Oikeamielisyys, Rauha, Laupeus ja Rakkaus eivät kenellekään tahdo vääryyttä, vaan ovat jatkuvasti taipuvaisia antamaan anteeksi ja kärsimään vääryyden rinnalla. Jumala sietää vajavaisuutta, sillä vajavaisuus kirkastaa Hänen täydellisyyttään. Sillä jos ei vajavaisuutta olisi, niin olisi Yksin Jumala joka on Täydellisyys.
Olisiko yksikään teistä valmis antamaan anteeksi Kaikkeudelle?
Vai onko tämä Rakkautta: Ihminen syntyy maailmaan ja hänelle on valmiiksi asetettu polku, joka johdattaa hänet pahoilla teillä kuolemaan saakka; ja ennen syntymää on jo valmistettu tälle "ikuinen kärsimys", jotta nähtäisiin ahdistukset maan päällä ja sitten vielä mielettömisssä ja sanoinkuvaamattomissa tuskissa ja liekeissä jossa on miljardeja saman kohtalon "ansanneita".
Onko tämä Rakkaus?
Minulle Jumalani on antanut Ymmärryksen, jotta minä voisin pohdiskella ja käsittää, että mikä on petollista ja mikä ei. Ja petollista on juuri tämä minkä yllä mainitsin, että "ikuinen kärsimys" olisi valmistettuna toisille ja toiset taas vapautuisivat siitä "armosta joka täytyy ansaita".
Kieroutunutta rakkautta on sellainen rakkaus, eikä laisinkaan totista Rakkautta, joka on Ikuinen eikä koskaan kuole. Jumalan Olemus on Täydellinen Rakkaus kaikkia luotujaan kohtaan. Vaikka Hän sallii vitsausta, niin kaikille tulee vitsaa tiettyyn pisteeseen asti, eikä suinkaan ikuisesti.
En voi kun pudistella päätäni, kun Ihmiset kertovat Kaikkeuden Isästä ja väittävät Hänen olevan se joka pitää vihaa ikuisesti. Vihaa ei Rakkaudessa ole, eikä pahanilkisyyttä Laupeudessa. Jumala on sallinut, että on hyviä henkiä ja pahoja henkiä, mutta ei Hän näitäkään vihaa, vaan näitäkin koettelee vain tiettyyn pisteeseen asti.
Sillä Isä Hyvä Paimen, eikä hullu paimen joka lyö ja orjuuttaa ja ahdistaa ja sortaa lampaita. Hullu paimen tahtoo alistaa ja vangita, mutta Isä tahtoo nostaa ja vapauttaa.
Tutkiskelkaa omaa sydäntänne ja katsokaa löytyykö sieltä Hyvä vai paha paimen. Löytyykö sieltä vihamielinen syyttäjä vai Laupias Vapahtaja.
Olisiko yksikään teistä valmis antamaan anteeksi Kaikkeudelle?
Vai onko tämä Rakkautta: Ihminen syntyy maailmaan ja hänelle on valmiiksi asetettu polku, joka johdattaa hänet pahoilla teillä kuolemaan saakka; ja ennen syntymää on jo valmistettu tälle "ikuinen kärsimys", jotta nähtäisiin ahdistukset maan päällä ja sitten vielä mielettömisssä ja sanoinkuvaamattomissa tuskissa ja liekeissä jossa on miljardeja saman kohtalon "ansanneita".
Onko tämä Rakkaus?
Minulle Jumalani on antanut Ymmärryksen, jotta minä voisin pohdiskella ja käsittää, että mikä on petollista ja mikä ei. Ja petollista on juuri tämä minkä yllä mainitsin, että "ikuinen kärsimys" olisi valmistettuna toisille ja toiset taas vapautuisivat siitä "armosta joka täytyy ansaita".
Kieroutunutta rakkautta on sellainen rakkaus, eikä laisinkaan totista Rakkautta, joka on Ikuinen eikä koskaan kuole. Jumalan Olemus on Täydellinen Rakkaus kaikkia luotujaan kohtaan. Vaikka Hän sallii vitsausta, niin kaikille tulee vitsaa tiettyyn pisteeseen asti, eikä suinkaan ikuisesti.
En voi kun pudistella päätäni, kun Ihmiset kertovat Kaikkeuden Isästä ja väittävät Hänen olevan se joka pitää vihaa ikuisesti. Vihaa ei Rakkaudessa ole, eikä pahanilkisyyttä Laupeudessa. Jumala on sallinut, että on hyviä henkiä ja pahoja henkiä, mutta ei Hän näitäkään vihaa, vaan näitäkin koettelee vain tiettyyn pisteeseen asti.
Sillä Isä Hyvä Paimen, eikä hullu paimen joka lyö ja orjuuttaa ja ahdistaa ja sortaa lampaita. Hullu paimen tahtoo alistaa ja vangita, mutta Isä tahtoo nostaa ja vapauttaa.
Tutkiskelkaa omaa sydäntänne ja katsokaa löytyykö sieltä Hyvä vai paha paimen. Löytyykö sieltä vihamielinen syyttäjä vai Laupias Vapahtaja.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kirjoituksiasi, ja niistä tulee mieleen panteistinen jumal-näkemys. Saatan olla väärässäkin, en ehkä ole ymmärtänyt kirjoituksiasi oikein, mutta voisitko selventää.. Mihin sinä uskot?
>>Mihin sinä uskot?