IRSTASTA ON TANSSIA KUOLEMALLA!!!

Mutta näin aikuisena muistan ne ajat hyvin rakkaudentäyteisinä ja tärkeinä!
Suorastaan sanottuna kunnioituksena vainajaa kohtaan ja hänen rakasta muistoaan.

silloin harmitti. kirjoitti:

Mutta näin aikuisena muistan ne ajat hyvin rakkaudentäyteisinä ja tärkeinä!
Suorastaan sanottuna kunnioituksena vainajaa kohtaan ja hänen rakasta muistoaan.

Onnettomuus on onnettomuus eikä sille mitään voi, jokainen kohdatkoot surunsa omalla tapaansa ja toisten on syytä pitää turpansa aivan kiinni. Kun ajattelette taakse päin suruaikaanne, niin oliko siitä loppuen lopuksi hyötyä, toiko se ketään takaisin? Itsellenne tuli parempi olo teitte sitten mitä teitte, sama varmaan tavoite tässäkin jutussa.. Ja kyllähän sen silminnähden havaitsee että toinen kärsii.

setä samuli kirjoitti:

Onnettomuus on onnettomuus eikä sille mitään voi, jokainen kohdatkoot surunsa omalla tapaansa ja toisten on syytä pitää turpansa aivan kiinni. Kun ajattelette taakse päin suruaikaanne, niin oliko siitä loppuen lopuksi hyötyä, toiko se ketään takaisin? Itsellenne tuli parempi olo teitte sitten mitä teitte, sama varmaan tavoite tässäkin jutussa.. Ja kyllähän sen silminnähden havaitsee että toinen kärsii.

Älä sinä ohjeista ihmisiä siinä asiassa että kenelle suruajasta on hyötyä! jos sä et osaa surra taikka jätät sen väliin niin pidä äijä turpasi kiinni.

Ei ole väärin surra läheistään kaikessa rauhassa. Minä ainakin teen niin paraikaa. Jos joku haluaa kieltää hetkeksi tapahtuneen tekemällä jotain muuta niin se on hänen asiansa mutta kun show loppuu niin asia kyllä pamahtaa ja pahasti silmille.

tytti kirjoitti:

Älä sinä ohjeista ihmisiä siinä asiassa että kenelle suruajasta on hyötyä! jos sä et osaa surra taikka jätät sen väliin niin pidä äijä turpasi kiinni.

Ei ole väärin surra läheistään kaikessa rauhassa. Minä ainakin teen niin paraikaa. Jos joku haluaa kieltää hetkeksi tapahtuneen tekemällä jotain muuta niin se on hänen asiansa mutta kun show loppuu niin asia kyllä pamahtaa ja pahasti silmille.

Kuten setä samuli sanoi - jokainen kohdatkoot surunsa omalla tapaansa ja toisten on syytä pitää turpansa aivan kiinni.

mila kirjoitti:

Kuten setä samuli sanoi - jokainen kohdatkoot surunsa omalla tapaansa ja toisten on syytä pitää turpansa aivan kiinni.

Tytti soimaa toista, mutta sortuu itse samaan.

Jokainen suree tyylillään,
jokaisella siihen oikeus.
Kellään ei ole oikeutta toisen surua arvostella,
ei edes Tytillä.

tytti kirjoitti:

Älä sinä ohjeista ihmisiä siinä asiassa että kenelle suruajasta on hyötyä! jos sä et osaa surra taikka jätät sen väliin niin pidä äijä turpasi kiinni.

Ei ole väärin surra läheistään kaikessa rauhassa. Minä ainakin teen niin paraikaa. Jos joku haluaa kieltää hetkeksi tapahtuneen tekemällä jotain muuta niin se on hänen asiansa mutta kun show loppuu niin asia kyllä pamahtaa ja pahasti silmille.

tapa surra omaistaan, soimaamalla törkeästi toista omaisensa menettänyttä. Kyllä tanssi on mielestäni huom parempi tapa.

on outo kirjoitti:

tapa surra omaistaan, soimaamalla törkeästi toista omaisensa menettänyttä. Kyllä tanssi on mielestäni huom parempi tapa.

elämä ei saa loppua surunkaan keskellä! Jos Elstelä kokee jaksavansa tanssia, sallittakoon hänen sitten tanssia.

