NATO-JÄSENYYDEN HAITAT SUOMELLE
Ne samat manipulatiiviset voimat, jotka onnistuivat perustuslainvastaisesti ja sitä muunnellen kytkemään Suomen EU:hun, yrittävät nyt liittää Suomea sotilasliitto Naton jäseneksi. Suurin osa kansasta vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä ja Suomen liittämisestä Natoon tulisi järjestää kansanäänestys. Nato-jäsenyyden näkyvin puolestapuhuja on ollut mm. SDP:n puheenjohtaja pääministeri Paavo Lipponen. Mielestäni Nato-jäsenyys syventäisi Suomen jo niin onnetonta tilaa EU:n jäsenenä. Seuraavaksi esitän muutamia perusteita sille, miksi Suomen ei pidä liittyä Naton jäseneksi: USA:ta hallitsee ns. finassi-mafia, joka nauttii suunnatonta taloudellista, poliittista ja sotilaallista valtaa planeetallamme. Tämä finassi-mafia käyttää USA:ta ja NATO:a eräänlaisina käsikassaroinaan ja USA:lla on erittäin suuri vaikutusvalta NATO:ssa. Niinpä USA ja NATO ovat aiheuttaneet suunnatonta kärsimystä planeettamme kansoille harjoittamallaan valtioterrorismilla. Näistä ynnä muista NATO-jäsenyyden haitoista puhutaan tässä luvussa.
(Selitys: finassi-mafia tarkoittaa kasaarijuutalaisten eliittiä eli kansainvälisiä pankkiireja ja heidän poliittisia välineitään sionismiä ja vapaamuurarijärjestöä).
.
Nato-jäsenyys on kielteinen asia myös siksi, että Naton puolustusoppijärjestelmä perustuu ydinaseisiin. Esim. Yhdysvallat on harjoittaneet maanalaisia ydinkokeita ja Ranska on räjäytellyt Tyynellä merellä. Nämä kokeet aiheuttavat suurimman ekokatastrofin riskin.
Nato-jäsenyys on kustannuskysymys ja voi tulla Suomelle ylivoimaisen kalliiksi, sillä Nato-jäsenyys vaatii myös yleiseurooppalaista asevarustelua.
Naton kaltaisessa yleismaailmallisessa sotilasliittossa pienellä Suomella ei olisi riittävästi sananvaltaa, vaan siinä olisi tyytyminen isompien päätöksiin. Täten on aivan turhaa väittää, että tulee olla siellä missä päätöksiä tehdään.
Nato-jäsenenä suomalaiset sotilaat joutuisivat sotilaallisen selkkauksen sattuessa kenties uhraamaan itsensä ylikansallisen kapitalismin päämäärien alttarille. Suomelle vannottu sotilasvala ei tällaiseen velvoita.
Mainittakoon myös Suomen ja Venäjän yhteisestä pitkästä rajalinjasta. Nato-jäsenenä Suomen alueelle sijoitetut liittoutuman sotilaalliseti strategiset järjestelmät aiheuttaisivat paineen Venäjälle lisätä sotilaallista varusteluaan Suomen suuntaan. Strategisena keskipisteenä Suomi joutuisi pommitusten kohteeksi selkkauksen sattuessa lännen ja idän välille.
Lopuksi julki tuotakoon, että Nato-jäsenyyden tukemisen lisäksi Suomen poliittinen johto on antanut raukkamaisesti tukensa myös USA:n ja NATO:n harjoittamalle valtioterrorismille Afganistanissa, missä puolustuskyvyttömiä ihmisiä surmataan ilmasta käsin täsmäaseilla. Yksisilmäisen tuen on saanut myös USA:n ja Britannian valloitushyökkäys Irakiin. Mikäli maamme poliittisella johdolla olisi ollut selkärankaa, olisivat he kieltäytyneet antamasta tukea "terrorisminvastaisen sodan" varjolla harjoitetulle valtionterrorismille ja vastustaneet sitä. Mutta vaalit lähestyvät ja kansa tietää, mitä tietää.
Naton laajentuminen johtaa suursotaan!
Natosta voidaan saada pinnallisesti tarkasteltuna sotilasliittona kuvan, joka antaisi sen liittolaisvaltioille turvatakuita erilaisille sotilaallisille pelotteille, mikä ehkäisisi osaltaan jäsenvaltioihin kohdistuvaa sotilaallista painostusta. Tällaisia olisi esim. hyökkäyksen uhka tai sotilaallisen hyökkäyksen mahdollisuus. On myös joiltakin tahoilta väläytelty Nato-jäsenyyttä turvallisuuden luojana ns. kansainvälistä terrorismia vastaan. Kyseinen “uhka” on kuitenkin maailman laajuisesti ajatellen marginaalinen. Nato ei ole nykyisin eikä tulevaisuudessakaan YK:n tai Etyj-järjestön kaltainen turvallisuuspoliittinen organisaatio tai sellainen, organisaatio jonka kaltainen YK:n tai Etyj-järjestön tulisi oikeaoppisesti olla. Nato on yhä kylmän sodan perinnölle rakentuva Yhdysvaltojen ja läntisen Euroopan sotilasliitto jonka vaikutuspiiri etenee kohti itää ja etelää.
Turvallisuuspoliittisesti ajatellen emme voi päätyä siihen johtopäätökseen, että Naton laajentuminen lisäisi Euroopan vakautta ja poistaisi kylmän sodan rajalinjan. Paremminkin Naton laajentumisella on päinvastainen vaikutus, (kuin vakauttava ja kyseiset rajalinjat poistava vaikutus), sillä Venäjä vastustaa sotilasliiton laajentumista rajoilleen ja on luvannut reagoida siitä aiheutuvaan poliittiseen ja sotilaalliseen vaaraan.
Suomiko paisuvaan Natoon?
Suomen suhde Nato- jäsenyyteen ei myöskään ole ongelmaton. Suomen euroeliitti, mukaan lukien pääministeri Matti Vanhanen, ulkopolitiikan asiantuntijat esim. eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja valtakunnan ykkösmies Liisa Jaakonsaari ja eräät puolustusvoimien johtohenkilöt ovat tulleet siihen johtopäätöksen, että Nato edustaa länsimaista vapautta, jossa tulisi olla mukana muiden samanmielisten maiden kanssa.
Millä tavoin tätä länsimaista vapautta pidetään yllä? Siten, että halutaan olla mukana laajentuvassa Natossa, joka pitää yllä itään suunnattua poliittista pelotetta ja valmistautuisi myös hyökkäykselliseen toimintaan alueensa ulkopuolella. Tämän mukaan Nato-jäsenyydestä olisi Suomelle hyvin merkittävä ns. turvatakuista koituva pelotevaikutus. Suomi siis edelleen nauttisi Suomeen kohdistuvan sotilaallisen painostuksen ja hyökkäyksen riskin minimoimisesta Nato-jäsenyyden myötä.
