PROFETOIMISEN LAHJA
Yksi Pyhän Hengen lahjoista on profetoimisen lahja. Tämä lahja kuuluu jään-nösseurakunnan tuntomerkkeihin, ja se ilmeni Ellen G. Whiten palvelutyössä. Hän oli Herran sanansaattaja, jonka kirjoitukset ovat jatkuvana ja arvovaltaisena totuuden lähteenä ja tarjoavat seurakunnalle lohdutusta, ohjausta, opetusta ja ojennusta. Ne myös ilmaisevat selvästi, että Raamattu on se normi, jolla kaikki opetukset ja kokemukset on koeteltava.
Josafat, Juudan kuningas, oli ahdistunut. Vihollisjoukot olivat lähestymässä, ja tilanne näytti toivottomalta. "Pelästyneenä Josafat kääntyi Herran puoleen ja julisti sitten koko Juudaan paaston" (2.-Aikak.- 20:-3). Kansaa alkoi virrata Herran temppelin uudelle esipihalle rukoilemaan Jumalalta armoa ja vapautusta.
Kun Josafat johti rukouspalvelusta hän pyysi Jumalaa muuttamaan olosuhteet. Hän rukoili: "Sinä olet Jumala, joka asut taivaassa ja hallitset kaikkia maan valtakuntia. Sinun on kaikki voima ja valta, kukaan ei voi sinua vastustaa" (jae 6). Eikö Jumala ollutkin suojellut omiaan menneisyydessä? Eikö hän ollutkin antanut tätä maata valitulle kansalleen? Niinpä Josafat jatkoi rukoustaan: "Jumalamme, rankaise sinä heitä! Me emme pysty vastustamaan tuota mahtavaa sotajoukkoa, joka käy kimppuumme, emmekä tiedä, mitä meidän pitäisi tehdä. Sinuun me katsomme" (jae 12).
Koko Juudan kansan seistessä Herran edessä, Herran henki tuli joukon keskellä seisovaan leeviläiseen Jahasieliin. Hänen sanomansa valoi rohkeutta ja antoi opastusta pelokkaalle kansalle. Hän sanoi: "Älkää säikähtäkö älkääkä pelätkö - - sillä tämä ei ole teidän sotanne vaan Jumalan. - - Teidän ei pidä ryhtyä taisteluun. Jääkää vain paikoillenne ja katselkaa, millaisen avun Herra teille antaa. - - Herra on teidän kanssanne" (jakeet 15 - 17). Aamulla kuningas Josafat sanoi joukoilleen: "Luottakaa Herraan, Jumalaanne, niin kukaan ei teitä voita. Luottakaa hänen profeettojensa sanaan, niin teidän käy hyvin" (jae 20). *1
Niin täysin tämä kuningas luotti Jahasieliin, tuohon vähän tunnettuun profeettaan, että "hän sijoitti aseellisten joukkojen eteen laulajat, jotka pyhä asu yllään lauloivat Herralle ylistystä: - Kiittäkää Herraa, iäti kestää hänen armonsa!" Uskon sävelten täyttäessä ilman Herra aiheutti sekaannuksen Juudaa vastaan liittoutuneissa joukoissa. Juudan viholliset tuhosivat toisensa niin että yksikään vihollisista "ei ollut jäänyt henkiin" (jae 24).
Jahasiel oli Herran sanansaattaja juuri tuota aikaa varten.
Profeetoilla oli tärkeä tehtävä sekä Vanhan että Uuden testamentin aikoina. Mutta lakkasiko profetian lahja toimimasta silloin kun Raamatun pyhien kirjoitusten kokoelma eli kaanon suljettiin? Vastauksen löytääksemme luokaamme katsaus profetian historiaan.
Profetoimisen lahja seurakunnan jäännöksessä. Ilmestyskirjan 12. luku paljastaa kaksi merkittävää vainon aikakautta. Ensimmäinen ulottui vuodesta 538 vuoteen 1798 (Ilm.- 12:-6,14; ks. tämän kirjan lukua 12), jona aikana Jumalalle uskolliset kristityt kärsivät ankaraa vainoa. Uudelleen, juuri ennen toista adventtia, Saatana hyökkää "naisen muita lapsia vastaan", seurakunnan jäännöstä vastaan, joka kieltäytyy luopumasta uskollisuudestaan Kristukselle. Ilmestyskirja luonnehtii uskollisia, jotka muodostavat jäännöksen, niiksi "jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle" (Ilm. 12:-17).
Myöhemmästä keskustelusta enkelin ja Johanneksen välillä ilmenee, että puhe 'Jeesuksen todistuksesta' tarkoittaa profeetallista ilmestystä ja sanomaa. *8
Ilmestyskirjan lopulla enkeli sanoo olevansa "sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija, niiden, joilla on Jeesuksen todistus" (Ilm.- 19:-10, VKR), "sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija" (Ilm.- 22:-9, VKR). Näistä rinnakkaisilmaisuista käy selvästi ilmi, että juuri profeetoilla on 'Jeesuksen todistus.' *9 Tämä selittää myös enkelin lausuman, jonka mukaan "Jeesuksen todistus on profetian henki" (Ilm.- 19:-10, VKR), "Jeesuksen todistajissa on profetoimisen Henki" (KR).
Tästä tekstistä James Moffat kirjoitti: "'Jeesuksen (antama) todistus on profetian henki (muodostaa profetian hengen).' Tämä - - määrittelee erityisesti ne veljet, jotka omistavat Jeesuksen todistuksen, profeetallisen innoituksen haltijoiksi. Jeesuksen todistus on käytännössä samaa kuin se, mitä Jeesus todistaa (22:20). Se on Jeesuksen itseilmoitusta (Ilm. 1:1:n mukaan viime kädessä Jumalasta lähtenyttä), joka innoittaa kristittyjä profeettoja." *10
Näin ollen ilmaisu profetian henki voi viitata (1) Pyhään Henkeen, joka innoittaa profeettaa Jumalasta peräisin olevalla ilmestyksellä, (2) profetoimisen lahjan toimintaan tai (3) profetian välittäjään.
Profetoimisen lahja, Jeesuksen todistus "seurakunnalle profetiaa välittävän henkilön kautta" *11 muodostaa seurakunnan jäännökselle ominaisen piirteen. Jeremia kytkee tämän lahjan puuttumisen laittomuuteen. "Enää ei opeteta Jumalan lakia, enää eivät profeetat saa näkyjä Herralta" (Valit.- 2:-9). Ilmestyskirja osoittaa, että lopun ajan seurakunnalla on nämä molemmat erityisinä ominaispiirteinään: sen jäsenet "ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle" - profetoimisen lahjalle (Ilm. -12:-17).
Jumala antoi Egyptistä lähteneelle "seurakunnalleen" profetoimisen lahjan organisoidakseen, opettaakseen ja ohjatakseen kansaansa (Ap.t-. -7:-38). "Herra toi Israelin Egyptistä, profeetta sitä johti, profeetta sitä paimensi" (Hoos.-12:-14). Ei näin ollen ole mikään yllätys havaita, että tämä lahja toimii myös niiden keskuudessa, jotka ovat mukana viimeisessä exoduksessa - paossa synnin saastuttamalta Maa - planeetalta taivaalliseen Kanaaniin. Tämä exodus, joka seuraa toista adventtia, on viimeinen ja lopullinen täyttymys Jesajan profetialle (11:11): "Sinä päivänä Herra jälleen kohottaa kätensä vapauttaakseen kansansa jäännöksen."
Apu viimeisessä ahdingossa. Raamattu osoittaa, että Jumalan kansa kokee maailmanhistorian viimeisinä päivinä saatanallisen lohikäärmeen vallan täyden vihan, kun tämä ryhtyy lopulliseen yritykseensä Jumalan kansan tuhoamiseksi (Ilm. -12:-17). Se tulee olemaan "ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut" (Dan.- 12:-1). Auttaakseen kansaansa selviytymään tästä aikakausien ankarimmasta ahdingosta, Jumala on rakkaudessaan antanut kansalleen vakuutuksen siitä, että se ei joudu olemaan yksin. Jeesuksen todistus, profetoimisen Henki, tulisi opastamaan sitä turvallisesti lopulliseen päämääräänsä - Vapahtajan kohtaamiseen toisessa adventissa.
Seuraava kuvaus valaisee suhdetta, joka vallitsee Raamatun ja Raamatun jälkeisen profetoimisen lahjan välillä: "Olettakaamme, että olemme lähdössä merimatkalle. Aluksen omistaja on antanut meille ohjekirjan, jossa hänen sanojensa mukaan on riittävästi ohjeita koko matkaa varten; niitä noudattamalla pääsisimme turvallisesti määräsatamaamme. Nostamme purjeet ja avaamme kirjamme seurataksemme sen ohjeita. Huomaamme, että kirjan tekijä antaa yleisiä periaatteita, joita matkan aikana tulee noudattaa, ja opettaa myös niin pitkälle kuin on käytännössä mahdollista, miten tulee toimia eri tilanteissa, joita voi ilmaantua matkan loppuun asti. Mutta kirjassa kerrotaan myös, että matkan loppuosa tulee olemaan erityisen vaarallinen. Rannikon muodot vaihtelevat myrskyjen ja lentohiekan vuoksi, mutta tätä loppumatkaa varten, kirjassa kerrotaan, on järjestetty luotsi. Hän tulee antamaan sellaisia ohjeita, joita olosuhteet ja vaaratilanteet edellyttävät, ja hänen neuvojaan tulee noudattaa. Kirjan ohjeiden mukaisesti saavumme matkamme loppuvaiheisiin, ja kirjan lupauksen mukaisesti luotsi nousee laivaan. Mutta hänen tarjotessa palveluksiaan jotkut laivan miehistöstä alkavat vastustaa häntä. 'Meillä on alkuperäinen ohjekirja,' he sanovat, 'ja se riittää meille. Me noudatamme sitä ja yksin sitä; emme halua kuunnella sinua.' Ketkä nyt noudattavat alkuperäisen ohjekirjan määräyksiä? Nekö, jotka torjuvat luotsin, vaiko ne, jotka ottavat hänet vastaan, niin kuin ohjekirja neuvoo? Ratkaiskaa itse." *12
Profetoimisen lahjan koetteleminen. Koska Raamattu varoittaa, että ennen Kristuksen takaisintuloa esiintyy vääriä profeettoja, meidän on tutkittava tarkoin profeettoina esiintyvien väitteet. "Älkää väheksykö profetoimisen lahjaa. Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää. Pysykää erossa kaikesta pahasta" (1.Tess. -5:-20 - 22; vrt. 1.-Joh. -4:1).
Raamattu esittää useita periaatteita, joiden avulla voimme erottaa aidon profetoimisen lahjan väärästä.
1. Onko sanoma sopusoinnussa Raamatun kanssa? "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on" (1.-Kor. 4:-6, VKR). Profeetan sanomien tulee olla sopusoinnussa Raamatun pyhien kirjoitusten kanssa. Myöhempi profeetta ei saa olla ristiriidassa aikaisempien profeettojen kanssa. Pyhä Henki ei puhu vastoin aikaisemmin antamaansa todistusta, sillä Jumalan luona "ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi" (Jaak.- 1:-17).
2. Toteutuvatko ennustukset? "Jos alatte kysellä mielessänne, mistä tiedätte, mikä sana ei ole lähtöisin Herralta, muistakaa tämä: Jos se, mitä profeetta puhuu Herran nimissä, ei toteudu, se ei ole Herran sanaa vaan väärän profeetan röyhkeää puhetta. Älkää kuulko häntä" (5.Moos. -18:-21,22; vrt. Jer.- 28:-9). Vaikka ennustukset voivat muodostaa suhteellisen pienen osan profeetallisesta sanomasta, niiden paikkansapitävyys on osoitettava.
3. Tunnustaako profeetta Kristuksen lihaan tulemisen? "Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta" (1.Joh.- 4:-2,3). Tässä on kysymys enemmästä kuin pelkästään sen tunnustamisesta, että Jeesus Kristus eli maan päällä. Oikean profeetan on tunnustettava Raamatun opetus Kristuksen lihaan tulemisesta - uskottava hänen jumaluuteensa ja ennalta olemiseensa, hänen neitseelliseen syntymäänsä, todelliseen ihmisyyteensä, synnittömään elämäänsä, sovittavaan uhrikuolemaansa, ylösnousemukseensa, taivaaseen astumiseensa, välittäjän työhönsä taivaassa ja hänen toiseen tulemukseensa.
4. Tuottaako profeetta hyvää vai pahaa "hedelmää"? Profeetallinen sana tulee julki siten, että ihmiset puhuvat "Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet" (2.Piet.- 1:-21). Voimme tunnistaa väärät profeetat heidän hedelmistään. "Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät" (Matt.- 7:-17 - 20).
Tämä neuvo on ratkaisevan tärkeä arvioitaessa profeetan väitteitä. Siinä puhutaan ensin profeetan elämästä. Se ei tarkoita, että profeetan pitäisi olla ehdottoman täydellinen - Eliakin oli samanlainen ihminen kuin me, "yhtä vajavainen" (Jaak.- 5:17, VKR). Mutta profeetan elämässä tulee näkyä Hengen hedelmiä, ei lihan tekoja (ks. Gal. -5:-19 - 23).
Toiseksi tämä periaate koskee myös profeetan vaikutusta. Mitä seurauksia on nähtävissä niiden elämässä, jotka ottavat vastaan sanoman? Varustavatko profeetan sanomat Jumalan kansaa toteuttamaan sille annettua tehtävää ja yhdistävätkö ne seurakunnan jäseniä uskossa (Ef.- 4:-12 - 16)? Jokaisen, joka väittää omaavansa profetoimisen lahjan, tulee alistua näin Raamatulla koeteltavaksi. Jos hän täyttää nämä arvosteluperusteet, voimme luottaa siihen, että Pyhä Henki on todella antanut tuolle henkilölle profetoimisen lahjan.
