joka päivä vähintään yhden keskustavastaisen avauksen.
Tulee mieleen, että onko Bagdatin jälleenrakentaja-kalifi määrännyt kirjoittamaan noita "tuhannen ja yhden yön" tarinoita kaulan katkaisun uhalla!?
Kannattasikohan nuo kapi-sedän ja M-pankin parhaat sadut kerätä talteen ja julkaista 20 vuoden kuluttua kirjana?... (tuskin).
Tulee mieleen, että onko Bagdatin jälleenrakentaja-kalifi määrännyt kirjoittamaan noita "tuhannen ja yhden yön" tarinoita kaulan katkaisun uhalla!?
Kannattasikohan nuo kapi-sedän ja M-pankin parhaat sadut kerätä talteen ja julkaista 20 vuoden kuluttua kirjana?... (tuskin).
Vastaukset 24
Vanhimmat
...totean, että en läheskään koka päivä tuota yhtään avausta. Viimeisen puolen vuoden aikana olen ollut kaksi kuukautta ulkomaillakin, josta en ole ainuttakaan kirjoitusta tänne laittanut.
Jonain päivänä saatan laittaa parikin avausta, ja antaa kymmeniä vastineita. Se riippuu siitä, miten asiaa on. Siis ASIAA, ei tuollaisia heittoja. Eikä se ole minulle eikä varmaan mpp:llekään puurtamista, helposti nuo meiltä syntyvät.
Mutta jos oikea ASIA on aina keskustalle epämieluista, niin siinä tapauksessa kirjoituksemme ovat keskustavastaisia.
Nytkin muuten vain pistäydyin, ja lähden taas kokoukseen, nyt Valioeläkeläisiin; eilen oli Päällystöliiton evp-yhdistyksen eläketoimikunnan kokouksessa.
Mutta jospa taas illalla olisi jotakin asiantynkää. Kun annan teille ajattelemisen aihetta vaikkapa Kekkosesta, niin kai se estää kepulaisenkin tylsistymistä, sillä monen kohdalla sen pahenemiseen ei oikein olisi enää varaa.
ettei ehdi keskustan saitilla käymään!
Koivisto antaa ajattelemisen aihetta vielä tänä päivänäkin monelle velkavankeudessa elävälle.
Mutta ehkä se on demarien mielestä "tylsistymisen estämistä".
Sulla tahtoo jäädä noi juttusi vesiperiksi.
>> Kannattasikohan nuo kapi-sedän ja M-pankin parhaat sadut kerätä talteen ja julkaista 20 vuoden kuluttua kirjana?
Viisi Suomen ohuinta kirjaa:
1. Jorma K. Korhonen: Viisaita ajatuksia
2. SDP:n järkevä talouspolitiikka
3. Kokoomuslaisia suurmiehiä
4. Mielipidepankki: Urotekoni SDP:n puolesta
5. Jäbä: Mielipiteet, joita en ole muuttanut
... julkaissut pitkät Kekkos-kaunaiset jaarituksesi? Ne ovat todella niin pitkiä, ettei niitä monta kertaa jaksa lukea, saati vastata. Olet eräitä niistä toistanut viikon sisällä noin kymmenen kertaa. Olen niihin joitakin kertoja vastannut johdonmukaisesti lyhyellä tietoiskullani Kekkosesta suurena isänmaanystävänä ja merkittävimpänä suomalaisena poliitikkona.
..., mutta Sinät et ole muistaakseni kertaakaan yrittänytkään niihin vastata analyyttisesti ja kumoamalla kuvaukseni Kekkosen saavutuksista.
...jaarituksia ne eivät ole olleet, ainakaan sinun Martti Ahtisaarta koskeviin kaunavyörytyksiin nähden. Ja ovat varmaan olleet hyvin paljon todenmukaisempia, kuin sinun matalaotsaisuuttasi kuvastavat esityksesi, joissa lukijan huvittuneisuuden pian voittaa sääli - ei Ahtisaarta, vaan sinua kohtaan.
Ja sääliksi käy puoluekin, jonka moraalia ja imagoa yleisemminkin kannattelevat sellaiset tukipylväät. Siitähän ei voi seurata muuta kuin - no, rakennusinsinöörinä hyvin tiedät, miten käy rakennukselle, jos sen betonivalu pääsee jäätymään.
