Millä globalisaatiota vastaan?

Ei siinä ristiriitaa ole. Kapitalistit vastaavat entisajan suurmaanomistajia ja kartanonherroja. Nykypäivänäkin kapitalistin etu on rajoittaa työtä tekevien eli lisäarvon työllään tuottavien taloudellista vapautta esim. minimoimalla palkat niin pieniksi, että sillä tulee nippa nappa toimeen.

Markkinat voivat silti toimia, mutta tuotanto ohjautuu kapitalistien eli pääoman omistajien kulutuskysynnän mukaiseksi, koska se mikä on työn tekeviltä ja lisäarvon tuottavilta pois, jaetaan omistajien kesken, heidän kasvavana ostovoimana, joka tietysti muokkaa kulutuskysynnän erinäköiseksi, mitä se on silloin, kun varallisuus ja tulot ovat tasaisemmin jakautuneet. Työt kohdistuvat enemmän loistoautojen, -asuntojen, -veneiden ja muiden ökytavaroiden tuottamiseen. Yhden ökytavaran tuottaminen vaatii työtä yhtä paljon kuin 100:n tavallisen vastaavan kulutustavaran.

Vastakkainasettelu työn tuottaman lisäarvon jakamisesta pääoman omistajien ja tuottavan työn tekijöiden kesken on aina ollut ja tulee aina olemaan. Kapitalismi tarkoittaa nimenomaan sitä, että omistajien osuus työllä tuotetusta lisäarvosta maksimoidaan, työn tekijöiden osuus minimoidaan. Tämä tapahtuu vähitellen, jolloin myös kulutuskysyntä ja tuotanto muokkautuu sen mukaisesti.

Äärimmäinen kapitalismi tuottaa myös loiseläjiä, aivan kuten sosialistinenkin talous. Sosialismissa loisia ovat poliitikot, jotka hallinnoivat tuotannon välineitä, kapitalismissa loisijoita ovat pääoman omistajat, jotka eivät myöskään osallistu tuottavaan työhön, vaan selittävät, kuinka "pääoma tekee työn". Tekeehän se, kun talousjärjestelmä on tehty omistamista liikaa suosivaksi.

Hyvä talousjärjestelmä löytää sopuisan kompromissin työn aikaansaaman tulon jakamiseksi pääoman ja työn tekemisen kesken, nimenomaan niin, että pääomaa tarvitaan todella paljon, jotta sen turvin voisi elää. Silloin vain harvalla on siihen mahdollisuus ja työn tekemistä palkitaan.

Nimenomaan. Kapitalisti haluaa vapautta elää ilman taloudellisia rajoitteita. Sen vuoksi hän kerää omaisuutta. Keräisit sinäkin.

laskenut kirjoitti:

Ei siinä ristiriitaa ole. Kapitalistit vastaavat entisajan suurmaanomistajia ja kartanonherroja. Nykypäivänäkin kapitalistin etu on rajoittaa työtä tekevien eli lisäarvon työllään tuottavien taloudellista vapautta esim. minimoimalla palkat niin pieniksi, että sillä tulee nippa nappa toimeen.

Markkinat voivat silti toimia, mutta tuotanto ohjautuu kapitalistien eli pääoman omistajien kulutuskysynnän mukaiseksi, koska se mikä on työn tekeviltä ja lisäarvon tuottavilta pois, jaetaan omistajien kesken, heidän kasvavana ostovoimana, joka tietysti muokkaa kulutuskysynnän erinäköiseksi, mitä se on silloin, kun varallisuus ja tulot ovat tasaisemmin jakautuneet. Työt kohdistuvat enemmän loistoautojen, -asuntojen, -veneiden ja muiden ökytavaroiden tuottamiseen. Yhden ökytavaran tuottaminen vaatii työtä yhtä paljon kuin 100:n tavallisen vastaavan kulutustavaran.

Vastakkainasettelu työn tuottaman lisäarvon jakamisesta pääoman omistajien ja tuottavan työn tekijöiden kesken on aina ollut ja tulee aina olemaan. Kapitalismi tarkoittaa nimenomaan sitä, että omistajien osuus työllä tuotetusta lisäarvosta maksimoidaan, työn tekijöiden osuus minimoidaan. Tämä tapahtuu vähitellen, jolloin myös kulutuskysyntä ja tuotanto muokkautuu sen mukaisesti.