Edellä mainitussa Nato-jäsenyyttä ylistävissä aivoituksissa ei kuitenkaan ole otettu huomioon Nato-jäsenyydelle haitallisia tekijöitä, joita kuvattakoon muutamilla esimerkeillä: Eu:n jäsenenä, olisi Suomelle parempi maantieteellisen sijaintinsa huomioiden pysyä sotilasliiton ulkopuolella. Nyt on Nato laajentunut Baltiaan. Mitä se merkitseekään Itämeren geopoliittiselle tilanteelle, niin silti tulee ottaa vakavasti se seikka, että Venäjän presidentin Vladimir Putinin myönteinen kanta Naton leviämiselle Baltiaan, on muuttunut kielteiseksi.
Vaikka Venäjä ei tahtoisikaan enää palata entiseen suurvaltapolitiikkansa, on silti muistettava Suomen maantieteellinen asema Venäjän kyljessä. Tämän muistaen erityisesti sotilasliiton jäsenenä Suomen asema olisi erityisen tukala tilanteessa, jossa tapahtuisi yhteenotto Länsi-Euroopan ja Itä-Euroopan välillä. Tällöin Suomen maaperälle sijoitetut polttoaine-, ammus- ja asevarastot joutuisivat tulituksen kohteiksi. Kaikkea muuta kuin positiivinen olisi se asiantila, jossa Suomi Naton- jäsen valtiona edustaisi ja antaisi sotilaallisen tukensa kansainväliselle valtapiirille, joka kiihkeästi tavoittelee maailmanpoliitista hegemoniaa. Tulee myös muistaa Naton-jäsenmaiden karttumisen synnyttämät ekokatastrofin riskit.
Naton uhkaava laajentuminen
Tervetuloa historian suurimpaan ja menestyksekkäimpään liittoutumaan, sanoi Yhdysvaltain ulkoministeri Colin Powell 29.3-04 Wahingtonissa sotilasliitto Naton seitsemälle uuden jäsenmaan pääministerille. Viron, Latvian ja Liettuan lisäksi Natoon ovat liittymässä Bulgaria, Romania, Slovakia ja Slovenia. Tämän jälkeen Natossa on yhteensä 26 jäsenvaltiota. Aikoinaan Naton perustamista puolusteltiin sillä, että se olisi este silloisen Neuvostoliiton laajentumiselle Länsi -Eurooppaan. Nykyisin, kun tätä uhkaa ei ole, eikä Venäjääkään koeta suoranaiseksi uhaksi Länsi-Euroopalle ja USA:lle herää kysymys, minkä takia tämä laajentuminen? Kenen intressejä se palvelee? Luodessamme katseemme maailmankarttaan tilanne alkaa näyttää jossain määrin huolestuttavalta. Nimittäin ympyrä alkaa sulkeutua! Etelä-, Keski- ja Itä-Euroopan alueelta ei löydy kuin muutama Nato-jäsenyyden ulkopuolella oleva valtio. On tunnettua kautta maailman historian, että ennen suursodan syttymistä on seurannut kiihtyvä sotilaallinen varustautuminen ja erilaisten liittoutumien perustamiset.
Nato vahvistaa maailmanpoliittista hegemoniaa
On tosiasia, että nykyistä maailmanrauhaa eivät ole uhanneet Afganistan, Irak, Sudan, Syyria ja Pohjois-Korea, vaikka USA:ta hallitseva kasaarijuutalaiseliittin hallinnassa oleva media on niin antanut ymmärtää nimittäen kyseisiä valtioita “rosvovaltioksi.” On siis täysin absurdia väittää, että kyseiset valtiot uhkaisivat maailman rauhaa siitäkin syystä, että vain Venäjä ja Kiina voivat muodostaa jonkinkaltaisen vastustuksen USA:ta ja Natoa hallitsavalle kasaarirapamahojen ylimystölle. Maailmanrauhaa eivät myöskään uhkaa suurvallat Venäjä, Kiina tai Japani. Ja kuten alussa mainittiin, kansainvälisen “terrorismin” uhka maailmanlaajuisesti ajatellen on uhista vähäisimpiä, puhumattakaan, että se olisi este maailmanrauhalle.
Edellämainittuun viitaten voidaan väittää, että tuo USA:ta, EU:ta, Israelia ja Natoa hallitseva kasaarimafia valmistelee kolmatta maailmansotaa saavuttaakseen täydellisen vallan maapallolla. Tällaisen vaikutelman Naton laajentuminen antaa. Suursotaan viittaa myös USA:n entisen ulkoministerin Henry Kissingerin - joka on juuri noiden “kasaariperkeleiden” näkymättömiä johtohenkilöitä - laaja ja seikkaperäinen kirjoitus USA:n ohjustentorjuntajärjestelmän välttämättömyydestä (Washington Post, 9.2.2000). Tulevaan suursotaan viittaa myös viimevuosina tapahtunut Venäjän juutalaisten laajamittainen maastapako Israeliin. Ei siis ole uskottavaa, että Nato laajentuisi vain kansainvälisten turvatakuiden tähden, ja että se antaisi turvallisuuden näennäisiä vaaratekijöitä vastaan. Tähän liittyen ei ole uskottavaa, että varustautumiseen johtavat suunnitelmat neutronipommein ja satelliittitiedusteluin tapahtuisi turhaan. Edellämainitun kasaarijuutalaismafian nauttimaa kansainvälistä valtaa todistaa se seikka, että se käyttää USA:ta hyvin estotta hyväkseen. Tämä ilmenee erikoisesti USA:n antamalla runsaalla vuotuisella taloudellisella ja sotilaallisella tuella Israelille. Tämä kasaariperkeleylimystö kykenee halutessaan lähettämään USA:n ja Naton melkein mihin tahansa sotilaalliseen operaatioon, joka palvelee tietyillä tasoilla Israelin intressejä, mutta joka ei palvele esim. USA:n tarpeita juuri lainkaan. Puhutaan vaan USA:sta kansallisen vapauden luojana. Tällainen sotilaallinen operaatioita (2003) oli muun muassa hyökkäys Irakiin, jonka eräänä perimmäisenä tarkoituksena oli ja on Israelin sotilaallisen aseman vahvistaminen tulevaisuudessa Lähi-idässä. Irak oli tietysti jo heikentynyt USA:n hyökätessä sinne liittolaisineen kasaarieliitin toimesta Persianlahden sodassa vuonna 1991, mutta kuten sanottu, tällä uusimmalla sotilaallisella teurastus operaatiolla, joka tapahtui 2003 varmistettiin, että Irak ei myöskään jatkossa tule tai tulisi muodostamaan uhkaa Israelille. Em. sotatoimilla pyrittiin myös Venäjän heikentämiseen, sillä Venäjähän on nauttinut tunnetusti Irakin öljystä. Tällöin hyökkäys Irakiin palvelee myös suursodan lietsomisen mahdollisuutta. Se avaa mahdollisuuksia suursodalle myös siksi, että kyseinen valtionterrorismi Irakia kohtaan oletetaan ärsyttävän islamistista maailmaa ja siten synnyttävän vastavoimia, joita terrorismiksi kutsutaan. Tämä puolestaan antaisi näinnäisen oikeuden kasaarimafialle, usuttaa USA ja sen liittolaiset laajamittaisiin sotilasoperaatioihin "terrosisminvastaisen sodan" varjolla. Näin ajatellen hyökkäyksellä Irakiin on myös aineksia todellisen suursodan syttymiseen.
