Synti on se joka erottaa sinut Jumalan rakkaudesta. Käskyjen perusteella ja sanan tuntemuksen ohjaamana tiedämme syntikäsitteestä.
Ei yksikään Jumalan Hengestä syntynyt saata syntiä tehdä. Hän ei valehtele, ei varasta, ei tee huorin, ei sano väärää todistusta lähimmäisestään.
Uudesti syntynyt kurottautuu näkymätöntä kohden ja kurkottaa ajatuksensa Jumalan puoleen ja tietää Jumalan olevan läsnä joka hetkessä.
Jos hän lankeaa, hän nousee eikä synti hallitse häntä.
Jeesus tuli täyttämään lain ja Hän sanoo, että laista ei katoa yksikään piirre. Jokainen, joka on Hänen Hengestään syntynyt ja elää Hänessä, muuttuu enemmän ja enemmän Hänen kaltaisuuteensa.
Ei yksikään Jumalan Hengestä syntynyt saata syntiä tehdä. Hän ei valehtele, ei varasta, ei tee huorin, ei sano väärää todistusta lähimmäisestään.
Uudesti syntynyt kurottautuu näkymätöntä kohden ja kurkottaa ajatuksensa Jumalan puoleen ja tietää Jumalan olevan läsnä joka hetkessä.
Jos hän lankeaa, hän nousee eikä synti hallitse häntä.
Jeesus tuli täyttämään lain ja Hän sanoo, että laista ei katoa yksikään piirre. Jokainen, joka on Hänen Hengestään syntynyt ja elää Hänessä, muuttuu enemmän ja enemmän Hänen kaltaisuuteensa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Paavalikin joutui taistelemaan pistimen kanssa joka hänen lihassaa oli, loppuun asti.Hän kyllä pyysi Jeesusta vapauttamaan hänet siitä, mutta vastaus oli: "Armossani on sinulle kyllin." Paavali täytti Jeesuksen tahdon eikä antanut synnin hallita itseään. Alla on muutamia kohtia, joita kannattaa laajemmin raamatusta tutkia.
Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.
1. Kor. 15:56
Kuoleman pistin on synti, ja synnin voimana on laki. [1. Moos. 3:3 | Room. 3:20 ]
Hepr. 12:1
Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, [1. Kor. 9:24; Fil. 3:14]
Jaak. 1:15
Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman. [Room. 6:23]
1. Joh. 3:4
Jokainen, joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista.
1. Joh. 5:16
Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei johda kuolemaan, hän rukoilkoon ja siten antakoon hänelle elämän; tarkoitan niitä, joiden synti ei ole kuolemaksi. Mutta on myös syntiä, joka johtaa kuolemaan, ja sellaisen synnin vuoksi en kehota rukoilemaan. [4. Moos. 15:30; Hepr. 6:4-6, 10:26-31]
Syntikysymys on asia sinällään, mutta sitä tule sotkea Paavalin "pistimeen lihassa". Paavali sanoo yksiselitteisesti, mikä tuo pistin hänen lihassaan oli ja sehän oli saatanan enkeli (2 Kr. 12:7). Hän sanoo myös miten se häneen vaikutti; se rusikoi eli pahoinpiteli häntä. Tällä hän tarkoittanee sitä henkivaltaa, joka sai aikaan hänen ympärillään olevissa Kristuksen vastustajissa väkivaltaista käyttäytymistä itseään kohtaan. Tämä saatanan enkeli seurasi Paavalia loppuun asti aiheuttaen vaaraa ja kärsimyksiä (2 Kr. 11:23-27) sekä lopuksi -kun hän oli tehtävästään suoriutunut- surmautti hänet ihmisten käsien kautta.
VT:a tutkiessamme saamme kuvan siitä mitä tällä pistimellä ja okaalla tarkoitetaan (sana pistin tarkoittaa orjantappuran tai skorpionin piikkiä). Israelin ympärillä olevia väkivaltaisia kansoja nimitetään tällaisiksi pistimiksi Israelille (4 Ms. 33:55, Joos.23:13, Hes. 28:24 jne). Samaista kuvaa käytti Paavali. Kysymyksessä ei siis ollut sairaus eikä synti, vaan aivan kuten Paavali todisti, häntä rusikoiva saatanan enkeli.
Lainaamasi raamatunkohdat ovat kyllä kaikin puolin tutkimisen arvoiset, mutta eivät liity "pistin-asiaan". Kun vilkaisin ne läpi niin nousi mieleeni tarpeelliseksi neuvoa tutkimaan kohtia vanhemmista ja alkutekstille uskollisemmista käännöksistä. Lainaamasi kohdat lienee KR-92:sta.
