Kun eilen historian saitille kirjoittamani ja tännekin linkittämäni Juhani Suomen kekkoselämäkerran 3. osaan (Kuningastie) perustuva esitykseni näkyy kirvoittaneen täällä asiasta uusia kirjoituksia, joissa on menty ihan hakoteille, niin saanen vielä laittaa lyhyen esityksen, jossa koetan keskittyä oleelliseen. Eli siihen, keiden presidentti Kekkonen itse asiassa oli:
Kekkonen oli kommunistien ja maalaisliiton presidentti. Nimenomaan tässä järjestyksessä, sillä hänen nostaminen presidenttiyteen johtavalle kiitoradalle tapahtui Neuvostoliiton toimesta. Suomessa talvisodan alla, välirauhan aikana ja vielä jatkosodan jälkeen tärkeissä salaisissa tehtävissä toiminut kenraali Jelisei T. Sinitsyn (Jelisejev) kertoo siitä yksityiskohtaisesti muistelmissaan ”Vaiettu totuus”.
Jelisejevin kertomaan perustuen olen minäkin kertonut asiasta kekkostutkielmani 4.osan (Miten Kekkosesta tuli presidentti) alussa. Siihen linkki tässä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000003692488
Pienintäkään epäilystä ei ole, etteikö asia olisi totta, sillä siitä on löytynyt todisteita myös monista muista lähteistä.
Ja vuoden 1956 presidentinvaalissa Kekkonen pääsi korkeaan virkaansa nimenomaan SKDL:n ja maalaisliiton valitsijamiesten äänillä. Siitä kerron eilen Juhani Suomen kekkoselämäkerran 3.osaan (Kuningastie) perustuen. Siihen linkki tässä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000015363282
Maalaisliiton valitsijamiehistä saattooi muutama livetä Fagerholmin taakse, mutta kommunisteista tai edes SKDL:n sosialisteista ei ketään, siitä piiskuri Hertta Kuusinen piti huolta siten kuin Juhani Suomikin kertoo. Hertta toi yksiselitteisen selviä terveisiä neukkujohtajilta, kuinka pitää äänestää, ja jokainen SKDL:n valitsijamies joutui näyttämään Hertalle äänestyslippunsa ennen kuin pudotti sen uurnaan.
Kekkosen vastaehdokkaan sosialidemokraattien taakse sen sijaan asettuivat paitsi demarit kenties kahta lukuun ottamatta, kokoomuslaiset kenties yhtä lukuun ottamatta ja kansanpuolueiden (suom. ja ruots.) edustajat kenties viittä lukuun ottamatta. Siitä kertoo Juhani Suomikin, ja minä häneen perustuen historian saitilla olevassa avauksessani.
Kun sitten Kekkonen sai presidenttinä ollessaan lopulta lähes kaikki puolueet taakseen ja tuli siten vaaleissakin valituksi uudelleen ylivoimaisella äänten enemmistöllä, sitä pidetään todisteena siitä, että hänestä tuli kuitenkin koko kansan presidentti.
Olisihan Kekkosen pitänyt olla todella taitamaton, oikein ”saatanan tunari” hänen omia sanojaan käyttääkseni, ellei niin olisi tapahtunut. Olihan hän saanut istutetuksi kansaamme sellaisen Neuvostoliiton pelon, jonka avulla oli ollut helppoa saada tiedotusvälineet hallintaan vain yhtä totuutta julistamaan ja sananvapaus käytännöllisesti katsoen täysin tukahdutetuksi. Kyllä kai tuossa tilanteessa on helppoa kenen tahansa päästä koko kansan presidentiksi, ja Kekkoselle se oli erityisen helppoa, sillä hän oli paitsi härski myös poikkeuksellisen taitava poliitikko.
Onhan meillä tämänkin päivän Euroopassa hyvä verrokki Kekkoselle: se on Aljaksandr Lukashenka. Hänellä on maassaan ihan yhtä suuri kannatus kuin Kekkosella aikoinaan meillä, ja ihan samasta syystäkin, saman maan tuesta johtuen. Lukashenka uhkaili ennen äskettäisiäkin vaaleja, että jos hän ei saa jatkaa presidenttinä, Venäjä sulkee kaasuhanat ja lopettaa kaupan ja maa romahtaa. Maassa vieraillut Venäjän johtaja Putin vakuutteli uskoaan siihen, että ”valkovenäläiset osaavat äänestää oikein”. Osasivathan he. Ihan kuin mekin aikoinamme osasimme. Jotkut näkyvät vieläkin olevan ylpeitä siitä, että käyttäydyimme siten kuin ihmiset tuossa hylkiövaltiossa, Euroopan viimeisessä diktatuurissa.
Ihmetellä täytyy sitä, että kuitenkin koko ajan riitti myös rohkeita toisinajattelijoita. Ehrnrooth, Junnila, Pitsinki, Vennamo ja eräät muutkin uskalsivat jatkuvasti tehdä huomioita ja kertoa, että ”keisarilla ei ole vaatteita”, tai että hän ainakin kulkee itärajan takaa lainatuissa vetimissä.
Kekkosen presidenttiys olisi ilman muuta jäänyt yhden kauden mittaiseksi, sillä Honka-liiton taakse vuonna 1962 asettui hyvin selvä poliittinen enemmistö, mutta Neuvostoliitto pelasti suosikkipoikansa. Ja Kekkonen porskutti taas entistä itsetietoisempana ja piti paitsiossa niin kokoomuksen kuin demaritkin, nuo väärinajattelun esitaistelijat. Kunnes sitten 1966 ek-vaaleissa demarit saivat sellaisen murskavoiton, että Kekkonenkaan ei voinut enää padota heidän pääsemistään hallitukseen ja jopa pääministeripuolueeksi.
Niin joutui Kekkonenkin nöyrtymään, eikä se kerta viimeiseksi jäänyt. Vuoden 1968 presidentinvaaleissa, jossa hänen takanaan olivat jo kaikki vasemmisto- ja keskustapuolueet, hän sai ”vain” 201 ääntä. Selkeän enemmistön tosin, mutta Kekkosesta oli sietämätöntä, että mitättöminä pitämänsä vastaehdokkaat kokoomuksen Matti Virkkunen ja SMP:n Veikko Vennamo saivat kolmasosan kansalaisten äänestämistä valitsijamiehistä. Kansa protestoi näillä äänillään Kekkosta vastaan. Kekkonen ei voinut sitä ymmärtää. Päiväkirjaansa hän purki kiukkuaan:
”Olen todella saatanan masentunut ja harmistunut vaalin tuloksesta. Jos kaiken tämän tiesin, en olisi ruvennut ehdokkaaksi. Kyllä minua todella harmittaa, että olen vielä mukana. Tekisi mieli lyödä rukkaset pöytään ja sanoa, että minä en ole enää kaikkien saatanan kusipäiden haukuttavana”.
No, sen jälkeenhän ei enää Kekkosen kannatusta mitattukaan oikeilla, jokseenkin vapailla vaaleilla, kun v. 1974 valtias antoi valita itsensä poikkeuslailla neljäksi vuodeksi ja vuoden 1978 vaalit olivat pelkkä farssi, jolloin jo kaikki Kekkosen nöyryyttämät suuret puolueet asettivat hänet ehdokkaakseen. Olihan sentään perustuslaillisilla oma ehdokas, Ahti M.Salonen. Silloin minäkin ainoan kerran elämässäni äänestin äärioikeistoa, tein sen Siinailla YK:n rauhanturvapalveluksessa ollessani, sillä sielläkin vaalitilaisuus järjestettiin ”Suomen eteläisimmässä postitoimistossa” Abu Zenimassa.
