Niih...
Ystäväni ovat ihmetelleet sitä, miksi minä vaivun itsesääliin ja masennukseen vaikka minun elämäni pitäisi olla päällisin puolin katsottuna hyvin. Koulu sujuu kohtalaisesti (tai jopa hieman paremmin), on pari ystävää ja rahapulaakaan ei ole jne. Uskovaisia ystäviä mulla ei juurikaan ole. Ne ovat nykyyän harvassa, ne uskovaiset. Niinpä ystäväni eivät ymmärrä miten sisäinen rauhottomuus, levottomuus voi aiheuttaa minulle pahaa oloa. Kuvaisin tämänhetkistä tunnetilaani seuraavasti: tunnen olevani kuin ahtaaseen ikkunatomaan huoneeseen työnnetty vanki, rääsyiset vaatteet päällä ja painavat kahleet käsissä, jaloissa ja vieläpä kaulallakin.
Kun olin noin vuoden ikäinen Jumala paransi minussa olleen fyysisen taudin, rukousvastauksena vanhemmilleni. Minulla oli pään liikakasvua ja aivonnesteen kirtohäiriö (joka voi viedä pahimmassa tapauksessa pyörätuoliin) ja sitten kun mulla oli viimeinen tarkastus ennen leikkauspöydälle menoa, minut todettiin terveeksi. Sen koommin taudista ei ole pahemmin kuulunut mitään, vaikka kyseessä piti olla parantumaton tauti.
Muutenkin tuntuu, että Jumala on siunannut minua. On Hän aiemminkin minua kutsunut, mutta en ole kuunnellut hänen kutsuaan, vaan juossut karkuun. Maailma on niin sitonut minut... Mutta nyt tuntuu, että haluaa tästä maailmasta eroon, kun täällä on niin paha olla, että meinaa koko ajan kyyneleet vuotaa silmistä sisäisen tuskan vaivatessa... Jumalalla kai piti etsiä ihan kunnon keino minun pysäyttämiseen. Niinkuin joku sanoi, että ensin Jumala kuiskaten kysyy meiltä, että tulisimmeko seuraamaan Häntä ja jos ihminen ei kuuntele Jumala joutuu korottamaan ääntään, kunnes Hän huutaa, sillä Hän haluaa pelastaa kaikki ihmiset. Minusta tuntuu, että nyt Jumala huutaa minulle...
Ei tälläisessä tuskassa huvita kauaa olla... Haaveilen siitä miten voisin saada sisäisen ilon ja rauhan. Olisi vähän erilaista kuin nyt...
Kiitos siitä,että jaksatte kuunnella minua. Ja rukoilkaahanhan voimaa minulle.
Ystäväni ovat ihmetelleet sitä, miksi minä vaivun itsesääliin ja masennukseen vaikka minun elämäni pitäisi olla päällisin puolin katsottuna hyvin. Koulu sujuu kohtalaisesti (tai jopa hieman paremmin), on pari ystävää ja rahapulaakaan ei ole jne. Uskovaisia ystäviä mulla ei juurikaan ole. Ne ovat nykyyän harvassa, ne uskovaiset. Niinpä ystäväni eivät ymmärrä miten sisäinen rauhottomuus, levottomuus voi aiheuttaa minulle pahaa oloa. Kuvaisin tämänhetkistä tunnetilaani seuraavasti: tunnen olevani kuin ahtaaseen ikkunatomaan huoneeseen työnnetty vanki, rääsyiset vaatteet päällä ja painavat kahleet käsissä, jaloissa ja vieläpä kaulallakin.
Kun olin noin vuoden ikäinen Jumala paransi minussa olleen fyysisen taudin, rukousvastauksena vanhemmilleni. Minulla oli pään liikakasvua ja aivonnesteen kirtohäiriö (joka voi viedä pahimmassa tapauksessa pyörätuoliin) ja sitten kun mulla oli viimeinen tarkastus ennen leikkauspöydälle menoa, minut todettiin terveeksi. Sen koommin taudista ei ole pahemmin kuulunut mitään, vaikka kyseessä piti olla parantumaton tauti.