Äärimmäinen kapitalismi tuottaa myös loiseläjiä, aivan kuten sosialistinenkin talous. Sosialismissa loisia ovat poliitikot, jotka hallinnoivat tuotannon välineitä, kapitalismissa loisijoita ovat pääoman omistajat, jotka eivät myöskään osallistu tuottavaan työhön, vaan selittävät, kuinka "pääoma tekee työn". Tekeehän se, kun talousjärjestelmä on tehty omistamista liikaa suosivaksi.

Hyvä talousjärjestelmä löytää sopuisan kompromissin työn aikaansaaman tulon jakamiseksi pääoman ja työn tekemisen kesken, nimenomaan niin, että pääomaa tarvitaan todella paljon, jotta sen turvin voisi elää. Silloin vain harvalla on siihen mahdollisuus ja työn tekemistä palkitaan.

eihän asia nyt ole ollenkaan käytännössä noin.Tilastojakaan ei ole tarvis kovin tarkkaan tutkia voidakseen huomata,ettei kurjistumista yleisellä tasolla tapahdu,ehkä yksittäisesti.
Vasemmistolaiset tulkinnat hämärtävät tosiasioita.

kaiken aikaa kirjoitti:

eihän asia nyt ole ollenkaan käytännössä noin.Tilastojakaan ei ole tarvis kovin tarkkaan tutkia voidakseen huomata,ettei kurjistumista yleisellä tasolla tapahdu,ehkä yksittäisesti.
Vasemmistolaiset tulkinnat hämärtävät tosiasioita.

Taloudellinen vapaus ei ole lisättävä tai vähennettävä asia, vaan toisten asioiden seuraus. Tuo toinen selitti asian järkevämmin. Pääomaa siirretään kapitalisteille ja pois työläisiltä, koska se kasvattaa voittoja. No, asia on kuitenkin sama. Kyseessä on perustava luokkakonflikti, johon täytyy vastata samalla tavalla kuin aina ennenkin. Ongelmana on se, ettei sitä käsitetä.

t.i.ruskeepaa kirjoitti:

Taloudellinen vapaus ei ole lisättävä tai vähennettävä asia, vaan toisten asioiden seuraus. Tuo toinen selitti asian järkevämmin. Pääomaa siirretään kapitalisteille ja pois työläisiltä, koska se kasvattaa voittoja. No, asia on kuitenkin sama. Kyseessä on perustava luokkakonflikti, johon täytyy vastata samalla tavalla kuin aina ennenkin. Ongelmana on se, ettei sitä käsitetä.

huomattava osa voitoista - en osaa prosenttilukua sanoa - sillähän olisi valtava virkistysvaikutus talouteen.
Totean,että olet oikeassa tavoitteissasi.

tulisi antaa kirjoitti:

huomattava osa voitoista - en osaa prosenttilukua sanoa - sillähän olisi valtava virkistysvaikutus talouteen.
Totean,että olet oikeassa tavoitteissasi.

Silti aloitukseni pointti on vielä epämääräinen. Puhun periaatteesta, johon kaikki kapitalismin kritiikki ja vaihtoehtoinen politiikka perustuvat. En tarkoita konkreettisesti mitään tulonsiirtoja. Työväenluokan edut ovat aina perustuneet sille, että pääomaa siirretään enemmän heidän hallintaansa. Sen tarkoitus on lisätä työväenluokan valtaa päättää elämästään. Taloudellinen vapaus on sosialismin perimmäinen päämäärä, mutta se ei ole oikeastaan olennaista tässä keskustelussa. Nykyään, uusliberalismin aikakautena, työväenluokan projekti näyttää olevan kaikille epäselvä. Se on juuri sitä samaa dynamiikkaa ja vastakkainasettelua mitä aina ennenkin. Irtisanomiset ja irtisanomissuojan heikennykset ja veronalennukset merkitsevät lopulta vain pääoman vapauttamista työväenluokalta, ja sitä vastaan ei taistella myönnytyksillä, helpotuksilla ja tuilla. Kapitalisteja pitää kontrolloida ja palauttaa työväenluokan edut pääomasta. Kysymys valtion taloudesta globaalissa markkinataloudessa on perimmiltään valinta kahden luokan etujen välillä. Mutta sen lisäksi, että sama vanha vastakkainasettelu selittää nykyiset poliittiset toimenpiteet, se myös kertoo sen työväenliikkestä, että sen päämäärät eivät ole muuttuneet. Ihannetilanne työväenluokalle on sosialistinen vallankumous, jossa pääoma saadaan yhteiseen hallintaan. Puhumani taloudellinen vapaus seuraa sosialismia.