Jeesus opetti myös jäällensyntymisen
"totisesti se joka ei synny tänne ylhäältä uudelleen ei ole pääsevä ikuisuudeksi isäni valtakuntaan."
"jeesus kysyi kansalta -kenen luulette johanneksen olleen kansa vastasi, -progeetta elia.
jeesus sanoi näin olevan."
elia eli sata jotain vuotta aikaisemmin.
"totisesti se joka ei synny tänne ylhäältä uudelleen ei ole pääsevä ikuisuudeksi isäni valtakuntaan."
"jeesus kysyi kansalta -kenen luulette johanneksen olleen kansa vastasi, -progeetta elia.
jeesus sanoi näin olevan."
elia eli sata jotain vuotta aikaisemmin.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Kyllä Jeesuksen aikaankin uskottiin jälleensyntymiseen.
http://www.biblegateway.com/passage/?search=Matt. 11:13-14&version=31;
olevan iän ikuinen kiistakysymys, sillä Jeesus kertoi aikansa kirjanoppineille näiden eläneen jo "isienne päivinä", koska olivat vastuullisia kaikesta pahasta, mitä maan päällä on tehty maailman perustamisesta asti, (Matt.23:29-39).
Ihmisissä näyttää asuneen sama turmelus eri kuorissa maailman perustamisesta asti, sillä Jeesus moitti aikansa kirjanoppineita näiden sydänten kovuudesta Mooseksen aikana, joka oli ainakin toista tuhatta vuotta aiemmin!
Matt. 19:8
Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut.
Mark. 10:5
Niin Jeesus sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden hän kirjoitti teille tämän säädöksen.
Jumalan sana ei vaadi meiltä sovitukseksemme mitään muuta kuin tunnustamaan tämän asian, että "olemme tehneet syntiä yhdessä isäimme kanssa", niin kuin Daniel ja monet vanhan liiton profeetat tunnustivat:
3. Moos. 26. luku
40. "Silloin he tunnustavat syntivelkansa ja isiensä syntivelan, sen että ovat olleet minulle uskottomat ja käyneet minua vastaan,
41. jonka tähden minäkin kävin heitä vastaan ja vein heidät heidän vihollistensa maahan. Silloin heidän ympärileikkaamaton sydämensä nöyrtyy, ja silloin he sovittavat syntivelkansa."
Sillä jos emme tee parannusta tässä ajassa, niin se synnin teko jatkuu sitten lastemme kanssa, kunnes "kaikki tulevat Jumalan opettamiksi", (Joh.6:45) ettei syntiä kannata tehdä, koska joutuu sen kuitenkin maksamaan.
Johanneksen jälleensyntyminen on minusta ollut aina aika selvästi kirjoitettu mutta tuo isien synnit on minusta ollut epäselvempi.
Vaan nyt kun tuon kirjoitit niin kyllä se minustakin niin on että jos emme halua palvella täysin epäoikeudenmukaista Jumalaa joka kostaa syyttömille (lapsille kolmanteen polveen jne) niin kyllä noissa mainitsemissasi teksteissä voi hyvin nähdä jälleensyntymisen ajatuksen:)
Se tekisi koko asian ja Jumalan tarkoitukset ja teot mielekkäiksi.
Ja jos kerran Elias saatoi syntyä uudelleen niin miksei kaikki muutkin?
Uudesti synty´minen oivalluksen ja/tai Jumalan Pyhän Hengen kautta, kun synnit (väärä tie) on tunnustettu voi hyvinkin sitten olla seurausta tästä uudesta tiestä ja syntien tunnustamisesta.
Ei tässä mitään ongelmaa pitäisi välttämättä olla:)
Vai mikä (historiallinen faktatieto)olisi esteenä tälle ajattelulle?
Noita termejä joskus käytetään huolimattomasti sekaisin. Ovathan uudesti ja jälleen sanat jossain mielessä kuin synonyymejä. Kuitenkin jälleensyntymisellä ja uudestisyntymisellä tarkoitetaan kokonaan eri asioita.
Hindulaisuudessa on käsitys, jossa paha ihminen joutuu jälleensyntymään maan päälle. Se on rangaistus väärästä elämästä ja jälleensyntyneen muoto sen mukainen, rotta tai jotain vastaavaa, jos hyvin käy niin lehmä.
Jeesus sen sijaan puhuu uudestisyntymisestä ja selittää samassa yhteydessä hyvin tarkasti sen mitä tarkoittaa. Ketjun aloittajan lainauksen lähde olisi mielenkiintoista kuulla, koska Raamatussa ei lue noin kuin lainauksessa on sanottu.
Koko opetus on Jeesuksen keskustelussa Nikodeemuksen kanssa. Jeesuksen vuorosanat etenevät:
"Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".
"Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä."
Kun Nikodeemus kysyy Jeesukselta miten tämä voi tapahtua, miten voi päästä näkemään taivasten valtakunnan, Jeesus vastaa Raamatun ehkä lainatuimmilla sanoilla:
"Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen."
Mitä Jeesus kertoo jo kuolleista ihmisistä, selviää esimerkiksi tässä opetuksessa:
"Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta"
Tämä asia on hyvin yksiselitteinen, koska Raamattu ei viittaa koskaan jälleensyntymiseen. Ainoastaan uudestisyntymiseen, hengelliseen syntymiseen, jonka kokeminen on ihmiselle hänen elämänsä aikana välttämätöntä, jotta hän voisi pelastua. "ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio"
että:
>> "Tämä asia on hyvin yksiselitteinen, koska Raamattu ei viittaa koskaan jälleensyntymiseen."<
....................
Jeesus sanoi Johannes Kastajan olleen sisimmältään Elias, joka oli tuleva. Elias oli elänyt maan päällä useita satoja vuosia aikaisemmin Jeesuksen sanomishetkeä!
Etkä ehkä huomioi kirjoituksia, missä Jeesus moittii aikansa kirjanoppineita syylliseksi maailman alusta siihen asti tehtyihin murhiin ja pahoihin tekoihin. Hyvin ne nykyisetkin fariseukset osaavat kiemurrella itsensä pois syyllisyydestä!
Näkemyksessäsi on kaksi ongelmaa, jotka johtuvat ainoastaan siitä, että tähän teemaan pyritään keinotekoisesti liittämään käsitys jälleensyntymisestä.
Ensiksi Johannes kastajasta sanotaan:
”Ja hän käy hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan.”
Kysymys on sinällään mielenkiintoisesta Lähi-idälle tyypillisestä mutta meille hieman vieraammasta tavasta ilmaista asioita, kuten vaikkapa Daavidin kohdalla. Puhutaan siitä, miten Daavidin valtaistuin on horjumaton ja monista lupauksista Daavidille. Kuitenkaan ei Jeesus itse eikä kukaan muukaan väitä häntä jälleensyntyneeksi Daavidiksi, omassa viitekehyksessään väitettä olisi pidetty täysin järjettömänä.
Siinä missä laki yhdistetään Moosekseen, yhdistetään profetaalisuus ja profetian henki Eliaan. Ei välttämättä puhuta laista, vaan Mooseksesta, samoin kuin puhutaan niistä, jotka istuvat Mooseksen istuimella. Samoin puhutaan siitä, miten Elian hengessä tulee Messiaan edellä kävijä. Tällaista ilmaisutapaa ei voi ohittaa ja vääntää sitä tukemaan jotain myöhempää oppia. Fariseukset tekivät pahoin, kun he toimivat näin vääntäessään profetaalisista teksteistä perinnäissääntöjä, pönkittivät perinnäissääntöjä ilmoituksella, jonka sisältö oli toinen.