Sotilasliiton painopisteen siirtyminen itään luo ylimääräisiä jännitteitä Venäjälle ja se on ilmeisesti tarkoituskin, sillä USA:n johtaman Naton ja Israelin ydinasehyökkäys Venäjää, Kiinaa ja Ranskan ydinasetta vastaan - mikäli Ranska luisuu pois Nato-rintamasta - on mahdollista lähi vuosina, jos ei jo tänä päivänä.
Kansalaiset! on aika ryhtyä laajamittaiseen verettömään kapinaan, jonka päämäärä on EU-eliitin nujertaminen. Tavoitteena tällöin olisi myös Suomen irtautuminen EU:ta ja täydellinen kieltäytyminen kansainvälisestä kapitalistisestä elitismistä, jota USA:ta, EU:ta, Israelia ja Natoa hallitseva kasaarijuutalaiseliitti edustaa. Tätä tehtävää varten voisi ajatella perustettavaksi eräänlaisen päämajan Helsinkiin ja siihen liittyviä pisteitä mm. Turkuun ja Tampereelle.
Kansanäänestys järjestettävä
Kansanäänestyksen tarpeellisuudesta EU:n perustuslakisopimuksesta ollaan monta mieltä. Katson kuitenkin sen tarpeelliseksi vaikka ns. Euroylimystö sitä hanakasti vastustaa. Perusteluksi kansanäänestyksen kielteisyydelle esitetään mm., että kansalta puuttuu tietoa ja taitoa ratkaista tämä niin vaikeaselkoinen ja laaja asiakokonaisuus. Mikäli näin on, onko sitten kansan valitsemat edustajat kyllin taitavia? Todellisuudessa Euroylimystö pelkää, että kansa tulisi torjumaan Suomen sitoutumisen jo Maastrichtin sopimuksen mukaiseen liittovaltiohankkeeseen, josta tämä kyseinen EU:n tulevaisuuskonventin kaavailema luonnos perustuslakisopimukseksi tekisi totta.
EU:n perustuslakisopimus toisi tullessaan haitallisia vaikutuksia pienille jäsenmaille, kuten myös Suomelle. Esimerkkejä haitallisista vaikutuksista seuraavasti:
Suomen valtiosääntöoikeus on heikompi kuin EU-oikeus. Tämän seurauksena EU-oikeus ottaisi nykyisten valtuuksien lisäksi tarvittaessa haltuunsa myös sisä- ja oikeuspolitiikan.
Kyseinen hanke EU:n perustuslakisopimuksesta on johdonmukainen seuraus jo aikaisemmista sopimuksista, (Maastrichtin, Amsterdamin ja Nizzan sopimukset) jonka perimmäisenä tarkoituksena on EU-liittovaltio. Tämä kehitys merkitsee siis pienten jäsenmaiden, myös Suomen, vaikutusvallan tuntuvaa kaventumista (EU:lla tulisi olemaan esim. oma raha, oma presidentti, oma voimakas parlamentti ja oma vahva komissio). Suomen vaikutus kylläkin kasvaisi, mutta vain jäsenmaksuosuuksissa.
Kyseinen hanke tarkoittaisi myös kristillisten arvojen romuttamista, vaikka kristillisiin arvoihin perustuu koko länsimainen sivistys.
Ehdotus sopimukseksi unionin perustuslaista ei pidä sisällään mahdollisuutta, että pienet kielet, kuten suomi säilyttäisi asemansa unionin virallisena kielenä.
EU ei voi kehittää NATO:n rinnalle kilpailevaa organisaatiota, sillä sitä ei USA:ta hallitseva kasaarijuutalaisylimystö hyväksyisi, joten Suomen turvallisuuspolitiikka ollaan mahdollisen EU:n perustuslakisopimuksen myötä kytkemässä NATO-jäsenyyteen. Tässä oli siis muutamia seikkoja EU:n perustuslakisopimuksen mukanaan tuomista kielteisistä tekijöistä, joita on kyllä enemmänkin. Lopuksi mainittakoon, että tämän kaltaiseen sopimukseen Suomen ei tulisi sitoutua ja siitä tulisi ainakin järjestää kansanäänestys jo demokratian nimissä.
Ne samat manipulatiiviset voimat, jotka onnistuivat perustuslainvastaisesti ja sitä muunnellen kytkemään Suomen EU:hun, yrittävät nyt liittää Suomea sotilasliitto Naton jäseneksi. Suurin osa kansasta vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä ja Suomen liittämisestä Natoon tulisi järjestää kansanäänestys. Nato-jäsenyyden näkyvin puolestapuhuja on ollut mm. SDP:n puheenjohtaja pääministeri Paavo Lipponen. Mielestäni Nato-jäsenyys syventäisi Suomen jo niin onnetonta tilaa EU:n jäsenenä. Seuraavaksi esitän muutamia perusteita sille, miksi Suomen ei pidä liittyä Naton jäseneksi: USA:ta hallitsee ns. finassi-mafia, joka nauttii suunnatonta taloudellista, poliittista ja sotilaallista valtaa planeetallamme. Tämä finassi-mafia käyttää USA:ta ja NATO:a eräänlaisina käsikassaroinaan ja USA:lla on erittäin suuri vaikutusvalta NATO:ssa. Niinpä USA ja NATO ovat aiheuttaneet suunnatonta kärsimystä planeettamme kansoille harjoittamallaan valtioterrorismilla. Näistä ynnä muista NATO-jäsenyyden haitoista puhutaan tässä luvussa.
(Selitys: finassi-mafia tarkoittaa kasaarijuutalaisten eliittiä eli kansainvälisiä pankkiireja ja heidän poliittisia välineitään sionismiä ja vapaamuurarijärjestöä).
.
Nato-jäsenyys on kielteinen asia myös siksi, että Naton puolustusoppijärjestelmä perustuu ydinaseisiin. Esim. Yhdysvallat on harjoittaneet maanalaisia ydinkokeita ja Ranska on räjäytellyt Tyynellä merellä. Nämä kokeet aiheuttavat suurimman ekokatastrofin riskin.
