Joillakin miehisillä foorumeilla ylläpidetään asenneilmapiiriä, joka peitellysti hyväksyy väkivallan naista kohtaan. Tämä on hyvin läpinäkyvää kautta koko lehdistön(paikallislehdistä valtakunnallisiin), mutta tartun nyt palstalla esiin tulleeseen Tekniikka&Talous-lehden edeltäjän Insinööriuutiset pakinoitsijan Perusinsinööri'n kevennykseen. Mikä tässä vitsissä naurattaa? Mitä tämä viestittää miehen asenteesta ja arvomaailmasta? Kaiken lisäksi pienellä muutoksella saa aikaan naista arvostavan yhtä naurettavan kevennyksen (kuten tuolla aiemmin keskustelussa osoitin), jos/kun niin halutaan. Todennäköisesti naurajakuntakin olisi huomattavasti suurempi.
Perusinsinöörin joukko-opin tehtävä:
Mikä ei kuulu joukkoon?
-vaimo
-kynnysmatto
-aamupano krapulassa
Oikea vastaus on aamupano. Eteisen matto ja vaimo on hakattava kerran viikossa ja aamupanoa krapulassa ei hakkaa mikään.
Esittämäni vaihtoehto
Mitä eroa näillä kolmella on? Oikea vastaus: Vaimoa ei saa hakata, eteisen mattoa saa olla jatkuvasti hakkaamassa ja aamupanoa ei hakkaa mikään.
Siis, mikä ei kuulu joukkoon?
Mielestäni joukko-oppi on typerintä mitä minulle matematiikan tunnilla on opetettu. Em. kevennys vain vahvistaa käsitystäni, etten halua tietää siitä mitään lisää vai onko tämä vain miehen näkökulma joukko-oppiin? Mitenkähän on miestoimittajien, -kirjoittajien tai insinöörien ym. kanssa? Mikä se näkökulma oikein on teillä?
Perusinsinöörin joukko-opin tehtävä:
Mikä ei kuulu joukkoon?
-vaimo
-kynnysmatto
-aamupano krapulassa
Oikea vastaus on aamupano. Eteisen matto ja vaimo on hakattava kerran viikossa ja aamupanoa krapulassa ei hakkaa mikään.
Esittämäni vaihtoehto
Mitä eroa näillä kolmella on? Oikea vastaus: Vaimoa ei saa hakata, eteisen mattoa saa olla jatkuvasti hakkaamassa ja aamupanoa ei hakkaa mikään.
Siis, mikä ei kuulu joukkoon?
Mielestäni joukko-oppi on typerintä mitä minulle matematiikan tunnilla on opetettu. Em. kevennys vain vahvistaa käsitystäni, etten halua tietää siitä mitään lisää vai onko tämä vain miehen näkökulma joukko-oppiin? Mitenkähän on miestoimittajien, -kirjoittajien tai insinöörien ym. kanssa? Mikä se näkökulma oikein on teillä?
Vastaukset 157
Vanhimmat
Eihän nyt enää kukaan Suomessa tamppaa mattojakaan.
eikä... Mitä eroa näillä kolmella...
Ottakaa siitä nyt sitte selvää, miä meen nukkumaa.
No nyt minäkin ymmärsin. :)
Oikeassa olet. Itseäni on aina ärsyttäneet naista halventavat vitsit, joille myös jotkut naiset hekottavat. Ja kun mainitsen heille siitä, saan vastaukseksi "eihän vitsinkertoja nyt tosissaan tarkoittanut...", "vitsi nyt on vitsi, etkö sinä huumoria ymmärrä" tai "ei kaikkea pidä ottaa niin tosissaan".
Juupa juu. Selityksiä riittää kummallakin sp, kun naista halventavista vitseistä on kysymys. Minua ei kuitenkaan naurata, enkä naura seuran mieliksi.
Sitä ei koskaan voi tietää mitä kohtaa päiväälä.
Ihmettelen, että jos tuo joukko-opin tehtävä saa aikaan noin suurta mielipahaa, niin miksi feministit ja naisasiajärjestöt eivät ole suureen ääneen tuominneet islamiyhteisöjen sisällä tapahtuvaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, jota oikeasti tapahtuu kaiken aikaa eikä vain muka-nokkelana kaskuna.
Esimerkiksi Helsingissä kaksi somalimiestä hakkasi 21-vuotiaan sisarensa rautaputkilla tajuttomaksi, koska tämä ei suostunut naimaan perheen hänelle osoittamaa sulhoa (joka lehtitietojen mukaan on sukua vastentahtoiselle morsiolle). Veljekset puolustautuivat oikeudessa sillä, että somalikulttuurissa on sallittua käyttää "jonkinasteista väkivaltaa" tottelemattomia perheenjäseniä kohtaan. (Kävelivät käytännössä vapaina miehinä oikeussalista - merkintä rikosrekisteriin ja 2 kk ehdonalaista.)
Perheväkivalta tuomitaan Suomessa täysin ja ehdottomasti ja jos suomalainen mies puolustelisi vaimoonsa kohdistuvaa väkivaltaa sillä, että se nyt vaan on meillä tapana, niin hänet pantaisiin oitis mielentilatutkimukseen.
Muotoilin tämän aloituksen tällä tavoin, kyllä isken hampaani vielä muihinkin epäkohtiin. Ravistelen ja riepottelen...
terveisin: karvakorva
Feministit ja muut ihmisoikeusjärjestöt ovat kamppaileet perheväkivaltaa vastaan. Nyt on menneillään toinen teemavuosi, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Perheen sisällä tapahtuvaa väkivaltaa on kartoitettu maailmanlaajuisesti. Tänä suomessakin kohtalaisest julkisuutta saanut kamppanja on nostanut piiloväkivallan esille.
Suomessa ei väkivallasta kovin isoja tuomioita saa kukaan. Väkivalta on tuomioistuinten mielestä pieni rikos. Tämä asiantila ei ole feministien ansiota/syytä.
Väkivallan hyväksyttävyyttä ja yleisyyttä kulttuureissa mitataan myös asteiden tasolla. Naisen hakkaamiselle nauraminen, kertoo erikoisista asenteista, samoin tekevät sananlaskujen sisältämät, kurittamiseen kehoittavat ohjeet. Maissa, joissa naisiin kohdistuva väkivalta on hiljaisesti hyväksyttyä, viljellään juuri edellemainittuja vitsejä.
Väkivalta naisia kohtaan on ikävä ilmiö, etenkin koska se tapahtuu paikassa, jonka pitäisi olla periaatteessa turvapaikka ts. kotona.
Ei todellakaan toisesta ongelmasta puhuminen poista toista.
Eilen illalla myöhään tv'stä tuli jokin keskusteluohjelma Jumala jotakin (en muista sen tarkempaan). Aiheet olivat mielenkiintoisia. Pitääkö uskonnonopetus kouluista lopettaa? Pitääkö se järjestää kattavasti koskemaan kaikkia oppilaiden vanhempien haluamia uskontosuuntia? Puhuttiin myös homosuhteista ja kirkon suhtautumisesta jne. Mukana oli yksi muslimijuntturamies (anteeksi sanavalintani), jota kuunnellessa minulle tuli mieleen, että hän ei tokikaan ole ottamassa vastaan yhdenkään toisen ihmisen ajatuksia, jotka poikkeavat hänen omistaan. Totaalinen fundamentalisti. HÄNEN uskontoaan ei saa loukata, ei kuviaan, ei mitään, mutta HE ITSE saavat räjäytellä ihmisiä maailman tuuliin. Voisiko tuon tyyppisten uskontojen ja kulttuurien miesedustajat koskaan luopua tavoistaan ja oikeudestaan kurittaa myös naista, jos nainen on heidän mielestään kuriton. Myös naisen henkinen alistaminen on väkivaltaa.
Näihin maihin on älyttömän vaikeaa viedä sanomaa naisten ihmisoikeuksista.
Naisten oikeuksien "vieminen" on mahdotonta, muutostarpeen on lähdettävä näiden naisten omista tarpeista. Läsimaisen kulttuurin arvojen korastaminen haiskahtaa siirtomaavaltaisilta asenteilta ja silloin vaikutus on päinvaistainen, kuin on haluttu. Feministiset liikkeet ovat kiellettyjä useissa islamistisissa maissa, naiset toimivat kuitenkin näissäkin maissa -omalla tavallaan. Muutos on hidasta, mutta niinhan asenteisiin liittyvät muutokset aina ovat.
Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on paljon Aasiassa, tämä ongelma ei ole siis (pelkästään) uskonnosta riippuvainen.
Väkivalta on hyvin paljon kiinni siitä, kuinka ihmisiä yleisesti kunnioitetaan. Mikäli ihmisoikeuden ovat muutenkin retuperällä, naisiin kohdistuvaa väkivaltaakin on runsaasti.
Intiassa esim. oli vielä viimevuosisadalla varsin tavallista polttaa naisleski -miehensä kuolinroviolla- elävältä. Tämä tapa on vasta äskettäin kieletty. Naisleskien eloon jääminen on ongelmallista siksi, koska miehen omaisuus siirtyy hänen suvulleen. Naisen elättäminen jää sitten jonkun huoleksi, ellei myötäjäisiä ole säästynyt lainkaan.
Kiinassa on myös naisiin kohdistuvat pahoinpitelyt kulttuuriin kuuluvia. Thaimaalainen perinne ei myöskään näe naisen kurittamisessa mitään ongelmaa. Onhan näitä.
Väkivalta on hyvin paljon kiinni siitä, kuinka ihmisiä yleisesti kunnioitetaan. Mikäli ihmisoikeuden ovat muutenkin retuperällä, naisiin kohdistuvaa väkivaltaakin on runsaasti.
Intiassa esim. oli vielä viimevuosisadalla varsin tavallista polttaa naisleski -miehensä kuolinroviolla- elävältä. Tämä tapa on vasta äskettäin kieletty. Naisleskien eloon jääminen on ongelmallista siksi, koska miehen omaisuus siirtyy hänen suvulleen. Naisen elättäminen jää sitten jonkun huoleksi, ellei myötäjäisiä ole säästynyt lainkaan.
Kiinassa on myös naisiin kohdistuvat pahoinpitelyt kulttuuriin kuuluvia. Thaimaalainen perinne ei myöskään näe naisen kurittamisessa mitään pahaa. Onhan näitä.