Toinen ongelma tuossa käsityksessäsi liittyy siihen, että jälleensyntyäkseen Elian olisi pitänyt ensin kuolla. Hän on kuitenkin siitä poikkeuksellinen henkilö, että Jumalan kerrotaan ottaneen hänet taivaaseen elävänä. Elia oli Jumalan merkittävimpiä profeettoja ja toimi hyvin vaikeana aikana mutta aivan erityisen hänestä tekee juuri tämä ylösnousemus ilman kuolemaa. Sillä nähtiin olevan merkittävä esikuvallinen viesti ihmisille ja samalla vaikuttava todistus Jumalan suuruudesta elämän ja kuoleman Herrana, jota ei sido ruumiilliseen elämään liitetyt lainalaisuudet.
Siis katsotaan asiaa miten päin tahansa, niin Johanneksesta ei voi vääntää jälleensyntynyttä Eliaa, vaikka tahtoa olisi miten.
Mitä mieltä olet onko kuoleman jälkeen elämää. Jos mielestäsi ei ole niin voitko perutella. Entä mitä mieltä olet rajatilakokemuksista? Entä mitä mieltä olet ajatuksesta että raamattua on aikojen saatossa manipuloitu?
olet seuraavista raamatunkohdista:
Matt. 11:13-14
Matt. 17:10-13
Mal. 4:5
Mark 9:9-13
Luuk 1:17
Luuk 9:7-8
Olen sitä mieltä, että ihminen on enemmän kuin painonsa verran alkuaineita sopivasti järjestäytyneenä. Ihmisen syvin olemus ei ole vain aineellista, vaan ihminen jatkaa olemassaoloaan ruumiin kuoleman jälkeen. Jeesus sanoo omilleen menevänsä jo edeltä valmistamaan heille sijaa Isän kodissa, jonne hänen omansa häntä seuraavat tästä maailmasta.
Rajatilakokemuksista en tiedä mitä mieltä niistä voisi perustellusti olla. Ihminen tuskin on kuoleman rajamailla tilanteessa, jossa voisi antaa luotettavaa tietoa tuonpuoleisesta. Kokemuksia on varmasti ja monenlaisia, mutta olisi mahdoton erottaa mitkä johtuvat aivotoiminnan vajavuudesta ja mikä taas voisi antaa tietoa kuolemanjälkeisestä tilasta. Jeesus kyllä väittää tietävänsä millainen tilanne kuoleman jälkeen ihmisillä on ja kertoo siitä jotain esimerkiksi Luuk.16:19-31.
Ajatus siitä, että Raamattua olisi manipuloitu on ongelmallinen. Tällaisia väitteitä on esitetty, mutta väitteitä ei voi mitenkään tarkistaa, koska niissä ei kerrota milloin manipulointia olisi tapahtunut. Raamatusta on niin valtava määrä kopioita jo ensimmäisiltä vuosisadoilta, ettei niitä kaikkia olisi voitu manipuloida. Ensimmäisellä vuosisadalla ja toisenkin alkupuolella kirjoittajat ja heidän seuraajansa olivat itse elossa. Toisella vuosisadalla Raamattu oli jo käännetty muillekin kielille ja kopioita oli laajalla alueella.
Ongelmalliseksi Raamatun manipuloinnin tekisi myös se, että siihen kuuluvia kirjoja on aina pidetty Pyhinä kirjoituksina. Sitä ei ole uskallettu muuttaa ja tässä on menty jopa niin pitkälle, että kopioinnin yhteydessä tapahtuneet virheetkin on kopioitu sellaisinaan ja tehty niistä reunamerkintä, jossa asiasta huomautetaan. Aihe on kyllä mielenkiintoinen ja jos joku voisi esittää jonkin ajankohdan, jolloin manipulointia olisi tapahtunut, niin mielenkiinnolla tutustun väitteeseen.
Joh.1:
19. Ja tämä on Johanneksen todistus, kun juutalaiset lähettivät hänen luoksensa Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: "Kuka sinä olet?"
20. Ja hän tunnusti eikä kieltänyt; ja hän tunnusti: "Minä en ole Kristus".
21. Ja he kysyivät häneltä: "Mikä sitten? Oletko sinä Elias?" Hän sanoi: "En ole". "Se profeettako olet?" Hän vastasi: "En".
22. Niin he sanoivat hänelle: "Kuka olet, että voisimme antaa vastauksen niille, jotka meidät lähettivät? Mitä sanot itsestäsi?"
23. Hän sanoi: "Minä olen huutavan ääni erämaassa: 'Tehkää tie tasaiseksi Herralle', niinkuin profeetta Esaias on sanonut."
Johannes kastaja ei itse ollut oman todistuksensa mukaan odotettu Messias, vaikka Messiaan airut hän oli. Hän ei ollut itse persoonana Elias, vaikka hän tuli Eliaan hengessä, profetian hengessä (tästä ilmaisutavasta ja kulttuurillisesta viitekehyksestä jo lyhyesti mainitsin). Hän ei ollut SE odotettu profeetta, joka odotuksissa yhdistettiin myös Messiaaseen.
Raamatusta on poistettu kaikki jälleensyntymiseen viittaavakin moneen kertaan muinaisten "pappien"toimesta,koska se ei heidän mielestään sopinut "nykymaailman" kuvaan silloin.
Raamatusta ei enää nykyään ole,kuin riekaleet alkuperäisistä.
Lukekaa mieluummin vaikka URANTIAA,se valottaa käsityksiä enemmän.
Olen muutamasta eri lähteestä(ei välttämättä luotettavia) lukenut että jälleensyntymiseen viittaavat kohdat poistettiin 350-550 jkr silloisten hallitsijoiden ja papiston toimesta.
Mutta miksi ennen tuota aikaa kirjoitetut kopiot Raamatusta eivät poikkea nykyisestä, se vaatisi selityksen. Onhan Raamatusta sekä kopioita, että käännöksiä varhaisemmaltakin ajalta. Raamattua on lainattu alkuseurakunnan ajan kirjeissäkin niin paljon, että on väitetty niistä lainauksistakin voitavan palauttaa koko Uusi testamentti vaikka kaikki kokonaiset Raamatun kirjoitukset tuhoutuisivat.
on paljon "sensuroituja" kirjoja, ns. UT:n apokryfit sekä pseudoepigrafit. Raamatun kaanonissa on säilytetty vain ne kirjat, jotka tukivat kirkon virallista linjaa.
Tunnetuin UT:n apokryfi lienee Tuomaksen evankeliumi, jota nykyään pidetään aitona. Pian julkaistaan 1980-luvulla löydetty Juudas Iskariotin evankeliumi. Saa nähdä, luoko se uutta valoa tähän ikuiseen moraalis-juridiseen ongelmaan: jos jonkun kerran oli tehtävä likainen työ (jotta ennustukset olisivat täyttyneet) ja jos tehtävään valittu olisi lintsannut siitä, olisiko se langennut jonkun toisen tehtäväksi - ja onko tämä tekijä silloin syyntakeeton?
- Joko Jeesus valehtelee sanoessaan JK:n olevan Elia, tai hänellä ei ole tietoa asiasta.
- Joko JK valehtelee kieltäessään olevansa Elia, tai sitten hän ei muista edellisiä elämiään (kuten reinkarnaatiossa yleisesti oletetaan käyvän).
- Johannes on justeerannut tekstejään; Johanneksen evankeliumia yleisesti pidetään synoptisia evankeliumeja epäluotettavampana.
