Helsingin kaupunginvaltuusto on äänin 53-31 hyväksynyt Pasilan rauhanaseman viereen tulevan puiston nimeämisen Arndt Pekurisen puistoksi. Vastaan olivat kokoomuslaiset, kristilliset ja RKP.
Hieno päätös. Nostan hattua valtuustolle.
Hieno päätös. Nostan hattua valtuustolle.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Se on hieno homma!
tuo sinänsä. Yleensä puistot ja muut on nimetty suurmiesten mukaan. Mistähän moinen poikkeus johtuu? Eivätkö tienneet miehen raukkamaisesta vai onko suomalaisista tosiaan tullut halosen myötä entistä tyhmempiä?
Arndt Pekurinen onkin yksi suurimpia sankareitani ja hänenlaisia miehiä olenkin aina arvostanut enemmän kun yhtäkään suomalaista sotaveteraania, joka ei sotimisellaan saanut mitään hyvää aikaan tälle valtiolle.
Halonen onkin suomen kaikkien aikojen paras presidentti, koska hän suhtautuu myönteisesti maahanmuuttaja ja muita eri vähemmistöjä kohtaan. Lisäksi Halonen ei ole jatkuvasti ylistämässä suomen lahtariarmeijaa, joka onkin näiden VÄÄRÄUSKOISTEN FASISTIEN suuresti ihannoima tappolaitos!!
Hyvä DarkFear,
vaikka itsekin kannatan vapaaehtoista asepalvelusta ja inhoan yli-isänmaallista armeijan ylistämispropagandaa, niin on kyllä pakko sanoa tämä: jos et veteraaneja arvosta, niin en edes minä voi sinua arvostaa! He tekivät hyvän työn, koska silloin oli PAKKO sotia. Monet heistä eivät ehkä ajattele nykyisin armeijalaitoksesta samoin kuin sinä tai minä, mutta heitä on kunnioitettava heidän saavutustensa johdosta... Ajatelkoon miten tahtovat, mutta respectiä on vaan annettava!
>mutta respectiä on vaan annettava!
Ei tuollaista voi pakosti vaatia.
Nyt sitten vasemmisto nimeää puiston rikollisen sotilaan mukaan, upeaa. Pekurinen oli Suomen Armeijan nostoväkeen kuuluva sotilas, joka tuomittiin törkeästä niskoittelurikoksesta kuolemaan.
Pekuriselle tehtiin rikos ihmisyyttä vastaan, kaikkihan sen tietää. Eräät eivät vain sitä myönnä.
Pekurinen ei ollut saanut päivääkään sotilaskoulutusta. Silti hänet ammuttiin "niskuroivana sotilaana". Teko oli rikos.
Pekurisen huono kohtelu jo 1920- ja 1930-luvulla sai mainetta ulkomailla mustaten Suomen mainetta oikeusvaltiona. Mm. Pekurisen kohtelun takia Iso-Britanniassa kautta 1920- ja 1930-luvun Suomea pidettiin epäluotettavana, Saksaan kallellaan olevana militaristisena puolittaisena sotilasdiktatuurina.
"Helsingin kaupunginvaltuusto on äänin 53-31 hyväksynyt Pasilan rauhanaseman viereen tulevan puiston nimeämisen Arndt Pekurisen puistoksi. Vastaan olivat kokoomuslaiset, kristilliset ja RKP."
"Hieno päätös. Nostan hattua valtuustolle."
Jos tuo olisi totta, niin tuo olisi hieno asia mielestäni.
Itse arvostan tuollaisia miehiä, ketkä ovat aidosti pasifisteja.
Eikä missään tapauksessa kuolemantuomio ole oikea tuomio tuollaisille miehille.
Mielestäni pasifistin ei tarvitse käydä edes siviilipalvelusta. Siviilipalvelus on käytännössäkin täysin turha.
Mutta periaatteellisella tasolla se osoittaa miehen hyvyyden.
Pekurinen joutui osoittamaan hyvyytensä siten, että hän sanoi auttavansa kyllä maataan, mutta aseeseen eikä asevoimiin hän ei tahtonut tarttua.
Pekurinen osoitti näin hyvyytensä.
Siviilipalvelus on käytännössä turha. Aidon pasifistin kohdalla. Aito pasifisti vain jotenkin tahtoo osoittaa hyvyytensä.
Mielestäni siviilipalvelusmies, joka kannattaa siviilipalvelusta sinänsä, on älytön ja joutava. Mutta siviilipalvelusmies, joka kannattaa aseettomuutta ja armeijattomuutta on oikealla asialla ja on oikea pasifisti.