Profetian henki seitsemännen päivän adventistien keskuudessa
Profetoimisen lahja vaikutti Ellen G. Whiten palvelutyössä. Hän oli yksi seitsemännen päivän adventistien yhteisön perustajia. Hän on välittänyt innoitettua opetusta Jumalan kansalle, joka elää lopun aikana. Se 1800 - luvun alkupuolen maailma, jossa Ellen White alkoi jakaa Jumalalta saamiaan sanomia, oli miesten maailma. Hän joutui profeetallisen kutsumuksensa vuoksi kriittisen tarkastelun alaiseksi. Mutta hän läpäisi raamatulliset kokeet ja jatkoi seurakunnan palvelemista saamallaan hengellisellä lahjalla 70 vuotta. Vuodesta 1844, jolloin hän oli 17 - vuotias, aina vuoteen 1915, jolloin hän kuoli, hän sai yli 2000 näkyä. Tuona aikana hän työskenteli Pohjois - Amerikassa, Euroopassa ja Australiassa. Hänen työnsä käsitti sielunhoitoa, ohjausta, uusien työmuotojen perustamista, saarnaamista ja kirjoittamista.
Ellen White ei koskaan käyttänyt itsestään profeetan nimeä, mutta hän ei esittänyt vastalausetta, kun toiset nimittivät häntä profeetaksi. Hän selitti: "Varhaisessa nuoruudessani minulta kysyttiin useita kertoja: Oletko sinä profeetta? Olen aina vastannut, että olen Herran sanansaattaja. Tiedän, että monet ovat nimittäneet minua profeetaksi, mutta en itse ole vaatinut tuota nimitystä. - - Miksi en ole väittänyt olevani profeetta? Koska meidän aikanamme monet, jotka rohkeasti väittävät olevansa profeettoja, ovat häpeäksi Kristuksen asialle, ja koska minun työni sisältää paljon enemmän kuin mitä sana 'profeetta' merkitsee. - - En ole koskaan väittänyt olevani profeetta. Jos muut kutsuvat minua sillä nimellä, en käy väittämään vastaan. Mutta minun työni on kattanut niin monia alueita, että en voi kutsua itseäni muuksi kuin sanansaattajaksi."
Profeetallisten koetinkivien soveltaminen. Miten Ellen Whiten palvelutyö vastaa niitä vaatimuksia, joita Raamatun mukaan on profeetalle asetettava?
1. Sopusointu Raamatun kanssa. Hänen laaja kirjallinen tuotantonsa sisältää kymmeniä tuhansia raamatunkohtia, joihin liittyy usein yksityiskohtaisia tulkintoja ja selityksiä. Huolellinen tutkimus on osoittanut, että hänen kirjoituksensa ovat johdonmukaisia, paikkansapitäviä ja täysin sopusoinnussa Raamatun kanssa.
2. Ennustusten paikkansapitävyys. Ellen Whiten kirjoituksissa on suhteellisen vähän ennustuksia. Jotkut niistä ovat parhaillaan täyttymässä, toiset odottavat täyttymystään. Mutta ne ennustukset, joihin voidaan soveltaa koetinkiviä, ovat täyttyneet hämmästyttävän tarkasti. Seuraavassa pari esimerkkiä hänen profeetallisesta näkökyvystään.
a. Nykyaikaisen spiritismin nousu. Vuonna 1850, jolloin spiritismi - liike, joka väittää olevansa yhteydessä henkimaailmaan ja kuolleisiin - oli vasta noussut esiin, Ellen White nimitti sitä viimeisten päivien petokseksi ja ennusti sen kasvavan nopeasti. Vaikka liike tuohon aikaan oli jyrkästi kristillisyyden vastainen, hän näki että tämä vihamielisyys muuttuisi ja että siitä tulisi arvostettu kristittyjen keskuudessa. *14 Tuosta ajasta lähtien spiritismi on levinnyt kaikkialle maailmaan ja saanut miljoonia kannattajia. Sen kristillisyyden vastainen asenne on muuttunut; monet nimittävätkin itseään kristityiksi spiritualisteiksi (spiritisteiksi). He väittävät, että heillä on oikea kristillinen usko ja että "spiritualistit ovat ainoita uskonnon edustajia, jotka ovat käyttäneet Kristuksen lupaamia lahjoja; näillä lahjoilla he parantavat sairaita ja osoittavat tulevaa tietoista ja edistyvää olemassaoloa." *15 He vieläpä väittävät, että spiritismi (tai spiritualismi, jota nimitystä spiritistit mieluummin liikkeestään käyttävät) "antaa sinulle tiedon kaikista suurista uskonnoista ja vielä enemmänkin: se antaa sinulle enemmän tietoa kristillisestä Raamatusta kuin kaikki selitysteokset yhteensä. Raamattu on spiritualistinen kirja." *16
b. Läheinen yhteistyö protestanttien ja katolilaisten välillä. Ellen Whiten elinaikana protestanttien ja katolilaisten välillä vallitsi kuilu, joka näytti estävän kaiken yhteistyön näiden kahden ryhmän välillä. Voimakas katolisuuden vastaisuus vallitsi protestanttien keskuudessa. Ellen White ennusti, että huomattavat muutokset protestanttisuudessa johtaisivat luopumiseen uskonpuhdistuksen perusteista. Tästä seuraisi, että erot protestanttien ja katolilaisten välillä vähenisivät, mikä johtaisi sillan rakentamiseen niitä erottavan kuilun yli. *17
Hänen kuolemansa jälkeiset vuodet ovat nähneet ekumeenisen liikkeen nousun, Kirkkojen maailmanneuvoston perustamisen, Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen ja protestanttien keskuudessa vallitsevan tietämättömyyden ja luopumisen niistä profeetallisen tulkinnan periaatteista, joita uskonpuhdistus edusti. *18 Nämä suuret muutokset ovat murtaneet maahan protestanttien ja katolilaisten väliset raja - aidat ja johtaneet lisääntyvään yhteistyöhön.
3. Kristuksen lihaan tulemisen tunnustaminen. Ellen White kirjoitti laajasti Kristuksen elämästä. Hänen asemansa Herrana ja Vapahtajana, hänen sovittava uhrinsa ristillä ja hänen parhaillaan tapahtuva palvelutyönsä välittäjänä hallitsevat Ellen Whiten kirjallista tuotantoa. Hänen kirjaansa Aikakausien Toivo (Desire of Ages) on väitetty yhdeksi kaikkein hengellisimmistä esityksistä, mitä koskaan on kirjoitettu Kristuksen elämästä. Hänen laajimmalle levinnyt kirjansa Tie Kristuksen luo (Steps to Christ) on johtanut miljoonia syvempään suhteeseen Kristuksen kanssa. Hänen teoksensa esittävät Kristuksen selvästi tosi Jumalana ja tosi ihmisenä. Hänen tasapainoiset raamatunselityksensä huolellisesti välttävät korostamasta Kristuksen kumpaakaan luontoa toisen kustannuksella. Näin hän on käsitellyt Raamatun omaan näkemykseen pitäytyen aihetta, joka on synnyttänyt niin paljon kiistoja kautta koko kristikunnan historian.
Ellen White käsittelee Kristuksen työn kokonaisuutta käytännöllisesti. Mitä näkökulmaa hän kosketteleekin, hänen keskeisin pyrkimyksensä on johtaa lukija läheisempään suhteeseen Vapahtajan kanssa.
4. Hänen palvelutyönsä vaikutus. Yli sata vuotta on kulunut siitä kun Ellen White sai vastaanottaa profetoimisen lahjan. Hänen kirkkokuntansa ja niiden elämä, jotka ovat noudattaneet hänen neuvojaan, ilmaisevat hänen elämäntyönsä ja sanomiensa vaikutuksen laadun.
"Vaikka hänellä ei ollut mitään virallista asemaa, vaikka hän ei ollut virkaan vihitty sananpalvelija eikä saanut kirkolta palkkaa ennen kuin vasta miehensä kuoleman jälkeen, hänen vaikutuksensa on muovannut seitsemännen päivän adventistikirkkoa enemmän kuin mikään muu tekijä Pyhää Raamattua lukuunottamatta." *19 Hän oli liikkeelle panevana voimana perustettaessa kirkon kustannustoimintaa, koulutoimintaa, lääkintälähetystyötä ja maailmanlaajuista lähetysohjelmaa, joka on tehnyt adventtikirkosta yhden suurimmista ja nopeimmin kasvavista protestanttisista lähetysjärjestöistä.
Hänen kirjoittamansa aineisto täyttää yli 80 kirjaa, 200 traktaattia ja 4600 aikauslehtiartikkelia. Saarnat, päiväkirjat, erityistodistukset ja kirjeet käsittävät lisäksi 60 000 käsikirjoitussivua.
Tämän aineiston kattama alue on hämmästyttävän laaja. Ellen Whiten käsittelemät aiheet eivät rajoittuneet vain muutamiin aloihin. Herra antoi hänelle neuvoja terveyden ja kasvatuksen alalta, perhe - elämästä, raittiudesta, evankelioinnista, kustannustoiminnasta, terveellisestä ruokavaliosta, lääkintätyöstä ja monista muista asioista. Kenties hänen kirjoituksensa terveyden alalta ovat herättäneet eniten huomiota, koska hänen näkemyksensä, joita hän esitti jo yli sata vuotta sitten, ovat saaneet nykyaikaisen tieteellisen tutkimuksen vahvistuksen.
Hänen kirjoituksensa keskittyvät Jeesukseen Kristukseen, ja ne korostavat kristillisen perinteen korkeita moraalisia ja eettisiä arvoja.
Vaikka monet hänen kirjoituksistaan on suunnattu seitsemännen päivän adventisteihin, myös laajempi lukijakunta on osoittanut arvostusta hänen kirjallista tuotantoaan kohtaan. Hänen suosittu kirjansa Tie Kristuksen luo on käännetty yli sadalle kielelle ja sitä on myyty yli 15 miljoonaa kappaletta. Hänen suurin kirjallinen työnsä on arvostettu viisiosainen Aikakausien taistelu - sarja (ilmestynyt suomeksi myös 8 - osaisena sarjana nimellä Alfa ja Omega), jossa käsitellään yksityiskohtaisesti Kristuksen ja Saatanan välistä suurta taistelua synnin ilmaantumisesta aina siihen asti kun se hävitetään maailmankaikkeudesta.
Hänen kirjoituksillaan on syvällinen vaikutus lukijaansa. Andrewsin yliopiston yhteydessä toimiva seurakuntatoiminnan laitos toteutti äskettäin tutkimuksen, jossa vertailtiin hänen kirjojaan säännöllisesti lukevien adventistien asenteita ja käyttäytymistä niihin, jotka eivät lue hänen kirjojaan. Tutkimuksessa ilmeni hänen kirjoitustensa voimakas vaikutus. Tutkimuksessa päädyttiin seuraaviin johtopäätöksiin: "Lukijoilla on läheisempi suhde Kristukseen, he tuntevat suurempaa varmuutta Jumala - suhteessaan ja ovat paremmin selvillä hengellisistä lahjoistaan. He suhtautuvat myönteisemmin yleiseen evankeliointityöhön ja tukevat varoillaan muita alttiimmin myös paikallisia lähetyskohteita. He ovat valmiimpia todistamaan ja he todellisuudessa osallistuvatkin aktiivisemmin lähetysohjelmien toteuttamiseen. He ovat ahkerampia tutkimaan päivittäin Raamattua, rukoilemaan toisten ihmisten puolesta, osallistumaan seurakunnallisiin tilaisuuksiin ja pitämään perhehartauksia. He suhtautuvat seurakuntaansa myönteisemmin." *20
Profetian henki ja Raamattu. Ellen Whiten kirjoitukset eivät ole Raamatun korvike. Niitä ei voida asettaa samalle tasolle. Pyhä Raamattu on ainoa normi, jolla hänen kirjoituksensa ja kaikkien muidenkin kirjoitukset on arvosteltava.