- Malakian ennustus ei pidä paikkaansa eikä Jumala lähetä Eliaa ennen Kristusta maan päälle
Reinkarnaatiossa yleisesti ei oleteta, että ego siirtyisi ruumiista toiseen (egon eli Vanhan Aatamin oletetaan siis kuolevan ruumiin mukana) vaan se, että sielu siirtyisi. Jos olettamus JK:sta Elian reinkarnaationa pitäisi paikkaansa, JK:lla olisi siis JK:n ego mutta yhteinen sielu Elian kanssa eli hän olisi kirjaimelliseti Elian hengessä.
Myös antikristityt ovat ottaneet tähän asiaan kantaa: http://www.skepticsannotatedbible.com/contra/elijah.html
Eli jompikumpi siis valehtelee, joko Jeesus tai JK itse. Tai sitten joko Jeesus tai JK itse eivät tiedä, onko JK Elian reinkarnaatio.
on koottu vasta 300-luvulla. Monet UT:n apokryfit ja pseudoepigrafit ovat paljon vanhempia, ja Raamatun kaanonista on jätetty pois paljon myöhempien tutkijoiden aitoina pitämiä kirjoja, kuten Tuomaksen evankeliumi.
Ihan puhtaasti historiallisesta näkökulmasta: Elian odotus johtui tuosta Malakian kirjan kohdasta, jossa se ennustetaan. Odotus Elian saapumisesta vielä ennen ”Herran päivää” perustui täysin siihen, että Elia ei ollut koskaan kuollut.
Kaikki ajatukset jälleensyntymisestä ovat täysin vieraita Jeesuksen kuulijoille, eikä Jeesus sellaista väitäkään. Kun Nikodeemus ihmettelee mitä Jeesus tarkoittaa uudestisyntymisellä, hän kysyy:
"Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?"
Jeesuksen täytyy tarkentaa sanomaansa kertomalla, ettei hän tarkoita mitään ruumiillista jälleensyntymää, joka oli siis ajatuksenakin juuri niin vieras kuin Nikodeemuksen kysymys asian tuo esiin. Sen sijaan Jeesus tarkoittaa hengellistä uudestisyntymistä, samoin kuin ihminen on kerran syntynyt ruumiillisesti, hänen tulee myös kerran ruumiillisen elämänsä aikana syntyä hengellisesti, Jumalan Hengestä saadakseen elämän, joka jatkuu myös ruumiin kuoleman jälkeen. Muussa tapauksessa ihmisen olemassaolo jatkuisi loputtomasti, mutta erossa elämän ja valon lähteestä, Jumalasta.
Vaikka Johannes kastaja ei ollutkaan itse Elia, hän tuli Elian hengessä. On mielenkiintoista huomata, että näin on myös Elisan kohdalla, joka oli Elian oppilas ja eli yhtä aikaa Elian kanssa. Kuinka hän olisi voinut olla jälleensyntynyt Elia?
Herran päivä on terminä kaksoismerkityksinen, tämä asia on hyvin selvä Vanhan testamentin ymmärtämistapa, alkuperäinen sellainen. Termillä viitataan Jeesuksen saapumiseen maan päälle ja myös Jeesuksen paluuseen maan päälle. Monet Raamatun tutkijat ymmärtävätkin, että Elia itse, omassa persoonassaan vielä saapuu ennen Jeesuksen paluuta. Se on profetian lopullinen täyttymys ja Johannes Kastaja sen esikuva.
Puhun nyt siitä, miten Raamattu on ymmärretty jo Jeesuksen aikana. En myöhempiä new age -vaikutteisia tulkintoja, joissa Raamatun vastaista oppia pönkitetään Raamatun teksteillä, kuin fariseusten perinnäissäännöissä. Vaikka ihminen loisi miten monia erilaisia tapoja tulkita Raamatun tekstit aivan uudelleen antaen niille merkityksiä, joita niissä ei alun perin ollut, niin täytyy ymmärtää, ettei Jumala ole sitoutunut niihin ihmisten tulkintoihin, vaan siihen mitä on itse sanonut.
Kerroin jo aikaisemmin, miten tavallinen tuo Jeesuksen käyttämä ilmaisutapa oli omassa kulttuurillisessa viitekehyksessään. Nykyisin emme länsimaissa käyttäisi aivan samoja sanoja asian ilmaisuun, mutta silti se ei muuta alkuperäisen sanoman merkitystä.
Raamatussa olevat kirjoitukset on tunnustettu pyhiksi kirjoituksiksi jo kirjoittajien eläessä. Ne ovat saaneet seurakunnissa aseman, jota ei millään muilla kirjoituksilla ole. Kun puhutaan monista muista evankeliumeista, kuin mitä Raamatussa on, niin ei niitä ole piiloteltu, vaan niitä ei ole ollut olemassakaan silloin kun pyhiksi kirjoituksiksi laskettavat tekstit jo olivat selvillä.
Uuden testamentin sisältö on kirjoitettu ja tunnustettu seurakunnan piirissä vuoteen 100 mennessä. Monet kirjoitukset on olleet kirjoitettuna jo alle 30 vuotta Jeesuksen ylösnousemuksesta. Ensimmäiset knostilaisia vaikutteita omaavat kirjoitukset on kirjoitettu paljon myöhemmin. Varhaisimmat tunnetut käsikirjoitukset ovat neljänneltä vuosisadalta, eikä ole mitään syytä olettaa niitä olleen ennen toisen vuosisadan loppupuolta tai kolmannen alkua. Ne sisältävät sisällöllisestikin sellaista knostilaista ainesta, jota ei aikaisemmin tunnettu.
Seurakuntalaiset eivät halunneet mitään myöhempää ja erilaisten legendojen sävyttämää ainesta, vaan piti tärkeänä, että Raamatussa on vain itse paikalla olleiden henkilöiden todistus asioista. Myöhemmin on toki vahvistettu tämä ensimmäisen vuosisadan aikana kirjoitetuista kirjoista muodostunut kaanon useampaan kertaan. Joissain painoksissa samoihin kansiin on sijoitettu myös joitain apokryfisiä kirjoituksia, mutta nimenomaan apokryfien nimellä.
Raaamatun teksteissä on yksi erityispiirre verrattuna näihin apokryfeihin. Kun luet Raamatun kirjoituksia, niin usein niistä käy ilmi kuka kirjoittaa kenelle, missä hän on, ketä hallitsijoita on vallassa, millainen se ympäristö on josta kirjoitetaan, siellä on paljon yksityiskohtia ja todellista historian kerrontaa. Seurakunta tietää ja tuntee viestin kirjoittajan ja viestin tuojan ja tietää heidät työtovereiksi.
kannattaa lukea nuokin:
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Raamatun_arkeologinen_arvo.htm
http://gamma.nic.fi/~shn/tekstit/luotettavaut.htm
Vastasinkin oikeastaan tähän jo tuolla:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000057&posting=22000000015410177
Kuka pääsee käsiksi noihin alkuperäiskappaleisiin? Mistä voi olla varma että kyseessä on orginaali? Ihmisiä on hallittu kautta historian valehtelemallla ja johtamalla harhaan. Miksei esim raamttu olisi voinut kokea samaa kohtaloa.
Olen monesti näissä keskustelujen yhteydessä todennut että varmuus asiaan tulee kysymällä asiaa suoraa jumalalta. Eli jos on hyvät linjat niin vastaus tulee varmasti. Eli tänä iltana vain kysymystä ylöspäin asian tiimoilta. Kun vastaus tulee niin kerrotko meille mikä se oli.
"Rajatilakokemuksista en tiedä mitä mieltä niistä voisi perustellusti olla. Ihminen tuskin on kuoleman rajamailla tilanteessa, jossa voisi antaa luotettavaa tietoa tuonpuoleisesta."
