Pelastusta tukevia Raamatun paikkoja:
3. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (2. Tim. 2:4)
3. Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee. (psalmi 115:3)
6. Kaiken, mitä Herra tahtoo, hän tekee, sekä taivaassa että maassa, merissä ja kaikissa syvyyksissä;
(psalmi 135:6)
10. Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien.
11. Tätä käske ja opeta. (1. Tim 4:10,11)
11. Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
12. ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, (Tiitus 2:11)
18. Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; (Room. 5:18)
32. Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi. (Room. 11:32)
20. ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. (Kol 1:20)
47. Ja jos joku kuulee minun sanani eikä usko, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman. (Joh. 12:47 , käännösvirhe korjattuna. Alkukielessä pisteus, uskoa)
Protestanttisen uskonnon helvettiopin katsotaan yleisesti olevan hyvin Raamatullinen. Jos kuitenkin perehdymme vanhimpiin kreikankielisiin teksteihin, niin huomaamme tuon opetuksen iankaikkisesta kadotuksesta olevan lukuisten törkeiden ja tahallisten käännösvirheiden summa. Herra Jeesus Kristus puhuu kyllä iankaikkisesta Gehennan tulesta, mutta tällä hän ei uhkaile niitä jotka eivät usko. Jeesus puhuu täällä niille, jotka haluavat kelvata Jumalalle omilla ratkaisuillaan ja teoillaan. Mikään joka palaa ei tietenkään ole iankaikkista, vaikka tuli olisikin iankaikkinen. Luterilaiseen Raamatun käännökseen (ja kaikkiin suomenkielisiin käännöksiin) kadotus sana on lisätty vastoin alkuperäisiä vanhimpia tekstejä kaikkiin kohtiin (mm. Mark. 16:16). Kyllähän fariseuksilla uskoa oli Jumalaan. Tämä heidän oma uskonsa ja siitä seuraavat teot nostivat heidät muita ihmisiä korkeammalle heidän omissa silmissään.
Aina kun suomenkielinen Raamattu puhuu kadotuksesta, niin asiayhteydessä käytetään kreikankielisiä sanoja katakrinô = tuomita, apôleia = tuho, tuhoutua ja olethros = turmio, tuho. Joskus näitä sanoja käytetään yhdessä , ja toisinaan yhdessä. Kaikilla näillä sanoilla on lopullisen tuhoutumisen ja kuoleman merkitys. Kuitenkin kaikkiin suomenkielisiin käännöksiin on hyvin usein lisätty sana kadotus, jolla iankaikkisen tuomion ja ns. helvetin kärsimyksen merkitys. Vanhimmat käännökset ja käsikirjoitukset eivät siis puhu iankaikkisesta kadotuksesta vaan iankaikkisesta kuolemasta. Kristuksen Jeesuksen kuolemassa tämä kuolema on tullut kaikkien osaksi Adamissa, mutta niin myös on iankaikkinen Elämä tullut kaikkien osaksi Kristuksessa. Aina kun Raamattumme puhuu kadotuksesta, niin oikea käännös olisi kuolema, tuhoutuminen ja häviäminen olemattomiin. Näistä Raamatun kohdista ei totuudessa löydy tukea karmealle helvettiopille.
Iankaikkisen Elämän vastakohta on iankaikkinen kuolema. Jumalan iankaikkinen tuli on iankaikkinen, mutta ne jotka palavat eivät ole iankaikkisia. Raamatun valossakin näyttäisi siis siltä, että Jumala on rakastava Isä. Ei suinkaan mikään sadisti, joka kiduttaa iankaikkisesti luomiaan ihmisiä Helvetin tulessa. Tässä luterilaisessa opissa on lain huippu (ja huiputus), jolla ihmiset alistetaan kuin karja uskonnon ja valtion orjaksi!
Juutalaiset ovat omineet koko maailman Jumalan itselleen Tooransa kautta ja me kristityt olemme omineet (ristiinnaulinneet) koko maailman Vapahtajan itsellemme oman uskon ratkaisun ja Raamatun kautta. Itse asiassa olemme tehneet Jumalasta oman kuvamme. Näin on syntynyt kaksi uskontoa monien uskontojen rinnalle. Ei sen enempää.
Juutalaisille riittäisi se että Messias alistaisi kaikki kansat heidän alaisuuteensa, mutta kristityille ei riitä vähempi kuin helvetin tuli kaikille ”vääräuskoisille”. Evankeliumi Kristuksen Jeesuksen koko ihmiskunnan kattavasta sovituksesta ei sovi luonnolliselle ihmiselle, koska se haluaa tehdä jotain pelastuakseen. Vaikkapa vain uskonratkaisun mistä kerskata ympäriinsä. Tämä ei ole kuitenkaan kerskausta Jeesuksen rististä, jonka kautta minä ole ristiinnaulittu maailmalle (ja sen uskonnoille) ja maailma minulle. Jumala on koko maailman Jumala ja meille, joilla on myös Poika, Hän on myös Isä.
Tässä vielä löytämiäni käännösvirheitä:
Matt. 10:28
”Älkääkä pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin pelätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.”
Oikea sanatarkka käännös (käännetty vanhimmasta löydetystä kreikankielisestä tekstistä) tästä jakeesta on: ”Ja älkää pelätkö ruumiin tappavia, mutta sielua ei kykeneviä tappamaan. Mutta pelätkää enemmän kykenevää sielun ja ruumiin tuhoamaan Gehennassa.”