1. Raamattu on korkein normi. Seitsemännen päivän adventistit antavat täyden tukensa uskonpuhdistuksen periaatteelle sola scriptura, jonka mukaan Raamattu on oma selittäjänsä ja yksin Raamatun on oltava kaikkien oppien perustana. Adventtikirkon uranuurtajat päätyivät opillisiin peruskäsityksiinsä Raamattua tutkimalla. He eivät saaneet näitä oppeja Ellen Whiten näkyjen kautta. *21
Ellen White itse uskoi ja opetti, että Raamattu oli seurakunnassa korkein auktoriteetti ja normi. Ensimmäisessä kirjassaan vuodelta 1851 hän lausui: "Suosittelen sinulle, kallis lukija, Jumalan sanaa uskosi ja elämäsi ohjeeksi. Sen sanan kautta meidät tuomitaan." *22 Hän ei koskaan muuttanut näkemystään tässä asiassa. Monia vuosia myöhemmin hän kirjoitti: "Jumala on sanassaan antanut ihmisille kaiken tarpeellisen tiedon pelastuksesta. Pyhät kirjoitukset on otettava vastaan Jumalan tahdon ohjeellisena ja erehtymättömänä ilmoituksena. Ne muodostavat luonteen mittapuun, oppien ilmaisijan, kokemusten koetinkiven." *23 Vuonna 1909, puhuessaan viimeisen kerran adventtikirkon yleiskokouksessa, hän avasi Raamatun, kohotti sitä kädessään kuulijakunnan edessä ja sanoi: "Veljet ja sisaret, minä suosittelen teille tätä Kirjaa." *24
Vastauksena niille uskoville, jotka pitivät hänen kirjoituksiaan lisäyksenä Raamattuun, hän kirjoitti: "Otin kalliin Raamatun ja asetin sen ympärille useita osia sarjasta Testimonies (Todistuksia seurakunnalle). - - Monikaan teistä ei tiedä, mitä todistukset todella sisältävät. Te ette myöskään tunne Raamattua. Jos olisitte valinneet Jumalan sanan tutkistelunne aiheeksi - - ette olisi tarvinneet Todistuksia. Mutta koska ette ole perehtyneet Jumalan innoitettuun Kirjaan, hän on koettanut saavuttaa teidät yksinkertaisin, suorin todistuksin kiinnittääkseen huomiotanne niihin innoitettuihin sanoihin, joita ette ole totelleet, näin kehottaen teitä saattamaan elämänne sopusointuun sen puhtaitten ja ylevien opetusten kanssa." *25
2. Takaisin Raamattuun. Ellen White näki tehtäväkseen johtaa ihmisiä takaisin Raamattuun. "Raamattuun on kiinnitetty vain vähän huomiota," hän sanoi, "ja niin Herra on antanut vähemmän valon johtaa ihmisiä suurempaan valoon." *26 "Jumalan sana riittää valaisemaan pimeimmänkin mielen, ja se on jokaisen ymmärrettävissä, joka vähänkin haluaa ymmärtää sitä. Mutta siitä huolimatta jotkut, jotka sanovat valinneensa Raamatun erityiseksi tutkistelun kohteeksi, elävät täysin ristiriidassa sen selvimpien opetusten kanssa. Sen vuoksi Jumala antaa selviä ja sattuvia todistuksia saattaakseen ihmiset jälleen sen sanan luo, jonka seuraamisen he ovat laiminlyöneet, niin että heillä ei olisi mitään millä puolustautua." *27
3. Opas Raamatun ymmärtämiseen. Ellen White piti kirjoituksiaan oppaana, joka auttaisi selkeämmin ymmärtämään Raamattua. "Uusia totuuksia ei ole esitetty, vaan Jumala on Todistusten välityksellä yksinkertaistanut antamansa suuret totuudet, ja omalla valitsemallaan tavalla esittänyt ne ihmisille herättääkseen heitä ja painaakseen ne heidän mieleensä, ettei kenelläkään olisi mitään millä puolustautua." "Kirjoitettuja todistuksia ei ole annettu uudeksi valoksi, vaan teroittamaan ihmismieliin aikaisemmin annettuja innoitettuja totuuksia." *28
4. Opas Raamatun periaatteiden soveltamiseen. Monet hänen kirjoituksistaan soveltavat Raamatun ohjeita jokapäiväisen elämään. Ellen White sanoi, että häntä "käskettiin julkaisemaan yleisiä periaatteita puhein ja kirjoituksin ja samalla erikseen mainitsemaan joidenkin yksilöiden vaaroista, erehdyksistä ja synneistä, jotta kaikki saisivat varoituksia, nuhteita ja neuvoja." *29 Kristus oli luvannut seurakunnalleen tällaista profeetallista ohjausta. Ellen White huomauttikin: "Tosiasia, että Jumala on ilmoittanut tahtonsa ihmisille sanansa kautta, ei kuitenkaan ole tehnyt Pyhän Hengen jatkuvaa läsnäoloa ja ohjausta tarpeettomaksi. Päinvastoin Vapahtajamme lupasi Hengen avaamaan sanaa palvelijoilleen, valaisemaan ja selittämään sen opetuksia." *30
Haaste uskovalle. Ilmestyskirjan profetia, jonka mukaan "profetoimisen Henki" ilmenisi Jeesuksen todistuksessa ja Jeesuksen todistajissa maailmanhistorian viimeisinä päivinä, merkitsee haastetta jokaiselle uskovalle. Kenenkään ei tule ottaa välinpitämätöntä tai epäuskoista asennetta, vaan "koetella kaikkea" ja pitää "se mikä on hyvää". On paljon voitettavissa - tai menetettävissä - siitä riippuen, toteutammeko tätä Raamatun antamaa kehotusta. Josafat sanoi: "Luottakaa Herraan, Jumalaanne, niin kukaan ei teitä voita. Luottakaa hänen profeettojensa sanaan, niin teidän käy hyvin" (2. Aikak. -20:20). Hänen sanansa pitävät paikkansa tänäkin päivänä.
Yksi Pyhän Hengen lahjoista on profetoimisen lahja. Tämä lahja kuuluu jään-nösseurakunnan tuntomerkkeihin, ja se ilmeni Ellen G. Whiten palvelutyössä. Hän oli Herran sanansaattaja, jonka kirjoitukset ovat jatkuvana ja arvovaltaisena totuuden lähteenä ja tarjoavat seurakunnalle lohdutusta, ohjausta, opetusta ja ojennusta. Ne myös ilmaisevat selvästi, että Raamattu on se normi, jolla kaikki opetukset ja kokemukset on koeteltava.
Josafat, Juudan kuningas, oli ahdistunut. Vihollisjoukot olivat lähestymässä, ja tilanne näytti toivottomalta. "Pelästyneenä Josafat kääntyi Herran puoleen ja julisti sitten koko Juudaan paaston" (2.-Aikak.- 20:-3). Kansaa alkoi virrata Herran temppelin uudelle esipihalle rukoilemaan Jumalalta armoa ja vapautusta.
Kun Josafat johti rukouspalvelusta hän pyysi Jumalaa muuttamaan olosuhteet. Hän rukoili: "Sinä olet Jumala, joka asut taivaassa ja hallitset kaikkia maan valtakuntia. Sinun on kaikki voima ja valta, kukaan ei voi sinua vastustaa" (jae 6). Eikö Jumala ollutkin suojellut omiaan menneisyydessä? Eikö hän ollutkin antanut tätä maata valitulle kansalleen? Niinpä Josafat jatkoi rukoustaan: "Jumalamme, rankaise sinä heitä! Me emme pysty vastustamaan tuota mahtavaa sotajoukkoa, joka käy kimppuumme, emmekä tiedä, mitä meidän pitäisi tehdä. Sinuun me katsomme" (jae 12).
Koko Juudan kansan seistessä Herran edessä, Herran henki tuli joukon keskellä seisovaan leeviläiseen Jahasieliin. Hänen sanomansa valoi rohkeutta ja antoi opastusta pelokkaalle kansalle. Hän sanoi: "Älkää säikähtäkö älkääkä pelätkö - - sillä tämä ei ole teidän sotanne vaan Jumalan. - - Teidän ei pidä ryhtyä taisteluun. Jääkää vain paikoillenne ja katselkaa, millaisen avun Herra teille antaa. - - Herra on teidän kanssanne" (jakeet 15 - 17). Aamulla kuningas Josafat sanoi joukoilleen: "Luottakaa Herraan, Jumalaanne, niin kukaan ei teitä voita. Luottakaa hänen profeettojensa sanaan, niin teidän käy hyvin" (jae 20). *1
Niin täysin tämä kuningas luotti Jahasieliin, tuohon vähän tunnettuun profeettaan, että "hän sijoitti aseellisten joukkojen eteen laulajat, jotka pyhä asu yllään lauloivat Herralle ylistystä: - Kiittäkää Herraa, iäti kestää hänen armonsa!" Uskon sävelten täyttäessä ilman Herra aiheutti sekaannuksen Juudaa vastaan liittoutuneissa joukoissa. Juudan viholliset tuhosivat toisensa niin että yksikään vihollisista "ei ollut jäänyt henkiin" (jae 24).
Jahasiel oli Herran sanansaattaja juuri tuota aikaa varten.
Profeetoilla oli tärkeä tehtävä sekä Vanhan että Uuden testamentin aikoina. Mutta lakkasiko profetian lahja toimimasta silloin kun Raamatun pyhien kirjoitusten kokoelma eli kaanon suljettiin? Vastauksen löytääksemme luokaamme katsaus profetian historiaan.
Profetoimisen lahja seurakunnan jäännöksessä. Ilmestyskirjan 12. luku paljastaa kaksi merkittävää vainon aikakautta. Ensimmäinen ulottui vuodesta 538 vuoteen 1798 (Ilm.- 12:-6,14; ks. tämän kirjan lukua 12), jona aikana Jumalalle uskolliset kristityt kärsivät ankaraa vainoa. Uudelleen, juuri ennen toista adventtia, Saatana hyökkää "naisen muita lapsia vastaan", seurakunnan jäännöstä vastaan, joka kieltäytyy luopumasta uskollisuudestaan Kristukselle. Ilmestyskirja luonnehtii uskollisia, jotka muodostavat jäännöksen, niiksi "jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle" (Ilm. 12:-17).
Myöhemmästä keskustelusta enkelin ja Johanneksen välillä ilmenee, että puhe 'Jeesuksen todistuksesta' tarkoittaa profeetallista ilmestystä ja sanomaa. *8
Ilmestyskirjan lopulla enkeli sanoo olevansa "sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija, niiden, joilla on Jeesuksen todistus" (Ilm.- 19:-10, VKR), "sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija" (Ilm.- 22:-9, VKR). Näistä rinnakkaisilmaisuista käy selvästi ilmi, että juuri profeetoilla on 'Jeesuksen todistus.' *9 Tämä selittää myös enkelin lausuman, jonka mukaan "Jeesuksen todistus on profetian henki" (Ilm.- 19:-10, VKR), "Jeesuksen todistajissa on profetoimisen Henki" (KR).
Tästä tekstistä James Moffat kirjoitti: "'Jeesuksen (antama) todistus on profetian henki (muodostaa profetian hengen).' Tämä - - määrittelee erityisesti ne veljet, jotka omistavat Jeesuksen todistuksen, profeetallisen innoituksen haltijoiksi. Jeesuksen todistus on käytännössä samaa kuin se, mitä Jeesus todistaa (22:20). Se on Jeesuksen itseilmoitusta (Ilm. 1:1:n mukaan viime kädessä Jumalasta lähtenyttä), joka innoittaa kristittyjä profeettoja." *10
Näin ollen ilmaisu profetian henki voi viitata (1) Pyhään Henkeen, joka innoittaa profeettaa Jumalasta peräisin olevalla ilmestyksellä, (2) profetoimisen lahjan toimintaan tai (3) profetian välittäjään.
Profetoimisen lahja, Jeesuksen todistus "seurakunnalle profetiaa välittävän henkilön kautta" *11 muodostaa seurakunnan jäännökselle ominaisen piirteen. Jeremia kytkee tämän lahjan puuttumisen laittomuuteen. "Enää ei opeteta Jumalan lakia, enää eivät profeetat saa näkyjä Herralta" (Valit.- 2:-9). Ilmestyskirja osoittaa, että lopun ajan seurakunnalla on nämä molemmat erityisinä ominaispiirteinään: sen jäsenet "ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle" - profetoimisen lahjalle (Ilm. -12:-17).
Jumala antoi Egyptistä lähteneelle "seurakunnalleen" profetoimisen lahjan organisoidakseen, opettaakseen ja ohjatakseen kansaansa (Ap.t-. -7:-38). "Herra toi Israelin Egyptistä, profeetta sitä johti, profeetta sitä paimensi" (Hoos.-12:-14). Ei näin ollen ole mikään yllätys havaita, että tämä lahja toimii myös niiden keskuudessa, jotka ovat mukana viimeisessä exoduksessa - paossa synnin saastuttamalta Maa - planeetalta taivaalliseen Kanaaniin. Tämä exodus, joka seuraa toista adventtia, on viimeinen ja lopullinen täyttymys Jesajan profetialle (11:11): "Sinä päivänä Herra jälleen kohottaa kätensä vapauttaakseen kansansa jäännöksen."
Apu viimeisessä ahdingossa. Raamattu osoittaa, että Jumalan kansa kokee maailmanhistorian viimeisinä päivinä saatanallisen lohikäärmeen vallan täyden vihan, kun tämä ryhtyy lopulliseen yritykseensä Jumalan kansan tuhoamiseksi (Ilm. -12:-17). Se tulee olemaan "ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut" (Dan.- 12:-1). Auttaakseen kansaansa selviytymään tästä aikakausien ankarimmasta ahdingosta, Jumala on rakkaudessaan antanut kansalleen vakuutuksen siitä, että se ei joudu olemaan yksin. Jeesuksen todistus, profetoimisen Henki, tulisi opastamaan sitä turvallisesti lopulliseen päämääräänsä - Vapahtajan kohtaamiseen toisessa adventissa.