Tuosta kommentista huomaa ettet ole kovin syvällisesti tutustunut rajatilakokemuksiin? Lukaiseppa tämä viestiketju ja siinä annetut viitteet
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000057&posting=22000000015322395
Esim miten on mahdollista että syntymäsokeat pysytvät kuvailemaan tarkasti mitä heille on tehty leikkaussalissa rajatilakokemuksen aikana? Nimimerkki ... on myös valoittanut viestiketjussa hyvin noita erilaisia outouksia mitä rajatilakokemuksen saanut on kertonut jälkeenpäin.
a) Jeesus, sanoessaan että JK _on_ Elia
vaiko
b) JK, sanoessaan, _ettei_ hän ole Elia
Jompikumpi siis valehtelee.
Jotta hämmennettäisiin soppaa edelleen, niin juutalaiset muuten itse kertovat, että tuona aikana uskomus reinkarnaatioon ja sielunvaellukseen (metempsykoosiin) oli juutalaisuudessa hyvin yleistä, ja se on yleistä yhä tänäänkin joissakin juutalaisuuden suunnissa.
...tämän?
http://www.near-death.com/experiences/evidence01.html
On harhaanjohtavaa puhua kuoleman_raja_kokemusta, sillä kokemukset tapahtuvat ihmisille, jotka _ovat_ jo kliinisesti kuolleita (eivätkä vain rajalla).
Mielestäni jo kirjoittelin tästä aiheesta ihan selkeästi, mutta jos tarkennus on tarpeellinen, niin tarkennetaan. Ensiksi pitäisi hieman miettiä sitä, miten asia ymmärretään. Huomautin jo, että vanhan Lähi-idän ja nykyisen länsimaisen tavan välillä on selkeitä eroja, mutta yritän keksiä jonkin vertauksen tästä päivästä, joka voisi hieman tuoda tätä ajattelutapaa ymmärrettävämmäksi.
Ajatellaan vaikka sokeaa miestä, joka kertoo ystävälleen hankkivansa itselleen oppaan. Sokea hankkii itselleen opaskoiran A, joka kuitenkin lyhyen ajan kuluttua menehtyy. Sokea hankkii uuden opaskoiran B ja hän tapaa ystävänsä jolle oli aikaisemmin kertonut aikeistaan. Ystävä viittaa koiraan B kysyessään, onko tämä se opas, jonka sokea oli aikeissa hankkia. Sokea vastaa, että kyllä, tämä on se opas.
Valehteleeko sokea sanoessaan tämän opaskoiran B olevan se opas, jonka hän aikoi hankkia, vaikka toteutti aikeensa hankkimalla alun perin opaskoiran A? Väittääkö sokea näin sanoessaan tämän opaskoiran B olevan jälleensyntynyt opaskoira A?
Tämä vertaus on huono, myönnän, mutta en näin nopeasti keksi jotain oikein kuvaavaa vertausta tästä päivästä, jota voisi soveltaa tuohon vanhaan Lähi-idän tapaan ymmärtää asia. Toivon, että tuota ajattelutapaa pohtimalla kuitenkin pääsee ymmärtämään mitä Raamatussa tästä aiheesta kerrotaan, mikä on se sanoma.
Ajatellaan hetki Luukkaan kohtaa, jossa tästä sanotaan:
”hän (Johannes kastaja) käy hänen (Jeesus) edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan.”
Jos halutaan olla ihan tarkkoja ja halkoa hiuksia, niin voidaan väittää, että tässähän valehdellaan. Eihän Elian hengessä ollut mitään ihmeellistä, vaan Elia itse tuli tunnetuksi siitä, että hän toimi Jumalan erityisen profetaalisen hengen johdatuksessa. Elia oli itsessään vain ihminen. Samoin, kun puhutaan Mooseksen laista, niin sitä voidaan sanoa vääräksi puheeksi. Eihän laki ollut Mooseksen, vaan Mooses välitti Jumalan lain. Kuitenkin näistä puhutaan sekä Raamatun lehdillä, että yleisemminkin samassa mielessä, Mooseksesta lain edustajana, Eliasta profetaalisuuden edustajana.
Jos varsinainen sanoma ohitetaan kokonaan ja keskitytän vain sanoihin, niin jossain vaiheessa päädytään siihen, että löydetään paljon väärin kerrottuja kohtia. Jos Raamattu sanoo, että erämaassa Israelin kansa alkoi napista, niin voidaan väittää, ettei näin ole. Eihän Israelin kansa alkanut erämaassa, vaan saapui sinne Egyptistä ja vielä älyttömämpi olisi väite, että koko kansa olisi saanut alkunsa jostain napista.
Vaikka Johannes kastaja ei ollut itsenään, persoonana sama henkilö kuin Elia, niin se ei poista sitä, että hän toimi saman Jumalan profeetallisen hengen vaikutuksesta, joka juuri teki Eliasta sen Elian, jonka tunnemme ja hänen tehtävänkuvansa oli aivan sama kuin Elialla. Oli hyvin selvää, että Johannes kastaja oli se ennustuksessa luvattu Elia, joka olisi Messiaan edelläkävijä, vaikka Elia itse, persoonakohtaisesti vielä saapuisi ennen Messiaan lopullista paluuta ja toisi lopullisen toteutumisen tuolle profetialle. Toivon, että vaikka tämä ajattelutapa ei heti tuntuisi itselle selvältä, niin tutustuisit siihen, miten asiat tuon kulttuurin omassa ilmaisutavassa ymmärrettiin.
Väitteesi juutalaisesta jälleensyntymiskäsityksestä on mielenkiintoinen. Viittaatko väitteessäsi johonkin tiettyyn asiaan, Targumiin, Midrashiin, Halachaan, vai ehkä johonkin tiettyyn kulttuurihistoriasta tehtyyn tutkimukseen? Missä juutalaisuuden suunnissa sellainen ajattelu on yleistä tänä päivänä, ts. missä se sisältyy juutalaisuuteen, eikä vain siihen, että on maallistuttu pois uskonnollisesta juutalaisuudesta?
Mieleeni tulee erään kirjan esittelyteksti, joka menee suurinpiirtein noin:
"Sydänkirurgi ja lääketieteen professori Tennesseen yliopistosta tr. Maurice Rawlings kolleegoineen hoitaa jatkuvasti hätätilapotilaita, joista monet käyvät kuoleman rajalla. Tr. Rawlings kertoo näistä tapauksista Omni-lehden artikkelissa.
Enää ei ole epätavallista kuulla kuoleman rajalla käyneiden kokemuksia; siitä kuinka he ovat nähneet kirkasta valoa, vihreitä niittyjä, hymyileviä sukulaisia sekä syvästä rauhasta, joka tapahtumaan liittyy. Kuitenkin tr. Rawlings saa tarkempaa tietoa potilailtaan haastattelemalla heitä heti henkiinpalaamisen jälkeen, silloin kun heillä on vielä tuore kosketus tapahtuneeseen.
Tr. Rawlings kertoo, että melkein viisikymmentä prosenttia 300 ihmisestä, joita hän on haastatellut, ovat kertoneet tulisista järvistä, saatanan näköisistä hahmoista ja muista näkymistä, jotka kuvaavat helvetin pimeyttä. Rawlings sanoo, että nämä ihmiset muuttavat myöhemmin kertomustaan, koska he eivät halua myöntää itselleen tai läheisilleen, missä ovat olleet.
"Näiden potilaiden kuunteleminen on muuttanut elämäni," väittää tr. Rawlings. "Kuoleman jälkeen on elämää ja jos en tiedä mihin olen kuolemani jälkeen menossa, ei ole turvallista kuolla."