Nato-jäsenyys on kustannuskysymys ja voi tulla Suomelle ylivoimaisen kalliiksi, sillä Nato-jäsenyys vaatii myös yleiseurooppalaista asevarustelua.
Naton kaltaisessa yleismaailmallisessa sotilasliittossa pienellä Suomella ei olisi riittävästi sananvaltaa, vaan siinä olisi tyytyminen isompien päätöksiin. Täten on aivan turhaa väittää, että tulee olla siellä missä päätöksiä tehdään.
Nato-jäsenenä suomalaiset sotilaat joutuisivat sotilaallisen selkkauksen sattuessa kenties uhraamaan itsensä ylikansallisen kapitalismin päämäärien alttarille. Suomelle vannottu sotilasvala ei tällaiseen velvoita.
Mainittakoon myös Suomen ja Venäjän yhteisestä pitkästä rajalinjasta. Nato-jäsenenä Suomen alueelle sijoitetut liittoutuman sotilaalliseti strategiset järjestelmät aiheuttaisivat paineen Venäjälle lisätä sotilaallista varusteluaan Suomen suuntaan. Strategisena keskipisteenä Suomi joutuisi pommitusten kohteeksi selkkauksen sattuessa lännen ja idän välille.
Lopuksi julki tuotakoon, että Nato-jäsenyyden tukemisen lisäksi Suomen poliittinen johto on antanut raukkamaisesti tukensa myös USA:n ja NATO:n harjoittamalle valtioterrorismille Afganistanissa, missä puolustuskyvyttömiä ihmisiä surmataan ilmasta käsin täsmäaseilla. Yksisilmäisen tuen on saanut myös USA:n ja Britannian valloitushyökkäys Irakiin. Mikäli maamme poliittisella johdolla olisi ollut selkärankaa, olisivat he kieltäytyneet antamasta tukea "terrorisminvastaisen sodan" varjolla harjoitetulle valtionterrorismille ja vastustaneet sitä. Mutta vaalit lähestyvät ja kansa tietää, mitä tietää.
Naton laajentuminen johtaa suursotaan!
Natosta voidaan saada pinnallisesti tarkasteltuna sotilasliittona kuvan, joka antaisi sen liittolaisvaltioille turvatakuita erilaisille sotilaallisille pelotteille, mikä ehkäisisi osaltaan jäsenvaltioihin kohdistuvaa sotilaallista painostusta. Tällaisia olisi esim. hyökkäyksen uhka tai sotilaallisen hyökkäyksen mahdollisuus. On myös joiltakin tahoilta väläytelty Nato-jäsenyyttä turvallisuuden luojana ns. kansainvälistä terrorismia vastaan. Kyseinen “uhka” on kuitenkin maailman laajuisesti ajatellen marginaalinen. Nato ei ole nykyisin eikä tulevaisuudessakaan YK:n tai Etyj-järjestön kaltainen turvallisuuspoliittinen organisaatio tai sellainen, organisaatio jonka kaltainen YK:n tai Etyj-järjestön tulisi oikeaoppisesti olla. Nato on yhä kylmän sodan perinnölle rakentuva Yhdysvaltojen ja läntisen Euroopan sotilasliitto jonka vaikutuspiiri etenee kohti itää ja etelää.
Turvallisuuspoliittisesti ajatellen emme voi päätyä siihen johtopäätökseen, että Naton laajentuminen lisäisi Euroopan vakautta ja poistaisi kylmän sodan rajalinjan. Paremminkin Naton laajentumisella on päinvastainen vaikutus, (kuin vakauttava ja kyseiset rajalinjat poistava vaikutus), sillä Venäjä vastustaa sotilasliiton laajentumista rajoilleen ja on luvannut reagoida siitä aiheutuvaan poliittiseen ja sotilaalliseen vaaraan.
Suomiko paisuvaan Natoon?
Suomen suhde Nato- jäsenyyteen ei myöskään ole ongelmaton. Suomen euroeliitti, mukaan lukien pääministeri Matti Vanhanen, ulkopolitiikan asiantuntijat esim. eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja valtakunnan ykkösmies Liisa Jaakonsaari ja eräät puolustusvoimien johtohenkilöt ovat tulleet siihen johtopäätöksen, että Nato edustaa länsimaista vapautta, jossa tulisi olla mukana muiden samanmielisten maiden kanssa.
Millä tavoin tätä länsimaista vapautta pidetään yllä? Siten, että halutaan olla mukana laajentuvassa Natossa, joka pitää yllä itään suunnattua poliittista pelotetta ja valmistautuisi myös hyökkäykselliseen toimintaan alueensa ulkopuolella. Tämän mukaan Nato-jäsenyydestä olisi Suomelle hyvin merkittävä ns. turvatakuista koituva pelotevaikutus. Suomi siis edelleen nauttisi Suomeen kohdistuvan sotilaallisen painostuksen ja hyökkäyksen riskin minimoimisesta Nato-jäsenyyden myötä.
Edellä mainitussa Nato-jäsenyyttä ylistävissä aivoituksissa ei kuitenkaan ole otettu huomioon Nato-jäsenyydelle haitallisia tekijöitä, joita kuvattakoon muutamilla esimerkeillä: Eu:n jäsenenä, olisi Suomelle parempi maantieteellisen sijaintinsa huomioiden pysyä sotilasliiton ulkopuolella. Nyt on Nato laajentunut Baltiaan. Mitä se merkitseekään Itämeren geopoliittiselle tilanteelle, niin silti tulee ottaa vakavasti se seikka, että Venäjän presidentin Vladimir Putinin myönteinen kanta Naton leviämiselle Baltiaan, on muuttunut kielteiseksi.
Vaikka Venäjä ei tahtoisikaan enää palata entiseen suurvaltapolitiikkansa, on silti muistettava Suomen maantieteellinen asema Venäjän kyljessä. Tämän muistaen erityisesti sotilasliiton jäsenenä Suomen asema olisi erityisen tukala tilanteessa, jossa tapahtuisi yhteenotto Länsi-Euroopan ja Itä-Euroopan välillä. Tällöin Suomen maaperälle sijoitetut polttoaine-, ammus- ja asevarastot joutuisivat tulituksen kohteiksi. Kaikkea muuta kuin positiivinen olisi se asiantila, jossa Suomi Naton- jäsen valtiona edustaisi ja antaisi sotilaallisen tukensa kansainväliselle valtapiirille, joka kiihkeästi tavoittelee maailmanpoliitista hegemoniaa. Tulee myös muistaa Naton-jäsenmaiden karttumisen synnyttämät ekokatastrofin riskit.
