Elämän tarkoitus on elää onnellisena ja olla sekä
itselle että muille iloksi.Tyytyen siihen mitä on
Luojalta tätä elämää varten saanut.Pyrkii itse
hallitsemaan elämänsä tärkeimpiä asioita eikä
jätä elämäänsä toisten hoidettavaksi- tuottaa
ratkaisuja sen sijaan, että anyloisi jatkuvasti
omia ongelmiaan,uskoo puutteista huolimatta
saavansa paljon elämältään, hyväksyy itsensä
sellaisena kuin on, on kiitollinen siitä mikä
elämässä on hyvin,kykenee rakastamaan ja
vastaanottamaan rakkautta, palvelee ja tekee
työtä toisten hyvinvoinnin eteen, katsoo
innostuneesti eteenpäin,etsii hyvää huomista ja
uskoo voimiensa lopulta riittävän tavoitteiden
saavuttamiseen, ottaa täyden
vastuunhyvinvoinnistaan ja pitää hyvinvointiaan
tärkeimpänä arvonaan, päästää irti masentavasta
eilisestä,antaa anteeksi itselleen ja toisille
eikä mieti turhaan asioita joita ei voi enää
muuttaa.Siinä on mieliterveen ihmisen ajatuksia
ja elämän tarkoitusta.
itselle että muille iloksi.Tyytyen siihen mitä on
Luojalta tätä elämää varten saanut.Pyrkii itse
hallitsemaan elämänsä tärkeimpiä asioita eikä
jätä elämäänsä toisten hoidettavaksi- tuottaa
ratkaisuja sen sijaan, että anyloisi jatkuvasti
omia ongelmiaan,uskoo puutteista huolimatta
saavansa paljon elämältään, hyväksyy itsensä
sellaisena kuin on, on kiitollinen siitä mikä
elämässä on hyvin,kykenee rakastamaan ja
vastaanottamaan rakkautta, palvelee ja tekee
työtä toisten hyvinvoinnin eteen, katsoo
innostuneesti eteenpäin,etsii hyvää huomista ja
uskoo voimiensa lopulta riittävän tavoitteiden
saavuttamiseen, ottaa täyden
vastuunhyvinvoinnistaan ja pitää hyvinvointiaan
tärkeimpänä arvonaan, päästää irti masentavasta
eilisestä,antaa anteeksi itselleen ja toisille
eikä mieti turhaan asioita joita ei voi enää
muuttaa.Siinä on mieliterveen ihmisen ajatuksia
ja elämän tarkoitusta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kaunista.
Heitäppä vielä pikaohje siihen, miten nautitaan
tilanteesta, jossa viljelysitoumus pakottaa
tekemään tappiollista työtä, elatusmaksuista
selviytymiseksi on myytävä työkalujaan, fysiikka
reistaa kahden työn aiheuttamasta ylirasituksesta
ja asuinpaikka on sellaisessa korvessa, että
tietää parin tunnin autoilua suuntaansa, jos
aikoo naisia treffata.
Kauniita sanoja.
Eilinen... Mulle turhankin paha sana. Mä en kovin
usein halua kattoa taaksepäin. Ei se ole antanut
mulle mitään, ei siellä ole mitään.
Mä olen nuori. Omalla alallani lahjakas.
Opiskelen oppisopimuksella ja rakastan töitä.
Asiat hyvin.
No, päällisin puolin, kyllä.
Miksi näin?
Mä uskon siihen parempaan huomiseen.
Sitä mä olen ettinyt ja alkaa pikku hiljaa tuntua
siltä, että sitä ei edes ole. Pelkkää puhetta
koko juttu. Onko näin?
Mä oon sisältä särjetty nuori. Voisin sanoa
lapsi, koska se jäi multa kokonaan väliin, kiitos
mun rakkaan exäni.
Mutta mä olen iloinen. Hymyilen, nauran, rakastan.
Vaikka elämä potkii. Ja tuntuu, että kaikki
kaatuu niskaan.
Sulla on hienoja ajatuksia, kyllä.
Mutta ei se mene noin. Ei nyt, ei koskaan.
Ehkä jollain, mutta ei kaikilla. Ja se on totuus.
Ikävä kyllä...
Eihän se elämä mene aina niin kuin haluais, MUTTA
aina on kuitenkin pyrittävä (ITSE) parempaan eikä
antaa murheen vallata mieltä ja tekoja. Iloitkaa
ensin pienemmistäkin asioista mikä on elämässänne
hyvää. Tsemppiä kummallekin.