Muutenkin tuntuu, että Jumala on siunannut minua. On Hän aiemminkin minua kutsunut, mutta en ole kuunnellut hänen kutsuaan, vaan juossut karkuun. Maailma on niin sitonut minut... Mutta nyt tuntuu, että haluaa tästä maailmasta eroon, kun täällä on niin paha olla, että meinaa koko ajan kyyneleet vuotaa silmistä sisäisen tuskan vaivatessa... Jumalalla kai piti etsiä ihan kunnon keino minun pysäyttämiseen. Niinkuin joku sanoi, että ensin Jumala kuiskaten kysyy meiltä, että tulisimmeko seuraamaan Häntä ja jos ihminen ei kuuntele Jumala joutuu korottamaan ääntään, kunnes Hän huutaa, sillä Hän haluaa pelastaa kaikki ihmiset. Minusta tuntuu, että nyt Jumala huutaa minulle...
Ei tälläisessä tuskassa huvita kauaa olla... Haaveilen siitä miten voisin saada sisäisen ilon ja rauhan. Olisi vähän erilaista kuin nyt...
Kiitos siitä,että jaksatte kuunnella minua. Ja rukoilkaahanhan voimaa minulle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Uskon ymmärtäväni miltä sinusta tuntuu. Minusta mainitsemasi itsesäälin, masennuksen, sisäisen rauhattomuuden, levottomuuden tunteet johtuvat turhautumisesta. Kaikkihan ovat joskus turhautuneita - eri "voimakkuuksilla" tosin..
Sinulla ei ole rahan eikä koulun kanssa ongelmia, ja sinulla olisi vielä "energiaa" käytettävissäsi. Jos ei ole mitään mihin sen voisi käyttää, sen voi aina käyttää oman avuttomuuden pohtimiseen, jolloin masentuu, turhautuu.
Mainitsit tuon lapsuuden aivonesteen kiertohäiriön ihmeparanemisen. Itsellä on myös pienempänä ollut tilanteita, joissa henki on ollut hyvinkin pienestä kiinni. Niitä nyt en kutsuisi vielä ihmeiksi (ihmetapahtumiksi), mutta silti koen, että Jumala on siunannut minua. Muitakin mukavia sattumia/onnenkantamoisia sattuu. Kai niitä on aina sattunut, mutta nyt kun niihin on alkanut kiinnittää huomiota, niistä vasta osaa olla kiitollinen.
Niin, miten pääsin eroon turhautumisesta? -no, joku aika sitten kyseltiin, että mikä on elämän tarkoitus. -Siitä muuten näkyi hyvin ateistien ja "henkisempien" ihmisten ero. -no niin tietysti, uskovat pitävät Jumalan yhteyteen pääsemistä tarkoituksena siinä missä ateistit katsovat, että elämällä ei tarvitse olla tarkoitusta. Minun mielestäni 'Matleenalla' oli kaikkein rakentavin kommentti: Pitää välit kunnossa Jumalaan ja itseensä, mutta kuitenkin olla tuijottamatta yhteen ainoaan pisteeseen.
Minä itse kiteyttäisin asian niin, että elämän tarkoitus on muuttuminen: Itsen muuttaminen, ympäristön muuttaminen, maailman muuttaminen. Muutos tekee ihmisen onnelliseksi. Kuka lukee lehtiä tai menee Tiibetiin munkiksi, kuka istuttaa puun tai rakentaa talon, kuka on mukana SPR:n toiminnassa tai kehittää kvanttimekaniikan...
Minä itse aloin tutkimaan Jumalaa. Sen tähden koska (minä) en pitänyt Raamatun tekstejä kyllin uskottavina. Jumalahan kumminkin on olemassa, sen älyää jo kun vaipuu tarpeeksi syvälle omaan itseensä. Jumala tuskin panee pahakseen, vaikka haluaisin ottaa selvää hänestä... -Ja minusta tämä 'itseni muuttaminen' on erittäin palkitsevaa puuhaa. Jumalasta löytyy rajaton määrä näkemyksiä. Lisäksi jumaloppeihin liittyy erityyppisiä filosofisia jne henkiseen kehittymiseen liittyviä tekstejä.
En tarkoita että sinun pitäisi juuri tätä ruveta harrastamaan. Onhan sitä käytännössä rajaton määrä muitakin suuntia, joihin on varaa kasvaa, esimerkiksi voi opetella soittamaan kitaraa, tms..
Kämppikseni pahoitteli joskus sitä että miksei hän viitsinyt opetella soittamaan kitaraa. Kiinassa sanotaan: "Kalastaa kolme päivää, kuivata verkkoja kaksi päivää". Mikä tarkoittaa...no, lue itse tarkemmin: http://radio86.fi/view_proverb.php?id=96 . Siis jos päättää rupeavansa todella tekemään jotain, niin tietynlainen jatkuvan tahdon löytäminen on yksi tärkeä tekijä. Et ehkä ymmärrä, mutta paitsi ehkä sinua, niin tuo sanonta koskettaa aika läheltä myös minua, vaikka en olekkaan ollut enää pitkään aikaan turhautunut.