Naton uhkaava laajentuminen
Tervetuloa historian suurimpaan ja menestyksekkäimpään liittoutumaan, sanoi Yhdysvaltain ulkoministeri Colin Powell 29.3-04 Wahingtonissa sotilasliitto Naton seitsemälle uuden jäsenmaan pääministerille. Viron, Latvian ja Liettuan lisäksi Natoon ovat liittymässä Bulgaria, Romania, Slovakia ja Slovenia. Tämän jälkeen Natossa on yhteensä 26 jäsenvaltiota. Aikoinaan Naton perustamista puolusteltiin sillä, että se olisi este silloisen Neuvostoliiton laajentumiselle Länsi -Eurooppaan. Nykyisin, kun tätä uhkaa ei ole, eikä Venäjääkään koeta suoranaiseksi uhaksi Länsi-Euroopalle ja USA:lle herää kysymys, minkä takia tämä laajentuminen? Kenen intressejä se palvelee? Luodessamme katseemme maailmankarttaan tilanne alkaa näyttää jossain määrin huolestuttavalta. Nimittäin ympyrä alkaa sulkeutua! Etelä-, Keski- ja Itä-Euroopan alueelta ei löydy kuin muutama Nato-jäsenyyden ulkopuolella oleva valtio. On tunnettua kautta maailman historian, että ennen suursodan syttymistä on seurannut kiihtyvä sotilaallinen varustautuminen ja erilaisten liittoutumien perustamiset.
Nato vahvistaa maailmanpoliittista hegemoniaa
On tosiasia, että nykyistä maailmanrauhaa eivät ole uhanneet Afganistan, Irak, Sudan, Syyria ja Pohjois-Korea, vaikka USA:ta hallitseva kasaarijuutalaiseliittin hallinnassa oleva media on niin antanut ymmärtää nimittäen kyseisiä valtioita “rosvovaltioksi.” On siis täysin absurdia väittää, että kyseiset valtiot uhkaisivat maailman rauhaa siitäkin syystä, että vain Venäjä ja Kiina voivat muodostaa jonkinkaltaisen vastustuksen USA:ta ja Natoa hallitsavalle kasaarirapamahojen ylimystölle. Maailmanrauhaa eivät myöskään uhkaa suurvallat Venäjä, Kiina tai Japani. Ja kuten alussa mainittiin, kansainvälisen “terrorismin” uhka maailmanlaajuisesti ajatellen on uhista vähäisimpiä, puhumattakaan, että se olisi este maailmanrauhalle.
Edellämainittuun viitaten voidaan väittää, että tuo USA:ta, EU:ta, Israelia ja Natoa hallitseva kasaarimafia valmistelee kolmatta maailmansotaa saavuttaakseen täydellisen vallan maapallolla. Tällaisen vaikutelman Naton laajentuminen antaa. Suursotaan viittaa myös USA:n entisen ulkoministerin Henry Kissingerin - joka on juuri noiden “kasaariperkeleiden” näkymättömiä johtohenkilöitä - laaja ja seikkaperäinen kirjoitus USA:n ohjustentorjuntajärjestelmän välttämättömyydestä (Washington Post, 9.2.2000). Tulevaan suursotaan viittaa myös viimevuosina tapahtunut Venäjän juutalaisten laajamittainen maastapako Israeliin. Ei siis ole uskottavaa, että Nato laajentuisi vain kansainvälisten turvatakuiden tähden, ja että se antaisi turvallisuuden näennäisiä vaaratekijöitä vastaan. Tähän liittyen ei ole uskottavaa, että varustautumiseen johtavat suunnitelmat neutronipommein ja satelliittitiedusteluin tapahtuisi turhaan. Edellämainitun kasaarijuutalaismafian nauttimaa kansainvälistä valtaa todistaa se seikka, että se käyttää USA:ta hyvin estotta hyväkseen. Tämä ilmenee erikoisesti USA:n antamalla runsaalla vuotuisella taloudellisella ja sotilaallisella tuella Israelille. Tämä kasaariperkeleylimystö kykenee halutessaan lähettämään USA:n ja Naton melkein mihin tahansa sotilaalliseen operaatioon, joka palvelee tietyillä tasoilla Israelin intressejä, mutta joka ei palvele esim. USA:n tarpeita juuri lainkaan. Puhutaan vaan USA:sta kansallisen vapauden luojana. Tällainen sotilaallinen operaatioita (2003) oli muun muassa hyökkäys Irakiin, jonka eräänä perimmäisenä tarkoituksena oli ja on Israelin sotilaallisen aseman vahvistaminen tulevaisuudessa Lähi-idässä. Irak oli tietysti jo heikentynyt USA:n hyökätessä sinne liittolaisineen kasaarieliitin toimesta Persianlahden sodassa vuonna 1991, mutta kuten sanottu, tällä uusimmalla sotilaallisella teurastus operaatiolla, joka tapahtui 2003 varmistettiin, että Irak ei myöskään jatkossa tule tai tulisi muodostamaan uhkaa Israelille. Em. sotatoimilla pyrittiin myös Venäjän heikentämiseen, sillä Venäjähän on nauttinut tunnetusti Irakin öljystä. Tällöin hyökkäys Irakiin palvelee myös suursodan lietsomisen mahdollisuutta. Se avaa mahdollisuuksia suursodalle myös siksi, että kyseinen valtionterrorismi Irakia kohtaan oletetaan ärsyttävän islamistista maailmaa ja siten synnyttävän vastavoimia, joita terrorismiksi kutsutaan. Tämä puolestaan antaisi näinnäisen oikeuden kasaarimafialle, usuttaa USA ja sen liittolaiset laajamittaisiin sotilasoperaatioihin "terrosisminvastaisen sodan" varjolla. Näin ajatellen hyökkäyksellä Irakiin on myös aineksia todellisen suursodan syttymiseen.
Sotilasliiton painopisteen siirtyminen itään luo ylimääräisiä jännitteitä Venäjälle ja se on ilmeisesti tarkoituskin, sillä USA:n johtaman Naton ja Israelin ydinasehyökkäys Venäjää, Kiinaa ja Ranskan ydinasetta vastaan - mikäli Ranska luisuu pois Nato-rintamasta - on mahdollista lähi vuosina, jos ei jo tänä päivänä.
Kansalaiset! on aika ryhtyä laajamittaiseen verettömään kapinaan, jonka päämäärä on EU-eliitin nujertaminen. Tavoitteena tällöin olisi myös Suomen irtautuminen EU:ta ja täydellinen kieltäytyminen kansainvälisestä kapitalistisestä elitismistä, jota USA:ta, EU:ta, Israelia ja Natoa hallitseva kasaarijuutalaiseliitti edustaa. Tätä tehtävää varten voisi ajatella perustettavaksi eräänlaisen päämajan Helsinkiin ja siihen liittyviä pisteitä mm. Turkuun ja Tampereelle.