Seuraava kuvaus valaisee suhdetta, joka vallitsee Raamatun ja Raamatun jälkeisen profetoimisen lahjan välillä: "Olettakaamme, että olemme lähdössä merimatkalle. Aluksen omistaja on antanut meille ohjekirjan, jossa hänen sanojensa mukaan on riittävästi ohjeita koko matkaa varten; niitä noudattamalla pääsisimme turvallisesti määräsatamaamme. Nostamme purjeet ja avaamme kirjamme seurataksemme sen ohjeita. Huomaamme, että kirjan tekijä antaa yleisiä periaatteita, joita matkan aikana tulee noudattaa, ja opettaa myös niin pitkälle kuin on käytännössä mahdollista, miten tulee toimia eri tilanteissa, joita voi ilmaantua matkan loppuun asti. Mutta kirjassa kerrotaan myös, että matkan loppuosa tulee olemaan erityisen vaarallinen. Rannikon muodot vaihtelevat myrskyjen ja lentohiekan vuoksi, mutta tätä loppumatkaa varten, kirjassa kerrotaan, on järjestetty luotsi. Hän tulee antamaan sellaisia ohjeita, joita olosuhteet ja vaaratilanteet edellyttävät, ja hänen neuvojaan tulee noudattaa. Kirjan ohjeiden mukaisesti saavumme matkamme loppuvaiheisiin, ja kirjan lupauksen mukaisesti luotsi nousee laivaan. Mutta hänen tarjotessa palveluksiaan jotkut laivan miehistöstä alkavat vastustaa häntä. 'Meillä on alkuperäinen ohjekirja,' he sanovat, 'ja se riittää meille. Me noudatamme sitä ja yksin sitä; emme halua kuunnella sinua.' Ketkä nyt noudattavat alkuperäisen ohjekirjan määräyksiä? Nekö, jotka torjuvat luotsin, vaiko ne, jotka ottavat hänet vastaan, niin kuin ohjekirja neuvoo? Ratkaiskaa itse." *12
Profetoimisen lahjan koetteleminen. Koska Raamattu varoittaa, että ennen Kristuksen takaisintuloa esiintyy vääriä profeettoja, meidän on tutkittava tarkoin profeettoina esiintyvien väitteet. "Älkää väheksykö profetoimisen lahjaa. Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää. Pysykää erossa kaikesta pahasta" (1.Tess. -5:-20 - 22; vrt. 1.-Joh. -4:1).
Raamattu esittää useita periaatteita, joiden avulla voimme erottaa aidon profetoimisen lahjan väärästä.
1. Onko sanoma sopusoinnussa Raamatun kanssa? "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on" (1.-Kor. 4:-6, VKR). Profeetan sanomien tulee olla sopusoinnussa Raamatun pyhien kirjoitusten kanssa. Myöhempi profeetta ei saa olla ristiriidassa aikaisempien profeettojen kanssa. Pyhä Henki ei puhu vastoin aikaisemmin antamaansa todistusta, sillä Jumalan luona "ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi" (Jaak.- 1:-17).
2. Toteutuvatko ennustukset? "Jos alatte kysellä mielessänne, mistä tiedätte, mikä sana ei ole lähtöisin Herralta, muistakaa tämä: Jos se, mitä profeetta puhuu Herran nimissä, ei toteudu, se ei ole Herran sanaa vaan väärän profeetan röyhkeää puhetta. Älkää kuulko häntä" (5.Moos. -18:-21,22; vrt. Jer.- 28:-9). Vaikka ennustukset voivat muodostaa suhteellisen pienen osan profeetallisesta sanomasta, niiden paikkansapitävyys on osoitettava.
3. Tunnustaako profeetta Kristuksen lihaan tulemisen? "Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta" (1.Joh.- 4:-2,3). Tässä on kysymys enemmästä kuin pelkästään sen tunnustamisesta, että Jeesus Kristus eli maan päällä. Oikean profeetan on tunnustettava Raamatun opetus Kristuksen lihaan tulemisesta - uskottava hänen jumaluuteensa ja ennalta olemiseensa, hänen neitseelliseen syntymäänsä, todelliseen ihmisyyteensä, synnittömään elämäänsä, sovittavaan uhrikuolemaansa, ylösnousemukseensa, taivaaseen astumiseensa, välittäjän työhönsä taivaassa ja hänen toiseen tulemukseensa.
4. Tuottaako profeetta hyvää vai pahaa "hedelmää"? Profeetallinen sana tulee julki siten, että ihmiset puhuvat "Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet" (2.Piet.- 1:-21). Voimme tunnistaa väärät profeetat heidän hedelmistään. "Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät" (Matt.- 7:-17 - 20).
Tämä neuvo on ratkaisevan tärkeä arvioitaessa profeetan väitteitä. Siinä puhutaan ensin profeetan elämästä. Se ei tarkoita, että profeetan pitäisi olla ehdottoman täydellinen - Eliakin oli samanlainen ihminen kuin me, "yhtä vajavainen" (Jaak.- 5:17, VKR). Mutta profeetan elämässä tulee näkyä Hengen hedelmiä, ei lihan tekoja (ks. Gal. -5:-19 - 23).
Toiseksi tämä periaate koskee myös profeetan vaikutusta. Mitä seurauksia on nähtävissä niiden elämässä, jotka ottavat vastaan sanoman? Varustavatko profeetan sanomat Jumalan kansaa toteuttamaan sille annettua tehtävää ja yhdistävätkö ne seurakunnan jäseniä uskossa (Ef.- 4:-12 - 16)? Jokaisen, joka väittää omaavansa profetoimisen lahjan, tulee alistua näin Raamatulla koeteltavaksi. Jos hän täyttää nämä arvosteluperusteet, voimme luottaa siihen, että Pyhä Henki on todella antanut tuolle henkilölle profetoimisen lahjan.
Profetian henki seitsemännen päivän adventistien keskuudessa
Profetoimisen lahja vaikutti Ellen G. Whiten palvelutyössä. Hän oli yksi seitsemännen päivän adventistien yhteisön perustajia. Hän on välittänyt innoitettua opetusta Jumalan kansalle, joka elää lopun aikana. Se 1800 - luvun alkupuolen maailma, jossa Ellen White alkoi jakaa Jumalalta saamiaan sanomia, oli miesten maailma. Hän joutui profeetallisen kutsumuksensa vuoksi kriittisen tarkastelun alaiseksi. Mutta hän läpäisi raamatulliset kokeet ja jatkoi seurakunnan palvelemista saamallaan hengellisellä lahjalla 70 vuotta. Vuodesta 1844, jolloin hän oli 17 - vuotias, aina vuoteen 1915, jolloin hän kuoli, hän sai yli 2000 näkyä. Tuona aikana hän työskenteli Pohjois - Amerikassa, Euroopassa ja Australiassa. Hänen työnsä käsitti sielunhoitoa, ohjausta, uusien työmuotojen perustamista, saarnaamista ja kirjoittamista.
Ellen White ei koskaan käyttänyt itsestään profeetan nimeä, mutta hän ei esittänyt vastalausetta, kun toiset nimittivät häntä profeetaksi. Hän selitti: "Varhaisessa nuoruudessani minulta kysyttiin useita kertoja: Oletko sinä profeetta? Olen aina vastannut, että olen Herran sanansaattaja. Tiedän, että monet ovat nimittäneet minua profeetaksi, mutta en itse ole vaatinut tuota nimitystä. - - Miksi en ole väittänyt olevani profeetta? Koska meidän aikanamme monet, jotka rohkeasti väittävät olevansa profeettoja, ovat häpeäksi Kristuksen asialle, ja koska minun työni sisältää paljon enemmän kuin mitä sana 'profeetta' merkitsee. - - En ole koskaan väittänyt olevani profeetta. Jos muut kutsuvat minua sillä nimellä, en käy väittämään vastaan. Mutta minun työni on kattanut niin monia alueita, että en voi kutsua itseäni muuksi kuin sanansaattajaksi."
Profeetallisten koetinkivien soveltaminen. Miten Ellen Whiten palvelutyö vastaa niitä vaatimuksia, joita Raamatun mukaan on profeetalle asetettava?
1. Sopusointu Raamatun kanssa. Hänen laaja kirjallinen tuotantonsa sisältää kymmeniä tuhansia raamatunkohtia, joihin liittyy usein yksityiskohtaisia tulkintoja ja selityksiä. Huolellinen tutkimus on osoittanut, että hänen kirjoituksensa ovat johdonmukaisia, paikkansapitäviä ja täysin sopusoinnussa Raamatun kanssa.
2. Ennustusten paikkansapitävyys. Ellen Whiten kirjoituksissa on suhteellisen vähän ennustuksia. Jotkut niistä ovat parhaillaan täyttymässä, toiset odottavat täyttymystään. Mutta ne ennustukset, joihin voidaan soveltaa koetinkiviä, ovat täyttyneet hämmästyttävän tarkasti. Seuraavassa pari esimerkkiä hänen profeetallisesta näkökyvystään.
a. Nykyaikaisen spiritismin nousu. Vuonna 1850, jolloin spiritismi - liike, joka väittää olevansa yhteydessä henkimaailmaan ja kuolleisiin - oli vasta noussut esiin, Ellen White nimitti sitä viimeisten päivien petokseksi ja ennusti sen kasvavan nopeasti. Vaikka liike tuohon aikaan oli jyrkästi kristillisyyden vastainen, hän näki että tämä vihamielisyys muuttuisi ja että siitä tulisi arvostettu kristittyjen keskuudessa. *14 Tuosta ajasta lähtien spiritismi on levinnyt kaikkialle maailmaan ja saanut miljoonia kannattajia. Sen kristillisyyden vastainen asenne on muuttunut; monet nimittävätkin itseään kristityiksi spiritualisteiksi (spiritisteiksi). He väittävät, että heillä on oikea kristillinen usko ja että "spiritualistit ovat ainoita uskonnon edustajia, jotka ovat käyttäneet Kristuksen lupaamia lahjoja; näillä lahjoilla he parantavat sairaita ja osoittavat tulevaa tietoista ja edistyvää olemassaoloa." *15 He vieläpä väittävät, että spiritismi (tai spiritualismi, jota nimitystä spiritistit mieluummin liikkeestään käyttävät) "antaa sinulle tiedon kaikista suurista uskonnoista ja vielä enemmänkin: se antaa sinulle enemmän tietoa kristillisestä Raamatusta kuin kaikki selitysteokset yhteensä. Raamattu on spiritualistinen kirja." *16
b. Läheinen yhteistyö protestanttien ja katolilaisten välillä. Ellen Whiten elinaikana protestanttien ja katolilaisten välillä vallitsi kuilu, joka näytti estävän kaiken yhteistyön näiden kahden ryhmän välillä. Voimakas katolisuuden vastaisuus vallitsi protestanttien keskuudessa. Ellen White ennusti, että huomattavat muutokset protestanttisuudessa johtaisivat luopumiseen uskonpuhdistuksen perusteista. Tästä seuraisi, että erot protestanttien ja katolilaisten välillä vähenisivät, mikä johtaisi sillan rakentamiseen niitä erottavan kuilun yli. *17
Hänen kuolemansa jälkeiset vuodet ovat nähneet ekumeenisen liikkeen nousun, Kirkkojen maailmanneuvoston perustamisen, Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen ja protestanttien keskuudessa vallitsevan tietämättömyyden ja luopumisen niistä profeetallisen tulkinnan periaatteista, joita uskonpuhdistus edusti. *18 Nämä suuret muutokset ovat murtaneet maahan protestanttien ja katolilaisten väliset raja - aidat ja johtaneet lisääntyvään yhteistyöhön.
3. Kristuksen lihaan tulemisen tunnustaminen. Ellen White kirjoitti laajasti Kristuksen elämästä. Hänen asemansa Herrana ja Vapahtajana, hänen sovittava uhrinsa ristillä ja hänen parhaillaan tapahtuva palvelutyönsä välittäjänä hallitsevat Ellen Whiten kirjallista tuotantoa. Hänen kirjaansa Aikakausien Toivo (Desire of Ages) on väitetty yhdeksi kaikkein hengellisimmistä esityksistä, mitä koskaan on kirjoitettu Kristuksen elämästä. Hänen laajimmalle levinnyt kirjansa Tie Kristuksen luo (Steps to Christ) on johtanut miljoonia syvempään suhteeseen Kristuksen kanssa. Hänen teoksensa esittävät Kristuksen selvästi tosi Jumalana ja tosi ihmisenä. Hänen tasapainoiset raamatunselityksensä huolellisesti välttävät korostamasta Kristuksen kumpaakaan luontoa toisen kustannuksella. Näin hän on käsitellyt Raamatun omaan näkemykseen pitäytyen aihetta, joka on synnyttänyt niin paljon kiistoja kautta koko kristikunnan historian.
Ellen White käsittelee Kristuksen työn kokonaisuutta käytännöllisesti. Mitä näkökulmaa hän kosketteleekin, hänen keskeisin pyrkimyksensä on johtaa lukija läheisempään suhteeseen Vapahtajan kanssa.
4. Hänen palvelutyönsä vaikutus. Yli sata vuotta on kulunut siitä kun Ellen White sai vastaanottaa profetoimisen lahjan. Hänen kirkkokuntansa ja niiden elämä, jotka ovat noudattaneet hänen neuvojaan, ilmaisevat hänen elämäntyönsä ja sanomiensa vaikutuksen laadun.
"Vaikka hänellä ei ollut mitään virallista asemaa, vaikka hän ei ollut virkaan vihitty sananpalvelija eikä saanut kirkolta palkkaa ennen kuin vasta miehensä kuoleman jälkeen, hänen vaikutuksensa on muovannut seitsemännen päivän adventistikirkkoa enemmän kuin mikään muu tekijä Pyhää Raamattua lukuunottamatta." *19 Hän oli liikkeelle panevana voimana perustettaessa kirkon kustannustoimintaa, koulutoimintaa, lääkintälähetystyötä ja maailmanlaajuista lähetysohjelmaa, joka on tehnyt adventtikirkosta yhden suurimmista ja nopeimmin kasvavista protestanttisista lähetysjärjestöistä.
Hänen kirjoittamansa aineisto täyttää yli 80 kirjaa, 200 traktaattia ja 4600 aikauslehtiartikkelia. Saarnat, päiväkirjat, erityistodistukset ja kirjeet käsittävät lisäksi 60 000 käsikirjoitussivua.
