Eilen valittelin,että jää niin yksin,kun ei voi
osallistua.Olen vain ollut suorittaja,töissä ja
kotona.Olen aina luullut,että kun auttaa
muita,saa itsekin apua,mutta ei se niin mene.Kun
auttaa muita,odotetaan vain lisää apua,mutta
kukaan ei osaa edes kuvitella,että
minäkin,auttaja, tarvitsen aikaa.En halua olla
itsekäs tai ehkä vain pitää olla itsekäs.Täällä
pätevät viidakon lait.
osallistua.Olen vain ollut suorittaja,töissä ja
kotona.Olen aina luullut,että kun auttaa
muita,saa itsekin apua,mutta ei se niin mene.Kun
auttaa muita,odotetaan vain lisää apua,mutta
kukaan ei osaa edes kuvitella,että
minäkin,auttaja, tarvitsen aikaa.En halua olla
itsekäs tai ehkä vain pitää olla itsekäs.Täällä
pätevät viidakon lait.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oma elämä siis.Ehkä juuri sitä ei muita,mutta
onko se sitä oikeata? Ehkä pitää hankkia vain
ELÄMÄ ja mennä muiden mukana? En tiedä.
Tämä maailma on kova hyville ihmisille!
Tuon saman huomaa hyvin työpaikallakin; jos olet
oikein auttavainen ja ahkera, saat lopuksi tehdä
kolmen ihmisen työt!
Ehkä olisi syytä huomioida yksi asia. Sinäkin
olet tarvitseva ihminen, sinullakin on "nimi",
aika jota olet toisten hyväksi antanut, on sinun
aikaasi ja olet antanut sen "armosta". Jos ei tuo
kaikki mitä olet tehnyt saa aikaan yhtään
kunnioitusta sinua kohtaan, sinun täytyy siitä
muistuttaa!
Elikkä kieltäydyt kauniisti kaikesta sellaisesta,
joka polkee sinun omia tarpeitasi; opettelet
sanomaan ei. Et anna käyttää muiden hyväksi
itseäsi.
Tältä maaperältä sitten löydät muittenkin
hyväksynnän ja auttavaisuuden, enää sitä ei
tarvitse yrittää ostaa. Vaan olet tasaveroinen
muitten kassa.
Muista itserakkaus. "Rakasta lähimmäistäsi
NIINKUIN ITSEÄSI"!
Kaikkea hyvää elämääsi!
että jos palveluksen tekee monta kertaa niin
siitä tulee velvollisuus...
että jos palveluksen tekee monta kertaa niin
siitä tulee velvollisuus...
...olen havainnut tämän saman. Loputonta muiden
auttamista ja virumista heidän parhaakseen (ihan
mielellänikin olen sitä tehnyt) MUTTA, kas kummaa
kun aloin erään "pirullisen" tapauksen jälkeen
pohtimaan; kuka auttaa minua, kuka huomioi ilman
pyyntöä tai pyynnöstäkin...eipä juuri löytynyt.
Pistin asioita sen jälkeen uuteen järjestykseen
ja aloin todella tuijottamaan vain omaan napaani.
Otin etäisyyttä ihmisiin, en ole enää valmis
olemaan heitä varten...olen katsellut ja elänyt
itseäni varten. Alussa se oli outoa ja tuntui
pahalta, kun huomasi että tietyt ihmiset tulevat
ja ottavat yhteyttä vain kun tarvitsevat
jotain..nyt he ihmettelevät, miksei minusta kuulu
mitään, mutta eivät liiemmin ilkee alituiseen
pyydelläkkään. Ihmetteleviä ihmisiä nyt riittää,
mutta onneksi minulla on myös nitä jotka ovat
valmiita myös antamaan, eikä vain ottamaan. On
tervettä osata olla myös itsekäs ja siinä minulla
on paljon oppimista. Myös minulla on tarpeeni.
Hyvää syksyä sinulle!
tuttua asiaa minullekin.olin ennen samanlainen
auttaja.autan tosin vieläkin,mutta nyt otan siitä
korvauksen esim. rahana,tai kotioloissa jotenkin
muuten.se on totta että pitää olla itsekäs.se on
jotenkin sääli kun on kannattanut kuitenkin aina
toisenlaisia arvoja.otapa viidakosta vähän oppia
ja pärjäile.
Kiitän teitä kaikkia,jotka autoitte minua
kääntämään suuntaa.Oikeastaan silmäni ovat vasta
avautuneet.Olen hakannut päätäni seinään ja
odottanut apua väärältä suunnalta.Te kaikki
olette aivan vieraita ja silti autoitte enemmän
kuin kukaan,siis on etsittävä uusia
ympyröitä.Perheenikin vallan pelästyi,kun
sanoin,että nyt kyllä pärjään.Heille kai tuli
hätä,että siitä tulee niin itsenäinen,ettei enää
tarvitse meitä.Täytyy vain katsella ulospäin eikä
sisäänpäin,kai se siitä.