Vuoden 1966 vaaleista jo alkoi demarien asema valtionhoitajapuolueena ja samalla Kekkonen ja Neuvostoliitto rupesivat kesyttämään demaripoliitikkoja ja onnistuivatkin siinä niin, että se johti lopulta surulliseen tulokseen ainakin Kalevi Sorsan kohdalla. Hänestä ei tullut presidenttiä, kuten varmana oli pidetty. Demarikenttä ei ollut sittenkään ollut Kekkosen takana muuten kuin pakosta, ja nyt se osoitti pitkämuistisuuttaan ja näytti, missä valta sittenkin on.
Sen jälkeen nimenomaan demarit, Paavo Lipponen ensimmäisten joukossa, ovat ruvenneet retusoimaan Kekkosesta annettua yli-ihannoitua kuvaa enemmän oikean Kekkosen näköiseksi.
Kansallisen puhdistautumisemme kannalta olisi toivottavaa, että myös Kekkosesta ja hänen ajastaan saataisiin yleiseen tietoisuuteen ja oppikirjoihimmekin oikea kuva, kuten on jo saatu viime sodistamme, joita meidät saatiin häpeämään Kekkosen aikana. Samoin pimitettiin ja jopa pyrittiin häpäisemään sodanaikaiset johtajamme, joiden kunnia on sittemmin palautettu.
Mutta vielä riittää retusoijilla työtä ennen kuin historiankirjoitus tältäkin osin puhdistuu kuonasta ja sen alta löytyy myös tämän asian kohdalla puhdas totuus. Sen etsiminen on tutkijoittemme velvollisuus, ja sen löytyminen maamme ja kansalaistemme etu.
Tämä oli todella lyhyt esitys Kekkosesta. Perusteellisemmat esitykset löytyvät sieltä, minne edellä olevat linkit ohjaavat.
Kekkonen oli kommunistien ja maalaisliiton presidentti. Nimenomaan tässä järjestyksessä, sillä hänen nostaminen presidenttiyteen johtavalle kiitoradalle tapahtui Neuvostoliiton toimesta. Suomessa talvisodan alla, välirauhan aikana ja vielä jatkosodan jälkeen tärkeissä salaisissa tehtävissä toiminut kenraali Jelisei T. Sinitsyn (Jelisejev) kertoo siitä yksityiskohtaisesti muistelmissaan ”Vaiettu totuus”.
Jelisejevin kertomaan perustuen olen minäkin kertonut asiasta kekkostutkielmani 4.osan (Miten Kekkosesta tuli presidentti) alussa. Siihen linkki tässä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000003692488
Pienintäkään epäilystä ei ole, etteikö asia olisi totta, sillä siitä on löytynyt todisteita myös monista muista lähteistä.
Ja vuoden 1956 presidentinvaalissa Kekkonen pääsi korkeaan virkaansa nimenomaan SKDL:n ja maalaisliiton valitsijamiesten äänillä. Siitä kerron eilen Juhani Suomen kekkoselämäkerran 3.osaan (Kuningastie) perustuen. Siihen linkki tässä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000015363282
Maalaisliiton valitsijamiehistä saattooi muutama livetä Fagerholmin taakse, mutta kommunisteista tai edes SKDL:n sosialisteista ei ketään, siitä piiskuri Hertta Kuusinen piti huolta siten kuin Juhani Suomikin kertoo. Hertta toi yksiselitteisen selviä terveisiä neukkujohtajilta, kuinka pitää äänestää, ja jokainen SKDL:n valitsijamies joutui näyttämään Hertalle äänestyslippunsa ennen kuin pudotti sen uurnaan.
Kekkosen vastaehdokkaan sosialidemokraattien taakse sen sijaan asettuivat paitsi demarit kenties kahta lukuun ottamatta, kokoomuslaiset kenties yhtä lukuun ottamatta ja kansanpuolueiden (suom. ja ruots.) edustajat kenties viittä lukuun ottamatta. Siitä kertoo Juhani Suomikin, ja minä häneen perustuen historian saitilla olevassa avauksessani.
Kun sitten Kekkonen sai presidenttinä ollessaan lopulta lähes kaikki puolueet taakseen ja tuli siten vaaleissakin valituksi uudelleen ylivoimaisella äänten enemmistöllä, sitä pidetään todisteena siitä, että hänestä tuli kuitenkin koko kansan presidentti.
Olisihan Kekkosen pitänyt olla todella taitamaton, oikein ”saatanan tunari” hänen omia sanojaan käyttääkseni, ellei niin olisi tapahtunut. Olihan hän saanut istutetuksi kansaamme sellaisen Neuvostoliiton pelon, jonka avulla oli ollut helppoa saada tiedotusvälineet hallintaan vain yhtä totuutta julistamaan ja sananvapaus käytännöllisesti katsoen täysin tukahdutetuksi. Kyllä kai tuossa tilanteessa on helppoa kenen tahansa päästä koko kansan presidentiksi, ja Kekkoselle se oli erityisen helppoa, sillä hän oli paitsi härski myös poikkeuksellisen taitava poliitikko.
Onhan meillä tämänkin päivän Euroopassa hyvä verrokki Kekkoselle: se on Aljaksandr Lukashenka. Hänellä on maassaan ihan yhtä suuri kannatus kuin Kekkosella aikoinaan meillä, ja ihan samasta syystäkin, saman maan tuesta johtuen. Lukashenka uhkaili ennen äskettäisiäkin vaaleja, että jos hän ei saa jatkaa presidenttinä, Venäjä sulkee kaasuhanat ja lopettaa kaupan ja maa romahtaa. Maassa vieraillut Venäjän johtaja Putin vakuutteli uskoaan siihen, että ”valkovenäläiset osaavat äänestää oikein”. Osasivathan he. Ihan kuin mekin aikoinamme osasimme. Jotkut näkyvät vieläkin olevan ylpeitä siitä, että käyttäydyimme siten kuin ihmiset tuossa hylkiövaltiossa, Euroopan viimeisessä diktatuurissa.
Ihmetellä täytyy sitä, että kuitenkin koko ajan riitti myös rohkeita toisinajattelijoita. Ehrnrooth, Junnila, Pitsinki, Vennamo ja eräät muutkin uskalsivat jatkuvasti tehdä huomioita ja kertoa, että ”keisarilla ei ole vaatteita”, tai että hän ainakin kulkee itärajan takaa lainatuissa vetimissä.
Kekkosen presidenttiys olisi ilman muuta jäänyt yhden kauden mittaiseksi, sillä Honka-liiton taakse vuonna 1962 asettui hyvin selvä poliittinen enemmistö, mutta Neuvostoliitto pelasti suosikkipoikansa. Ja Kekkonen porskutti taas entistä itsetietoisempana ja piti paitsiossa niin kokoomuksen kuin demaritkin, nuo väärinajattelun esitaistelijat. Kunnes sitten 1966 ek-vaaleissa demarit saivat sellaisen murskavoiton, että Kekkonenkaan ei voinut enää padota heidän pääsemistään hallitukseen ja jopa pääministeripuolueeksi.