Ainakaan Thaimaan, Malesian, Vietnamin, Singaboren suunnalta en ole kuullut naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Mutta pitääkin kysellä puolisoltani vähän tarkemmin näistä väkivalta-asioista, kun nyt olemme vain keskittyneet puhumaan prostituutiosta. :)
Toisaalta ainakin näiden maiden ihmiset ovat sulkeutuneita perheasioidensa suhteen ja tunteiden näyttämiseen yleensä.
Aasia on tosiaan laaja alue, vaikka en tule sitä aina hahmottaneeksi. Luettelostani puuttuikin muuten Intia, jossa myös puolisoni on työskennellyt. Jännä juttu, mutta naisiin kohdistuva väkivalta on jäänyt kokonaan keskusteluistamme pois.
Jos naisiin kohdistuva väkivalta on jokapäiväistä, siitä ei silloin puhuta. Naisiin kohdistuvan väkivallan tutkiminen ja puheen aiheeksi nostaminen oli siksi tärkeää tehdä. Mustia maita väkivallan kannallta ovat jotkut Afrikan maat eim. Nigeria ja sitten Aasian maat -pahinpana Paksistan. Pahimissa maissa, väkivalta koskettaa lähes jokaista naista ja on vähittäinkin viikottaista.
Olisikin mukava saada jostain vähän kattavampi kokonaistieto tilanteista eri maissa. Koska en ole ehtinyt perehtyä aiheeseen, niin mielikuvaksi on jäänyt, että maissa joissa on köyhyyttä, oppimattomuutta ja tiukkarajainen uskonto, on naisen asema heikoin. Mutta liittyykö naisen aseman heikkouteen aina väkivalta, sitäkään en tiedä. Viime aikoina on noussut esiin tv'ssä huonosta naiskohtelusta ainakin Iran.
Väkivallasta on saatu nyt aika kattavat tilastoinnit aikaan, tietoa kyllä löytyy. Luullaksen ihmisoikeusjärjestöjen sivustoilta ainakin.
Naisiin kohdistuva väkivalta on myös politiikan teon väline. Amerikkalaiset yrittävät demonisoida Iranin valtion, naisiin kohdistuva väkivalta on siihen sopiva väline. Amerikkalaisten hyökkäys Irakiin ei parantanut naisten asemaa lainkaan. Irakiin asein viety länsimainen sivistys on huonontanut maan ihmisten oloja merkittävästi. Naisten asemaa pyritään heikentämään myös lainsäädäntöteitse, näin siis USA. hallinnoimassa maassa.
Vallanhaluinen Amerikka ei jätä yhtään mahdollisuutta käyttämättä, jos se käy välineenä toisen maan nujertamiseen.
Pitääkin käydä tuolla mainitsemillasi sivuilla, jos vaan jotenkin ehdin. Aihe kyllä kiinnostaa jo siltäkin kannalta, ettei jää totuus mielikuvien varaan.
aivan toisenlaisesta suunnasta kuin moni muu... nyt kerron, että olen taiteilijana kuvittanut yhden väkivallasta selviytymistä käsittelevän kirjan muutamalla piirroksella.
Ei auta nyt teidän lakaista tätäkin maton alle, jollain esimerkeillä jotka vie huomion muualle. Ja jos vastauksia ei ala tulla, tulkitsen sen jossain määrin niin että... osui ja upposi.
Oman käyttäytymisensä merkitystä ei voi vähätellä syyttämällä jotakuta toista vielä suuremmaksi pahantekijäksi.
Mita kaikkia vapauksia titteli "taiteilija" antaakaan.
Onkohan KOSKAAN kasitelty suomalaisessa yhteiskunnassa.
Tuskin.
Freedom.
Peace.
Baby.
..tuli luettua viesti toistamiseen, ja kuulosti ihan kuin Pornon sanoma.
Jotenkin pitaisi kai poistua taka-vasemalle....
jos ei sulla asiaa. Minä vasta pääsen vauhtiin. Tämä väkivalta on mun aiheista se oikeen lempilapsi. Tuolla Antsux väitti että kirjotan hörönlöröä. Nyt näköjään alkaa sitten teiltä mieskirjoittajilta tulla sitä hörönlöröä.
Voin minä julkaistakin jotain piirroksiani tuolla jossain sivuilla niin ei sinunkaan tartte sitä taitoani epäillä. Piirtäminen ei kylläkään ole se taiteenala, jolla olen näyttelyissäni esiintynyt.
Tarkoitatko, että jokaisen pitäisi luoda jokin väkivaltaa vastustava taideteos tai antaa julkisuudessa asiasta lausunto, ellei halua tulla syyllistetyksi väkivallan "hiljaisesta hyväksymisestä"? Minun mielestäni rehti suomalainen mies voi tässä maassa kulkea pää pystyssä tarvitsematta tuntea syyllisyyttä joidenkin hulttioiden naistenhakkaajien tekemisistä.
Naisjärjestöt korostavat periaatetta "yksikin lyönti on liikaa". Juuri niin se on. Kun nainen havaitsee seurustelukumppanissaan tai puolisossaan ensimmäiset väkivaltaisuuden merkit, pitäisi hälytyskellojen soida ja siinä vaiheessa on aika jättää uppoava laiva. Jos mustasukkainen nuorimies kovistelee tyttöystäväänsä vaikkapa tarttumalla käsivarteen kiinni sen verran tiukasti, että sattuu ja tulee mustelma, voi sille suhteelle sanoa hyvästi. On liian paljon esimerkkejä siitä, että väkivaltainen tyyppi ei taipumuksestaan parane. Pitkittyessään asiat mutkistuvat ja kierre on valmis.
Ensimmäisestä lyönnistä rikosilmoitus poliisille, terveyskeskukseen näyttämään pahoinpitelyn jäljet ja tarvittaessa yhteys sosiaaliviranomaisiin. Yhteiskunnalla on keinot ja organisaatio väkivaltaan puuttumiseksi, mutta se ei voi tehdä mitään ennen kuin avun tarvitsija hakee apua.
Jonkun artikkelia väkivallasta ja sen synnystä myös uusimmalta kantilta katsottuna.
Artikkelissa tämä työkseen väkivaltaa vastustava ja hoitava kertoi sellaisen parisuhdeväkivallan syntytarinan, josta yleensä vaietaan. Syystä että sen kohde on mies.
Näissä esille tulleissa tapauksissa se väkivaltainen osapuoli onkin ollut alussa vain vaimo tai tyttöystävä. Aikansa tätä kestettyään mieskin ottaa nyrkit käyttöön ja usein juuri nämä ovat niitä kaikkein pitkäaikaisempia ja kaikkien sitkeimmin yhdessä pysyviä pareja - väkivallasta kärsii kumpikin, ja sitä harrastaa kumpikin.
Kyllä siis miestenkin olisi heti häivyttävä, kun ensimmäiset oireet väkivallasta tulevat esille. Toki se on miehille tänä päivänä vaikeampaa, mutta ehkä asenteet muuttuvat ja naisten väkivaltaan joskus suhtaudutaan yhtä vakavalla naamalla ja yhtä tuomitsevasti. Nyt näin ei ole.
Pidän kyllä vähättelyn kohdentuvan juuri naisten käyttämään väkivaltaan, jos johonkin. Eihän se edes satu, kun naisella ei ole "voimaa".
Haavoittavaa voimaa löytyy vaikka sanasta, jos tarve on. Minun mielestäni muutenkaan ei väkivaltaa saisi puntaroida sen mukaan, millaista jälki on ULKOPUOLISEN silmin. Sen on oltava kokonaisuudessaan kiellettyä ja ehdottoman väärin. Ei lyönnin lyöntiä, eikä kummaltakaan sukupuolelta. Jo väkivallan uhassa eläminen on paha juttu.
Tätä mieltä minä. Olet oikeassa, että mitään ei voi tehdä, ennen kuin avun tarvitsija hakee apua. Sen hakeminen on tehtävä sukupuolesta riippumatta helpoksi.
Suomessa ei ole organisaatiota eikä myöskaan keinoja puuttua väkivaltaan. Suomalainen yhteiskunta ei ole nähnyt tarpeeliseksi esim. rakentaa kunnallista turvakotiverkkoa. Turvapaikka hakeva ihminen voi apua saada, edellyttäen että lähistöllä on ylipäätään turvakoti ja kunnalla on halukkuutta maksaa turvakodissa olemisesta. Maksusitoumukset ovat harkinnanvaraisia ja täysin kuntien päätettävissä. Suomalainen turvakotiverkko on yksityisten järjestöjen omistama ja rahoittama. Poliittisten päätöksentekijöinen mielestä ei koko maan kattavalle turvapaikkojen verkostolle ole. Päättäjät eivät ole nähneet tarpeeliseksi perustaa myöskään yksityistä -vailla osoitetta- olevaa paikkaa maahanmuuttaja naisille, tälläistä paikaa tarvittaisiin kipeästi heille, jolla on pelko hengen menettämisestä. Yhteiskuntamme on jäänyt odottmaan ensimäistä ns. kunniamurha tapausta, näyttävä väkivalta ehkä saa päätöksentekoprosessin liikkeelle, tai sitten ei.
Turvakoteja tarvitsevat myös miehet yhä enenevissä määrin.
Turvakoteja on vähän, mutta on meillä sentään poliisi, oikeuslaitos, terveyskeskukset ja sosiaaliviranomaiset.
Turvakotien tarve vähenisi, kun ihmiset ymmärtäisivät irrottautua väkivaltaan taipuvaisesta kumppanista ajoissa. Pitäisi enemmän korostaa ennaltaehkäisyä tässäkin asiassa.
Onko totta, että suurin osa turvakotien käyttäjistä on vuosittain samoja tyyppejä?
Joskus kuuntelein autossa radiosta tullutta ohjelmaa, ja siellä sanottiin noin. Mutta en tiedä koskiko se koko maata vain sitä aluetta, jossa silloin oli liikkeellä (alueradio tms.)