Mutta todistavatko nämä kokemukset, että taivas ja helvetti ovat olemassa?
Me emme voi olla varmoja, koska nämä ihmiset eivät lopulta todella kuolleet. Ja vaikka he kuolivatkin ja tulivat takaisin, me emme todennäköisesti usko, koska useimmat meistä ovat taipuvaisia uskomaan vain sen, minkä itse on nähnyt tai kokenut. Sen lisäksi näemme ja uskomme ainoastaan sen, mitä haluamme nähdä ja uskoa - usein todisteista huolimatta."
Tämä lainaus ei ollut suoraan kirjan esittelytekstistä, mutta samantapainen sekin on. Tämä lainaus oli tuolta:
http://www.actsweb.org/fi/taivas1.htm
Kun kuolemanraja kokemuksen kokeneita haastateltiin pari päivää myöhemmin, he kaikki puhuivat vain jostain kirkkaasta valosta tai ruumiista irtautumisesta tms. Samat potilaat olivat juuri kuoleman hetkellä ja elpymisen hetkellä / heti sen jälkeen pahimmillaan huutaneet kauhuissaan armoa ja lyhyen ajan kuluessa heräämisen jälkeen kertoneet kauhusta, joka oli syvyydeltään loputon.
Kuinka tästä asiasta siis voisi haastattelujen perusteella saada luotettavaa tietoa?
"Sydänkirurgi ja lääketieteen professori Tennesseen yliopistosta tr. Maurice Rawlings kolleegoineen hoitaa jatkuvasti hätätilapotilaita, joista monet käyvät kuoleman rajalla. Tr. Rawlings kertoo näistä tapauksista Omni-lehden artikkelissa."
Tämä kaveri oli muistaakseni jossain vaiheessa töissä pentagonissa. Tai ainakin jenkkien puolustusvoimissa. Panee koko kirjan uskottavuuden vaakalaudalle, minun mielestäni. Luin kirjaa pätkän ja jotenkin siitä huokui epäuskottavuus. Voi tietenkin olla että kyseessä ei ollut jenkkien propaganda mutta mene ja tiedä.
Mutta mitä se kuitenkaan kertoo jos kokemus ei ole ollut miellyttävä? Se kertoo kuitenkin sen että heidän tietoisuutensa (sielu) on ollut irti ruumiista ja mennyt jonnekkin. Ehkä näiden pahojen kokemusten kokijat olisivat jääneet niinsanotuiksi alemman tason sieluiksi. Eli olisivat jossain välitilassa.
osoitteeseen
http://www.nderf.org
eli Near-Death Experience Research Foundation. Saittia ylläpitää Jeff Long (lääkäri) ja Jody Long (juristi), ja he ovat keskittyneet kuolemanrajakokemusten tieteelliseen tutkimukseen. Tulokset ovat todella yllättäviä.
Hollantilainen Willem (Pim) van Lommel teki työryhmineen vuonna 2001 tutkimuksen sydänpysähdyspotilaista kliinisessä ympäristössä, ja tulokset julkaistiin The Lancetissa. (Kyseessä on brittiläinen lääketieteen julkaisu, jota pidetään hyvin arvovaltaisena.) Linkki tutkimukseen on http://profezie3m.altervista.org/archivio/TheLancet_NDE.htm. Lisää van Lommelista http://iands.org/research/vanLommel/vanLommel.php
Eli kaikenkaikkiaan voimme sanoa, että tiedämme jo jotain. Mutta mitä, sitä emme vielä tiedä. Varmaa on vain, että materialistiset selitysmallit kuolemakokemuksista eivät ole ainakaan nykyisellään riittäviä selittämään em. ilmiöitä - ja rankimmillaan voimme joutua hylkäämään koko ateistisen materialistisen monismin paradigman, joka on luonnontieteiden perustana.
Tsekkaa myös http://www.near-death.com/experts.html
>> Ajatellaan vaikka sokeaa miestä, joka kertoo ystävälleen hankkivansa itselleen oppaan. Sokea hankkii itselleen opaskoiran A, joka kuitenkin lyhyen ajan kuluttua menehtyy. Sokea hankkii uuden opaskoiran B ja hän tapaa ystävänsä jolle oli aikaisemmin kertonut aikeistaan. Ystävä viittaa koiraan B kysyessään, onko tämä se opas, jonka sokea oli aikeissa hankkia. Sokea vastaa, että kyllä, tämä on se opas.
Valehteleeko sokea sanoessaan tämän opaskoiran B olevan se opas, jonka hän aikoi hankkia, vaikka toteutti aikeensa hankkimalla alun perin opaskoiran A? Väittääkö sokea näin sanoessaan tämän opaskoiran B olevan jälleensyntynyt opaskoira A?
Tuo, mitä esität, ei pidä paikkaansa. Ensinnäkin Raamatun kaanonissa on jo nykyisellään monta sellaista kirjaa, joita nykytiede pitää väärennöksinä (esimerkiksi Paavalin kirjeistä vain noin 50% pidetään tieteen valossa aitoina - muut ovat hänen nimiinsä jälkeenpäin laitettuja), kun taas esimerkiksi Tuomaksen evankeliumia (joka ei ole mukana kaanonissa) pidetään aitona. Myös Filippuksen evankeliumi todennäköisesti on aito. Ks http://en.wikipedia.org/wiki/Authorship_of_the_Pauline_epistles.
Aiheesta lisää http://en.wikipedia.org/wiki/New_Testament_apocrypha
Myös tuo, mitä esität tekstien ajoituksesta, ei nykytieteen valossa pidä paikkaansa. Esimerkiksi pääsiäisenä julkaistava Juudaksen evankeliumi ajoittuu 100-luvulle jKr. Tuomaksen evankeliumissa on puolestaan paljon sellaisia sanontoja, joita tutkijat tähän mennessä ovat epäilleet synoptisten evankeliumien osalta Jeesuksen alkuperäisiksi sanamuodoiksi (ne saavat näin pohjan) eli Tuomaksen evankeliumi saattaa tosiasiallisesti olla synoptisia vanhempi.
Mitä taas Johanneksen evankeliumiin tulee, niin tutkijoiden mukaan siinä vain 13% Jeesuksen nimiin pannuista sanonnoista todella on aitoja; synoptisten osalta tuo luku on 50-80%. Ks. http://en.wikipedia.org/wiki/Textual_criticism
Tässäpä vielä UT:n apokryfien sekä varhaisten kristillisten tekstien ajoituksesta. http://www.earlychristianwritings.com/ Kuten arvata saattaa, Q-lähde on tehty hyvin aikaisin, ja Johanneksen evankeliumi on kaikkein nuorin evankeliumeista - lukuisien apokryfievankeliumien ollessa sitä vanhempia.
Eli kun Raamatun kaanon vahvistettiin 300-luvulla, sieltä todellakin jätettiin pois kaikki sellainen pois, mikä ei tukenut kirkon linjaa. Tähän samaan justeeraukseen syyllistyttiin myös 1500-luvulla - Luther jätti katolisen kirkon VT:n apokryfeistä pois ne, joissa mainittiin mm. vapaa tahto ja kiirastuli (mm. makkabealaiskirjat) - ja viimeksi 1900-luvulla, kun raamatunpainoksista protestanttisissa maissa on toisen maailmansodan jälkeen jätetty VT:n apokryfit kokonaan pois. Tämä sen vuoksi, että raamattuseurat kautta maailman saavat suuren osan rahoituksestaan USA:sta, jossa kristillisyys on pääsääntöisesti kalvinistista, ja Calvin piti apokryfejä Saatanan tuotoksena. Usein rahoituksen ehtona on apokryfien poisjättäminen. Siksi esimerkiksi Siirakin kirjaa, jossa mainitaan kuolemakokemuksissa kerta toisensa jälkeen esiintuleva vapaa tahto, ei kalvinistisissa raamatunpainoksissa kertakaikkiaan saa julkaista, sillä kalvinismin kantava voima on predestinaatio-oppi.