Monet siviilipalvelusmiehet kannattavat armeijoita, mielestäni tuossa ei ole mitään pasifistisuutta. Tuollainen on mielestäni vain vastuun-pakoilua. Eiköhän hävetä siviilipalvelusmiestä silloin, jos itse kannattaa armeijaa, ja kun aito pasifisti on kuollut sen tähden, koska ei hyväksynyt armeijaa.
Minun mielestäni silloin täytyy armeijaa kannattavan siviilipalvelusmiehen hävetä ja aika lailla.
Ja Suomelle tuollainen mies on erittäin tärkeä. Tarkoitan juuri tuollaista todellista pasifistia.
Koska ajatelkaapa asiaa Neuvostoliiton kannalta. Suomalainen pasifisti neuvostoliittolaisten hyökätessä asevoimin Suomeen, tekee neuvostoliittolaisten hyökkäyksen todella raukkamaiseksi.
Neuvostoliittolaiset siis tulisivat asein hyökäten Suomeen, jossa on miehiä, jotka eivät ole aseeseen tarttuneet, koska tahtovat rauhaa. Eivät joutavaa sotaa.
Kenenkään miehen oikeustaju ei hyväksy noin raukkamaista tekoa. Ei kenenkään.
Tämä kaikki käydään periaattellisella tasolla. Ja tapahtumat ovat tärkeitä, vaikka suuressa tiedossa ja osassa sodan syttyessä ne eivät silloisesti ole olleet. Mutta nykypäivänä tuo tieto Pekurisesta on erittäin tärkeä.
Kun liikutellaan kansallisia armeijoita, niin tuolla on merkitystä. Armeijoissa, joissa on kansalaisia, niin siellä liikkuu aina mukana myös inhimillisyyttä. Kansallisia armeijoita ei voi 100 % verrata rikolliseen, murhaajaan ja varkaaseen, joka rynnii kotiin ja raiskaa ja tappaa miehen perheen.
Armeijoista on muodostunut vain älyttömän suuri instituutio, mutta kansallisissa armeijoissa on inhimillisyyttä mukana.
Itse nostan Pekuriselle hattua. Tuollaisia miehiä on todella harvassa. Tuollaiset miehet juuri todistavat, että sotalaitokset ja armeijat ovat mitä älyttömin keksintö.
Itse ole käynyt armeijan, ja kansallista armeijaa minä kannatan. Puolustusvoimia. En hyökkäysvoimia enkä sotilasliittoja. Vaan pelkästään Puolustusvoimia.
Sota on paskaa. Ja tuollaiset kansalliset sodat ovat suurissa määrin joidenkin yksittäisten henkilöiden aikaansaannosta. Mutta eivät milloinkaan Pekurisien.
Kyllä suuri muistomerkki Pekuriselle olisi paikallaan. Ja ajatelkaapa.
Myös Venäjällä (Neuvostoliitto) voi olla omat Pekurisensa.
Jos me pystytämme patsaan aseista kieltäytyjälle, aidolle pasifistille, Pekuriselle, niin ajatelkaapa miten hieno asia on, jos Naapumaissa toimivat samoin ja pystyttävät omalleen.
Ajatelkaapa sitä.
Luin ko.kirjan,ja sain sen käsityksen,että
Pekurisen pasifismin lähtökohtana oli kris-
tinusko,joka myöhemmin muuttui vasemmistolai-
seksi antimilitarismiksi.
Ihmettelin aikoinani armeijassa sitä,että
mitä tekemistä papeilla on siellä (tietysti
siellä missä ihmisiä on,on sanaakin levitettävä),
mutta perusperiaatteitaan vastaan ovat: Jeeuksen
ydinsanoma on nimenomaan lähimmäisenrakkaus,
joka koskee myös nk."vihollista",joten armeija
ja kristinusko sulkevat toisensa pois.Tietysti
sotilaiden sielunhoito on hyvä asia,mutta sa-
malla olisi oppien mukaista kehottaa heittämään
aseet menemään,ettei niilä ketään vahingoiteta.
Pekurisen ampuminen oli surkea esitys,ampujaa
ei saatu tuomittua,ja teloitus tehtiin sala-
myhkäisesti,rikollisesti.
Hyvä asia,jos puisto saadaan Pekuriselle,sii-
nä oli mies,joka seisoi loppuun saakka vakau-
muksensa takana,toisin kuin monet militaristit,
jotka tosipaikan tullen pyrkivät pelastamaan
vain oman henkensä (loppuun saakka taisteleminen
on lähinnä myytti (japanilaiset pääsivät tätä
lähimmäksi,joskin heitäkin oli venäläisten
vankina Siperiassa n.2 milj.))
Pekurinenhan erosi kirkosta juuri siksi että kritisoi armeijalaitosta laitoksena eikä kristillisten arvojen perusteella.