Turvakotiin saattaa sama ihminen joutua turvautumaan usein. Turvakodithan pyrkivät auttamaan myös silloin, jos ihminen haluaa eroon väkivaltaisesta puolisosta. Eroaminen ei ole kuitenkaan turvakotien varsinainen tavoite. Ihmiset tekevät omaan elämäänsä liittyvät ratkaisut itse. Turvakotien tarkoituksena on antaa suojapaikka ja tukea väkivaltaa kohdannutta ihmistä. Turvakotien tehtäväksi ei ole otettu ihmisten tekemien ratkaisujen moralisoimista, siihen on riittävästi muita tahoja.
Omaa käyttäytymistä vähätellään esittämällä vielä karkeampaa käyttäytymistä. Näin on ja tämä on palstalla erittäin yleistä, kun puhutaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta.
Taiteilijalla (kaikilla heillä) on mahdollsuus nostaa näkymätön näkyväksi.
Laita ihmeessä kuvia (ilman nimeä). Kävin sivullasi, mutta ei ainakaan vielä näkynyt kuvia.
Jo peruskouluun sopivan ikäisille lapsille elämäntaidon oppiainetta, jossa käsitellään sekä tervettä itse- ja omanarvontuntoa sekä tulevaa parisuhdetta.
Toisaalta turvakoti on paikka jossa väkivaltaa kokenut saa asianmukaista informaatiota perhe-ja parisuhdeväkivallasta. Asiakkaat tekevät eropäätöksensä usein juuri turvakodissa olon aikana tai sen jälkeen.
Asioiden esittäminen suhteellisina on erittäin yleinen keino keskusteluissa ja väittelyissä.
Esimerkki:
Nainen tappaa aviomiehensä ja uutinen saa suuren julkisuuden. Juttu otetaan esille feministipalstan keskusteluissa ja sillä perustellaan naisen arvaamatonta väkivaltaisuutta. Naiset vastaavat kuitenkin kuorossa: useimmat perheiden sisäiset väkivallanteot kohdistuvat naisiin, joten siellä se ongelma on eikä yksittäisessä iltapäivälehden lööppijutussa.
Lainaus opetussuunnitelman perusteista:
"Koko opetuksen kattavan Ihmisenä kasvaminen -aihekokonaisuuden päämääränä on tukea oppilaan kokonaisvaltaista kasvua ja elämän hallinnan kehittymistä. Tavoitteena on luoda kasvuympäristö, joka tukee toisaalta yksilöllisyyden ja terveen itsetunnon ja toisaalta tasa-arvoon ja suvaitsevaisuuteen pohjautuvan yhteisöllisyyden kehitystä."
"Ihmisenä kasvaminen" ei ole peruskoulussa oppiaineena, vaan aihekokonaisuutena, joka läpäisee kaiken opetuksen. Lue lisää täältä:
http://www.oph.fi/info/ops/
Kaikesta huolimatta ymmärrän.
Sanoit että turvakodin tarkoituksena on tukea väkivaltaa kohdannutta ihmistä. Joka sinällään on hyvä asia. Sen sijaan se ei kuullosta hirveän järkevältä, että sama taho tukee heidän elämäänsä väkivallan kanssa. Tilannehan on tämä, jos asiakkaat ovat pääasiassa vanhoja tuttuja, jotka eivät halua erota.
Tätä ajoin takaa...
Lisättynä vielä sillä tiedolla, että suuri osa perheväkivaltaan kuolleistakin on näitä pitkään turvakodeissa käyneitä, eli pitkään väkivallasta kärsineitä.
Lainauksessasi on hienoja sanoja, mutta tuntuu, että tuo kokonaisuus ei tavoita oppilaita millään tavalla, vaan on jopa viemässä joissan tapauksissa oppilaan itsetuntoa huonompaan suuntaan.
Turvakotien on tarkoitus on pitää kynnykset matalina, että näille ihmisille olisi paikka missä toipua. Moralisoiminen ja elämäntilanteen mestaroiminen johtaisi siihen, ettei turvakotiin uudelleen tultaisi. Hakatut naiset eivät kaipaa psyykkistä pahoinpitelyäkään, vaikka mieli esittää parenpia ratkasuja joskus olisikin. Turvakodeilla riittää asiakkaita, ikävä kyllä, tarvetta riippua yksissä ei ole.
Mitä siellä voisi oppia sellaista, mikä ei lentäsi ulos ikkunasta täsmälleen sillä hetkellä, kun nämä teinikäiset joskus vuosikymmen(i)en kuluttua huomaavat parisuhteessaan olevansa tilanteessa, jossa odotukset ja arki eivät ihan kohdanneetkaan?
Miten on?
Turvakodissa käydään, kunnes kuolema erottaa väkivallasta...
On sekin lohduton tie, kun ehkä itse on liian sokea näkemään omaa tilannettaan. Asiakas tässäkin tohtoroi itse itseään, asiantuntijat ovat paikalla välttämässä toimenpiteitä, jottei uhri vain syyllistyisi, pitkälle on psykiatriakin yhteiskunnassa mennyt...
Välillä tuntuu, että sen syyllistämisen päälle lasketaan liian paljon. Senkin voi oppia käsittelemään, olen lukenut. Terve ihminen osaa sen luonnostaan ja muut oppivat, sanottiin.
Miksi ihmeessä puuttumista tulee pelätä toisten hengen menetyksen uhalla!?
Minusta tuo on älytöntä. Mielistellään turvakodissa, jotta saadaan ne sinne uudelleen?
Vaikuttaa jopa heitteillejätöltä jossain määrin.
(sisältää kärjistettyä asiaa)
Kuka tekee eniten väkivaltaa ja missä yhteydessä. Mutta jos fakta on se (ja tilastojen mukaan kiistämättä on), että mies tekee perheväkivallasta melkein kaiken, niin on käsittämätöntä yrittää VÄHÄTELLÄ tätä tosiasiaa nostamalla YKSI NAISEN TEKEMÄ teko esiin.
Turvakoti eikä yleensäkään MIKÄÄN TAHO voi antaa toiselle ihmiselle "oikeita" elämänohjeita. Viisas taho on se, joka pystyy palauttamaan ihmisen oman uskon omiin voimavaroihinsa.
Ongelman ydin mielestäni perheväkivallassa on se, että sitoudutaan liian nopeasti kumppaniin henkisellä, emontionaalisella tasolla. Ei muutaman kuukauden tutustuminen vielä riitä. Kumppani pitää testailla, osata esittää oikeita kysymyksiä jne. Ei, ei, kyllä tämä on kokonaisen ihmiskunnan uuden oppiaineen paikka!
Ja vanhempien pitäisi opettaa lapsiaan tässä parinmuodostamisasiassa. Ei se todellakaan ole turvakodin tehtävä. Se on aina vaikeampaa, kun ne ovat jo pöksyissä...
Mutta moraali, vastuu, toisten kunnioittaminen, omanarvontunto ym. ovat asioita, joiden oppimiseen ei yksi tai kaksi peruskoulun/lukoin kurssikokonaisuutta taida ihan riittää. Semminkin kun tässä asiayhtydessä käsiteltävä aihe olisi melkoisella varmuudella vielä hyvin, hyvin etäistä tulevaisuutta useimmille 'opetuksen' kohteille.
Vai ajatko tuota sossu-feministien suuresti rakastamaa ajatusta, että tulevien aikuisten kaikkinaisen kasvatuksen pitäisi olla yhteiskunnan (neuvola, päiväkoti, koulu, sotaväki) vastuulla?
...säikeessä taas olet sitä mieltä, että peruskoululaisille pitäisi moisia ohjeita oikein oppiaineena tai kurssina opettaa ja että tällä lailla nämäkin ongelmat voitaisiin ratkaista?
Ennalta opetus on eri asia kuin se, että mennään perheeseen tyyliin "Päivää! Teidän suhde kuulkaas loppu nyt tähän. Te ette sovi toisillenne."
Minä olen kyllä tuosta aivan samaa mieltä. Lisään vielä sen, että usein malli on synnyinkodista, omien vanhempien parisuhteesta lähtöisin. Toisella tai molemmilla.
Kahtaalle se vaikuttaa, alistumiseen ja lyömiseen.
"Turvakoti eikä yleensäkään MIKÄÄN TAHO voi antaa toiselle ihmiselle "oikeita" elämänohjeita. Viisas taho on se, joka pystyy palauttamaan ihmisen oman uskon omiin voimavaroihinsa."
Täytyy meikäläisen kaiketi harjoitella rivien välistä lukemista....
Koulussa on sellaisia oppiaineita kuin terveystieto, yhteiskuntaoppi, uskonto ym. joissa kaikissa käsitellään myös parisuhteeseen liittyviä asioita. Ei mikään yksittäinen oppiaine koulussa ole ratkaisu asioihin. Huume-, alkoholi- ja tupakkavalistusta annetaan koulussa paljon, samoin esim. ravinto- ja liikennekasvatusta. Silti vain ihmiset ryyppäävät, tupakoivat, syövät epäterveellisesti ja käyttäytyvät holtittomasti liikenteessä. Kyse on siitä, miten asiat sisäistetään - ja mallit omaksutaan enimmäkseen muualta kuin koulusta. Koti ja oma perhe ovat edelleen avainasemassa kasvatusasioissa.
Tottakai, turvakodit ovat syyllisiä naisiin kohdistuvan väkivallan raaistumiseen ja tietenkin viimekädessä myös naismurhiin. Tietenkin naiset ovat itse syyllisiä, heihin kohdistuviin pahoinpitelyihin, koska varsinainen teon suorittaja ei ole missään vaiheessa vastuussa mistään. Pahoinpitelyjä vain tapahtuu, koska ne mahdollistetaan.
Miehillä ei ole kykyä vastata omista teoistaan, vastuu on aina yhteiskunnan tai ainakin naisjärjestöjen kannettava.
Tarkoitan, että kun ihminen on omassa elämäntilanteessaan, niin SIINÄ TILANTEESSA ei voi kertoa, mitä ihmisen pitää elämälleen tehdä.
Toki yleisellä tasolla voi opiskella elämänhallintaa, parinsuhdetta jne.
Nämä ovat kaksi eri asiaa.