Oikeassa käännöksessä siis sielu ja ruumis tuhotaan Gehennassa. Luterilainen käännös taas ”hukuttaa sielun ja ruumiin helvettiin”. Ainakin minusta niillä on selvä merkitysero. Gehenna oli kaatopaikka Ben Hinnomin laaksossa.
Mark. 16:16 on ehkä törkein käännösvirhe tai oikeastaan lisäys. Sana ”kadotus” on lisätty jälkikäteen molempiin luterilaisiin käännöksiin. Saarisalo kääntää jakeen oikein:
” Ja joka uskoo ja kastetaan, tulee autuaaksi, mutta joka ei usko, tuomitaan.” Haluaisinpa kuulla luterilaisen käännöskomitean selityksen sille, miksi tämä kadotus sana on lisätty niin 33/38 kuin 92 käännökseenkin. Onhan selvä merkitysero jos ”tuomitaan” kuin että ”tuomitaan kadotukseen”!
Luuk. 9:25
”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon?”
Sanatarkka käännös: ”Mitä sillä hyötyy ihminen voittaen kaiken maailman, mutta tuhoten itsensä tai kärsien vahingon.” Tässä käännöskomitea on kääntänyt sanan apolesas kadotukseksi. Sama sana esiintyy esim. Room. 14:15 ja siellä se on käännetty oikeammin turmioon. Myös Joh. 6:12 tähteelle jääneet leivän palat ”katoavat” tai joutuvat ”hukkaan”. Sama sana sielläkin. Ainakin minulle ”kadotus” sanalla on aina helvetillinen kaiku.
Haluan vielä tuoda esille sen tosi asian, että aina kun Raamattumme puhuu kadotuksesta niin oikea käännös olisi tuhoutuminen ja kuolema.
6. ja kaikki liha on näkevä Jumalan autuuden. (Luuk. 3:6) Oikea käännös on ”kaikki liha näkee Jumalan PELASTUKSEN (soteria)
Alkukielisten raamattujen mukaan KAIKKIEN IHMISTEN PELASTUMINEN ON IHAN SELVÄ ASIA!
3. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (2. Tim. 2:4)
3. Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee. (psalmi 115:3)
6. Kaiken, mitä Herra tahtoo, hän tekee, sekä taivaassa että maassa, merissä ja kaikissa syvyyksissä;
(psalmi 135:6)
10. Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien.
11. Tätä käske ja opeta. (1. Tim 4:10,11)
11. Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
12. ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, (Tiitus 2:11)
18. Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; (Room. 5:18)
32. Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi. (Room. 11:32)
20. ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. (Kol 1:20)
47. Ja jos joku kuulee minun sanani eikä usko, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman. (Joh. 12:47 , käännösvirhe korjattuna. Alkukielessä pisteus, uskoa)
Protestanttisen uskonnon helvettiopin katsotaan yleisesti olevan hyvin Raamatullinen. Jos kuitenkin perehdymme vanhimpiin kreikankielisiin teksteihin, niin huomaamme tuon opetuksen iankaikkisesta kadotuksesta olevan lukuisten törkeiden ja tahallisten käännösvirheiden summa. Herra Jeesus Kristus puhuu kyllä iankaikkisesta Gehennan tulesta, mutta tällä hän ei uhkaile niitä jotka eivät usko. Jeesus puhuu täällä niille, jotka haluavat kelvata Jumalalle omilla ratkaisuillaan ja teoillaan. Mikään joka palaa ei tietenkään ole iankaikkista, vaikka tuli olisikin iankaikkinen. Luterilaiseen Raamatun käännökseen (ja kaikkiin suomenkielisiin käännöksiin) kadotus sana on lisätty vastoin alkuperäisiä vanhimpia tekstejä kaikkiin kohtiin (mm. Mark. 16:16). Kyllähän fariseuksilla uskoa oli Jumalaan. Tämä heidän oma uskonsa ja siitä seuraavat teot nostivat heidät muita ihmisiä korkeammalle heidän omissa silmissään.
Aina kun suomenkielinen Raamattu puhuu kadotuksesta, niin asiayhteydessä käytetään kreikankielisiä sanoja katakrinô = tuomita, apôleia = tuho, tuhoutua ja olethros = turmio, tuho. Joskus näitä sanoja käytetään yhdessä , ja toisinaan yhdessä. Kaikilla näillä sanoilla on lopullisen tuhoutumisen ja kuoleman merkitys. Kuitenkin kaikkiin suomenkielisiin käännöksiin on hyvin usein lisätty sana kadotus, jolla iankaikkisen tuomion ja ns. helvetin kärsimyksen merkitys. Vanhimmat käännökset ja käsikirjoitukset eivät siis puhu iankaikkisesta kadotuksesta vaan iankaikkisesta kuolemasta. Kristuksen Jeesuksen kuolemassa tämä kuolema on tullut kaikkien osaksi Adamissa, mutta niin myös on iankaikkinen Elämä tullut kaikkien osaksi Kristuksessa. Aina kun Raamattumme puhuu kadotuksesta, niin oikea käännös olisi kuolema, tuhoutuminen ja häviäminen olemattomiin. Näistä Raamatun kohdista ei totuudessa löydy tukea karmealle helvettiopille.