Vai joitakin kertoja olet antanut lyhyen tietoiskun Kekkosesta? Ehkäpä noin tuhat kertaa. Lyhyen kyllä, mutta ei tietoiskua, vaan uskontunnustuksen, ei niinkään kristinuskon, kuin islamilaisen. Kunnon muhamettilainenhan polvistuu viisi kertaa päivässä ja painaa otsansa maahan ja kohottautuessaan julistaa "Allahu akbar" - Jumala on suuri!
Esitäpä nyt edes kerran todella PERUSTELTUNA ne mantrasi Kekkosesta, ja saavat olla pitempiäkin kirjoituksia, sillä minä kyllä olen lukutaitoinen ja ymmärränkin lukemani. Vastaan niihin varmasti ja sanon mielipiteeni kohta kohdalta.
Mutta vastaa nyt sinä kuitenkin ensiksi sanoistasi, joitä heitit tänne kirjoitustani ilmeisesti lukematta. Tai ainakaan et ollut siitä mitään ymmärtänyt.
Siis tästä on kysymys; katso myös linkin taakse:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000015416308
Mutta lukaisepa ensiksi myös tuo aikaisemminkin esittämäni, kekkostutkielmani loppuluvusta nyt poimimani, sillä myös siitä saatat löytää niitä kaipaamiasi analyyttisiä näkemyksiäni, jotka kumoavat turhan suuria uskoja Kekkosen saavutuksista ja niiden yksinomaan myönteisestä merkityksestä
Tuokin esitykseni on varmaan mielestäsi ylipitkä, mutta eihän niin suuresta ja monipuolisesta miehestä voida sanoa mitään kovin lyhyesti. Lyhyesti voidaan sanoa "keskusta on paras", mutta onko sellainen heitto mielestäsi hyvä ja uskottava? Jospa kerrankin jaksaisit lukea jotakin, ennen kuin lausut siitä mielipiteesi:
- - -
Mikä on Kekkosen historiallinen merkitys maallemme ja meille kaikille? Merkityksetön hän ei ainakaan ollut, se on varmaa. Mutta mitä hyvää ja mitä pahaa Kekkonen toi meille historiallisessa katsannossa; siitä mielipiteet eroavat. Näyttää siltä, että huonomman merkityksen kannalle kallistuvien määrä on kasvussa.
Mitä hyvää tuo Kekkosen johdolla tapahtunut Neuvostoliitto-kytkentä meille tuotti? Mielestäni ei mitään sellaista, mitä emme olisi saaneet myös ”paasikiviläistä” politiikkaa noudattaen.
Suomi oli Kekkonen-tappiin kytketty pässi, joka sai liikkua sillä alueella, mihin naru riitti, ja sai syödä sitä ruohoa, mitä tuolla alueella oli. Mutta vaikka heti alueen ulkopuolella ruoho olisi ollut mehevämpää, sinne Suomi-pässi ei päässyt. Neuvostoliitto oli se suuri paimen, joka saattoi aina siirtää tuota Kekkonen-tappia, mutta pässi pysyi aina narussaan ja naru oli vain määrämittainen.
No, sittenkin Suomi-pässin olot olivat tuossa Kekkonen-tapissa paremmat kuin suuren paimenen muiden pässien, joiden tapit pysyivät aina paikallaan, vaikka ruoho oli jo loppuun kaluttu alueelta. Ja Suomi-pässin naru sitten irtosi kun Kekkonen-tappi katkesi, mutta noiden muiden pässien tapit kestivät vielä kauan sen jälkeen.
Aineellisella puolella tuosta ajasta voi löytää myös jotakin hyvää. Tuo nykyaikana eriskummallinen tavaranvaihtosopimuksiin perustuva bilateraalinen ”oravannahkakauppa” oli meille taloudellisesti turvallista ja joskus tuottoisaakin. Saimme tarvitsemiamme raaka-aineita sellaisillakin tuotteillamme, jotka eivät olisi välttämättä länsimarkkinoille kelvanneet.
Eräs kirjoitustani kommentoinut on todennut, että ”Kekkosen mittavan elämäntyön Suomen talouden kehittämisessä Neuvostoliiton bilateraalisen kaupan kautta on jäänyt huomiotta kirjoituksessasi”. Mielestäni se ei kehittänyt talouttamme ja teollisuuttamme siten kuin olisi ollut tarpeen; se nähtiin heti, kun jouduimme etsimään uusia markkinoita NL:n romahdettua. Ja loppulasku tuli taloudellisena katastrofina NL:n romahtaessa ja yli neljäsosan maailmankaupastamme loppuessa kertarysäyksellä.