En voinut mitään, mutta nauratti ääneen tämä viestisi. :)
"fakta on se (ja tilastojen mukaan kiistämättä on), että mies tekee perheväkivallasta melkein kaiken"
Tämä on se mutu-mielikuva, joka suurimmalla osalla ihmisistä on, mutta fakta se ei missään nimessä ole. Tutkimusten mukaan (aiheesta on tehty ihan väitöskirjoja, joista olen lukenut koosteita, valitettavasti en muista lähteitä tarkasti, pahoitteluni siitä) 30-40% puolisoon kohdistuvasta väkivallasta on naisten harjoittamaa (siis yleensä naisten miehiin kohdistamaa). Jo tämä yksistään kumoaa väitteen, jonka mukaan mies on lähes kaiken perheväkivallan takana. Toisekseen lapsiin kohdistuvasta väkivallasta 70-80% on naisten tekemää. Nämä ovat todelliset faktat. Faktaa on myös se, ettei suurin osa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta tule ikinä viranomaisten tietoon, etenkin kun tekijänä nainen. Samoin suurin osa miehistä ei mene kertomaan poliisille tmv., että "sain vaimolta turpaan". Vaikea itse asiassa uskoa yhdenkään miehen tekevän näin (vääristää niitä tilastojasi varmaan "jonkin" verran). Siis nämä ovat toki tuloksia Suomesta, tuskin pätevät esim. muslimimaissa.
Väkivalta on aina tuomittavaa, oli tekijänä sitten mies tai nainen ja kohteena mies tai nainen. Väkivallasta, myös perheväkivallasta, on toki syytä keskustella. Se, mikä minua eniten nykyisessä keskustelussa rassaa on se, että poikkeuksetta mies kuvataan isoksi pahaksi, suorastaan demoniseksi olennoksi, jonka olemassaolon ainoa syy on vedellä turpaan vaimoaan ja viikonloppuisin toisia miehiä snagarilla. Nainen puolestaan kuvataan poikkeuksetta viattomaksi uhriksi. Tilanne ei kuitenkaan enää nyky-Suomessa ole näin mustavalkoinen (jos on sitä koskaan ollutkaan). Toki edelleenkin miehillä on kyseenalainen kunnia johtaa väkivallan harjoittamisen määrässä, mutta naiset ovat kovasti kirineet (tämän huomaa ihan empiirisestikin jos erehtyy käväisemään viikonloppuna illalla kaupungilla, humalaiset naiset tappelevat keskenään ja saattavatpa hyökätä jopa viattoman ohikulkijankin päälle vähintäänkin yhtä hanakasti kuin humalaiset miehetkin, omakohtaista kokemusta valitettavasti löytyy).
Jotenkin sitä toivoisi keskusteluun avoimuutta ja rehellisyyttä. Feministeiltä sitä ei tunnu löytyvän. Nämä naisasiajärjestöt ovat mm. lukuisia kertoja hankaloittaneet jopa naisten tekemää tutkimusta naisten harjoittamasta väkivallasta. Eikä tämä ole valitettavasti ainoa asia, missä meidän yhteiskunnastamme puuttuu avoin ja rehellinen keskustelu.
Ei riitä, että aihetta rääppäistään. Parisuhteesta ja siinä elämisestä pitää tehdä selkeä oppiaina ja sen pitää olla kattava kokonaisuus. Kolme viikkotuntia sopiva ja alkaa 12 vuotiaista oppilaista ylöspäin.
Jospa olisikin sellainen viranomainen, joka todellakin uskaltaisi sanoa pariskunnalle, että te ette sovi toisillenne. Mihin muuhun johtopäätökseen voi tulla, jos väkivalta jatkuu viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen? Miksi ihmeessä tuollaisessa suhteessa pitäisi kenelläkään olla "oikeus" elää? Vapaassa maassa tosin jokainen itse päättää, haluaako elää hakattavana koko elämänsä.
Pudota tuoliltani.
Mutta sitten muistin otsikon.
Jännä tämä syyllistymisongelma. Miten kipeä se onkaan. Mutta siitä saisi kyllä jonkin verran kehittyneemmänkin keskustelun aikaan...
Simone de Beauvoir havaitsi jo vuosikymmeniä sitten, että naiset hyväksyvät alistetun osansa "välttääkseen autenttiseen, itseohajutuvaan olemassaoloon liittyvät rasituksen".
Väkivaltaan syyllistyneen saa vastuuseen ja tuomiolle, kun hänen teoistaan tehdään rikosilmoitus. Pätee myös parisuhteessa tapahtuvaan väkivaltaan.
Näitä tilastoja on täällä ollut näkyvillä ja luulenpa, että myös sinä tiedät niiden prosentuaaliset määrät.
Edelleen toistan, että emme kilpaile väkivallan määrällä, emmekä muuta tosiasioita, vaikka liitämme, miehen naiseen kohdistamaan, väkivaltakeskusteluun sivusta lapsetkin.
Mutta sitä ei saa vaatia.
99,9%? 50,1%? Jotain muuta?
Ja vähätellä? Kun mies käyttää väkivaltaa, hänet esitetään tunnevammisena petona. Väkivaltaisen naisen tapauksessa taas koetetaan analysoida ja ymmärtääniitä paineita, jotka ajoivat hänet moiseen äärimmäisyyteen.
Elämme vapaassa maassa, jossa rikoksen uhrin ei tietenkään ole pakko tehdä rikosilmoitusta, ellei halua. Mutta kyllä minä ainakin mieluummin ilmoittaisin poliisille kuin olisin hakattavana vuodesta toiseen.
Olen samaa mieltä. Minusta pitäisi olla viranomaisilla sen verran oikeuksiakin, että uskaltaisivat kysyä, mitä kyseinen pari oikein haluaa. Jatkuvaa väkivaltaa vaiko terveen parisuhteen? Jos vastaus on terve parisuhde, sitä aletaan siitä sitten purkamaan onko siihen edellytyksiä. Jos jokin muu, tilanteeseen annettaisiin vain "oireen mukaista hoitoa".
Mitään yksiselitteistä mallia, tee näin, niin oikein menee, ei voida antaa. Mutta uskon että monessa tapauksessa jomman kumman silmät aukeaisivat ja muutos parempaan tulisi. Joko sitten eron myötä, tai sitten kehittymisen muodossa.
Pitkittynyt tilanne on aika vaikeampi purkaa.
Ei siltä oikein voi sulkea silmiään silloin, mielestäni, kun se aiheuttaa sukupolvien ylitse jatkuvaa väkivaltaista käytöstä.
Juttu jatkuu parin lapsissa.
Toisaalta, rikos on rikos vasta kun se on ilmoitettu ja siksi todettu/todistettu.
Ennen se on vain epäily.
..ja jos aivastaa liian kovaa, niin se on merkki piilevästä aggressiivisuudesta, minkä feministijärjestö ennen pitkää institutionalisoinee potentiaalisen hakkaajan tunnusmerkiksi, jolloin näitä potentiaalisten hakkaajien uhrejakin varten vaaditaan rakennettavaksi turvakoti ja väkivaltakoneisto (siis armeija ja poliisi) alkaa kytätä kansalaisia potentiaalisen hakkaajuuden selvittämiseksi..
..feminismi tähtää pitkälti juuri kyttäämisen aikaansaamiseksi..
..joku tolkku väkivallaksi luokittelussakin täytyy olla, nykyäänhän pitää puhua jo kirjakieltä, ettei saa syytettä jonkun yhteiskunnallisen ryhmittymän solvaamisesta..
Peruskoululaisella on enimmilläänkin koulutunteja vain noin 30 viikossa. Parisuhdeopin lisäksi olisi sosiaalinen tilaus monille muillekin uusille oppiaineille. Jos katsotaan, että koulu on se, joka pääasiassa vastaa siitä, millaisia ihmisiä tulevaisuuden yhteiskuntaan kasvaa, olisi järkevintä ja tehokkainta pidentää koulupäivät vähintään 8 tunnin mittaisiksi eli ainakin kymmenisen viikkotuntia lisää.
Voitaisiin siirtyä myös enemmän sisäoppilaitosmaiseen malliin, jolloin lapset kävisivät kotona vain esim. viikonloppuisin ja saisivat olla arki-illat ja yötkin koulun ja naisopettajien autuaaksitekevän vaikutuksen piirissä.
Väkivalta keskusteluissa on varsin tavanomaista pohtia muita syitä, kuin sitä, ettei väkivaltaa ilman tekijää olisi. Ongelmallinen on siis väkivaltainen ihminen, ei hän johon väkivalta kohdistuu, eikä yhteiskunnan auttamisjärjestelmät, eikä järjestelmien puute. Pahoinpitely olisi tuomittava aina. Nykyisinhän pahoinpitelyt ovat kyllä jo yleisensyytäjän alaisia rikoksia. Tuomio siis tulee, mikäli asia poliisiasiaksi menee.
Naiset hyväksyvät helposti itseensä kohdistuvan väkivallan ja jopa saattavat sitä provosoida, näinhän se menee. Väkivalta tarvitsee mahdollistuakseen sekä tekijän että kohteen. Kuinka sitten voisi näitä alistuvia asenteita muuttaa ja ennenkaikkea miten voitaisiin vähentää väkivallan hyväksyttyvyyttä ja jopa siihen liitettyä miehisyyden leimaa? Nämä kysymykset olisi tärkeää ottaa keskusteluun. Näiden ongelmien kiertäminen vastuukysymyksillä snoppailemalla ei johda mihinkään.
Ongelman ratkaisu ja sosiaalipuolenkin suosima "varhainen puuttuminen" on tärkeämpi kuin ongelman taustalla olevien syiden kaivelu. Väkivaltaan on syyllinen se, joka käy toisen kimppuun. Pahoinpitelijä tuskin itse ilmoittaa poliisille, joten se on uhrin tehtävä.
Väkivallan hyväksyttävyys vähenee, kun jokainen pahoinpitely ilmoitetaan asianomaisille tahoille ja tekijät joutuvat vastuuseen.
Se on vähäsen siitä kiinni, minkä kukakin näkee ongelmaksi tässä väkivalta-asiassa. Minusta ei ole koskaan vain yhtä linjaa jota seuraamalla selviää kaikki.
Kaikki riippuu kaikista ja pelkäänpä, että naisten alistuvan asenteen takana on kasvatus. Jonkinlainen vanhempien taholta tapahtuva harjaannuttaminen riippuvaisuuteen.