Jos vielä hänen poikansa oli häntä kannustanut tanssissa, niin voihan Kristiina ajatella myös tanssivansa poikansa muistoksi! Suremisen ja muistelun ei välttämättä tarvitse olla haudalla itkemistä. Elstelällä tanssin jatkaminen ei vähennä surun määrää ja jos tanssilla hän saa muuta ajateltavaa 10 tuntia viikossa niin hyvä! Tuskin kenenkään mielenterveys kestäisi murehtimista 24/7.

on outo kirjoitti:

tapa surra omaistaan, soimaamalla törkeästi toista omaisensa menettänyttä. Kyllä tanssi on mielestäni huom parempi tapa.

Ei ole toisen soimaamista jos kertoo faktan. Tiedän kyllä mitä on suru hyvinkin ja luulempa että Kristiinan lisäksi ei ole montaa jotka pystyvät tanssimaan! se on outoa koska läheisen menetys sai mut ainakin shokkiin pahemman kerran-siihen yksinkertaisesti kangistuu:(

tytti kirjoitti:

Ei ole toisen soimaamista jos kertoo faktan. Tiedän kyllä mitä on suru hyvinkin ja luulempa että Kristiinan lisäksi ei ole montaa jotka pystyvät tanssimaan! se on outoa koska läheisen menetys sai mut ainakin shokkiin pahemman kerran-siihen yksinkertaisesti kangistuu:(

>jos kertoo faktan

ja seli seli

...- kirjoitti:

>jos kertoo faktan

ja seli seli

tietämättömyys turhauttaa;O

tytti kirjoitti:

tietämättömyys turhauttaa;O

Mikäs Tyttiä risoo? Kristiina Elstelä on aikuinen nainen, näyttelijä, joka on ollut julkisuudessa vuosikymmeniä! Näyttelijällä on kyky pitää itsensä kasassa työnsä tähden, vaikka oma poika kuolikin. Ei hän nähtävästi kuolemaa kovin kevyesti kuitenkaan ottanut, mutta ei siinä nyt halvaantua tarvitse!

hohhoijjakkaa kirjoitti:

Mikäs Tyttiä risoo? Kristiina Elstelä on aikuinen nainen, näyttelijä, joka on ollut julkisuudessa vuosikymmeniä! Näyttelijällä on kyky pitää itsensä kasassa työnsä tähden, vaikka oma poika kuolikin. Ei hän nähtävästi kuolemaa kovin kevyesti kuitenkaan ottanut, mutta ei siinä nyt halvaantua tarvitse!

Sillä on vissiin vaikeeta ja purkaa sitä täällä. Suris sitten keskenään eikä vittu valittaisi täällä muiden tavoista surra..

tytti kirjoitti:

Älä sinä ohjeista ihmisiä siinä asiassa että kenelle suruajasta on hyötyä! jos sä et osaa surra taikka jätät sen väliin niin pidä äijä turpasi kiinni.

Ei ole väärin surra läheistään kaikessa rauhassa. Minä ainakin teen niin paraikaa. Jos joku haluaa kieltää hetkeksi tapahtuneen tekemällä jotain muuta niin se on hänen asiansa mutta kun show loppuu niin asia kyllä pamahtaa ja pahasti silmille.

Etkö sä nainen käsitä että jokainen suree niinkuin suree, jos sun tanssijalkas on ikuisessa kuoliossa niin se ei tarkoita että muilla on. JA JOS SAATANA JOKU EI HALUA PARKUA LOPPUELÄMÄÄNSÄ KOTONA ITKIEN (niin kuin rouva) niin sinuna pitäisin turpani aivan tukossa!

setä samuli kirjoitti:

Etkö sä nainen käsitä että jokainen suree niinkuin suree, jos sun tanssijalkas on ikuisessa kuoliossa niin se ei tarkoita että muilla on. JA JOS SAATANA JOKU EI HALUA PARKUA LOPPUELÄMÄÄNSÄ KOTONA ITKIEN (niin kuin rouva) niin sinuna pitäisin turpani aivan tukossa!