Jos emme olisi olleet tuossa kytkennässä, meidän oli ollut pakko ryhtyä jo 1950-luvulla vastaaviin kehitystoimiin, mihin olimme pakotetut Neuvostoliiton romahdettua. Nyt voidaan nähdä, mihin nuo viime vuosikymmenen pakkotoimet ovat maamme nostaneet. Jos olisimme nousseet kansainvälisessä vertailussa samalle tasolle jo neljä-viisikymmentä vuotta aikaisemmin, tilanteemme ja kansainvälinen asemamme tällä hetkellä olisi nykyistäkin parempi.
Ettei niin tapahtunut, on toki johtunut myös siitä tilanteesta, mihin olimme sotien jälkeen joutuneet. Mutta jos politiikkamme olisi voinut jatkua ”paasikiviläisenä”, jos johdossamme olisi ollut joku Paasikiven kaltainen ja hänen näkemyksensä ja arvomaailmansa omaava henkilö, Suomi olisi kehittynyt toisin.
Aineettomalla puolella tuo aika antoi meille mielestäni vain pelkkää pahaa. Jatkuva aivopesu muokkasi ajatusmaailmaamme, vääristi maailmankuvaamme ja sokeutti monilta hyvin kielteisiltä ilmiöiltä. Ja miten pitkäaikaiset saastejäämät tuo aika jättikään meihin, se nähdään yhä poliittisessa kulttuurissamme ja näkyy se myös näiden palstojen keskusteluissa.
Kekkosen ylipitkän kauden huonojen puolien luettelosta tulisi liian pitkä, jos yrittäisin tehdä siitä läheskään tyhjentävän. Listaan vain muutamia:
Ensinnäkin tuo kansallinen alennustilamme, johon saatoimme itsemme, oli nöyryyttävä. Suomalaisuus oli aikaisemmin tunnettu maailmalla urhoollisuutena, sisuna, rehellisyytenä ja monina muina hyvinä ominaisuuksina. Nyt se ruvettiin tuntemaan käsitteellä ”finlandisierung”, ”suomettuneisuus”. Siinä käsitteessä ei ollut mitään ylevää tai jaloa.
Jouduimme kieltämään merkittävän osan historiastamme. Sotiemme raskaat taistelut itsenäisyydestämme muuttuivat suureksi erehdykseksemme, häpeälliseksi sodaksi suurta auttajaamme vastaan. Koetimme olla hiljaa menetetystä Karjalastamme ja muista suurista uhrauksistamme.
Melkein häpesimme sankarivainajiamme, ja sotaveteraanimme kokivat itsensä syyllistetyiksi ja saivat kuulla usein ”mitäs menitte sinne”. Jouduimme väärentämään koulukirjammekin niin, että niistä pyyhittiin pois kaikki meille kunniakas ja Neuvostoliittoa kritisoiva oikea tieto.
Taloudellisesti olimme kytkeytyneet Neuvostoliittoon niin, että tuon hirvityksen romahtaessa myös taloutemme lähes romahti. Kun ulkomaankaupastamme poistui kerralla 25 % ja monilla aloilla paljon enemmän, eräillä täysin, syntyi katastrofi, millaista emme rauhan oloissa ole joutuneet muulloin kokemaan.
Kun samaan aikaan meitä koetteli vielä yleismaailmallinen lama, onnettomuutemme oli täydellinen. Sen seurauksista maksamme vieläkin mm. elinkeinorakenteemme liian nopeana pakkomuutoksena, mikä on osaltaan lisännyt työttömyyttä.
Kekkosen ylipitkänä kautena poliittinen kulttuurimme kieroutui pahoin. Pystyäkseen toimimaan mukana järjestelmässä oli pakotettu ottamaan käyttöön ja noudattamaan muotoja, jotka olivat kelvollisia Kekkosen ja hänen suuren tukijansa silmissä.
Aitosuomalainen Maalaisliitto joutui ensiksi hylkäämään aiemmat ihanteensa ja toimintatapansa ollakseen käyttökelpoinen valtapuolue,
ja muut puolueemme joutuivat valtaan päästäkseen ja päästyään noudattamaan esimerkkiä.