Kyllä, Raamattua todellakin justeerataan aina tarpeen mukaan joko todistamaan se, mitä halutaan todistaa, tai jättämään todistamatta se, mitä ei haluta todistaa.
Kiitos hienosta tekstistäsi. Kiva kun joku viitsii nähdä näin paljon vaivaa ja kirjottaa näistä vielä tänne. Moni asia on minulle valjennut sinun teksteistäsi.
”Eli kumpi siis valehtelee, Jeesus sanoessaan että JK on Elia, vai JK sanoessaan ettei hän ole?”
Vastaus on siis C, ei kumpikaan, vaan he puhuvat asiasta eri näkökulmista. Johannes vastaa hänen persoonaansa kohdistettuun kysymykseen ja Jeesus vastaa kysymykseen profetian täyttymisestä Johannes kastajassa. Selittäisitkö kuinka ihminen, joka ei ole kuollut, voi jälleensyntyä? Elian ja Johannes kastajan yhteneväisyydet ovat huomattavia, listastasi puuttuu se, että he toimivat aivan samoilla seuduilla. Sattumaa? Ei ainakaan Raamatun mukaan, vaan siellä sanotaan selkeästi heidän toimineen samassa Hengessä, aivan kuin Elisankin. Ovatko he sama henkilö? Ei ainakaan Raamatun mukaan, koska Elia ei edes ollut kuollut.
Huomaatko kuinka paljon tuot tuolle Raamatun kuvaukselle täysin vierasta ainesta tähän kirjoitukseesi, koska se ei ole muutoin perusteltavissa. Täytyy kehittää oppi, johon lainataan jotain new age:sta ja jotain hindulaisuudesta voidakseen nähdä asian kuten kerrot. Kuitenkin näissä opeissa on väistämätön ristiriita kaiken Raamatun opetuksen kanssa joten loogisesti osa niistä on väistämättä hylättävä tai sitten hylättävä Raamattu. Keskenään ristiriitaisia oppeja ei voi pitää toistensa perusteina.
Kysymys miehen sokeudesta on mielenkiintoinen. Se valottaa selkeällä tavalla sitä, että sairaus ei ole suora seuraus jonkin synnin tekemisestä. Kuitenkin se on vain kysymys ja Jeesus oikaisee sen hyvin yksiselitteisesti.
Origenes ei kannattanut jälleensyntymisoppia, vaan hän hahmotteli ajatusta siitä, että kaikki mitä tulee olemaan aineellisesti olevaa, olisi jo ennen sitä jossain muodossa, kuten Jumalan ajatuksissa. Jumala tietää kaiken ennalta, joten ongelma on siinä miten voidaan sanoa, ettei parin vuoden päästä syntyvää lasta ole vielä olemassa missään muodossa. Se on filosofista pohdiskelua, josta voi muodostaa teorioita, mutta ei muuta.
Kysymys ihmisen vapaasta tahdosta on kysymys opista, joka ei ole varsinaisesti kristinuskon ydinasia, eikä sellaisena voi mitätöidä kristinuskoa. Kirjoitat:
” teot ratkaisevat eikä suinkaan usko”
Paavali viittaa Vanhaan testamenttiin kirjoittaessaan:
” Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta".”
Tuo ei ole suinkaan ainoa kohta Raamatussa ja Jeesus sanoo:
” Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"”
Toisaalla:
”Niin he sanoivat hänelle: "Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt".”
Lainaatko linkistäsi vielä sen kohdan, jossa on Talmudin lainauksesta on nähtävissä usko jälleensyntymiseen?
Näistä aiheista on käyty keskusteluja, joista oma kantani varmaan tulee hyvin selvästi esille. Erityisen tärkeää on huomata se, että Raamatun historian tutkimukseen kuuluu kriittinen tutkimus, joka ei kuitenkaan ole kuin hyvin pieni osa kokonaistutkimusta. Kriittinen koulukunta tekee työtään esittämällä omaa näkökulmaansa, vaikka eivät itsekään muodostaisi henkilökoohtaista käsitystään sen kriittisen näkemyksen perusteella. Mutta lisää näkemyksestäni löytyy mm. tuosta ketjusta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=22000000009646327
kysymykseen siitä, että justeerataanko Raamattua tarpeen mukaan, ja vastaus on että kyllä. Amerikkalaisten kalvinistien vaatimuksesta apokryfit jätetään säännöllisesti pois raamatunpainoksista, sillä apokryfeissä on ainesta, joka romuttaa kalvinismin doktriinin.
Aikoinaan Siirakin kirja jätettiin pois kaanonista siksi, ettei siitä tunnettu alkuperäistä heprealaista laitosta, vaan se tunnettiin vain kreikankielisistä käännöksistä. Alkuperäinen heprealainen teksti löydettiin Russellin mukaan 1800-luvulla. Eli Siirak kelpaisi siten oikein mainiosti kaanoniin - se on aito.
Tämä ei luonnollisestikaan kelpaa kalvinisteille, koska sen jälkeen heidän uskontonsa menisi vessasta alas. Siksi heidän vaatimuksestaan myös Suomessa vuoden 1992 käännöksestä jätettiin apokryfit pois (vuoden 1938 käännöksessä ne vielä olivat).
>> ”Eli kumpi siis valehtelee, Jeesus sanoessaan että JK on Elia, vai JK sanoessaan ettei hän ole?”
Vastaus on siis C, ei kumpikaan, vaan he puhuvat asiasta eri näkökulmista. Johannes vastaa hänen persoonaansa kohdistettuun kysymykseen ja Jeesus vastaa kysymykseen profetian täyttymisestä Johannes kastajassa.> Selittäisitkö kuinka ihminen, joka ei ole kuollut, voi jälleensyntyä?> Elian ja Johannes kastajan yhteneväisyydet ovat huomattavia, listastasi puuttuu se, että he toimivat aivan samoilla seuduilla. Sattumaa? Ei ainakaan Raamatun mukaan, vaan siellä sanotaan selkeästi heidän toimineen samassa Hengessä, aivan kuin Elisankin.> Ovatko he sama henkilö? Ei ainakaan Raamatun mukaan, koska Elia ei edes ollut kuollut.>Huomaatko kuinka paljon tuot tuolle Raamatun kuvaukselle täysin vierasta ainesta tähän kirjoitukseesi, koska se ei ole muutoin perusteltavissa. Täytyy kehittää oppi, johon lainataan jotain new age:sta ja jotain hindulaisuudesta voidakseen nähdä asian kuten kerrot. >Kuitenkin näissä opeissa on väistämätön ristiriita kaiken Raamatun opetuksen kanssa joten loogisesti osa niistä on väistämättä hylättävä tai sitten hylättävä Raamattu. Keskenään ristiriitaisia oppeja ei voi pitää toistensa perusteina.>Origenes ei kannattanut jälleensyntymisoppia, vaan hän hahmotteli ajatusta siitä, että kaikki mitä tulee olemaan aineellisesti olevaa, olisi jo ennen sitä jossain muodossa, kuten Jumalan ajatuksissa.> Jumala tietää kaiken ennalta, joten ongelma on siinä miten voidaan sanoa, ettei parin vuoden päästä syntyvää lasta ole vielä olemassa missään muodossa. Se on filosofista pohdiskelua, josta voi muodostaa teorioita, mutta ei muuta.>Kysymys ihmisen vapaasta tahdosta on kysymys opista, joka ei ole varsinaisesti kristinuskon ydinasia, eikä sellaisena voi mitätöidä kristinuskoa.>Paavali viittaa Vanhaan testamenttiin kirjoittaessaan:
” Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta".”>Lainaatko linkistäsi vielä sen kohdan, jossa on Talmudin lainauksesta on nähtävissä usko jälleensyntymiseen?