Iankaikkisen Elämän vastakohta on iankaikkinen kuolema. Jumalan iankaikkinen tuli on iankaikkinen, mutta ne jotka palavat eivät ole iankaikkisia. Raamatun valossakin näyttäisi siis siltä, että Jumala on rakastava Isä. Ei suinkaan mikään sadisti, joka kiduttaa iankaikkisesti luomiaan ihmisiä Helvetin tulessa. Tässä luterilaisessa opissa on lain huippu (ja huiputus), jolla ihmiset alistetaan kuin karja uskonnon ja valtion orjaksi!
Juutalaiset ovat omineet koko maailman Jumalan itselleen Tooransa kautta ja me kristityt olemme omineet (ristiinnaulinneet) koko maailman Vapahtajan itsellemme oman uskon ratkaisun ja Raamatun kautta. Itse asiassa olemme tehneet Jumalasta oman kuvamme. Näin on syntynyt kaksi uskontoa monien uskontojen rinnalle. Ei sen enempää.
Juutalaisille riittäisi se että Messias alistaisi kaikki kansat heidän alaisuuteensa, mutta kristityille ei riitä vähempi kuin helvetin tuli kaikille ”vääräuskoisille”. Evankeliumi Kristuksen Jeesuksen koko ihmiskunnan kattavasta sovituksesta ei sovi luonnolliselle ihmiselle, koska se haluaa tehdä jotain pelastuakseen. Vaikkapa vain uskonratkaisun mistä kerskata ympäriinsä. Tämä ei ole kuitenkaan kerskausta Jeesuksen rististä, jonka kautta minä ole ristiinnaulittu maailmalle (ja sen uskonnoille) ja maailma minulle. Jumala on koko maailman Jumala ja meille, joilla on myös Poika, Hän on myös Isä.
Tässä vielä löytämiäni käännösvirheitä:
Matt. 10:28
”Älkääkä pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin pelätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.”
Oikea sanatarkka käännös (käännetty vanhimmasta löydetystä kreikankielisestä tekstistä) tästä jakeesta on: ”Ja älkää pelätkö ruumiin tappavia, mutta sielua ei kykeneviä tappamaan. Mutta pelätkää enemmän kykenevää sielun ja ruumiin tuhoamaan Gehennassa.”
Oikeassa käännöksessä siis sielu ja ruumis tuhotaan Gehennassa. Luterilainen käännös taas ”hukuttaa sielun ja ruumiin helvettiin”. Ainakin minusta niillä on selvä merkitysero. Gehenna oli kaatopaikka Ben Hinnomin laaksossa.
Mark. 16:16 on ehkä törkein käännösvirhe tai oikeastaan lisäys. Sana ”kadotus” on lisätty jälkikäteen molempiin luterilaisiin käännöksiin. Saarisalo kääntää jakeen oikein:
” Ja joka uskoo ja kastetaan, tulee autuaaksi, mutta joka ei usko, tuomitaan.” Haluaisinpa kuulla luterilaisen käännöskomitean selityksen sille, miksi tämä kadotus sana on lisätty niin 33/38 kuin 92 käännökseenkin. Onhan selvä merkitysero jos ”tuomitaan” kuin että ”tuomitaan kadotukseen”!
Luuk. 9:25
”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon?”
Sanatarkka käännös: ”Mitä sillä hyötyy ihminen voittaen kaiken maailman, mutta tuhoten itsensä tai kärsien vahingon.” Tässä käännöskomitea on kääntänyt sanan apolesas kadotukseksi. Sama sana esiintyy esim. Room. 14:15 ja siellä se on käännetty oikeammin turmioon. Myös Joh. 6:12 tähteelle jääneet leivän palat ”katoavat” tai joutuvat ”hukkaan”. Sama sana sielläkin. Ainakin minulle ”kadotus” sanalla on aina helvetillinen kaiku.
Haluan vielä tuoda esille sen tosi asian, että aina kun Raamattumme puhuu kadotuksesta niin oikea käännös olisi tuhoutuminen ja kuolema.
6. ja kaikki liha on näkevä Jumalan autuuden. (Luuk. 3:6) Oikea käännös on ”kaikki liha näkee Jumalan PELASTUKSEN (soteria)
Alkukielisten raamattujen mukaan KAIKKIEN IHMISTEN PELASTUMINEN ON IHAN SELVÄ ASIA!
Vastaukset 20
Vanhimmat
on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät.
1. Piet 2:7 sanoo, että kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakivi ja kompastuskivi uskottomille. Tässä ei ole mitään järkeä. Rakennuksen kulmakiveksi valitaan aina se kaikkein silein, tasaisin ja kestävin kivi. Kulmakiveen on myöskin mahdotonta kompastua, koska se on maata vasten ja nurkassa.
Kun tutkitaan samaa kreikaksi:
υμιν ουν η τιμη τοις πιστευουσιν απιστουσιν δε λιθος ον απεδοκιμασαν οι οικοδομουντες ουτος εγενηθη εις κεφαλην γωνιας
huomataan teksti "kefalin gonias" eli "kulman pää". Tuo "kefalos", pää, on tärkeä sana. Se ei suinkaan viittaa kulmakiveen, vaan niskakiveen. Se ei merkitse rakennuksen perustaa, vaan lakea.