Tuli oikein tabulalla ja "parkua itkien"-kanssa, mutta toivottavasti menee vihdoin perille. Ei sitä tarvitse muita lähteä moralisoimaan ja varmaan oma tapasi on ihan yhtä hyvä jos olosi sillä on parantunut..

mila kirjoitti:

Kuten setä samuli sanoi - jokainen kohdatkoot surunsa omalla tapaansa ja toisten on syytä pitää turpansa aivan kiinni.

Vihdoin jotain älyllistä liikehdintää tälläkin palstalla.. Nainen käy päälle kuin yleinen syyttäjä.

tytti kirjoitti:

Älä sinä ohjeista ihmisiä siinä asiassa että kenelle suruajasta on hyötyä! jos sä et osaa surra taikka jätät sen väliin niin pidä äijä turpasi kiinni.

Ei ole väärin surra läheistään kaikessa rauhassa. Minä ainakin teen niin paraikaa. Jos joku haluaa kieltää hetkeksi tapahtuneen tekemällä jotain muuta niin se on hänen asiansa mutta kun show loppuu niin asia kyllä pamahtaa ja pahasti silmille.

juuri niin pidä sinä tytti turpasi kiinni.jos elstelälle suru ei ole vielä pamahtanu päälle ni mitä sitten.piruako sun tarttee siinä repostella.kukin suree tavallaan!

tytti kirjoitti:

Älä sinä ohjeista ihmisiä siinä asiassa että kenelle suruajasta on hyötyä! jos sä et osaa surra taikka jätät sen väliin niin pidä äijä turpasi kiinni.

Ei ole väärin surra läheistään kaikessa rauhassa. Minä ainakin teen niin paraikaa. Jos joku haluaa kieltää hetkeksi tapahtuneen tekemällä jotain muuta niin se on hänen asiansa mutta kun show loppuu niin asia kyllä pamahtaa ja pahasti silmille.

suruaikaa on niin monenlaista ja tapoja käsitellä suruaan. Toinen siirtää sitä eteenpäin, vaikka näyttää surevan ihan täysipäiväisesti ja toinen käsittelee hyvinkin nopeasti asiaa ja hyvin tietoisesti.

Kyllä keskivertokansalaisen on kyettävä käymään töissä ja huolehdittava perheestään vaikka olisi läheinen kuollut. Ei elämän jatkaminen ole suremisen lykkäämistä vaan se voi olla juuri parasta! Suru on ajatustyötä ja tuntemista. Lohdulla on oma osa koko prosessissa. Ei oikeasti sellainen ihminen pääse surustaan yli koskaan joka heittäytyy sänkyyn suremaan ja makaa siellä viikkoja! Suru menee pois suremalla ja tapoja surra on monia ja siihen vaadittu aika on erilainen.

Surun kieltäminen on yksi tapa selvitä siitä ja jos se on jonkin tapa, niin mikä olet sitä häneltä kieltämään? On ihmisiä joille varsinainen suru ja kuolemasta yli pääseminen iskee vasta vuosienkin kuluttua jossakin ihan toisenlaisessa tilanteessa. Ei siis ole ohjesääntöä jonka mukaan kuoleman jälkeen surran aktiivisesti kaksi viikkoa, hautajaiset ja kaikki on ohi! Naiivia ajatellakkin niin..

Esimerkiksi itselleni kuolema on tavallaan niin konkreettinen asia, että sen ymmärtäminen ja kokeminen on lähes hetkellinen tunne. Toki itku ja surumieli tulee usein vielä jälkeenpäin, mutta itseasiassa hautajaisten jälkeen en koskaan ole enää itkenyt tai kaivannut ketään. Kuolema tulee ja vie. Itse et ilmeisesti ole asian kanssa tällä tasolla, mutta moni muu on.. Se on yhtä luonnollista ihmiselossa kuin se elämä itsekkin? Eikä tosiasian toteamiseen tarvita todella viikkoja..

Miksi suvaitsevaisuus on niin vaikeaa varsinkin samassa tilanteessa jos väität olevasi Elstelän kanssa? Luulisi että olisit ennemmin empaattinen kuin raivoaisit täällä.. veikkaampa, että jos surusi olisi sellaista kuin väität niin ei nettikirjoittelukaan ja ilkeily sujuisi noin vain joten lopputuloksena lienee että feikkaat minkä kerkiät ja ilkeämielisyyttäsi panettelet toisia! Anna jokaisen elää elämäänsä niin kuin tahtoo jos ei sillä tee pahaa kellekkään toiselle! Kannattaa nyt jatkaa sitä suremistasi kaikessa rauhassa sen sijaan että olet täällä alati keuhkoemassa...