Vaikka aika on nyt jo toinen ja muut puolueemme ovat kyenneet melko hyvin karistamaan tuon raskaan häpeänviitan hartioiltaan, Keskusta ei ole siihen ainakaan täysin pystynyt; näin voidaan päätellä eräistä viimeaikaisistakin tapahtumista ja niiden tiimoilta virinneestä debatista.
Puhdistautuakseen Kekkosen ajan mädännäisyyksistä puolueen pitäisi selkeästi tuomita ne. Sen pitäisi tunnustaa, että Suomessa 1960-70-luvuilla vallinnut, Kekkosesta johtunut meno oli demokraattiseen ja parlamentarismia noudattavaan valtioon sopimatonta.
Monet keskustalaisten puheenvuorot näilläkin palstoilla vahvistavat, että he eivät vieläkään näe niissä mitään väärää. He yhä ihannoivat Kekkosta ja hänen poliittisia periaatteitaan ja menettelytapojaan. Heidän erityisesti toivoisin tutustuvaan tarkemmin idoliinsa ja hänen tekemisiinsä ja ajattelevan asian uudestaan.
Minun kekkos-kuvaani vaikuttaa myös se Kekkonen, joka ei vielä ollut presidentti. Se vaikuttaa poliitikon uransa ensimmäiseltä vuosikymmeneltä osin myönteisesti (isänmaallisuus ja pyrkimys ”kansanrintamayhteistyöhön”), mutta vuosikymmenen loppupuolelta myös kielteisesti (takin kääntäminen ja varsinkin sen epäilyttävät perusteet).
Kekkosen toimet toisella poliitikon vuosikymmenellään (toiminta asekätkentä- ja sotasyyllisyysasioissa, poliitikkotovereittensa pettäminen ja härski vallankaappaus omassa puolueessaan) vaikuttavat minun Kekkos-kuvaani vain kielteisesti.
Silti minunkin silmissäni Urho Kekkonen oli monilta henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan suuri mies ja kiistatta aikansa merkittävin suomalainen poliitikko, mutta hänen merkityksensä laatu Suomelle ei ole minun mielestäni yksiselitteisesti, tuskin edes voittopuolisesti hyvä.
Vaikka Urho Kekkosesta on kirjoitettu kenties enemmän kuin kenestäkään toisesta suomalaisesta, kaikkea hänestä ei vielä tiedetä. Tiedetään kyllä, millainen hän oli nuorempana, mitä ajatteli ja mitä teki, ja tiedetään myös, millainen hän oli sitten vanhempana, pääministerinä ja presidenttinä. Nuo persoonat ovat hyvin kaukana toisistaan.
Mikä aiheutti tuon äkkinäisen suuren muutoksen? Sitä ei tiedetä. Eikä tiedetä hänen kaikkia vaikuttimiaan monille huomiota saaneille toimilleen presidenttinä. Oliko hän niissä enemmän Suomen vai Neuvostoliiton asialla?
Uskon, että vielä joskus nuo muutamat kysymykset saavat vastauksensa.
Olen tällä lyhyellä esitykselläni Kekkosesta presidenttinä pyrkinyt kertomaan, miten hän sai vallan haltuunsa ja miten hän käytti sitä. Se mielestäni parhaiten kuvaa Kekkosen poliitikon olemusta.
Kotimaan politiikassa hän oli vallanhaluinen ja täysin häikäilemätön, mutta ihmeen nöyrä ja säyseä Neuvostoliitolle. Olen pyrkinyt myös osoittamaan, että hänen asemansa perustui ennen muuta Neuvostoliiton tahtoon ja tukeen.
Oliko tuo NL:n tuki välttämättä tarpeen Suomen presidentille? Uskoakseni ja monen muun mielestä sitä ei olisi tarvittu eikä sitä olisi saanut edes vastaanottaa niin selvästi. Mutta NL:lta saamiensa valtuuksien puitteissa Kekkonen kyllä usein toimi taitavasti Suomen etua ajatellen.
Myös monilta henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan – ennen muuta älyltään – hän oli suurmiesluokkaa. Mutta paljon hänessä oli muutakin, häntä pienentävää. Tämän olen koettanut tuoda esille inhimillisenä näkökulmana. Ei kai hän ollut ihmisenä vain hyvä tai paha. Kukaan meistä ei ole sellainen. Kekkosessa tämä dualistisuus näkyi korostuneesti, sillä hän oli harvinaisen ristiriitainen henkilö.