Kun kivestä rakennetaan kaari (vaikkapa siltaan, ikkunaan, oveen jne), peruskiviksi valitaan mahdollisimman tasaiset ja litteät kivet. Sitä mukaa kun kaari edistyy, sinne ladotaan koko ajan yhä epämuotoisempia kiviä. Vihoviimeinen kivi - niskakivi - pitää koko kaaren paikallaan. Siitä lähtevät voimavektorit jakautuvat kivien normaaleihin niin verhokäyrä muodostaa paraabelin, jonka lakipisteenä on niskakivi. Niskakivi on tavallisesti se kaikkein muodottomin ja kiilamaisin kivi, joka kiilataan lopuksi kaareen. Tämä on se kivi, jonka rakentajat aluksi hylkäävät, mutta josta tulee koko rakennuksen tärkein kivi.
Jeesus ei suinkaan ole peruskivi, vaan lakikivi.
Ja samalla tuo kompastuskivivertaus on mielekäs. "Kompastua" voi tarkoittaa joko kampittamista tai pahki kävelyä. "Proskommatos" alkukielessä tarkoittaa tuota jälkimmäistä.
Jos kaari on matala ja kapea, pitkän ihmisen on helppoa kävellä itsensä pahki niskakiveen. Tarvitsee vain pitää pää korkealla ja olla ylpeä. Nöyrä ihminen kumartaa päänsä.
Raamatunpalvojat (fariseukset) kävelevät siis helposti itsensä pahki tähän kaaren niskakiveen. He tekivät niin 2000 vee sitten ja tekevät siten tänään.
Minun kirjoittamassani kirjassa "Lubum da Mum" sanotaan kohdassa 7.
7/s.342
Vaikka oletkin järkiolento, ole huomaava huominen, sillä se tulee.
Ja lisäksi kohta 12 on hyvin tärkeä.
12/s.1273
Koska silloin Templetum vuori hönkäisi tuhkansa maailman ääriin, niin sen me näemme tänäänkin pyhällä silmällämme.
Sivulla 3452 kirjoitan enemmän tuosta pyhästä silmästä.
Tuli on ikuinen, mutta niin on myös kidutus. Näin sanoo Raamattu:
Johanneksen Ilmestys 14:11:
"Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin."
και ουκ εχουσιν αναπαυσιν ημερας και νυκτος οι προσκυνουντες το θηριον
...Jumala on Rakkaus ???!!!
Niin Jumala kiduttaa ikuisesti sekä Jumala on Rakkaus ja myös Kiivas, Oikeamielinen ja Vanhurskas.
Miksi näistä ristiriitaisista attribuuteista pitäisi vetää sellainen johtopäätös, että jonkin attribuutin täytyy olla tosi ja sen vasta-attribuuttien epätosia?
Kuten esimerkiksi siitä attribuutista, että Jumala on Rakkaus, seuraisi, että Jumala kiduttaa ikuisesti -attribuutti olisi väärä.
Miksei toistepäin?
Siis Jumalan kiduttamis-attribuutti on tosi ja Rakkaus on väärä?
Mikset hylkää koko Raamatun Jumalaa? Minkä muun johtopäätöksen tästä voi edes vetää, jos tahtoo olla rehellinen?
Tässä astuukin sitten kokemus kuvaan.
Kuolemakokemukset osoittavat yksiselitteisesti, että Jumala on Rakkaus. Vieläpä niin, että täysin rajaton, ehdoton ja kaikenkattava.
Kahdesta keskenään ristiriitaisesta argumentista molemmat eivät voi olla samanaikaisesti tosia. Koska Jumala on Rakkaus (kokemuksen mukaan totta), Jumalan Pyhän Vihan täytyy tällöin olla epätotta.
En hylkää Jumalaa, mutta hylkään kyllä Raamatun muutoin kuin soveltuvin osin.
"Kuolemakokemukset osoittavat yksiselitteisesti, että Jumala on Rakkaus."
Väitätkö todella, että kaikki (aivan kaikki) kuolemakokemukset ovat osoittaneet, että Jumala on Rakkaus? Millä keinoilla olet tutustunut JOKAISEEN kuolemakokemukseen? Oletko esimerkiksi tutustunut minun kokemuksiini?
"Kahdesta keskenään ristiriitaisesta argumentista molemmat eivät voi olla samanaikaisesti tosia. Koska Jumala on Rakkaus (kokemuksen mukaan totta), Jumalan Pyhän Vihan täytyy tällöin olla epätotta."
Minulla on kokemus Jumalan Pyhästä Vihasta. Siis Jumala ei ole Rakkaus.
"En hylkää Jumalaa, mutta hylkään kyllä Raamatun muutoin kuin soveltuvin osin."
Jos hylkäät jotakin Raamatusta, niin rehellistä olisi hylätä koko kirja.
Mutta minkäs minä sille voin.
>>Väitätkö todella, että kaikki (aivan kaikki) kuolemakokemukset ovat osoittaneet, että Jumala on Rakkaus?> Millä keinoilla olet tutustunut JOKAISEEN kuolemakokemukseen? Oletko esimerkiksi tutustunut minun kokemuksiini?
"Kaikki ne, joihin tähän mennessä olen, omani mukaanluettuna (yhteensä noin tuhatkunta). Tähän mennessä ei ole tullut vastaan yhtään sellaista, missä Jumala olisi ollut Pyhä Viha."
Ymmärsinkö oikein tuosta edellisestä, että myös sinulla on henkilökohtainen rajatilakokemus? Olen nyt ehkä liian utelias, mutta olisi mielnkiintoista kuulla pääpiirteittäin millainen se oli?