PS: tuliko mieleen että ehkä tanssi on nyt se suremisen tapa ja ehkä koskaan enää tanssi ei ole tavallaan iloinen asia Elstelälle vaan kenties se tuo aina surullisia muistoja mieleen? Ehkä tällä asialla oli vanhempaa ja lasta yhdistävänä ehkä viimeisenä yhteisenä juteltuna ja jaettuna asiana jokin suurempi merkitys kuin osaat ymmärtää?

rice kirjoitti:

juuri niin pidä sinä tytti turpasi kiinni.jos elstelälle suru ei ole vielä pamahtanu päälle ni mitä sitten.piruako sun tarttee siinä repostella.kukin suree tavallaan!

Elstelä ei osaa surra!!!!!!!:(

satunnainen kommentti kirjoitti:

suruaikaa on niin monenlaista ja tapoja käsitellä suruaan. Toinen siirtää sitä eteenpäin, vaikka näyttää surevan ihan täysipäiväisesti ja toinen käsittelee hyvinkin nopeasti asiaa ja hyvin tietoisesti.

Kyllä keskivertokansalaisen on kyettävä käymään töissä ja huolehdittava perheestään vaikka olisi läheinen kuollut. Ei elämän jatkaminen ole suremisen lykkäämistä vaan se voi olla juuri parasta! Suru on ajatustyötä ja tuntemista. Lohdulla on oma osa koko prosessissa. Ei oikeasti sellainen ihminen pääse surustaan yli koskaan joka heittäytyy sänkyyn suremaan ja makaa siellä viikkoja! Suru menee pois suremalla ja tapoja surra on monia ja siihen vaadittu aika on erilainen.

Surun kieltäminen on yksi tapa selvitä siitä ja jos se on jonkin tapa, niin mikä olet sitä häneltä kieltämään? On ihmisiä joille varsinainen suru ja kuolemasta yli pääseminen iskee vasta vuosienkin kuluttua jossakin ihan toisenlaisessa tilanteessa. Ei siis ole ohjesääntöä jonka mukaan kuoleman jälkeen surran aktiivisesti kaksi viikkoa, hautajaiset ja kaikki on ohi! Naiivia ajatellakkin niin..

Esimerkiksi itselleni kuolema on tavallaan niin konkreettinen asia, että sen ymmärtäminen ja kokeminen on lähes hetkellinen tunne. Toki itku ja surumieli tulee usein vielä jälkeenpäin, mutta itseasiassa hautajaisten jälkeen en koskaan ole enää itkenyt tai kaivannut ketään. Kuolema tulee ja vie. Itse et ilmeisesti ole asian kanssa tällä tasolla, mutta moni muu on.. Se on yhtä luonnollista ihmiselossa kuin se elämä itsekkin? Eikä tosiasian toteamiseen tarvita todella viikkoja..

Miksi suvaitsevaisuus on niin vaikeaa varsinkin samassa tilanteessa jos väität olevasi Elstelän kanssa? Luulisi että olisit ennemmin empaattinen kuin raivoaisit täällä.. veikkaampa, että jos surusi olisi sellaista kuin väität niin ei nettikirjoittelukaan ja ilkeily sujuisi noin vain joten lopputuloksena lienee että feikkaat minkä kerkiät ja ilkeämielisyyttäsi panettelet toisia! Anna jokaisen elää elämäänsä niin kuin tahtoo jos ei sillä tee pahaa kellekkään toiselle! Kannattaa nyt jatkaa sitä suremistasi kaikessa rauhassa sen sijaan että olet täällä alati keuhkoemassa...

PS: tuliko mieleen että ehkä tanssi on nyt se suremisen tapa ja ehkä koskaan enää tanssi ei ole tavallaan iloinen asia Elstelälle vaan kenties se tuo aina surullisia muistoja mieleen? Ehkä tällä asialla oli vanhempaa ja lasta yhdistävänä ehkä viimeisenä yhteisenä juteltuna ja jaettuna asiana jokin suurempi merkitys kuin osaat ymmärtää?