Yrität naarata jotain vedestä, jossa Kekkonen on käynyt uimassa vuosikymmeniä sitten.
Taas vedit vesiperän Taatto!
...joka ainoan viisautensa (mielestään suurenkin) esittää jo ties monennenko kerran sanon tämän viimeisen kerran: mieluummin vesiperä, kuin vesipää. No, voihan se neste päässäsi olla muutakin.
Totta kai tässä seurassa vesiperiä vetää hän, joka yrittää täältä viisauden suuria kaloja kalastaa. Nuottani on kyllä hyvä ja tiheäsilmäinenkin, mutta hyvin, hivin vähän täällä uiskenetelee kaloja, joita haluaisin kalastaa.
Tuollaisia sinttejä vaan ja nekin piileskelevät siellä pohjamudissa. Ole rauhassa; pikkupojat ne skitareita rantakivien välistä pyydystävät, ja nekin ovat vonkaleita rinnallasi ja minä en ole pikkupoika.
Isot kalat uivat syvissä vesissä, eivät viitsi viisaina tulla edes katselemaan repaleista nuottaasi.
Vaikka luulet nuottasi olevan kunnossa, olet unohtanut paikata sen jo monia vuosia sitten. Et ole viitsinyt tarkistaa asioiden tilaa, vaan oletat niiden olevan kuin 1960-luvulla.
Suosittelen mato-onkea kaltaisillesi.
Tämä kun on keskustan saitti ja kun kepulaiset itse yhtenään vaativat, että täällä pitäisi keskustella vain keskuntan politiikasta ja yhteiskunnallisesti tärkeimmistä asioista, niin tietysti he itse sitä sääntöä noudattavat.
Sen vahvistaa viimeistään Oiva Härkösen mukaantulo keskusteluun.
Hyvä. Nytpä tiedetään sekin, mitkä ovat tärkeimmät tekijät keskustan politiikassa ja yhteiskunnallisesti laajemminkin.
Ne ovat siis Mielipidepankki ja Kapi-Korhonen. Ei ollenkaan huonoja arvoja; varmaan parasta, minkä kepulainen tietää.
...kunnioitan ja uskoakseni edustankin muita ja korkeampia arvoja kuin kepulaisuutta ja kepun politiikkaa, mutta minkä sille mahdan, että kepulaiset ovat halunneet kohottaa minut tähän asemaan, jonka ihan oikein ymmärrät.
Uskon, että myös mielipidepankki ajattelee samoin omasta osastaan.
Olihan tuolla ylempänä tehty taas minusta ihan oma avauksensakin, mutta kun hetken osallistuin keskusteluun, niin avaaja ilmeisesti teki "kerikset" eli tuli katumapäälle ja deletoi avauksensa ja sen mukana koko ketjun.
Harmi, sillä en mielestäni lainkaan huonosti pärjännyt siinä debatissa.
Mutta kyllä joku kepulainen taas kohta avaa debattia näin tärkeästä yhteiskunnallisesta ja kepun politiikkaan kiinteästi kuuluvasta aiheesta. Ja taas pääsen debatoimaan. Tunnenhan aiheen heitä paremmin. Ihan kuten Kekkosenkin. Ja monen muun asian.
Rottakoulun käynyt EK-faitteri ei edusta sen korkeampia arvoja kuin kepulainenkaan, tuolta koulupohjalta kun sivitystä on vaikea hankkia vaikka kuinka kirjoja lukisi.
Luettu kun pitää myös sisäistää.
Luetun ymmärtämisessä olet kiistaveljesi Oivan kanssa aivan samaa tasoa, vaikka Oivan koulutus lupaakin paljon enemmän. Siinä mielessä hyvä ettet ole kepulainen, ajatusmaailmasi olisi vieläkin taantuneempi. Siinä sitä olisi meillä muilla kestämistä.
ei ole koulutuksesta kiinni. Sen näyttää saavuttavan jo pienelläkin koulutuksella. Korhoseen sopii erinomaisesti lause, jonka opin jo keskikoulussa koulun tarkastaneelta Niilo Visapäältä: Pieni tieto paisuttaa, tieto suuri nöyräks painaa.