Häin Raamattu netistä tänne tämän Paavalin kirjoituksen, jotta voimme tutkia tätä yhdessä.
Raamattu on todellinen aarre, josta saamme alati uutta.
Erittäin mielenkiintoinen tuo tietosi ja tutkimisen arvoinen.
Tässä luvussa Paavali kertoo käyneensä kolmannessa taivaassa, paratiisissa, jossa hän sai erikoisen armon osoituksen Jumalalta. Hän sai kuulla sanomattomia sanoja, joista ihmisen ei ole lupa puhua. Tällä Jumala vahvisti hänet siihen työhön, joka tulisi vaatimaan häneltä kaiken.
Tämä koko luku kertoo Paavalin heikkoudesta. Häntä suututtaa Korintolaiset, joiden eteen hän on niin paljon itsestään antanut ja jotka ovat riitaisia keskenään, kuka kenenkin puolella.
Hän pelkää heikkouttaan, luonteensa kiivautta.
20 jakeessa hän tuo huolensa esille, siitä että kun hän menee korintolaisten luo, saavat nämä nähdä hänet sellaisena, kun ovat hänestä juorunneetkin, kiivaana.
Näyt ja ilmestykset
1 Minun on pakko kerskailla, vaikkei siitä hyötyä olekaan. Siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. [Ap. t. 9:3,4, 18:9,10, 22:17,18; 1. Kor. 15:8; Gal. 1:12]
2 Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala.
3 (12:3-4) Ja tästä miehestä tiedän, että hänet temmattiin paratiisiin ja hän kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua.
4 (12:3-4) Oliko hän ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala.
5 Tästä miehestä minä kerskailen, itsestäni en, paitsi heikkoudestani. [2. Kor. 11:30]
6 Vaikka tahtoisinkin ylpeillä, en olisi mieletön, sillä puheeni on totta. Sitä en kuitenkaan tee, jottei kukaan ajattelisi minusta enempää kuin hän minusta näkee tai kuulee.
7 Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. [Luuk. 13:16; Gal. 4:13]
8 Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä.
9 Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. [2. Kor. 11:30]
10 Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas. [2. Kor. 13:4]
Paavali Korintin apostolina
11 Olen nyt ollut mieletön, mutta te olette pakottaneet minut siihen. Teidänhän olisi tullut pitää minun puoltani. Vaikka en mitään olekaan, en silti ole ollut millään tavoin noita mainioita apostoleja huonompi. [2. Kor. 11:5]
12 Olenhan teidän keskuudessanne todistanut olevani oikea apostoli, kun olen tehnyt tunnustekoja, ihmeitä ja voimatöitä yhden toisensa jälkeen. [Mark. 16:17,18; Room. 15:19]
13 Missä suhteessa te olette jääneet muita seurakuntia vähemmälle? Enintään siinä, että minä en ole ollut teille rasituksena. Suokaa tämä vääryys minulle anteeksi! [1. Kor. 9:12 ]
14 Olen nyt valmis tulemaan luoksenne jo kolmannen kerran enkä nytkään aio rasittaa teitä. En kaipaa teidän varojanne vaan teitä itseänne. Eihän lasten velvollisuus ole kerätä omaisuutta vanhemmilleen, vaan vanhempien lapsilleen. [2. Kor. 13:1 | Ap. t. 20:33]
15 Pelastaakseni teidät uhraan mielihyvin omat varani, uhraan vaikka itsenikin. Rakastatteko te minua vähemmän siksi, että minä rakastan teitä niin suuresti? [Fil. 2:17; 1. Tess. 2:8 | 2. Kor. 6:12,13]