Tunteeton ihminen. Jos ihminen on todellakin läheinen ja kaikkein rakkain niin kyllä se hyvinkin vie työkyvytkin joksikin aikaa. Ei suuressa surussa keskittyminen toimi vaikka kuinka haluaisi!turha väittää muuta.

setä samuli kirjoitti:

Tuli oikein tabulalla ja "parkua itkien"-kanssa, mutta toivottavasti menee vihdoin perille. Ei sitä tarvitse muita lähteä moralisoimaan ja varmaan oma tapasi on ihan yhtä hyvä jos olosi sillä on parantunut..

pikkuhiljaa sitä asiaa että läheisen kuollessa voi tosiaankin olla kuoliossa. Sä et ymmärrä vain empatiaa etkä todellisen surun päälle mitään joten
sanonkin vastaavasti sulle et "shut up your mouth" pää kiinni painajainen.

setä samuli kirjoitti:

Sillä on vissiin vaikeeta ja purkaa sitä täällä. Suris sitten keskenään eikä vittu valittaisi täällä muiden tavoista surra..

Etkö sä voisi etsiä jonkun tenava-palstan? usko jo ettet ymmärrä suremisesta hevonhelvettiä

tytti kirjoitti:

Tunteeton ihminen. Jos ihminen on todellakin läheinen ja kaikkein rakkain niin kyllä se hyvinkin vie työkyvytkin joksikin aikaa. Ei suuressa surussa keskittyminen toimi vaikka kuinka haluaisi!turha väittää muuta.

Omakohtainen kokemus on opettanut, että kun ottaa ihmisen huomioon elinaikana, ei tarvitse kuoleman kohdattua tapella huonon omantuntonsa kanssa. Eli kuolemahan kuuluu osana elämään meillä kaikilla, muistetaan siis elää aikanaan, ja ollaan hyvät toisillemme, niin luopuminenkin on helpompaa.
Niinku Veikko Lavi lauloi: Niin myöhäistä on silloin polttaa kynttilää, kun hautakumpu kerran umpeen luotu on...

tytti kirjoitti:

Elstelä ei osaa surra!!!!!!!:(

Onko se sun ongelmas?

setä samuli kirjoitti:

Onko se sun ongelmas?

voipi tulla monien ongelmaksi

tytti kirjoitti:

Ei ole toisen soimaamista jos kertoo faktan. Tiedän kyllä mitä on suru hyvinkin ja luulempa että Kristiinan lisäksi ei ole montaa jotka pystyvät tanssimaan! se on outoa koska läheisen menetys sai mut ainakin shokkiin pahemman kerran-siihen yksinkertaisesti kangistuu:(

Näyttelijän ammattitaitoon kuuluu että pystyy olemaan esillä ja hoitamaan esityksensä olivat omat yksityisasiat kuinka surullisia tahansa ja hattua sille asialle kyllä nostan.
Tiedän erään toisen tunnetun näyttelijän joka veti illalla läpi komedian
vaikka hänen rakas miehensä oli kuollut aamupäivällä,yhtään esitystä ei jouduttu hänen takiaan peruuttamaan,se on sitä vahvaa ammattimoraalia joka ei olisi pahitteeksi meille muillekkaan ja niinkuin me jokainen tiedämme niin
on surunkin hetkellä hyvä että on jotain tekemistä ja määrätty rytmi päivälle.Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia ja surutyö on jokaisella hyvin henkilökohtaista jota kenenkään ei mielestäni sovi
arvostella.

tytti kirjoitti:

Etkö sä voisi etsiä jonkun tenava-palstan? usko jo ettet ymmärrä suremisesta hevonhelvettiä

voidaan riidellä siellä lisää.

Mä en muuten oikeasti tarkoita millään pahalla suoraan sinua kohtaan: olen edelleen sitä mieltä ettei sun tapas käsitellä surua ole mitenkään huonompi kuin se miten joku muun sen on hoitanut, mut sun tapas tehdä siitä niin suuri numero, ettei muut lopun elämäänsä vollota himassa niin on naurettavaa.