Viestistäsi tuli mieleen psalmi 32,
joka kertoo vähän samanlaisista tunnelmista:
-----------
Ikionnellinen on se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut,
jonka synti on peitetty!
Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa
ja jonka hengessä ei ole vilppiä!
Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni,
ruumiini riutui ja kuihtui.
Päivät päästään minä huusin tuskassani.
Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana minun päälläni;
minun nesteeni kuivui niinkuin kesän helteessä.
Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani;
minä sanoin: "Minä tunnustan Herralle rikokseni",
ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani.
Sentähden rukoilkoot sinua kaikki hurskaat aikana,
jona sinut löytää voidaan.
Vaikka suuret vedet tulvisivat,
eivät ne heihin ulotu.
Sinä olet minun suojani,
sinä varjelet minut hädästä,
sinä ympäröitset minut pelastuksen riemulla.
"Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien,
jota sinun tulee vaeltaa;
minä neuvon sinua,
minun silmäni sinua vartioitsee".
Älkää olko niinkuin järjettömät eläimet,
kuin muulit ja hevoset, joita täytyy hillitä suitsilla ja kuolaimilla,
muuten ne eivät sinua lähesty.
Jumalattomalla on monta vaivaa,
mutta joka Herraan turvaa,
häntä ympäröitsee armo.
-------
Jumala haluaa pelastaa sinut,
ympäröidä pelastuksen riemulla.
Mistäkö sen tiedän?
Siitä, että Hän sanoo niin Raamatussa.
Kannattaa lukea loppuun saakka:
http://www.sley.fi/eo/tampere/?p=tietoisku&a=3
Hei sinä synnin vaivaama,
Kerroit rehellisen karusti miltä
tuntuu olla Jumalan käden painama.
Mutta samalla siinä on paljon hyvää:
Jumala kutsuu!
Vaikka Hänen luokseen tuntuu vaikealta tulla,
kun on vähänkin saanut aavistaa omaa tilaansa.
Että ei ole mitään hienoa tuotavaksi Jumalan eteen.
Itse asiassa löytyy pelkkää syntiä ja epäuskoa.
Miten Jumala mahtaa ottaa sellaisen vastaan?
Sen Hän kertoo Sanassaan, Raamatussa,
ja se on ihanaa luettavaa:
Siellä Jumala toistaa: Älä pelkää!
Sen mitä olet rikkonut, Jumalan Poika
on jo korjannut.
Jumala odottaa nyt jokaista lastaan kotiin,
vaikka heillä ei olisi mitään hyvää
tuotavaa hänelle.
>>...tunnen olevani kuin ahtaaseen ikkunattomaan
>> huoneeseen työnnetty vanki...
Olet onniteltava ihminen: Jos olet vangittuna
synnin ja jumalattomuuden synkkien seinien sisälle,
on olemassa eräs, joka sanoi tulleensa etsimään ja
vapauttamaan sellaisia.
Jumala, tuo Pyhä Kaikkivaltias, lähetti meille
vankilassamme viruville auttajan. Hän lähetti
Jeesuksen, "jotta sanoisit vangituille: "Lähtekää",
ja pimeydessä viruville: "Tulkaa valoon!"
Jesaja 49:9
Jeesus sanoi: "...Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman ja
julistamaan vangituille vapautusta...
Luuk. 4:18
Hän puhui nimenomaan omien syntiensä
vankiloissa olevista! Hän julistaa
vapautusta sinulle!
>>...rääsyiset vaatteet päällä...
Kun Jeesus riippui ristillä kärsien meidän
syntiemme rangaistusta, sotilaat jakoivat
arvalla keskenään Jeesuksen vaatteet.
Jeesus vaihtoi osaa kanssasi.
Hän otti omaksi syykseen kaikki syntisi
ja koko syntisyytesi - sinun "rääsyiset
vaatteesi", jotta sinulla olisi rauha
Jumalan kanssa. Sinä saat pukea päällesi
Jeesuksen sinulle ansaitsemat "pelastuksen
vaatteet" - puhtaan valkoisen puvun,
ilman tahraa ja ryppyä.
Hän pukee sinut pelastuksen vaatteeseen,
ilman mitään omaa ansiotasi.
Niissä vaatteissa sinä olet Jumalan lapsi,
täysivaltainen. Itsessäsi olet syntinen,
Jeesuksen vuoksi puhdas ja pyhä.