Kansanäänestys järjestettävä
Kansanäänestyksen tarpeellisuudesta EU:n perustuslakisopimuksesta ollaan monta mieltä. Katson kuitenkin sen tarpeelliseksi vaikka ns. Euroylimystö sitä hanakasti vastustaa. Perusteluksi kansanäänestyksen kielteisyydelle esitetään mm., että kansalta puuttuu tietoa ja taitoa ratkaista tämä niin vaikeaselkoinen ja laaja asiakokonaisuus. Mikäli näin on, onko sitten kansan valitsemat edustajat kyllin taitavia? Todellisuudessa Euroylimystö pelkää, että kansa tulisi torjumaan Suomen sitoutumisen jo Maastrichtin sopimuksen mukaiseen liittovaltiohankkeeseen, josta tämä kyseinen EU:n tulevaisuuskonventin kaavailema luonnos perustuslakisopimukseksi tekisi totta.
EU:n perustuslakisopimus toisi tullessaan haitallisia vaikutuksia pienille jäsenmaille, kuten myös Suomelle. Esimerkkejä haitallisista vaikutuksista seuraavasti:
Suomen valtiosääntöoikeus on heikompi kuin EU-oikeus. Tämän seurauksena EU-oikeus ottaisi nykyisten valtuuksien lisäksi tarvittaessa haltuunsa myös sisä- ja oikeuspolitiikan.
Kyseinen hanke EU:n perustuslakisopimuksesta on johdonmukainen seuraus jo aikaisemmista sopimuksista, (Maastrichtin, Amsterdamin ja Nizzan sopimukset) jonka perimmäisenä tarkoituksena on EU-liittovaltio. Tämä kehitys merkitsee siis pienten jäsenmaiden, myös Suomen, vaikutusvallan tuntuvaa kaventumista (EU:lla tulisi olemaan esim. oma raha, oma presidentti, oma voimakas parlamentti ja oma vahva komissio). Suomen vaikutus kylläkin kasvaisi, mutta vain jäsenmaksuosuuksissa.
Kyseinen hanke tarkoittaisi myös kristillisten arvojen romuttamista, vaikka kristillisiin arvoihin perustuu koko länsimainen sivistys.
Ehdotus sopimukseksi unionin perustuslaista ei pidä sisällään mahdollisuutta, että pienet kielet, kuten suomi säilyttäisi asemansa unionin virallisena kielenä.
EU ei voi kehittää NATO:n rinnalle kilpailevaa organisaatiota, sillä sitä ei USA:ta hallitseva kasaarijuutalaisylimystö hyväksyisi, joten Suomen turvallisuuspolitiikka ollaan mahdollisen EU:n perustuslakisopimuksen myötä kytkemässä NATO-jäsenyyteen. Tässä oli siis muutamia seikkoja EU:n perustuslakisopimuksen mukanaan tuomista kielteisistä tekijöistä, joita on kyllä enemmänkin. Lopuksi mainittakoon, että tämän kaltaiseen sopimukseen Suomen ei tulisi sitoutua ja siitä tulisi ainakin järjestää kansanäänestys jo demokratian nimissä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
olisin, ellen asiaa ymmärtäisi!
Mistä teitä
änkyröitä
löytyy aina
varsinkin maanantaina?
Meidän on mitä pikimmin liityttävaä Varosvan Liittoon, jota johtaa "johtava Rauhan Valtio Neuvostoliitto, joka ei ole milloinkaan hyökännyt toisen valtion kimppuun.." Lainaus Tiedonantajasta vai oliko se sisarlehti Suomenmaa.
Lenin johtaa tätä rauhanvaltiota, puheet hänen kuolemasta ja varsinkin kuppaan kuolemasta ovat äärioikesiton keksimiä ja Demarien levittämiä. Onneksi Kekkonen Reporadion välotyksellä antaa oikeaa tietoa.
Leninin valitsema kansan johtaja, Isä Aurinkoinen, Kaikkien Kansojen Isä johtaa suurta kansojen perhettä. Ei Stalinkaan ole kuollut, jutut hänen saamasta myrkystä kyllä Kekkonen ja Repiradion stalinisti- ja keputoimittajat kumoavat.
Meidän viiteryhmänä tulee olla Pohjois-Korea ja Albania. Albania on horjunut viimeaikoina oiakaoppisuuden tieltä.
Puheet Venäjän eroamisesta Neuvostoliitosta tulee saattaa rangastavaksi, ja ankarasti. Ensin on saatava uudet vaalit joihin ei saa osallistua kansan viholliset. Tämä eduskunta säätää kansan tahdon mukaiset lait.
Kansan vihollisia ovat sosialidemokraatit kokoomuslaiset, osa vasemmistoliitota ja keskuststa.
Väin Jaakko Laakso, Esko-Juhani Tennilä, Esko Seppänin ja kumppanit ovat moraaliltaan kyllin korkealla lainsäädäntätehtäviin ja tietysti Kepusta Paavo Valdimirov Väyrysen korkeamoraalinen sonnilauma.
Kaikki kauppa riistokapilalistien kanssa on lopetettava ja Väyrystä lainaten "Meidän ei tule lisätä kauppaa lännen epävarmojen alati vaihtuvien markkinoiden kanssa, vaan on suunnattava Sevin vakaille ja alatikasvaville markkinoille"
Muistan kun aikanaan koulussa jotkut oppilaat reaaliaineissa pyrkivät kirjoittamaan mahdollisimman pitkän litanian saadakseen hyvän numeron. Tässä on alustajan tavoite näköjään sama. Jo se kertoo hänen argumenttiensa heikkouden.
Nato on läntisten, aitojen demokratioiden ja oikeudenmukaisten, kehittyneiden yhteiskuntien liitto, johon ovat liittyneet melkein kaikki EU-maat. Nato on antanut ja antaa heille turvan. Natossa oleminen antaa heille mahdollisuuden pysyä mukana teknistyneessä sotilaallisessa kehityksessä. Pienet maat eivät pysty tulevaisuudessa tekemään sellaisia satsauksia puolustusmenoihinsa, että niiden puolustusta voitaisiin sanoa uskottavaksi.
Nato pitää yllä maailmanrauhaa puuttumalla rauhaa uhkaavien diktatuurien terrori-suunnitelmiin.
Pelkästään nämä perustelut ovat paljon merkityksellisempiä kuin asenteellisen alustajan vääristyneet mielipiteet. Suomen hallitus tulee tekemään liittymisestä kirjoittajan inhoamaan Natoon 2 vuoden sisällä.
Nato-optio tarkoittaa suurin piirtein sitä, että kun kriisi uhkaa niin haemme Nato-jäsenyyttä. Siis Suomen turvallisuuspolitiikka perustuu täysin Naton varaan. Mitä aikaisemmin olemme jäsenenä, sitä parempi. EU-jäsenyyskin oli aikanaan täysin mahdoton ajatus, mutta nyt jo saamme kiitellä onnistuneesta ratkaisusta. Samoin tulee käymään Nato-jäsenyydessäkin.