"Olepa sitten hyvä ja kerro."
Rippileirillä karkasin kahden tupakaverini kanssa viimeistä edellisenä iltana paikalliseen rantaan, joka sijaitsee noin kilometrin päässä leirikeskuksesta. Olimme sopineet aamuisessa lipunnostossa muutamien tyttöjen kanssa, että menisimme illalla "ulos".
Kun tulimme laiturille, siellä ei näkynyt ketään. Asetuimme kaikin laiturille makaamaan ja odottelimme tyttöjä. Toinen pojista lähti kuitenkin pian kävelemään rantakiville. Toissapäivänä yksi isosista oli liukastunut niillä samaisilla kivillä ja saanut päänsä auki. Varoittelimme, ettei kivillä kannata hypellä. Saimme vastaukseksi haukkuja siitä, että olemme nössöjä. Ja pian pieni riita muuttui kohtalokkaaksi uhoamiseksi. Kukaan meistä ei onneksi liukastunut kivillä, mutta minä päätin mennä uimaan todistaakseni, etten ole mikään nössö. Riisuin siis kalsareilleni ja hyppäsin laiturilta veteen, joka osoittautui jääkylmäksi. Onneksi en sentään hypännyt kiveen tai mihinkään veden alla lymyävään tolppaan. Vaikka vesi oli kylmää totuin siihen melko nopeasti ja uin parin kymmenen metrin päähän. Sitten käännyin selälleni katsomaan mitä muut tekivät laiturilla. Toinen pojista heitteli minua kivillä, tai oikeastaan heitteli vesileipiä minuun päin. Lähdin siis väistämään niitä ja uin kauemmas.
Kohta huomasin, että jalkani eivät enää oikein toimineet. Jotenkin ymmärsin, että ne ovat kylmästä kangistuneet. En mitenkään panikoinut, mitä vieläkin ihmettelen, vaan käännyin rauhallisesti selälleni ja aloin uida selkäuinnin käsivedoilla takaisin laiturille päin. En osaa tarkemmin sanoa mitä minulle fyysisesti sen jälkeen tapahtui, mutta kaverini kertoivat jälkikäteen, että noin kymmenen metrin päässä laiturista lakkasin vähitellen liikkumasta ja käännähdin ympäri. Aluksi pojat luulivat, että pelleilen eivätkä tehneet mitään. Jonkin ajan päästä toinen tajusi lähteä hakemaan apua. Lopuksi minut siis saatiin vedestä ylös. Onneksi mukana oli pappi, joka tiesi miten hypotermiapotilaita käsitellään. Mutta tässä taisikin olla jo aika paljon "turhaa" tietoa, ja oikeasti sinua kiinnostaa se mitä koin sillä aikaa kun olin tajuttomana.
Aluksi muistan, että tajunnan menetys oli todella nopea. Sen jälkeen tuli aivan hiljaista, mutta oli silti joku, joka havaitsi kaiken. Eli en siis oikeastaan koskaan menettänyt tajuntaani (paitsi normaalin päivätajunnan). Tunsin että makasin yhä vedessä, mutta minun oli hyvin lämmin. Vähitellen aloin nousta ylöspäin, tai oikeastaan tuntui siltä kuin päässäni olisi ollut aukko, joka imi minua ulos. Outoa oli se, että ennen kuin "irtauduin ruumiistani" tunsin tekeväni kuperkeikan kehoni sisällä, ja sitten vasta "poistuin" pääni kautta ikään kuin jalat edellä. En siis nähnyt omia jalkojani tai käsiäni, mutta tunsin lähteväni pää alaspäin.
Seuraavaksi muistan, että minua kuljetettiin jonnekkin. Ympäristö oli hyvin kirkas, ja näin tai oikeastaan tunsin kaiken erittäin selkeästi. Mitään havaittavaa ei siis ollut, muuta kuin jonkinlaista valoa. Enkä havainnut myöskään mitään oliota tai ihmistä joka minua olisi vienyt.
Jonkin ajan päästä "vauhti" alkoi hidastua ja tunsin pysähtyväni. Ympäröivän valon kirkkaus alkoi voimistua, sitten se kerääntyi eteeni yhdeksi pisteeksi (muu ympäristö ei silti muuttunut pimeäksi vaan oli "yhtä kirkas"), ja kohta tunsin kuinka tuo piste alkoi vetää minua puoleensa hyvin voimakkaasti. Aloin empiä haluanko mennä valoon vai en, ja heti valo alkoi kasvaa ja tunsin kuinka veto alkoi lakata. Tämä sai minut tuntemaan varmemmaksi siitä, että valo ei "tee minulle mitään pahaa", ja annoin itseni mennä sen sisälle.