Minä näen tässä naisten alistumisessa juuri riippuvaisuuden, itsenäisyyden puutteen/pelon, vastuun pakoilun. Oman osuuden ymmärtämisen ja muita vastaavia asioita. Itsenäisyyteen opettaminen ja vastuun ottamiseen omasta itsestään asiantuntijan avulla voisivat auttaa enemmän kuin oma hiljainen tohtorointi.
Nämä eivät tietenkään tarkoita, että syy hakkaamiseen olisi heidän, vaan nämä ovat syitä, miksi he eivät lähde, vaikka toinen syyllistyy hakkaamiseen - selvään rikokseen. Jatkuvasti nämä asiat enemmän tai vähemmän täällä halutaan sotkea.
Mies alistuu nykytiedon mukaan hakattavaksi tyystin erilaisten asioiden vuoksi. Ehkä jopa helpommin oikaistavien asioiden, mutta silti kynnys avunhakemiseen on paljon korkeammalla kuin naisilla. Monesti miehet pelkäävät lastensa puolesta. Sillä Suomessahan nainen saa lapset kuin lapset. Sarkasmilla: Niin huonoa äitiä ei olekaan ettei se isää voita.
Mutta ohi. Palataan taas, kun sinulla on ASIAAKIN esitettävänä.
>Näissä esille tulleissa tapauksissa se väkivaltainen osapuoli onkin ollut alussa vain vaimo tai tyttöystävä. Aikansa tätä kestettyään mieskin ottaa nyrkit käyttöön ja usein juuri nämä ovat niitä kaikkein pitkäaikaisempia ja kaikkien sitkeimmin yhdessä pysyviä pareja - väkivallasta kärsii kumpikin, ja sitä harrastaa kumpikin. <
Näin on. Tämän tyyppiset pariskunnat ovat patoloogisesti riippuvaisia toisistaan. Väkivallan tarkoitus ei heidän suhteessa olekkaan tarkoitus säikäyttää toinen osapuoli pois suhteesta vaan päinvastoin, vetää puoleensa tiukemmin, saada toinen vieläkin entistäkin riippuvaisemmmaksi. Koska alitajuntaisesti kumpikin tuntevat toisensa tarpeen olla riippuvainen. He jopa luulevat tätä rakkaudeksi.
Riippuvaisuus ei ole koskaan rakkautta, se on perverssi patolooginen ihmissuhdemalli. Kyseinen pariskunta on oppinut tämän ihmissuhdemallin lapsuudenkodissaan ja näin vakka hakee kantta koko elämän.
Toisinsanoen jos tämä pariskunta pystyisi eroamaan toisistaan, niin he kumpikin hakisivat aivan juuri samanlaista henkilöä seuralaisekseen kuin edellinenkin oli. Väkivalta siirtyy siihen uuteen suhteeseen.
Onko muuten olemassa vastaavaa ryhmää kuin AA, Al-Anon tai pelihimoiset tai ongelmasyöjät väkivallasta kärsiville? AA'n alkuperäistä 12 askeleen ohjelmaahan näissä muissakin noudatetaan. Ohjelma on todella hyvä ja ihan luettava kaikille ihmisille, vaikka ei ongelmaa olisikaan.
Ryhmässä voisi kehittyä ymmärtämään oma arvonsa ja suhtautumaan väkivaltaiseen ihmiseen siten, että irrottautuu tästä henkisesti, vaikka ei sitten suoraan eroaisikaan. Saisi hyvää pohjaa omille mietinnöille. Se olisi tavallaan aikalisä ja hyvä teko itselleen. Lyöjää ei voi väkisin auttaa, mutta uhri voi oppia auttamaan itse itseään. Ohjelman kautta oppisi vähemmän provosoimaan lyöjää, joka kokee "lähes kaiken vastaan sanomisen" provosoinniksi.
Monet alkoholistiperheet ovat raitistuneet sitä kautta, että puoliso lähtee alkoholistien perheryhmään ensin. Juova saa siitä kipinän ja aloittaa oman toipumisensa AA'n puolella.
Paljon on mahdollisuuksia hakea apua. Muutos se on vaikea.
Teille molemmille avecmaria ja bacon&eggs sanon, että jutuissanne on ollut kyvyttömyyttä nähdä miten monimutkaisen ongelmavyyhden sisällä ihminen on, kun lähisuhteessa on väkivaltaa.
Helpointa varmaankin on irrottautua suhteesta ensimmäisen lyönnin jälkeen, eikä se silloinkaan ole helppoa. Kuten tuolla alempana kuvailin väkivalta ei välttämättä näy heti.
Ajattelein itse tässä avauksessa erittäin laajaa näkökulmaa siitä miten heppoisin keinoin tuodaan
ilmi hiljainen hyväksyminen. Voisin kirjoittaa myös, ettei välitetä...
Aioin kirjoittaa tuosta uuden samanlaisen hakemisesta, mutta sitten jätin sen pois, koska ero ei ole todennäköinen.
Mutta hyvä että sinä jatkoit tarinaani...:)
Jospa jatkaisit vaikkapa siitä, mistä aloitit. Eli minkä tyyppistä ENNALTA EHKÄISYÄ sinä ajattelit?
...myos oikeus.
Vai miten olisi, jos putkimies Jukkala rupeaisi maalaamaan kotipihansa kivia punaisiksi, ja kirjoittaisi niitten paalle jotain sanomia tuonpuoleisesta.
Silloin vietaisiin ensin lapset. Sitten vaihtuisi tumma villapaita valkoiseen...
PS Rusalka, ei ole vittuilua..
Kyvyttömyys on siinä, että ei jaksa eikä viitsi kirjoittaa kaikkia poikkeuksen poikkeuksia. Täällä on monella tapana tarttua epäolennaiseen asian kannalta ja tehdä keskustelusta torso.
Jos luet ensimmäisen kirjoitukseni tästä ketjusta näet mitä mieltä olen väkivallasta. Se on tuolla ylempänä ja nimellä "Luin vastikään". En sanoisi olevani kyvytön näkemään totuutta. Näen sen jopa laajemmin kuin moni muu tässä.
Millä tavoin ilmenee hiljainen hyväksyminen?
Ja maailman yksinkertaisimpia neuvoja ovat: jätä se, eroa, etsi uusi työpaikka, etsi uusi asunto, kouluttaudu uudestaan.
Neuvojia meillä riittää, mutta harvassa on niitä, jotka todella "näkevät" pintaa syvemmälle, ongelman ytimeen saakka.
No kyllä minusta ei ole sanomaan kenellekään väkivallan uhrille: mene takaisin, ota lisää selkääsi niin kauan kuin henki sinussa pihisee...
Parisuhdemallihan syntyy lapsuudenkodissa ja sitä on hyvin vaikea yhteiskunnan puolesta muutella, ei opettajatkaan siihen pysty.
Se ei kuitenkaan estä asioista keskustelemista kouluissa. Vuorovaihdesuhde ihmisten kanssa auttaa meitä muokkautumaan persoonina ja muokkaa myös hitaasti ja varmasti meidän käytöstäkin ja asenteita. Mitään suuria muutoksia ei kuitenkaan enää saada aikaan tällä iällä, se vaatii jo sitten kovempia keinoja...
Jokaisen laspsen ensimmäin parisuhde on äiti, ja se malli tulee olemaan sitten koko aikuisiän mallina ihmissuhteissa.
Parissuhteissa omien vanhempien parisuhde antaa malliin oman värinsä. Vanhemmat eivät voi opettaa lapsilleen mallia jos he eivät itse pysty elämään sen mallin mukaan.
Toisinasanoen se malli minkä mukaan lapset tulevat aikuisiässä elämään on se malli, jonka lapset itse saivat omien tulkintojensa perusteella, omien vanhempiensa mallista. Tuo lapsen oma tulkinta on tärkeä tässä.
On ihan pikkasen muitakin tyylejä kuin tuo mainitsemasi ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄripää! :I
Noinhan se tyyppi kuitenkin tekee, SANOO TAI EI.
Muuta sille ei saa ehdottaa, sen muun ehdottaminen on väärin. En vain voi tajuat miksi!!!
Eli väkivallan kohteeksi joutuneelta voi esim. kysyä, että mitä hän on ajatellut tehdä/toimia asian suhteen. Mitkä ovat HÄNEN OMAT SUUNNITELMANSA OMAN ELÄMÄNSÄ SUHTEEN? Yleensäkin esitetyt kysymyskset herättävät toisessa ajatteluprosessin, mutta suorat käskyt herättävät vastustusta.
Ihminen avautuu sinulle ongelmissaan ja kun sanot hänelle "eroa", se on sama kuin löisit häntä lisää. Lyötyä on lyöty ja nyt häntä KÄSKETTÄISIIN jättämään kaikki sekin, mikä suhteessa on hyvää ja rakasta, unelmista ja toiveista puhumattakaan.
Jos meillä ei ole muuta neuvoa kuin tuo "eroa", me voimme piää tämän viisaana pitämämme neuvon omana tietonamme ja ohjata uhri myötätuntoisempiin käsiin.
Huomasin että ollaan samoilla lijoilla.
Ripa näyttää olevan myös samassa veneessä... heh
Ripa, saisit oikein mielellään kirjoitella hieman pitempiä viestejä, sinulla näyttää olevan mielenkiintoista sanottavaa.
kieltää etteikö parisuhdeväkivalta olisi erittäin suuri ongelma jotka joutuvat sitä kokemaan.
Kysyisinkin sinulta Rusalka että olisiko sinusta siinä jotain järkeä että naapurit, ystävät tai tutut puuttuisivat parisuhdeväkivaltaan?
>Ajattelein itse tässä avauksessa erittäin laajaa näkökulmaa siitä miten heppoisin keinoin tuodaan
ilmi hiljainen hyväksyminen. Voisin kirjoittaa myös, ettei välitetä...<
Voisitko Rusalka hieman tarkentaa mitä tuolla edellisellä haluat sanoa.
Ongelma on ongelma, se siinä.
Ongelmalle on ensin etsittävä syyt ja sitten nähtävät syiden seuraukset ja sen jälkeen vasta alkaa pala palalta rakentaa uutta ja parempaa.
Ei auta lähteä ongelmaa ratkaisemaan takaperin, se ei johda mihinkään.
Nuo neuvot että "jätä se, eroa, etsi uusi työpaikka" jne. ovat vain ensiapuratkaisuja tilanteeseen, sen varmasti ymmärtää kyseinen henkilökin.