Tietämättömyys on ratkaisevassa osassa NATO vastaisuudessa.
Keskustan palstalla joku kirjoitti, että "Anneli Jäätteenmäen ansiosta voimme rauhassa kulkea kadulla..."
Hän sokeasti YLE:n uutisiin uskoen luuli että Anneli Jäätteenmäen touhut pelasti meidät arabiterroristien iskuilta!
Kun kerroin että Irakin operaattioon osallistui noin 60 itsenäistä valtiota mm. Viro, ei vastausta kuulunut.
EU ja Nato-vastustajat ovat melko heterogeeninen ryhmä. Stalinistit, kepuänkyrät, huu-haa vihreät ja rasistisia puheita viljelevät "uusnatsit" (vääeä nimike, mutta ymmärrätte mitä tarkoitan) ja nämä pers.suomalaiset. Minkähänlaisen hallituksen he muodostavaisvat?
Keksittekö yhtään asiaa mistä he olisivat samaa mieltä?
No yleinen änkyröinti pois lukien.
He ovat porukkaa, jotka eivät ole koskaan tehneet mitään yhteisen isänmaan tai yhteisen hyvän eteen.
Tiedotus natosta ja Eu perustuslaista on ihan pelkää peittelyä
Eliitti kusettaa meitä!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1000000000000009&subcat=990
Viro,Latvia,Liettua,Puola ym.NL:n miehittämät maat,liittyivät niin nopeasti Natoon,kun se oli itsenäisyyden saavuttamisen jälkeen mahdollista.Mistähän se johtui,ehkä tunsivat paremmin venäläiset.Mielestäni myös meidän,ja lapsiemme turvallinen tulevaisuus pitäisi taata.
Venäjä-pelottelua yleisen mielipiteen käännyttämiseksi
Poliittisen eliitin edustajat ja valtamedia ovat tehneet otsa hiessä työtä, jotta Suomi luopuisi sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Silti liittoutumattomuuden kannatus kansan keskuudessa on edelleen vankka. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan teettämän kyselyn mukaan 65 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että Suomen pitäisi pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana. Ainoastaan 24 prosenttia suomalaisista veisi maamme sotilasliiton jäseneksi.
Vaikka liittoutumattomuuden kannatus on jonkin verran alentunut vuoden takaisista lukemista, peruslinja on edelleen selvä. Pitkällä aikavälillä suuria heilahduksia ei ole tapahtunut. Keskimääräisestä tasosta poikkeavat liittoutumattomuuden kannatuksen nousupiikit ovat osuneet ajankohtiin, jolloin Nato on aktivoinut varsinaisen ydintoimintansa eli kovan sotimisen.
Siinä, että 59 prosenttia suomalaisista kuitenkin arvelee Suomen olevan pikku hiljaa sitoutumassa Naton jäsenyyteen, ei ole mitään uutta. Suomalaiset ovat aiemmissakin kyselyissä ilmaisseet näin, että he kyllä näkevät mitä puuhataan ja etteivät he luota eliitin kunnioittavan kansan mielipidettä. Tämän kanssa ristiriidassa oleva kansalaisten lisääntynyt luottamus ulkopolitiikan yleiseen hoitoon selittyy ennen kaikkea sillä, että keskustalaisten luottamus on hallitusvaihdoksen ansiosta reippaasti kasvanut.
Suomalaisten suhtautuminen myös Euroopan unionin "yhteiseen puolustukseen" on kriittinen. Enemmistö, 57 prosenttia näkisi parhaimpana, jos EU keskittyisi vain rauhanturva- ja kriisinhallintatehtäviin. Kymmenen prosenttia on sillä kannalla, että EU:n on syytä pidättäytyä sotilastoimista kokonaan. Vain 27 prosenttia pitää parhaana EU:n "yhteistä puolustusta". Kun otetaan huomioon, kuinka tarkoin EU:n militarisoinnin todellinen tarkoitus on yritetty salata, lukemat ovat merkittäviä.
Selvä enemmistö, 69 prosenttia, pitää myös kiinni siitä, että jos suomalaisia sotilaita lähetetään ulkomaisiin rauhanturvatehtäviin, operaatioilla on aina oltava YK:n tai Etyjin valtuutus. Tämäkin on tärkeää, sillä parhaillaan valmistellaan hiljaisesti rauhanturvalain muuttamista niin, että EU:n tai Naton valtuutus riittäisi.
Suomea sotilasliittoihin ajavien piirissä vahvistunee tuoreenkin kyselyn perusteella se arvio, että tavoitetta on vaikea toteuttaa, ellei yleisessä mielipiteessä saada aikaan murrosta. Murrosta taas ei saada aikaan ennen kaikkea "positiivisilla" perusteluilla, kuten höpinöillä Natosta rauhanomaisena turvallisuusorganisaationa, Venäjän lähentymisestä Natoon ja Suomen menemisestä vaikuttamaan pöytiin missä päätöksiä tehdään. On turvauduttava negatiivisiin perusteluihin, ennen kaikkea Venäjällä pelotteluun.
Jo jonkin aikaa raaka "Venäjä-kortti" onkin ollut käytössä. Kuvaavia esimerkkejä tästä ovat muun muassa Max Jakobsonin (16.1.) ja Arto Luukkasen (24.1.) Helsingin Sanomissa julkaistut kirjoitukset.
Kumpikin lähtee siitä, että keskustelussa Suomen Nato-jäsenyydestä on perimmältään kyse Venäjästä. Onko Venäjä uhka Suomelle vai ei? Kumpikin myöntää vastentahtoisesti, että Venäjä ei nyt uhkaa Suomea, mutta manaa esiin visiota tilanteen mahdollisesta muuttumisesta. Jakobson tarinoi venäläisistä "tasankokansana", joka "pyrkii varmistamaan turvallisuutensa laajentamalla aluettaan ja alistamalla naapurikansat valvontaansa". Luukkanen vääntää alakoulutason mörköjutun Neuvostoliiton politiikasta, jonka kanssa "Venäjä ei ole vielä tehnyt todellista tiliä".
Kumpikin esittää nerokkaana itsestäänselvyytenä, että tuntemattomassa tulevaisuudessa Venäjän taholta kenties tulevien uhkien varalta Suomen on liityttävä Natoon. Se päinvastainen itsestäänselvyys, että juuri Venäjän tulevaisuuden epävarmuustekijöiden takia ja ollakseen omalta osaltaan provosoimatta kielteisiä muutoksia Venäjän politiikassa Suomen ei sitäkään suuremmalla syyllä pidä liittyä Natoon, ei kummankaan päähän muka pälkähdä. Ei vaikka he tietävät, että USA ja Nato ovat Jäämereltä Keski-Aasiaan saakka asettumassa asemiin Venäjän rajoille. Merkittävä poikkeus koillisrajalla on vain Suomi.