Nyt edessäni oli taas samanlainen valopiste, joka alkoi laajeta. Havaitsin, että valosta muodostuu jonkinlaisia olentoja. Minua alettiin kutsua nimeltä, ja tunsin heti, että kutsuja on isoäitini (jota oikeassa elämässä en ehtinyt koskaan edes nähdä). Outoa oli se, että en näköaistilla havainnut mummoani, enkä tavallaan kuullutkaan, mutta havaitsin silti täysin selvästi kuka oli kyseessä. Siirryin isoäitiäni kohti, ja hän alkoi kertoa minulle, miten paljon hän olisi halunnut nähdä minut ennen kuin kuoli. Tässä vaiheessa tosiaan koko kokemus oli erittäin miellyttävä. Pian minut kuitenkin valtasi voimakas tunne, että joku sellainen oli "läsnä", joka tiesi, että olen väärässä paikassa. Kaikki valo alkoi hiljalleen kadota, ja muuttui hämäräksi "rihmastoksi", ikään kuin jonkinlaiseksi hilloksi. Sitten kuului ääni, joka kertoi, että joudun sinne minne väärintekijät kuuluvat. Tässä vaiheessa menetin kaiken kontrollin liikkumiseni suhteen, ja tuntui kuin kehoni olisi ollut paperiarkki, ja nyt sitä alettiin rypistää pieneksi mytyksi, mikä tuntui siltä kuin minuun olisi hakattu nauloja. Aloin pudota nopeasti alaspäin, ja välillä tuntui kuin olisin pudonnut jonkinlaisten kalvojen läpi, ja joka läpäisyllä menetin voimiani.
Aluksi luulin, että palaan takaisin maan pinnalle hukkuneeseen kehooni, mutta kohta havaitsin olevani aivan muussa kehossa. Minulla oli kaksi jalkaa ja kättä aivan kuin ihmisellä, ja seisoin jaloillani, mutta en sen tarkemmin osannut sanoa mitä olin. Joka tapauksessa tunsin yhtä elävästi kuin nyt tässä, että olin ruumiissa. Nyt minulla oli taas kaikki normaalit aistit käytössä, ja kaikenlainen aikaisempi "yliluonnollisuus" oli kadonnut. Paitsi että oli silti rihmastomaisen pimeää ja koko ruumistani kolotti, päätäni jyskytti ja tuntui kuin minut olisi asennettu siihen ruumiiseen väärin päin. En juuri ehtinyt liikkua, kun alkoi kuulua korvia raastavaa korkeaa huutoa, ja samaan aikaan tunsin kuinka ympäröivä pimeys alkoi imeytä silmiini, mikä tuntui siltä, kuin niihin olisi valunut neuloja. Ihoni tuntui kastuvan jonkinlaiseen limaan, joka poltti sitä kauttaaltaan. Kaikista kamalinta oli kuitenkin tuo ääni, joka tuntui murskaavan jokaisen kehoni luun ja syövyttävän minut sisältä päin. Tällaista Rakkautta ei onneksi jatkunut kauaa. Heräsin sairaalassa. En kertonut mitään papille, joka istui vierelläni. Vanhempani eivät vielä olleet paikalla. Oli lähellä etten tullut "uskoon" siltä seisomalta.
Enkä kyllä mitenkään voi uskoa, että tämä kokemus olisi jotenkin ainutlaatuinen. Jotenkin tuntuu, että kaikki julkaistut kuolemakokemukset ovat tarkoitushakuisesti positiivisia. Ainakin itse muistan lukeneeni erilaisista "helvettikokemuksista". Ja eikö esimerkiksi Johanneksen ilmestys ole tällainen kokemus?
Ja kaiken lisäksi onhan olemassa myös sellaisia kuolemakokemuksia, joissa mitään Jumalaa EI EDES OLE. Tai mitään kuolemanjälkeistä tilaa ylipäätään EI OLE. Miksi nämä eivät toimi vastaevidenssinä mainitsemillesi kokemuksille tai niistä muodostetuille teorioille?
"Suotavaa olisi, jos postittaisit sen myös vaikkapa NDERFiin ja antaisit eksperttien analysoida sen."
Mikäs se NDERF on? Saat vapaasti postittaa kertomukseni ja antaa vaikkapa paavin analysoida sen.
"Kerro myös, että miksi olisi rehellistä hylätä koko Raamattu?"
Miten voit valita Raamatusta vain itsellesi sopivat kohdat, ja hylätä epätoivotut kohdat, ja silti sanoa, ettet hylkää Raamattua? Ne kohdat, jotka eivät sinua miellytä ovat aivan samalla tavalla osa Raamattua, kuin ne epämiellyttävät kohdat.
Miksi yrität väkisin änkeä Rakkauden Jumalaa Raamattuun, kun se ei sinne sovi?
Kiitos mielenkiintoisesta kokemuksestasi.
Minä uskon siihen mitä tuo nimimerkki ... on täällä muutamassa viestissä kertonut, että olemme itse päättäneet tulla tänne rakkaudettomaan maailmaan auttamaan muita ja kehittämään henkeämme(sielua).Uskon myös että olemme myös ennen tänne tuloa ohjelmoineet itseemme "herätyskellon", joka hälyttää aina välillä että oivaltaisimme täällä olomme syyn ja todellisen olemuksemme.
Tuo sinun kokemuksesi oli sinun herätys, jotta muistaisit mikä sinä todella olet. Sinut herätettiinkin sitten oikein kovimman kautta. :-)
Kannattaa lukea paljon aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, niin jossain vaiheessa voi olla että sielusi antaa sinulle oivalluksia ja pääset eteenpäin. Ja muista että olet oppimassa täällä elämistä.
Varmasti ihan hienoja ajatuksia.
Jos tosiaan olisimme itse päättäneet tulla tänne, niin silloin saisimme myös itse päättää lähteä täältä (esim. itsemurha).
Aika heikko selitys mielestäni tuo "elämänkoulu". Siis se että olemme tulleet tänne oppimaan asioita. Oletko ihan rehellisesti sitä mieltä että ihmiset oppivat täällä jotakin? Katsohan hieman ympärillesi. Eipä juuri kukaan näytä täällä mitään oppivan.