Niin joutui Kekkonenkin nöyrtymään, eikä se kerta viimeiseksi jäänyt. Vuoden 1968 presidentinvaaleissa, jossa hänen takanaan olivat jo kaikki vasemmisto- ja keskustapuolueet, hän sai ”vain” 201 ääntä. Selkeän enemmistön tosin, mutta Kekkosesta oli sietämätöntä, että mitättöminä pitämänsä vastaehdokkaat kokoomuksen Matti Virkkunen ja SMP:n Veikko Vennamo saivat kolmasosan kansalaisten äänestämistä valitsijamiehistä. Kansa protestoi näillä äänillään Kekkosta vastaan. Kekkonen ei voinut sitä ymmärtää. Päiväkirjaansa hän purki kiukkuaan:
”Olen todella saatanan masentunut ja harmistunut vaalin tuloksesta. Jos kaiken tämän tiesin, en olisi ruvennut ehdokkaaksi. Kyllä minua todella harmittaa, että olen vielä mukana. Tekisi mieli lyödä rukkaset pöytään ja sanoa, että minä en ole enää kaikkien saatanan kusipäiden haukuttavana”.
No, sen jälkeenhän ei enää Kekkosen kannatusta mitattukaan oikeilla, jokseenkin vapailla vaaleilla, kun v. 1974 valtias antoi valita itsensä poikkeuslailla neljäksi vuodeksi ja vuoden 1978 vaalit olivat pelkkä farssi, jolloin jo kaikki Kekkosen nöyryyttämät suuret puolueet asettivat hänet ehdokkaakseen. Olihan sentään perustuslaillisilla oma ehdokas, Ahti M.Salonen. Silloin minäkin ainoan kerran elämässäni äänestin äärioikeistoa, tein sen Siinailla YK:n rauhanturvapalveluksessa ollessani, sillä sielläkin vaalitilaisuus järjestettiin ”Suomen eteläisimmässä postitoimistossa” Abu Zenimassa.
Vuoden 1966 vaaleista jo alkoi demarien asema valtionhoitajapuolueena ja samalla Kekkonen ja Neuvostoliitto rupesivat kesyttämään demaripoliitikkoja ja onnistuivatkin siinä niin, että se johti lopulta surulliseen tulokseen ainakin Kalevi Sorsan kohdalla. Hänestä ei tullut presidenttiä, kuten varmana oli pidetty. Demarikenttä ei ollut sittenkään ollut Kekkosen takana muuten kuin pakosta, ja nyt se osoitti pitkämuistisuuttaan ja näytti, missä valta sittenkin on.
Sen jälkeen nimenomaan demarit, Paavo Lipponen ensimmäisten joukossa, ovat ruvenneet retusoimaan Kekkosesta annettua yli-ihannoitua kuvaa enemmän oikean Kekkosen näköiseksi.
Kansallisen puhdistautumisemme kannalta olisi toivottavaa, että myös Kekkosesta ja hänen ajastaan saataisiin yleiseen tietoisuuteen ja oppikirjoihimmekin oikea kuva, kuten on jo saatu viime sodistamme, joita meidät saatiin häpeämään Kekkosen aikana. Samoin pimitettiin ja jopa pyrittiin häpäisemään sodanaikaiset johtajamme, joiden kunnia on sittemmin palautettu.
Mutta vielä riittää retusoijilla työtä ennen kuin historiankirjoitus tältäkin osin puhdistuu kuonasta ja sen alta löytyy myös tämän asian kohdalla puhdas totuus. Sen etsiminen on tutkijoittemme velvollisuus, ja sen löytyminen maamme ja kansalaistemme etu.
Tämä oli todella lyhyt esitys Kekkosesta. Perusteellisemmat esitykset löytyvät sieltä, minne edellä olevat linkit ohjaavat.
Vastaukset 51
Vanhimmat
jatkuvasti pitää ihmisten mielenkiintoa ilmanaikuisessa hömpässä!
Lipponen on kasaarijuutalaisten asialla.
Shabbas goijjari per.....
http://www.kansallissosialismi.com/shalom.php
http://uusijerusalemi.com/IX.LUKU.html
pitkä Kekkoskaunainen vuodatus ei muuta sitä
tosiasiaa, että Kekkonen on suurin koskaan
elänyt suomalainen valtiomies.
Jos pidät suuruutena kaikkea sitä, mitä minäkin olen historiantutkijoiden ja muistelijoiden kertomaan - eilen viimeksi Juhani Suomeen - perustuen täällä esittänyt, niin suuri hän oli. Hyvin monessa asiassa, eikä vain pelkästään hyvässä ja myönteisessä.
Minusta kuitenkin tehdään Kekkoselle vääryyttä tuollaisilla pereustelemattomilla heitoilla, jotka kertovat vain siitä, että asianomainen ei oikeasti tiedä yhtään mitään hänestä.
Jos luet esim. minun laajassa kekkostutkielmassani kertomaani, johon pääset toisen linkin kautta, niin tulet tietämään Kekkosesta paljon myös sellaista myönteistä suuruutta, jota voit käyttää mielipiteesi perusteluna, ettei tarvitse tuollaisilla tyhjillä heitoilla itseään mitätöidä.
Toisaalta tulet tietämään myös paljon sellaista, joka saattaa haavoittaa sieluasi. Mutta vaikka totuus usein satuttaa, sen myös puhdistaa, joten suosittelisin riskin ottamista!
mielipiteesikö on yhtä kuin totuus?
...jatkaa pitemmälle, kun et kerran lainkaan ymmärrä lukemaasi.
Olen kaikessa kerronnassani pitäytynyt historiantutkijoiden ja muistelijoiden mielipiteisiin niin, että monet kepulaiset syyttävätkin, että minulla ei ole omia ajatuksia. Siihen olen vastannut, että tieto historiallisista tapahtumista ei sikiä itsestään päässäni, vaan sitä saadakseni minun tosiaankin täytyy usein turvautua minua tietävämpiin, ja sen voin tehdä vain lukemalla heidän kirjojaan ja kirjoituksiaan.
Siis hyviin moniin olen turvautunut Kekkosestakin kertoessani. Kekkostutkielmanikin lähteinä mainitsen n. 30 kirjaa.
Tuo eilinen esitykseni perustuu yksinomaan Juhani Suomen Kekkos-elämäkerran 3.osaan Kuningastie. Lieneekö sitten Suomikin mielestäsi kekkoskaunaaja? Ihan toisenlaisesta häntä enemmän on moitittu. Mutta muuttuivathan ne Keskisuomalaisen Laatikainen ja Ilkan Hokkanenkin eräiden kepulaisten mielestä "keskustavammaisiksi", kun he sanoivat tuosta Vanhasen tekstiviestiasiasta sen, mikä heidän tuli sanoa, pysyäkseen myös journalistipiireissä jotenkin vakavasti otettavina ammattilaisina.
En siis jatka kanssasi pitemmälle; turhaa tämäkin, sillä tunnenhan tuon nimimerkin tiedontaso ja muunkin tason jo entuudestaan.
Törttöilikö hän sotilasurallaan ja Kekkonen tyssäsi sen niin, että hän ei päässyt kapteenia ylemmäksi?
Kuka tietää?
Ensinnäkään minulla ei ole mitään kekkoskaunaa. On vain valistamisen halua. Kekkosta jopa ihailen eräiisä suhteissa, mutta sen sijaan vain inhoan hänen yksisilmäisiä palvojiaan, joiden asenne ei tee oikeutta tuolle monipuoliselle miehelle, suurelle hyvässäkin, mutta suurelle myös vähemmän hyvässä.
