Kuntauudistuksesta keskusteltaessa sotketaan usein tavoitteet ja keinot, kun kuvitellaan, että kuntien yhdistäminen ja verotuksen painopisteen siirtäminen olisi jonkin puolueen tavoite.
Eihän asia näin ole.
Keskusta, kokoomus ja SDP pyrkivät yksissä tuumin samaan tavoitteeseen: peruspalvelujen saatavuuden ja mahdollisimman hyvän laadun turvaamiseen sellaisella palvelujen tuotanto- ja hallintorakenteella, jonka kustannukset pystytään maksamaan myös tulevaisuudessa.
Nykytilannehan on kestämätön. Palvelutuotannon kustannustehokkuus on hyvin kirjavaa ja kustannukset ovat kasvaneet ja tällä menolla kasvavat keskimäärin 5% vuodessa, kun kansantalous kasvaa vain n. 3% vuodessa.
Jos näin jatketaan vielä pitkään, niin edessä on hyvin vaikeita poliittisia päätöksiä palvelujen priorisoimisesta, kun rahaa ei kertakaikkiaan ole kaikkeen tarpeelliseen.
Keskusta on aivan oikealla tiellä, kun se korostaa kuntaliitosten vapaaehtoisuutta. vapaaehtoisuuden periaate on pidettävä edelleenkin pääsääntönä riippumatta siitä, millä keinoilla palvelut ja niiden rahoituspohja pyritään turvaamaan.
Keskusta on myös oikeassa siinä, että kunnille tulee suoda nykyistä paljon vapaammat kädet ostaa palvelutuotantoa yksityisiltä palveluyrityksiltä.
SDP on puolestaan oikeassa siinä, että vapaaehtoisille kuntaliitoksille tulee määrittää takaraja. Suomella ei ole varaa odotella, että vapaaehtoisuusd ratkaisisi ongelman ajoissa. Se voisi tulla suunnattoman kalliiksi koko kansalle.
SDP on oikeassa myös siinä, että jokin kunnan asukasluku on hyvä määritellä ohjeluvuksi, kunnan minimikooksi, kun kuntaliitoksia ryhdytään toteuttamaan. Poikkeamat minimokoosta tietenkin tulee sallia aina kun siihen on perusteltua aihetta.
SDP on oikeassa myös siinä, että veronkantoa kunnallisten palvelujen rahoitukseen tulee siirtää valtiolta kunnille, kun kuntien koko ja päätösvalta palvelutuotannossa kasvaa ja muuttuu myös nykyistä riippumattomammaksi valtiosta.
Kunnallisveron tasauksia tietenkin tarvitaan myös jatkossa, mutta kyse onkin lähinnä painopisteen asettamisesta siihen suuntaan, että mahdollisimman moni kunta olisi rakenteellisesti ja hallinnollisesti sellainen, että se tuottaisi palvelut itse keräämillään veroilla. Taloudellisesti heikoimmat kunnat tarvitsevat edelleen tasausta, joka otetaan taloudellisesti parhaiten pärjäävien kuntien kunnallisverosta.
Näissä asioissa keskustan ja SDP:n alkaa olla jo korkea aika lähentyä toisiaan, mikä ei ole lainkaan vaikeaa, koska pääoppositiopuolue, kokoomus edustaa juuri sitä keskilinjaa, josta hallituspuolueet nyt ovat poikenneet kumpikin omalle äärisuunnalleen toisaalta liitosten vapaehtoisuuden ja kuntien minimikoon suhteen ja toisaalta yksityisten palvelujen käytön suhteen.
Ehkäpä Matti Vanhasen kannattaisi tukeutua enemmän kokoomukseen saadakseen läpi yksityisten palvelujen käyttöoikeuden ja riittävän selkeän vapaaehtoisten liittymisten korostamisen, kun SDP näyttää eniten vastustavan juuri vapaaehtoisuuden periaatetta ja palvelujen yksityisen tuotannon käyttöönottoa.
Ulkoministeri Erkki Tuomiojan ihmellinen syyttely Esko Ahon ja Sitran toiminnasta kunnallisten palvelujen yksityistämisen suhteen oli aika pöyristyttävä esimerkki demareiden äärimmäisestä muutoskonservatiivisuudesta. Nimenomaan tällaiset demariasenteet keskusta voisi painaa upoksiin kokoomuksen tukeen luottaen.