Jakobson ja Luukkanen haluavat Suomesta kahden ydinasemahdin rajamaan. (ES)
Tiedustelusta Bushin ja Blairin syntipukki
Irakista joukkotuhoaseita etsineen amerikkalaisryhmän johtaja David Kay erosi tehtävistään viime viikolla. Antamissaan haastatteluissa Kay sanoi olevansa jokseenkin varma, ettei mitään joukkotuhoaseita olekaan, eikä mitään ollut rakennettu vuoden 1991 jälkeen.
Kay ei ole mikään rauhankyyhky eikä toisinajattelija, vaan sotahaukka, joka vakuutti etsintäryhmän aloittaessa aseita kyllä löytyvän. Kayn lausuntoja voisi siis pitää tyrmäysiskuna niin presidentti George W. Bushille kuin pääministeri Tony Blairillekin, joka juuri tällä viikolla on joutunut tuleen ns. Huttonin raportin yhteydessä.
Mutta Kaylla on ketunhäntä kainalossa. Koko ajan, kun joukkotuhoaseita koskeneet väitteet ovat viime kuukausina yksi toisensa jälkeen paljastuneet valheiksi, valtamediassa on sotapoliitikkojen suojaamiseksi puhuttu "vääristä tiedustelutiedoista". Nyt Kay jatkaa samaa rataa vierittämällä syyn katastrofista tiedusteluelinten niskaan: "tiedustelutiedot olivat täysin perättömiä", "tiedustelu epäonnistui täysin".
Britannian tiedusteluelimet ovat jo varautuneet aivan samaan, eli siihen, että Blair ja muut poliitikot yrittävät päästä pälkähästä tekemällä tiedusteluväestä syntipukin.
Tiedusteluelimet eivät ole mitään pulmusia. Mutta totuuden nimessä täytyy muistaa, että ne esittivät ennen hyökkäystä lukuisia epäilyksiä, varauksia jopa vastaväitteitä hurjimpiin poliitikkojen väitteisiin. Tiedusteluelimiä painostettiin muuttamaan raporttejaan vastaamaan poliittisen johdon sotaan tähtäävää tavoitetta. Poliittinen johto myös poimi tätä tavoitetta palvelevia "tietoja" ja sivuutti tiedot, jotka eivät sitä miellyttäneet.
Kaiken lisäksi viralliset tiedusteluelimet sekä USA:ssa että Britanniassa pitkälle syrjäytettiin "seksikkäämpien" perustelujen saamiseksi. USA:ssa todisteita tehtaili Pentagonin yhteyteen perustettu Erikoissuunnitelmien toimisto (Office of Special Plans) ja Britanniassa salainen ryhmä Operaatio Rockingham (TA 13.6.03).
Kay siis palvelee lausunnoillaan isäntiään Bushin hallinnossa, kun hän vierittää syyn WMD-fiaskosta tiedusteluelimille.
Totuus kuitenkin on, ettei Irakiin hyökätty tiedustelun virheiden ja möhläysten vaan poliittisten johtajien tietoisten valheiden nojalla. Tästä sekä sotarikoksista heidät tulisi asettaa syytteeseen.(ES)
Valheita valheiden päälle
Valkoinen talo kiisti tiistaina koskaan väittäneensä, että Irak muodosti "välittömän" vaaran USA:lle. Valkoisen talon tiedottaja sanoi median vain päättäneen käyttää sanaa "välitön" (imminent). "Me käytimme sanoja 'vakava ja kasvava' vaara."
Kyse on sanoilla saivartelusta. George W. Bush ja muut USA:n johtajat puhuivat "polttavasta", "kiireellisestä" ja "kuolettavasta" vaarasta. Myös "välittömällä" vaaralla peloteltiin toista ilmaisua (immediate) käyttäen. Bushin avustajat vastasivat toistuvasti myöntävästi toimittajien kysyessä, katsoiko hallinto Irakin muodostavan "välittömän" (imminent) vaaran USA:lle.
Vanhojen valheiden paljastuessa Bushin hallinto siis keksii uusia valheita. (ES)
Mistähän johtuu,että ne jotka tuntevat Venäjän parhaiten,kuten miehityksestä itsenäistyneet Balttian ja Keski-Euroopan maat,luottavat Venäjään vähiten(ja liittyivät Natoon nopeimmin).Sama asia suomalaisilla,jotka osaavat venäjää,jotka ovat asuneet ja työskennelleet Venäjällä useita vuosia.Kannattaisko miettiä?
Ei ole.
Nato kosiikin näitä kaikkia NS. ajattelevia valtioita juuri nyt.
Taas joku Nato-vastustaja änkyröi valheilla. Esim. Puolan armeija on meidän mittapuumme mukaan vahvasti varustettu. Yli 1000 taistelupanssarivaunua ja satoja Sukhoi- ja MIG-hävittäjiä, pommikoneita, taisteluhelikoptereita jne. Mutta tosiasia on, että ne eivät nykyään riitä uskottavaan puolustukseen, vaan Puolan oli liityttävä Natoon. Nyt puolalaiset, heidän lapsensa ja lapsenlapsensa voivat nukkua yönsä rauhassa.
Puola, viisas maa.
Mutta sitten tuli USA;n tukikohdat!
sahanpurut vähän sekaisin,kun vauhkoontuu sättimään NATOA noin innikkaasti.Etkö satu tietämään,että natomailla ei ole velvollisuutta lähettää joukkojaan liittoutuneiden maiden ulkopuolelle.Se on luonteeltaan puolustusliitto.Eihän NATO ole Afganistanissa eikä Irakissakaan.Siellä on natomaita,mutta myös sen ulkopuolisia kuten Australia.
Luulen,että,jos Varsovanliitto olisi olemassa suosittelisit Suomelle sitä.
Suomen pitäisi liittyä NATOON mahdollisimman pian.Kun Suomi sitoutuu tulevaisuudessa lujemmin Venäjään kauppa- ja energiasiteillä kykenee se painostamaan meidät uuteen suomettumiseen,eikä liittyminen enää onnistu.
Suomi ei tulevaisuudessa kykene pitämään yllä uskottavia puolustusvoimia,koska alhaisesta syntyvyydestä johtusn asevelvollisten määrä pienenee jatkuvasti.Lisäksi niitä nuoria tarvittaisiin työmarkkinoilla.Pieni NATOON integroitu ammattiarmeija täydennettynä vapaehtoisista muodostuvalla osalla olisi halvin ja tehokkain.Se koulutettaisiin lyhyellä asepalvelulla ja täydennettaisiin pääasiassa vapa-aikaisella kertausharjoituksella.