Toiseksi minä pääsin sotilasurallani niin korkealla ja niin nopeasti kuin se oli vain lakien mukaan mahdollista. Olin jo reservin upseeri, vänrikki, käytyäni RUK:n vv. 1963-64, vaikka palvelinkin silloisissa aliupseerin toimissa päästen jo varsin nuorena korkeimpaan mahdolliseen arvoon eli sotilasmestariksi.
Sitten tuli toimiupseerijärjestelmä. Pääsykokeiden kautta pääsin luuntanttikurssi 1:lle, ja sen suoritettuani sain muiden kurssin läpäisseiden kanssa ylennyksen luutnantiksi 1.6.1974 ja nimityksen toimiupseeri II luokan toimeen siis ensimmäisessä erässä. Samoin sain ensimmäisessä erässä 1.6.1976 ylennyksen yliluutnanatiksi ja nimityksen toimiupseeri I luokan toimeen.
Ja kun 1.3.1979 puolustusvoimat saivat neljä ensimmäistä toimiupseeri erikoisluokan tointa, joihin nimitetyt ylennettiin samalla kapteeniksi. olin yksi heistä. Voisin kai sanoa, että ensimmäinen heistä, sillä samalta luutnanttikurssilta olivat kolme muutakin, ja minä olin sen kurssin priimus, ja jäin kurssin jälkeen opettajaksi oppilaitokseen eli Esikuntakouluun.
Kapteenia korkeammalle ei ollut mahdollisuus toimiupseerin päästä, joten kun sotilaseläkkeeseen oikeuttavat palvelusvuoteni täyttyivät vuoden 1980 lopussa, lähdin välittömästi eläkkeelle ja menin töihin Valiolle, jossa viihdyin vielä 17,5 vuotta, ja voin sanoa hyvin menestyneeni myös siellä.
Nimenomaan Urho Kekkoselta sain viimeisenkin ylennykseni, samoin sotaväessä saamani korkeimman kunniamerkkini Suomen Leijonan ritarimerkin. Korkeimman kunniamerkkini Suomen Valkoisen ruusun ritarimerkin sain sitten vasta Mauno Koivistolta Valion esityksestä v. 1997.
Että jopa onkin aihetta kaunaan ja katkeruuteen. Vai onko sittenkään?
Hiukkaakaan en piittaa siitä, että "maineeni" narsistina tuosta vain kasvaa, sillä valistushaluinen kun olen, valistin tietämätöntä tästäkin asiasta.
askelten. Piirii pieni pyörii, kapi siinä hyörii.
että sotilaat ovat sillä omituisella tavalla etuoikeutettua, että matalin kapteenille myönnettävä kunniamerkki on juuri tuo Suomen Leijonan Ritarimerkki. Sen matalampaa ei voi kapteenille myöntää.
Tuo sääntö koskee myös reservin kapteeneja. Valio siis halusi anoa kunniamerkin, mutta kun tuo alin oli jo käytetty, valittiin toisksi alin, eli Valkoisen Ruusun Ritarimerkki.
...kerron, että sain sen jo yliluutnanttina ollessani v. 1977. Ja jolle sellainen oli myönnetty, hän ei enää Valkoisen ruusun vastaavaa sotaväessä palvellessaan saanut.
Sen sain sitten yllätykseskseni Valiolla, ja oli korkein jaettu kunniamerkki siinä juhlatilaisuudessa, joka niiden tiimoilta järjestettiin ja jossa oli läsnä valiolaiset kunniamerkkien saajat kautta Suomen.
Totesin tuossa äsken virheellisesti sen myöntäjäksi Mauno Koiviston. Martti Ahtisaarihan presidentti oli vuonna 1997.
Sotaväestä erotessani sain vielä Sotilasansiomitalin, jonka luovutti minulle läksiäistilaisuudessani silloinen PE:n päällikkö amiraali Klenberg.
...tavallaan tuohonkin, mutta korjaan sinua sikäli, että kun puhut toiseksi alimmasta, se on ilman poikkeuksellisia erityisperusteluja ylin mahdollinen.
Totesin, että se on reservin kapteenille toiseksi alin mahdollinen. Kyllähän siviiliansioista voi myöntää mitä tahansa. Kyllä reservin kapteenit ja alemmatkin ovat saaneet ensimmäisen luokan ritarimerkkejä, komentaja merkkejä ym. Ansioita niihin tietysti tarvitaan. Ehkä tarkoitit, että armeijassa nuo merkit saa rutiininomaisesti.
...tässä keskustelussa? Mielestäni jopa vaatimattoman urani näytöissä muut asiat nousevat oleellisemmiksi kuin kunniamerkit. Voi myssyn tyhjyys, en voi muuta sanoa.
Sinäkö se olit, joka esitit noita arvelujasi sotilasurani luonteesta, johon vastatessani jouduin noitakin kertomaan? Taidat olla ihan oikea kepulainen, jonka täytyy jokaiselle asialle löytää jokin matalaotsainen selitys.
Mitäpä, jos sanoisit jonkin mielipiteen varsinaisesta keskustelun aiheesta! Vai eikö siitä ole mielipidettä?
Minä vain hieman selostin noiden melko vaatimattomien kunniamerkkien taustoja. En ole mitenkään puuttunut sotilasuraasi. Itsehän olet sitä eri yhteyksissä kehuskellut ainutlaatuiseksi enkä minä ole sitä asettanut kyseenalaiseksi.
...joka alkoi kysellä, "mistä johtuu kapin kekkoskauna:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000015377128
Siihen vastasin, ja mielestäni piti vastata siten, että se ei jättänyt varaa moisille arveluille.
Jollet sinä ollut tuo alullepanija, niin pyydän anteeksi arveluani, mutta joka tapauksessa sitten janttauduit tuohon mielestäni sivuseikkaan, etkä näy siitä pääsevän yli ollenkaan.
Minä kuitenkin puoleltani lopetan tästä asiasta tähän. Hyvää yötä!
tähän. Tunsin jo Kekkosen aikaan itse kaunaa Kekkosta kohtaan, mutta uskoin häneen kuitenkin niin paljon, että jopa äänestin häntä joka vaaleissa. Kun nyt olen saanut tietää lisää ja lisää, jopa häpeän noita äänestyksiäni. Lisäksi pidän Juhani Suomen kekkoselämänkertaa suorastaan ällöttävänä kehumisena. Valitettavasti samaa täytyy sanoa Jägerskjöldin Mannerheim-elämänkerrasta. Kirjoitin tämän vain, jotta oivaltaisit, että kritiikkiisi on aihetta myös suunnilleen samoin ajattelevilla. Itsekeskeisyytesi on suunnatointa, mutta tuskin sinä sitä oivallat mitenkään. Ei henkilöösi puututtaisi, jos et itse sitä jatkuvasti toisi ylistävässä mielessä esiin. Ei se ole huumoria.
... päälle.
Juuri noin piti sodan loputtua tehdä kuin Kekkonen teki. Millä tavalla rakennettiin luottamus ja päästiin heti rakentamaan hedelmällisiä suhteita entiseen vihollisenn ja pian myös muuhun maailmaan.