Kannattaisikohan sen "Jumalan" vähän pitää kehityskeskustelua pedagogiikkansa tilasta?
Myöskään pahuuden ongelma ei ratkea tuossa sinun katsomuksessasi.
Kiitos tuosta kokemuksestasi. En epäile sen todenmukaisuutta - siinä on paljon yhteistä omani kanssa. Mielestäni et trollaa, vaan kerrot totuuden.
Kokemuksei ei ole poikkeuksellinen. IANDS luokittelee tuon luokkaan "type III distressing experience". Niitä on noin 1% kaikista. Noin 16% kaikista kuolemakokemuksista on ei-positiivisia.
Helvetti on ensisijaisesti mielentila. Olit lähtenyt bundelle riparilta, ja omatuntosi todennäköisesti kolkutti epämiellyttävällä tavalla. Kuolemakokemuksia tutkimalla on saatu selville, että sillä, missä mielentilassa ihminen kuolee, on paljon merkitystä sen osalta, millainen kokemuksesta tulee. Olit riidellyt ja todennäköisesti olit negatiivisessa mielentilassa. Olit työntänyt rakkauden jonnekin sivuun - ja rakkaus on kaikki kaikessa!
Tälloin myös veit tuon mielentilan myös rajan toiselle puolen. Kuolemassa ego tuhoutuu ja alitajunta - ja kaikki sinne varastoituneet tunteet ja kokemukset - nousevat pintaan. Alitajuisesti tiesit tehneesi väärin, ja vaistosit että tästä seuraisi rangaistus. Ja niin sitten kävi.
Lohdutukseksi voidaan todeta, että helvetti todellakin on vain mielentila, ja sieltä pääsee pois muuttamalla mielentilaa. Monissa kuolemakokemuksissa helvetti on loppunut välittömästi siihen, kun on joko rukoiltu, huudettu Jumalaa avuksi tai ajateltu Jumalan rakkautta. Tämä on tosin asia, joka ei välttämättä tule ensimmäisenä siinä tilanteessa mieleen...!
Jumala ei rangaissut sinua, vaan sen teki oma alitajuntasi. Sinne koodautunut omatuntosi rankaisi asiasta, jonka teit "pahasta sisusta", ja alitajunta on usein kaveri, jonka kanssa on paha elää. Jumala olisi ollut välittömästi läsnä, jos olisit samantien huutanut häntä avuksesi. Mutta en syytä sinua, sillä ethän voinut siinä tilanteessa tietää.
Useimmiten negatiiviset kuolemakokemukset ovat paljon voimakkaampia herättäjiä kuin positiiviset. Tuollaisen kokemuksen jälkeen yleensä todella tullaan uskoon siltä istumalta!
NDERF tarkoittaa Near-Death Experience Research Foundationia, joka on kuolemakokemuksiin erikoistunut organisaatio. Sitä pyörittävät Jeff ja Jody Long. He keräävät jatkuvasti dataa kuolemakokemuksista.
NDERFin kotisivu on http://www.nderf.org ja heillä on oma kyselylomakkeensa kuolemakokemuksista, joka löytyy URLin http://www.nderf.org/Share_NDEhtm.htm takaa. NDERfin sivuilta löytyy sadoittain kuolemakokemuksia, ja suosittelen, että luet niitä ja tutustut niihin.
Kaikella on aikansa, kaikella on paikkansa ja mikään tässä maailmassa ei tapahdu puhtaasti sattumalta (joskin ihmisen vapaa tahto vaikuttaa kyllä asioihin).
Toinen hyvä paikka on http://www.near-death.com - sieltä löytyy paljon mielenkiintoista. Suosittelen, että tutustut seuraaviin kuolemakokemuksiin - jotka muistuttavat hyvin paljon omaasi:
- Howard Storm: http://www.near-death.com/storm.html
- George Ritchie: http://www.near-death.com/ritch.html
- Angie Fenimore: http://www.near-death.com/experiences/suicide04.html
- Sarah: http://www.near-death.com/forum/nde/000/82.html
En henkilökohtaisesti tunne ketään, kenellä olisi ollut tyypin III epämiellyttävä kokemus, mutta eräällä ystävälläni oli heroiiniyliannostuksen seurauksena tyypin II epämiellyttävä. Siinä hän joutui tyhjöön - täysin harmaaseen olemattomuuden limbukseen, jossa hän oli kokonaan yksin itsensä kanssa. Tämä on juuri sellainen kokemus, jossa ei koeta yhtään mitään - merkkiäkään Jumalasta - ja ollaan täysin erossa Jumalasta.
Älä anna kokemuksesi kuitenkaan lannistaa itseäsi! Olet arvokas Jumalan lapsi - ja arvokas hänelle! Sinun pitää oppia antamaan anteeksi ensisijaisesti itsellesi, ja uskoa rakkauteen - vaikka usein se onkin vaikeaa. Älä ole ankara itseäsi kohtaan! Sait kuitenkin varmistuksen siitä, että kuolema ei ole kaiken loppu, vaan tietoisuutemme jatkuu siitä eteenpäin. Kun tutustut kuolemakokemuksiin syvällisemmin - sekä kuolemakokemusten tutkimuseen ja niistä tehtyihin johtopäätöksiin, perspektiivisi myös omaasi varmasti avartuu.