Tämän aineiston kattama alue on hämmästyttävän laaja. Ellen Whiten käsittelemät aiheet eivät rajoittuneet vain muutamiin aloihin. Herra antoi hänelle neuvoja terveyden ja kasvatuksen alalta, perhe - elämästä, raittiudesta, evankelioinnista, kustannustoiminnasta, terveellisestä ruokavaliosta, lääkintätyöstä ja monista muista asioista. Kenties hänen kirjoituksensa terveyden alalta ovat herättäneet eniten huomiota, koska hänen näkemyksensä, joita hän esitti jo yli sata vuotta sitten, ovat saaneet nykyaikaisen tieteellisen tutkimuksen vahvistuksen.
Hänen kirjoituksensa keskittyvät Jeesukseen Kristukseen, ja ne korostavat kristillisen perinteen korkeita moraalisia ja eettisiä arvoja.
Vaikka monet hänen kirjoituksistaan on suunnattu seitsemännen päivän adventisteihin, myös laajempi lukijakunta on osoittanut arvostusta hänen kirjallista tuotantoaan kohtaan. Hänen suosittu kirjansa Tie Kristuksen luo on käännetty yli sadalle kielelle ja sitä on myyty yli 15 miljoonaa kappaletta. Hänen suurin kirjallinen työnsä on arvostettu viisiosainen Aikakausien taistelu - sarja (ilmestynyt suomeksi myös 8 - osaisena sarjana nimellä Alfa ja Omega), jossa käsitellään yksityiskohtaisesti Kristuksen ja Saatanan välistä suurta taistelua synnin ilmaantumisesta aina siihen asti kun se hävitetään maailmankaikkeudesta.
Hänen kirjoituksillaan on syvällinen vaikutus lukijaansa. Andrewsin yliopiston yhteydessä toimiva seurakuntatoiminnan laitos toteutti äskettäin tutkimuksen, jossa vertailtiin hänen kirjojaan säännöllisesti lukevien adventistien asenteita ja käyttäytymistä niihin, jotka eivät lue hänen kirjojaan. Tutkimuksessa ilmeni hänen kirjoitustensa voimakas vaikutus. Tutkimuksessa päädyttiin seuraaviin johtopäätöksiin: "Lukijoilla on läheisempi suhde Kristukseen, he tuntevat suurempaa varmuutta Jumala - suhteessaan ja ovat paremmin selvillä hengellisistä lahjoistaan. He suhtautuvat myönteisemmin yleiseen evankeliointityöhön ja tukevat varoillaan muita alttiimmin myös paikallisia lähetyskohteita. He ovat valmiimpia todistamaan ja he todellisuudessa osallistuvatkin aktiivisemmin lähetysohjelmien toteuttamiseen. He ovat ahkerampia tutkimaan päivittäin Raamattua, rukoilemaan toisten ihmisten puolesta, osallistumaan seurakunnallisiin tilaisuuksiin ja pitämään perhehartauksia. He suhtautuvat seurakuntaansa myönteisemmin." *20
Profetian henki ja Raamattu. Ellen Whiten kirjoitukset eivät ole Raamatun korvike. Niitä ei voida asettaa samalle tasolle. Pyhä Raamattu on ainoa normi, jolla hänen kirjoituksensa ja kaikkien muidenkin kirjoitukset on arvosteltava.
1. Raamattu on korkein normi. Seitsemännen päivän adventistit antavat täyden tukensa uskonpuhdistuksen periaatteelle sola scriptura, jonka mukaan Raamattu on oma selittäjänsä ja yksin Raamatun on oltava kaikkien oppien perustana. Adventtikirkon uranuurtajat päätyivät opillisiin peruskäsityksiinsä Raamattua tutkimalla. He eivät saaneet näitä oppeja Ellen Whiten näkyjen kautta. *21
Ellen White itse uskoi ja opetti, että Raamattu oli seurakunnassa korkein auktoriteetti ja normi. Ensimmäisessä kirjassaan vuodelta 1851 hän lausui: "Suosittelen sinulle, kallis lukija, Jumalan sanaa uskosi ja elämäsi ohjeeksi. Sen sanan kautta meidät tuomitaan." *22 Hän ei koskaan muuttanut näkemystään tässä asiassa. Monia vuosia myöhemmin hän kirjoitti: "Jumala on sanassaan antanut ihmisille kaiken tarpeellisen tiedon pelastuksesta. Pyhät kirjoitukset on otettava vastaan Jumalan tahdon ohjeellisena ja erehtymättömänä ilmoituksena. Ne muodostavat luonteen mittapuun, oppien ilmaisijan, kokemusten koetinkiven." *23 Vuonna 1909, puhuessaan viimeisen kerran adventtikirkon yleiskokouksessa, hän avasi Raamatun, kohotti sitä kädessään kuulijakunnan edessä ja sanoi: "Veljet ja sisaret, minä suosittelen teille tätä Kirjaa." *24
Vastauksena niille uskoville, jotka pitivät hänen kirjoituksiaan lisäyksenä Raamattuun, hän kirjoitti: "Otin kalliin Raamatun ja asetin sen ympärille useita osia sarjasta Testimonies (Todistuksia seurakunnalle). - - Monikaan teistä ei tiedä, mitä todistukset todella sisältävät. Te ette myöskään tunne Raamattua. Jos olisitte valinneet Jumalan sanan tutkistelunne aiheeksi - - ette olisi tarvinneet Todistuksia. Mutta koska ette ole perehtyneet Jumalan innoitettuun Kirjaan, hän on koettanut saavuttaa teidät yksinkertaisin, suorin todistuksin kiinnittääkseen huomiotanne niihin innoitettuihin sanoihin, joita ette ole totelleet, näin kehottaen teitä saattamaan elämänne sopusointuun sen puhtaitten ja ylevien opetusten kanssa." *25
2. Takaisin Raamattuun. Ellen White näki tehtäväkseen johtaa ihmisiä takaisin Raamattuun. "Raamattuun on kiinnitetty vain vähän huomiota," hän sanoi, "ja niin Herra on antanut vähemmän valon johtaa ihmisiä suurempaan valoon." *26 "Jumalan sana riittää valaisemaan pimeimmänkin mielen, ja se on jokaisen ymmärrettävissä, joka vähänkin haluaa ymmärtää sitä. Mutta siitä huolimatta jotkut, jotka sanovat valinneensa Raamatun erityiseksi tutkistelun kohteeksi, elävät täysin ristiriidassa sen selvimpien opetusten kanssa. Sen vuoksi Jumala antaa selviä ja sattuvia todistuksia saattaakseen ihmiset jälleen sen sanan luo, jonka seuraamisen he ovat laiminlyöneet, niin että heillä ei olisi mitään millä puolustautua." *27
3. Opas Raamatun ymmärtämiseen. Ellen White piti kirjoituksiaan oppaana, joka auttaisi selkeämmin ymmärtämään Raamattua. "Uusia totuuksia ei ole esitetty, vaan Jumala on Todistusten välityksellä yksinkertaistanut antamansa suuret totuudet, ja omalla valitsemallaan tavalla esittänyt ne ihmisille herättääkseen heitä ja painaakseen ne heidän mieleensä, ettei kenelläkään olisi mitään millä puolustautua." "Kirjoitettuja todistuksia ei ole annettu uudeksi valoksi, vaan teroittamaan ihmismieliin aikaisemmin annettuja innoitettuja totuuksia." *28
4. Opas Raamatun periaatteiden soveltamiseen. Monet hänen kirjoituksistaan soveltavat Raamatun ohjeita jokapäiväisen elämään. Ellen White sanoi, että häntä "käskettiin julkaisemaan yleisiä periaatteita puhein ja kirjoituksin ja samalla erikseen mainitsemaan joidenkin yksilöiden vaaroista, erehdyksistä ja synneistä, jotta kaikki saisivat varoituksia, nuhteita ja neuvoja." *29 Kristus oli luvannut seurakunnalleen tällaista profeetallista ohjausta. Ellen White huomauttikin: "Tosiasia, että Jumala on ilmoittanut tahtonsa ihmisille sanansa kautta, ei kuitenkaan ole tehnyt Pyhän Hengen jatkuvaa läsnäoloa ja ohjausta tarpeettomaksi. Päinvastoin Vapahtajamme lupasi Hengen avaamaan sanaa palvelijoilleen, valaisemaan ja selittämään sen opetuksia." *30
Haaste uskovalle. Ilmestyskirjan profetia, jonka mukaan "profetoimisen Henki" ilmenisi Jeesuksen todistuksessa ja Jeesuksen todistajissa maailmanhistorian viimeisinä päivinä, merkitsee haastetta jokaiselle uskovalle. Kenenkään ei tule ottaa välinpitämätöntä tai epäuskoista asennetta, vaan "koetella kaikkea" ja pitää "se mikä on hyvää". On paljon voitettavissa - tai menetettävissä - siitä riippuen, toteutammeko tätä Raamatun antamaa kehotusta. Josafat sanoi: "Luottakaa Herraan, Jumalaanne, niin kukaan ei teitä voita. Luottakaa hänen profeettojensa sanaan, niin teidän käy hyvin" (2. Aikak. -20:20). Hänen sanansa pitävät paikkansa tänäkin päivänä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Alla on lainaukset alkuperäiskielellä Arthur Weigallin teoksesta, jota adventistit ovat käyttäneet tukemaan väitettään sunnuntain "pakanallisuudesta". Adventistit lainaavat kyseistä teosta valikoivasti ja jättävät kertomatta, että saman kirjoittajan mukaan myös sapatti on pakanallinen päivä alkuperältään ja liittyy kuunpalvontaan. Lisäksi Weigall näyttää kuinka sapatin pyhittämisen juuret ulottuvat babylonialaisiin mytologioihin. Huomattakoon, että Weigallin mukaan oikeastaan kaikki kristinuskossa on vain pakanallista lainavaraa.
The "Lord's Day" (Sunday) is of Pagan Origin: "The Hebrew Sabbath having been abolished by Christians,the Church made a sacred clay of Sunday, partly because it was the day of the resurrection, but largely because it was the weekly festival of the sun; for it was a definite Christian policy to take over the pagan festivals endeared to the people by tradition, and to give them a Christian significance. But, as a solar festival, Sunday was the sacred day of Mithra; and it is interesting to notice that since Mithra was addressed, as Dominus, 'Lord," Sunday must have been 'the Lord's Day' long before Christian times." (The Paganism in Our Christianity, Arthur Weigall, 1928, s.136) Jewish Sabbath and the Sunday Lord's Day both of pagan origin: "In the early Christian Church there were no festivals, holy days, or Sabbaths" ... "I have, already mentioned that Sunday, too, was a pagan holy-day; and in this chapter I propose to discuss the origin of this custom of keeping one day in the week as a Sabbath, or "day of rest,' and' to show that the practice was forcefully opposed by Jesus Christ. The origin of the seven-day week which was used by the Jews and certain other peoples, but not till, later by the Greeks or Romans, is to be sought in some primitive worship of the moon, for the custom of keeping the day of the new moon and that of the full moon as festivals, which is widely found in antiquity, implies the recognition of a cycle of about 14 days, of which a week of 7 days is the half, the actual length of a week thus determined being 7 3/8 days. Now the Babylonians had a early adopted the seven-day week, and their calendars contain directions for the abstention from certain secular acts on stated days which seem to correspond to seventh days, and were called " Sabbaths "; and though the Jewish Sabbath cannot be directly traced to Babylonian usage, the institution is obviously derived from moonworship and from the concomitant recognition of the number seven as calendrically sacred. The Jews attributed the holiness of the 'seventh day' to the fact that God was supposed to have rested from His six-days' creative labours on that day; but this was itself a legend derived from Babylonian mythology, and was not the original reason why the seventh day was a day of rest."
(The Paganism in Our Christianity, Arthur Weigall, 1928, s. 209-211)
Sitaatti adventistien uskon esittelystä alkuperäiskielellä koskien heidän sapattioppiaan:
“…[T]he divine institution of the Sabbath is to be restored… The delivering of this message will precipitate a conflict that will involve the whole world. The central issue will be obedience to God's law and the observance of the Sabbath.…Those who reject it will eventually receive the mark of the beast” (SDA’s Believe s. 262–63).
Ellen G. White kirjoitti täysin selkeästi sapatin merkityksestä rajaviivana "tosiuskovien" ja ei-uskovien välillä. EGW väitti saaneensa "tiedon" suoraan Jumalalta näyssä (adventistit pitävät EGW:n kirjoituksia inspiroituina ja arvovaltaisina):
“I saw that the Holy Sabbath is, and will be, the separating wall between the true Israel of God and unbelievers” (Early Writings, s. 33)
EGW kirjoitti myös, että jotkut adventistit epäonnistuvat sen ymmärtämisessä, että
“Sabbath… observance was of sufficient importance to draw a line between the people of God and unbelievers” (Early Writings, s. 8. )
Teos Early Writings on luettavissa vapaasti netissä tällä sivulla.
5.1 Kenelle laki (ja sapatti) annettiin noudatettavaksi?
Peruskysymyksiä sapatin pitämisen vaatimusta tarkastellessa on tietysti se, kenelle sapatti on annettu ja kenelle laki säädettiin noudatettavaksi. Pentateukissa - ja Vanhassa Testamentissa muutenkin - korostetaan sitä, että Jahve teki Israelin kansan kanssa liiton, jonka sisältö on Siinailla annettu laki eli Liitonkirja (2 Moos.24:7-8). Lain julistaminen Siinain vuorella alkaa sanoilla (20:2): "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta".
Liiton kirjan säädöksien vaikutuspiirissä olivat myös ne "muukalaiset" eli toisiin kansoihin kuuluvat ihmiset, jotka olivat tulleet elämään israelilaisten keskuuteen -tai olivat israelilaisten orjina.