Kekkonen oli moninverroin etevämpi poliitikko kuin yksikään venäläinen. Ja hän pani venäläist toimimaan Suomen hyväksi niin, että kun venäläiset saivat tuhottua oman valtionsa 80 ja 90 lukujen vaihteessa Suoomessa vallitsi pojoismainen hyvinvointi, maa oli sosiaalisesti tasapainoinen, siellä vallitsi demokratia ja markkinatalous.
Tämän olen ysein joutunut lyhyesyi toistamaan noiden KKK:n jorinoiden vastapainoksi.
....vai etkö ymmärtänyt lukemaasi, kun annat tuon lausunnon minusta?
Vai onko Juhani Suomellakin jo "keskustavamma", kuten muistaaksei totesit Matta Vanhasen toilailuja arvostelleilla Erkki Laatikaisella ja Kari Hokkasella olevan? Juhani Suomen kekkoselämäkerran 3.osaan (Kuningastie) nimittäin yksinomaan perustin tuon eilisen esitykseni vuoden 1956 presidentinvaalista, ja samaan perustuu myös tämänpäiväinen avaukseni.
Niinpä on kuin sanot, eli ties monennenko kerran toistat tuon saman litaniasi.
Aldous Huxley sanoi: "Sixty-thousans four hudred repetitions make one thruth. Idiots."
No, ehkä et ole vielä toistanut ihan noin monta kertaa. Mutta vaarallisen lähellä tuohon tavoitteeseen pääsemistä alat olla.
Ja sitten Sinä olet sitä mieltä, että minulle on jäänyt levy päälle!
Itse en välitä politiikasta yhtään, mutta historialliselta kannalta joskus noita menneitä mietin. Kuule, kyllä se Honka-liitto oli sula hulluus, ei Tanner olisi ikinä voinut nyrkkiä pöytään lyömällä ohjata Suomi-laivaa tuossa tilanteessa. Olivat aivan ulkona realiteeteista.
...ja luin uudelleen kirjoitukseni oikein ajatuksella, enkä kyllä löydä siitä mitään, joka reaktiosi voisi aiheuttaa.
Eilinen kirjoitukseni "Miten Kekkosesta tuli presidentti" vielä vähemmän, sillä perustin sen ihan kokonaan Juhani Suomen kirjaan, enkä siinä edes juuri arvostellut Kekkosta, kirjasin vain tapahtuneita tosiasioita.
Ja tottahan tuossakin puhun, joka sanan. Vai valehtelenko jossakin? Osoittaisitko sen tarkemmin, niin voisimme sitten yhdessä tarkastella sitä. (Kuulostaako tutulta?)
Vai sekö onkin juuri kirjoitukseni suurin vika, että kaikki siinä on totta, jolle kaikelle löytyvät myös todisteet. Kertoisitko, missä teen vääriä johtopäätöksiä, niin voisimme sitten...
... kenen kirjaan sinä pohjaat "kekkostutkimuksesi". Aina sinä vain latelet niistä kirjoista ne yhteyksistään irroitetut kohdat, jolla pystyt häntä mollaamaan.
Kaadu saappaat jalassa.
...tapasi mukaan, ennen kuin vastaat kerrankin sanoistasi.
Alla on linkki eiliseen kirjoitukseeni historian saitille. Osoita siitä ne asiayhteydestään irtireväistyt kohdat, joilla minun voitaisiin katsoa tarkoituksellisesti vain mollaavan Kekkosta!
Sitten kun sen teet, voimme yhdessä tarkastella asiaa lähemmin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000015363282
En ollenkaan pane hanttiin, että Kekkosen tekemisistä tutkittaisi kaikki mahdolliset puolet ja kaikki mahdolliset kähminnät revittäisi avoimesti julki.
Siinä ei kuitenkan ole koko totuus. Ei myöhemmin paljastunut muuta aiemmin tiedossa olleita tosiasioita miksikään. Kyllä meillä oli aika monta vaaran paikkaa 70-luvulla ja sisäpoliittisestikin hankalia tilanteita, kun vasemmistokin riiteli hajallaan neljässä puolueessa ja koko ajan oli päällö jokin lakko tai muu seisokki, ja inflaatio laukkasi 18% vuosivauhtia pahimmillaan.
Olisi kiva tietää, millaisilla eväillä noiden aikojen läpi olisi menty, jos presidenttinä olisi ollut eri tavalla ohjaksia pitävä presidentti.
Kekkosella on ansionsa ja huonot puolensa - molemmat ovat totta, ei vain jompi kumpi.
Sanot:
>> Kekkosella on ansionsa ja huonot puolensa - molemmat ovat totta, ei vain jompi kumpi.
Satusetä kapiukko.
Minusta koko totuus on aina parempi kuin osatotuudet, ja hankaluus tulee siinä, että kirjoituksiin on ihan välttämätön tehdä valintoja, kun kaikkea ei voi sanoa kerralla.
Niinpä lukijan tulkintaan teksteistäsi sitten vaikuttavat usein sivuasiat ja sellaiset adjektiivit, jotka eivät tunnu neutraaleilta.
noin viisas ja tasapuolinen,niin miksi et kerro
myös Väinö Tannerin, Paavo Lipposen tai Tarja
Halosen pimeistä puolista. Heistä kun sinulla
näyttää olevan vain hyvää sanottavaa.
kepulikorhosella taasen rakko täyttyi. Loraus oli tarkoitettu Kekkosen haudalla, mutta suurin osa siitä meni omille housuille. Mutta kun hänellä oli ulostamisen pakko jälleen kerran, niin minkäs siinä sitten teet. Se ikä, se ikä tekee omat tepposensa...
...oikein ajatuksella, enkä kyllä löydä siitä mitään, joka tuollaisen tai nuo muutkaan vastahankaiset reaktiot voisi aiheuttaa.
Tottahan siinä puhun, joka sanan. Vai valehtelenko jossakin? Osoittaisitko sen tarkemmin, niin voisimme yhdessä tarkastella sitä, sanoisi Oiva Härkönen.
Vai sekö onkin juuri kirjoitukseni suurin vika, että kaikki siinä on totta, jolle kaikelle löytyvät myös todisteet. Eivätkö niiden perusteella tekemäni muutamat johtopäätökset ole hyvin perusteltuja? Keroisitko, missä teen vääriä johtopäätöksiä, niin voisimme...
Ikäni on tähän mennessä toistaiseksi tehnyt vain sellaisia tepposia, että se on antanut pirun paljon tietoja asioista. Eivät ne itsekseen ole tulleet eivätkä kepulaiseen tapaan siinneet omassa päässä, vaan lukeakin on tarvinnut ja ajatella lukemaansa, paljon.
Ja tietysti pitkä eikä ihan kapeakaan elämänkokemukseni, ajassa mukana eläminen, on ollut suureksi hyödyksi. Mitään haittoja vuosistani ei toistaiseksi ole ollut, ainakaan henkisessä mielessä, vaan pelkkää rikkautta nuo vuoteni ovat.
En ihan jaksanu kaikkea yhteenpalaan lukea, niin voisitko vihjata, mitä väärää ja pahaa Presidentti Kekkonen teki suomen kansan kohdalta?
Minulla kun pöljällä on ollut se käsitys, että Kekkonen järjesti köyhille asukkaille sen aikaisessa suomessa siedettävämmät olosuhteet, ja pisti ministeritkin rakentamaan tietä semmoisille kylille, joihin oli vain jäätiet tai polkupahaiset, joita pitkin syrjäkylien ihmiset koittivat saada päivittäiset asiansa hoidettua.