Tässäpä vielä Origeneesta:
http://www.iep.utm.edu/o/origen.htm
---
Souls and their Fall
According to Origen, God's first creation was a collectivity of rational beings which he calls logika. "Although Origen speaks of the logika as being created, they were not created in time. Creation with respect to them means that they had a beginning, but not a temporal one" (Tripolitis 1978, p. 94). Further, Origen explains that the number of these rational beings is necessarily limited, since an infinite creation would be incomprehensible, and unworthy of God. These souls were originally created in close proximity to God, with the intention that they should explore the divine mysteries in a state of endless contemplation. They grew weary of this intense contemplation, however, and lapsed, falling away from God and into an existence on their own terms, apart from the divine presence and the wisdom to be found there. This fall was not, it must be understood, the result of any inherent imperfection in the creatures of God, rather, it was the result of a misuse of the greatest gift of God to His creation: freedom. The only rational creature who escaped the fall and remained with God is the "soul of Christ" (Origen, On First Principles 2.6.5; Tripolitis 1978, p. 96). This individual soul is indicative of the intended function of all souls, i.e., to reveal the divine mystery in unique ways, insofar as the meaning of this mystery is deposited within them, as theandric (God-human) potentiality, to be drawn out and revealed through co-operation with God (On First Principles 2.9.2-8). As Origen explains, the soul of Christ was no different from that of any of the souls that fell away from God, for Christ's soul possessed the same potential for communion with God as that of all other souls. What distinguished the soul of Christ from all others - and what preserved Him from falling away - was His supreme act of free choice, to remain immersed in the divinity.
What are now souls (psukhê) began as minds, and through boredom or distraction grew "cold" (psukhesthai) as they moved away from the "divine warmth" (On First Principles 2.8.3). Thus departing from God, they came to be clothed in bodies, at first of "a fine ethereal and invisible nature," but later, as souls fell further away from God, their bodies changed "from a fine, ethereal and invisible body to a body of a coarser and more solid state. The purity and subtleness of the body with which a soul is enveloped depends upon the moral development and perfection of the soul to which it is joined. Origen states that there are varying degrees of subtleness even among the celestial and spiritual bodies" (Tripolitis 1978, p. 106). When a soul achieves salvation, according to Origen, it ceases being a soul, and returns to a state of pure "mind" or understanding. However, due to the fall, now "no rational spirit can ever exist without a body" (Tripolitis 1978, p. 114), but the bodies of redeemed souls are "spiritual bodies," made of the purest fire (see A. Scott 1991, Chapter 9).
Multiple Ages, Metempsychosis, and the Restoration of All
Origen did not believe in the eternal suffering of sinners in hell. For him, all souls, including the devil himself, will eventually achieve salvation, even if it takes innumerable ages to do so; for Origen believed that God's love is so powerful as to soften even the hardest heart, and that the human intellect - being the image of God - will never freely choose oblivion over proximity to God, the font of Wisdom Himself. Certain critics of Origen have claimed that this teaching undermines his otherwise firm insistence on free will, for, these critics argue, the souls must maintin the freedom to ultimately reject or accept God, or else free will becomes a mere illusion. What escapes these critics is the fact that Origen's conception of free will is not our own; he considered freedom in the Platonic sense of the ability to choose the good. Since evil is not the polar opposite of good, but rather simply the absence of good - and thus having no real existence - then to 'choose' evil is not to make a conscious decision, but to act in ignorance of the measure of all rational decision, i.e., the good. Origen was unable to conceive of a God who would create souls that were capable of dissolving into the oblivion of evil (non-being) for all eternity. Therefore, he reasoned that a single lifetime is not enough for a soul to achieve salvation, for certain souls require more education or 'healing' than others. So he developed his doctrine of multiple ages, in which souls would be re-born, to experience the educative powers of God once again, with a view to ultimate salvation. This doctrine, of course, implies some form of transmigration of souls or metempsychosis. Yet Origen's version of metempsychosis was not the same as that of the Pythagoreans, for example, who taught that the basest of souls will eventually become incarnated as animals. For Origen, some sort of continuity between the present body, and the body in the age to come, was maintained (Jerome, Epistle to Avitus 7, quoting Origen; see also Commentary on Matthew 11.17). Origen did not, like many of his contemporaries, degrade the body to the status of an unwanted encrustation imprisoning the soul; for him, the body is a necessary principle of limitation, providing each soul with a unique identity. This is an important point for an understanding of Origen's epistemology, which is based upon the idea that God educates each soul according to its inherent abilities, and that the abilities of each soul will determine the manner of its knowledge. We may say, then, that the uniqueness of the soul's body is an image of its uniqueness of mind. This is the first inkling of the development of the concept of the person and personality in the history of Western thought.
The restoration of all beings (apokatastasis) is the most important concept in Origen's philosophy, and the touchstone by which he judges all other theories. His concept of universal restoration is based on equally strong Scriptural and Hellenistic philosophical grounds and is not original, as it can be traced back to Heraclitus, who stated that "the beginning and end are common" (Fragment B 103, tr. J. Barnes 1987, p. 115). Considering that Origen's later opponents based their charges of heresy largely on this aspect of his teaching, it is surprising to see how well-grounded in scripture this doctrine really is. Origen's main biblical proof-text is 1 Corinthians 15:25-28, especially verse 28, which speaks of the time "when all things shall be subdued unto him [Christ], then shall the Son also himself be subject unto him that put all things under him, that God may be all in all" (KJV, my emphasis). This scriptural notion of God being "all in all" (panta en pasin) is a strong theological support for his theory of apokatastasis. There are, of course, numerous other passages in scripture that contradict this notion, but we must remember that Origen's strength resided in his philosophical ability to use reason and dialectic in support of humane doctrines, not in the ability to use scripture in support of dogmatical and anti-humanistic arguments. Origen imagined salvation not in terms of the saved rejoicing in heaven and the damned suffering in hell, but as a reunion of all souls with God.
===
Ja tässäpä sitten, mistä Origenesta syytettiin Konstantinopolin kirkolliskokouksessa 533
I
IF anyone asserts the fabulous pre-existence of souls, and shall assert the monstrous restoration which follows from it: let him be anathema.
II.
IF anyone shall say that the creation of all reasonable things includes only intelligences without bodies and altogether immaterial, having neither number nor name, so that there is unity between them all by identity of substance, force and energy, and by their union with and knowledge of God the Word; but that no longer desiring the sight of God, they gave themselves over to worse things, each one following his own inclinations, and that they have taken bodies more or less subtile, and have received names, for among the heavenly Powers there is a difference of names as there is also a difference of bodies; and thence some became and are called Cherubims, others Seraphims, and Principalities, and Powers, and Dominations, and Thrones, and Angels, and as many other heavenly orders as there may be: let him be anathema.
III.
IF anyone shall say that the sun, the moon and the stars are also reasonable beings, and that they have only become what they are because they turned towards evil: let him be anathema.
IV.
IF anyone shall say that the reasonable creatures in whom the divine love had grown cold have been hidden in gross bodies such as ours, and have been called men, while those who have attained the lowest degree of wickedness have shared cold and obscure bodies and are become and called demons and evil spirits: let him be anathema,.
V.