16 Vaikka niinkin, mutta rasituksena en ole teille ollut. Mutta ehkäpä olen petkuttanut teitä, viekas kun olen?
17 Kukaties olen hyötynyt teistä jonkun työtoverini avulla, jonka olen lähettänyt luoksenne?
18 Kehotin Titusta lähtemään matkaan ja lähetin tuon toisen veljen hänen mukaansa. Onko Titus ehkä käyttänyt teitä hyväkseen? Emmekö me ole toimineet samassa hengessä ja kulkeneet samoja jälkiä? [2. Kor. 8:6,16,18,22]
19 Olette varmaan jo ehtineet ajatella, että me esitämme teille puolusteluja. Ei, me puhumme Jumalan edessä Kristuksen palvelijoina. Rakkaat ystävät, tällä kaikella pyrimme lujittamaan teidän seurakuntaanne. [2. Kor. 5:12]
20 Pelkään näet, että tullessani en ehkä tapaa teitä sellaisina kuin toivon, ja silloin tekin saatte nähdä minut toisenlaisena kuin toivoisitte. Pelkään tapaavani riitaisuutta, suvaitsemattomuutta, kiukkua, juonittelua, panettelua, juoruilua, pöyhkeyttä ja kurittomuutta. [1. Kor. 4:21; 2. Kor. 10:2, 13:2,10]
21 Kunpa Jumalani ei nöyryyttäisi minua teidän takianne, kun taas tulen luoksenne! Kunpa minun ei tarvitsisi surra monien sellaisten vuoksi, jotka ovat tehneet syntiä eivätkä vieläkään ole katuneet sitä saastaisuutta, siveettömyyttä ja hillittömyyttä, jossa ovat eläneet! [1. Kor. 5:1; 2. Kor. 2:3]
Aloituksessa lähestytään syntikysymystä ristiriitaisesti, vähän niin kuin puheemme olisivat "kyllä" ja "ei".
Syntikysymys on mitä vakavin asia ja synti erottaa meidät Jumalasta. En siis vastauksellani halua vähimmässäkään määrin saivarrella.
Kirjoituksessasi on tällainen ristiriita:
Ensin kirjoitat
>>Ei yksikään Jumalan Hengestä syntynyt saata syntiä tehdä. Hän ei valehtele, ei varasta, ei tee huorin, ei sano väärää todistusta lähimmäisestään>Jos hän lankeaa, hän nousee eikä synti hallitse häntä
Ja kuitenkin me olemme vain syntisiä ihmisiä, armosta pelastettuja. Paavali kirjoittaa olevansa jokaiselle jotakin, heikoille heikko ja vahvoille vahva, että edes muutama tulisi hänen työnsä kautta uskoon.
Heikkoja lohduttakoon, että myös minä lankean, siis olen heikko, mutta lankeemus ei koidu minulle kuolemaksi, koska yhä uudestaan käännän kasvoni Jeesukseen Kristukseen ja Hänen armoonsa.
Missä minä lankean, ajatuksissani, teen ajatussyntiä. Vaikka Jeesus on kuinka neuvonut minua ja jopa käskenyt rakastamaan itseäni ja lähimmäistäni, niin aina minä en sitä tee.
Jos lähimmäiseni minua jollakin tavalla loukkaa selviän minä siitä yleensä lankeamatta, en siis anna samalla mitalla, mutta joskus lankean ajatuksissani arvostelemaan ja jopa joskus suomimaan häntä. Koska Jeesus on esimerkkini, vertaan itseäni Häneen ja tapaansa toimia ja tiedän, että Hän ei noin tekisi, vaan selvittäisi loukkaajan kanssa kasvotusten asian ja jos se ei olisi mahdollista luopuisi ajatuksisaankin loukkaajan teosta.
Aina minä tulen huonolle omalletunnolle ja aina minulle tulee sellaisesta huono olo ja kasvun myötä yhä nopeammin minä menen Jeesuksen eteen ja pyydän anteeksi ja teen parannuksen.
En jää kiinni lankeemukseeni.
Jokainen lankeaa ja kompuroi ja jokaisen tulee tietää, että armo ja rakkaus on anteeksi antavaa.
Uskovainen ei saata syntiä tehdä niin, että hän syntinsä siunaa jääden siihen, vaan hän kaatuu ja nousee.
Hengenssä kasvamisen myötä me vahvistumme ja synti ei enää saa meistä, ainakaan niin usein otetta, eikä se pääse meitä hallitsemaan koska me tiedämme tien vapauteen.
Joka on uudesti syntynyt ylhäältä, hän ottakoon, joka päivä ristinsä ja kantakoon sitä. Tiedän kuinka vaikeaa on luovttaa, synnit Jeesukselle, kun ei ole kasvanut anteeksi antoon. Jokaisen päivänä on armo uusi. Voimme vain synni tunnustuksen kautta kasvaa. Kiitos kirjoituksestasi, vapaaehtoisuutta tahdon taivuttamista, synnin tunnustamine vaatii. Hyvää jatkoa
Onneksi elämme ja hengitämme sulassa rakkaudessa ja valtavassa armossa. Se rakkaus muuttaa meitä Jeesuksen kaltaisuuteen ja siinä rakkaudessa on meille kaikki.
Emme taida koskaan kasvaa niin isoksi, että täällä täydellisyyden saavuttaisimme, mutta onneksi olemme täydellisyydessä, koska olemme Jeesuksen ruumiin jäseniä.