Siis ajattelehan, kuinka Kekkosen aikana oli maaltapako vielä pientä, mutta hänen jälkeensä tulleilla päättäjillä ei yksinkertaisesti ole ollut mitään keinoa eikä tahtoakaan rakentaa työpaikkoja niille perukoille, että ne pysyisivät elävinä ja asuttuina.
Koska suurinpiirtein kaikki haluaisivat nähdä kotiseutunsa pärjäävän.
Kekkosen aikana oli lääkärit joka kylässä ja postitoimistot. Ja rahaa oli huomattavasti vähemmän, mutta töitä oli kaikille.
Varmaan näet, kuinka koko yhteiskunta on rappion tiellä ollut viimeiset 30 vuotta.
Ja tutkippa kenen tahansa ihmisen elämää semmoisella antaumuksella, jopa omaasikin, huomaat hirvittäviä epäkohtia ja laiminlyöntejä. Velttoutta, juoppoutta, sekavia asioita, hoitamattomia ihmis suhteita ja kylmyyttä.
Kekkosen aikana ei kaikki mennyt sentään perseelleen, niinkun tänäpäivänä menee. Silloin oli vielä rehellisyys kunniassa, mutta nythän sille nauretaan ja se on typeryyttä.
Venäjän luulotautiset johtajathan ovat aina koittaneet hallita ja päättää toisten kansojen asiat. Siinä sinun tekstisi henki on oikeassa, että sieltä on aina säteillyt jotain pimeää ja uhkaavaa mielisairasta, valheellista ja vääristynyttä ystävyyttä.
Mutta Kekkonen pystyi käsittelemään sen ja pitämään suomen kansan puolta lukemattomia kertoja.
Kekkonen käytti suomen hyväksi sen "kaveruuden"joka hänellä oli venäläisten kanssa.
Olenko aivan väärässä?
...Kekkosen aikana, mutta vain siksikö, että meillä oli Kekkonen presidenttinä? Eikö olisi tapahtunut niin, jos presidenttinämme olisi ollut esim. Fagerholm?
Väitän, että olisi tapahtunut, ja enemmänkin ja parempaa. Aarno Loka-Laitinen liioittelee vain hieman sanoessaan tämän Lasse Lehtisen väitöskirjaa "Aatosta jaloa ja alhaista mieltä" arvioidessaan:
"Jos Fagerholm olisi vuonna 1956 voittanut presidentinvaalit, Suomi olisi nopeasti kulkenut kohti länsimaista demokratiaa, sitoutunut läntisiin instituutioihin ja välttänyt kaiken sen kamaluuden, jonka aasialaisen stalinistikulttuurin kyllästämä Neuvostoliitto salakuljetti KGP:n ja Kekkosen avulla tänne” (IL 25.10.2002).
Suomi eli silloin historiallisesti niin toisenlaista elinvaihettaan, että nuo mainitsemasi asiat kuuluivat siihen luonnollisesti.
Mutta oliko aika sittenkään niin ruusuista, kuin se nyt nostalgisissa muisteloissa esiintyy?
300 000 suomalaista joutui jättämään kotimaansa ja menemään elintasopakolaisina Ruotsiin. Parlamentarismia pidettiin pilkkana kun määrättyjä puolueita pidettiin pysyvässä paitsiaossa "yleisistä syistä". Demokratia ei toiminut ollenkaan siten, mitä länsimaisella demokratialla ymmärretään, ja miten se nyt toimii. Sananvapaus oli tukahdutettu ja tiedonvälitys täysin yksisuuntaistettu. Suomi oli silloin samanlainen kuin Valko-Venäjä nyt, jonka Kekkonen on nyt Lukashenka.
Ja Kekkonen teki niin paljon muutakin, josta häntä ei voida kiittää. Minusta suurinta pahaa hänen tekemisissään oli se, että jouduimme kieltämään oman historiamme ja vaikenemaan asioista, joista taas nyt saamme olla ylpeitä. Monien suurten suomalaisten maine joko tarkoituksella mustamaalattiin tai heidät vaiettiin olemattomiksi.
Tarkoitan lähinnä viime sotiamme ja sodanaikaisia johtajiamme. Eikä siihen Neuvostoliitto meitä pakottanut, vaan kyllä se oli kotikommunistiemme tahto, jota heille kiitollisuudenvelassa oleva Kekkonen ei halunnut vastustaa.
Voi, pitkä olisi se lista, jos kirjaisin vain luettelonomaisesti Kekkosen epäterveen yksinvaltaisen ja ylipitkän hallituskauden kielteisiä "saavutuksia".
Mutta luepa se Kekkostutkielmani kokonaan, niin sieltä niitä löytyy. Löytyy myös myönteisiä puolia enemmän kuin nuo yksisilmäiset Kekkosen palvojat, mutta hänestä kuitenkin niin kovin vähän tietävät itse asiassa uskovatkaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000003692400
punikkiaatteella. Luulisi kapiaisella olevan omatkin puolueettomat aivot, mutta on punakoneiston uhri.
että, minkälaista länsimaista demokratiaa se olisi tarkoittanut?
"Jos Fagerholm olisi vuonna 1956 voittanut presidentinvaalit, Suomi olisi nopeasti kulkenut kohti länsimaista demokratiaa, sitoutunut läntisiin instituutioihin ja välttänyt kaiken sen kamaluuden, jonka aasialaisen stalinistikulttuurin kyllästämä Neuvostoliitto salakuljetti KGP:n ja Kekkosen avulla tänne” (IL 25.10.2002).
Toihan se Neuvostoliiton kauppa suuria työtilaisuuksia suomalaisille. Esim. Kostamus projekti jne...
Amerikastako ne kapi-ukon Fagerholmit olisi saaneet kaivoskombinaatti urakoita?
Viis siitä jos Kekkosen kaudella vaiettiin sota-ajan johtajamme. Sinä käsittelet näemmä historiaakin lähinnä johtajien kautta.
Kekkosen ja sitä kautta Neuvostoliiton vaikutuksesta sotiemme veteraanit, taisteluhaudoissa epöinhimillisissä oloissa maatamme puolustaneet tavalliset miehet, vaiettiin unholaan. Se on Kekkosen synneitä suurin, kaikki muu on lopultakin vain politiikkaa. Oikeat sankarit, itsenäisyytemme hengellään tai terveydellään maksaneet, jätettiin vaille sitä arvostusta joka heille olisi kuulunut. Ainoat tahot joista isänmaallisia ääniä kuului löytyivät aidosta, kapuvapaasta porvaristosta, sillä jopa ihannoimasi demarit alistuivat NL:n vaatimuksiin
...oma lihallinen isänikin - joskaan ei koskaan kasvattajani - joutui antamaan henkensä tätä maata puolustaessaan jo heinäkuussa 1941. Tarkka olakseni juuri sillä hetkellä kyllä hyökätessään Puroman joukoissa Kuusamon Paanajärvellä - mutta puolustusotamme jatkumoahan jatkosotakin nimensä mukaisesti oli.
Tietenkin arvostan juuri tavallisia sotaveteraanejamme yli kaiken, ja minulla on ollut ilo osoittaa sitä käytännössäkin osallistumalla mm. heille tehtyihin keräyksiin ja kuljettelemalla Kaunialan sotavammakodin asukkaita erinäisiin tilaisuuksiin.