Kaiken tuon ensiavun jälkeen on todellinen ogelmanratkaisun aika ja se vie aikaa ja kysyy voimia ja siihen melkein aina tarvitaan apua ja tukea. Kyseisen henkilön kun on muutettava asenteitaan, muuten ei ongelmaan tule mitään ratkaisua vaan se lukkiutuu ja toistuu ja toistuu ja toistuu taas uudestaan.
Minä vähän samaa tuossa mietin. Syytetään hiljaisesta hyväksymisestä mutta samalla ulvotaan ettei saa sanoa sitä eikä tuota. Ei saa syyllistää eikä neuvoa. Pitää olla hiljaa - hyväksyä hiljaa se että homma jatkuu.
Monelle tämä tarkoitta samaa kuin oikeus välinpitämättömyyteen. Ja varmasti se myös tuntuu sille!
Kuka ulkopuolinen muuten voi sanoa näkevänsä toisen henkilön ongelman ytimeen? :)
saa sen aikaan ettei pysty näkemään tai hyväksymään niin sitä kuin tätäkään.
Ristiriitainen henkilö ei kestä kuulla. Ja jos haluaa auttaa ristiriitaista pääsemään eroon ristiriidastaan niin saa kuulla kunniansa. Nyt yhtäkkiä koko ongelma olikin auttajan ja neuvojan syy ja vika.
erilaisia terapioita, ryhmä- ja yksityis.
Vankiloissa käytetään paljon juuri näitä terapioita.
Nyt on vaan niin pahasti asiat, jos on kyse persoonallisuushäiriöisestä henkilöstä, ettei heitä voi edes auttaa terapialla. Heihin ei tehoo mikään.
Persoallalisuushäiriöiset henkilöt ovat mestareita manipuloimaan ihmisiä. He voivat olla erittäin ystävällisiä, charmikkaita ja kohteliaita kun he sille päälle saatuvat.
Manipuolointia he käyttävät "aseenaan" saadakseen toiset henkilöt pauloihinsa. Kuka tahaansa aivan trevejärkinen ihminenkin voi erehtyä ja luulla että kyseessä on aito kiintymys tai rakkaus.
Mutta ei mene kauan aikaa kun hän näyttää todellisen minänsä ja se on kauhistuttava. Siinä tilanteessa on lähdettävä heti ja kauas, eikä koskaan palata, ei koskaan alkaa yrittää kskustella järkeä heidän kansssaan, se ai auta.
Eikä ole olemassa lääkitystäkään heille. Voidaan antaa rauhoittavia läkkkeitä estämään liiallisia tunnekuohuja ja vähentämään impullsien purkautumisia, mutta muuten ei ole olemassa mitään juuri heidän tapaisille henkilöilleen.
jes, kuvailit sen juuri niin kuin itse tuolla jossain ylimalakaisesti kertoilin myöhemmin.
Siis kukaan ei varmaan TIETOISESTI hakeudu väkivaltaiseen suhteeseen, sitoutuu aivan muihin asioihin toisessa ihmisessä.
Taas tänne väliin tungen kommentin, anteeksi.
On sellaistakin suhtautumista, että mitä sitten sanoit, mitä sinä teit? Siis samaa kuin olette puhuneet raiskauskeskustelussa: Uhri pyritään syyllistämään.
Ristiriitainen henkilökö nyt on uhri? Aika käsittämätön ajatus.
en kyllä ajatellut vain parisuhdeväkivaltaa vaan tämä keskustelu lähti tähän suuntaan. Ihan hyviä juttuja tässä on tullut esiin, mielestäni.
Aika vaikea on puuttua joittenkin tappelemiseen. Epäilin yhtä juntturaa miestä puolison kovakouraisesta kohtelusta, kun kuulin naisen itkeskelyä joskus...Se asia jäi kyselemättä silloin. Tappeluihin olen mennyt väliin ja röyhkeästi erotellut jonkun kiihkoilijan toisesta. Sellaisissa tilanteissa minulla on ollut yllätys apuna, sillä vihainen nainen onkin saanut tappelupukarit hämmennyksiin. Kerran ulkomailla aloinkin kiroilemaan hirveällä äänellä suomeksi...kimppuuni hyökännyt mies hämmästyi todella, kun ei ymmärtänytkään mitään.
Nykyään pidän turvallisempana 'keskustella' epämääräisesti käyttäytyvien kanssa suunilleen yli kolmen metrin etäisyydeltä.
Ehkä tässä keskustelussa turhauttavaa on se, että jossain kohdin kuitataan asioita olankohautuksella. Hiljaa oleminen ei todellakaan ole asioiden hyväksymistä. 'Hiljainen hyväksyminen' voi kuulostaa syyttämiseltä, pyydän anteeksi. Eihän ihminen jaksa joka asiaan tarttua eikä edes aina huomaa kaikkea mikä pitäisi pysäyttää.
En ole myöskään väittänyt kaikkia miehiä hakkaajiksi niin kuin tuo bacon&eggs jossain selitti.
Kirjoitettu teksti on aika ilmeetöntä ja näköjään tulkinnan mahdollisuuksia täynnään.
voin vastata, että teoksen sisään rakennettu yleensä idea. Tuolla yhdessä keskustelussa pari viikkoa sitten paasasin taideteoksesta enemmänkin...Hyvä taideteos on sellainen, että sen voi tulkita monella tavalla. Minä teen kuvia. Niistä siis avautuu katsojalle monenlaisia tulkintoja, jotka ovat katsojan OMIA. Perustuvat katsojan omiin kokemuksiin ja ajatusmaailmaan. Jopa sellaisia tulkintoja, joita ei taiteilija edes ajatellutkaan teosta luodessaan. Olen joutunut paljon pohdiskelemaan palautetta, jota taiteilija teoksista saa. Yleensä ihmiset kuvittelevat, että taiteilija ajattelee juuri niin kuin HE näkevät ja taideteoksesta keksivät. Sitten lähdetään sijoittamaan tätä tulkintaa taiteilijaan, että taiteilija muka kertoo itsestään. Kysymys on juuri siitä, että katsoja kertoo tulkinnoillaan ITSESTÄÄN.
Täällä keskusteluissa tämä tarkoittaa: Kun kirjoittaa jotain , mitä tahansa, kertoo itsestään. Minulle näyttäytyy läpinäkyvästi nimimerkkien kirjoittelu. Tarkoituksellisen provosoivasti olen kirjoitellut joissain kohdin, mutta olen myös huomaamattani kirjoittanut sellaista mitä en tarkoittanut. Pyydän anteeksi, en ole mikään hyvä kirjoittaja.
Esimerkiksi en osaa käyttää tietokonetta, että osaisin piirroksiani täällä netissä julkaista. Pohdiskelin sitä tuolla ääneen...
Et väittänytkään kaikkia miehiä hakkaajiksi. Puhuit asenneilmapiiristä ja väkivallan hiljaisesta hyväksynnästä, jolloin minä puolustin tavallista, rauhallista elämää viettäviä ihmisiä, joilla ei väkivaltaan ole osaa eikä arpaa ja joita ei siis tule perusteettomasti vetää "hiljaisten hyväksyjien" joukkoon.
Entä tyyppi, jolla ei itsellään ole osaa eikä arpaa väkivaltaan, mutta ei myöskään ota kysyttäessä kantaa väkivaltaa vastaan?
elä turhaan syyllistä itseäsi. Jossain jo puhuin siitäkin kollektiivisesta syyllisyydentunnosta.
Esimerkki:
Olin tavallisten saksalaisten kanssa tekemisissä ja olin kiinnostunut näkemään yhden hirveimmistä keskitysleireistä, Munchenin lähellä. Sukeutui ympärilläni keskustelu, jonka vuoksi olin hyvin pahoillani, että edes otin puheeksi koko asian. Monet saksalaiset tänä päivänäkin kantavat syyllisyyttä siitä mitä tapahtui maailmansodan aikana, vaikkeivät edes olleet silloin syntyneet vielä. Asioita on kyllä paljon ymmärtääkseni Saksassa puhuttu.
Samalla tavoin näyttävät kaikki miehet tuntevan kollektiivista syyllisyyttä jonkun väkivaltaisen miehen tekemisistä. Asiahan ei ole näin. Ravistelen ja retuutan ja esim. provosoin kirjoituksissani. Sieltä omastanne syyllisyydentunteesta käsin ei kannata vastata vaan tarkasti luottaa maaperään jolla seisoo. Kyllä paljastuu asianlaita ennenpitkää. Hyökkäys ei ole paras puolustus, ajattelen, vaikka niin yleisesti sanotaan.
Mihinkään ei ole pakko ottaa kantaa, jos ei halua. Minä en esimerkiksi anna rahaa mihinkään keräyksiin, vaikka kerääjät olisivat kuinka hyvällä asialla. Se ei silti tarkoita, että kannattaisin maailmassa esiintyvää hätää ja kärsimystä.
Tässä suhteessa olen minäkin kärsimätön.
Jotkut eivät olekaan tottuneet puhumaan asioista esim. väkivallasta. Nämä sanankäänteet ovat minulle tuttuja ja olen penkonut väkivaltaan liittyviä asioita vuosikausia, en paljon kuitenkaan. Asioista PITÄÄ PUHUA, jotta oppii puhumaan.
Tarkoitukseni ei ole syyllistää vaan todellakin ravistella. Pitää pystyä avaamaan suunsa ja puhumaan kipeistäkin ja arkaluontoisista asioista.
Nämä pohtivat sitä, kun hiukan arvostelin tuolla aiemmin tätä keskustelua.
Voi olla, että näyttäydyn ristiriitaisena henkilönä. Käytän kuvakieltä monessa kohtaa ja sitähän voi tulkita monella tapaa, siis tulkitsijasta riippuen. Tuolla yhdessä kohtaa vastasin Antsux'lle, että saa seuraavaksi jyrätä untuvikkoja.
Naisia syyllistetään monin eri tavoin siitä, että mies lyö: tyypillisin syyllistäminen aihe lienee nalkutus.( nainen haluaa miehenkin osallistuvan arkiruutiineihin ja korjaavan jälkensä). Samoin naisten katsotaan olevan se, joka parisuhteen hoitaa: häpeä siitä, että se on epäonnistunut lankeaa naisten harteille. Nainenhan sen miehen valitsee. Mitäs valitsi väkivaltaisen puolison jne.