IF anyone shall say that a psychic condition has come from an angelic or archangelic state, and moreover that a demoniac and a human condition has come from a psychic condition, and that from a human state they may become again angels and demons, and that each order of heavenly virtues is either all from those below or from those above, or from those above and below: let him be anathema.
VI.
IF anyone shall say that there is a twofold race of demons, of which the one includes the souls of men and the other the superior spirits who fell to this, and that of all the number of reasonable beings there is but one which has remained unshaken in the love and contemplation of God, and that that spirit is become Christ and the king of all reasonable beings, and that he has created(1) all the bodies which exist in heaven, on earth, and between heaven and earth; and that the world which has in itself elements more ancient than itself, and which exists by themselves, viz.: dryness, damp, heat and cold, and the image to which it was formed, was so formed, and that the most holy and consubstantial Trinity did not create the world, but that it was created by the working intelligence which is more ancient than the world, and which communicates to it its being: let him be anathema.
VII.
IF anyone shall say that Christ, of whom it is said that he appeared in the form of God, and that he was united before all time with God the Word, and humbled himself in these last days even to humanity, had (according to their expression) pity upon the divers falls which had appeared in the spirits united in the same unity (of which he himself is part), and that to restore them he passed through divers classes, had different bodies and different names, became all to all, an Angel among Angels, a Power among Powers, has clothed I himself in the different classes of reasonable beings with a form corresponding to that class, and finally has taken flesh and blood like ours and is become man for men; [if anyone says all this] and does not profess that God the Word humbled himself and became man: let him be anathema.
VIII.
IF anyone shall not acknowledge that God the Word, of the same substance with the Father and the Holy Ghost, and who was made flesh and became man, one of the Trinity, is Christ in every sense of the word, but [shall affirm] that he is so only in an inaccurate manner, and because of the abasement, as they call it, of the intelligence; if anyone shall affirm that this intelligence united to God the Word, is the Christ in the true sense of the word, while the Logos is only called Christ because of this union with the intelligence, and e converse that the intelligence is only called God because of the Logos: let him be anathema.
IX.
IF anyone shall say that it was not the Divine Logos made man by taking an animated body with a yukh logikh and noera, that he descended into hell and ascended into heaven, but shall pretend that it is the nous which has done this, that Nous of which they say (in an impious fashion) he is Christ properly so called, and that he is become so by the knowledge of the Monad: let him be anathema.
X
IF anyone shall say that after the resurrection the body of the Lord was ethereal, having the form of a sphere, and that such shall be the bodies of all after the resurrection; and that after the Lord himself shall have rejected his true body and after the others who rise shall have rejected theirs, the nature of their bodies shall be annihilated: let him be anathema.
XI.
IF anyone shall say that the future judgment signifies the destruction of the body and that the end of the story will be an immaterial yusis, and that thereafter there will no longer be any matter, but only spirit: let him be anathema.
XII.
IF anyone shall say that the heavenly Powers and all men and the Devil and evil spirits are united with the Word of God in all respects, as the Nous which is by them called Christ and which is in the form of God, and which humbled itself as they say; and [if anyone shall say] that the Kingdom of Christ shall have an end: let him be anathema.
XIII.
IF anyone shall say that Christ [i.e., the Nous is in no wise different from other reasonable beings, neither substantially nor by wisdom nor by his power and might over all things but that all will be placed at the right hand of God, as well as he that is called by them Christ [the Nous, as also they were in the reigned pre-existence of all things: let him be anathema.
XIV.
IF anyone shall say that all reasonable beings will one day be united in one, when the hypostases as well as the numbers and the bodies shall have disappeared, and that the knowledge of the world to come will carry with it the ruin of the worlds, and the rejection of bodies as also the abolition of [all] names, and that there shall be finally an identity of the gnpsis and of the hypostasis; moreover, that in this pretended apocatastasis, spirits only will continue to exist, as it was in the reigned pre-existence: let him be anathema.
XV.
IF anyone shall say that the life of the spirits shall be like to the life which was in the beginning while as yet the spirits had not come down or fallen, so that the end and the beginning shall be alike, and that the end shall be the true measure of the beginning: let him be anathema.
Eli reinkarnaatio tyrmättiin yhdessä pre-eksistenssin kanssa tuossa ensimmäisessä pykälässä. Kolmospykälää lukuunottamatta kaikki Origeneen tyrmätyt pykälät ovat pitkälti sellaisia, jotka saavat vahvistuksensa kuolemakokemuksissa.
Raamattu ei missään sano, etteikö Eliaksen henki olisi kuollut pois lihallisesta ruumiistaan. Enkä usko, että hän olisi ollut siinä mielessä mikään poikkeustapaus, sillä apostoli sanoi:
Jaak. 5:17
"Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen."
Hänen henkensä on täytynyt kuolla pois vanhasta ruumiista, koska Johannes Kastaja syntyi "Elian hengessä", (Luuk. 1:17) ja oli Elia, niin kuin Jeesus todisti, (Matt. 11:14).
Jos emme usko kirjoituksia ja sitä, mitä Jeesus itse todisti, teemme jopa Jeesuksen valehtelijaksi. Valehtelusta ei taida edes Isä Jumala tykätä!
jälkeen on alkuperäiset käsikirjoitukset pitänyt polttaa ja siitä johtuen alkuperäisiä ei liene montakaan jäljellä. Jos jollakin on epäilty olevan alkuperäisiä käsikirjoituksia, joita tämä ei ole luovuttanut poltettavaksi, ovat polttaneet kirjoitusten hallussapitäjät kaikkine kirjoineen.
Juuri tämä historiallinen tieto panee epäilemään, että Paavalin pelkäämät "julmat sudet" ovat olleet asialla väärennettyään Jumalan sanaa. Todennäköisesti ovat käyttäneet Paavalin arvovaltaa jopa kirjoitellessaan Paavalin nimissä opetuskirjeitä:
2. Tess. 2:2
"ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä."
Puhtaan evankeliumin paras tuntomerkki on sen hedelmät, joka julistaa armoa, rauhaa, laupeutta ja lohdutusta, (2.Kor. 1:1-5).
Matt. 7:16
"Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? ...
20. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään."
"Uudestisyntymä" ei viittaa jälleensyntymään, vaan valaistumiseen. Eli siis siihen, että ego kuolee jo tässä elämässä ja tilalle astuu sieluminä joka on Pyhää Henkeä. Tämä vastaa hindujen mokshaa. Monet uudestisyntymän kokeneet todella kuvaavat tapahtumaa "kuin valo olisi lävistänyt sielun" ja "kuin olisi täyttynyt valolla".
Taivasten valtakunta on todellakin lasten kaltaisten - eli heidän, joilla ei ole egoa ja jotka ovat vapautuneet egon taakasta ja jotka ovat sisäistäneet itsensä Jumalan lapsiksi, pieniksi osaa Pyhää Henkeä, ja jotka luonnostaan kykenevät elämään rakkauden kaksoiskäskyn mukaisesti. He todellakin ovat vanhurskaita, boddheja, samadheja - vapautuneita tästä maailmasta.
Sensijaan Joh. 9:1-3 viittaa selkeästi jälleensyntymään, samoin kuin tuo Elia-juttu, josta onkin jo keskusteltu. Elia tosin eli Israelin kuningas Ahabin ajalla eli 800-luvulla eKr. Ahabin puoliso oli Iisebel, yksi Raamatun todellisista naispaholaisista Ataljan ohella. Ahabin hallituskausi on assyrialaisista lähteistä tulkittuna ollut 871-851. Iisebelin tytär oli Juudan kuningatar Atalja, joka oli vielä äitiäänkin pirullisempi tapaus.