Mitä uskovaisuus on?
Uskovaisuus on yksinkertaisesti kasvamista ihmisenä,
toisten ihmisten joukossa.
Sitten sinusta/minusta voi kasvaa myös uskova.
Jos uskovaisuutesi on toisten yläpuolella olemista ja luuloa, että olet parempi kuin "syntiset", olet luulouskossa.
Uskovaisuus on siis kasvamista inhimilliseksi, empaattiseksi ihmiseksi, toisten joukossa/ joukkoon.
Uskovaisuus on yksinkertaisesti kasvamista ihmisenä,
toisten ihmisten joukossa.
Sitten sinusta/minusta voi kasvaa myös uskova.
Jos uskovaisuutesi on toisten yläpuolella olemista ja luuloa, että olet parempi kuin "syntiset", olet luulouskossa.
Uskovaisuus on siis kasvamista inhimilliseksi, empaattiseksi ihmiseksi, toisten joukossa/ joukkoon.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Samaa mieltä
Eniten uskovissa ärsyttää
-omavanhurskaus
-tuomitseminen kyseenalaisin perustein
-kyvyttömyys keskustella asioista
-pidetään itseä parempana
-ei arvosteta muita
-fanaattisuus, käännyttämishalu
Näiden syiden vuoksi uskovaisuus/helluntailaisuus on kaikista huonoin elämänkatsomus jonka ihminen voi itsellensä valita. Henkisesti nämä ihmiset on pikkulapsia ja kaukana siitä minä itseään pitävät.
Minä minun pitää itseäni sitten pitää. kun en ole kuin armosta pelastettu Jumalan lapsi.
EI minllle ole enne sanottu, että sinun täytyy pitää itseäsi jonakin toisena mitä et ole.
Sinä olet tainu erehtyä pahemma kerra, ihmisiähän me ollaan tulimmepa mistä yhteiskunta-luokasta tahansa, tai mistä kultuurista tahansa, olipa siis ihon-värimme mikä hyvänsä
ISRAELIN ELÄVÄ JUMALA ON KOROITTAMISEN ARVOINEN ASIA, onhan Hän ainoa ELÄVÄ JUMALA, josta kantsii hiuka kehastakin.
vaan kyllä saa uskovaiset ihan itseään syyttää huonosta maineestaan,nimittäin niin huonosti käyttäytyviä uskiksia on ihan liikaa!
en yhtään ihmettele miksi ihmiset eivät halua olla tekemisissä koko asian kanssa-kukapa haluaisi tulla yhtä omahyväiseksi ja ulkokultaiseksi kokemiensa ihmisten kanssa
sitä paitsi suuri osa uskovista työntää vastuun omasta elämästään Jeesukselle-vaikka asian pitäisi olla ihan päinvastoin
kasvamisen paikkoja riittää....
Rea se kokoaa laumaansa.Sanan lasku sanoo,kyllä koira koiran tuntee,että silleen.
On aina noita hyviä aforismeja!
Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!
Sinulle selvisi minä olen se koira, mutta en ainut tällä keskustelu palstalla.
Täällä on paljon haukkuvia rakkeja,koira on metka eläin,yksi koira kun alkaa haukkumisen,niin koko kylän piskit yhtyy haukkujaan.
Hyvää jatkoa Rea.
Mitään "selvinnyt".
Mutta sitä tässä ihmettelen, kuinka voit kutsua minua koiraksi?
Itse en koskaan käytä sellaista nimitystä ihmisestä, en edes typeryksistä.Typeryksetkin ovat nimittäin mielestäni ihmisiä.
En ole haukkunut sinua koiraksi,tai sitten olen tuonut vertaukse huonosti esille.
Tämän sitten voisi ymmärtää?:
Rea se kokoaa laumaansa.Sanan lasku sanoo,kyllä koira koiran tuntee,että silleen.
Ps, en minä siitä loukkaantunut, mutta ihmettelin vain!
Miten siis tällainen viesti tulisi ymmärtää?
Usein nettikirjoittelussa käsittää väärin, kun ei tunne eikä näe toista, vai kuinka?
Tuolla sanonnalla ei siis mitään negatiivista,vaan positiivista.
Vaikea selostaa,mutta ei haukkumista ketään kohtaan,
Vaan saman kataisuutta,että mielellämme täällä parjaamme toisiamme haemme tukea toisista,pisteiden hakua,olemme kaikki ainoastaan aina toistemme kimpussa.
Raatelemme toisiamme,vaikka meidä pitäisi nuolla toistemme haavoja,näin Jeesus opettaa.
Haluaisin että alkaisit hoivaamaan ihmisiä, sinulla on siihen kykyjä.