Koska..
"Turvakoteja tarvitsevat myös miehet yhä enenevissä määrin."
Pahoinpidelty, oli sitten nainen tai mies, kokee omaksi syykseen turpaanvedot. Minkä tahansa onnettomuuden uhri kelaa syyllisyyttään myös.
Mutta myös ympäristö, ilmeisesti kollektiivista syyllisyyttä lieventääkseen, yrittää 'todistella' uhria syylliseksi. Tahattomasti ehkä myöskin.
Jossain aiemmassa keskustelussa heitin, että uhri jätetään roikkumaan kuin löysään hirteen ja ruoskimiseen olemattomaksi osallistuu pahoinpitelijän lisäksi läheiset ja jopa ympäröivä yhteisö.
Asia on liian kauhea kohdattavaksi eikä osata puhua...
Samoin mies surmaa puolisonsa usein juuri sen takia, että toinen haluaa erota ja jopa eron jälkeen. Ei ole nämä asiat niin yksinkertaisia.
"Tutkimusten mukaan (aiheesta on tehty ihan väitöskirjoja, joista olen lukenut koosteita, valitettavasti en muista lähteitä tarkasti, pahoitteluni siitä) 30-40% puolisoon kohdistuvasta väkivallasta on naisten harjoittamaa (siis yleensä naisten miehiin kohdistamaa). Jo tämä yksistään kumoaa väitteen, jonka mukaan mies on lähes kaiken perheväkivallan takana. Toisekseen lapsiin kohdistuvasta väkivallasta 70-80% on naisten tekemää."
Olipas harmi kun et muista lähdettä.
"Olipas harmi kun et muista lähdettä."
:D
Mutta ei niitä kyllä kannata livessäkään lähteä näyttämään täkälaisille. Ihan pikku vinkkinä vaan. Tärkeänä sellaisena.
Vastasin tuohon toiseen kohtaan väkivallasta, tähän kirjoitan hieman vitseistä.
Vitsithän ovat "kansanperinnettä", usein aivan harmittomia, mutta hyvin usein niissä avoimesti pilkataan milloin mitäkin ryhmää: pappeja, opettajia, poliiseja, mustalaisia, eri uskontokuntia, eri kansallisuuksia, poliitikkoja, basisteja, blondeja...
Hyvä esimerkki oli www-vitsit niminen sivusto, johon sen ylläpitäjä oli kerännyt kaikista mahdollisista aihepiireistä ison kokoelman vitsejä. Joku teki sivustosta rikosilmoituksen, koska siellä oli loukkaavia juutalaisvitsejä. Sivuston ylläpitäjä sai vapauttavan tuomion sananvapauden nojalla. Hän kuitenkin oma-aloitteisesti sulki sivuston, koska arveli, että mikä tahansa ihmisryhmä voisi vastedes nostaa syytteen häntä vastaan.
Tässä linkki, josta pääsee myös tapausta koskevaan lehtiuutiseen ja vapauttavaan päätökseen asiassa:
http://www.phnet.fi/public/www-vitsit/00_menu.html
Höh ja höh. Ai niin ja höh. Olipa taas tykitystä yksinäisessä yössäsi.
Nokian johtaja vei pari alihankkijan edustajaa lounaalle. 'Mitäs saisi olla', kysyi tarjoilija kun seurue oli silmäillyt ruokalistaa. 'Häränlihaa kokoperunoilla', vastasi Nokian mies. Tarjoilija nyökkäsi ja kysäisi vielä: 'Entäpä vihannekset?' 'Ne ottaa saman', tuli nopea vastaus.
Oli muuten perusinsinöörin vitsi tämäkin. Ketäs SE halveerasi?
Olen kanssasi kahdestaan lounaalla. Tarjoilijan kysymykseen minä vastaan samoin kuin Nokian johtaja.
Ketä vitsi loukkasi? Ei ketään tietenkään.
...antsux'n puolesta olen huono vastaamaan, mutta esittämässäsi tilanteessa saattaisin pitäisin sutkautustasi omituisena tai lievän huvittavana. Loukkantua en moisesta osaisi.
No mutta enhän minä koirastani noin sanoisikaan.
Ei ketään todellakaan... jaa mutta tarjoilijan tuntemuksista en mene sanomaan. Tilanne sinänsä voisi olla mieleenjäävä - kaiken tämän jälkeen lounas vanhan tutun, joka kuitenkin persoonana olisi täysin uusi tuttavuus, kanssa.
Muistat varmaan, että se maksaa joka tilaa! Mä voin kaikin mokomin ottaa saman.
ja naurettu sille on... olen aina mielikuvissani aatellut, että kysymys on miesseurueesta.
Ei se ole kiellettyä mitä mielikuvissasi ajattelet.
Kysymys oli siittä mitä se ilmentää arvomaailmastasi ja asenteistasi.
No mun arvomaailmani nyt on äkkiä ilmennetty. Tekniikka&Talous saa olla edessäni vaikka ylösalaisin ja ymmärrän siitä yhtä paljon (vähän). Mutta Perusinsinöörin jutuille hirnun!
Nih!
Eihän kuitenkaan tuokaan ketään loukannut. Eihän? Ei toki. Nih.
Sytytti vähän hitaanlaisesti tuon sinun tajunnanvirtasi lukeminen.
Tarkoitat siis kuviteltua tosielämän tilannetta, jossa sinä puhuisit tarjoilijalle minun ohitseni niinkuin olisin koirasi. No joo. Kaiketi tuo hieman kismittäisi ja voisi olla että saisit jäädä pöytään nauttimaan epäilemättä erinomaisesta seurastasi.
Antsux'n vitsi ei kuitenkaan kuvannut tosielämän tilannetta vaan sellaisen kaltaista. Samoin sen kohteena ei ollut yksittäinen ihminen vaan tietyn ryhmän edustaja(t).
Hienoa, että sinulta löytyy tahtoa puolustaa Nokian alihankkijoiden kunniaa.
Kysymys oli siitä, voiko vitsi loukata vitsailun kohdetta.
Eli naisiin kohdistuva vitsailu loukkaa naisia ja jatkuva vitsailu halventaa naista omalla hiljaisella tavallaan. Väkivaltavitsi antaa omanlaistaan oikeutusta väkivallalle.
Tällainen vääntö ja vatkaus moisen itsestäänselvyyden toteamiseksi. Totta kai monet vitsit saattavat jopa loukata kohdettaan. Tosin kaikkeen ei pitäisi suhtautua niin herkkänahkaisesti.
Muualla tässä ketjussa olekin jo maininnut, että mielestäni tuo joukko-oppivitsi on kyllä poikkeuksellisen typerä ja mauton.
jättää oman onnensa nojaan.
Huumorin tarkoitus ei ole että kuulija tai lukija ottaa sen henkilökohtaiesesti.
Huumorin tarkoituksena on keventää elämän sisältämää vakavuutta.
Se onkin hyvän itsetunnon merkki ettei ota mitään henkilökohtaisesti, ole herkkähipiäinen.
Ja oman onnensa nojaan olisi pitänyt jättää tämäkin.
Kohtalaisen pitkä ketju siitä on kuitenkin kehkeytynyt, joten ajattelinpa kommentoida itse 'vitsiäkin'.
Tuo vitsi perustuu kyllä hyvin pitkälle siihen että se on poliittisesti epäkorrekti. Ei naisten hakkaaminen ole hyväksyttävää.. edes insinöörien keskuudessa!
Monet vitsit ovat hauskoja juuri poliittisen epäkorrektiutensa ansiosta.
Sen kyllä sanon, että tuo tämän ketjun aiheena oleva onnistuu kuitenkin olemaan vain typerä/mauton.
Niin, siis tuo oli ammatillisessa tai vastaavassa lehdessä, se on vielä aika kaukana valtakunnallisesta tai edes paikallisesta lehdestä. Onko jotain näyttöä siitä väkivallan hyväksymisestä?
En kiellä etteikö tuo vitsi olisi typerä mutta ymmärtääkseni jokaista naisia halventavaa vitsiä kohti on muutama miehiä halventava. Mielestäni mediassa miesvastainen 'seksismi' on astetta ankarampaa.
Korostuu koska miehet ovat niin tavattoman herkkähipiäisiä.
Siis miesten herkkähipiäisyydestä.
Ainoa mieleeni tuleva on tuolta 90-luvulta, kun Ruben Stiller kommentoi mainosjulistetta, jossa vähäpukeisella miesmalli pitelii oli jugurttipurkkia uhmakkaassa kulmassa suunnilleen perhekalleuksiensa kohdalla. Ja senkin 'älämölön' Ruben taisi esittää enempi ironisessa mielessä. Mikä ei estänyt joitakuita pölvästejä suuttumaan ko. mainoksesta ihan oikeasti.
Telkustakin putkahtaa vähän väliä mainoksia, joissa miehet kuvataan täysinä tumpeloina, juntteina tai yli-ikäisinä pikkupoikina. Enpä ole kummempaa närkästystä havainnut.
naisten jalostuneeksi väitetystä empatian kyvystä?
Noh, en tietty lähde tekemään muita yleistyksiä kuin että sinulta on tuollaista ennenkin tullut joten on kohtuullista odottaa sitä jatkossakin.
Rusalka naisena mainitsi naisvastaisesta vitsistä joten onko hän herkkähipiäinen ja miehekäs?
Feministit jatkuvasti puhuvat seksismistä naisia vastaan, valveutuneilla miehilläkin on oikeus puhua siitä.
En tiedä miten se korostuu kun seksismillä melkein aina lähtökohtaisesti tarkoitetaan naista uhrina ja miehetkin tavallisesti puhuvat asiasta siitä perspektiivistä. Viime aikoina kuitenkin antifeministit ja maskulistit ovat herättäneet tietoisuutta kolikon toisestakin puolesta.
En ole tietoinen sellaisesta mediasta/mainonnasta jossa esitettäisiin naisten pahoinpitely tai halventaminen humoristisena mutta olen tietoinen useista osoituksista siitä että miesten ja poikien pahoinpitely ja seksuaalinen väkivalta osoitetaan humoristisena ellei toivottavana.
sen tavallisepaa naisten kuin miestenkään parissa. Tasoihin menee.