Näinhän se on. Korhonen on päässyt sen verran tiedon makuun että kuvittelee tietävänsä paljon enemmän kuin tosiasiassa tietää. Jos hän todellakin sisäistäisi ja kykenisi prosessoimaan tietoa niin ilmitulo olisi nöyrempää. No hauskaahan tuota ukkoa on seurata.
...kuinka voisin ymmärtää vain olettamallasi rottakoulupohjalla tuollaisen viisauden? Kyllä se vuosi Lappeenrannassa silloin 47-48 vuotta sitten oli sellainen, että se mitätöi kaiken aikaisemman opiskelemani ja esti oppimasta mitään myöhemminkään, vaikka 4-5 vuotta eri sotakoulujen penkkiä kulutin ja varmasti vielä tuota pitemmän ajan itseopiskelin ihan siviiliaineita ja erinäisiä ammatillisia ja muitakin tutkintojakin suoritin.
Ja se rottakoulu on estänyt myös oppimasta mitään, edes elämää, pitkällä ja monipolvisella elämäntaipaleellani, jolla omasta mielestäni olen niin paljon nähnyt ja kokenut, itsekin elänyt, enkä vain hengissä pysytellyt.
Näkeehän sen kaikista kirjoituksistanikin, että niin onnettomasti on kohdallani käynyt.
Mutta miksi ihmeessä sitten sivusta seuranneet tekevät mm. tällaisia huomioita (joissa tehtyjä huomioita taidat sinäkin osaltasi vahvistaa):
- - -
Oletteko NOIN kateellisia?
Kirjoittanut: Juttusi lueskelija 4.4.2006 klo 22.51
Oletteko oikeasti NOIN sairaan kateellisia?
Jos ja KUN Jorma K Korhonen kirjoittaa hienosti ja vieläpä kohteliaasti kiittää jotain hänen jutuistaan kiinnostunutta, niin senkin te haluatte halventaa hänen "omaksi hännännostokseen"!
Olen aina yhtä äimistynyt tuosta moukkamaisesta herjaamisesta ja panettelusta tätä vanhaa miestä kohtaan. Häpeäisitte kurjat ja yrittäisitte ITSE kirjoittaa edes puoliksi niin taitavasti ja asiantuntevasti kuin JKK tekee.
Ei hänen tarvitse juttujensa lopussa kiitellä itseään, EI todellakaan. Sen tekee muut jos tekee.
-
Ihmetystä ja hämmästystä
Kirjoittanut: neutraalitarkkailija 25.9.2005 klo 10.16
Olen asiaa hieman pohtinut ja ihmetellyt sitä, että mikä sinun jutuissasi saa nämä kepulaiset sellaisen tunnekuohun valtaan.
On annettava täysi tunnustus siitä, että kuljetat näitä ns. "saittipoliitikkoja" liekanarussa melko suvereenisti.
Toinen asia on tietenkin se, että kuinka monta eri ihmistä tosiasiallisesti vastaa noihin viesteihin eri nikeillä Kerimäen lisäksi. Luulen, ettei kovin montakaan.
Puskasta ampujien joukossa on varmasti myös poliittisia aktivisteja. Sen takiahan he puskasta ampuvatkin.
Kukaan vakavasti otettava keskustalainen ei liene halua identifioida itseään osaksi sitä keskustalaisuuden kuvaa, joka tällä palstalla puolueesta muodostuu.
-
korhonen on äijä.
Kirjoittanut: mies pystyy 30.7.2005 klo 02.17
yksinään saattamaan vatsahaavan palstalliselle keskustalaisia.
tuskinpa korhonen kirjoittelee elämänkertojaan itseään viihdyttääkseen. hän tietää saavansa jollain perähikiällä suorittamastaan seiväsmatkasta enemmän hiiltyneitä kepuleita lukijoikseen kuin lipposen kummatkaan hallitukset saivat aikaiseksi.
olette te kepulaisporvarit ihme vekkuleita. yksi vanha mies on syrjäyttänyt keskustan politiikasta keskustelun keskusteluun vanhan miehen elämästä. paljon häviitte kun ei korhonen ole puolellanne.
...ei se aina näy pitävän paikkaansa. Eivät kaikki kepulaiset täällä kovin nöyriä ole. Et sinäkään näköjään, vaikka ilmeisesti tuolla kriteerillä siihen olisi aihetta.