Mutta kun paljon puhuu, niin joskus sattuu puhe saamaan vääriä korostuksia. Niin nytkin. Silti myös suuri kunnia sodanaikaisille johtajillemme. Tässä edustan "valtavirtaa", sillä valitsivathan kansalaisemme kahdeksi suurimmaksi suomalaiseksi Mannerheimin ja Rytin. Tannerin pimittämisessä onnistuttiin Kekkosen aikana niin hyvin, että vieläkään hän ei ole saanut sitä tunnettuutta ja arvostusta, jonka hän ehdottomasti ansaitsisi.
...sinun tulee osoittaa Aarno Laitiselle, sillä hänen tekstiään esittelin. Etkö ymmärtänyt, vaikka mielestäni selvästi sen toin esille?
Niin toi Neuvostoliiton kauppa paljon työtilaisuuksia Suomalaisille. Se mainitsemasi Kostamuksen rakentaminenkin noin 20 000:lle ihmiselle. Mutta samoihin aikoihin kuitenkin yli kymmenkertainen määrä suomalaisia joutui menemään työn perästä Ruotsiin.
Neuvostoliiton kauppa antoi tilauksia ja töitä myös vaate- ja muullekin teollisuudellemme, mutta samalla se totutti ne valmistamaan "laatua", joka Neuvostoliiton romahdettua ei kelvannut minnekään muualle. Ja se on vain yksi surullinen sivujuonne siinä katastrofissa, johon Liiaksi Neuvostoliittoon sidottu kauppamme meidät saattoi tuon hirvityksen romahtaessa.
Jos Oiva Härkönen näkee minun esittävän tarkoitushakuisesti vain huonoja puolia Kekkosen ajasta ja kaivelevan häntä koskevista tutkimuksista vain kielteisiä asioita, niin tunnustan häviäväni suurinumeroisesti niille, jotka löytävät ja esittävät tuosta ajasta vain hyviä puolia. Ja uskon olevani yhtä hyvin ja kenties paremminkin noihin asioihin perehtynyt ja vähintään yhtä rehellinen kuin ne vain hyvää näkevät.
Vastauksia löytyy kunhan vaan muistaisit selata monien vuosien aikana samasta aiheesta tekemiäsi avauksia.
Olet kuin pahanen pojanmulkku joka tulee kerta toisensa jälkeen sanomaan sitä viimeistä sanaa samasta aiheesta ja rassaamaan "verta" nenästään saadakseen hyvitystä aikaisemmille tappioille.
Ja aina ja aina yhä suurempiosa Kekkosen haudalle osoitetuista ulostuksista menee omille housuillesi. Käännä selkäsi tuuleen ja kuse sitten.
Ei vaan Jorma K Korhonen
...Kekkonen vielä valittiin presidentiksi poikkeuslailla minua neljä vuotta vanhempana ja "vapailla" vaaleilla kahdeksan vuotta vanhempana? Eikö hän ollut seniili jo kaikkina noina vuosina?
Enemmän hän viinaa käytti kuin mninä ja rajummat elämäntavat taisivat hänellä muutenkin olla, mutta vasta 81-vuotiaana hänet sitten seniiliksi huomattiin. Ja vielä vuotta aikaisemmin Eino Uusitalo oli tehnyt ehdotuksen, että Kekkosen presidenttikauden päättyessä 1984 hänet tulisi valita jatkamaan edelleen joko poikkeuslailla tai kaikkien puolueiden ehdokkaana!
Paasikivi oli viisi vuotta vanhempi kuin minä nyt tullessaan presidentiksi, ja kymmenen vuotta hän jatkoi virassa, eikä tullut ollenkaan seniiliksi. Sitten 86-vuotiaana sydän vain petti.
Joten ei ole viisasta arvioida noita asioita elinvuosien määrän perusteella. Mielestäni - ja monien muiden mielestä - kirjoitukseni täälläkin kyllä osoittavat, että paremmin tieto päässäni pysyy ja paremmin saan sen sieltä myös ulos kuin moni nuorempi.
Ilmeisesti paremmin kuin sinäkin, vaikka sinun tietomääräsi saattaa olla niin vähäinen, että sen ulos tuominen ei suuria ponnisteluja vaatisi. Mutta tuota parempaan et siis pysty.
Ei ole viisasta puhua mitään, jos ei ole puhuttavaa. Sillä
"jos tyhmäkin suunsa vain suljetuks saa,
hän hiljaista viisasta muistuttaa".
puhua sellaisista asioista hyvinä joita ei ole ollut olemassa!
Niinkuin Fagerholmin ja Honkaliiton hallinnosta.
Eikö se ole sama asia jos sinä alkaisit miettimään, että jos sinä olisit ottanut vaimoksesi sen Tel-Avivilaisen huoran niin sinun elämäsi olisi mennyt paljon paremmin? (Hulluutta eikö totta)?
...minulla olisi ollut jotain tekemistä yhdenkään tel avivilaisen huoran kanssa?
Sen sijaan olen kertonut seurustelleeni useita kuukausia fiksun, kauniin, sivistyneen ja koulutetun,alle kaksikymmpisenä vuoden naimisissa olleen, mutta silloin jo 26-vuotiaan eronneen rouvan kanssa. Jolla oli myös erittäin hyvä koti, koulutetut vanhemmat ja sisarukset.
Jos tuollaista naista sanot huoraksi, niin en tiedä, millaista nimitystä voisinkaan käyttää esim. eräästä viehättävästä keskustalaisesta naisministeristä.
Kieltämättä pohdin aikoinaan vähän aikaa paljonkin, millaiseksi elämäni olisi muodostunut, jos olisin tuonut Gilan Suomeen, kun itserakkaasti uskon, että se olisi ollut mahdollista. Mutta sitten tapasin puolitoista vuotta sitten syövälle menettämäni rakkaan vaimoni, eikä sen jälkeen ollut enää vähäisintäkään syytä sellaisiin pohdintoihin.
Eikä ole nytkään, sillä Gila on ollut jo yli 20 vuotta naimisissa englantilaisen miehen kanssa siellä Englannissa, minne hän muutti silloin syksyllä 1981, ja on kahden nuoren naisen äiti. Tiedän hieman enemmänkin hänestä, mutta sitä minun ei tarvitse täällä kertoa.
silloin kun pysytään faktatiedossa eikä "jälkiviisaus voita arkijärkeä".
Vähäisintäkään syytä ei ole myöskään pohtia sitä, että mikä olisi nyt tämän maan tilanne jos Kekkosen aikaa ei olisi ollut!
Tuo esittämäni oli Aarno Laitisen tekstiä. Etkö huomannut, vaikka mielestäni selvästi se toin esille.
Mutta on luonnollista oikaista niitä, jotka panevat kaiken hyvän vain Kekkosen ansioksi. Eli tapahtuiko se hänen ansiostaan vai hänestä huolimatta. Ja kysyä: oliko se aika sittenkään niin kovin hyvää, kaikkine ilmiöineen?
Minusta hyvin aiheellisia kysymyksiä.
Ennen vanhaan lapset leikkivät. Ja vanhukset tulivat uudestaan lapsiksi.
Muistatkos taatto sellaisen leikin kuin "naurisvaras"?
Itseltäni on unohtunut, mutta sellaista me leikimme lapsena ja nyt täällä palvelukodissa ajattelin ehdottaa tuota leikittäväksi.
