Suomessa ei ole, eikä nähtävästi tule vähään aikaan (10-15v)
olemaan minkäänlaista työvoimapulaa sellaisesta työvoimasta,
jolle maksetaan omatoimiseen toimeentulon edellyttämää palkkaa.
Siis sellaista palkaa, joka ei edellytä yhteiskunnan lisätukea.
Pulaa voi olla työvoimasta, jolle yrittäjä maksaa 300eur/kk,
mutta Suomen valtio joutuu ottamaan lisävelkaa tuollaisen
työvoiman elättämiseksi noin 2000 eur/kk/pää. Tämän rahanhan
sitten matti&maija, kenellä vielä on töitä, joutuu
korkeina veroina kustantamaan. Ja - hyödyn pyrkii korjaamaan
ns. yrittäjä.
Työvoimapulaa EI siis ole ammateissa, joissa palkkaus on luokkaa
2300 eur/kk tai suurempi ja jolla palkansaaja nykyisellä
suomalaisella hintatasolla pystyy elämisensä kustantamaan
ilman yhteiskunnan tukiaisia.
Suomalainen, huomattavan korkea hintatasohan johtuu koko
elinkeinoelämän kentän läpikäyneestä KARTELLISOITUMISESTA.
Tätä kutsutaan joskus myös verkottumiseksi. Pientä rakoilua
EU:n myötä kartelleissa on kyllä havaittavissa (vrt autovero
ja Lidl), mutta se on vielä tosi pientä se. Päinvastoin,
kartellit on saatu takajaloilleen.
Ammattitaitoisen työvoiman huomattava ylitarjonta näkyy myös
yrityksissä, missä vielä värvätään työntekijöitä. Jokaista
avointa vakanssia kohti (palkka yli 2000 eur/kk!) tulee
50 -150 työhakemusta. Vastaavasti vakansseihin 300 eur/kk
ei hakemuksia suomalaisesta valtaväestöstä tule lainkaan.
Tämä osoittaa valtaväestön todellista haluttomuutta elää
yhteiskunnan tukiaisilla.
Tähän ei nyt pidä tarkoitushakuisesti yrittää kytkeä sellaista
noin 3 %:n väestönosaa, joka ei töihin kykene tai halua lainkaan.
Tällä marginaaliryhmällä ei ole työvoimapoliittista merkitystä,
koska heidän jälkeensä jää vielä noin 25-30% kokonaistyövoimasta,
jolla ei ole haluamaansa vakituista, itsensä elättämiseen riittävää
työpaikkaa ja palkkausta. Suuri osa avoimia työpaikkoja eivät ole
uusia luotuja vakansseja, vaan ne liittyvät ns. urakiertoon.
Toinen mielenkiintoinen hakuprosessi liitty työvoiman ylitarjontaan:
yritetään hakea suuresta massasta ns. 'yli-ihmistä' eli 'osajaa',
jolla olisi mahdollisesti yliluonnollisia kykyjä, tietoa kilpailevasta
firmasta tai mahdollisimman laaja koulutuspohja ylipäätään.
Näitä omiaisuuksia yritetään seuloa suuresta ylitarjonnan massasta!
Sonera ja Nokia olivat, siis olivat, juuri sellaisia värvääjiä.
Uusi ja mielenkiintoinen tilanne on syntynyt: lyhyen mutta terävän
nousupiikin aikana on palkkoja kuitenkin mm. toimihenkilöpuolella
onnistuttu liu'uttamaan aivan eriluokassa kuin mitä Tupoissa on edes
unta nähty. Suhdannelaskussa nämä liu'utukset ovat taloudellien taakka,
ja siksi voikin käydä niin, että kamppailussa työpaikoista tietyt ryhmät
voivat kärsiä joukkoirtisanomisista työvoimapulan sijaan.
olemaan minkäänlaista työvoimapulaa sellaisesta työvoimasta,
jolle maksetaan omatoimiseen toimeentulon edellyttämää palkkaa.
Siis sellaista palkaa, joka ei edellytä yhteiskunnan lisätukea.
Pulaa voi olla työvoimasta, jolle yrittäjä maksaa 300eur/kk,
mutta Suomen valtio joutuu ottamaan lisävelkaa tuollaisen
työvoiman elättämiseksi noin 2000 eur/kk/pää. Tämän rahanhan
sitten matti&maija, kenellä vielä on töitä, joutuu
korkeina veroina kustantamaan. Ja - hyödyn pyrkii korjaamaan
ns. yrittäjä.
Työvoimapulaa EI siis ole ammateissa, joissa palkkaus on luokkaa
2300 eur/kk tai suurempi ja jolla palkansaaja nykyisellä
suomalaisella hintatasolla pystyy elämisensä kustantamaan
ilman yhteiskunnan tukiaisia.
Suomalainen, huomattavan korkea hintatasohan johtuu koko
elinkeinoelämän kentän läpikäyneestä KARTELLISOITUMISESTA.
Tätä kutsutaan joskus myös verkottumiseksi. Pientä rakoilua
EU:n myötä kartelleissa on kyllä havaittavissa (vrt autovero
ja Lidl), mutta se on vielä tosi pientä se. Päinvastoin,
kartellit on saatu takajaloilleen.
Ammattitaitoisen työvoiman huomattava ylitarjonta näkyy myös
yrityksissä, missä vielä värvätään työntekijöitä. Jokaista
avointa vakanssia kohti (palkka yli 2000 eur/kk!) tulee
50 -150 työhakemusta. Vastaavasti vakansseihin 300 eur/kk
ei hakemuksia suomalaisesta valtaväestöstä tule lainkaan.
Tämä osoittaa valtaväestön todellista haluttomuutta elää
yhteiskunnan tukiaisilla.
Tähän ei nyt pidä tarkoitushakuisesti yrittää kytkeä sellaista
noin 3 %:n väestönosaa, joka ei töihin kykene tai halua lainkaan.
Tällä marginaaliryhmällä ei ole työvoimapoliittista merkitystä,
koska heidän jälkeensä jää vielä noin 25-30% kokonaistyövoimasta,
jolla ei ole haluamaansa vakituista, itsensä elättämiseen riittävää
työpaikkaa ja palkkausta. Suuri osa avoimia työpaikkoja eivät ole
uusia luotuja vakansseja, vaan ne liittyvät ns. urakiertoon.
Toinen mielenkiintoinen hakuprosessi liitty työvoiman ylitarjontaan:
yritetään hakea suuresta massasta ns. 'yli-ihmistä' eli 'osajaa',
jolla olisi mahdollisesti yliluonnollisia kykyjä, tietoa kilpailevasta
firmasta tai mahdollisimman laaja koulutuspohja ylipäätään.
Näitä omiaisuuksia yritetään seuloa suuresta ylitarjonnan massasta!
Sonera ja Nokia olivat, siis olivat, juuri sellaisia värvääjiä.
Uusi ja mielenkiintoinen tilanne on syntynyt: lyhyen mutta terävän
nousupiikin aikana on palkkoja kuitenkin mm. toimihenkilöpuolella
onnistuttu liu'uttamaan aivan eriluokassa kuin mitä Tupoissa on edes
unta nähty. Suhdannelaskussa nämä liu'utukset ovat taloudellien taakka,
ja siksi voikin käydä niin, että kamppailussa työpaikoista tietyt ryhmät
voivat kärsiä joukkoirtisanomisista työvoimapulan sijaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kommarikokoomus ja kommaridemarit siitä höpisevät sekä rkp joka tahtoo vähentää suomalaisten työssäkäyvien määrää ja huonontaa asemaa