Olen kovasti painiskellut elämän tarkoituksen ja
kaiken siihen liittyvän parissa.Neljän viikon
pakkolepo takana,vielä kaksi edessä.Pahin ehkä jo
ohi,kun tajusin ruveta kirjoittelemaan.Olin
vaipunut niin syvään masennukseen ja
itsesääliin,että valoa ei paljon näkynyt.Siinä
tilanteessa oli tosi mahdoton edes ajatella
elämän hyviä puolia,niitä ei yksinkertaisesti
löytynyt.Oli ihmeellistä huomata,miten täysin
vieraiden ihmisten sanat avasivat silmäni.Omat
ihmiset ja ystävät vain puhuivat
kiireestään,sillä en kai ollut kovin hauskaa
seuraa.Nyt jotenkin silmäni avautuivat ja tunnen
olevani vahvempi.Nyt yritän katsoa niitä hyviä
asioita ja rakentaa niille.Sitä se elämä on.
mikä on hyvää
onko hyvä suklaata
vai onko se unta jonka jälkeen on levännyt olo
onko se hyvää ettei tarvitse miettiä mikä on hyvää
elämällä toki on tarkoitus mutta mitä sillä on
tarkoitus tehdä tai mitä sillä tarkoitetaan tai
mikä sen oma tarkoitusperänsä on taitaa jäädä
arvoitukseksi
voiko tässä luottaa olevansa edes elossa vai onko
elossa oleminen jotain muuta ja olemassaolo
mieluisaa tai epämieluisaa harhaa jonka ajatus
määrittää
Minullakin on ollut syvä masennus ja on osittain
vieläkin .Työpikalla tehtiin suuri saneeraus ja
sairaslomalaiset heitettiin ulos.Luulin ,että
minulla on ystäviä ,mutta masennuksen ja
työpaikan menetyksen jälkeen on ollut hiljaista
.Ennen ns ystäviä kävi usein purkamassa
murheitaan ja sanoivat ,että on ihanaa omistaa
laiseni ystävä joka kuuntelee ja ymmärtää.Nyt
kaikilla on niin kiire eivät ehdi käydä paitsi
pihassa poikkeamassa. Tunnen itseni typerykseksi
kun odotin "ystäviltä"apua .
Juuri niin,minullekin aina sanottiin,että olen
hyvä kuuntelija ja auttaja.Nyt sitten kävi
näin,auttaja ja kuuntelija jätettiin yksin.Sen
olen nyt tajunnut,että entiseen ei voi olla
paluuta,en enää ymmärrä.Masennus on pitkäaikainen
juttu ja sitä on vaikea hallita,mutta ainoa tie
tuntuu olevan eteenpäin.Olen jo sillä tiellä ja
tuntuu ihan mukavalta,oikeastaan ihan
vapauttavalta.Katselen ympärilleni,mutta vähän
kyllä pelottaa,että luiskahdan taas siihen
vanhaan rooliini.Tämä kirjoittelu auttaa,sillä on
ihmeellistä huomata,että minuakin halutaan
auttaa,kiitos siitä.Meitä "hylättyjä" tuntuu
olevan muitakin,hyvä että heräämme.Yritetään
jaksaa ja nousta tästä.
ei ole tarkoitusta minun mielestäni. En ole
koskaan ollut masentunut. Elämä on vaikeaa mutta
ihanaa...
mitä onkaan masentuminen
muuta kuin olemista
mikä on elämisen tarkoitus
vai onko sekin vain hyvä yritys ymmärtää jotain
mitä ei osaa selittää
Niin...jos pitää nami nami -psykologiasta
Miten voi olla täydellisesti onnellinen?
Onnellisuus on sitä,että tietää olevansa
mahdollisimman lähellä ideaalista
mahdottomuutta,sillä ollakseen onnellinen pitää
tietää millaista on olla masentunut.Ja jos on
masentunut ei taas voi olla täydellisesti
onnellinen.Tässä piilee siis onnellisena olemisen
paradoksi-täydellisyyttä ei ole olemassa.Minä
ainakin yritän elää mahdollisimman lähellä
täydellistä onnellisuutta,sitä kuitenkaan
saavuttamatta,sillä,kuten jo edellä mainitsin,en
olisi sen saavuttaneena enää onnellinen.Ja kaikki
kokemuksethan ovat vahvistavia ja avartavia...
eikös olekin helppoa olla terve kun on terve?
Mitä ne sairastavat oikein valittaa, ryhtyisivät
vaan terveiksi nekin?