Kymmenen käskyn laki säädettiin Jumalan valitulle kansalle, israelilaisille, jotka Jumala oli pelastanut Egyptin orjuudesta. 5 Moos. 5:3 korostaa myös, että laki säädettiin Mooseksen päivinä eläville israelilaisille ja kuinka Jahve ei tehnyt tätä liittoa Egyptistä vapauttamiensa israelilaisten esi-isien kanssa. Eli ei myöskään Aadamim,Nooan tai patriarkkojen kanssa (tämä on päinvastoin kuin adventismin teologiassa väitetään). Kymmenen käskyn laissa 2 Moos.20 puhuteltava "sinä" on siis israelilainen, Israelin kansa - ei ihmiskunta universaalisti.
Sapatti on tämän Jahven ja Egyptistä vapautettujen israelilaisten välisen liiton merkki. Sapatti on nimenomaan Israelin kansalle annettu erityinen merkki heidän ja Jahven välisestä liitosta, Israelilaisten asemasta muista kansoista erottuna valittuna kansana (2 Moos.31:12-18). Sapatti säädettiin israelilaisille ikuiseksi, sukupolvesta toiseen jatkuvaksi velvollisuudeksi, jonka rikkominen rangaistiin kuolemalla.
5 Moos.5:15 korostaa edelleen, kuinka Herra antoi israelilaisille sapatin noudatettavaksi, jotta he muistaisivat orjuutensa Egyptissä, mistä Herra vapautti heidät.
Merkittävä teksti on myös 3 Moos.23. luku israelilaisille säädetyistä juhla-ajoista. Siinä käsketään ilman mitään erotusta "seremoniallisiin väliaikaisiin juhliin" ja "ikuiseen sapattipäivään" Israelin kansaa pitämään ensin sapattia. Sen jälkeen määrätään muista "Herralle omistetuista pyhistä juhlista". Vanhan Testamentin kirjoituksissa israelilaisia muistutetaan muutenkin, että sapatti on Herran heille antama ja ilmoittama erityinen liiton merkki, jota heidän on siksi noudatettava (Hes. 20:10-12; Neh. 9:13-14.).
Vanhan liiton profeetat nuhtelivat vain israelilaisia sapatin rikkomisesta ja sapatin laiminlyömisestä, mutta merkillepantavaa on, että muita kansoja ei koskaan nuhdella eikä tuomita sen takia, että ne eivät pidä sapattia. "Pakanakansojen" rikoksia olivat profeettojen kirjoituksissa epäjumalien palvonta, Israelia vastaan sotiminen ja näiden kansojen ylpeys, ahneus ja korskeus (esim. Hes.28-32 Tyyron ja Egyptin tuomiosta).
Seitsemännen päivän adventistit kertovat sinulle, että Ellen Whitella oli enemmän kuin 2000 profeetallista unta ja näkyä (vaikka kenelläkään Raamatun profeetoista ei ollut enempää kuin 7, elinaikanansa). Seitsemännen päivän adventistit eivät kerro sinulle, että useimmat EGW:n profetiat eivät täyttyneet. Esimerkiksi, EGW sanoi Turkin kansakunnan loppuvan elokuun 11. päivänä, vuonna 1840 (Great Controversy, s. 334-335, katso myös: Suuri Taistelu sivut 318-319, Arvo W. Arasolan kirja: Maailman kohtalon tie, sivut 233-234 ja Alfa ja Omega, osa 7, sivut 290-292 ). Hän myöskin ennusti, ettei kukaan voinut pelastua lokakuun 22. päivän jälkeen, 1844 (1SM, s. 63). Ellen White ennusti, että seitsemän viimeistä vitsausta vuodatettaisiin vuonna 1850 (Early Writings, pp. 58,64). Hän väitti että ihmiset, jotka osallistuivat toukokuun 27. päivän leirikokoukseen vuonna 1856, olisivat yhä elossa Jeesuksen tullessa maan päälle (1T, pp. 131-132). Ellen White valheellisesti ennusti Englannin valloittavan Yhdysvallat sisällissodan aikana, 1860-luvulla (1T, pp. 258-259). Ellen White epäonnistui uudelleen, kun hän ennusti, ettei vanhaa Jerusalemia koskaan rakennettaisi (Early Writings, s. 75). Vielä eräs hänen vääristä profetioista oli, että enkelit tulisivat tuhoamaan San Franciscon (9T, p. 93). Ja vuonna 1851, Ellen White ennusti olevansa yksi niistä 144 000, ja näkevänsä vielä elossa ollessaan Jeesuksen tulon (Early Writings, pp.19, 40; Great Controversy, p. 649). Ellen White oli taas väärässä - hän kuoli vuonna 1915!
(Tämän artikkelin internet osoite on: http://www.truthorfables.com/EGW_Contradicts.htm
Kalervo on kääntänyt EGW:n lisäykset raamattuun. Napsauta lisäyksien alkuun , jos haluat vilkaista vain näitä.
Jukka Kaija on kääntänyt suurimman osan EGW:n ristiriidoista raamatun kanssa. Kääntäjä mainittu kussakin kohdassa.)
ELLEN G. WHITE ON RISTIRIIDASSA RAAMATUN KANSSA YLI 50 KERTAA
Kirjoittanut Robert K. Sanders
Tämän listan ristiriidoista ovat koonneet entinen Seitsemännen päivän Adventtikirkon pastori Sydney Cleveland ja entinen Seitsemännen päivän Adventtikirkon seurakunnassa 37 vuotta jäsenenä ollut ja seurakunnan vanhimpana palvellut Robert K. Sanders.
Tarkistettu ja korjattu kesäkuussa 2002
Tähän listaan on sisällytetty Seitsemännen päivän Adventismin puolustajien vastatodistelut. He kutsuvat itseään ”Volunteers at Ellen-White”. He kiistävät sen, että Ellen Whiten kirjoitukset olisivat ristiriidassa Raamatun kanssa, sanomalla että me emme ole huomioineet asiayhteyttä. Tässä artikkelissa heidän todistelut ovat VIOLETIN värillä ja meidän vastaukset heidän todisteluihin VIHREÄLLÄ ja PUNAISELLA.
Tämä järjestely antaa lukijan itsensä päätellä onko vai eikö EGW ole ristiriidassa Raamatun kanssa. Etsi Raamatun teksti josta on tarjottu 1000 $ , kohta 27. Asia liittyy Ellen G. Whiteen
”Siinä mitä olen kirjoittanut on yksi luotettava totuuden ketju, ilman yhtäkään harhaoppista lausetta.” ― Ellen G. White, Letter 329A, 1905.
EGW: "Kaikki läksyt, jotka Jumala on antanut kirjoittaa sanaansa, ovat meille varoitukseksi ja opetukseksi. Ne on annettu varjelemaan meitä petokselta. Niiden laiminlyöminen johtaa perikatoomme. Saamme olla varmat siitä, että kaikki Jumalan sanan vastainen on lähtöisin saatanasta. Patriarkat ja profeetat, sivu 35.
”Kun profeetta puhuu Herran nimessä, ja kun se, mitä hän on puhunut, ei tapahdu eikä käy toteen, niin sitä sanaa Herra ei ole puhunut; julkeuttaan se profeetta on niin puhunut; älä pelkää häntä.” (5.Moos.18:22 VKR)
Ellen White oli yksi Seitsemännen päivän Adventtikirkon perustajista 1800 - luvun puolivälissä. Hän väitti vastaanottavansa ilmoituksia Jumalalta näkyjen, unien ja enkelivierailijoiden kautta. Vaikkakin ollen jo kauan sitten kuollut, niin edelleen Seitsemännen päivän Adventistit väittävät Ellen Whiten olleen oikea naisprofeetta, ja he yleensä pitävät häntä ”Herran Sanansaattajana” Seurakunnalle.
Alkuperäinen dokumentti: ”Esimerkkejä Ellen Whiten kirjoituksista, jotka ovat ristiriidassa Raamatun kanssa”, oli kirjoitettu vilpittömänä haasteena Ellen G. Whiten opetuslapsille vertailla hänen kirjoituksiaan Raamattuun. Seitsemännen päivän Adventistit viittaavat mielellään Jesajan 8:20: ” ‚Pysykää laissa ja todistuksessa!‚ Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa ole.” (VKR) – ajattele huolellisesti, tämä teksti ei sano, että heissä on jonkinlaista aamun sarastusta, ei, vaan se antaa ymmärtää, että he pysyvät pimeydessä. No niin, katsokaamme Jesajan 8:20 perusteella, onko Ellen White samaa mieltä, totuuden suurimman määrittäjän, Raamatun kanssa. Jos hän on samaa mieltä silloin hänessä on todella ”valoa”. Jos hän ei ole samaa mieltä Raamatun kanssa, niin silloin hän on väärä profeetta, joka johtaa Seitsemännen päivän Adventistit täydelliseen pimeyteen.
Mitä huomioitavaa on EGW:n opetuslasten vastatodisteluissa ja meidän vastauksissa niihin.
1. Se mitä me siteerasimme oli todella EGW:n sanomaa ja kirjoittamaa. Sen vuoksi Ellen Whiten opetuslapset eivät voi väittää että me vääristelisimme hänen kirjoituksiaan. Niinpä keskuudessamme on yksimielisyys siitä, että hän todella sanoi niin kuin me olemme lainanneet hänen lauseitaan.
2. Koska Ellen White saattaa olla ollut sopusoinnussa Raamatun kanssa yhdessä osassa hänen kirjoituksiaan, ei se oikeuta häntä olemaan ristiriidassa Raamatun kanssa hänen kirjoitustensa toisissa osissa. Sen vuoksi, että Ellen G. White jatkuvasti oli ristiriidassa sekä itsensä että Raamatun kanssa, hän toistuvasti epäonnistuu oikean raamatullisen profeetan testissä.
3. Kun Ellen Whiten opetuslapset kohtaavat monia hänen lausuntojaan jotka kumoavat Raamatun sanan tai hänen aikaisemman lausuntonsa, he väittävät: ” Te olette irrottaneet ne asiayhteydestään.” Siksi kysymys sinulle, lukija, joka sinun täytyy ensin päättää on: olemmeko me arvostelleet hänen lausuntojaan irrallisina, ottamatta huomioon hänen selittämäänsä asiaa, vai ovatko hänen puolustajansa irrottaneet ne asiayhteydestään? Lukijat voivat tutkia kunkin lainaamamme EGW lausunnon asiayhteyden, sillä olemme aina sisällyttäneet tarkat viitteet kuhunkin lausuntoon, jota siteeraamme. Me luotamme todistusaineiston selvästi osoittavan lukijoillemme, että me olemme kertoneet totuuden!
4. EGW:n opetuslapset Ellen-Whiten verkkosivulla nimittävät meitä ”D&D” , ”suojellakseen meidän henkilöllisyyttämme.” Me emme koskaan ole kätkeneet julkaisujamme nimettömyyden varjoon. Sen sijaan meillä on aina ollut nimemme selvästi nähtävänä tämän dokumentin tekijänä, ja me julkaisemme nimemme myös omilla verkkosivuillamme. Oletamme, että kellään ei ole ollut epätietoisuutta siitä keitä me olemme. Kuitenkin Ellen Whiten puolustajat nähtävästi häpeävät työtään, sillä heillä ei ole rohkeutta julkaista nimiään tai taustojaan, huolimatta tämän kirjoituksista!
5. Vastatodisteluissaan EGW:n opetuslapset ovat toisinaan käyttäneet paljon sanoja ja kehällisiä perusteluja tarkoituksenaan sotkea asian ydin. Kuningas Salomon mukaan: ”Missä on paljon sanoja, siinä on tyhmä äänessä” (Saarnaaja 5:2b, VKR). Me olemme esittäneet tosiasiat mahdollisimman selvästi ja lyhytsanaisesti. Jos haluat enemmän tietoa niin voit lähettää meille sähköpostia.
SPA kirkko myöntää, että Raamatun kaanon sulkeutui Ilmestyskirjan mukana 2000 vuotta sitten. He myös kertovat meille, että Ellen Whiten kirjoitukset eivät ole lisäys Raamattuun, mutta ne ovat aivan yhtä innoitettuja kuin Raamatun kirjoitukset. Tavallisen Seitsemännen päivän adventistin mielestä tämä käsitys, niin teoriassa kuin käytännössä, tekee EGW:n kirjoitukset samanarvoiseksi Raamatun kanssa. Hyväksyessään Ellen Whiten naisprofeettana ja ” Jumalan sanansaattajana” he tietämättään avaavat Raamatun kaanonin. Tässä suhteessa he eivät eroa toisista kultti-uskonnoista, jotka samalla tavoin julistavat profeetan ylintä määräysvaltaa johtajiensa joukossa.
Napsauta tätä päästäksesi SISÄLLYSLUETTELOON EGW:n RISTIRIITAISUUKSISTA
Napsauta tätä päästäksesi SISÄLLYSLUETTELOON EGW:n LISÄYKSISTÄ RAAMATTUUN
1. TEHTIINKÖ PELASTUSSUUNNITELMA SYNTIINLANKEEMUKSEN JÄLKEEN? (Kääntänyt Jukka Kaija)
EGW: KYLLÄ ”Armon valtakunta perustettiin heti ihmisen lankeemuksen jälkeen, jolloin suunnitelma laadittiin syyllisen suvun lunastamiseksi” (Great Controversy, p. 347)
[ Suuren Taistelun suomalaisessa käännöksessä vuodelta 1969, sivulla 334, on lause muutettu seuraavanlaiseen muotoon: ”Armon valtakunta perustettiin heti ihmisen lankeemuksen jälkeen, syntisen suvun lunastamista varten laaditun suunnitelman mukaan.” kts. myös Alfa ja Omega osa 7, sivu 301
Englanniksi lause oli: ”The kindom of grace was instituted immediately after the fall of man, when a plan was devised for the redemption of guilty race” (Great Controversy, p. 347.) (Kääntäjän huomautus).]