Lue tuosta lisää, ole hyvä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000015444869
...arvaapa, miten hauskaa minulla on usein teidän kepulaisten kanssa!
Ehkäpä nämä eräiden sivusta seuranneiden mielipiteet avaavat ymmärrystäsi:
- - -
Oletteko NOIN kateellisia?
Kirjoittanut: Juttusi lueskelija 4.4.2006 klo 22.51
Oletteko oikeasti NOIN sairaan kateellisia?
Jos ja KUN Jorma K Korhonen kirjoittaa hienosti ja vieläpä kohteliaasti kiittää jotain hänen jutuistaan kiinnostunutta, niin senkin te haluatte halventaa hänen "omaksi hännännostokseen"!
Olen aina yhtä äimistynyt tuosta moukkamaisesta herjaamisesta ja panettelusta tätä vanhaa miestä kohtaan. Häpeäisitte kurjat ja yrittäisitte ITSE kirjoittaa edes puoliksi niin taitavasti ja asiantuntevasti kuin JKK tekee.
Ei hänen tarvitse juttujensa lopussa kiitellä itseään, EI todellakaan. Sen tekee muut jos tekee.
-
Ihmetystä ja hämmästystä
Kirjoittanut: neutraalitarkkailija 25.9.2005 klo 10.16
Olen asiaa hieman pohtinut ja ihmetellyt sitä, että mikä sinun jutuissasi saa nämä kepulaiset sellaisen tunnekuohun valtaan.
On annettava täysi tunnustus siitä, että kuljetat näitä ns. "saittipoliitikkoja" liekanarussa melko suvereenisti.
Toinen asia on tietenkin se, että kuinka monta eri ihmistä tosiasiallisesti vastaa noihin viesteihin eri nikeillä Kerimäen lisäksi. Luulen, ettei kovin montakaan.
Puskasta ampujien joukossa on varmasti myös poliittisia aktivisteja. Sen takiahan he puskasta ampuvatkin.
Kukaan vakavasti otettava keskustalainen ei liene halua identifioida itseään osaksi sitä keskustalaisuuden kuvaa, joka tällä palstalla puolueesta muodostuu.
-
korhonen on äijä.
Kirjoittanut: mies pystyy 30.7.2005 klo 02.17
yksinään saattamaan vatsahaavan palstalliselle keskustalaisia.
tuskinpa korhonen kirjoittelee elämänkertojaan itseään viihdyttääkseen. hän tietää saavansa jollain perähikiällä suorittamastaan seiväsmatkasta enemmän hiiltyneitä kepuleita lukijoikseen kuin lipposen kummatkaan hallitukset saivat aikaiseksi.
olette te kepulaisporvarit ihme vekkuleita. yksi vanha mies on syrjäyttänyt keskustan politiikasta keskustelun keskusteluun vanhan miehen elämästä. paljon häviitte kun ei korhonen ole puolellanne.
No niin, onnistuit kopoimaan samat jutut kolmeen vastaukseen peräjälkeen. Ristimäen saavutuksiin on vielä matkaa mutta hyvä alku kumminkin.
Sivistys ja viisaus on eriasia kuin tieto. Sitä tässä sinulle pari kirjoittajaa yrittää sanoa mutta sivistyksesi ei ilmeisesti riitä sitä ymmärtämään. Tietoa sinulla on, ei siinä mitään, mutta sitä pitää osata tulkita, muokata ja kehittää, jotta se muuttuisi sivistykseksi. Pelkkä Oivamainen saman laulun laulaminen ei osoita tiedon sisäistyneen, kuulut niihin joille sopiva totuus on oikea totuus.
Ymmärtäminen ei synny erillisten yksittäisten ilmiöiden kuvaamisesta (sinun tapauksessa esim. Kekkonen tai Tanner) vaan usean eri ilmiön merkityksen ja keskinäissuhteiden selvittämisestä ja oivaltamisesta. Siihen kykysi taitavat olla hiukan vajavaiset, vaikka itsetuntoa olisikin.
Jospa tämä kaikki minulta on vai showta? Kun olet noin viisas, niin hieman ajattelemalla varmaan osaat päätellä, onko se sitä vai ei.
Myönteisessä tapauksessa saat varmaan aiheen kyseenalaistaa huumorintajuni ja eettisyyteni. Mutta so what - tässä seurassa?