"En ole tietoinen sellaisesta mediasta/mainonnasta jossa esitettäisiin naisten pahoinpitely tai halventaminen humoristisena..."
Koska et haluakaan sitä nähdä. Olet maskulinisti etkä haluakaan nähdä.
" mutta olen tietoinen useista osoituksista siitä että miesten ja poikien pahoinpitely ja seksuaalinen väkivalta osoitetaan humoristisena ellei toivottavana. "
Edelleen omia harha-ajatuksiasi, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Ihminen näkee/jättää näkemättä just sitä mitä haluaa.
Viestisi oli pelkkä ad hominem, ja edistää kuvaa feminismistä feminatsismina.
Ei ollut ad hominem. En käynyt kimppuusi mitenkään, en mennyt henkilökohtaisuuksiin. Sanoin vain asiat niin kuin ne ovat. Myös omalle kohdalleni tuo "sitä näkee mitä haluaa nähdä" sopii tietenkin. En ole natsi missään mielessä.
Sinä sanoit että minä kieltäydyn näkemästä todisteista, eihän tässä nyt ole vielä edes puhuttu todisteista, hyvänen aika.
Jos pyydät anteeksi, voidaan sinun kanssasi puhuakin vielä.
Tosiaankin öiseen aikaan kirjoittelin. Tuli tuonne uutisankkurin avaukseen myös tähän keskusteluun sopiva kommentti: Yleiset mielikuvat
Tässäkin keskustelussa on heitetty yleistyksiä. Luulisi kaikkien ihmisten huolenaiheena olevan väkivallan hiljainen hyväksyminen. Tehtävänä luulisi olevan toisen suojeleminen väkivallalta. Sitä kovemmaksi/hauraammaksi saattaa muuttua, mitä enemmän turpiin tulee. Tarkoitus oli kiinnittää huomio asenneilmapiiriin, joka mahdollistaa luvan kiivetä näitä väkivallan portaita aste asteelta kovempaan suuntaan, kunnes käydään toiseen käsiksi.
Väkivallasta lähisuhteissa ja erityisesti parisuhteessa: Löytyy viimeisen kymmenen vuoden ajalta tutkimustietoa siitä, miten sairastuttavaa/traumatisoivaa lähisuhdeväkivalta on. Yleensähän yhteydet solmitaan rakkaudesta. Suhteeseen ei todellakaan kuulu heti alusta lähtien väkivalta. Väkivalta saattaa alkaa vuosien vuosikymmenten kuluttua sitten, kun sitoutumista toiseen ihmiseen on monella tasolla. Yleensä väkivallan alkaminen liittyy elämän suuriin hetkiin tai solmukohtiin.
Se että kaikki miespuoliset syyllistetään joidenkin psykopaattien tekemistä väkivaltarikoksista, on pahimman luokan yleistys.
Ihmiselämässä on niin monia nurjia puolia ja monenlaisia portaita, joita pitkin yksilö voi omista lähtökohdistaan, perimästään, valinnoistaan, olosuhteistaan tai terveydentilastaan johtuen lähteä kiipeämään tai laskeutumaan: on väkivallan portaat, on työttömyyden portaat, on alkoholismin portaat, on huumeiden portaat, on masennuksen portaat, on mielisairauden portaat...
Minusta on väärin syyllistää esim. rauhallista perhe-elämää eläviä, työssäkäyviä, omillaan pärjääviä ihmisiä jostain "hiljaisesta hyväksynnästä" tai kaikesta kamalasta, mitä he muka "sallivat" ympärillään tapahtuvan.
Ongelmana on ettei monellakaan ole mahdollisuuksia tai kenoja poistaa tai estää sitä. Koska sen poistamsieen tai estämiseen tarvitaan väkivallantekijän oma panos.
avuttomiksi väkivallan edessä.
Jopa ammatikseen auttavat.
Hyvä Ruosutar!
Avuttomuuttahan tässä onkin...
Se, että tarrapaperin lailla joku kerää kaikkialta syytteitä niskaansa, ei osaa auttaa toista tai edes kokea myötätuntoa. Terveisin edelliselle, minäkin koen syyllistyväni(jos sitä sanaa haluat käyttää) hiljaiseen hyväksyntään.
Lähetän sinulle halauksen!
Toivotan kaikkea hyvää sinulle!
PS: En puhunut syyllisyydestä vaan avuttomuudesta. Itsekkin koen tuota avuttomuutta auttaa joka päivä kun kohtaan ihmisiä joita on käsitelty huonosti. Tekisin vaikka minkä jos tietäisin miten voisin auttaa. Hyvä neuvot ovat haussa.
Vähän epämääräisesti viittasin 'edelliseen kijoittajaan' kun tarkoitin erilaisten portaitten kirjoittajaa...
olin samaa mieltä kanssasi.
On vaan pikkasen kiire enkä ehdi vastata kaikille erikseen.
Tunnen monta huumorintajuista naista. Yksikään heistä ei ole tunnustuksellinen feministi.
Feminismi kaikissa ilmenemismuodoissaan on mitä räikeintä sovinismia. Vain feministit pitävät päiväkohtaisesti ja näköjään reaaliaikaisestikin huolta siitä, että miehen ja naisen välistä eroavaisuutta korostetaan.
...eipä 70-luvun taistolaisistakaan ensimmäisenä muistu mieleen heidän hersyvä huumorintajunsa.
Kuulin tämän vitsin jo kymmenen vuotta sitten ja sen kertoi MTV3:n myyntipäällikkö (nainen) Lapinreissulla:
Mikä ei kuulu joukkoon?
-vaimo
-kynnysmatto
-suihinotto: Oikea vastaus on suihinotto.
Eteisen matto ja vaimo on hakattava kerran viikossa mutta suihinottoa ei hakkaa mikään.
Ei sen kummempia, mutta onnistuihan (taas kerran) tekemään kärpäsestä härkäsen.
Minulle on muuten ollut ihan käytännön hyötyä joukko-opissa kun olen arvioinut medioiden tavoittavuutta ja rakentanut markkinoinnin kohderyhmiä. Ehkä minäkin luulin sitä ennen että joukko-oppi on typerää.
Mikä ei kuulu joukkoon.
-aviomies
-kynnysmatto
-suihinotto
aviomiestä ja kynnysmattoa saa jatkuvasti olla hakkaamassa, mutta suihinottoa ei hakkaa mikään, juu
Kiva, kun Jack ymmärtää mistä on puhe. Kun olet päättäjä.
Ei ole vieläkään löytynyt sitä mistä näköjään sinulle.
Taisi kolahtaa Jackiin pahasti. Nytkö minä olen kauhea ja väkivaltainen tuon äsköisen vitsin takia. Eikö sinulla olekaan huumorintajua? Tässä taas nähtiin, ettei mies kestä samanlaista edes vitsinä. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi mitä naiset kestävät koko ajan, sinä herrasmies?!!
Jännä juttu, miten 'väkivallasta ulkopuoliset' miehet luulevat ajavansa esim.kotona hakatun miehen asiaa väittämällä:
-väkivallasta puhuvaa naista väkivallantekijäksi
-väkivallan ehkäisemiseen pyrkivien toimien sivuuttavan miesten tarpeet
-lapsi- ja naisuhrien auttamisen unohtavan miesuhrit
Miksi et itse tee näkemillesi puutteille mitään vaan rikkinäisen levyn tavoin toistat ilkeyksiä tällä palstalla?!! Samat voin sanoa muillekin tässä keskustelussa pyöriville vastaväittäjille. Miten te käsitätte ajavanne niitten ihmisten asiaa, joita pyritään auttamaan väkivallasta selviytymiseen?
Alunpitäen kysymykseni halusi kohdentaa katseen väkivaltaisen ajattelun, käytöksen näkyvyyden hiljaiseen hyväksymiseen. Ilmeisesti olette jo niin turtuneet tähän joka tuutista tunkevaan väkivaltamausteiseen hapatukseen, ettei näytä syntyvän asiaa pohtivaa keskustelua.
Jotain kertoo nimimerkkien takana olevista ihmisistä se, että jatkuvasti yritetään iskeä jollain muka-nokkelilla solvauksilla toinen kumoon. Takerrutte omiin virheellisiin olettamuksiin, aivan kuin pääasia olisi vain lynkata toinen.
Keskustelun avasin tahallisen provosoivaan sävyyn enkä lopeta kärjistävien tekstien kirjoittamista.
Olette siis sitä mieltä, että nahka pitää olla paksu jopa panssari ja hampaat torahampaat. Uudelleen viittaan uutisankkurin avaukseen tuolla aiemmin. Kirjoitin sinne juttua aiheesta. Älä vaan ihmeessä Jack siihen keskusteluun kirjoita. Saat olla tämän keskustelun päättävä elin.
et vieläkään saa miestä itsellesi?
heh heh
Onpas "lapsemme" kasvanut päivän mittaan melkoisesti. Otan vapauden puhua "lapsestamme", koska ilmeisesti tulin panneeksi sen alulle sunnuntai-iltana laukaistessani (niin, olisi täytynyt pitää mielessä se entisen savolaistytön kaino toivomus: "Elä laakase, elä laakase - naatitaa ensin") ajattelemattomasti hieman juovukkeessa tuon loppukevennyksen avauksessasi "nainen miehen kanssa".
Ehkä tuo ylläoleva analogia hieman ontuu ja on seksistinen ja suuttumusta aiheuttava, mutta kun meillä miehillä nyt vaan on aina mielessä "se".
oloani myös tänä iltana, vaikkapa makuuhuoneen puolella?
Viivana paikalla ... odota hetki !
pitkitetty aamupano kans... niin voin imeä sut kuiviin.
*heittää mattopiiskan hankeen*
Ah, se oli fantastico, bella mia !
Nyt täytyykin kävellä aamupäivä varoen, ettei "kulkusten kilinä" herätä liikaa huomiota.
Kynnysmaton hakkaaminen ja aamupano saakin olla mielessä. Jäisi se vaimon hakkaaminen pois, niin kaikki olisi vähän paremmin.
Olen tässä sitä ajanut takaa. Nyt joku sanoi sen!
...mieltä !
Suukkoja sulle !