Jatkaisitko kilpatanssia "Tanssii tähtien kanssa" jos lähiomaisesi koulisi yllättäen ?
Itse olen saanut sellaisen kasvatuksen/geenit että voin varmuudella sanoa että en tanssisi. Mietin olenko outo poikkeus nyky-yhteiskunnassa?
Itse olen saanut sellaisen kasvatuksen/geenit että voin varmuudella sanoa että en tanssisi. Mietin olenko outo poikkeus nyky-yhteiskunnassa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
En voisi tanssia, jos lapseni kuolisi
tai ehkä silloin jos tietäisin että
Hän on päässyt Herran luo
sillä uskova ei kuolemaa näe
hän pääsee kotiin :)
Kuolemaa tietysti tulee kunnioittaa
ja Jumalaa vielä enemmän
jokaisella on omat tapansa purkaa ja käsitellä surua. Kukaan ei voi oikein käskeä toista suremaan tietyn muotin mukaan.
Mutta, en, en tanssisi jos lapseni kuolisi. Sydän olisi varmasti sen verran raskas kantaa, että jalatkin painaisivat tonnin. Tosin, kuten joku jo kirjoitti, onneksi meillä uskovaisilla on jälleennäkemisen toivo.
Suomessa oli vielä 1960 -luvulla tapana noudattaa kansallista etikettiä lähiomaisen kuoleman jälkeen. Pukeuduttiin mustaan surupukuun kuukauden ajan kuolemantapauksen jälkeen, miehet pitivät mustaa surunauhaa paidan hihassa ja naiset käyttivät suruharsoa tuon ajan. Sinä aikana pidättäydyttiin ravintolassa ja tansseissa käynnistä. Tämä oli kaunis tapa kunnioittaa vainajan muistoa. Se sietäisi opetella uudelleen.