Ajatelkaapa vastaavaa tilannetta omalla kohdallanne.....

missä? kirjoitti:

Ajatelkaapa vastaavaa tilannetta omalla kohdallanne.....

ihminen voi myös tuntea toisen siten. että toinen kuolemansa jälkeen haluaisi toisen jatkavan tanssia.ei kunnioitus riipu siitä että pitäs kaikki toiminta lopettaa.jos henkilökohtaisesti vaan pystyy jatkamaan.

rice kirjoitti:

ihminen voi myös tuntea toisen siten. että toinen kuolemansa jälkeen haluaisi toisen jatkavan tanssia.ei kunnioitus riipu siitä että pitäs kaikki toiminta lopettaa.jos henkilökohtaisesti vaan pystyy jatkamaan.

Kun mikäään ei kolahda...

voi, voi,, kirjoitti:

Kun mikäään ei kolahda...

Ohjelmajärjestäjien pitäisi ymmärtää,huolimatta rahasta ja busineksestä, tässä Kristiina suuressa tragediasssa vastuunsa.
Kristiina Elstelä ei surun murtamana pysty ajattelemaan vaan menee virran vietävänä. Lapsen,nuoren ihmisen, kuolema on pahinta,mitä ihmiselle voi sattua ja siitä johtuen Elstelä ei psyty ajattelemaan tilanteen mukaisesti.
Suru lähtee vain suremalla -ei tanssien!

rice kirjoitti:

ihminen voi myös tuntea toisen siten. että toinen kuolemansa jälkeen haluaisi toisen jatkavan tanssia.ei kunnioitus riipu siitä että pitäs kaikki toiminta lopettaa.jos henkilökohtaisesti vaan pystyy jatkamaan.

Nykyihmisellekin on tärkeää suruaika edes hautajaisiin asti. Suruajalla on on funktionsa ihmismielessä -voi muistella,surra surunsa.

missä? kirjoitti:

Ajatelkaapa vastaavaa tilannetta omalla kohdallanne.....

Kenelle sitä kunniaa osoitetaan? Vainaja ei sitä näe eikä tarvitse, tai jos näkee niin tuntee paremminkin sydämmemme ja ajatuksemme. Voit kulkea mustissasi ja itkeä puolivuotta, se voi tehdä sinulle tunteen että olet todella hyvä ihminen ja todella kunnioitat vainajaa, vaikka kuollut olisi pahin vihamiehesi ja sisimmässäsi et ole surullinen lainkaan. 'Ulkoinen pokkurointi' kaikenkaikkiaan on typerää. Sillä luot vain itsellesi kuvitteellisen 'olen hyvä ihminen'-tunteen. Mieti asiaa! Kaikki ei ole miltä näyttää. Tällä vuosisadalla elää jo ajattelevia ihmisiä eikä sokeasti etikettipintaan luottavia. Jokainen kunnioittaa varmasti kuolleita läheisiään tavallaan.

Tanssi yli hautojen kirjoitti:

Nykyihmisellekin on tärkeää suruaika edes hautajaisiin asti. Suruajalla on on funktionsa ihmismielessä -voi muistella,surra surunsa.

Kaikki kansat ja kulttuurit pitävät suruaikaa tärkeänä.
Jos ei sure kuolemaa lainkaan on sivistymätön,
jos ei lakkaa suremasta "sopivan ajan" kuluttua, sitäkin paheksutaan.

Jokainen suree omalla tavallaan ja useimmat tekevät surutyötä jollain tavalla.

Ne jotka kieltävät tapahtuneen, eivätkä halua surra, heillä toipuminen kestää kauimmin.
Jotkut ei toivu koskaan pahimmista menetyksistään.

Olen sanonut oman mielipiteeni asiaan joten tuskin kukaan ymmärtää lisäargumenteista yhtään enempää:)

tytti kirjoitti:

Olen sanonut oman mielipiteeni asiaan joten tuskin kukaan ymmärtää lisäargumenteista yhtään enempää:)

En ymmärrä mitä tähän tanssimisen jatkamiseen ja Kristiinan suruun vouhkataan. Ei kai se surun määrää vähennä vaikka töitään jatkaakin, itse ainakin äidin ja sisareni kuoleman jälkeen jouduin töihin yhden päivän poissaolon jälkeen. Surua oli silti, mutta kyllä minä suremaan ehdin, ja niin ehtii Kristiinakin joka päivä elämänsä loppuun asti vaikka töitä tekeekin.

näin asia on ja tulee olemaan.