Muistatkos miten se menee?
...tuollaista leikkiä. Kysypä siltä leikittäjätädiltä, jonka tamburiinin tahdissa te siellä leikkejänne hipsitte. Tai siltä hoitajatädiltä, joka huomenaamulla tulee sinulta kysymään, että "tulisikos meiltä jo kakka".
Mikä on tamburiini?
Onko se vähän sama kun mandariini, joku sitrus-hedelmä?
Espanjan hehkuvan viinin
sieluas virkistää suo! -
Kuuletko, kuin tamburiinin
helskehen tuuli jo tuo?
Kastanjettien näppäilyt
tanssihin tahtia lyö.
Riemun ja karkelon hetki on nyt:
päätä jo arkinen työ! -
Tullos, tullos,
kiehtovaan haaveiluun!
Espanjan neito ja Espanjan maa
mielesi tenhoten valloittaa
jne...
Mutta nyt minä lähden nukkumaan.
Hyvää yötä!
silmänavaukseksi aamun ensimmäinen gintonic, että punakone lähtee käyntiin!
Päätän osaltani tämän ketjun tähän. Tätä edeltävän viimeisen puheenvuoroni kirjoitin eilen illalla, mutta vielä sen jälkeen muutamat näkyvät heittäneen jonkun pikkuherjan ilmeisesti haluten niillä kertoa, miten väärässä olen jälleen ollut. Eivät vain ole kertoneet, missä ja miten olen ollut väärässä. Vaikea olisikin kertoa, sillä kaikki kertomani on ollut totta ja siitä tekemäni tulkinnat – joita on vain muutama – hyvin loogisia.
Vähät minä noista, sillä nuo tyhjät heitot kertovat, että heillä ei voi olla mitään tietoja Urho Kekkosesta enempää kuin muustakaan. Yleensä he heittelevätkin noita toisen kirjoitusta lukematta. On myös niitä, jotka ehkä lukevat pitempiäkin kirjoituksia, mutta heillä ei ole kykyä ymmärtää lukemaansa. Varsinkin erään ”debattöörin” kohdalla – nimeä en sano, etten joutuisi bannatuksi – se näkyy joka ainoassa asiassa.
Nuo samat käyvätkin sitten kiinni kirjoittajaan, kun ei ole eväitä pyrkiä osoittamaan kirjoituksessa sanottu vääräksi. Sitten aletaan kysellä, että ”Mistä johtuu Kapin Kekkoskauna? Törttöilikö hän sotilasurallaan ja Kekkonen tyssäsi sen niin, että hän ei päässyt kapteenia ylemmäksi?” Noinhan eilenkin taas tehtiin. No, ei se mitään; tarjoutuihan näin minulle tilaisuus taas kertoa itsestäni ja kasvattaa narsistin mainettani!
Samalla sain taas jälleen kerran kertoa, että minulla ei ole mitään kekkoskaunaa, enkä kuseksi Kekkosen haudalle muualla kuin noiden Kekkosesta mitään tietämättömien mutta silti häntä Jumalanaan palvovien likaisessa mielikuvituksessa.
Mutta sellainen hieman suututtaa, että kekkostietäjänä ja historian tuntijana mielellään esiintyvä Oiva Härkönenkin on mitenkään perustelematta todennut vastineensa otsikossakin, että ”KKK:lle jäänyt Kekkonen päälle”. Niin ehkä onkin, kun Oivakaan ei nyt enempää kuin ennenkään pyrkinyt osoittamaan, mikä kertomassani olisi valheellista. Oiva vain heitti sen saman lyhyen litaniansa, jonka hän on satoja kertoja aikaisemminkin esittänyt. Ja sitten hän sanoo minulle jääneen levyn päälle!.
Kun nyt epäilin, että Oiva ei taaskaan ollut lukenut kirjoitustani eikä sitä edellistä yksinomaan Juhani Suomen kertomaan perustuvaa, niin Oiva vastasi ”Yks´lysti, kenen kirjaan sinä pohjaat "kekkostutkimuksesi". Aina sinä vain latelet niistä kirjoista ne yhteyksistään irroitetut kohdat, jolla pystyt häntä mollaamaan”
Tuollaisesta aiheellisesti tuohtuneena vastasin Oivalle ja sanoin: ”Nyt en kyllä päästä sinua luistelemaan tapasi mukaan, ennen kuin vastaat kerrankin sanoistasi. Alla on linkki eiliseen kirjoitukseeni historian saitille. Osoita siitä ne asiayhteydestään irtireväistyt kohdat, joilla minun voitaisiin katsoa tarkoituksellisesti vain mollaavan Kekkosta! Sitten kun sen teet, voimme yhdessä tarkastella asiaa lähemmin.”
Eipä Oiva vastannut. Luulen, että hän nyt vasta luki kirjoitukseni ja nolostui, kun siinä ei ollutkaan mitään sellaista, josta hän oli minua mollannut. Luulen, että nuo parin lauseiden tyhjiä vastineita heittelevät eivät kykene lukemaan pitemmälle kuin kirjoittamaankaan.
En enää usko, että saisin koskaan yhdenkään Kekkosesta muka jotain tietävän kepulaisen väittelyyn kanssani, sillä heistä parhaimpienkin tiedot taitavat sittenkin olla paljon vähäisemmät kuin heidän uskonsa.
Onneksi eräät ei-kepulaiset, kuten esim. Mielipidepankki, Jaba, kepututkija ja joku nikitön osoittivat eilenkin arvostavansa tietojani ja yritystäni, vaikkakaan kukaan heistä ei ole ollut varauksettomasti samaa mieltä kanssani. Näin tapahtui enemmän CITY-Keskutan ja Jaban avaamissa poistetuiisa ketjuissa kuin tässä. Sellainen antaa uskoa ja innostaa jatkamaan, vaikka vakavasti otettavaa vastaväittäjää täältä ei saisikaan.
Täyttä yksimielisyyttä kanssani en keneltäkään asiantuntevalta ja ajattelevalta ihmiseltä odotakaan, en missään asiassa, sillä harvoin itsekään olen mistään täysin samaa mieltä jonkun kanssa. En kuitenkaan rupea rähjäämään jonkun eriävän mielipiteen johdosta sen esittäjälle.
Eilen kuitenkin sorruin sellaiseen sille, joka ei koskaan muuta teekään kuin vain rähjää herjojen ryydittämänä. En tässä, vaan hänen itsensä ja Jaban avaamissa poistetuiis katjuissa. Kieltämättä hieman ivallisesti sanon tässäkin ketjussa muutamalle tyhjäpäälle, jolla on ”ajatuksia” minusta, mutta ei ajatuksen puolikastakaan asiasta.
Edellä toteamastani huolimatta aion vastakin kirjoitella täällä myös Kekkosesta. Tunnen miehen, jota monet täällä eivät näköjään tunne, joten valistamisen aihetta riittää. Taustani vuoksi tyylini lienee liiaksi luennoiva, mutta toisaalta Kekkosessa oli miestä niin moneksi, että ei hänestä voida sanoa mitään ihan lyhyesti ainakaan tietoon perustuen – uskoon perustuen kyllä.
Mutta silloin ollaan jo islamin linjalla; kunnon muhamettilaiselle riittää, että hän viisi kertaa päivässä polvistuen ja otsansa maahan painaen julistaa: ”Allahu akbar” (Jumala on suuri).