Eihän asia näin ole.
Keskusta, kokoomus ja SDP pyrkivät yksissä tuumin samaan tavoitteeseen: peruspalvelujen saatavuuden ja mahdollisimman hyvän laadun turvaamiseen sellaisella palvelujen tuotanto- ja hallintorakenteella, jonka kustannukset pystytään maksamaan myös tulevaisuudessa.
Nykytilannehan on kestämätön. Palvelutuotannon kustannustehokkuus on hyvin kirjavaa ja kustannukset ovat kasvaneet ja tällä menolla kasvavat keskimäärin 5% vuodessa, kun kansantalous kasvaa vain n. 3% vuodessa.
Jos näin jatketaan vielä pitkään, niin edessä on hyvin vaikeita poliittisia päätöksiä palvelujen priorisoimisesta, kun rahaa ei kertakaikkiaan ole kaikkeen tarpeelliseen.
Keskusta on aivan oikealla tiellä, kun se korostaa kuntaliitosten vapaaehtoisuutta. vapaaehtoisuuden periaate on pidettävä edelleenkin pääsääntönä riippumatta siitä, millä keinoilla palvelut ja niiden rahoituspohja pyritään turvaamaan.
Keskusta on myös oikeassa siinä, että kunnille tulee suoda nykyistä paljon vapaammat kädet ostaa palvelutuotantoa yksityisiltä palveluyrityksiltä.
SDP on puolestaan oikeassa siinä, että vapaaehtoisille kuntaliitoksille tulee määrittää takaraja. Suomella ei ole varaa odotella, että vapaaehtoisuusd ratkaisisi ongelman ajoissa. Se voisi tulla suunnattoman kalliiksi koko kansalle.
SDP on oikeassa myös siinä, että jokin kunnan asukasluku on hyvä määritellä ohjeluvuksi, kunnan minimikooksi, kun kuntaliitoksia ryhdytään toteuttamaan. Poikkeamat minimokoosta tietenkin tulee sallia aina kun siihen on perusteltua aihetta.
SDP on oikeassa myös siinä, että veronkantoa kunnallisten palvelujen rahoitukseen tulee siirtää valtiolta kunnille, kun kuntien koko ja päätösvalta palvelutuotannossa kasvaa ja muuttuu myös nykyistä riippumattomammaksi valtiosta.
Kunnallisveron tasauksia tietenkin tarvitaan myös jatkossa, mutta kyse onkin lähinnä painopisteen asettamisesta siihen suuntaan, että mahdollisimman moni kunta olisi rakenteellisesti ja hallinnollisesti sellainen, että se tuottaisi palvelut itse keräämillään veroilla. Taloudellisesti heikoimmat kunnat tarvitsevat edelleen tasausta, joka otetaan taloudellisesti parhaiten pärjäävien kuntien kunnallisverosta.
Näissä asioissa keskustan ja SDP:n alkaa olla jo korkea aika lähentyä toisiaan, mikä ei ole lainkaan vaikeaa, koska pääoppositiopuolue, kokoomus edustaa juuri sitä keskilinjaa, josta hallituspuolueet nyt ovat poikenneet kumpikin omalle äärisuunnalleen toisaalta liitosten vapaehtoisuuden ja kuntien minimikoon suhteen ja toisaalta yksityisten palvelujen käytön suhteen.
Ehkäpä Matti Vanhasen kannattaisi tukeutua enemmän kokoomukseen saadakseen läpi yksityisten palvelujen käyttöoikeuden ja riittävän selkeän vapaaehtoisten liittymisten korostamisen, kun SDP näyttää eniten vastustavan juuri vapaaehtoisuuden periaatetta ja palvelujen yksityisen tuotannon käyttöönottoa.
Ulkoministeri Erkki Tuomiojan ihmellinen syyttely Esko Ahon ja Sitran toiminnasta kunnallisten palvelujen yksityistämisen suhteen oli aika pöyristyttävä esimerkki demareiden äärimmäisestä muutoskonservatiivisuudesta. Nimenomaan tällaiset demariasenteet keskusta voisi painaa upoksiin kokoomuksen tukeen luottaen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiitos, kun nostit ja sivulta pois painuneen kommenttini Demagogille.