Ei taysin huumorintajuttomien pieni vedättäminen ole mitään koulukiusaamiseen verrattavaa, joskaan en ehkä olisi sallinut itselleni sellaista hupia ennen eläkeläisaikojani.
Ei sentään noin. Huonoa huumoria tuo otsikkonikin, sillä enhän toki oikeasti epäile ymmärrystäsi.
Tosissanihan aina olen. Ymmärrät toki sen, kun olet minua jo kauan suurilla kyvyilläsi määritellyt, ja myös ymmärtämisen syntyjä syviä tutkinut, huomaan. Kiitos, että minullekin hieman raotit verhoa niiden salaisuuksien edestä!
Niin, mitä on ymmärrys johon otsikossa viittaat, onko se älykkyyttä, järkevyyttä, nöyryyttä vai huumorintajua. Mietitäänpäs vähän näitä eri ominaisuuksiamme.
Järkevyys ei ole tietoa; se astuu tiedon tilalle siellä missä viimeksi mainittua ei ole. Järkevyys on ihmiselle siis sama kuin vaisto eläimelle. Ja mehän olemme järkeviä, vai mitä?
Älykkyys on taito palauttaa kaikkein monimutkaisin yksinkertaisimpaan eikä päinvastoin. Tietysti ajattelet että kepulaisuus on yksinkertaisuutta. Onko siis kepulaisuus vain tapa palauttaa monimutkaiset asiat yksinkertaiseen muotoon?
Nöyryys merkitsee, että rakastaa totuutta enemmän kuin itseään. Tästä syystä myös kaikki ajattelu, joka ansaitsee ajattelun nimen, edellyttää nöyryyttä. Nöyrä ajattelu on siis vastakohta turhamaisuudelle, joka ei ajattele, vaan luulee tekevänsä niin. Tähän viittaan kun analysoin kirjoituksiasi.
Miten sitten se huumori jota haet, vai haetko sittenkään? Sillä on niin että ironia haavoittaa, huumori parantaa. Huumori muuttaa surun iloksi, epätoivon hilpeydeksi. Se riisuu vakavuuden aseista, mutta juuri tästä syystä se tekee saman vihalle, kiukulle, katkeruudelle ja jopa ironialle.
Jorma, pystytkö todella analysoimaan tämän kaiken, vai tyydytkö vain esittämään Oivamaisesti oppimaasi - anteeksi; omaksumaasi - ajatusmallia.
Kaikesta huolimatta, jatka kepun vastaista työtäsi, se pelastaa tämän maan
... saat minut pohtimaan sanomaasi. Niin viisaita nimittäin puhut. Ja nyt olen IHAN TOSISSANI. Olin jo kotvan vuoteessa kirjan kanssa, mutta palasin vilkaisemaan tänne, ja nyt pelkään tehneeni virheen. Tai sitten en.
Ihan totta, sait minut ajattelemaan sanomaasi. Minullakin on kylliksi vakavamielisyyttä siihen. Arvostan sitä, että esität sen noin hyväntahtoisesti pienestä naljailustani huolimatta.
Epäilyksestäsi huolimatta pystyn kyllä analysoimaan sanomasi, ymmärtämäänkin ja hyväksymään, mutta en ole ollenkaan varma, pystynkö käyttämään sitä ohjenuoranani esiintymisessäni täällä.
Enkä ole ihan varma, onko sellainen sittenkään aina edes tarpeen. Odotetaanko sellaista täällä, osaako sitä "suuri yleisö" edes arvostaa.
Mutta joskus tuollainen on hyvin paikallaan. Kuten nyt minulle. Varmaan sanasi jäävät mieleeni; eri asia on, näkyvätkö ne esityksissäni.
Kannustuksesi kepuvastaiseen taisteluun lämmittää mieltäni ja varmaan lisää intoanikin siihen, mutta olen sentään sen verran realisti, että ymmärrän sen merkityksen "maan pelastamisen" kannalta hyvin, hyvin vähäiseksi.
Mutta vain yksi äänihän on vaaaleissakin meillä jokaisella, ja jokainen niistä kuitenkin on merkittävä. Ehkäpä myös "ääneni" täällä. Ainakin uskon olevani hyvällä asialla, vaikka kykyni lienevätkin vähäisemmät kuin tahtoni.