moi koin keskenmenon kuukausi sitten ja tuntuu etten oikein ole vieläkään henkisesti toipunut siitä.. lasta yritimme melkein vuoden.. ja tuntuu etten oikein uskalla yrittää uudelleen kun pelkään taas käyvän näin.. pari viikkoa ennen keskenmenoa näimme ultrassa elävän sikiön..
miten olette selviytynyt keskenmenosta
sad
3923
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Alussa meni paljon aikaa ihan itkiessä ja asiaa läpikäydessä ystävien kanssa. Meillä lapsi olisi ollut jo kolmas, joten myös vanhemmat lapset auttoivat pysymään arjessa kiinni. Oli pakko pysyä kasassa, ja surutyötä tein tavallaan iltaisin ja öisin, lopulta jouduin vähän aikaa käyttämään ihan nukahtamislääkkeitä.
Seuraava raskaus oli melko rankka, kun jotenkin syvällä sisimmässäni jatkuvasti pelkäsin taas keskenmenon tulevan. Kaikki meni kuitenkin hyvin.
Kyllä se aika parantaa haavoja, mutta surulle pitää antaa tilaa nyt. Ensimmäiset kuukaudet olivat vaikeimpia, aika ajoin asia pyöri mielessä.
Itse olen joutunut kokemaan vielä pahempaa, oman lapsen kuoleman äkillisesti 5kk ikäisenä :´( Sitä ennen eli km rvk15, joka ei kyllä enää tunnu miltään verrattuna elävän lapsen menettämiseen. Aikaa tuosta nyt 8kk ja suru mukana joka päivä, kuitenkin odotan nyt uutta lasta aivan alussa. Elämän on jatkuttava. Tsemppiä!
Minun keskenmenostani tulee näinä päivinä vuosi.Ja vieläkin hetkittäin tulee kyyneleet silmiin kun joku asia tuo menetyksen mieleen.Mekin nähtiin sydämen sykkeet jo ultrassa ja pari vkoa siitä pikkuinen todettiin menetetyksi..Tätä pientä toivottiin 6 vuotta.koko perhe surtiin .Isoveljellekin oli just keretty kertoo vihdoin ilouutisia,kun jo jouduimme perumaan hyvät uutiset.Meidän tilanne on onnekas kun meitä on siunattu terveellä lapsella,mutta ikävä sen puoleen että emme ollenkaan saa jälkikasvua luonnonmenetelmällä vaan ainoastaa keinoalkuisesti.Joten uutta tärppiä emme uskalla enään edes toivoa. emmekä voineet lohduttautua ajatukselle uudesta raskaudesta.Ole itsellesi armollinen.Sure oikein pohjamutien kautta.Vaikeimmat tilanteet tulevat olemaan läheisten vauvauutiset ja pienten vauvojen näkeminen.Myös ns lasketun ajan ohittaminen alkoi helpottaa sit oloa.eräs ystäväni,myös kesken menon läpikäynyt sanoi osuvasti : Aika parantaa,mutta koskaan et unohda.. VOIMIA !!