Jos olisit "Tanssii tähtien kanssa" ohjelmassa kilpailijana jatkaisitko kilpailua jos lähiomainen kuolisi yllättäen?
Surutanssigallup
ppMMp
161804
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Menisin myös töihin, kauppaan, kouluun, hammaslääkäriin...elämä jatkuu.
usko että pystyisin jatkamaan. Tosin tietysti riippuu siitä kuinka läheinen kyseinen henkilö oli minulle. Eikä tarvitsisi olla edes lähiomainen, jos oli muuten hyvin läheinen, silloinkin todennäköisesti jättäisin leikin kesken. Ei minulla riittäisi siinä tilanteessa paukkuja kisaan.
Miksi vastaat niin "alistuvasti"?:
"Ei minulla riittäisi siinä tilanteessa paukkuja kisaan."
Eikö reagointisi olisi juuri niin kuin ihmiset ovat näihin vuosiin asti reagoineet. Tämä nykyaikainen extreme antireagointi on ollut vallalla vasta 5-15 vuotta. Muuttuuko ihmisen perusluonne (perimä) muutamassa kymmenessä vuodessa ?
kuolisi niin eiköhän ne "paukut" menisi siihen normaalin arjen pyöritykseen kolmen lapsen kanssa. Ei se ole alistumista, se on kylmää faktaa. Ja kyllä, kävisin varmasti kaupassa ja pankissa ja hoitaisin "juoksevat" asiat, laskut yms. Ja varmasti kävisin lenkillä, kuntosalilla, jumpassa, lasten harrastuksissa. Eli normaali arki jatkuisi. En usko että pystyisin enää olemaan mukana vastaavassa "kisassa".
Tuollaisen tapauksen kohdalle tullessa en jatkaisi. Vielä vähemmän antaisin lehdille mitään jutunjuurta. Koko soppa yököttää ainakin minua.
on vaikea sanoa etukäteen, miten tuollaisessa tilanteessa reagoisin. Asia ei ole niin yksinkertainen ja päätökseen vaikuttaisivat monet asiat. Tanssi saattaisi pitää jotenkin pystyssä vaikka itse olisi musertumaisillaan. Mutta on todella vaikea sanoa näin etukäteen, miten toimisin!
hiukan kunnioitusta lähimmäiselle
En varsinkaan oman lapsen olleessa kyseessä -lähin ihminen maailmassa.Ohjelmajärjestäjien tulisi ymmärtää,ellei surustressin vallassa oleva äiti-Kristiina siihen pysty.
Suru lähtee vain suremalla ja hyväksymällä näin vaikea asia -ei tanssien!
Mikä sitten olisi mielestäsi paras tapa surra ? ... kotona neljän seinän sisälläkö ? Kukaan ei voi ns. tanssiakaan surua pois ... akuuttiin vaiheeseen se voi varmasti olla hyvä keino ... mutta kaipuu ja suru jää siitä huolimatta . Elämän kuitenkin pitää jatkua jossain vaiheessa .
Meikä ei oo niin kaali että olisi tarve mennä esiintymään telkkariin esittelemään tanssitaitoani, joka on kuin puuhevosella kuutamolla ja saa ollakin siten hamaan maailman tappiin.
Tuliko kenellekään mieleen, että esiintyjät ovat siellä rahakkaan keikan vuoksi? Moni esiintyjähän on free lancer ilman vakituista työsuhdetta ja säännöllistä kk-palkkaa.
Esillä olo lisää työkeikkoja ja taas friilintsari elää talven yli.
Töissä on silti käytävä, kuoli joku tai ei. Miten voitte moittia siitä, että joku on töissä vaikka omainen kuolee kun itse olette niin kamalia, että moititte toista, jolla lähiomainen on kuollut!! Ajatelkaa miltä Kristiinasta tuntuu kun suru on muutenkin päällä ja te täällä puhutte pahaa??!!!!
Kyllä on tekopyhää tekstiä suurimmalla osalla!
Jokainen suree tavallaan - tanssien tai ei. Ei kukaan voi määrätä toisten suremistapaa.
näin on, kukaan ei tiedä toisen tuskaa ja mikä on paras keino selvitä siitä.
työ on parasta lääkettä suruun, se kulkee kokoajan kuitenkin mukana, miksi jäädä paikalleen suremaan, eihän siitä saa kuin peräpukamia.
En halunnut jäädä paikalleni vaan halusin kokoajan olla liikkeellä ja juoksin ensimmäsien kuukausien aikana varmaan satoja kilometrejä..Jokaisella oma tapansa surra ja teillekin jokaiselle surun kokemus tulee ennenpitkää vaikka kuinka arvostelette toisten tapaa surra, ei se mitään muuta. Se tullee ja iskee teihinkin...
Tuskin tanssisin. Kaikki puhuvat siitä, että normaalin elämän pitää jatkua kuoleman jälkeen. Niin pitääkin, mutta eri asia on reagoida asiaan kun on _Juuri saanut suru-uutisen_. Luulisin, että itse ainakin menisin niin shokkiin, ettei tanssiaskeleet tulisi mieleen.
Jatkaminen olisi mahdotonta,
minulle lähisukulainen on tärkeämpi kuin joku tv-ohjelma.