>>Jos tosiaan olisimme itse päättäneet tulla tänne, niin silloin saisimme myös itse päättää lähteä täältä (esim. itsemurha).>Aika heikko selitys mielestäni tuo "elämänkoulu". Siis se että olemme tulleet tänne oppimaan asioita. Oletko ihan rehellisesti sitä mieltä että ihmiset oppivat täällä jotakin?> Katsohan hieman ympärillesi. Eipä juuri kukaan näytä täällä mitään oppivan. >Kannattaisikohan sen "Jumalan" vähän pitää kehityskeskustelua pedagogiikkansa tilasta?
".. Oletko ihan rehellisesti sitä mieltä että ihmiset oppivat täällä jotakin? Katsohan hieman ympärillesi. Eipä juuri kukaan näytä täällä mitään oppivan."
Sillä ei ole merkitystä oppivatko muut(sinun kannaltasi), pääasia on että sinä opit. Voihan olla että joku huomaa että sinä olet oppinut jotain ja ottaa mallia. :-)
Tämä ei tarkoittanut sitten välinpitämättömyyttä muita kohtaan. Suvaitsevaisuus ja hyvätahtoisuus muita kohtaan on esim hyvä alku henkisyyden tiellä.
Kun katson ympärilleni niin en todellakaan voi sanoa, että (juuri) kukaan oppii yhtään mitään. Pikemminkin niin että ihmiset menevät takapakkia, ja tekevät sellaisia tekoja, joiden seurauksia joutuu tulevaisuudessa "opettelemaan" taas lisää, ja ikuinen kierre on valmis.
Kyllä sen Iskän siellä taivaassa kantsis vähän parempia keinoja keksiä. Aika tehottomia nämä nykyiset.
Omalla kohdalla olen huomannut että olen sitä mitä ajattelen. Eli jos ajattelen maailman pahuutta ja kuinka ihmiset ovat oppimattomia. Niin näen maailman sellaisena. Tämä toimii myös päinvastoin.
Jos maailman ongelmat häiritsevät sinua, niin kokeile olla uutispimennossa kuukauden. Älä lue edes lööppejä. Huomaat kuinka maailma alkaa näyttämään vähän valoisammalta paikalta. Olen itse ollut "pimmennossa" nyt puolitoista kuukautta. (Väkivaltainen viihde on aiheutta myös negaatioita.)
Toinen hyvä keino saada itselle "energiaa" ettei anna itsensä ajatella mitään pahaa ja negatiivista. Aina kun yllättää itsensä märehtimästä negaatioilla, niin poistaa kylmästi nämä ajatukset.
Kannattaa jopa kokeilla käänteistä ajattelua. Esim liikenteessä joku kaahailee ja saa sinut ajattelemaan "paskiainen". Ajattele seuraavalla kerralla että siinäpä vasta kiireinen mukava heppu. :-)(voit käyttää omaa ilmaisuasi, jos tuo ei istu suuhun) Sen jälkeen unohdat koko autoilijan.
Epämiellyttävät muistot ja tulevaisuuden näkymät syövät myös energiaasi. Eli älä muistele epäonnistumiasi äläkä rakenna negatiivisia tulevaisuudensuunitelmia. Muistele vain kivoja muistoja ja haaveile mukavista tulevaisuuennäkymistä. Jokainen varmaan muistaa kun lapsena saattoi tuntikausia haaveilla. Tähän tilaan kannattaa pyrkiä, niin eiköhän murheet ole parissa kuukaudessa mennyttä.
Lopuksi vielä muutama sana terveydestä. Oman maailmankuvan muuttaminen valoisammaksi vaatii minulta ehdotonta kieltäytymistä viinasta. Monipuolista ruokavaliota, johon kuuluu perusruokaa, lihaa, kalaa, perunaa, vihanneksia, hedelmiä, maitotaloustuotteita, viljatuotteita. Vielä jonkin verran kohtuullista ulkoilua (1 h kävelyä/pv).
Maailmassa on hyvin paljon nuoria sieluja - sellaisia, jotka ovat täällä ensimmäistä tai toista kertaansa ja jotka lapsen tavoin elävät huolettomasti, piittaamattomasti ja typerästi.
Kuitenkin kaikki on oppimista. Pään seinään lyömisestä oppii sen, että pää tulee kipeäksi ja seinä on kestävämpää materiaalia. On samoin muistettava, että yksi tärkeimmistä oppimisen aiheista on anteeksianto. Se, että opimme antamaan anteeksi sekä itsellemme että muille.
Epäilen, että olet itsekin oppinut paljon enemmän kuin uskotkaan. Pienet, mitättömiltä tuntuvat detaljit saattavat usein olla kaikkein merkityksettömimpiä loppupeleisssä.
Kyllä positiivinen ajattelu on varmasti ihan hyvä osa maailmankatsomusta, kunhan se ei mene siihen, että laitetaan pää pensaaseen, miltä tuo sinun viestisi osittain kuulosti.
"Jos maailman ongelmat häiritsevät sinua, niin kokeile olla uutispimennossa kuukauden." jne.
Tiedän että tuo kuulostaa pää pensaaseen asenteelta, mutta se toimii. Miksi antaa energiaa negatiivisille asioille kun voi ottaa sitä positiivisista asioista.
Eheytä ensin itsesi panemalla "pää pensaaseen". Kun olet voimasi tunnossa, niin huomaat ettet tarvitse "maailman pahuutta". :-)