EGW: KYLLÄ (Katso EGW:n "Lunastuksen historia". Kustannusliike Kirjatoimi. Lahti 1951. Esan kirjapaino Oy. Luku 5. Otsikko: Pelastussuunnitelma,
sivu 31. Kääntäjän huomautus)
RAAMATTU: EI. ”Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä. Hänet oli valittu jo ennen maailman perustamista, ja nyt aikojen lopulla hänet on tuotu julki teitä varten. 1.Piet.1:18-20.
RAAMATTU: EI ”Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina. Ef.1:4.
HUOMAA: Armon pelastussanoma uskon kautta Jeesukseen oli olemassa jo ennen tämän maailman luomista. EGW on ristiriidassa Raamatun kanssa väittämällä että pelastussuunnitelma laadittiin Aadamin ja Eevan syntiinlankeemuksen jälkeen.
EGW:n opetuslapset: Tässä D&D panevat lainausmerkkeihin Ellen Whiten sanat, että ”armon valtakunta“ oli perustettu ja suunnitelma oli ”laadittu“ heti syntiinlankeemuksen jälkeen. Minkä he, kriitikot, jättivät mainitsematta olivat Ellen Whiten lausunnot, että suunnitelma oli todellisesti olemassa jo kauan sitä ennen (katso Aikakausien Toivo, s. 11,12, erityisesti kolmas kappale): ”Pelastussuunnitelma ei ollut mikään perästä päin tullut ajatus, Aadamin lankeamisen jälkeen laadittu suunnitelma …“. Ja myös tämä lausunto samassa kirjassa, s. 128: ”... Kristuksen elämän jokainen teko oli sen suunnitelman täyttymystä, joka oli ollut olemassa iankaikkisista ajoista asti.“ Tämänkaltaisia lausuntoja on hänen kirjoituksissaan useita. Saadakseen tasapainoisen kuvan siitä mitä Ellen White todella sanoi tästä asiasta (ja asian oikeassa yhteydessä) suosittelemme Patriarkat ja Profeetat kirjan lukua ”Pelastussuunnitelma“.
Vastaus EGW:n opetuslasten vastatodisteluun:
1. EGW:n opetuslasten perusteltu väite on, että EGW sanoi sen oikein muissa kohdissa kirjoituksiaan. Olemme samaa mieltä. Mutta tässä on ongelma. EGW:n puolustajat yrittävät hämmentää asian sanomalla että EGW oli oikeassa toisessa kohdassa ja samalla toivovat, ettet huomaisi hänen olleen väärässä meidän lainauksessamme: ”Armon valtakunta perustettiin heti ihmisen lankeemuksen jälkeen, jolloin suunnitelma laadittiin syyllisen suvun lunastamiseksi” (Great Controversy, p. 347)
2. Raamattu toteaa että suunnitelmaa ei Jumala ”laatinut” syntiinlankeemuksen jälkeen, vaan ennen maailman luomista!
3. Tässä EGW oli ristiriidassa Raamatun kanssa; teki Jumalan valehtelijaksi ja EGW:n opetuslapset puolustavat EGW:n virheitä.
EGW:n opetuslapset: Raamatussa on useita mainittujen tekstien kaltaisia kohtia, joissa pelastussuunnitelma sijoitetaan maailman luomista ennen, mutta Ilmestyskirjan 13:8 on hiukan kaksiselitteinen ja kertoo, että Jeesus surmattiin maailman luomisesta alkaen, ei sitä ennen (KJV, NKJV, NIV, AMP, Weymouth, Young’s, LTV). Muodollisesti Kristus surmattiin “ikuisista ajoista lähtien”, eikö niin? Tekikö profeetta Johannes virheen? Ei. Suunnitelma täytyi panna täytäntöön Aadamin ja Eevan syntiinlankeemuksessa, mutta milloinka Rajaton Viisaus pystyi etukäteen näkemään synnin ja Pelastajan tarpeellisuuden? Ikuisista ajoista lähtien, tietenkin. (Jotkut voivat huomauttaa, että eräät Raamatun käännökset käyttävät ”maailman luomisesta alkaen” viittaamaan siihen, milloin Karitsan Elämänkirja kirjoitettiin , eikä siihen milloin Karitsa teurastettiin. Joka tapauksessa, useimmat raamatuntutkijat, jotka kokosivat englanninkieliset raamatunkäännökset, eivät ole tulleet tähän tulokseen. Kaikki merkittävimmät raamatunkäännökset; King James, New King James, NIV, AMP, Weymouth, Young's, and LTV (Green) viittaavat ”teurastetun“ sanaan. (NIV sanoo reunahuomautuksessa että se voisi olla toisinpäin kirjoitettu ja AMP:n teksti tulkitsee sen molemmilla tavoilla). NASB viittaa ”Kirjaan,“ samalla huomauttaen että se voi viitata ”teurastetun.“ RSV ja Darby muotoilevat sen niin, että ”luomisesta“ viittaa Karitsan Elämänkirjan kirjoittamiseen. Silti ilman tätäkään tekstiä, Ellen Whiten lausunnot eivät ole ristiriidassa minkään asian kanssa, josta Raamattu kertoo tässä mielessä. Hän on samaa mieltä siitä että suunnitelma oli olemassa ”ikuisista ajoista lähtien.“)
Vastaus EGW:n opetuslasten vastatodisteluun:
1. EGW:n opetuslapset yrittävät hämmentää sinua sanomalla, että emme tiedä milloin Karitsa oli teurastettu; oliko se ennen maailman luomista vaiko hamasta maailman luomisesta? Ilmestyskirjan 13:8 avainsana on kreikan kielinen ”kosmos“ (Strongs#G2889) joka tarkoittaa ”maailmankaikkeus, taivaat, maa, maailma.“ Saamme tästä sanasta englanninkielisen sanan ”cosmos.“ Englannin kielessä ”cosmos“ tarkoittaa ”maailmankaikkeuden järjestyksellinen, sopusointuinen kokonaisuus.“ Tämä koko teksti käyttää symboliikkaa: kirjaimellista eläintä ei ole, Jeesus ei ole oikea karitsa ja Häntä ei oltu todellisesti teurastettu luomisessa. Mutta näiden vertauskuvallisten termien kautta ymmärrämme, että Jeesus oli ”käytännöllisesti katsoen kuollut“ maailmankaikkeuden alusta lähtien – maailman luomisesta puhumattakaan. Kaikki tässä tekstissä kumoaa EGW:n opetuslasten väitteet, huolimatta siitä kuinka paljon he yrittävät Raamattua vääristää!
2. Raamattu antaa tarvitsemamme tiedon; Hän oli ”edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten“ (1.Piet.1:18-20, VKR). Tämä teksti kertoo meille ajankohdan olleen ”ennen maailman perustamista“.
3. EGW väitti Raamattua vastaan sanomalla; ”Armon valtakunta perustettiin heti ihmisen lankeemuksen jälkeen, jolloin suunnitelma laadittiin syyllisen suvun lunastamiseksi” (Great Controversy, p. 347). Raamattu kertoo meille, että ”armon valtakunta” oli laadittu ikuisuudessa, joka oli olemassa jo kauan ennen ihmissuvun lankeemusta. Ellen Whiten mukaan hänen jumalansa yllättyi siitä kun Aadam ja Eeva lankesivat syntiin! Mutta Raamatun Jumala tiesi etukäteen sen, että Aadam ja Eeva tulisivat lankeamaan syntiin, laati pelastussuunnitelman ja perusti armon valtakunnan. Uskotko sinä Raamattua? Vai uskotko EGW:tä ja hänen opetuslapsiaan?
Näiden viivojen välissä oleva teksti ei liity käännökseen, vaan on irrallinen episodi.
{[Keväällä 2003 adventtikirkon ylläpitämässä sähköposti-keskustelulistalla, ilmoittaessani tästä kotisivusta, emerituspastori Olavi Rouhe julkaisi omat, Ellen G. Whitea puolustavat teesinsä näitä kriitikkojen väitteitä vastaan. Olen kopioinut alle Rouheen vastauksen tähän ensimmäiseen kysymykseen. Kun vertaa kriitikkojen kirjoitusta Rouheen tekstiin, niin huomataan ainakin seuraavat Rouheen kirjoittamat väärät väitteet ja asenteet: 1.kriitikot eivät lainanneet Rouheen mainitsemia EGW:n sanoja (katso mitä he lainasivat). 2. Vastoin Rouheen väitettä, kriitikot tietävät ja myöntävät sen, että EGW oli sopusoinnussa raamatun kanssa tässä asiassa muissa kohdin hänen kirjoituksiaan. 3. Rouheen sanonnat: …”näyttävät samastavan armon … näyttävät tuntevan huonosti” … osoittavat Rouheen halveksuntaa toisinajattelijoita kohtaan ja melkoista ylemmyyden tunnetta hänellä itsellään. Tällä tavoin asioita vääristelemällä saadaan vastapuoli näyttämään tyhmältä, lähes naurettavalta. Onko tällainen asenne kristillistä? Etenkin uskovien keskuudessa olisi parempi jos asiat riitelisivät, mutta ei miehet. (Mainittakoon vielä ulkopuolisille, että em. keskustelulista lopetettiin adventtikirkon määräyksestä kesäkuun lopussa 2003.) Kyösti Keltanen]
adventisti, emerituspastori Olavi Rouhe kirjoitti seuraavaa:
1. Laadittiinko pelastussuunnitelma syntiinlankeemuksen jälkeen?
Raamatun vastaus on ’ei’ (1. Piet. 1:18-20; Ef. 1:4), mutta kriitikkojen mukaan EGW vastaa ’kyllä’. Kriitikot lainaavat EGW:n sanoja: "Armon valtakunta perustettiin heti ihmisen lankeemuksen jälkeen, syntisen suvun lunastamista varten laaditun suunnitelman mukaan" (Suuri taistelu s. 334). Kriitikot näyttävät samastavan armon valtakunnan perustamisen ja pelastussuunnitelman laatimisen eivätkä tiedä, että EGW kirjoittaa sopusoinnussa Raamatun kanssa: "Pelastussuunnitelma oli laadittu ennen maan luomista, sillä Kristus on teurastettu Karitsa ’hamasta maailman perustamisesta’ (Ilm. 13:8)" (Patriarkat ja profeetat s. 43- 44). Ja edelleen: "Lunastussuunnitelma ei ollut mikään perästä päin tullut ajatus, Aadamin lankeamisen jälkeen laadittu suunnitelma. Se oli sen salaisuuden ilmaisu, ’joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta’ (Room. 16:25)" (Aikakausien Toivo s.11,12).
Kriitikot näyttävät tuntevan huonosti EGW:n raamatullista opetusta pelastussuunnitelmasta. (Pastori Olavi Rouhe)}
2. OLIKO AADAM EEVAN MUKANA KUN EEVAA KIUSATTIIN PARATIISISSA? (Kääntänyt Jukka Kaija)
EGW: EI ”Enkelit olivat varoittaneet Eevaa loittonemasta miehestään suorittaessaan päivittäisiä askareitaan paratiisissa. Hänen kanssaan hän oli vähemmässä vaarassa joutua kiusaukseen kuin yksin ollessaan. Mutta mieluisaan työhönsä kiintyneenä hän erkaantui miehensä luota. Huomatessaan jääneensä yksikseen hän tajusi vaaran läheisyyden … hän kulkeutui pian kielletyn puun lähelle ja jäi uteliaana ihailemaan sitä. (Patriarkat ja Profeetat , s. 33. Katso myös Lunastuksen historia, sivulta 21,23 )
RAAMATTU: KYLLÄ "Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi" (1.Moos. 3:6).
EGW:n puolustajat: Tässä on kiista ”hänen kanssaan” sanojen merkityksestä, [KJV, NASB, RSV, Amp & Darby käännökset, muiden muassa, eivät sisällä sanoja ”joka oli” (hänen kanssaan) ] itsepintaisesta väittämisestä, että Aadam olisi ollut Eevan mukana koko ajan, kun Eevan käveli puun luo ja keskusteli käärmeen kanssa. Ellen White ei tosiaankaan ollut sen uskomuksen keksijä, että Eeva oli yksin puun luona. Harkitsepa muutamia tosiasioita:
- Keskustellessaan Eevan kanssa, käärme ei anna vahvistusta Aadamin oletetusta läsnäolosta (1 Moos. 3:1-5). Itse asiassa Aadamin mielipidettä hänen päätöksestään ei ollenkaan mainita ennen kuin hän itse "söi." (jae 6).
─ Kohdatessaan Jumalan, Aadam ei syytä käärmettä, vaan Eevaa (jae 12). Jos hän olisi ollut puun vieressä samaan aikaan, näyttäisi todennäköiseltä, että hän ja Eeva yksissä tuumin olisivat syyttäneet käärmettä.
─ Kohdatessaan Jumalan Eeva ei sano "käärme petti meidät, ja me söimme" vaan "käärme petti minut, ja minä söin." (jae 13)
Monet raamatuntutkijat ovat ottaneet tämän asenteen aikojen kuluessa, jo kauan ennen kuin Ellen White koskaan kirjoitti siitä. Sanat "hänen kanssaan" ─ ilman täsmällistä aikataustaa ─ ovat tuskin tarpeeksi todistuskelpoisia kumotakseen kaikki seikat edellä mainituissa kohdissa.
