäkin ??".
Kunhan sepittelet.......
Sitten sinä OIKEESTI uskovainen/etsivä,kun on
vaikeeta.
Tutki lähelläs uskista ja avaudu luottamuksellas
luotettavalle ja APU TULEE YLHÄÄLTÄ .
Johan täälläkin keskustellaan .
Uskon,Rakkauden,Rauhan,Toivon....
Päälähde Jumalalla.
Hän näkee läpi lukkojen ja ei löydy estäjää.
>>Myös vapaa tahto on mielestäni
>>harhaanjohtavaa, meillä ihmispoloisilla ei ole
>>mitään mahdollisuuksia vaikuttaa toimintaamme
>>tai ajatuksiimmekaan viime kädessä!?
Ihmisyyteen kuuluu vastuu omista teoista,
ja vapaa tahto tekemisistämme.
Vie minulta vastuu elämästäni, ajatuksistani
teoistani ja tekemättä jättämisistäni,
ja viet minulta ihmisarvoni :(
Kuulin, että jossain päin Afrikkaa valkoiset
pitivät jonkin heimon jäseniä niin "kehittymättöminä",
että pitivät heitä palvelijoinaan, ja aina
jonkun valkoisen omaisuutena. Heillä ei ollut
oikeuskelpoisuutta - heidän ei tarvinnut mennä
oikeuteen, vaikka tekivät jonkin rikoksen.
Tuo heimo ei halunnut jatkaa niin, vaan he
halusivat vastata teoistaan: jos he varastavat,
niin se loukkasi heidän ihmisarvoaan, jos he
eivät joutuneet siitä vastuuseen.
Vastuu on ihmisarvoon kuuluva juttu.
Vastuutaan ei voi paeta aivojen kemian taakse,
ei vaikeaan lapsuuteen. Toki ne vaikuttavat
siihen, miten vaikea tuo vastuu on kantaa,
mutta silti: olet vastuullinen teoistasi,
sinulla ja teoillasi on merkitys ja arvo.
Uskon ikuiseen olemassaoloon joka on minulle sen mukainen miten hetkeni käytän. En odota mitään, elän vain oikeudenmukaisuuden tiedossa. Jumala tietää mitä kenellekin kuuluu. Pyrkimys Rakkauteen pitää oikealla tiellä.
Kärsimys on itsekkyyden seuraus. Sen tarkoitus on kasvattaa tarveeseen nöyryyteen. Ole kiitollinen kärsimyksistäsi ja opi niistä.
Hmmm, olen miettinyt kärsimyksen asemaa ihmisen elämässä omasta näkökulmastani. Enkä ymmärrä laisinkaan puheita siitä, että kärsimys olisi jotekin huono tai negatiivinen asia. Itse koen kärsimyksen erittäin tärkeänä ja pääosin positiivisena osana elämää. Kärsimys kasvattaa ja opettaa. Huonot asiat avartavat silmiä ja pysäyttävät. Ilman kärsimystä elämä olisi naurettavaa. Kärsimys ja sen tuomat sairaudet ovat metkkejä virheistä joita teemme elämässämme. Virheiden kautta opismme parhaiten. Jokainen kärsii ja kokee tuskaa, mutta jokainen voi valita suhtautuuko siihen positiivisesti vai negatiivisesti.
Minulle kärsimys on hyvää ja opettavaista. Elämä ilman kärsimystä olisi turhaa. Kärsimys herättää.
Ja toki ihminen voi vaikuttaa vaikka kuinka paljon asioihin ja toimintaansa. Maailma on pullollaan vaihtoehtoja, niiden löytäminen vain vaatii halua etsiä ja puhdasta ja avointa sydäntä. Maailma on iloa ja onnea täynnä.
Ikävää, etteivät kaikki näe omia rajattomia mahdollisuuksiaan ja toimi niiden mukaisesti. Kaikki on kiinni siitä kuinka paljon olet valmis laittamaan itseäsi likoon!