On paljon tehtävää,ymmärsitkö?
Kenties:)
Juu, en usein täällä enää kirjoittele, on muuta tekemistä.
Ja tiedän kyllä tehtäväni,jota yritän parhaani mukaan hoitaa.
Jumalan siunausta vain sinulle, tuntematon sisko tai-veli!:)
Ei ole ystävä vielä tarpeeksikaan.
"Kun pakanain täysi luku on sisälle tullut",sitten tulee Jeesus,haluatko mukaan,vai haluatko jäädä sitten tänne,kun ei ole enää uskovia ollenkaan?
Mietipä sitä?
Ja mielellään vielä ymmärrä lukemasi.
Tarjasusanna kirjoitti, että huonosti käyttäytyviä uskovia on ihan liikaa.
Siinä oon ihan samaa mieltä, tälläkin palstalla voi tehdä saman havainnon. Luulisi, että uskoontuleminen eli Jeesusta seuraamaan lähteminen fiksuunnuttaisi ihmistä mutta toista oon havainnu: monesti immeisestä tulee entistä huonommin käyttäytyvä vihannes.
todellakin tarkoitin sitä,että uskovan ihmisen todella kannattaa miettiä omaa käytöstään - olen nähnyt todella huonotapaisia kristityksi itseään kutsuvia ihmisiä ihan liikaa
on todella huono juttu joutua huonoon valoon esim. arvostelutaipumuksensa tähden, omalla työpaikallanikin on uskova joka on juuri ajanut itsensä ko.asemaan,ihan vain siksi,ettei hänelle kelpaa kukaan eikä mikään
minusta uskovienkin pitäisi erinomaisuudestaan huolimatta suostua kasvamaan pienuuteen, ihmiseksi! - silloin muidenkin olisi helpompi tulla tykö ja löytää aarre Jeesukssta!
Olen nähnyt uskovien toiminnassa niin paljon kivittämishalua,tekopyhyyttä, tuomitsemista sekä kyvyttömyyttä ajatteluun ja keskusteluun, etten voi enää pitää tuollaista vakavastiotettavana asiana. Mielestäni se on pinnallista ja väärää hengellisyyttä/uskoa.
Olen itse henkisesti todella väsynyt kristinuskoon, enkä ole tyytyväinen saamiini vastauksiin edes opillisissa asioissa.
Kirkosta erosin kun en jaksanut enää sitä kitinää naispapeista ja homoista enkä tarvinnut kyseistä laitosta mihinkään.
väsynyt olen minäkin ihan samoihin asioihin
sitä, että voi kieltäytyä tekemästä ja osallistumasta asioihin, joita 'vanhassa' elämäntyylissä piti aivan luonnollisena, mutta jotka uuden elämäntapani mukaan osoittautuivat vääriksi Raamatun sanalla asiaa puntaroiden.
Ja se, etten mie enää osallistu esim. viinanjuontiin ja olut-, sekä kiljufestareihin yms. rientoihin, mielletään hyvinkin usein noissa epäuskoisissa piireissä ylemmyydentuntoiseksi ylpeydeksi uskonkuvioissani.
Ja suurta armoa, tosin Jumala on luvnnut niitä "voimakkaasti auttaa, jota ovat ehyellä sydämellä Hänelle antautuneet". 2.Aik.16:9
>> "luuloa, että olet parempi kuin "syntiset"
Tietenkin tälläisiä kirkko-fariseuksia voi olla.
Selvyyden vuoksi on myös muistettava, että uskovan olotila on tietoisuutta, että on Jumalan lapsi. "minä tunnen Hänet, johon minä uskon" 2. Tim. 1:12 (Paavali),koska uskosta osaton ei omista täälläistä, siksi on tilanne meillä parempi, vaikkakin se on Jumalan lahjaa ja armoa. Myös voimme kerskata Herraa siitä, että elämämme on muuttunut "Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut." 2. Kor:1:17. Sanon tämän vain siksi, ettei kenellekään jää väärää käsitystä, että uskovan elämä ei olisi muutunut, vaan voimme toki lanketa pitämään sitä itsestään selvyytenä tai omana ansionamme. "joka luulee seisovansa katsokoon, ettei lankea" 1. Kor. 10:12 (siis henkilö voi olla tosi uskovainenkin, ei vaan "luulouskossa".)
Uskon, että "uskovaisuuden" olevan myös kasvamista Jumalan tuntemisessa, mistä seuraa myös kasvu ihmisenä.
Tietenkin uskoon on synnyttävä Joh.3:3-11, ennenkuin kasvua ihmisenä voi odottaa ja hengellisenä ihmisenä kasvua.