Vastaus EGW:n opetuslasten vastatodisteluun:
1. EGW:n opetuslapset järkeilevät, että käärme ei anna vahvistusta Aadamin läsnäolosta ja sen tähden hän ei voinut olla puun luona. Tämä käsitys ei ole totta. Raamattu kertoo meille, että käärme oli keskustelussa Eevan, ei Aadamin kanssa. Me teemme samoin keskustellessamme paikalla olevien kahden muun henkilön kanssa. Me voimme puhua toisen kanssa, katsomalla häntä silmiin, välittämättä toisen henkilön läsnäolosta.
2. Raamatun kirjoittaja kertoi meille, että se oli Eeva, joka otti käärmeen haasteen vastaan, ja söi hedelmästä. Eeva sanoi käärmeelle, "ME" saamme syödä, eikä "minä voin syödä", mikä osoittaa sen että Aadam oli hänen kanssaan puun vieressä. "Nainen vastasi käärmeelle : "Kyllä ME saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä." (1 Moos. 3:2) "Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi " (1 Moos. 3:6).
3. Aadam ei varmasti ollut kaukana Eedenin eteläpuolella kun Eeva antoi hänelle, "joka oli hänen kanssaan", hedelmän syötäväksi. Toisin sanoen Raamattu ei kerro Eevan syöneen hedelmästä ja sen jälkeen menneensä kävelylle Eedenin poikki antaakseen muutamia hedelmiä Aadamille syötäväksi.
Kysymyksessä näyttää olevan se, mitä "hänen kanssaan" tarkoittaa? Heprean kielessä on selvää, että sana "kanssaan" ei tarkoita kaukana toisistaan. "Kanssaan" on hepreaksi; 'im, eem; Theological Wordbook of the Old Testament määrittelee 'im - sanan: "kanssa, jonkin sivulla, vieressä, keskuudessa, olla mukana. ...Se ilmaisee käsitystä mukaan lukemisesta, yhteishengestä, seurasta. ...Perusajatus, joka välittyy, on yhteenkuuluvuus, toveruus, yhteiset kokemukset." –s.676,677. Heprealais-Englantilainen Sanakirja määritelee 'im’in: "jonkun kanssa, tai jonkun "ryhmässä."-s.196.
1. Seuraavassa näytämme kolme esimerkkiä monista Raamatun käännösvastineista, jotka on käännetty sanoista ”hänen kanssaan”. Tulet näkemään että "hänen kanssaan" ei tarkoita kaukana olemista, kuten EGW:n opetuslapset haluaisivat sinun uskovan. "Tuskin hän oli ehtinyt tämän lausua, kun kaivolle tuli Rebekka, Betuelin tytär, ruukku olkapäällään..." (1 Moos. 24:15) "Jaakobin vielä puhuessa heidän kanssaan Raakel toi sinne isänsä lammaslauman; sen paimentaminen oli näet hänen tehtävänsä." (1 Moos. 29:9) "Ja vaikka nainen päivästä toiseen houkutteli Joosefia, Joosef ei suostunut makaamaan eikä olemaan hänen kanssaan." (1 Moos. 39:10)
2. EGW:n opetuslapset väittävät että Aadam ei voinut olla puun luona, koska "Eeva ei sano "käärme petti meidät, ja me söimme" vaan, "käärme petti minut, ja minä söin." (jae 13). Tässä yksinkertaisesti Eeva tunnustaa, että hän oli se, jonka käärme vietteli/petti. Hän oli ottamassa täyden vastuun synnistä, eikä syyttänyt Aadamia, joka oli "hänen kanssaan." Tosiasia on, että Raamattu kertoo, "Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja hänkin söi." Tämä on myös täydellisesti sopusoinnussa 1. Timoteuksen 2:14 kanssa, joka kertoo meille että "eikä petetyksi joutunut Aadam, vaan nainen antoi pettää itsensä ja rikkoi käskyn.” Tästä jakeesta huolimatta EGW on ristiriidassa Raamatun kanssa myös tässä kohdassa (katso kysymystä 3 seuraavaksi).
3. Raamatussa ei ole sanaakaan siitä, että Eeva jätti Aadamin seuran ja oli yksin puun vieressä niin kuin rouva White ja hänen puolustajansa väittävät.
3. PETTIKÖ SAATANA AADAMIN? (Kääntänyt Jukka Kaija)
EGW: KYLLÄ "Saatana, joka on valheiden isä, petti Aadamin samankaltaisella tavalla, kertomalla hänelle ettei hänen tarvitse totella Jumalaa, eikä hän kuolisi, jos hän rikkoisi lakia" (Evangelism, s. 598. Katso myös; Lunastuksen historia, sivu 26).
RAAMATTU: EI "eikä petetyksi joutunut Aadam, vaan nainen antoi pettää itsensä ja rikkoi käskyn." (1 Tim. 2:14)
HUOMAUTUS: Kuka näytti E. G. Whitelle että saatana petti Aadamin, kun Raamattu sanoo ettei Aadam joutunut petetyksi? Kuka siis pettää meitä?
EGW:n opetuslapset: Tämä teksti pelkästään rakentaa tapauksen 2. kysymyksen syytettä vastaan, tällä listalla. Se oli Eeva, joka oli puun luona ”petetty”, ja hänen lankeamisensa johti Aadamin lankeamiseen. Kun luemme kaiken, mitä Ellen Whitella on sanottavaa tästä tapahtumasta, huomaamme, että hänen lausuntonsa tässä viittaa ”saatanaan” yleisesti ja hänen suunnitelmaansa parin langettamiseksi (aivan niin kuin me puhumme saatanan meitä kiusaavan, vaikka tosiasiassa se on todennäköisesti joku paha henki, sillä saatana ei ole kaikkialla läsnä oleva).
Tämä on aivan kuin yrittäisi selittää, tulivatko farisealaiset ”petetyiksi” vai eivät, kun he ristiinnaulitsivat Kristuksen. Eräässä mielessä he eivät tulleet; he tiesivät tappavansa syyttömän miehen, joka sopi kaikkiin raamatun kuvauksiin tulevasta Messiaasta (ja että he olisivat vastuussa synnistään). Toisaalta he tulivat petetyiksi, koska he olivat kovettaneet sydämensä siihen asti kunnes tulivat oman itsensä pettämiksi. Aadamin oli täytynyt tulla ”petetyksi” jollakin tavalla, sillä kaikesta huolimatta hän söi hedelmän (jos häntä ei olisi millään tavalla petetty, ei hän ikinä olisi tehnyt niin).
Vastaus EGW:n opetuslasten vastatodisteluun:
1. EGW:n opetuslapset sanovat; "Aadamin oli täytynyt tulla "petetyksi" jollakin tavalla." On tyypillistä monille spa:lle poiketa selvästä Jumalan sanasta tarkoituksenaan tukea EGW:tä. Tässä EGW:n opetuslapset korottavat Ellen Whiten Raamatun yläpuolelle! Ja he vetoavat muihin tulkitsijoihin, jotka tekivät saman virheen kuin EGW. Eikö tämä osoita, että Ellen White sai käsityksen Aadamin poissaolosta puun läheltä ja petetyksi tulemisesta muilta hänen aikansa tulkitsijoilta, pikemmin kuin Raamatusta tai Jumalan antamasta näystä?
2. Kertooko Raamattu, että saatana sanoi Aadamille "että hänen ei tarvitse totella Jumalaa"? Ei tietenkään. Tämä on jälleen yksi EGW:n mielikuvituksen tuotteista, jota EGW:n opetuslapset tukevat.
3. Raamattu sanoo hyvin selvästi "eikä petetyksi joutunut Aadam" (1 Tim. 2:14). Aadam valitsi olla Jumalalle tottelematon. Hän teki tämän täysin tietoisesti ja tietäen sen seuraukset. Tässä me näemme, että EGW ja hänen puolustajansa valitsevat mieluummin uskoa valhetta kuin Jumalaa.
4. KUKA PUHUI KAINILLE? (Kääntänyt Jukka Kaija)
EGW: ENKELI "Enkeli(sanansaattaja) välitti jumalallisen varoituksen: ”Jos teet hyvin, voit [hyväksyttynä] kohottaa katseesi; …" (Patriarkat ja Profeetat, s. 55. ’Sanansaattaja’-sana poistettu suomalaisesta käännöksestä. Katso myös; Lunastuksen historia, s, 40)
RAAMATTU: HERRA "Herra kysyi Kainilta: "Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi' ... Niin Kain lähti pois Herran kasvojen edestä" (1. Moos. 4:6, 7, 10, 13, 15, 16).
HUOMAA: SPA:t yrittävät usein sovittaa tämän ristiriidan väittämällä, että Herra puhui Kainille enkelin välityksellä. Jos näin oli, miksi Raamattu ei kertonut meille totuutta? Kun Mooses kirjoitti tätä selontekoa, miksi Jumala ei kertonut Moosekselle, että Hän puhui Kainille enkelin välityksellä? Minkä tähden meidän kaikkitietävä Jumala antaisi Mooseksen kirjoittaa asian väärin? Ja, jos EGW on oikeassa, silloin Jeesus oli väärässä kun hän sanoi Joh. 17:17, ”Sinun sanasi on totuus.” Sillä jos EGW on oikeassa, kaikkien; Raamatun, Mooseksen ja Jeesuksen Kristuksen täytyy olla väärässä!
EGW:n opetuslapset: D&D jättivät mainitsematta "Patriarkat ja Profeetat" kirjassa olevan lauseen, joka on juuri ennen heidän Ellen Whiten lainaustaan. Siinä sanotaan: "Ja Herra sanoi Kainille: ’Miksi olet vihastunut, ja miksi hahmosi synkistyy? ’ ”
Tässä on kysymys sanasta ”enkeli.” Sana ”enkeli” tarkoittaa ”sanansaattaja.” Raamatussa on monia esimerkkejä siitä, missä Herran ”Enkeli” viittaa itse Jumalaan (katso 1 Moos. 16:7, 13; 22:11-18; 31:11-13; 48:15, 16; 2 Moos. 3:2-6, Apt 3:25; 7:30-32; 4 Moos. 22:21-23:5; Tuomarien Kirja 6:11-40; 13:3-22; katso myös 2 Moos. 23:20,21)
D&D torjuvat tämän selityksen (Adventistien aiemmin antama, todennäköisesti) väittämällä, että koska Mooses sanoi ”Herra,” niin sana ”enkeli” ei voi olla oikea. Johtopäätöksenä on sitten annettu se, että kun Jeesus sanoi ”Sinun sanasi on totuus” (viittaamalla Raamattuun), ja koska Mooses ei käyttänyt sanaa ”enkeli” (niin kuin Ellen White käytti), niin kuka tahansa joka hyväksyy tämän vastauksen, julistaa Raamatun, Mooseksen ja Jeesuksen olleen väärässä. Meidän mielestämme yli tusina edellä mainittuja tekstejä osoittavat asian olevan toisin.
Vastaus EGW:n opetuslasten vastatodisteluun:
1. EGW:n opetuslasten todistelu on se, että kun EGW sanoo "enkeli," hän tarkoittaa "Herran enkeli" (joka on Herra myöskin). Mutta heidän vastauksensa vaati heitä lisäämään sanoja Raamattuun ja muuttamaan sen mitä EGW sanoi! Sitten he yrittävät hämmentää asian tuomalla tekstejä, jotka todella puhuvat "Herran enkelistä" täysin erilaisissa kertomusyhteyksissä. Mutta kun katsot lainausta, jota me käytimme, on selvää että EGW lisäsi sanan: "enkelisanansaattaja." Hän ei sanonut "Herran enkeli." Kun Raamattu puhuu esimerkiksi enkeli Gabrielista, merkitseekö se sitä, että Gabriel olisi Jumala? Raamatussa Jumala usein lähetti enkeleitä puhumaan ihmisille, mutta tämä ei tarkoita sitä että "enkelit" olivat Jumala. Ensimmäinen Mooseksen kirja 4 ei käytä termiä "enkeli" edes yhtä kertaa. Se on JUMALA, joka puhuu Kainille, eikä enkeli.
2. EGW:n opetuslasten mukaan, EGW tiesi että se oli JUMALA, joka puhui Kainille. Miksi hän sitten oli ristiriidassa itsensä- ja Raamatun kanssa muuttaen mielensä ja väittäen, että se oli "enkelisanansaattaja," joka puhui nuo sanat? Ellen White oli niin hämmentynyt, ettei hän voinut tarinassaan pysyä oikealla tiellä yhdestä lauseesta toiseen. Ei mikään ihme, että hänen puolustajansa ovat yhtälailla hämmennyksissä!
5. PARITTELIVATKO ENNEN VEDENPAISUMUSTA ELÄNEET IHMISET ELÄIMIEN KANSSA JA SYNNYTTIVÄT UUDEN PUOLI-INHIMILLISEN LAJIN JA RODUT? (Kääntänyt Jukka Kaija)
EGW: KYLLÄ " Mutta jos oli olemassa yksi synti muiden syntien yläpuolella vaatimassa ihmissuvun hävittämistä vedenpaisumuksella, oli se tämä alhainen ihmisen ja eläimen sekaantumisen synti, joka turmeli Jumalan kuvan, ja sai aikaan joka puolella hämmennystä" (Spiritual Gifts, vol. 3, p. 64).
EGW: KYLLÄ "Jokainen Jumalan luoma eläinlaji säilytettiin arkissa. Ne sekavat lajit, joita Jumala ei luonut, ja jotka olivat sek
aantumisen tulos, hävitettiin vedenpaisumuksessa. Vedenpaisumuksesta lähtien on ollut olemassa ihmisen ja eläimen sekaantumista, jonka tulos on nähtävissä lähes lukemattomissa eläinlajeissa ja tietyissä ihmisroduissa" (Spiritual Gifts, vol. 3, p. 75).