"Minä riemuitsen Herrasta,
minä iloitsen Jumalastani!
Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet,
hän kietoo minut vanhurskauden viittaan"
Jes. 61:10
>>...ja painavat kahleet käsissä, jaloissa
>> ja vieläpä kaulallakin.
"Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa,
hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun
ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
He istuivat pimeydessä ja synkeydessä,
vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan
ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä;
he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa,
ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä,
hän katkaisi heidän kahleensa.
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja
hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
Sillä hän särkee vaskiset ovet
ja rikkoo rautaiset salvat.
He olivat hulluja, sillä heidän
vaelluksensa oli syntinen,
ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa,
ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa,
ja Herra pelasti heidät ahdingosta.
Hän lähetti sanansa,
ja se paransi heidät,
haudan partaalta hän auttoi heidät turvaan.
Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään,
ylistäkööt ihmeellisiä tekoja,
jotka hän on ihmisille tehnyt!"
Psalmi 107:8-21
Tuossa yllä sanottiin, että Jumala
"lähetti sanansa, ja se paransi heidät".
Se Jumalan sana kertoo, että Jeesus kahlittiin,
jotta sinä pääsisit vapaaksi.
Hän kuoli, jotta sinä eläisit vapaana.
Mutta Jeesus nousi kuolleista, ja hän tulee
läpi lukkojenkin. Myös sydämemme lukot Hän saa
avautumaan rakkaudellaan.
>> On Hän aiemminkin minua kutsunut,
>> mutta en ole kuunnellut hänen kutsuaan,
>> vaan juossut karkuun.
Minua on joskus puhutellut Sananlasku 28:1
"Jumalaton pakenee,
vaikka kukaan ei aja takaa,
mutta vanhurskas on turvassa kuin leijona."
Tuossa ihminen pakenee Jumalan kutsua,
"vaikka kukaan ei aja takaa" :)
Se on juuri niin! Jumala ei aja meitä takaa
saadakseen tuomita meidät. Hän haluaa vain
kertoa rakkaudestaan, ja Pojastaan, joka
on jo sovittanut syntimme. Meillä on rauha
Jumalan kanssa - sen Hän vain haluaa kertoa.
Joka sen kuulee, on "turvassa niin kuin leijona".
Jos Jumala on meidän puolellamme,
kuka voi olla meitä vastaan?
Ketä me enää pelkäisimme?
Jos haluat, saat rukoilla vaikka näin:
"Herra Jeesus, kiitos, että olet hoitanut
minun asiani, kun en itse niille mitään mahtanut.
Olen itsessäni aivan kiinni synnissä,
enkä pysty itseäni siitä irrottamaan.
Olen elänyt oman tahtoni mukaan,
ja paennut kutsuasi.
Olen pimeydessä, ja tahdon tulla sinun valoosi.
Olen rikkonut paljon sinun tahtoasi vastaan,
ja tehnyt syntiä ajatuksin ja sanoin, puhein ja teoin.
Kiitos, Jeesus siitä, että otit
minun syntini omaksi syyksesi.
Kiitos, että teit minut vapaaksi.
Anna anteeksi, tahdon olla sinun omasi.
Sinä olet Herrani tästä lähtien.
Pidä minusta nyt kiinni, ja opeta minua."
>>Ja rukoilkaahanhan voimaa minulle.
Rukoilen sinulle sen verran voimaa,
että jäät aivan heikkona Jeesuksen
ristintyön turviin.
Siinä olet varmassa turvassa.
Room kirj. sanoo, että tuska ja ahdistus on jokaisen osa, joka syntiä tekee. Kirkkaus ja kunnia niille, jotka oikein tekevät. Rukoile vielä ääneen. joko omin sanoin tai vaikka näin sanoen: Herra Jeesus. Anna syntini ja syyllisyyteni anteeksi hyvyytesi tähden. Sanassasi sanotaan, että ota mukaasi sanoja ja tule. Herra nyt minä tulin kiitos avusta jonka nyt juuri sain sinulta Jeesus. Sinähän sanoit joka rikkomuksensa salaa ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää saa armon. Jos todella rukoilit. Niin on ilo saada sanoa sinun syntisi ja syyllisyytesi on nyt anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Sydämenusko puhdisti sinut lumivalkeaksi. Suun tunnustus tuo pelastuksen tunnun sisimpääsi. Kerro jollekin ihmiselle että olet nyt Jeesuksen oma, niin usko alkaa toimia arkielämässäsi. Joten anna palaa ja ihania hetkiä Herran Jeesuksen seurassa.